Tekijä: sari

Nykyisen hallituksen tärkeimpiä tehtäviä on uudistaa terveydenhuolto. Olin mukana hallitusneuvotteluissa tästä asiasta päättämässä. Terveydenhuollon ammattilaisena tiedän varsin hyvin, että jonot tulevat kalliiksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistustyössä on ollut monta mutkaa matkassa, mutta nyt selvityshenkilöt hakevat alueellisia ratkaisuja. Olen mukana kokoomuksen SOTE-uudistusta vauhdittavassa ryhmässä. Tehtäväni on myös tuoda hoitohenkilöstön näkemykset uudistukseen mukaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön palvelurakennetyöryhmän loppuraportissa esitetyn terveyspalvelujen väestöpohjan riittävyys on suuri huolenaihe: 50 000 – 100 000 asukkaan väestöpohja ei ole riittävä erityisesti erikoissairaanhoidon järjestämiseen, mutta ei se tue myöskään perusterveydenhuollon vahvistamista. Liian pienissä kokonaisuuksissa ei pystytä myöskään varmistamaan riittävää osaamista ja hoidon laatua. Selvitysmiesten raportit toivottavasti tuovat tämän vahvasti esille ja vauhdittavat tekemään rohkeampia ratkaisuja, jotta hallitusohjelman asettamiin tavoitteisiin päästäisiin.

Liian pienet yksiköt eivät ole hoitohenkilökunnan näkökulmasta kilpailukykyisiä ja palkanmaksukyvyltään vakaita työnantajia. Ne eivät ole välttämättä kovinkaan vetovoimaisia työpaikkoja riittämättömien resurssien vuoksi. Myös urakehitys ja koulutusmahdollisuudet ovat vähäisempiä. Tämän Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola on aivan oikein linjannut.

On tärkeä muistaa, että hoitajapulan keskeinen syy on työpaikkojen vetovoimaisuuden puute. Jotta tulevaisuudessa onnistuttaisiin torjumaan yhä pahenevaa työvoimapulaa, olisi SOTE-uudistuksessa syytä ottaa tarkasteluun myös se miten hoitotyötä johdetaan ja miten työhyvinvointiin panostetaan.

Painopiste on saatava terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäisyyn. Terveyskeskuksien, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalveluiden on toimittava yhdessä ihmisen parhaaksi niin, että apua tarvitsevan ihmisen pallottelu lopetetaan ja palvelun saa sujuvasti. Selvää on, että SOTE-uudistusta ei pidä vain odotella, vaan kunnissa on urakoitava jatkuvasti terveydenhuollon kehittämiseksi. Viime eduskuntakaudella eduskunnassa hyväksymämme terveydenhuoltolain toimeenpanossa on vielä paljon tehtävää.

Ajankohtaista on myös se, että valmisteilla on yliopistolain muutos, jossa koulutusvastuita määriteltäisiin uudestaan. Tarkoitus on vähentää oppiainetasoista sääntelyä sekä mahdollistaa nykyistä paremmin eri tieteen- ja koulutusaloja yhdistävien opintokokonaisuuksien toteuttaminen. Uudistustyötä tarvitaan, mutta ministeriössä on säilytettävä vastuu pienten tieteenalojen turvaamisesta. Tässä yhteydessä on löydettävä ratkaisu laboratoriotieteen ja radiografiatieteen jatkuvuudelle.

Meidän terveydenhuollon vaikuttajien työ sen eteen, että terveystieteiden maisterikoulutus saataisiin Helsinkiin, jatkuu. HUS on ainoa yliopistollinen sairaanhoitopiiri, jonka alueen yliopistossa ei ole olemassa terveystieteellistä maisterikoulutusta ja tilanteeseen on saatava muutos. Asiassa ollaan vahvoin joukoin liikkeellä. Uskon, että nyt saamme asiaa eteenpäin.

Yhteistyötä on tehtävä koulutuksemme, alamme työskentelyolosuhteiden sekä houkuttelevuuden edistämiseksi. Terveydenhuollon koulutukseen panostaminen on elintärkeää. Mikään ei korvaa ammattitaitoista sekä motivoitunutta henkilöstöä ja hoitotyön johtajia.

