Kategoria: Kolumnit

Julkaistu Töölöläisessä elokuussa 2015

Uuteen hallitusohjelmaan kirjaamamme normienpurkutavoite on saatava puheista tekoihin ja konkreettisesti käyntiin. On kaupunkilaisjärjen vastaista, että pienissä yrityksissä vähäisiä resursseja joudutaan tuhlaamaan turhiin normien ja turhauttavaan byrokraattisten velvoitteiden täyttämiseen. Tarpeettomilla kielloilla ja vaatimuksilla kampitetaan ja lannistetaan yrittäjyyttä. Ahtaalle ajetulla matkailu- ja ravintola-alalla työsarkaa norminpurussa riittää. Kiritän hallitusta aloittamaan työn tuomalla eduskuntaan pikaisesti esityksiä, joilla puretaan alkoholilainsäädännön turhia normeja.

Kauan odotettu alkoholilainsäädännön kokonaisuudistus jäi valitettavasti viime hallituskaudella tekemättä, koska sopua ei sisällöstä löytynyt. Valmistelun tuloksena sosiaali- ja terveysministeriössä on valmiina lista vanhentuneista ja turhista pykälistä, joilla ei juuri ole merkitystä alkoholin kulutukseen tai sen aiheuttamiin haittoihin. Olen toistuvasti esittänyt, että norminpurku aloitetaan näistä pykälistä. Viimeksi ehdotin asiaa kesäkuussa pääministeri Sipilälle eduskunnan täysistunnossa, jossa käsiteltiin pääministerin ilmoitusta normien purkamisesta.

Kuvaava esimerkki on uusi lonkerojuoma, jota ei saa myydä ravintoloissa tölkissä vaan ainoastaan 8 senttilitran annoskoossa. Kyse on asetuksesta, joka rajoittaa juomien anniskelumyyntiä niiden valmistustavan perusteella. Ei ole tarkoituksenmukaista, että 6% vahvuiseen juomasekoitukseen sovelletaan samoja anniskelumyyntiä koskevia säännöksiä kuin vaikkapa viskiin, konjakkiin ja vodkaan.

Tämän kesän lonkerotapauksen ohella esimerkkejä löytyy alkoholilaista runsaasti. Esimerkiksi ravintoloiden anniskelualueiden tiukkoja rajoja tulee keventää. Nykykäytäntö on aiheuttanut hämmennystä mm. Hietalahden kauppahallissa, jossa eri ravintoloista alkoholia ja ruokaa tilaavat eivät voi istua samoissa pöydissä. Uudistamisen varaa on myös rajoituksissa, jotka koskevat anniskelupaikan vastaavaa hoitajaa ja häneltä vaadittua työkokemuksen määrää. Vaateet aiheuttavat vain turhia harmaita hiuksia ravintola-alan yrittäjille ja tapahtumanjärjestäjille.

Pienpanimoille tulee sallia suoramyyntioikeudet ilman elintarvikekylkiäisiä. Tällä hetkellä alle 4,7 %til. alkoholia sisältävien juomien suoramyynti pienpanimoista on mahdollista ainoastaan perustamalla panimon yhteyteen elintarvikekioski. Tästä pakollisesta "kioskikikkailusta" on päästävä eroon. Meillä ei ole varaa ylläpitää turhia pykäliä, joilla ei juurikaan ole merkitystä alkoholin kulutukseen ja jotka vain jarruttavat työpaikkojen syntyä ja hankaloittavat suomalaisten arkea.

Puhdas suomalainen ruoka on valttikorttimme ja juomakulttuuri on osa ruokakulttuuria. Olut on kokenut uuden arvonnousun erityisesti kasvaneen lähiruokatrendin myötä. Lukuisat pienpanimot täydentävät käsityöläis- ja erikoisoluillaan suurempien panimoiden valikoimia. Juomavalikoimiamme ovat rikastuttaneet viime vuosina myös tilaviinit ja -liköörit. Alkoholipolitiikkaa kehitettäessä on pohdittava keinoja, joilla voidaan edistää ja kehittää edelleen ravintola ja ruokakulttuuria sekä pienpanimo- ja tilaviinisektoriamme.

