Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

Tiedote 29.8.2012

Kokoomuksen kansanedustajat, opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa ja sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo herättelevät budjettiriihessä istuvaa hallitusta ottamaan opetushallituksen pääjohtajan Aulis Pitkälän (sd.) hätähuudon tosissaan. Sarkomaa ja Vahasalo yhtyvät pääjohtaja Pitkälän huoleen siitä, että päivähoidon ja varhaiskasvatuksen uudistaminen on vesittymässä. Kansanedustajat kiittävät Pitkälää siitä, että hän sitkeästi pitää lasten palveluiden puolta. Opetusministeri Gustafssonin (sd) on budjettiriihessä havahduttava vakavaan tilanteeseen ja estettävä päivähoidon voimavarojen ryöstö.

Hallitusohjelman mukaisesti varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalvelujen lainsäädäntö sekä ohjaus siirretään ensi vuoden alusta sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön. STM on kuitenkin siirtymässä vain kaksi henkilötyövuotta opetusministeriöön, vaikka vuoden 2010 selvityksen mukaan STM:ssä ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella THL:ssä päivähoidon ja varhaiskasvatuksenasioita hoiti 9,3 henkilötyövuotta. Opetushallitukselle ei ole tulossa lainkaan varhaiskasvatukseen liittyviä lakisääteisiä tehtäviä. Pitkään odotettu uudistus uhkaa romuttua. Eduskunta on useaan otteeseen muistuttanut hallitusta siitä, että opetus- ja kulttuuriministeriön on saatava lisätehtävien lisäksi myös siihen tarvittavat resurssit.

”Mihin katosivat virastojen varhaiskasvatuksen henkilötyövuodet ja mihin henkilöt?” kysyvät Sarkomaa ja Vahasalo. ”Näyttää siltä, että tehtäviä siirtyy ministeriöstä toiseen, mutta voimavarat eivät. Muutenkin jo isojen säästöjen kohteena oleva OKM joutuu leikkaamaan resursseja muun sivistyksen ja koulutuksen kehittämisestä”, Sarkomaa ja Vahasalo jatkavat.

Sarkomaan ja Vahasalon mielestä hallituksen on peruttava aikeensa halkaista päivähoito. Vastoin hallitusohjelmaa ja kaikkia asiantuntijoita hallitus on jättämässä kotihoidon ja yksityisen hoidon tuet sosiaali- ja terveysministeriöön. Päivähoidon kahtiarepimiseen ei ole mitään järjellisiä perusteluja ja on selvää, että se vaarantaa koko päivähoidon ja varhaiskasvatuksen kehittämisen.

”Kahtiarepimisen” vuoksi STM:ssä kotihoidon ja yksityisen hoidon tukien kehittämisen resurssit turvataan, kun taas OKM:ssä kunnallisen päivähoidon kehittämiseen ei riitä voimavaroja. Tällainen vastakkainasettelu ei ole mitenkään perusteltua saati järkevää. Opetushallitus, jossa pitäisi valmistella esimerkiksi varhaiskasvatuksen perusteet, on jäänyt täysin ilman voimavaroja. Tilanne on kestämätön.

Sarkomaan ja Vahasalon mielestä hallinnonalan siirto on saatava oikeille raiteille. Päivähoito ja varhaiskasvatus on siirrettävä kokonaisuutena opetus- ja kulttuuriministeriön vastuulle. Lasten sekä Suomen tulevaisuuden kannalta olennaisen varhaiskasvatuksen kehittämiseen on löydyttävä kunnolliset voimavarat.

Päivähoidon hallinnon siirto ja päivähoitolain uudistaminen varhaiskasvatuslaiksi ovat olleet asialistalla 15 vuotta ja usean hallituksen ohjelmassa kirjattuna. Eduskunta ja sivistysvaliokunta ovat muistuttaneet asiasta useaan otteeseen. On korkea aika saada myös pienten lasten palvelut kuntoon.

”Opetusministeriön on ryhdyttävä viipymättä valmistelemaan uutta varhaiskasvatuslakia. Muuten aika käy vähiin. Jos eduskunnalle annetaan esitys uudesta varhaiskasvatuslaista, kuten suunnitelmissa on, kevätistuntokaudella 2014 on lain valmistelun aloittamisella jo hurja kiire”, toteavat Sarkomaa ja Vahasalo.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Raija Vahasalo
050 511 3090

Julkaistu

Helsingin peruskouluja ja lukioita uhkaavat leikkaukset on yhteistuumin peruttu. Kokoomuksen ryhmämme päätti jo elokuun alun kesäkokouksessa, että emme hyväksy koulusäästöjä ja että talouden tasapainottamiskohteet on löydettävä toisaalta. Emme halunneet kasvattaa peruskoulun ryhmäkokoja emmekä lomauttaa opettajia. On helpotus, että nyt asia on saatu päätettyä myös kaupunginhallituksessa. On viisasta, että turvaamme peruskoulun ja lukion rahat. Kouluissamme kasvaa Helsingin ja koko Suomen tulevaisuus.