Vastaanotan mielelläni palautetta ja ajatuksianne. Kotisivujeni www.sarisarkomaa.fi kautta voi seurata näiden asioiden etenemistä. Sieltä voi myös tilata kuukausittain lähettämäni kirjeen, jossa käsittelen ajankohtaisia asioita.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja, THM, röntgenhoitaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi
puh. 050 511 3033

30.1.2013 Blogi Verkkouutisissa

Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi korvata vanhemmuuden kustannukset. Tilanne on täysin epäoikeudenmukainen ja kohtuuton.

Yksi vauva maksaa äidin työnantajalle noin 12 000 euroa. Keskeisimmät kuluerät ovat raskaudenaikaiset sairauspoissaolot, äitiyslomalla kertyvät lomarahat sekä sairaan lapsen hoitokulut. Vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset on joka tapauksessa jonkun maksettava. Se ”joku” on tällä hetkellä perhevapaita käyttävien naisten työnantajat.

Niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. Tämä näkyy ja tuntuu kovalla tavalla naisten palkassa sekä työsuhteissa pätkätöinä sekä esteinä edetä uralla. Vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva "äitiriski" näkyy naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa ja työllistämismahdollisuuksissa. Tähän ei Suomella ole varaa. Tarvitsemme kipeästi jokaisen työpaikan ja yrityksen.

Suomen Yrittäjänaisten kansalaisaloite työnantajille vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaamiseksi on erittäin tervetullut. Jos aloite saa vähintään 50 000 allekirjoitusta, se tulee eduskunnan käsiteltäväksi. Toivon, että aloite vauhdittaa tätä työelämän suurimman häpeätahran ja yrittäjyyden jarrun poistamista ja kannustaa hallitusta asiassa aloitteellisuuteen.

Naapurimaassamme asia on hoidettu jo vuosia sitten. Ruotsissa tasataan vanhemmuuden kulut verovaroin. Nyt Suomen on aika ryhdistäytyä ja laittaa asia kuntoon. Olen tästä toistuvasti hallitusta muistuttanut. Hallitus on ohjelmaansa kirjannut tavoitteen jatkaa työnantajille perhevapaista aiheutuvien kustannusten korvaamista korottamalla työnantajan lakisääteisestä sairausvakuutuksesta saamia korvauksia. Asia on nyt jo kolmannen hallituksen ohjelmassa ja kaipaa vauhtia, sillä vaalikausi on pian puolessa välissä. Linjaukset on tehtävä tulevassa puolivälitarkistuksessa ja kehysriihessä.

Hallitusohjelma velvoittaa hallituksen aktiivisesti hakemaan ratkaisuja yhdessä työmarkkinakeskusjärjestöjen kanssa, niin että vielä tämä eduskunta ehtii käsittelemään asiaa koskevat lait. Työryhmiä asian tiimoilta on ollut jo yli tarpeen. Vanhemmuuden kustannusasian pallottelu on lopetettava.

Johtamani kokoomuksen palkansaajavaltuuskunta valmisteli ennen eduskuntavaaleja kannanoton ”hyvä ja perheystävällinen työelämä on jokamiehenoikeus”. Tällä hetkellä vanhempainetuudet maksetaan sairausvakuutuksen kautta. Valtuuskuntamme kannanotossa ehdotimme, että vanhempainetuuksista muodostettaisiin itsenäinen vanhempainvakuutus. Se toisi selkeästi esiin sen, millaisia kustannuksia vanhempainetuuksista työnantajalle ja palkansaajalle tulee. Vanhempainvakuutus mahdollistaa vanhemmuuden kustannusten jakamisen mutta myös rahoitusosuuksien muutoksen kuten valtiovallan osuuden vahvistamisen. Ehdotan, että hallitus ottaisi esityksen vanhempainvakuutuksesta omakseen ja lähtisi viemään sitä eteenpäin.

Vanhemmuuden kustannusten jakaminen on tehokas täsmätoimi harmaantuvassa ja taloushaasteiden kourissa kamppailevassa Suomessa. Suomessa yrittäjistä naisia on vain noin 30 prosenttia. Me tarvitsemme naisvaltaisille aloille enemmän yrittäjiä, yrittäjiä työnantajiksi sekä myös lisää lapsia Suomeen.

