Kategoria: Kolumnit

17.9.2012 MunkinSeutu-lehti

Eduskunnan istunnot ja valiokuntatyö alkoivat syyskuun alussa yrittäjän päivänä. Yritteliäisyyttä tarvitaankin eduskunnan syksyn haasteissa. Elokuu vierähti nopeasti tiivistahtisessa työssä kun kalenteri täyttyi työmatkoista, tapaamisista ja kokouksista sekä valtion ensi vuoden talousarvioasioista.

Heinäkuun vietimme tuttuun tapaan purjehtien koko perheen voimin nauttien kesästä ja upeasta Itämeren luonnosta. Tuulet olivat kaikkea muuta kuin lempeitä, aivan kuten Euroopan taloudessakin. Vastatuulta ei puuttunut ja myrskyäkin sai varoa. Irtiotto arjesta teki hyvää ja antoi voimia politiikan syksyyn. Eduskuntatyössä on poikkeuksellisen suuria haasteita ja uudistuksia. Tekeillä on terveydenhuolto-, kunta- ja palvelurakenneuudistus, uusi vanhuspalvelulaki ja päivähoidon uudistus. Nämä uudistukset ovat aivan keskeisiä jokaisen helsinkiläisen arjen kannalta.

Talouden tasapainottaminen koko Suomessa ja Helsingissä on välttämätöntä. Taloustalkoissamme on kuitenkin viisasta muistaa 90-luvun laman virheet ja huolehtia, etteivät suurimmat laskut mene lapsiemme maksettavaksi. Kokoomus on sitoutunut tasapainottamaan talouden ja katkaisemaan velkakierteen. Me emme halua ahnehtia tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Toimet joita teemme lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja uuden edistämiseksi ovat kullanarvoisia.

Suomi on aina pärjännyt koulutuksella, sivistyksellä ja osaamisella. Siksi olikin välttämätöntä, että peruimme yhteisvoimin Helsingin peruskouluja ja lukioita uhanneet leikkaukset. Valtuustoryhmämme elokuisessa kokouksessa päätimme, että emme hyväksy koulusäästöjä ja että talouden tasapainottamiskohteet on löydettävä toisaalta. Emme halua kasvattaa peruskoulun ryhmäkokoja emmekä lomauttaa opettajia. Oli helpotus, että saimme asiasta myös kaupunginhallituksessa päätöksen. On viisasta, että turvaamme peruskoulun ja lukion voimavarat ja estää opettajien lomautukset. Kouluissamme kasvaa Helsingin ja koko Suomen tulevaisuus.

Kun valtakunnantasolla valmistelemme yhteiskunta- ja koulutustakuuta, on myös Helsingin sitouduttava siihen, että opetustoimessa on riittävät voimavarat. Koulutustakuun ja syrjäytymisen ehkäisyn perusta on siinä, että jokainen lapsi saa laadukasta perusopetusta ja kokee oppimisen ilon. Olennaista on, että opettajalla on riittävästi aikaa joka oppilaalle.

Siksi niin valtakunnantasolla kuin Helsingissä on suunnattu lisävoimavaroja ylisuurten ryhmäkokojen kitkemiseksi. Aloitin ylisuurten opetusryhmien kitkemistyön opetusministerinä ja hallitusneuvottelussa sovimme, että työtä jatketaan myös tällä hallituskaudella.

Monilla helsinkiläisillä perheillä on ollut huolena pienten koululaisten yksinäiset iltapäivät. Aiemmin ei kaikille iltapäivähoitoon hakeutuville tokaluokkalaisille löytynyt paikkaa ja siksi suuntasimme kaupungin tämän vuoden budjettiin lisävoimavaroja iltapäivähoitoon. Voimavaroja lisättiin, jotta jokainen eka- ja tokaluokkalainen hakija saisi syksyllä koulujen alkaessa paikan iltapäivätoimintaan. Opetushallituksen laatiman seurannan mukaan iltapäivätoimintamme on järjestetty hyvin. Vaikka pärjäsimme arvioinnissa, on meillä vielä paljon tehtävää. Etenkin iltapäivähoidon liikuntamahdollisuuksia ja yhteistyötä koulun kanssa on lisättävä. Vastaanotan mielelläni palautetta palveluiden toteutumisesta Munkinseudulla ja Helsingissä.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

7.9.2012 Kolumni KaupunkiSanomissa

Helsingin peruskouluja ja lukioita uhkaavat leikkaukset on yhteistuumin peruttu. Kokoomuksen ryhmämme päätti jo elokuun alun kesäkokouksessa, että emme hyväksy koulusäästöjä ja että talouden tasapainottamiskohteet on löydettävä toisaalta. Emme halunneet kasvattaa peruskoulun ryhmäkokoja emmekä lomauttaa opettajia. On helpotus, että nyt asia on saatu päätettyä myös kaupunginhallituksessa. On viisasta, että turvaamme peruskoulun ja lukion rahat. Kouluissamme kasvaa Helsingin ja koko Suomen tulevaisuus.

