Kategoria: Blogi

18.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22823/euroopan-vasyneimmat-lapset

Tunnustan joskus valvottaneeni lapsia iltoina, jolloin olen tullut myöhään töistä tai työmatkalta, että ehtisin olla edes vähän lasten kanssa. Työelämän kiireet ja venyvät työpäivät ovatkin monessa perheessä osasyy iltojen venymiseen. Lasten valvomiseen ja vähäiseen uneen ovat johtaneet monet syyt, eivätkä vähimpiä ole TV, tietokoneet, internet eikä myöhään venyvät harrastukset.  

Tutkimuksien mukaan suomalaiset lapset ja varsinkin murrosikäiset nuoret nukkuvat yöllä keskimäärin tunnin verran vähemmän kuin muut eurooppalaiset lapset. On sanottu, että suomalaiset lapset ovat Euroopan väsyneimpiä. Lasten terveyden kannalta tämä on vakava asia. Riittävä uni on aivan keskeinen hyvinvoinnin tekijä. Voidakseen hyvin ja kehittyäkseen lapset ja nuoret tarvitsevat vuorokaudessa unta noin 8-10 tuntia.

Väsynyt lapsi ja nuori näkyy usein arjessa monina ongelmina. Tämä on varmasti tuttua kaikille lasten kanssa työskenteleville ja tekemisessä oleville niin kodeissa, kouluissa kuin päiväkodeissakin. Me kaikki tiedämme, että liian vähän nukkunut lapsi on ärtynyt ja ylivilkas. Lasten ja nuorten jatkuva unenpuute ei aiheuta vain kiukkuisuutta vaan se on myös uhka lasten kasvulle ja kehitykselle.

Liian lyhyt uni häiritsee niin lapsen koulutyötä, yleiskuntoa kuin jaksamistakin. Unta tarvitaan oppimiseen, sillä unessa aivot palautuvat ja päivällä opitut asiat siirtyvät pitkäkestoiseen muistiin. Univaje altistaa lapset oppimisvaikeuksille ja heikolle keskittymiskyvylle. Unenpuute vaikuttaa myös painoon, sillä väsyneenä ruokahalu kasvaa. Jatkuva univaje voi edistää joidenkin sairauksien, kuten diabeteksen syntymistä. Sanomatta on selvää, että lapsen terveyden kannalta on välttämätöntä, että riittävästä unesta ja ajoissa nukkumaan menemisestä huolehditaan ja siitä tehdään osa arkea.

Kolmen lapsen äitinä tiedän, että ajoissa nukkumaan meneminen ei tapahdu itsestään ja repsahtamisia tapahtuu. Eikä ympäröivä yhteiskuntakaan tue aina ajoissa nukkumaan menemistä. Luin juuri uudesta TV-ohjelmasta. Eräällä kanavalla lanseerattiin uusi sarja nimenomaan varhaisnuorille. Ohjelma tulee keskellä viikkoa tuntia ennen puoltayötä!

Vastuu nukkumaanmenosta ei tietenkään ole TV-kanavilla eikä videopeleillä vaan se on vanhemmilla. Lasten lähipiirin vanhempien tehtävänä on varmistaa, että lapsi nukkuu riittävästi. Harva lapsi tai nuori osaa itsenäisesti huolehtia ajoissa nukkumaanmenosta, vaan vanhempien tehtävä on asettava rajat. Vaikka nuorelta sujuu monet arjen asiat hyvin, niin erityisesti nukkumaanmenoa on usein harjoiteltava ja valvottava.

Riittävän unen lisäksi on myös unen laadulla merkitystä. Jokaisella perheellä ja lapsella on oma tapa rauhoittua ennen nukkumaanmenoa. Iltasatu on keinoista parhaimpia. Lukemisella on montaa hyvää puolta, mutta aina se tarinakaan ei ole se tärkein. Yhdessäolo ja aikuisen aika sekä mahdollisuus rauhassa keskustella ovat usein päivän parhaita hetkiä. Vaikka lapset ovat isompiakin, niin iltasatuhetki ja aikuisen läsnäolo ovat tarpeen. Iltasaturauha on hyvä tapa turvata kunnon yöunet lapselle mutta myös meille aikuisille. Kun lapset menevät ajoissa nukkumaan, ehtii itsekin tehdä illalla enemmän ja ennen kaikkea ehtii myös itse ajoissa nukkumaan. Monissa perheissä tosin ”läppäri” aukeaa viimeistään silloin kun lapset nukahtavat.

16.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22771/varmin-tapa-ikaantya-lopeta-liikkuminen

Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista vain yksi kolmasosa johtuu vanhenemista ja kaksi kolmasosaa liikunnan puutteesta. Liikunta on tärkeää kaikenikäisille. Ikääntyville liikunta on elintärkeää.