Menokurista pidämme tietenkin kiinni ja kaivamme koko kaupungin tasolla kustannustehokkaampia tapoja tehdä asioita. Helsingissä on löydettävä keinot, joilla varmistetaan, että säästöt otetaan pääosin rakenteista eikä laadusta ja koulutuksen saatavuudesta. Vuoden 2011 lopussa lainaa oli 2 157 euroa helsinkiläistä kohden. Jatkuva luotolla eläminen ei ole kestävää. Perusasiat on kuitenkin pidettävä kunnossa ja siitä koulutuksessa on nimenomaan kyse. Laadukas opetus ja korkea osaaminen ovat metropolialueen keskeisiä hyvinvoinnin ja kasvun tekijöitä.

Kun valtakunnantasolla valmistellaan yhteiskunta- ja koulutustakuuta, on myös Helsingin sitouduttava siihen, että opetustoimessa on riittävät voimavarat. Koulutustakuun ja syrjäytymisen ehkäisyn perusta on siinä, että jokainen lapsi saa laadukasta perusopetusta ja kokee oppimisen ilon. Olennaista on, että opettajalla on riittävästi aikaa jokaiselle oppilaalle. Siksi niin valtakunnantasolla kuin Helsingissä on suunnattu lisävoimavaroja ylisuurten ryhmäkokojen kitkemiseksi. Pienessä opetusryhmässä on helpompi puuttua kiusaamiseen sekä olla läsnä lasten arjessa. Myös kodin ja koulun yhteistyö edellyttää opettajan aikaa. Monet asiat, kuten kieli - ja kulttuurikirjo lisäävät osaltansa haasteita opettajien ajankäytölle.

Välttämätöntä oli myös kuopata Helsingin opetusviraston aie keskeyttää määräaikaisten opettajien työsuhde kesäksi. Säästötoimenpiteeksi kaavailtu esitys olisi tarkoittanut sitä, että osalta opettajista olisi jäänyt saamatta ainakin yhden kuukauden palkka. Olen sitä mieltä, että kaikki opettajamme ovat palkkansa ansainneet.

Ylisuuret säästöt koulutuksesta voivat tulla monella tavalla kalliiksi. Useat selvitykset osoittavat, että opettajien kiinnostus ja tosiasiallinen siirtyminen muihin ammatteihin on kiihtynyt 2000-luvulla. Pääkaupunkiseudulla lähes joka kolmas opettaja jättää koulutyön muutaman vuoden kuluttua valmistumisestaan. Jotta meillä riittää osaavia ja motivoituneita opettajia tulevaisuudessakin, on opettajan työn pysyttävä houkuttelevana, vetovoimaisena ja mielekkäänä.

Opettajien sitoutuminen työhönsä on opetuksen laadun kannalta ensiarvoisen tärkeää. Helsingissä, jossa asumis- ja elinkustannukset ovat muutenkin korkealla, leikkaus opettajien palkoista voisi pahimmillaan tarkoittaa satojen pätevien opettajien hakeutumista muualle töihin. On tärkeää, että Helsingin kaupunki on jatkossakin houkutteleva ja reilu opetusalan työnantaja.

Julkaistu

Tiedote 28.8.2012

Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan jäsen Sari Sarkomaa lähettää terveiset budjettiriiheen huomenna kokoontuvalle hallitukselle: Koulutuksen kovien säästöpaineiden alla on valtiovallan huolehdittava yliopistojemme toimintamahdollisuuksista sekä riittävästä perusrahoituksesta. Suomessa kaivataan kipeästi myös tapoja vahvistaa korkeakoulujemme rahoitusperustaa ilman julkisten voimavarojen lisäämistä.

Sarkomaa muistuttaa, että hallituksen on budjettiriihessä tehtävä päätös luonnollisten henkilöiden tieteeseen ja taiteeseen tekemien lahjoituksien verokohtelun vakinaistamisesta pysyvästi verovapaiksi. Yhteisöjen tekemät lahjoitukset ovatkin verovapaita 250 000 euroon saakka. Yksityisten lahjoitusten määräaikainen verovapaus on päättymässä tämän vuoden lopussa ja siksi tuloverolain pykälä 98a pitää säätää pysyväksi.

”Tapahtuu taloudessamme tai Euroopassa mitä tahansa, niin se tosiasia ei muutu, että Suomi menestyy vain panostamalla korkeaan osaamiseen, sivistykseen ja laadukkaaseen koulutukseen”, toteaa Sarkomaa.