Matkailu- ja ravintola-ala tarjoaa lukuisia kasvun mahdollisuuksia, joihin on tartuttava sääntelyä perkaamalla. Alkoholilaki on vain yksi esimerkki: perattavaa riittää muillakin hallinnonaloilla. Myös Helsingin kaupungin yrittäjille luomissa omissa vaateissa on purkamisen varaa. Pääkaupungin onkin syytä innostua mukaan hallituksen ja eduskunnan fiksumman säätelyn työhön.
Vastaanotan mielelläni palautetta Helsingin ja Suomen asioista. Kirjoitan myös kuukausittain ajankohtaisia politiikan terveisiä Arkadianmäeltä. Eduskuntakirjeen saa tilattua kotisivuiltani tai ottamalla minuun muuten yhteyttä.

 

Toivotan kaikille Töölöläisen lukijoille aurinkoista loppukesää!

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan jäsen

www.sarisarkomaa.fi

sari.sarkomaa@eduskunta.fi

puh. (09) 432 3033

 

julkaistu Munkin seudussa huhtikuussa 2015

Suomi on valinnan edessä. Meillä on kolme vaihtoehtoa:
1) Voimme jatkaa velaksi elämistä, tekohengittää taloutta ja sysätä laskun siitä lapsillemme.
2) Toinen vaihtoehto on jatkuva kituuttaminen, juustohöylä ja veronkiristykset.
Leikkausten tie on loputon, jos varsinaisen taudin sijaan lievitämme oireita.
3) Paras vaihtoehto on asettaa työ etusijalle. Tehdä rohkeasti uudistuksia, jotka tuovat lisää työtä ja työpaikkoja. Välttämättömien sopeutustoimien tulee painottua menoihin, koska työllisyyssyistä kokonaisveroastetta ei voi enää kiristää.

Nykymenolla hyvinvointiyhteiskuntamme murenee. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa olemme toistuvasti asiasta varoittaneet ja edellyttäneet hallitukselta ripeämpiä esityksiä maamme rakenteiden uudistamisessa. Seuraavan hallituksen on hyvinvointiamme kamppaavasta eripuraisuudesta ponnistettava rohkeisiin rakennemuutoksiin. Viisailla päätöksillä on mahdollista luoda edellytyksiä yrittäjyydelle ja uudelle työlle. Sen on oltava tulevan hallituksen tärkein tavoite.

Vaalien alla puolueiden linjatessa tulevan eduskuntakauden tavoitteita on nostettava vahvasti esille eläkeläisten asia ja välttämättömyys turvata eläkkeiden ostovoima. Ylikireä verotuksemme yhdistettynä pääkaupunkiseudun korkeisiin asumis- ja elämiskustannuksiin laittaa tavallisen ihmisen tiukoille. Tavallisella helsinkiläisellä pitää olla varaa asua kotikaupungissaan. Siksi onkin ydinkysymys kaikille helsinkiläisille, millaisia verolinjoja puolueet aikovat tulevalla vaalikaudella ajaa.

Me kokoomuslaiset olemme sitoutuneet linjaan, jossa ansiotuloveron kevennys tehdään niin, että se kohdistuu yhtä lailla sekä palkansaajiin että eläkeläisiin. Aikoinaan tehdyn työn on kannatettava myös eläkkeellä. Olen tehnyt työtä sen eteen, että Kokoomuksen linjaksi on nyt sovittu pääministerimme johdolla, että työeläkkeisiin ei ensi vaalikaudella kohdisteta indeksileikkauksia, vaikka talouden vaikeissa säästötalkoissa on indeksileikkauksia oltava valmis tekemään myös sosiaalisiin tulonsiirtoihin. Kipeitä ratkaisuja tehdään, jotta uutta työtä syntyisi.

Kun asetamme oikeasti työn ja sen kannattavuuden etusijalle, silloin ei voi hyväksyä, että eläkeläisiä verotettaisiin kireämmin kuin palkansaajia.

On hyvä myös muistaa, että työeläkkeen saajien ostovoimalla on vahva vaikutus talouden elpymistä vauhdittavaan kotimaiseen kysyntään. Tavoite pitää olla, että omalla eläkkeellä voi tulla toimeen.

Kokoomuksen verolinja lähtee palkansaajien ja eläkeläisten yhdenvertaisesta kohtelusta. Me tekisimme ensi vaalikaudella valtion tuloveroasteikkoon 2 mrd:n euron ansiotuloveron kevennyksen. Työn linjaan sisältyvän tuntuvan palkansaajiin ja eläkeläisiin yhtäläisesti kohdentuvan veronkevennyksen ehtona on se, että työmarkkinoilla päästään sopuun erittäin maltillisista palkankorotuksista

Työn linjaan sisältyvän tuntuvan palkansaajiin ja eläkeläisiin yhtäläisesti kohdentuvan veronkevennyksen ehtona on se, että työmarkkinoilla päästään sopuun erittäin maltillisista palkankorotuksista. Työ on parasta sosiaaliturvaa.