Liikunta on siitä uskomaton asia, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Useat tutkimuksen osoittavat, että iäkkäiden voima- ja tasapaino paranevat harjoittelulla iästä ja kunnosta riippumatta. Hyviä tutkimustuloksia on jopa yli 90-vuotiailla. Tutkimukset osoittavan sen, että ne iäkkäät, jotka toiminta- ja liikkumiskyvyn ongelmista huolimatta harrastavat liikuntaa, tarvitsevat vähemmän ulkopuolista apua.

Hyvä esimerkki löytyy Helsingissä sijaitsevasta Riistavuoren vanhustenkeskuksesta, jossa jopa 35 prosenttia talossa kuntoutettavista iäkkäistä on voitu kotiuttaa noin neljän kuukauden liikuntaharjoittelujakson jälkeen.

Liikunnassa ei ole kyse vain vanhustenhuollon kustannuksista ja hoivapalveluiden riittävyydestä vaan ennen kaikkea ikäihmisten elämänlaadusta. Meille kaikille on iästä riippumatta tärkeää pystyä hoitamaan omia asioitamme, ulkoilla ja tavata samalla muita ihmisiä.

Euroopan nopeimmin ikääntyvälle väestöllemme tarvitaan lisäkannusteita - ja mahdollisuuksia omasta jaksamisestaan ja fyysisestä kunnostaan huolehtimiseen niin, että kotona voisi asua ja toimintakyky säilyisi mahdollisimman pitkään.

Kustannustehokas kannustin olisi kuntoutuksen lisääminen kotitalousvähennyksen piiriin. Esimerkiksi siivous ja omasta kodista huolehtiminen on kotitalousvähennyksen piirissä, mutta omasta kunnosta huolehtiminen ei sen sijaan ole. Tämä on selkeä epäkohta, joka olisi helppo korjata laajentamalla kotitalousvähennys koskemaan ainakin lääkinnällistä kuntoutusta, jota tuottavat toimiluvalla toimivat fysioterapia- ja toimintaterapiayritykset, sekä ammatinharjoittajayrittäjät. Näin myös fysioterapeutin tai toimintaterapeutin käynti olisi kotitalousvähennyksen piirissä.

Vanhuus ei ole sairaus, mutta ikääntymiseen liittyy fyysisen kunnon heikkenemistä. Mitä iäkkäämpi ihminen sitä todennäköisemmin tarvitsee hän tukea ja ohjausta liikuntaansa ja toimintakykynsä ylläpitämiseen. Kotitalousvähennyksen laajentamisella kuntoutukseen voi olla monia säästövaikutuksia inhimillisen elämänlaadun edistämisen lisäksi. Ikääntyneiden ja huonokuntoisten kotona selviytymisen tukemisella voidaan siirtää laitoshoitoa. Kotitalousvähennyksen voisi tehdä myös ikääntyneen aikuiset lapset, jos nämä ostavat kuntoutuskäyntejä vanhemmilleen.

Ikääntyneet käyvät usein terveyskeskuslääkärillä vain hakemassa lähetettä fysioterapiaan. Kotitalousvähennys ei edellytä sairautta eikä lääkärissä käyntiä, joten ikääntyneiden terveyskeskuskäyntien väheneminen pienentää kuntien terveydenhuollon kustannuksia. Mikä tärkeintä, kotitalousvähennys kannustaisi ennaltaehkäisevään kuntoutukseen, joka on aina tuloksellisintakin. Liikunta ja kuntoutus ovat ikäihmisille paras ennaltaehkäisevä lääke.

Kotitalousvähennyskäytäntö ei ole sidoksissa ikään. Työikäisistä esimerkiksi pienyritysten henkilökunta saa yleensä hyvin typistetyn työterveyshuollon, johon ei kuulu fysioterapiaa tai kuntoutusta. Suomessa on yli 230.000 yritystä, joissa on alle viisi työntekijää, mutta yhteensä niissä työskentelee noin miljoona suomalaista yrittäjät mukaan lukien. Kotitalousvähennys saattaisi lisätä aktiivisuutta oman työkyvyn vaalimiseen. Tällöin työnantajat säästäisivät sairaslomapalkoissa ja Kela säästäisi sairauspäivärahoissa.

11.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22694/firman-piikkiin-mutta-ei-isien-vaan-aitien

Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi korvata vanhemmuuden kustannukset. Tilanne on täysin epäoikeudenmukainen ja kohtuuton.

Eilen raporttinsa luovuttaneen vanhempainvapaatyöryhmän lopputulos jäi torsoksi. Työryhmä ei jatkoajasta huolimatta kyennyt esittämään yksimielistä mallia vanhemmuuden kustannusasian ratkaisemiseksi, vaikka se oli nimenomaan yksi työryhmän toimeksianto. Tämä oli iso pettymys, sillä niin Vanhasen II, kuin nykyisen Kiviniemen hallitusohjelmissa on selkeäsanaisesti luvattu edetä asiassa.