Yliopistot ovat aktiivisesti kehittäneet alumnitoimintaansa ja saaneet sitä kautta uusia osallistujia valmistumisen jälkeenkin yliopiston toimintaan. Yksityishenkilöiden lahjoitusten verokohtelu on tärkeä asia myös yliopistojemme alumnitoiminnalle. On viisasta kannustaa myös koko suomalaista yhteiskuntaa tulemaan mukaan yliopistojemme uudistumiseen ja laadun kehittämiseen.

Pääministeri Katainen on nimennyt huomenna alkavan budjettiriihen työllisyysriiheksi. Tavoitteena julkisen talouden tasapainottamisen ohella on luoda uutta kasvua ja uusia työpaikkoja. Kun hallitus kokoaa Suomen kasvun elementtejä, on viisasta pitää tässä kokonaisuudessa korkeakoulumme ja erityisesti tutkimuksen infrastruktuurin kehittäminen.

Sarkomaa muistuttaa Tutkimus- ja innovaationeuvoston linjauksista vuosille 2011-2015.
Yliopistojen tutkimusinfrastruktuurin kehittämiseen on välttämätöntä panostaa pitkäjänteisesti, jotta voimme turvata mahdollisuutemme tehdä maailmanluokan tutkimusta. Ei voida olettaa, että parhaat tutkijamme voivat toimia tehokkaasti vanhentuvan infrastruktuurin keskellä tai voisimme houkutella ulkomaalaisia tutkijoita Suomeen tukemaan jo olemassa olevaa tutkimustoimintaa tai luomaan uutta.

”Talousarvioesityksissä on alku infrarahoitukselle, mutta on hyvä todeta, että luvatulla rahoituksella ei päästä kuin murto-osaan neuvoston esittämistä lisäpanostuksista. Siksi kasvupaketissa on syytä muistaa tutkimus ja sen infran merkitys”, toteaa Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Tiedote 22.8.2012

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa esittää, että hallitus tekisi elokuun budjettiriihessä hallitusohjelmassa luvatut päätökset työsuhdematkalipun kehittämisestä ja sen houkuttelevuuden parantamisesta. Ympäristön ja ihmisten sujuvan arjen kannalta on välttämätöntä, että valtiovalta etsii uusia tapoja kannustaa työmatkaajia joukkoliikenteen käyttöön. Keinovalikossa työsuhdematkalippu on ylivertainen.

Sarkomaa muistuttaa, että työsuhdematkalipun suosio lähti nousuun kaksi vuotta sitten, kun sen verotusta muutettiin. ”Me verojaostossa muutimme vielä hallituksen lippua kohentavaa esitystä ja nostimme työsuhdematkalipun kokonaan verovapaan määrän 200 eurosta 300 euroon”, sanoo Sarkomaa.

Sarkomaa pitää erinomaisena uutisena sitä, että lippuedun edellinen kohennus on purrut ja käyttäjämäärät ovat kasvaneet. Pääkaupunkiseudulla oli viime vuonna yhteensä 60 000 työsuhdematkalipun käyttäjää, kun autoetua käytti 40 000. Helsingin seudun liikenteen HSL:n työsuhdematkalippujen käyttäjämäärät ovat kasvaneet tasaisesti kun taas autoedun käyttäjämäärät ovat viime vuosina pysytelleet tasaisina.

”Työsuhdematkalippu on nyt yleisempi työsuhde-etu pääkaupunkiseudulla kuin autoetu”, iloitsee Sarkomaa ja toivoo, että luvut innostaisivat valtiovarainministeri Urpilaisen jatkamaan työsuhdematkalipun kehittämistä ja lunastamaan hallitusohjelmalupauksen.

Sarkomaa on harmistunut, että kilometrikorvauskeskustelun jalkoihin on jäänyt todellinen joukkoliikenteen käyttämiseen kannustaminen. Sarkomaa kannattaa työmatkakorvauksien, verotukien sekä etuuksien arviointia. Tavoitteena on oltava, että ne kaikin tavoin kannustavat ilmaston ja ympäristön kannalta järkevämpään liikkumiseen ja etenkin joukkoliikenteen käyttöön.

”On kuitenkin aivan selvää, että joukkoliikenne ei aina ole ajallisesti tai monen käytännön syyn ja työtehtävän luonteen takia vaihtoehto. Kun työtehtävissä pitää käyttää autoa, on korvausten oltava työhön kannustavat ja riittävät. Esimerkiksi autoa tarvitsevat yrittäjät ovat muutenkin jo korkeiden asumis- ja elämiskustannusten pääkaupunkiseudulla kovilla”, toteaa Sarkomaa.