 

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan jäsen

www.sarisarkomaa.fi

 

 

 

 

julkaistu Nykypäivässä 10.4.2015

Vaalien alla puolueiden linjatessa tulevan eduskuntakauden tavoitteita nousee vahvasti esille eläkeläisten asia ja välttämättömyys turvata eläkkeiden ostovoima. Eikä ihme. Ylikireä verotuksemme yhdistettynä pääkaupunkiseudun korkeisiin asumis- ja elämiskustannuksiin laittaa tavallisen ihmisen tiukoille. Siksi onkin ydinkysymys, millaisia verolinjoja puolueet aikovat tulevana vaalikaudella ajaa.

Me kokoomuslaiset olemme sitoutuneet linjaan, jossa ansiotuloveron kevennys tehdään niin, että se kohdistuu yhtä lailla sekä palkansaajiin että eläkeläisiin. Aikoinaan tehdyn työn arvon tulee näkyä myös eläkkeellä.

Kannatuslukujen kärjessä keikkuvan Keskustan veropoliittisessa linjaukset sen sijaan rankaisevat kovalla kädellä työeläketta saavia suomalaisia. Keskustan veropoliittisissa (10.3.2015) ja talouspoliittisissa (13.3.2015) linjauksissa puolue ehdottaa työtulovähennyksen korottamista 450 miljoonalla eurolla. Tämän vähennyksen saa tehdä palkkatulosta, mutta sitä ei voi tehdä eläketulosta. Keskusta kiristää eläkeläisten verotusta, koska heidän ehdotuksessaan ei ole tuloveroasteikkojen inflaatio- ja indeksikorotuskorjauksia.

Keskustan verolinja kurittaa ja kohtelee epäoikeudenmukaisesti työeläkettä saavia suhteessa palkansaajiin. Mikä on huolestuttavinta, linja johtaisi siihen, että palkansaajien ja eläkeläisten eriarvoinen kohtelu verotuksessa kärjistyisi entisestään.

On pakko ihmetellä, miksi Keskusta haluaa olla erityisesti työeläkeläisten kimpussa. Eläkkeensaajia oli 2013 lopussa yhteensä noin 1,5 miljoonaa, eli reilu neljännes kaikista suomalaisista. Heistä valtaosa, noin 1,4 miljoonaa, oli työeläkkeen saajia. Kyse on mittavasta joukosta Suomea työllään rakentaneita ihmisiä. Kun asetamme oikeasti työn ja sen kannattavuuden etusijalle, silloin ei voi hyväksyä eläkeläisten syrjintää, eikä heidän verotuksensa kiristämistä.

Kokoomuksen verolinja lähtee palkansaajien ja eläkeläisten yhdenvertaisesta kohtelusta. Eläkeläisten ostovoiman vahvistaminen elvyttää myös taloutta. Me tekisimme ensi vaalikaudella valtion tuloveroasteikkoon 2 mrd:n euron ansiotuloveron kevennyksen. Tällainen tuloveroasteikkoon tehtävä veronkevennys kohdistuu täysin yhdenvertaisesti niin palkka- kuin eläketuloonkin. Kokoomuksen mallista, jossa työ ja sen kannattavuus asetetaan etusijalle, hyötyisivät kaikki pitkän päivätyön tehneet eläkeläiset, jotka maksavat valtion tuloveroa.

Palkansaajiin ja eläkeläisiin yhtäläisesti kohdentuvan veronkevennyksen ehtona on se, että työmarkkinoilla päästään sopuun erittäin maltillisista palkankorotuksista. Yhteistä isänmaatamme rakentaneita eläkeläisiä on kohdeltava yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi palkansaajien kanssa. Siksi veronkevennysten on, vastoin keskustan ehdotusta, kohdistuttava myös eläkkeensaajille.

Kokoomus näkee tärkeänä, että työeläkkeisiin ei ensi vaalikaudella kohdisteta indeksileikkauksia ja mahdolliset veroalennukset kohdentuvat tasaveroisesti myös eläketuloa saaviin. Näillä toimin Kokoomus vahvistaa eläkeläisten ostovoimaa.

 

Sari Sarkomaa ja Sanna Lauslahti

kansanedustajat (kok)

Palvelutalo Sagan tilaisuus keräsi koolle suuren joukon. Kiitos osallistujille.