Menokurista pidämme tietenkin kiinni ja kaivamme koko kaupungin tasolla kustannustehokkaampia tapoja tehdä asioita. Helsingissä on löydettävä keinot, joilla varmistetaan, että säästöt otetaan pääosin rakenteista eikä laadusta ja koulutuksen saatavuudesta. Vuoden 2011 lopussa lainaa oli 2 157 euroa helsinkiläistä kohden. Jatkuva luotolla eläminen ei ole kestävää. Perusasiat on kuitenkin pidettävä kunnossa ja siitä koulutuksessa on nimenomaan kyse. Laadukas opetus ja korkea osaaminen ovat metropolialueen keskeisiä hyvinvoinnin ja kasvun tekijöitä.

Kun valtakunnantasolla valmistellaan yhteiskunta- ja koulutustakuuta, on myös Helsingin sitouduttava siihen, että opetustoimessa on riittävät voimavarat. Koulutustakuun ja syrjäytymisen ehkäisyn perusta on siinä, että jokainen lapsi saa laadukasta perusopetusta ja kokee oppimisen ilon. Olennaista on, että opettajalla on riittävästi aikaa jokaiselle oppilaalle. Siksi niin valtakunnantasolla kuin Helsingissä on suunnattu lisävoimavaroja ylisuurten ryhmäkokojen kitkemiseksi. Pienessä opetusryhmässä on helpompi puuttua kiusaamiseen sekä olla läsnä lasten arjessa. Myös kodin ja koulun yhteistyö edellyttää opettajan aikaa. Monet asiat, kuten kieli - ja kulttuurikirjo lisäävät osaltansa haasteita opettajien ajankäytölle.

Välttämätöntä oli myös kuopata Helsingin opetusviraston aie keskeyttää määräaikaisten opettajien työsuhde kesäksi. Säästötoimenpiteeksi kaavailtu esitys olisi tarkoittanut sitä, että osalta opettajista olisi jäänyt saamatta ainakin yhden kuukauden palkka. Olen sitä mieltä, että kaikki opettajamme ovat palkkansa ansainneet.

Ylisuuret säästöt koulutuksesta voivat tulla monella tavalla kalliiksi. Useat selvitykset osoittavat, että opettajien kiinnostus ja tosiasiallinen siirtyminen muihin ammatteihin on kiihtynyt 2000-luvulla. Pääkaupunkiseudulla lähes joka kolmas opettaja jättää koulutyön muutaman vuoden kuluttua valmistumisestaan. Jotta meillä riittää osaavia ja motivoituneita opettajia tulevaisuudessakin, on opettajan työn pysyttävä houkuttelevana, vetovoimaisena ja mielekkäänä.

Opettajien sitoutuminen työhönsä on opetuksen laadun kannalta ensiarvoisen tärkeää. Helsingissä, jossa asumis- ja elinkustannukset ovat muutenkin korkealla, leikkaus opettajien palkoista voisi pahimmillaan tarkoittaa satojen pätevien opettajien hakeutumista muualle töihin. On tärkeää, että Helsingin kaupunki on jatkossakin houkutteleva ja reilu opetusalan työnantaja.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäsen

20.8.2012 Kolumni MunkinSeutu-lehdessä

Olin mukana kokoomuksen hallitusneuvottelijoiden joukkueessa ja tiedän, että me teimme Säätytalolla kovasti työtä, että vanhuspalvelulaki kirjattaisiin hallitusohjelmaan ja että lisärahaa osoitettaisiin myös ihmisten hyvän arjen kannalta välttämättömien peruspalveluiden kehittämiseen. Paineet osoittaa lisävoimavaroja vain tulonsiirtoihin olivat kovat.

On ikävä tosiasia, että peruspalveluministerin oma soutaminen ja huopaaminen kannoissaan henkilöstömitoituksista on vaarassa jarruttaa koko hallitukselle tärkeän asian eteenpäinviemistä.

Ministerin sinkoilu kannoissaan on johtanut myös siihen, että lakiesityksestä puuttuu koko uudistuksen ”juju” eli kirjaus iäkkäiden ihmisten oikeudesta laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan sekä palveluihin. Lain valmistelu on palautettava viivytyksettä hallitusohjelmassa luvatuille urille.