Sen sijaan entistä houkuttelevampi työsuhdematkalippu on mittava mahdollisuus houkutella niitä ihmisiä pois oman auton käytöstä, joille auto ei ole työnteon kannalta välttämätön.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Tiedote 17.8.2012

Tänään koulutuksen arviointineuvoston julkaisemassa esiopetuksen laadunarvioinnissa nostetaan kehittämiskohteiksi esiopetuksen pedagogiikka ja esiopetuksen, varhaiskasvatuksen sekä perusopetuksen kokonaisuus.

Kokoomuksen kansanedustaja, opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa on huolissaan lastentarhanopettajapulan vaikutuksista esiopetukseen ja päivähoidon laatuun ja sen kehittämiseen. Erityisen suuri pula yliopistollisesti koulutetuista lastentarhanopettajista on pääkaupunkiseudulla.  Sarkomaa vaatii, että yliopistollisesti koulutettuja esiopetuksen opettajia ja lastentarhanopettajia on riittävästi. Sarkomaa muistuttaa myös, että tämän vuoden talousarviossa aloitettiin eduskunnan antamalla lisämäärärahalla yliopistollisen lastentarhanopettajakoulutuksen laajentaminen.  Lisärahaa on vain kuluvaksi vuodeksi. Eduskunnan aloittamaa lisäkoulutuslinjaa on jatkettava myös vuoden 2013 valtion tulo- ja menoarviossa. Yliopistolliselle lastentarhanopettajakoulutukselle tarvitaan vahva laajennusohjelma, sano Sarkomaa.

Esiopetuksen ja perusopetuksen jatkumon ja pedagogian kannalta on tärkeää että esiopetuksen opettajat koulutetaan samassa paikassa perusopetuksen opettajien kanssa. Näin taataan paremmin lapsen eheä oppimisen polku, johon myös arviointineuvoston raportti viittaa linjauksissaan. Toisaalta yhteisessä opettajakoulutuksessa voidaan kehittää esiopetuksen menetelmiä ja joustavia toimintamuotoja.

Sarkomaa muistuttaa myös, että kuluvan hallituskauden tärkeimpiä lakihankkeita on päivähoitolain uudistaminen varhaiskasvatuslaiksi. On tärkeää, että työ tehdään viivytyksettä, mutta perusteellisesti. Lain valmistelun pohjaksi on syytä tehdä päivähoito-varhaiskasvatusselvitys, jotta tiedetään varhaiskasvatuksen tämänhetkinen todellinen tilanne ja tarpeet. Sarkomaa kannustaa opetus- ja kulttuuriministeriötä aloittamaan selvitys viivytyksettä. Myös opettajien ammattijärjestö on vaatinut selvityksen tekemistä. Selvityksessä tulee tarkastella mm. päiväkoti- ja perhepäivähoitopaikkojen määrää, perhepäivähoidon ryhmäkokoja ja varahoitojärjestelyitä, henkilöstön koulutustasoa ja määrää sekä palveluiden määrää ja tarvetta. Päivähoitolakia uudistettaessa taustatietojen on oltava ajan tasalla. Lain uudistamisen yhteydessä on syytä tarkastella myös varhaiskasvatuslain ja esiopetusta koskevien säädösten yhteensopivuutta

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

20.8.2012 Kolumni MunkinSeutu-lehdessä

Olin mukana kokoomuksen hallitusneuvottelijoiden joukkueessa ja tiedän, että me teimme Säätytalolla kovasti työtä, että vanhuspalvelulaki kirjattaisiin hallitusohjelmaan ja että lisärahaa osoitettaisiin myös ihmisten hyvän arjen kannalta välttämättömien peruspalveluiden kehittämiseen. Paineet osoittaa lisävoimavaroja vain tulonsiirtoihin olivat kovat.

On ikävä tosiasia, että peruspalveluministerin oma soutaminen ja huopaaminen kannoissaan henkilöstömitoituksista on vaarassa jarruttaa koko hallitukselle tärkeän asian eteenpäinviemistä.

Ministerin sinkoilu kannoissaan on johtanut myös siihen, että lakiesityksestä puuttuu koko uudistuksen ”juju” eli kirjaus iäkkäiden ihmisten oikeudesta laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan sekä palveluihin. Lain valmistelu on palautettava viivytyksettä hallitusohjelmassa luvatuille urille.

Vanhuspalvelulaki tarvitaan nimenomaan siksi, että nykyisin 75 vuotta täyttänyt on lakisääteisesti oikeutettu palvelutarpeiden arviointiin, mutta ei itse palveluihin. Näin ollen ikäihmiset ovat eri puolella Suomea hyvin eriarvoisessa asemassa. Myös vanhuspalvelulakiluonnoksen kohderyhmää on laajennettava, jotta palveluita voidaan kehittää ennaltaehkäisevästi ja laitosvaltaisuutta purkaen. Se on inhimillistä ja taloudellista.