Merkittävä syy keskeisen hallitusohjelmalupauksen lunastamatta jättämiseen on siinä, että asiasta aikoinaan vastannut ministeri Hyssälä vitkutteli työryhmän perustamista. Lisäksi työryhmälle annettiin jatkoaikaa ja lupa työn venyttämiseen. Näin työryhmän työ valmistui muutamaa päivää ennen eduskunnan vaalitaukoa. Tämä merkitsee sitä, että asia ei käytännössä tämän hallituksen toimesta etene mihinkään.

Yhteisymmärryksen puutetta vanhemmuuden kustannusasiassa on työryhmän puolelta julkisuudessa perusteltu sillä, että "työnantajat eivät halua lisämaksuja ja valtiontalous on kireällä". Perustelu on käsittämätön. Joka tapauksessa kustannukset joku maksaa jo nyt ja se ”joku” on perhevapaita käyttävien naisten työnantajat. Maksumiehiä ovat myös naiset. Niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. Tämä näkyy ja tuntuu kovalla tavalla naisten palkassa sekä työsuhteissa pätkätöinä sekä esteinä edetä uralla.

On välttämätöntä, että seuraava hallitus istuu alas yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa ja valmistelee viipymättä esitykset vanhemmuuden kustannusasian ratkaisemiseksi. Vanhemmuuden kustannusasian pallottelu työryhmästä toiseen on lopetettava. Työryhmiä asian tiimoilta on ollut jo yli tarpeen.

Kyse ei ole vain tasa-arvon häpeätahrasta vaan myös merkittävästä yrittäjyyden jarrusta. Vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva "äitiriski" näkyy naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa ja työllistämismahdollisuuksissa. Tähän ei Suomella olisi varaa. Tarvitsisimme kipeästi jokaisen työpaikan ja yrityksen.

Vanhemmuuden kustannusten jakaminen on tehokas täsmätoimi harmaantuvassa ja taloushaasteiden kourissa kamppailevassa Suomessa. Suomessa yrittäjistä naisia on vain 30 prosenttia. Me tarvitsemme naisvaltaisille aloille enemmän yrittäjiä ja yrittäjiä työnantajiksi sekä myös lisää lapsia.

09.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22637/onko-kiviniemi-valmis-uhraamaan-elakkeetkin-aluepolitiikan-alttarilla

Moni suomalainen miettii huolissaan, ovatko pääministeri Mari Kiviniemi ja Keskusta valmiita uhraamaan suomalaisten eläkkeetkin aluepolitiikan alttarilla? Suomalaisten on välttämätöntä tietää, onko Keskusta puolueena ehdottamassa suomalaisen eläkepolitiikan kivijalkaan perustavanlaatuisia muutoksia.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ottaisi työeläkerahastot käyttöön maan liikenneverkon kohentamisessa. Soini teki ehdotuksensa viime lauantain YLE:n Ykkösaamussa.  Pääministeri Mari Kiviniemi kiirehti heti samana päivänä kertomaan, että Keskustalla on ollut perussuomalaisten kanssa samansuuntaisia ajatuksia eläkerahastojen käytöstä. Soini on tullut asiassa Keskustan linjoille, Kiviniemi julisti.

Soini haluaisi sijoittaa eläkerahoja suomalaisiin liikenneväyliin ja kertoi sen vähentävän paineita valtion budjetissa. Soini jätti kuitenkin kertomatta, mikä vaikutus ehdotuksella toteutuessaan olisi suomalaisten eläkkeisiin. Ehdotus saattoi ensi kuulemalta kuulostaa lämmittävältä, mutta sen seurauksena voi olla kylmää kyytiä niin suomalaisille eläkkeensaajille kuin palkansaajillekin, joiden työn tekemiseen eläkejärjestelmämme monelta osin vahvasti tukeutuu.

Pääministeriltä on lupa odottaa, että ehdotuksen vaikutukset eläkejärjestelmäänkin kerrotaan avoimesti suomalaisille. Varsinkin kun Keskusta on pääministerinsä suulla kiirehtinyt Soinin Ykkösaamussa esille nostaman idean äidiksi.

On hyvä kysymys, onko Keskusta lipeämässä siitä peruslinjasta, että suomalaisten eläkevarojen sijoittaminen tuottavasti ja turvallisesti on yhdessä sovittu ja ainoa tie turvata eläkkeet?

Idea siitä, että eläkeyhtiöt sijoittaisivat suomalaisiin väylähankkeisiin, ei ole uusi. Miksi sitä ei ole toteutettu, johtuu tietenkin sitä, että eläkevarojen sijoittamisella on vain yksi tavoite: sijoittaa tuottavasti ja turvallisesti. Aluepolitiikka ei kuulu eläkeyhtiöiden tehtäviin eikä vastuulle. Tästä periaatteesta on pidettävä tiukasti kiinni. Kysymys kuulukin pääministeri Kiviniemelle, onko Keskusta nyt perussuomalaisten vahvistuksella lipeämässä yhteisestä sopimuksesta ja valmis vaarantamaan työeläkejärjestelmän toimivuuden?