Alustin tilaisuudessa eduskunnassa ajamastani vanhuspalvelulaista ja mitä se Helsingiltä edellyttää. Keskustelimme siitä, että Helsingissä on vielä tehtävää, jotta lain tavoite täyttyy. Keskustelussa nousi esille kotipalvelun kehittäminen. Aikaa on oltava riittävästi ja kodissa on autettava niissä asioissa, joissa ihminen itse apua toivoo.

Kerroin myös uutisesta, että Helsingissä on vihdoin tehty päätös palvelusetelin käytön laajentamisesta kotihoitoon. Pidän tärkeänä, että palveluseteli lisää vaihtoehtoja, joilla mahdollistetaan yksilöllinen palvelujen toteuttaminen asiakkaan kotona. Seteli otetaan käyttöön Helsingin kotihoidon palveluissa ensi syyskuussa. Se koskee aluksi noin 2000 yksityisissä palvelutaloissa sijaitsevaa asuntoa, joiden asukkaista noin 440 on ollut kunnallisen kotihoidon asiakkaina. Myöhemmin setelin käyttöä on tarkoitus laajentaa. Palveluseteli lisää asiakaslähtöisyyttä, valinnanvapautta palveluissa ja monipuolistaa palveluiden tuotantotapoja. Palvelusetelin käyttöönotto avaa monia mahdollisuuksia myös alan yrityksille.

Muistiliitossa haluamme varmistaa, että jokainen voi elää omannäköistä elämää iästä tai muistisairaudesta huolimatta. Siksi valmistelemme hyvän hoidon kriteereitä ikäihmisten palveluihin koko Suomessa käyttöön otettavaksi. Valmistuva työkirja auttaa kehittämään ja arvioimaan hoitotyötä niin, että samalla tuetaan laadukasta elämää.

Puhetta oli myös toimeentulosta. Kerroin että, Kokoomuksen tavoite on keventää ylikireää työn ja eläkkeiden verotusta. Talouden tasapainotustalkoissa olemme linjanneet, että työeläkkeiden indeksiä ei ensi kaudella leikata. Tavallisella helsinkiläisellä pitää olla mahdollisuus asua ja elää kotikaupungissaan. Tärkeintä on luoda edellytyksiä työpaikkojen ja yritysten synnylle. Näin vahvistamme kestävimmin maamme taloutta.

Sagan keskusteluissa kerroin, että Ruotsin parlamenttivierailulta tuomani raha seuraa potilasta -malli on nyt saanut vahvaa kannatusta. Asian oltava tulevan hallituksen keskeinen tavoite. Verorahan on jatkossa seurattava ihmistä perusterveydenhuollon palveluissa. Niin, että ihminen voi valita lääkärin yksityiseltä tai julkiselta palveluntuottajalta samoin ehdoin. Suomen terveydenhoitojärjestelmä, jossa esimerkiksi eläkkeellä olevat ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa, on kestämätön. Läpi elämänsä veroja maksaneiden pitää saada palvelua. Omallekin terveysasemallemme on monen viikon jonot, jos kyseessä ei ole akuutti hoidon tarve.

Tilaisuudessa puhui lisäkseni suuresti arvostamani professori Sirkka- Liisa Kivelä. Hän puhui unen merkityksestä ikääntyessä. Saimme kaikki asiantuntevia neuvoja ja tietoja. Lämpimät kiitokset vielä arvostetulle puhujalle.

Keskustelu oli vilkasta. Paljon kiitoksia Sagalle, joka mahdollisti tilaisuuden lähes satapäiselle osallistujajoukolle. Paljon jäi vielä keskusteltavaakin. Mielipiteet ja kommentit ovat tervetulleita. Minuun saa olla yhteydessä sähköpostilla tai puhelimitse (0505113033). Olen tavattavissa Max Cafessa ti 7.4. klo 9-10. Tervetuloa tapaamaan!

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

Muistiliiton varapuheenjohtaja

www.sarisarkomaa.fi

0505113033

Tänä päivänä on entistä yleisempää, että opiskelu tai työ vie jossain vaiheessa elämänkaarta ulkomaille. Mukana seuraa usein perheenjäseniä. Moni seniorikansalainen on myös päätynyt viettämään aktiivisia eläkepäiviä Suomen rajojen ulkopuolella.

Minut pyydettiin viime vuonna Suomi-seuran johtokunnan jäseniksi. Kansanedustajana pidän tärkeänä, että tunnen ulkosuomalaisten asiat päätöksiä tehdessäni. On kaikkien etu, että ulkosuomalaisten ääni kuuluu Suomessa erityisesti heitä koskevista asioista päätettäessä.