Peruspalveluministerin on nyt kuultava herkemmällä korvalla hoitoalan ammattilaisia ja asiantuntijoita. Tehy on aivan oikein todennut, että hoitoa tarvitsevien kunto ja avuntarve on huomioitava. Hoivahenkilökunnan lisäksi vanhustenhuollossa tarvitaan mm. fysio- ja toimintaterapeutteja sekä sosiaaliohjaajia. On päivänselvää, että ihmiset tekevät palveluiden laadun, mutta on älyllisesti epärehellistä uskotella, että pelkkä hoitohenkilökunnan mekaaninen laskeminen yksin turvaisi ikäihmisten palveluiden laadun.

Jos vanhuspalvelulakia valmistellessa keskitytään lähinnä henkilöstömitoituksiin, on laista vaarassa tulla laitospalvelulaki. Vanhuspalvelujen henkilöstösuunnittelun tulee aina lähteä  hoidon tarpeesta. Henkilöstön määrään vaikuttavat erityisesti ikäihmisen kunto ja henkilökunnan ammattitaito. Tarvitsemme laadukkaita vanhuspalveluita ja aitoa valinnanvapautta. Kaikkia hoitomuotoja, niin kotihoitoa, omaishoitoa kuin laitoshoitoa on kehitettävä. Painopiste on oltava ennaltaehkäisevässä ja kuntouttavassa työssä.

Myös pääministeri Katainen on teroittanut tuoreessa puheenvuorossaan, että valmisteluun on saatava ryhtiä. Peruspalveluministerin on nyt vain urakoitava lain valmistelussa niin, että hallitus voi päättää vanhuspalvelulain voimavaroista jo elokuun budjettiriihessä.

On välttämätöntä, että saamme vanhuspalvelulain mahdollisimman pian eduskuntaan käsiteltäväksemme, jotta laki ehtii ohjaamaan meneillään olevaa kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Vanhuspalvelulaista tulee varmasti hyvä, kunhan nyt työ tehdään rivakasti ja kunnolla loppuun.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu

19.8.2012 Kolumni Töölöläisen Munkkiniemi-liitteessä

Siivousapu lapsiperheissä on esimerkki palvelusta, jonka ostaminen lisää monin tavoin perheen yhteistä aikaa sekä parantaa työn ja perheen yhteensovittamista. Siivouspalvelut on yhtälailla monen kiireisen ihmisen arjen pelastus. Varsinkin korkeiden asumis- ja elämiskustannusten kanssa kamppaileville helsinkiläisille on kotitalousvähennys valtiovallan puolesta kohtuullinen sekä tarpeellinen kannustin.

Kotitalousvähennys onkin ollut onnistunut täsmätoimi edistämään ihmisten hyvää arkea, työllisyyttä, palvelualojen kehittymistä sekä harmaan talouden kitkemistä. Kotona on paljon tekemätöntä työtä, jonka ulkopuolisilla teettämiseen kannustaminen on fiksu tapa tukea perheiden hyvinvointia sekä ihmisten työssä jaksamista. Tiukkojen poliittisten vääntöjen ansiosta olemme 2000-luvun aikana onnistuneet kehittämään verovähennystä, kunnes hallitus päätyi leikkaamaan sitä tämän vuoden alusta osana talouden tasapainottamista.

Nykymuotoinen kotitalousvähennysjärjestelmä on ollut käytössä Suomessa yli kymmenen vuotta. Koko olemassaoloajan se on ollut kiistanalainen. Vähennyksestä on puhuttu vähättelevästi ”piikavähennyksenä” ja vähennyksen lakkauttajia on jatkuvasti vaanimassa sopivaa tilannetta. Osa poliitikoista vastustaa vähennystä vahvasti jo sen takia, että kaikilla ihmisillä ei ole mahdollista sitä käyttää ja että se on siksi kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville epäoikeudenmukainen. On totta, että perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Tosiasia kuitenkin on, että lopulta kaikki hyötyvät vähennyksen luomista uusista työpaikoista ja niiden tuomista verotuloista. Pidän järkevänä, että hallituksen elokuisessa budjettiriihessä kotitalousvähennys arvioitaisiin uudelleen, niin vähennyksen taso kuin sen kohdentaminenkin.

Kotitalousvähennyksen heikentäminen aiheuttaa monia epätoivottavia seurauksia. Erityisesti kotitalous- ja hoivapalveluja tuottavilla toimialoilla yritystoiminnan edellytykset heikentyvät. Leikkauksesta johtuvaan palveluiden käytön ja siten työpaikkojen vähentymiseen ei ole varaa. Päinvastoin erityisesti hoiva- ja hoitoalan yrittäjyyttä sekä naisyrittäjyyttä pitää nykyistä enemmän vauhdittaa. Kannustin valtiovarainministeri Urpilaista tuomaan kotitalousvähennyksen kohentamista koskevat esitykset elokuun ensi vuoden talousarvioehdotusta käsittelevään budjettiriiheen. Nyt on viisasta kääntää joka kivi yrittäjyyden vauhdittamiseksi.