Vanhuspalvelulaki tarvitaan nimenomaan siksi, että nykyisin 75 vuotta täyttänyt on lakisääteisesti oikeutettu palvelutarpeiden arviointiin, mutta ei itse palveluihin. Näin ollen ikäihmiset ovat eri puolella Suomea hyvin eriarvoisessa asemassa. Myös vanhuspalvelulakiluonnoksen kohderyhmää on laajennettava, jotta palveluita voidaan kehittää ennaltaehkäisevästi ja laitosvaltaisuutta purkaen. Se on inhimillistä ja taloudellista.

Peruspalveluministerin on nyt kuultava herkemmällä korvalla hoitoalan ammattilaisia ja asiantuntijoita. Tehy on aivan oikein todennut, että hoitoa tarvitsevien kunto ja avuntarve on huomioitava. Hoivahenkilökunnan lisäksi vanhustenhuollossa tarvitaan mm. fysio- ja toimintaterapeutteja sekä sosiaaliohjaajia. On päivänselvää, että ihmiset tekevät palveluiden laadun, mutta on älyllisesti epärehellistä uskotella, että pelkkä hoitohenkilökunnan mekaaninen laskeminen yksin turvaisi ikäihmisten palveluiden laadun.

Jos vanhuspalvelulakia valmistellessa keskitytään lähinnä henkilöstömitoituksiin, on laista vaarassa tulla laitospalvelulaki. Vanhuspalvelujen henkilöstösuunnittelun tulee aina lähteä  hoidon tarpeesta. Henkilöstön määrään vaikuttavat erityisesti ikäihmisen kunto ja henkilökunnan ammattitaito. Tarvitsemme laadukkaita vanhuspalveluita ja aitoa valinnanvapautta. Kaikkia hoitomuotoja, niin kotihoitoa, omaishoitoa kuin laitoshoitoa on kehitettävä. Painopiste on oltava ennaltaehkäisevässä ja kuntouttavassa työssä.

Myös pääministeri Katainen on teroittanut tuoreessa puheenvuorossaan, että valmisteluun on saatava ryhtiä. Peruspalveluministerin on nyt vain urakoitava lain valmistelussa niin, että hallitus voi päättää vanhuspalvelulain voimavaroista jo elokuun budjettiriihessä.

On välttämätöntä, että saamme vanhuspalvelulain mahdollisimman pian eduskuntaan käsiteltäväksemme, jotta laki ehtii ohjaamaan meneillään olevaa kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Vanhuspalvelulaista tulee varmasti hyvä, kunhan nyt työ tehdään rivakasti ja kunnolla loppuun.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

19.8.2012 Kolumni Töölöläisen Munkkiniemi-liitteessä

Siivousapu lapsiperheissä on esimerkki palvelusta, jonka ostaminen lisää monin tavoin perheen yhteistä aikaa sekä parantaa työn ja perheen yhteensovittamista. Siivouspalvelut on yhtälailla monen kiireisen ihmisen arjen pelastus. Varsinkin korkeiden asumis- ja elämiskustannusten kanssa kamppaileville helsinkiläisille on kotitalousvähennys valtiovallan puolesta kohtuullinen sekä tarpeellinen kannustin.

Kotitalousvähennys onkin ollut onnistunut täsmätoimi edistämään ihmisten hyvää arkea, työllisyyttä, palvelualojen kehittymistä sekä harmaan talouden kitkemistä. Kotona on paljon tekemätöntä työtä, jonka ulkopuolisilla teettämiseen kannustaminen on fiksu tapa tukea perheiden hyvinvointia sekä ihmisten työssä jaksamista. Tiukkojen poliittisten vääntöjen ansiosta olemme 2000-luvun aikana onnistuneet kehittämään verovähennystä, kunnes hallitus päätyi leikkaamaan sitä tämän vuoden alusta osana talouden tasapainottamista.

Nykymuotoinen kotitalousvähennysjärjestelmä on ollut käytössä Suomessa yli kymmenen vuotta. Koko olemassaoloajan se on ollut kiistanalainen. Vähennyksestä on puhuttu vähättelevästi ”piikavähennyksenä” ja vähennyksen lakkauttajia on jatkuvasti vaanimassa sopivaa tilannetta. Osa poliitikoista vastustaa vähennystä vahvasti jo sen takia, että kaikilla ihmisillä ei ole mahdollista sitä käyttää ja että se on siksi kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville epäoikeudenmukainen. On totta, että perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Tosiasia kuitenkin on, että lopulta kaikki hyötyvät vähennyksen luomista uusista työpaikoista ja niiden tuomista verotuloista. Pidän järkevänä, että hallituksen elokuisessa budjettiriihessä kotitalousvähennys arvioitaisiin uudelleen, niin vähennyksen taso kuin sen kohdentaminenkin.