On tärkeää etsiä ratkaisut turvata lasten sujuvat koulupolut. Opetusministerinä toimiessani tein töitä sen eteen, että Aurinkorannan suomalainen koulu voisi kehittyä.

Pidän välttämättömänä, että suomalaisten ulkomaankoulujen osalta arvioidaan säädöksiä oppilaisiin ja rahoitukseen liittyen. Tällä hallituskaudella emme valitettavasti ole saaneet ministeriöltä ja ministeriltä asiaan vastakaikua.

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostossa olemme aktiivisesti pitäneet ulkosuomalaisten sivistysasioita esillä. Meidän kokoomuslaisten sivistyskansanedustajien ehdotuksesta lisäsimme eduskunnassa Suomi-kouluille ja vapaata sivistystyötä tekevälle Sofia- opistolle tulevaa rahoitusta.

Ulkosuomalaisten lasten peruskoulu Kulkuri tekee loistavaa työtä ja sille on luotava jatkossa paremmat mahdollisuudet toimia. On tärkeää, että Opetushallitus on yhteistyössä Suomi-koulujen kanssa laatimassa opetussuunnitelmasuositusta, joka tukee koulujen opettajia ja niiden laadukasta toimintaa.

Kannatan vapaata liikkuvuutta ja sitä että kaikin tavoin kaikissa säädöksissä oikeasti myös mahdollistaisimme tämän perustavoitteen toteuttamisen. Kaikki ihmisen liikkumista rajoittava ja lisää byrokratiaa tuova on huonoa säädösvalmistelua. Suomella on vireillä neuvottelut sekä Espanjan että Portugalin kanssa verosopimusten uudistamisesta. Molemmat sopimukset ovat vanhentuneita ja kaipaisivat uudistamista muutoinkin kuin eläkeartiklojen osalta. Neuvottelut ovat vielä kesken mutta ne pyritään viemään päätökseen vielä tänä keväänä, jotta uusi eduskunta voisi hyväksyä ne ennen kesää. Pidän erittäin tärkeänä, että sopimus saadaan uusittua.

Kuulen mielelläni ulkosuomalaisten näkemyksiä asiassa. Palaute on tervetullutta. Järjestän yhteistyössä ulkosuomalaisparlamentin ja Suomi-seuran kanssa eduskunnan Pikkuparlamentin kansalaisinfossa 15.4. klo 10.30 tilaisuuden ”Ulkosuomalaiset – unohdettu vaalipiiri?”. Lämpimästi tervetuloa mukaan vaikuttamaan!

 

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi

julkaistu AVH-lehdessä 13.3.2015

Tätä kirjoittaessani elämme Arkadianmäellä eduskuntakauden loppukiriä ja työstämme mittavaa määrää lakiesityksiä. Keskeinen tehtävämme tiukassa taloustilanteessa on löytää keinoja turvata ihmisille tärkeät palvelut, apu ja tuki. Ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia ja siksi tarvitaan vaihtoehtoja ja valinnanvaraa. Sairauden kohdatessa on voitava luottaa, että hoito, kuntoutus ja tarvittava tuki ovat saatavilla. Ja että sairaudestakin huolimatta voi elää oman näköistä elämää.

Kansanedustajan työn tärkeä voimavara on yhteistyö järjestöjen kanssa. Tammikuussa järjestämämme Yhdeksän aivoverenkiertohäiriötä kymmenestä voidaan estää-seminaari oli jymymenestys.

Tärkeä viesti tuotiin eduskuntaan Suomen Aivot ry:n toimesta helmikuussa. Yhdistyksessä on kootusti mittavaa osaamista, tietoa ja taitoa aivoterveyden tiimoilta. Yhdistykseltä saimme kuulla, että aivosairaudet ovat kalleimmat kansantautimme ja että niihin kohdistuvat ennaltaehkäisevät toimet ja tutkimus todella kannattavat. Puhumattakaan panostuksista ihmiselle koituvan kärsimyksen ja terveyshaittojen vähentämiseen. Me asiaan paneutuneet edustajat viestimme päätöksentekopöytiin, että vaikeat neurologiset poikkeavuudet vaativat tehokasta hoitoa, oikea-aikaista kuntoutusta ja tukitoimia sairastuneen ja läheisten arkeen.