Sunnuntaina riensi liikenneministeri Vehviläinenkin mukaan keskusteluun yrittäen kääntää katseet takaisin Soiniin. Vehviläisen mukaan työeläkeyhtiöiden osallistumisesta isojen liikennehankkeiden rahoittamiseen on ollut optimistisia ajatuksia viime vuosina.

Vehviläinen totesi aivan oikein, että eläkeyhtiöt eivät hyvää hyvyyttään ja talkoohengessä rahoita suomalaisia teitä ja raiteita. Yhtiöiden on saatava sijoituksilleen kunnollinen tuotto. Keskustan ministerin ojennusviesti taisi olla yhtä paljon tarkoitettu pääministeri Kiviniemelle kuin puheenjohtaja Soinillekin?

04.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22550/mista-vauhtia-koulutusvientiin

Maailmalla kulkiessa huomaa, että Suomesta tunnetaan parhaiten PISA-tulokset ja Nokia. Suomalaisella koulutuksella on niin vahva brändi, että moni kansainvälinen suuryritys voi vain haaveilla vastaavasta. Kullanarvoinen kysymys on, kuinka muuttaa tämä brändi menestystuotteiksi, työpaikoiksi ja vahvaksi vientialaksi? Jotta jokaisella työkykyisellä olisi tulevaisuudessa työtä, tarvitsemme kipeästi uusia vetovoimaisia aloja. Koulutusvienti voisi parhaimmillaan olla Suomen uusi Nokia.

Koulutusvientiä ei oikein vielä mielletä oikein - ajatellaan että se on vain tutkintojen myyntiä ja ulkomaalaisten opiskelijoiden houkuttelemista Suomeen. Kuitenkaan tämä ei ole Suomessa edes mahdollista, koska maksuton koulutus on kirjattu lakiin.

Nykyinen sinivihreä hallitus on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen, jonka mukaan Suomi olisi tulevaisuudessa yksi maailman johtavista koulutukseen ja koulutusjärjestelmän laatuun perustuvista talouksista. Tavoite on kasvattaa koulutuksen vientiä. Asian vauhdittamiseksi alalle on perustettu uusi yritysklusteri.

Finpro vetää Future Learning Finland (FLF) kansallista koulutusvientiklusterihanketta. FLF-klusteri on lähtenyt erinomaisesti käyntiin, reilu 70 alan suomalaistoimijaa on allekirjoittanut aiesopimuksen mukaantulosta. Mukana on mm. korkeakouluja, niiden yrityksiä, muita koulutuksentarjoajia, opetusteknologiafirmoja, konsultteja? Hankkeen ohjausryhmässä ovat opetus- ja kulttuuriministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja ulkoasiainministeriö. Odotan tältä hankkeelta poikkeuksellisen paljon. Tavoitteena on edistää tuotteistamista, yhteistä markkinointia, yhteisiä tuotteita ja verkottaa suomalaiset, kansainvälisesti pienet toimijat. Vain näin voidaan pärjätä markkinoilla.

Käytännössä uusia näköaloja on olemassa, kuten esimerkiksi opetusteknologian ja -materiaalin tuottamista ja konsultointia. Mahdollisuuksia on yhtälailla vaikkapa koulutusjärjestelmän kehittämisessä – tässähän Suomi on muita edellä ja tunnettu. Kehittäminen voi kattaa opetussuunnitelmat ja muut opetuksen konseptit sisältäen uuden teknologian ohella annetun koulutuksen.

Peliteollisuus on Suomessa suuressa nousussa ja huippuosaamista tältä alalta löytyy varmasti. Angry Birds on tästä upea osoitus. Tämä potentiaali kannattaa hyödyntää nykytilanteessa, kun erilaiset oppimispelit leviävät huimaa vauhtia. Monet lapset oppivat lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan pelien avulla – se on ”diginatiiville” lapselle luonteva tapa oppia. Ja maailmalla riittää miljoonia koululaisia, kymmeniä tuhansia luokkahuoneita ja tuhansia koulutuksen järjestäjiä.

Suomi on vuosikaudet vienyt öljymaihin rakentamista - myös kouluja on rakennettu. Näiden kokemusten hyödyntäminen on tärkeää. Voisimme myydä "koko peruskoulun avaimet käteen - paketin" periaatteella: myydään myös koko konsepti eli uusin opetusteknologia nopeine yhteyksineen, opetussuunnitelmat tietenkin sovellettuna maan oloihin mukaan lukien modernit kalusteet. Siihen tarvitaan eri alan yrityksiä ja osaamista. Millään yrityksellä ei yksinään ole sellaista osaamispääomaa.