Olen ehdottanut, että kotitalousvähennystä voisi laajentaa koskemaan myös kuntoutuspalveluja, kuten lääkinnällistä kuntoutusta, jota tuottavat toimiluvalla toimivat fysioterapia- ja toimintaterapiayritykset, sekä ammatinharjoittajayrittäjät. Tällä laajennuksella olisi monia säästövaikutuksia inhimillisen elämänlaadun edistämisen lisäksi. Ikääntyneiden ja huonokuntoisten kotona selviytymisen tukemisella voidaan siirtää laitoshoitoa. Kotitalousvähennyksen voisivat tehdä myös ikääntyneen aikuiset lapset, jos nämä ostavat kuntoutuskäyntejä vanhemmilleen.

Vanhuus ei ole sairaus, mutta ikääntymiseen liittyy fyysisen kunnon heikkenemistä. Mitä iäkkäämpi ihminen, sitä todennäköisemmin tarvitsee hän tukea ja ohjausta liikuntaansa ja toimintakykynsä ylläpitämiseen. Ikäihmiset käyvät usein terveyskeskuslääkärillä vain hakemassa lähetettä fysioterapiaan. Kotitalousvähennys ei edellytä sairautta eikä lääkärissä käyntiä, joten terveyskeskuskäyntien väheneminen pienentää kuntien terveydenhuollon kustannuksia. Mikä tärkeintä, kotitalousvähennys kannustaisi ennaltaehkäisevään kuntoutukseen, joka on aina tuloksellisinta. On viisasta luoda lisäkannusteita ja mahdollisuuksia huolehtia jaksamisesta ja fyysisestä kunnosta niin, että kotona voisi asua ja toimintakyky säilyisi mahdollisimman pitkään.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu

16.8.2012 Kolumni Lauttasaari-lehdessä

Kesälomapurjehdus oli yhtä rentouttava kuin aina ennenkin. Lapset viihtyivät koko kuukauden mainiosti vesillä. Lomailimme koko perheen voimin, nautimme kesästä ja upeasta Itämeren luonnosta. Kävin eduskunnassa töissä muutamana päivänä heinäkuussa. Ehdimme juuri ja juuri Ruotsin ulkosaaristosta Tukholmaan vastatuulessa. Tukholmaan päästyäni ryntäsin Arlanda Expressillä kentälle ja koneeseen, jolla ehdin istuntoon. Muu perhe jäi Tukholmaan odottelemaan. Tuulet olivat kaikkea muuta kuin suotuisia ja lempeitä, aivan kuten Euroopan taloudessakin. Vastatuulta ei puuttunut ja myrskyä sai aina varoa.

Irtiotto arjesta antaa kestävän pohjan haasteelliseen eduskunnan politiikan syksyyn. Myös kunnallisvaalit ovat syksyllä. Niin kauan, kun olen ollut politiikassa mukana, olen tehnyt työtä sen eteen, että Helsinki olisi hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille. Työstä on tullut enemmän elämäntapa kuin luottamustehtävä. Tätä työtä olen innostunut tekemään.

Syksyn kunnallisvaaleissa olen vahvasti mukana viemässä kokoomuksen tavoitteita eteenpäin ja varmistamassa joukkueemme onnistumista niin Helsingissä kuin valtakunnallisestikin. Itse en tällä kertaa ole mukana kunnallisvaaliehdokkaana. Olen päättänyt pitää tauon valtuustotyöstä. Vaikka en tulevalla kaudella istu valtuuston kokouksissa, toimin lukuisin tavoin Helsingin kaupunkiin liittyvissä tehtävissä ja painan kaasua Helsingin puolesta tehtävässä työssä. Ajankäytön kanssa haluan olla jatkossakin tarkka ja viisas. Elämä, Politiikka ja Helsinki ovat ihania ja täynnä asioita, joissa on innostavaa olla mukana. Siksi myös valintoja on viisas tehdä. Kaiken minkä teen haluan tehdä täysillä.

Eduskuntatyössä on poikkeuksellisen suuria haasteita. Tekeillä on terveydenhuolto-, kunta- ja palvelurakenneuudistus, uusi vanhuspalvelulaki ja päivähoidon uudistus. Johdan eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostoa ja aion antaa täyden panostukseni näihin asioihin. Tietenkin niin minun kuin koko eduskuntaryhmämme keskeinen tavoite on turvata suomalaiset työpaikat ja edistää yrittäjyyttä. Iso urakka on talouden tasapainottaminen kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla.