Yksi merkittävää työtä tehnyt taho on Aivoliiton Kommunikaatiokeskus. Se on tukenut puhevammaisten ja heidän läheistensä arjessa selviytymistä tarjoamalla tietoa puhetta tukevista ja korvaavista menetelmistä sekä edistämällä näiden keinojen käyttöä. Ikävä uutinen oli, että sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaessa Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) avustusehdotuksen vuodelle 2015 ei RAY enää rahoita Aivoliiton Kommunikaatiokeskuksen toimintaa. Valtakunnallisesti toimineen Kommunikaatiokeskuksen työtä puhevammaisten asiantuntijana, neuvojana ja opastajana ei voida sivuuttaa. Jätinkin eduskunnan puhemiehelle kirjallisen kysymyksen asiasta vastaavalle ministerille. Kirjallisessa kysymyksessä tiedustelen, mihin toimenpiteisiin ryhdytään, että puhevammaisille turvataan mahdollisuus oikea-aikaiseen puheterapiaan ja kommunikaatioon.

Puheterapiaresurssit ovat tällä hetkellä valtakunnallisesti riittämättömät. Usein afasian tai kielellisen erityisvaikeuden diagnoosin saaneet joutuvat jonottamaan puheterapeutille pääsyä jopa vuoden. Henkilöt, joilla on afasia, eivät välttämättä joillain paikkakunnilla saa puheterapiaa lainkaan. He ovat vaarassa jäädä ilman tietoa, ohjausta ja neuvontaa elämäntilanteessaan. joka koskettaa sekä heitä itseään että kaikkia ihmisiä heidän ympärillään. Aivoverenkiertohäiriön seurauksena tullut afasia on tällä hetkellä lähes 20 000 suomalaisella ja väestön vanhetessa määrä uhkaa kasvaa. Puhe ja kieli, mahdollisuus ilmaista itseään, on jokaisen ihmisen perusoikeus, jota pitää tukea.

Ajatukset ja terveiset ovat tervetulleita meille eduskunnan Stroke-työryhmäläisille.

 
Sari Sarkomaa
kansanedustaja
Aivoliiton hallituksen varajäsen
sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi
www.sarisarkomaa.fi

Hyvä elämä on jokaiselle erilainen, aina omannäköinen. Aikuinen saa tehdä oman elämänsä valinnat itse – silloinkin, kun ne ovat muiden mielestä kehnoja. Toisin käy, jos sairastuu muistisairauteen. Vaikkei sairaus suinkaan vie itsemääräämisoikeutta, ei ainakaan kokonaan ja saman tien, alkavat muut diagnoosin jälkeen tehdä päätöksiä sairastuneen puolesta.
Muistisairaalla ihmisellä on oikeus päättää elämästään, tai ainakin olla mukana sitä koskevassa keskustelussa ja päätöksenteossa. Sairauden alkuvaiheessa voivat onnistua suuretkin valinnat, mutta myöhemminkin on valta ratkaista monia arkisia asioita. Yksi tavallisimmista pohdinnoista on paras paikka asua.
Kodin tunnun tekee tuttuus, turvallisuus, pysyvyys ja muistot. Nämä elementit voidaan säilyttää myös muistisairaan ihmisen tarpeet tuntevassa yhteisökodissa, jossa pääpaino ei ole hoidossa ja toimenpiteissä, vaan hyvän elämänlaadun varmistamisessa.
Muistiliitossa ollaan uudistamassa niin sanottuja hyvän hoidon kriteereitä. Syksyllä valmistuva työkirja auttaa ammattilaisia kehittämään ja arvioimaan hoitotyötä niin, että samalla tuetaan laadukasta elämää. Parhaimmillaan elo yhteisökodissa on jopa mukavampaa ja iloisempaa kuin kotona, jonne moni sairastunut voi jäädä hyvin yksin, jopa heitteille.
Tärkeä hyvää elämää ja asumista linjaava kysymys on, kuka päättää ja kysytäänkö ihmiseltä itseltään. Terveelle aikuiselle olisi vastenmielinen ajatus, että joku määräisi, montako kertaa viikossa saa käydä kävelyllä tai kaupassa tai saako edelleen asua omassa kodissa. Yhtä lailla pelottavaa se on muistisairaalle ihmiselle. Ei ihmistä saa ulkoistaa omasta elämästään.
Elämä ei pääty muistisairauden diagnoosiin, vaan voi jatkua monimuotoisena ja laadukkaana myös diagnoosin jälkeen. Hoitotahto on paras väline varmistaa, että omat toiveet kuullaan silloinkin, kun ei niitä enää pysty itse ilmaisemaan.