Koulutusvientiä ei pidäkään erottaa omaksi saarekkeeksi, vaan sen on täydennettävä nykyisiä vientialoja ja päinvastoin. Koulutuksen kentällä tarvitaan markkinointiosaamista, vientiosaamista ja kansainvälistymiseen tukea. On valittava selkeitä painopistealueita ja rajattava myös maantieteellisesti mihin panostetaan. Koulutusviennissä tarvitaan myös referenssejä, joiden avulla ponnistetaan yhä laajemmille markkinoille. Esimerkiksi Venäjällä ja Kiinassa on mittaamattomat markkinamahdollisuudet.

01.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22491/pitaisiko-lapsia-vahentaa-verotuksessa

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen YLE:n Ykkösaamussa tekemä ehdotus lapsivähennyksen palauttamisesta ei juuri herättänyt mitään reaktioita. Isoksi keskustelunavaukseksi suunniteltu ehdotus hävisi vellovaan verokeskusteluun.

Ehkäpä ehdotusta ei mielletty tosimielellä tehdyksikään. Ovathan demarit kovaan ääneen kuuluttaneet, että tuloveronalennuksiin ei ole varaa. He ovat väläytelleet jopa lapsilisän poistamista jo vähän paremmin tienaavilta perheiltä. Lapsivähennyksen palauttaminen eli veronkevennys kaikille lapsiperheille, jotka maksavat valtion tuloveroa, ei tuntunut sopivan enää SDP:n puheenjohtajan suuhun.

Urpilaisen lauantaiaamun perustelu oli oudohko: ”lapsilisien korottaminen on vaikeaa, joten lapsiperheitä voitaisiin tukea verovähennyksillä”. Tosiasia on, että niin lapsilisien korotus kuin verovähennysten lisääminenkin vievät valtion verotuloja. Molempien toteuttaminen on poliittisesta tahdosta kiinni.

Lapsivähennys on sinänsä hyvä keskustelunavaus. Suomalaisen lapsiperheen nettotulot ovat verotuksen ja lapsilisien jälkeen monesti pienemmät kuin samapalkkaisen perheen muualla Euroopassa, koska Suomen verotuksessa ei huomioida vanhempien hoito- ja elatusvastuuta lapsistaan.

Kun seuraavasta hallituksen ohjelmasta neuvotellaan ja verouudistusta sorvataan, on ihan hyvä arvioida, olisiko lapsivähennyksestä modernin perhepolitiikan välineeksi. On järkevä pohtia, olisiko verovähennyksestä toimivaksi keinoksi purkaa lapsiperheiden kannustinongelmia tai tukea yksinhuoltajia. Myös yhteishuoltajuudessa etävanhemman tukeminen vaatii uusia innovaatioita.

Tavallisen keskituloisen perheen arjen kannalta on kuitenkin kaikkein olennaisinta, että omalla palkalla on mahdollista tulla toimeen. Tämä edellyttää sitä, ettei perheiden työn verotusta ensi vaalikaudella ainakaan kiristetä ja että mieluummin maltillisin tuloveronalennuksin huolehditaan perheiden ostovoimasta.

Puheenjohtaja Urpilaiselle on vielä todettava, että lapsivähennys ei ole välttämättä se keino, joka tehokkaimmin auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia perheitä.

24.02.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22419/tasaveroa-tavoitellaan-totta-vai-tarua

Vaalien läheisyyden aistii viimeistään siitä, että julkisuudessa innokkaimmat keskittyvät kertomaan, mitä muut puolueet ja ehdokkaat ovat mieltä - tai paremminkin mitä mieltä toivovat kilpakumppaniensa olevan.

Tasaveromallin kannatusta on erityisen sitkeästi sullottu meidän kokoomuslaisten suuhun ja kannaksi. Toisin kuin julkisuudessa on väitetty ja toivottu, Kokoomus ei kannata tasaveroa. Olemme edelleen sitä mieltä, että he, jotka ansaitsevat enemmän, myös maksavat suuremman osuuden tuloistaan veroa niin euroissa kuin prosenteissakin.
�
Verotuksen on tulevaisuudessakin perustuttava veronmaksajan maksukykyyn. Se on sosiaalisesti oikeudenmukainen tapa kerätä varoja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon. Verotuksella myös tasataan tuloeroja ja niin tulee tehdä jatkossakin.

Erityisesti Vasemmiston ja varsinkin SDP:n toistuvasti esittämälle väitteelle, että "Suomi on siirtynyt tämän hallituksen aikana vauhdilla kohti tasaverojärjestelmää, jossa tuloista riippumatta maksetaan sama veroprosentti", on vaikea löytää perusteita.
�
Tällä vaalikaudella työn verotusta on kevennetty, mutta suhteellisesti pienituloisia suosien. Se, että tämän vaalikauden tuloveron kevennykset ovat kohdistuneet suhteellisesti nimenomaan pieni- ja keskituloisille, on tehnyt pienituloisestakin työnteosta entistä kannattavampaa. Kaikki toimet, joilla työnteko kannattaa nykyistä enemmän, ovat parasta köyhyyden kitkemistä. Myös ensi vaalikaudella veronkevennyksiä on painotettava pienituloisille.