Hyvä esimerkki työllisyyttä ja ihmisten hyvää arkea edistävästä asiasta on kotitalousvähennys. Se onkin ollut onnistunut täsmätoimi, joka edistää myös palvelualojen kehittymistä sekä harmaan talouden kitkemistä. Kotona on paljon tekemätöntä työtä, jonka ulkopuolisilla teettämiseen kannustaminen on fiksu tapa tukea perheiden hyvinvointia sekä ihmisten työssä jaksamista.

Siivousapu lapsiperheissä on esimerkki palvelusta, jonka ostaminen lisää monin tavoin perheen yhteistä aikaa sekä parantaa työn ja perheen yhteensovittamista. Siivouspalvelut on yhtälailla monen kiireisen ihmisen arjen pelastus. Varsinkin korkeiden asumis- ja elämiskustannusten kanssa kamppaileville helsinkiläisille on kotitalousvähennys valtiovallan puolesta kohtuullinen sekä tarpeellinen kannustin.

Tiukkojen poliittisten vääntöjen ansiosta olemme 2000-luvun aikana onnistuneet kehittämään verovähennystä, kunnes hallitus päätyi leikkaamaan sitä tämän vuoden alusta osana talouden tasapainottamista. Kotitalousvähennyksen heikentäminen aiheuttaa monia epätoivottavia seurauksia. Erityisesti kotitalous- ja hoivapalveluja tuottavilla toimialoilla yritystoiminnan edellytykset heikentyvät. Leikkauksesta johtuvaan palveluiden käytön ja siten työpaikkojen vähentymiseen ei ole varaa. Päinvastoin erityisesti hoiva- ja hoitoalan yrittäjyyttä sekä naisyrittäjyyttä pitää nykyistä enemmän vauhdittaa. Kannustin valtiovarainministeri Urpilaista tuomaan kotitalousvähennyksen kohentamista koskevat esitykset elokuun ensi vuoden talousarvioehdotusta käsittelevään budjettiriiheen. Nyt on viisasta kääntää joka kivi yrittäjyyden vauhdittamiseksi.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu

Siivousapu lapsiperheissä on esimerkki palvelusta, jonka ostaminen lisää monin tavoin perheen yhteistä aikaa sekä parantaa työn ja perheen yhteensovittamista. Siivouspalvelut on yhtälailla monen kiireisen ihmisen arjen pelastus. Varsinkin korkeiden asumis- ja elämiskustannusten kanssa kamppaileville helsinkiläisille on kotitalousvähennys valtiovallan puolesta kohtuullinen sekä tarpeellinen kannustin.

Kotitalousvähennys onkin ollut onnistunut täsmätoimi edistämään ihmisten hyvää arkea, työllisyyttä, palvelualojen kehittymistä sekä harmaan talouden kitkemistä. Kotona on paljon tekemätöntä työtä, jonka ulkopuolisilla teettämiseen kannustaminen on fiksu tapa tukea perheiden hyvinvointia sekä ihmisten työssä jaksamista. Tiukkojen poliittisten vääntöjen ansiosta olemme 2000-luvun aikana onnistuneet kehittämään verovähennystä, kunnes hallitus päätyi leikkaamaan sitä tämän vuoden alusta osana talouden tasapainottamista.

Nykymuotoinen kotitalousvähennysjärjestelmä on ollut käytössä Suomessa yli kymmenen vuotta. Koko olemassaoloajan se on ollut kiistanalainen. Vähennyksestä on puhuttu vähättelevästi ”piikavähennyksenä” ja vähennyksen lakkauttajia on jatkuvasti vaanimassa sopivaa tilannetta. Osa poliitikoista vastustaa vähennystä vahvasti jo sen takia, että kaikilla ihmisillä ei ole mahdollista sitä käyttää ja että se on siksi kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville epäoikeudenmukainen. On totta, että perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Tosiasia kuitenkin on, että lopulta kaikki hyötyvät vähennyksen luomista uusista työpaikoista ja niiden tuomista verotuloista. Pidän järkevänä, että hallituksen elokuisessa budjettiriihessä kotitalousvähennys arvioitaisiin uudelleen, niin vähennyksen taso kuin sen kohdentaminenkin.

Kotitalousvähennyksen heikentäminen aiheuttaa monia epätoivottavia seurauksia. Erityisesti kotitalous- ja hoivapalveluja tuottavilla toimialoilla yritystoiminnan edellytykset heikentyvät. Leikkauksesta johtuvaan palveluiden käytön ja siten työpaikkojen vähentymiseen ei ole varaa. Päinvastoin erityisesti hoiva- ja hoitoalan yrittäjyyttä sekä naisyrittäjyyttä pitää nykyistä enemmän vauhdittaa. Kannustin valtiovarainministeri Urpilaista tuomaan kotitalousvähennyksen kohentamista koskevat esitykset elokuun ensi vuoden talousarvioehdotusta käsittelevään budjettiriiheen. Nyt on viisasta kääntää joka kivi yrittäjyyden vauhdittamiseksi.