 

 

Merja Mäkisalo-Ropponen, kansanedustaja (sd), Muistiliiton pj.
Sari Sarkomaa, kansanedustaja (kok) Muistoliiton 1. vpj
Annika Saarikko, kansanedustaja (kesk), Muiistiliiton 2.vpj.

Julkaistu Kirkko&Kaupunki-lehdessä helmikuussa 2015

 

Lukutaito on kaiken oppimisen perusta. Lastemme heikentynyt lukutaito ja laskenut kiinnostus lukemiseen on vakava uhka koko maamme sivistykselle ja osaamiselle. Niiden nuorten osuus, jotka eivät lue läksyjen lisäksi lainkaan vapaa-ajallaan, on merkittävästi kasvanut. Lukutaidon lasku näkyy myös Pisa- tuloksissa.

Huolta heikentyneestä lukutaidosta ei pidä jättää vain opettajien hartioille. Lukemisen merkitystä on tärkeä miettiä joka kodissa. Ovi lukemisen maailmaan avataan kotona yhteisen lukemisen avulla ja tässä vanhemmilla on päävastuu mutta myös isovanhemmilla ja muilla lasten läheisillä aikuisilla on merkittävä rooli.

Kun luemme lapselle, vahvistamme lapsen kielen kehitystä, tulevaa lukutaitoa ja kiinnostusta lukemiseen. Lapselle lukeminen ja yhdessä lukeminen lapsen opittua lukemaan auttavat lapsen koulunkäyntiä ja helpottavat tulevaisuudessa hänen oppimistaan. Tukemalla lapsen lukemista opinpolun alkuvaiheessa voidaan tehokkaasti kitkeä eroja oppimistuloksissa.

Koulujen lukuharjoitukset ja kirjailijavierailut, kirjallisuuskerhot, koulujen kirjastot sekä yhteistyö yleisten kirjastojen kanssa ovat asioita, joita joka koulussa tulisi vaalia. Kirjastojen kanssa tehtävä yhteistyö on hyvä olla osa päiväkotien arkea. Päiväkodit ja koulut voivat osaltaan innostaa ja kannustaa perheitä yhteiseen lukuharrastukseen esimerkiksi lukudiplomein. Kun lapselle on luettu, tulee kirjasta ystävä, joka kulkee mukana koko elämän.

Sari Sarkomaa
kolmen lapsen äiti
kansanedustaja

Munkin seutu helmikuu 2015

Munkka on mukava paikka asua ja elää. Luonnon läheisyys, hyvät palvelut ja joukkoliikenneyhteydet ovat parasta Munkassa. Munkkiniemen kahvilat ovat meidän munkkalaisten ja kaikkien helsinkiläisten olohuoneita ja kohtaamispaikkoja. Kansanedustajatyöni kannalta on ollut tärkeää, että ihmiset tulevat kertomaan avoimesti mietteitään kadulla, kahvilassa ja nelosen ratikassa. Ajoittain olen järjestänyt tilaisuuksia, joissa olen munkkalaisten tavattavissa. Järjestän lauantaina 21.2. klo 10-11.30 Max Cafessa kahvilaparlamentin. Tervetuloa tapaamaan ja vaihtamaan ajatuksia politiikasta ja muustakin.

Yrittäjyyden edistäminen on ollut monella tapaa agendalla kuluneen talven aikana. Tapasin yrittäjiä eduskunnassa järjestämilläni Helmikahveilla muutama viikko sitten. Asialistalla oli mm. yksinyrittäjän aseman parantaminen, yrittäjän puolison sosiaaliturva ja ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottaminen. Ja tietenkin ylikireä verotus. Pienyrittäjyyden edistämisessä on vielä paljon tehtävää.

Helmikahveilla nousi vahvasti esille yrittäjien huoli työntekijän vanhempainvapaasta työnantajille aiheutuvasta kustannustaakasta. On epäreilua, että äitien työnantajat kantavat tästä suurimman taakan. Tilanne on jarruttanut yrittäjyyttä ja aiheuttaa naisten syrjimistä työmarkkinoilla. Olen sitkeästi tehnyt työtä asian korjaamiseksi.

Ei ole tätä vuosisataa eikä viisasta voimavarojen käyttöä, että ylläpidämme järjestelmiä, jotka suosivat miesten palkkaamista. Nykyisessä järjestelmästä äitiydestä aiheutuu työnantajalle sitä enemmän kustannuksia, mitä parempi naisen palkka on. Niin kauan kuin naisista aiheutuu enemmän kustannuksia työnantajalle kuin miehistä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. Tämä näkyy kovalla tavalla naisten pätkätöinä, urakehityksessä ja siten myös palkassa.