Kotitalousvähennyksen heikentäminen aiheuttaa monia epätoivottavia seurauksia. Erityisesti kotitalous- ja hoivapalveluja tuottavilla toimialoilla yritystoiminnan edellytykset heikentyvät. Leikkauksesta johtuvaan palveluiden käytön ja siten työpaikkojen vähentymiseen ei ole varaa. Päinvastoin erityisesti hoiva- ja hoitoalan yrittäjyyttä sekä naisyrittäjyyttä pitää nykyistä enemmän vauhdittaa. Kannustin valtiovarainministeri Urpilaista tuomaan kotitalousvähennyksen kohentamista koskevat esitykset elokuun ensi vuoden talousarvioehdotusta käsittelevään budjettiriiheen. Nyt on viisasta kääntää joka kivi yrittäjyyden vauhdittamiseksi.

Olen ehdottanut, että kotitalousvähennystä voisi laajentaa koskemaan myös kuntoutuspalveluja, kuten lääkinnällistä kuntoutusta, jota tuottavat toimiluvalla toimivat fysioterapia- ja toimintaterapiayritykset, sekä ammatinharjoittajayrittäjät. Tällä laajennuksella olisi monia säästövaikutuksia inhimillisen elämänlaadun edistämisen lisäksi. Ikääntyneiden ja huonokuntoisten kotona selviytymisen tukemisella voidaan siirtää laitoshoitoa. Kotitalousvähennyksen voisivat tehdä myös ikääntyneen aikuiset lapset, jos nämä ostavat kuntoutuskäyntejä vanhemmilleen.

Vanhuus ei ole sairaus, mutta ikääntymiseen liittyy fyysisen kunnon heikkenemistä. Mitä iäkkäämpi ihminen, sitä todennäköisemmin tarvitsee hän tukea ja ohjausta liikuntaansa ja toimintakykynsä ylläpitämiseen. Ikäihmiset käyvät usein terveyskeskuslääkärillä vain hakemassa lähetettä fysioterapiaan. Kotitalousvähennys ei edellytä sairautta eikä lääkärissä käyntiä, joten terveyskeskuskäyntien väheneminen pienentää kuntien terveydenhuollon kustannuksia. Mikä tärkeintä, kotitalousvähennys kannustaisi ennaltaehkäisevään kuntoutukseen, joka on aina tuloksellisinta. On viisasta luoda lisäkannusteita ja mahdollisuuksia huolehtia jaksamisesta ja fyysisestä kunnosta niin, että kotona voisi asua ja toimintakyky säilyisi mahdollisimman pitkään.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

16.8.2012 Kolumni Lauttasaari-lehdessä

Kesälomapurjehdus oli yhtä rentouttava kuin aina ennenkin. Lapset viihtyivät koko kuukauden mainiosti vesillä. Lomailimme koko perheen voimin, nautimme kesästä ja upeasta Itämeren luonnosta. Kävin eduskunnassa töissä muutamana päivänä heinäkuussa. Ehdimme juuri ja juuri Ruotsin ulkosaaristosta Tukholmaan vastatuulessa. Tukholmaan päästyäni ryntäsin Arlanda Expressillä kentälle ja koneeseen, jolla ehdin istuntoon. Muu perhe jäi Tukholmaan odottelemaan. Tuulet olivat kaikkea muuta kuin suotuisia ja lempeitä, aivan kuten Euroopan taloudessakin. Vastatuulta ei puuttunut ja myrskyä sai aina varoa.

Irtiotto arjesta antaa kestävän pohjan haasteelliseen eduskunnan politiikan syksyyn. Myös kunnallisvaalit ovat syksyllä. Niin kauan, kun olen ollut politiikassa mukana, olen tehnyt työtä sen eteen, että Helsinki olisi hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille. Työstä on tullut enemmän elämäntapa kuin luottamustehtävä. Tätä työtä olen innostunut tekemään.