On myös väitetty, että kunnallisvero on kaikille tasavero. Tämä väite on väärä. Kunnallisvero on vähennyksien vuoksi vahvasti progressiivinen. Tätä progressiivisuutta hallitus on merkittävästi lisännyt korottamalla perusvähennystä 1480 eurosta 2250 euroon. 

Kuntaveron progressiivisuudesta kertoo hyvin seuraava esimerkki Tampereelta: 1550 euroa kuussa tienaava maksaa tuloistaan kunnallisveroa 11,2 %, 3100 euroa tienaava 16,2 % ja 6200 tienaava 17,5 %. Kuntavero ei ole tasavero. Kun lisäämme tähän valtion tuloveroasteikon, niin esimerkkimme pienituloinen palkansaaja maksaa tuloveroa 200 euroa kuukaudessa, kaksinkertaisesti tienaava keskituloinen maksaa nelinkertaisen määrän tuloveroja ja nelinkertaisesti tienaava hyvätuloinen maksaa kymmenkertaisesti tuloveroja.

On totta, että tällä hetkellä maksamme aiempaa korkeampia kiinteällä prosentilla perittäviä ympäristö-, kulutus-, ja haittaveroja. Tällöin veronmaksu määräytyy kulutuksen mukaan.

Keskustan, Kokoomuksen, Vihreiden ja RKP:n hallitus on tällä vaalikaudella kiristänyt yleistä arvonlisäveroa yhdellä prosenttiyksiköllä. Samat puolueet esittävät arvonlisäveroon kiristyksiä myös ensi vaalikaudelle. Kannattavatko nämä puolueet tasaveroa? Eivät kannata. Puolueista ainakin Kokoomus, SDP, Vihreät ja RKP ovat esittäneet ensi vaalikaudelle jonkinlaisia kevennyksiä tuloveroon kunnallisveron tai valtionveron osalta. Tarkoittaako tämä tasaveron kannattamista? Ei tarkoita.

21.02.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22352/pelastetaanko-saimaannorppa 

Jäiden sulaessa Saimaalla ja kevään edetessä uteliaat pienet kuutit lähtevät liikkeelle tutustumaan elinympäristöönsä. Uintiretket ovat kohtalokkaita, sillä useat syntyneistä kuuteista hukkuvat verkkoihin. Verkkokalastus onkin saimaannorpan suurin uhka.

Saimaannorpat ovat erittäin uhanalaisia ilman verkkokalastustakin, koska vähälumiset talvet ja veden pinnan vaihtelut surmaavat kuutteja. Viimeisimmät kunnon talvet ovat olleet norpan pesimiselle hyviä, mutta ilmaston lämpeneminen heikentää nopeasti norppien ja etenkin kuuttien elinolosuhteita.

Saimaannorppa on aito suomalainen ja "saimaalainen" laji, jota ei tavata missään muualla maailmassa. Vaikka saimaannorppa on meille suomalaisille monin tavoin tärkeä, on se tällä hetkellä vaarassa kuolla sukupuuttoon. Norppia arvioidaan olevan enää vain alle 300 yksilöä. Tehostetuista suojelutoimista huolimatta saimaannorpan kanta on entisestään heikentynyt. Ei ole ihme, että EU:n komissio on vakavasti nuhdellut Suomea saimaannorpan riittämättömästä suojelusta.

Kuuttien elinmahdollisuuksien parantaminen on ainoa mahdollisuus pelastaa saimaannorppa. Onneksi kaupunkilaisjärki on ylettymässä myös norpansuojeluun. Ministeri Sirkka-Liisa Anttilan asettama saimaannorppa ja kalastus -työryhmä on esittänyt, että saimaannorpan keskeisillä lisääntymisalueilla kielletään verkkokalastus 15.4.–30.6. kuuttien suojelemiseksi joko vapaaehtoisin sopimuksin tai asetuksella. Ministeri Anttila on luvannut olla työryhmänsä esityksen takana myös silloin, jos vapaaehtoisin sopimuksin ei päästä määräajassa asetettuun tavoitteeseen.

Norpan kannalta eletään jännittäviä aikoja. Talvi alkaa pian kääntyä kevääksi ja osakaskunnille vapaaehtoisten sopimusten allekirjoittamisen takaraja oli 15.2. Tavoitteeksi asetettua aukotonta noin 1500 neliökilometrin ydinaluetta ei ole saavutettu. Sopimusten ulkopuolelle on jäänyt karkean arvion mukaan jopa noin sata neliökilometriä. Ulkopuolella on arvioitu olevan erityisesti hyviä kalavesiä, jotka houkuttelevat tietenkin myös norppia.

