Kategoria: Kolumnit

6.6.2012 Kolumni Haagalaisessa

Haagan alueelle on tulossa isoja rakennushankkeita, jotka varmasti näkyvät ja tuntuvat arjessa. Rakentamisen päätteeksi luvassa on entistäkin viihtyisämpi Haaga. Haaganpuistoa ja sen ympäristöä muokataan ja rakennetaan. Päätimme viimeisimmässä kaupunginvaltuustossa Haagan alueen asemakaavan muutoksesta. Isonnevan alueelle tulee lisää asuntoja Eliel Saarisen tien, Isonnevantien ja Vihdintien varsille nykyisin rakentamattomille alueille sekä osittain nykyisen Haagan urheilukentän kohdalle. Rakentamisessa noudatetaan perinteistä haagalaista rakennustapaa, johon kuuluvat tunnelmaltaan ihastuttavat pienehköt rapatut tai tiilirakennukset vinoine kattoineen ja kivijalkamyymälöineen. Arvokkaimmat rakennukset ja korttelialueet suojellaan. Rakennustyöt tuovat tullessaan myös alueen asukkaiden arkeen harmia. Työt on tehtävä mahdollisimman hyvin ja asukkaat huomioiden.

Urheilukentälle rakennetaan ”Pikku-Haaga” pienine mataline asuinrakennuksineen, jotka muistuttavat Haagan huvilayhdyskunnan aikaisesta rakennuskannasta. Tulevaisuudessa tilaa Haagassa on noin 1100 uudelle asukkaalle. Asunnot tulevat todelliseen tarpeeseen. Erityisenä tavoitteena on saada lapsiperheille soveltuvia suuria asuntoja, joista Haagassa on ollut pulaa.

Kolmen koulun ympäröivän Haaganpuiston keskelle suunnitellaan liikuntapuisto nykyistä puistoa täydentämällä. Kouluista on tarkoitus päästä katuja ylittämättä turvallisesti viihtyisään liikuntapuistoon. Haagan leikkipuisto jää nykyiselle paikalleen. Liikuntapuistolle on varmasti tilausta kaikkien haagalaisten ja koko kaupungin keskuudessa.

Hyvä asia on myös, että kevyen liikenteen yhteyksiä parannetaan. Haagaan tulee useita uusia jalankulku- ja polkupyöräteitä sekä jalkakäytäviä. Myös uusi kevyen liikenteen silta rakennetaan Eliel Saarisen tien yli. Eliel Saarisen tiestä luodaan kaupunkimainen puistokatu. Tavoitteena on viihtyisät haagalaiset kaupunkikadut, joissa eri liikkumismuodot ovat sopusoinnussa keskenään.

Haagan perinteinen urheilukenttä siirtyy muiden kenttien yhteyteen liikuntapuistoon, jossa tarjoutuu useampia liikuntamahdollisuuksia kuin nykyisellä urheilukentällä. Uuteen liikuntapuistoon sijoitetaan jalkapallokenttä, katsomo, huoltorakennus pukuhuoneineen, yleisurheilun suorituspaikkoja sekä vapaata puistoaluetta. Liikuntapuistoon yhdistetään kaksi pienempää kenttää eteläpuolelta.

Uuden urheilukentän rakentaminen on ilonaihe, mutta rakentamisaika alueelle ja etenkin kouluille on hyvin haastava. Jos käy niin, että vanha kenttä ei ole käytössä kun uutta liikunta-aluetta rakennetaan, heikentyvät koululaisten ja muiden alueen asukkaiden liikuntamahdollisuudet joksikin aikaa. Tämä on herättänyt huolta haagalaisten keskuudessa ja myös meidän valtuutettujen. Pidän tärkeänä, että Haagan liikuntamahdollisuudet saadaan hyvälle tolalle mahdollisimman ripeästi. Hyväksyimmekin valtuuston kokouksessa ponnen, jolla velvoitamme kaupunginhallituksen selvittävän, miten liikuntapaikat voidaan toteuttaa kiireellisesti.

Uusi liikuntapuisto on erinomainen investointi Haagan, mutta myös koko kaupunkimme tulevaisuuteen sekä kaupunkilaisten terveyteen. Liikunta tarjoaa ilon, leikin ja riemun lähteen lapsille ja tukee monin tavoin kaikenikäisten arkea ja hyvää elämänlaatua.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

21.5.2012 Animalia-lehti 2/2012

Suomessa eläinten hyvinvoinnissa ja suojelussa on vakavia puutteita. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan vaikuttavia toimia. On hyvä, että me hallitusneuvotteluissa mukana olleet eläinsuojeluihmiset onnistuimme saamaan keskeisiä tavoitteitamme hallitusohjelmaan. Ohjelmassa on luvattu, että eläinsuojelulainsäädäntöä uudistetaan eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi, eläinvalvontaa sekä sen rahoitusta vahvistetaan, ja että eläinsuojeluasiamiehen virka nimetään.