Syksyn kunnallisvaaleissa olen vahvasti mukana viemässä kokoomuksen tavoitteita eteenpäin ja varmistamassa joukkueemme onnistumista niin Helsingissä kuin valtakunnallisestikin. Itse en tällä kertaa ole mukana kunnallisvaaliehdokkaana. Olen päättänyt pitää tauon valtuustotyöstä. Vaikka en tulevalla kaudella istu valtuuston kokouksissa, toimin lukuisin tavoin Helsingin kaupunkiin liittyvissä tehtävissä ja painan kaasua Helsingin puolesta tehtävässä työssä. Ajankäytön kanssa haluan olla jatkossakin tarkka ja viisas. Elämä, Politiikka ja Helsinki ovat ihania ja täynnä asioita, joissa on innostavaa olla mukana. Siksi myös valintoja on viisas tehdä. Kaiken minkä teen haluan tehdä täysillä.

Eduskuntatyössä on poikkeuksellisen suuria haasteita. Tekeillä on terveydenhuolto-, kunta- ja palvelurakenneuudistus, uusi vanhuspalvelulaki ja päivähoidon uudistus. Johdan eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostoa ja aion antaa täyden panostukseni näihin asioihin. Tietenkin niin minun kuin koko eduskuntaryhmämme keskeinen tavoite on turvata suomalaiset työpaikat ja edistää yrittäjyyttä. Iso urakka on talouden tasapainottaminen kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla.

Hyvä esimerkki työllisyyttä ja ihmisten hyvää arkea edistävästä asiasta on kotitalousvähennys. Se onkin ollut onnistunut täsmätoimi, joka edistää myös palvelualojen kehittymistä sekä harmaan talouden kitkemistä. Kotona on paljon tekemätöntä työtä, jonka ulkopuolisilla teettämiseen kannustaminen on fiksu tapa tukea perheiden hyvinvointia sekä ihmisten työssä jaksamista.

Siivousapu lapsiperheissä on esimerkki palvelusta, jonka ostaminen lisää monin tavoin perheen yhteistä aikaa sekä parantaa työn ja perheen yhteensovittamista. Siivouspalvelut on yhtälailla monen kiireisen ihmisen arjen pelastus. Varsinkin korkeiden asumis- ja elämiskustannusten kanssa kamppaileville helsinkiläisille on kotitalousvähennys valtiovallan puolesta kohtuullinen sekä tarpeellinen kannustin.

Tiukkojen poliittisten vääntöjen ansiosta olemme 2000-luvun aikana onnistuneet kehittämään verovähennystä, kunnes hallitus päätyi leikkaamaan sitä tämän vuoden alusta osana talouden tasapainottamista. Kotitalousvähennyksen heikentäminen aiheuttaa monia epätoivottavia seurauksia. Erityisesti kotitalous- ja hoivapalveluja tuottavilla toimialoilla yritystoiminnan edellytykset heikentyvät. Leikkauksesta johtuvaan palveluiden käytön ja siten työpaikkojen vähentymiseen ei ole varaa. Päinvastoin erityisesti hoiva- ja hoitoalan yrittäjyyttä sekä naisyrittäjyyttä pitää nykyistä enemmän vauhdittaa. Kannustin valtiovarainministeri Urpilaista tuomaan kotitalousvähennyksen kohentamista koskevat esitykset elokuun ensi vuoden talousarvioehdotusta käsittelevään budjettiriiheen. Nyt on viisasta kääntää joka kivi yrittäjyyden vauhdittamiseksi.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

10.8.2012 Kolumni KaupunkiSanomissa

Lastenklinikan ja Lastenlinnan tilat ovat aikansa eläneet ja olleet jo pitkään heikossa kunnossa. Kaikkien vakavasti sairaiden suomalaislasten hoito on keskitetty maamme heikoimpiin sairaalatiloihin. Ainoa valtakunnallinen lastensairaalamme on 40-luvulla rakennettujen tilojensa osalta ajolähtötilanteessa. Tiloissa on sisäilmaongelmia ja tilanahtaus on johtanut siihen, että perustason osastohoito on ajettu minimiin. HYKS-alueella asuvat lapset ovat valtakunnallisesti huonommassa asemassa verrattuna muuhun maahan, koska sairaalaanottokynnys on korkealla.

Merkittävä ja erittäin tervetullut edistysaskel uuden sairaalan rakentamisessa oli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) hallituksen huhtikuinen päätös Lastensairaalan suunnittelun jatkamisesta ja rahoitusvaihtoehtojen selvittämisestä.

Kävimme johtamani eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa tutustumassa huhtikuussa Lastenklinikan ja Lastenlinnan tiloihin ja toimintaan. Keskustelimme HUS:n tekemän periaatepäätöksen jatkotoimenpiteistä ja keinoista vauhdittaa sairaalan rakentamista. Lähtökohta on oltava se, että lasten sairaanhoito säilytetään kokonaisuutena ja Meilahden sairaala-alueella.