Enää ei voi piiloutua puhumaan vain vapaaehtoisista suojelusopimuksista, vaan olennainen kysymys on, mikä on takaraja, jolloin verkkokalastuskielto aiotaan antaa, jos ja kun vapaaehtoisin sopimuksin ei päästä tavoiteltuihin yhtenäisiin suojelualueisiin. Muut vaihtoehdot ovat mahdottomia. Eduskunta sääti nimenomaan kalastuslakiin muutoksen, jotta asetusta on mahdollista käyttää norpan pelastamiseksi. Aukkojen hyväksyminen suojelualueella heikentäisi merkittävästi norpan suojelua ja merkitsisi myös norppien verkkokuolemien hyväksymistä. Kevätrajoitusalueen yhtenäisyys ja aukottomuus on tärkeää myös valvonnan ja tiedottamisen kannalta.

Kevätkauden verkkokalastuskielto on nopea ja täysin välttämätön keino auttaa saimaannorppia ja estää kuuttien surmia. Kielto ei olisi mitenkään kohtuuton, kun vastapainona on äärimmäisen uhanalaisen lajin olemassaolo. Ja varsinkin, kun kalastusta voisi jatkaa rajoitusaikana katiskoin, viehein, troolilla, joillakin rysillä ja nuotalla.

18.02.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22306/-missas-duunissa-miehesi-nyt-olikaan-kun-han-voi-jaada-kotiin-

Kysymyksen esitti hyvä työtoverini, jonka kanssa olen tehnyt vuosikaudet yhteistyötä tasa-arvoasioissa. Myös toinen hyvä ystäväni jakoi perhevapaan miehensä kanssa. Hänen työnantajansa sanoi, että sovitaanko, ettei kerrota asiakkaille sinun äitiyslomasi lyhyyttä. Ettei yrityksemme imago kovene.

Niinpä niin.

Tutkimukset osoittavat, että asenteiden tasolla ovat isät ja äidit yksimielisiä tasa-arvoisen vanhemmuuden tarpeellisuudesta. Käytännössä tilanne onkin monin tavoin erilainen. Lakisääteiset perhevapaat isäkuukautta lukuun ottamatta koetaan useimmilla työpaikoilla ja monissa perheissä edelleen naisten asiaksi. Äidit käyttävät kaikista perhevapaista edelleen 93 prosenttia.

On jopa epäselvää, että onko joka työpaikalla ja kaikissa perheissä tieto siitä, että perhevapaat on alun perin säädetty äitiysrahakautta ja isäkuukautta lukuun ottamatta sellaiseksi, että niitä voi käyttää molemmat vanhemmat perheen valinnan ja tarpeiden mukaan. Vanhempainrahakausi on ollut isien ja äitien vapaasti jaettavissa jo yli 20 vuotta. Silti vain ani harva suomalainen isä uskaltautuu isäkuukauden lisäksi käyttämään muita vanhempainvapaita. Vain pari prosenttia isistä käyttää perhevapaata yli kaksi kuukautta. Lisäksi sairasta lasta jää kotiin hoitamaan useimmiten äiti.

Onneksi sentään isyysvapaata käyttää yhä useampi isä. Hälyttävää on se, että isiä tasa-arvoiseen vanhemmuuteen innostamaan tarkoitettu isäkuukausi on lyhentänyt isien keskimääräisesti käyttämiä vanhempainrahapäiviä. Ennen isäkuukautta isät käyttivät keskimäärin vanhempainvapaata 64 päivää, mutta aika lyheni uudistuksen jälkeen välittömästi 37 ja vuonna 2009 edelleen vain 22 arkipäivään. Sama ilmiö on vallalla muissa Pohjoismaissa. Isät käyttävät ainoastaan ja vain sen osan vanhempainvapaasta mikä heille on kiintiöity.

Mitä enemmän kiintiöistä on keskusteltu, sitä enemmän näyttää hämärtyvän se tosiasia, että koko vanhempainrahakausi on myös isien käytössä, ja että perhevapaiden käyttö on perheiden valittavissa. Tämä on täysin päinvastaista sille, mikä on ollut tarkoitus. 

Tuoreen Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan isät ovat stressaantuneita, koska työnantajat eivät koe isiä vanhempina ja suhtautuvat isyyteen liittyviin joustoihin usein negatiivisesti. Työpaikoilla on selvästi tarvetta asennemuutokseen. Isät on nähtävä vanhempina siinä missä äiditkin. Tietenkin on perheiden asia päättää, miten lapsensa hoitavat.

Viisas työnantaja ottaa käyttöön tasa-arvoisen johtamiskulttuurin, johon kuuluvat kannustava ja tasavertainen suhtautuminen sekä miesten että naisten työuriin ja perhevapaisiin. Fiksu työnantaja huolehtii, ettei perhevapaista ole turhaa haittaa urakehitykselle.