Sari Sarkomaa
Kokoomuksen kansanedustaja ja palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja
Kolmen lapsen äiti

Ksylitolipastillit on vuoden alusta kielletty Helsingin päiväkodeissa muilta kuin esikouluikäisiltä. Aiemmin vanhemmilla oli mahdollisuus ostaa pastillit, jotka päiväkodin henkilökunta jakoi lapsille. Kummallinen kielto on aiheuttanut paljon keskustelua eikä syyttä. Espoossa ja Vantaalla ksylitolipastilliasia toimii päiväkodeissa mainiosti. Helsinginkin terveydenhuollon ammattilaiset suosittelevat lapsille ksylitolin käyttöä aterioiden jälkeen. Pääkaupungin ksylitolikielto onkin syytä laittaa roskakoriin.

Kieltojen sijaan tarvitaan kannustusta perheille huolehtia lasten hampaista. Suomalaislasten suun terveys on heikentynyt. Lastemme hampaiden kunto on huonompi kuin muissa Pohjoismaissa. Iso ongelma on lasten hampaiden reikiintyminen. Syynä ovat erityisesti harjauksen laiminlyönti ja napostelu. Tarvitsemme lisätoimia ja uusia keinoja, jotta heikkenevä suun terveys saadaan kuriin.

Hätkähdyttävä tosiasia on, että vuonna 2000 reikien vaurioittamia hampaita oli lähes 40 %:lla viisivuotiaista, yli 50 %:lla 12-vuotiaista ja 75 %:lla 15-vuotiaista. Kouluterveyskyselyn mukaan peruskoulua käyvistä pojista vain 38 % ja tytöistä vain 62 % harjaa hampaat fluorihammastahnalla suositusten mukaisesti vähintään kaksi kertaa päivässä.

Karieksen hallinnasta on ohjeita Käypä hoito –suosituksissa, joissa suositellaan päivittäistä ksylitolituotteiden käyttöä. Ksylitoli vähentää hammasplakin ja mutans streptokokkien määrää ja siten täydentää muita keinoja hammasterveyden ylläpitämiseksi. Ksylitolin säännöllinen käyttö suojaa hampaita erityisesti silloin kun suuhun puhkeaa hampaita.

Tietenkin päävastuu lapsista ja hampaiden harjauksesta on meillä vanhemmilla. Iso terveyshyöty hampaiden hoidossa tulee ravitsemustottumuksista, jotka opitaan kotona. Selvää on, että lasten suunterveyden edistämisessä tarvitaan kodin, päiväkodin, koulun ja terveydenhuollon antamaa opetusta ja yhteistyötä. Päiväkodeissa ja kouluissa tavoitetaan lapsia, joiden perheet tarvitsevat erityistä tukea terveyden edistämisessä.

Ksylitolin käytöstä lasten päivähoidossa tai kouluissa ei ole valtakunnallisia suosituksia ja kunnilla on erilaisia käytäntöjä. Ksylitolin käyttö ei tietenkään korvaa hampaiden harjausta, mutta se on osa terveyskäyttäytymistä joka on hyvä oppia jo lapsena ja saada osaksi arjen toimintoja. Selvää on, että ksylitolin käytölle sekä sen yhteydessä annettavalle terveyskasvatukselle tarvitaan yhtenäiset ohjeet. Kiritin tästä sosiaali- ja terveysministeriötä jättämällä asiasta kirjallisen kysymyksen. On välttämätöntä, että ministeriö viipymättä antaa asiasta ohjeen.

Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksen professori Satu Alaluusua sekä Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen dosentti Eva Söderling ovat todenneet (HS 2.1.2013), että päiväkodeissa pitäisi jatkaa ksylitolipastillien jakamista niin esikouluikäisille kuin sitä nuoremmille, kunhan lasten vanhemmat ymmärtävät, että yksinomaan päiväkodin antamat pastillit eivät riitä karieksen ehkäisyssä.

Viimeisin OECD:n Suomea koskeva maa-arvio nosti vahvasti esille huolen kasvavista terveyseroista. OECD:n mukaan terveyserojen vähentäminen vaatii nykyistä enemmän investointeja sairauksien ehkäisyyn ja terveellisten elintapojen edistämiseen erityisesti nuorilla. Terveyserojen kasvun taittaminen edellyttää toimia juuri lapsiin ja lapsiperheisiin. Sanonta ”minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa” pätee myös tässä: Pohja hyvälle suunterveydelle rakennetaan lapsena.