Olen kannustanut peruspalveluministeriä perustamaan ripeästi työryhmän pohtimaan valtiovallan osallistumista Lastensairaalan rahoitukseen. Asia eteni, kun toukokuussa sosiaali- ja terveysministeriöön perustettiin työryhmä selvittämään HUS:n Lastensairaalan rahoitusta. Täysin perusteltua onkin, että valtiovalta olisi maan ainoan valtakunnallisen lastensairaalan rakentamisen rahoittamisessa mukana HUS-kuntien rinnalla, ja että hanke saisi erityisvaltionosuuden.

Kesäkuussa otettiin taas yksi askel eteenpäin uuden lastensairaalan edistämisessä, kun Lastensairaalan tukiyhdistys perustettiin. Paikalla oli paljon meitä lastensairaala-asiaan sitoutuneita ihmisiä. Uuden yhdistyksen tarkoituksena on ennen kaikkea tukea hankkeen edistymistä.

Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen. Uudessa sairaalassa on oltava myös tilaa sairaiden lasten perheille. Nykyisten tilojen tilanahtaus rajoittaa läheisten mukanaoloa. Myös sairaalla lapsella tulee olla oikeus vanhempiensa läsnäoloon.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Terveydenhuollon maisteri

Haastattelu Viini-lehdessä 5/2012, 14.6.2012

Alkon hallintoneuvoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa:
Lisää valtaa asiakkaalle

Kansanedustaja Sari Sarkomaa johtaa Alkon hallintoneuvostoa vuoden 2015 loppuun saakka. Toimikauteen mahtuvat muun muassa alkoholilain kokonaisuudistus ja seuraavat eduskuntavaalit.

”Asiakkaiden ääni voisi kuulua Alkossa nykyistä paremmin ja kyllä sen eteen työtä koko ajan tehdäänkin”, monopoliyhtiön hallintoneuvostoa johtava, kokoomuksen kansanedustaja SARI SARKOMAA sanoo.
Siihen, miten asiakkaiden tuotetoiveet näkyisivät Alkon hyllyillä ja palvelun kehittymisenä Sarkomaa ei hallintoneuvostosta käsin ota kantaa. Se kuuluu toimivan johdon tontille.
Viini-ihmiseksi itsensä lukevan Sarkomaan mielestä myös ruoalla voisi olla vielä nykyistäkin vahvempi rooli Alkon viinineuvonnassa, vaikkei Alko ruokaa myykään. Kyse on viini- ja ruokakulttuurin eteenpäin viemisestä.
Asiakastyytyväisyys ja palautteen heijastuminen palveluun ovat joka tapauksessa Sarkomaan mielestä nykymuotoisen Alkon legitimiteetin perusta.

”Viini on iloinen asia ja viininautinto on parhaimmillaan, kun ruokapöydän ympärillä on paljon ihmisiä. Ja samaan pöytään mahtuvat myös lapset”, Sarkomaa kiteyttää viinifilosofiansa.
Alkoholihaittojen ennaltaehkäisyssä Sarkomaa muistaa toki kehaista myös Lasten seurassa –projektia, joka kiinnittää huomiota aikuisten lapsille antamiin käyttäytymismalleihin.

Viinikulttuurin edistäminen ei ole toistaiseksi mahtunut Alkon hallintoneuvoston tehtävälistan kärkipäähän. Pikemminkin voi kysyä, onko viinikulttuurilla mitään roolia monopoliyhtiön toiminnassa.
Sarkomaan mielestä on paljonkin, mutta puheenjohtaja lupaa silti lisätä yhteydenpitoa ja tapaamisia ruoka- ja viinikulttuuria edistävien tahojen kanssa.
”Viinillä, niin kuin oluellakin on paikkansa suomalaisten ruokapöydässä, joten on voitava keskustella ennakkoluulottomasti myös viinikulttuurista”, Sarkomaa sanoo.

Pääministeripuolueen kansanedustajana Sarkomaa on hyvin informoitu hallitusohjelmaan sisältyvästä alkoholilain kokonaisuudistuksesta. Odotettavissa on nykyistä tiukempaa sääntelyä muun muassa mietojen juomien mainontaan. Siinä ruodussa pitäytyy myös Sarkomaa, vaikka myöntääkin, että internet ja sosiaalinen media saattavat kävellä mennen tullen lainsäätäjän yli.
”Itse toivoisin, että esimerkiksi pienpanimot voisivat myydä tuotteitaan suoraan kuluttajille. Myös se olisi edistysaskel viini- ja ruokakulttuurille, jos perheet kävisivät useammin ravintolassa syömässä, siihenkin voi lainsäädännöllä vaikuttaa”, Sarkomaa sanoo.