Ydinkysymys onkin, mistä saisimme isille rohkeutta jakaa vanhemmuutta? Isän aseman ja naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen, tasa-arvoisen vanhemmuuden edistäminen sekä etenkin lapsen oikeus molempiin vanhempiin puoltavat isien roolin vahvistamista. Tämän ratkaisemiseksi tarvitsemme ja toivottavasti myös löydämme muitakin keinoja kuin kiintiöt.

16.02.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22258/epareilua-politiikkaa-vai-epareiluja-vaitteita

"Nykyisen porvarihallituksen veronkevennykset ovat suosineet hyvätuloisia ja lisänneet tuloeroja”. Nämä väitteet kuulee usein ja ainakin aina siellä missä on SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Perusteluja sen sijaan väitteille kuulee harvemmin.

Verotus on ollut lähes väsymiseen asti hallituspuolueiden ja opposition välinen kiistakapula. Olikin tervetullutta, että Helsingin Sanomat tutki neljän viimeisimmän vaalikauden tuloveronkevennysten kohdentumisen. Tulosten mukaan tällä vaalikaudella suhteellisesti suurimmat hyötyjät tuloveronalennuksista olivat kaikkein pienituloisimmat. Kolmella edellisellä hallituskaudella kaikkein pienituloisimpien, kuten esimerkiksi työttömien, verotusta on päinvastoin kokonaisuudessaan kiristetty ja muiden tuloluokkien veroja kevennetty.

Se, että tämän vaalikauden tuloveron kevennykset ovat kohdistuneet suhteellisesti nimenomaan pieni- ja keskituloisille, on tehnyt pienituloisestakin työnteosta entistä kannattavampaa. Kaikki toimet, joilla työnteko kannattaa nykyistä enemmän, ovat parasta köyhyyden kitkemistä. Vain yhdellä tutkituista vaalikausista kaikkein suurituloisimmat hyötyivät tuloveron kevennyksistä suhteellisesti eniten. Se oli sillä vaalikaudella kun Vasemmistoliitto ja SDP olivat mukana hallituksessa.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan tuloerot ovat supistuneet jokaisena vuonna, jolle nykyinen hallitus on laatinut valtion talousarvion. Tuloerojen supistumiseen on tietenkin vaikuttanut taloudellinen taantuma, mutta myös hallituksen veroratkaisut, joissa on suosittu pienituloisia. Vaikutusta on ollut tämän lisäksi perusturvaan ja opintotukeen tehdyillä korotuksilla. Tänä vuonna tuloerojen supistumiseen vaikuttavat perusetuuksien sitominen indeksiin ja takuueläke.

On hyvä huomata, että tuloerot supistuivat ensi kertaa vuosikausiin tämän hallituksen ensimmäisenä budjettivuonna 2008, kun talous vielä ennen lamaa kasvoi.

Näiden tulosten valossa on hyvä kysyä, millä SDP perustelee väitteitään nykyisen hallituksen räikeän epäsosiaalisesta politiikasta?

Tässä kohtaa on pakko todeta, että pelkkä tulonjaon viilailu veroprosentilla ei tietenkään ole kestävää. Ennen kuin kakkua voi jakaa, on se ensin leivottava. Ensin on luotava kasvulla, työllä ja yrittäjyydellä mahdollisimman suuri kakku. Sen tuomat verotulot mahdollistavat palvelut sekä tulonsiirrot heikoimmassa asemassa oleville. Olisi hyvä, jos SDP lisäisi tämän reseptin keittokirjaansa.

Tämän hallituskauden keskeinen arvovalintamme on ollut perusturvan kehittäminen. Kaikkein pienimpiä sosiaaliturvaetuuksia on korotettu noin 730 miljoonalla eurolla. Korotukset on kohdistettu kansaneläkeläisille, vähimmäispäivärahansaajille, lapsiperheille, pienimmillä työttömyysturvaetuuksilla eläjille sekä opiskelijoille. Esimerkiksi pienimpiä äitiys-, isyys-, ja sairauspäivärahoja on korotettua 170 eurolla kuukaudessa. Viimeisen neljän vuoden aikana perusturvaetuuksiin lisätty rahamäärä on enemmän kuin edellisen neljän hallituskauden lisäykset ovat olleet yhteensä.

Puheenjohtaja Urpilaisen toistuvaa väitettä nykyisen hallituksen erityisen epäsosiaalisesta politiikasta on vaikea niellä. Vielä vaikeampi on SDP:n väitteitänsä perustella edes omille joukoilleen. Pitkäaikainen ja arvostettu SDP:n kansanedustaja Valto Koski osui syntymäpäivähaastattelussaan asian ytimeen: ”Tuntuu vähän hassulta tämä hallituksen haukkuminen, kun se on saanut sosiaalipolitiikassa aikaan enemmän kuin me itse. Se on rehellisesti pakko sanoa."