Suuri pettymys on ollut, että hallitus ei ole ohjelmansa lupauksesta huolimatta edistänyt tasa-arvon suurimman häpeätahran poistamista. Ei, vaikka vanhemmuuden kustannusten tasaaminen on tehokkain yksittäinen täsmätoimi edistää työelämän tasa-arvoa ja myös palkkatasa-arvoa.

On ilahduttavaa, että tasa-arvo asiat ovat nousseet vahvasti poliittisiin puheisiin. Pelkkä retoriikka ja tasa-arvotorailu ei kuitenkaan riitä. Puheiden rinnalle tarvitaan todellisia tekoja.

Olen useaan otteeseen ehdottanut pohdittavaksi itsenäistä vanhempainvakuutusta, joka toisi selkeästi esiin sen, millaisia kustannuksia vanhempainetuuksista työnantajalle ja palkansaajalle tulee. Vakuutus mahdollistaisi vanhemmuuden kustannusten jakamisen, mutta myös rahoitusosuuksien muutoksen kuten valtiovallan osuuden vahvistamisen. Mallia voi käydä katsomassa Ruotsista, jossa asia on jo aikaa sitten hoidettu. Olennaista on, että asia saadaan ratkaistua. Työelämässä tarvitaan naiset ja miehet. Vanhemmuudessa isät ja äidit. Perheet ovat erilaisia ja siksi perheille tarvitaan vaihtoehtoja ja valinnanvapautta, miten arjen asiat järjestetään.

Yrittäjyys, lähipalvelut sekä muut ajankohtaisista asioista annettu palaute ja ajatukset ovat tervetulleita.

Nähdään Max Cafessa lauantaina 21.2.!

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan jäsen

www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu Turun Sanomissa marraskuussa 2014

Suomen lääketieteelliset tiedekunnat ovat olleet laajasti huolissaan valtion tutkimusrahoituksen heikentämisestä. Yliopistosairaaloiden yhteydessä tehtävän tutkimuksen rahoitusta esitetään vähennettäväksi ensi vuoden budjetissa kolmanneksella. Raju leikkaus on viemässä edellytykset uusien hoitomenetelmien kehittämiseltä ja jarruttamassa hoidon tehokkuuden lisäämistä. Tämä uhkaa myös lääketeollisuuttamme sekä terveysteknologian vahvistumista viennin kasvualana.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä tehdyn selvityksen mukaan kliinisen tutkimuksen hyödyt ovat kiistattomat. Viimeisen yhdentoista vuoden aikana Suomessa on kehitetty yli 700 omaan tutkimukseen perustuvaa taudinmäärityksen tai hoidon parantamisratkaisua tai -menetelmää. Sairaanhoidon vastuuhenkilöstöstä puolestaan yli 90 prosenttia kokee tutkimuksen parantaneen omaa ammattitaitoaan ja yli 80 prosenttia arvioi tutkimuksen parantaneen hoidon vaikuttavuutta ja toiminnan tuottavuutta.

Yliopistosairaaloista uudet hoitokäytännöt ovat perinteisesti levinneet tehokkaasti muihin terveydenhuollon yksiköihin. Siten ne ovat hyödyttäneet kaikkia suomalaisia. Lääketeollisuutemme ja terveysteknologiayritystemme menestyskin on useimmiten perustunut yliopistoissa tai yliopistosairaaloissamme tehtyyn tutkimukseen.
Leikkaamalla terveydenhuollon tutkimusresursseja leikkaamme tulevaisuuden hoitotuloksia ja vientituloja. Suomella ei ole yksinkertaisesti varaa romuttaa yliopistotasoista terveyden tutkimusta. Tämän päivän tutkimus on huomisen hyvä hoito.

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa olemme toistuvasti esittäneet huolen tutkimusrahoituksen isoista leikkauksista. Vetoamme sosiaali- ja terveysministeriöön, jotta siellä luotaisiin tulevaisuuden askelmerkit, joilla valtion yliopistotasoinen terveyden tutkimusrahoitus nostetaan kestävällä tasolle. Tämä on välttämätöntä, kun haluamme turvata myös tulevaisuudessa tutkimuksen edellytykset ja laadukkaan hoidon tasa-arvoisesti kaikille suomalaisille.

Sari Sarkomaa, kansanedustaja (kok)
Anne-Mari Virolainen, kansanedustaja (kok)