Sari Sarkomaa viihtyy kesällä parhaiten merellä. Niinpä on luonnollista, että perheen purjeveneen kajuutassa tai istumalaatikossa myös nautitaan usein kalaa.
”Kyllä, lasten onkimat ahvenet ja mieheni valitsema hyvin viilennetty kuiva valkoviini kelpaavat, siitähän eivät pidot juuri parane”, Sarkomaa summaa.

Kesäkuu 2012 / Kirjoitus Elävä Helsinki -lehdessä

Perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Siksi myös päivähoidossa on oltava erilaisia vaihtoehtoja ja valinnanmahdollisuuksia. Kunnallisia ja yksityisiä päiväkoteja, perhepäivähoitoa sekä kotihoitoa tarvitaan. Helsingissä on tällä valtuustokaudella korotettu kokoomuksen vaalilupauksen mukaisesti kotihoidontuen ja yksityisen hoidon tuen Helsinki-lisää. Helsinki-lisän kehittämistä on viisasta jatkaa niin perheiden kuin Helsingin palveluiden kehittämisen kannalta.

Myös päivähoitomuotojen sisällä tarvitaan joustoa, jotta sujuva arki olisi kaikissa perheissä mahdollista. Tämän vaalikauden yksi keskeisistä uudistuksista on yli 30 vuotta vanhan päivähoitolain uudistaminen. Lasten kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että päivähoidon aikuisilla on riittävästi aikaa joka lapselle. Lapset ja perheet ovat erilaisia, mutta samanarvoisia.

Alle kouluikäisten helsinkiläisten lasten määrä kasvaa vauhdilla. Monella alueella on ollut pula päivähoitopaikoista. On aivan välttämätöntä, että päiväkoteja rakennetaan ilman viivyttelyä sinne missä on lapsia. Perheiden ja varsinkin lasten, mutta myös ympäristön kannalta on olennaista, että hoitopaikka on riittävän lähellä. Meidän on myös huolehdittava kaupunkimme leikkipuistoista. Niillä on merkittävä rooli perheiden arjessa.

Monilla helsinkiläisillä perheillä on ollut huolena pienten koululaisten yksinäiset iltapäivät. Aiemmin ei kaikille iltapäivähoitoon hakeutuville tokaluokkalaisille löytynyt paikkaa ja siksi kokoomuksen johdolla suuntasimme tämän vuoden budjettiin lisävoimavaroja iltapäivähoitoon. Voimavaroja lisättiin, jotta jokainen eka- ja tokaluokkalainen hakija saisi syksyllä koulujen alkaessa paikan iltapäivätoimintaan. Hyvä asia on se, että Opetushallituksen laatiman seurannan mukaan iltapäivätoiminta on järjestetty hyvin Helsingissä. Vaikka arviointituloksemme olivat verrattain hyvät, on meillä vielä paljon tehtävää. Etenkin iltapäivähoidon liikuntamahdollisuuksia ja yhteistyötä koulun kanssa on lisättävä.

Lapsiystävällinen Helsinki on hyvä Helsinki kaikille. On kaikkien etu, että kaupunkimme on viihtyisä paikka asua ja elää myös kaikkein pienimmille helsinkiläisille.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

18.6.2012 Kolumni KaupunkiSanomissa

Kevätjuhlat tuovat tullessaan iloa, mutta myös paljon pohdintaa koulujemme ja päiväkotiemme perinteistä. Taas tänä keväänä ovat monet miettineet, voiko suvivirttä laulaa päiväkodin tai koulun juhlissa. Tietysti voi! Suvivirren laulaminen on osa suomalaista kulttuuria ja perinnettämme.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on tähdentänyt, että kevät- ja joulujuhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Virren johdosta ei juhlaa voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena. Tietenkin koulut ja päiväkodit itse päättävät juhlista, mutta ei ole mitään syytä siihen, että perinteitä pitäisi muuttaa. Päinvastoin globaalissa ja aina monikulttuurisemmassa maailmassa omien juurien ja perinteiden vaaliminen on vahvuus. Oman kulttuurin ja uskonnon tunteminen sekä ymmärtäminen auttaa muiden kulttuurien ja uskontojen ymmärtämisessä. Kun kunnioitamme ja vaalimme omaa kulttuuriamme, voimme odottaa sille myös muiden kunnioitusta.