Olen ehdottanut, että kotitalousvähennystä voisi laajentaa koskemaan myös kuntoutuspalveluja, kuten lääkinnällistä kuntoutusta, jota tuottavat toimiluvalla toimivat fysioterapia- ja toimintaterapiayritykset, sekä ammatinharjoittajayrittäjät. Tällä laajennuksella olisi monia säästövaikutuksia inhimillisen elämänlaadun edistämisen lisäksi. Ikääntyneiden ja huonokuntoisten kotona selviytymisen tukemisella voidaan siirtää laitoshoitoa. Kotitalousvähennyksen voisivat tehdä myös ikääntyneen aikuiset lapset, jos nämä ostavat kuntoutuskäyntejä vanhemmilleen.

Vanhuus ei ole sairaus, mutta ikääntymiseen liittyy fyysisen kunnon heikkenemistä. Mitä iäkkäämpi ihminen, sitä todennäköisemmin tarvitsee hän tukea ja ohjausta liikuntaansa ja toimintakykynsä ylläpitämiseen. Ikäihmiset käyvät usein terveyskeskuslääkärillä vain hakemassa lähetettä fysioterapiaan. Kotitalousvähennys ei edellytä sairautta eikä lääkärissä käyntiä, joten terveyskeskuskäyntien väheneminen pienentää kuntien terveydenhuollon kustannuksia. Mikä tärkeintä, kotitalousvähennys kannustaisi ennaltaehkäisevään kuntoutukseen, joka on aina tuloksellisinta. On viisasta luoda lisäkannusteita ja mahdollisuuksia huolehtia jaksamisesta ja fyysisestä kunnosta niin, että kotona voisi asua ja toimintakyky säilyisi mahdollisimman pitkään.

Julkaistu

10.8.2012 Kolumni KaupunkiSanomissa

Lastenklinikan ja Lastenlinnan tilat ovat aikansa eläneet ja olleet jo pitkään heikossa kunnossa. Kaikkien vakavasti sairaiden suomalaislasten hoito on keskitetty maamme heikoimpiin sairaalatiloihin. Ainoa valtakunnallinen lastensairaalamme on 40-luvulla rakennettujen tilojensa osalta ajolähtötilanteessa. Tiloissa on sisäilmaongelmia ja tilanahtaus on johtanut siihen, että perustason osastohoito on ajettu minimiin. HYKS-alueella asuvat lapset ovat valtakunnallisesti huonommassa asemassa verrattuna muuhun maahan, koska sairaalaanottokynnys on korkealla.

Merkittävä ja erittäin tervetullut edistysaskel uuden sairaalan rakentamisessa oli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) hallituksen huhtikuinen päätös Lastensairaalan suunnittelun jatkamisesta ja rahoitusvaihtoehtojen selvittämisestä.

Kävimme johtamani eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa tutustumassa huhtikuussa Lastenklinikan ja Lastenlinnan tiloihin ja toimintaan. Keskustelimme HUS:n tekemän periaatepäätöksen jatkotoimenpiteistä ja keinoista vauhdittaa sairaalan rakentamista. Lähtökohta on oltava se, että lasten sairaanhoito säilytetään kokonaisuutena ja Meilahden sairaala-alueella.

Olen kannustanut peruspalveluministeriä perustamaan ripeästi työryhmän pohtimaan valtiovallan osallistumista Lastensairaalan rahoitukseen. Asia eteni, kun toukokuussa sosiaali- ja terveysministeriöön perustettiin työryhmä selvittämään HUS:n Lastensairaalan rahoitusta. Täysin perusteltua onkin, että valtiovalta olisi maan ainoan valtakunnallisen lastensairaalan rakentamisen rahoittamisessa mukana HUS-kuntien rinnalla, ja että hanke saisi erityisvaltionosuuden.

Kesäkuussa otettiin taas yksi askel eteenpäin uuden lastensairaalan edistämisessä, kun Lastensairaalan tukiyhdistys perustettiin. Paikalla oli paljon meitä lastensairaala-asiaan sitoutuneita ihmisiä. Uuden yhdistyksen tarkoituksena on ennen kaikkea tukea hankkeen edistymistä.

Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen. Uudessa sairaalassa on oltava myös tilaa sairaiden lasten perheille. Nykyisten tilojen tilanahtaus rajoittaa läheisten mukanaoloa. Myös sairaalla lapsella tulee olla oikeus vanhempiensa läsnäoloon.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Terveydenhuollon maisteri