On järkyttävä huomata, että maallemme monin tavoin kalliiksi tullut hajasijoituspolitiikka nostaa taas päätään. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan uutta Kansallinen koulutuksen arviointikeskusta kaavaillaan sittenkin perustettavaksi Jyväskylään. Näin vaikka asiaa pohtinut selvitysmies on todennut, että Helsinki on sijaintipaikkana toiminnallisesti, henkilöstöön sekä osaamiseen liittyvien ja taloudellisten näkökulmien kannalta se ainoa ja oikea.

Selvitysmies Markku Mattila osoitti, että arviointikeskuksen hajasijoittaminen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle johtaisi samoihin vakaviin ongelmiin, joita on seurannut aiemmin sokeasti tehdyistä alueellistamispäätöksistä. Lääkelaitoksen kaltoin kohtelu Lääkealan turvallisuus - ja kehittämiskeskus Fimean perustamisprosessissa pakkosiirtoineen on tästä karmaiseva esimerkki.

Koulutuksen arviointikeskuksen hajasijoittamisessa toiminta vaurioituisi, osaava henkilö sekä osaamispääoma karkaisi ja kustannukset nousisivat. Toimijoiden aika kuluisi turhassa matkustelussa, mikä on jo ympäristönkin kannalta kestämätöntä. Pakkosiirtokaavailuille on syytä sanoa ehdoton ei. Suomella ei ole yksinkertaisesti enää varaa tuhlata veronmaksajien rahaa ja osaamistamme.

Arviointivirastoa koskeva lakiesitys tullee alkuvuodesta eduskunnan käsittelyyn. Hallitusohjelmaneuvotteluissa sopimamme uuden kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen perustaminen on tehtävä huolella ja sen toiminnan mahdollistavista voimavaroista on huolehdittava. Uuteen virastoon on tarkoitus koota nykyiset arviointitoiminnot Koulutuksen arviointineuvostosta, Korkeakoulujen arviointineuvostosta ja Opetushallituksesta. Viraston sijoittamisessa tulee säästösyistä ottaa huomioon opetushallinnon sisäisten voimavarojen ja tietojärjestelmien yhteinen käyttö. Sijainti Opetushallituksen yhteydessä voisi luoda myös siltaa arvioinnista kehittämiseen.

Selvitysmiehen raportissa todetaan selkeästi, että osaavan henkilöstön saatavuus, kaksikielisen palvelun turvaaminen, eri tieteenalojen ja oppiaineiden asiantuntijoiden käytettävyys, yhteydet koulutuksen tutkimukseen ja muuhun arviointitoimintaan, sidosryhmäyhteistyö sekä synenergiaetujen mahdollisuus muiden opetushallinnon keskeisten toimijoiden kanssa puoltavat sijoittamista Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle. Kansanvälisen yhteistyön mahdollisuudet ja saavutettavuus sekä kotimaassa että kansainvälisesti puoltavat myös Helsinkiä.

Sen sijaan keskuksen siirtäminen Jyväskylään on vastoin järkiperusteluja, selvitysmiehen esitystä ja valtionhallinnolle esitettyjä tehokkuusvaatimuksia. Opetusministerikin on aiemmin todennut, ettei ole olemassa mitään perusteluja poiketa selvitysmiehen esityksestä.

On syytä muistuttaa eduskunnan tarkastusvaliokunnan viime vaalikaudella antamasta raportista (TRO 4/2008 vp), joka roimi poikkeuksellisin kovin sanoin toteutettua alueellistamispolitiikkaa. Valiokunta havaitsi useita vakavia puutteita ja ongelmia tehdyissä alueellistamispäätöksissä. Valiokunnan mukaan alueellistamispäätösten valtiontaloudellisten vaikutusten arviointi ja seuranta on laiminlyöty, henkilöstöön kohdistuvat vaikutukset ovat useimmiten olleet kielteisiä ja alueellistamistoimien myönteiset vaikutukset ovat olleet vähäisiä. Raportti osoittaa, että alueellistamisesta on tullut suuria laskuja mutta ei vain laihoja tuloksia vaan myös selkeää vahinkoa. Kataisen hallituksella ei ole varaa toistaa näitä virheitä. Aikaisempien hallitusten rujoa jälkeä aikaansaanut hajasijoittamispolitiikka on tiensä päässä. Nykyisen hallituksen olisi viisainta täysin irtisanoutua siitä.