Suomalaiset ja helsinkiläiset koulut ovat yhä useammin monikulttuurisia ja siksi asia on korostetun tärkeä meillä pääkaupunkiseudulla. Joissakin luokissa saattaa puolet oppilaista olla maahanmuuttajataustaisia lapsia. Silloin on erityisen tärkeää ylläpitää omaa kulttuuria ja huomioida lasten ja nuorten erilaisuus. Tämän onnistuminen vaatii koulujen rehtoreilta, opettajilta ja vanhemmilta hyvää yhteistyötä.

Monikulttuurisuuden ymmärtäminen ja käsitteleminen on asia, joka pitäisi sisällyttää jokaisen lastentarhan-, luokan-, ja aineopettajan koulutukseen sekä koulun johdon, opettajien ja muun kouluhenkilöstön täydennyskoulutukseen. On hyvä ihan käytännössä käydä läpi sitä, mitä uskonnonvapaus ja toisaalta oman kulttuurimme vaaliminen tarkoittaa.

Erilaisuuden kohtaaminen ja myös oman uskonnon sekä kulttuurin käsitteleminen on haastava tehtävä. Siksi Opetushallitus on vuonna 2006 ohjeistanut (www.edu.fi) kaikkia kouluja toimimaan tässä tehtävässä niin, että kaikilla on oikeus kohdata ja oppia omaa uskontoa ja kulttuuria. Ohjeistuksiin kuuluu myös periaatteet siitä, miten taataan uskonnonvapaus kouluissa ja oppilaitoksissa. Ohjeistus antaa perustan sille, miten maamme perinteet ja uskonnonvapaus sovitetaan arkityössä yhteen. Päätökset tehdään tietenkin kussakin koulussa ja päiväkodissa.

Omien perinteiden säilyttäminen ja arvostaminen on osa päiväkotien ja koulujen toimintaa. On tärkeää, että kevätjuhlissa voi laulaa ja lauletaan perinteisiä lauluja, myös suvivirren. Se kuuluu suomalaisuuteen.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja

16.6.2012  Helsingin Sanomat / Mielipidekirjoitus

Terveydenhuoltomme uudistamisessa on rakenteiden ja hallinnon sijaan viisasta ottaa lähtökohdaksi ihmiset ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa lisääminen. Uudistusta tehtäessä on hyvä katsoa ympärilleen ja arvioida muiden Suomen kaltaisten maiden pääosin verovaroilla rahoitettujen terveydenhuoltojärjestelmien viimeaikaisia muutoksia.

Ruotsissa on käytössä niin sanotut Vård val ja Fritt val -lainsäädännöt. Tavoitteena oli siirtyä organisaatiokeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen, jolloin potilas voi vapaasti valita vakituisen lääkärin tai terveyskeskuksen.

Palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaalla. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua seurataan sekä valvotaan tarkasti.

Olennaista on myös, että palveluntuottajalle maksettava korvaus seuraa potilaan mukana. Korvausjärjestelmä ei myöskään erottele yksityistä ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina.

Uudistuksen myötä perusterveydenhuollossa ja hoiva-alalla on saatu samalla rahalla enemmän. Palveluntuottajia kannustetaan hoitamaan potilas mahdollisimman korkealaatuisesti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet.

Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Myös uusia alan palveluyrityksiä on syntynyt runsaasti.

Suomeen on välttämätöntä saada myös ajantasaiset laatu- ja vaikuttavuusrekisterit, joiden avulla hoidontarjoajien vertailu palvelun saatavuuden, laadun ja kustannusten osalta on mahdollista.

Terveydenhuollon kustannusten hallitsemiseksi ja tasa-arvoisen hoidon takaamiseksi on tärkeää, että rajalliset resurssit suunnataan oikein. Tavoitteena on paras terveyshyöty, ja hoitoa on priorisoitava sen mukaan. Ruotsissa julkaistaan vuosittain eri alueiden onnistuminen valittujen noin 170 kriteerin mukaan. Näin jaetaan avoimesti tietoa hoidon laadusta.

Tutustuimme toukokuussa Ruotsin terveydenhuollon uudistukseen. Kävi ilmi, että uudistus on saanut hyvien tulosten ansiosta laajan tuen.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen on ajankohtaista myös Suomessa. Meillä ei ole varaa olla arvioimatta, miten vastaava järjestelmä toimisi meillä. Suomen terveydenhuollon uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Helsinki

Anne-Mari Virolainen
Kansanedustaja (kok)
Lieto