Eduskunnan eläinsuojeluryhmä tapaa säännöllisesti maa- ja metsätalousministeri Koskista ja ryhmämme on omalta osaltaan varmistamassa ja kirittämässä hallitusohjelmassa sovittujen tavoitteiden toteutumista. Viimeksi kuulimme ministeriön virkamieheltä eläinsuojelulain uudistamisen tuoreimmat kuulumiset eläinsuojeluryhmämme ja Animalian yhteisessä tilaisuudessa maaliskuussa.

Eläinsuojelulain valmistelussa tapahtuu paljon ennen kesää. Meneillään oleva oikeusvertaileva kansainvälinen selvitys on tarkoitus valmistua huhtikuun aikana. Eri tahoille osoitettujen kyselyjen loppuraportit esitellään eläinsuojelulain valmisteluryhmälle huhtikuun alussa. Kevään aikana laaditaan vaikutusten arviointi selvitysten perusteella. Pidän hyvänä, että uuden eläinsuojelulain valmistelun pohjana oli laaja kansalaiskuulemisen internetissä otakantaa.fi –sivustolla. Varsinainen valmisteluorganisaatio nimettäneen touko- kesäkuussa. Tämän hetkisten tietojen mukaan hallituksen esitys valmistuisi vuonna 2015. Olen kirittänyt ministeriä asiassa, jotta nykyinen eduskunta ehtisi uuden lain käsitellä.

Eläinsuojelulain uudistamishankkeella on oma sivustonsa www.mmm.fi/elainsuojelulaki. Sivujen kautta kansalaisilla on edelleen mahdollisuus antaa palautetta valmisteluun. Tässä kannustan kaikkia asiasta kiinnostuneita olemaan aktiivisia.

Uuden lain on edistettävä nykyistä lakia paremmin eläinten hyvinvointia. Eläinsuojelulain uudistus on tehtävä huolella ja tämä edellyttää riittäviä valmisteluresursseja. Eläinten hyvinvointi on asetettava etusijalle myös lakia tarkentavia asetuksia tehtäessä, eivätkä asetukset ja määräykset saa enää jatkossa vesittää itse lain tavoitteita.

Eläinsuojeluliitto Animalia korosti aivan oikein vuosikokouksessaan, että Suomeen on saatava maailman edistynein eläinsuojelulainsäädäntö. Jotta tämä yhteinen tavoitteemme toteutuisi, lainsäädännön on pohjauduttava uusimpaan tieteelliseen tietoon eläinten tarpeista ja hyvinvoinnin edellytyksistä. Lain valmistelussa on ennakoitava tulevaisuuden haasteita niin että laki on edistyksellinen vielä vuosien päästä.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Eduskunnan eläinsuojeluryhmän puheenjohtaja

24.5.2012 Lauttasaari-lehti

Helsingin opetusviraston aikomus keskeyttää määräaikaisten opettajien työsuhde kesäksi oli välttämätöntä kuopata. Säästötoimenpiteeksi kaavailtu esitys olisi tarkoittanut sitä, että osalta opettajista olisi jäänyt saamatta ainakin yhden kuukauden palkka. Olen sitä mieltä, että kaikki opettajamme ovat palkkansa ansainneet. Linjasimme kokoomuksen valtuustoryhmässämme, että emme hyväksy määräaikaisten opettajien ”lomautuksia” ja epäoikeudenmukaista kohtelua. Helsingin opetustoimen ensi vuoden budjettiin kohdistuvat noin 10 miljoonan euron leikkauspaineet ovat selvästi liian suuret ja siksi säästövelvoitetta on kohtuullistettava.

Selvä on, että kaupunkimme säästötalkoissa on käännettävä jokainen kivi ja etsittävä kustannustehokkaimmat tavat tuottaa palveluita. Vuoden 2011 lopussa lainaa oli 2 157 euroa helsinkiläistä kohden. Jatkuva luotolla eläminen ei ole kestävää. Perusasiat on kuitenkin pidettävä kunnossa ja siitä koulutuksessa on kyse. Laadukas opetus ja korkea osaaminen ovat metropolialueen keskeisiä hyvinvoinnin ja kasvun tekijöitä.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n tuore laskelma tälle vaalikaudelle hallituksen esittämistä varhaiskasvatuksesta yliopistoihin kohdistuvista historiallisen suurista säästöistä oli myös hätähuuto. Se on otettava tosissaan. OAJ:n laskelmat kuvaavat karulla tavalla tilannetta. Myös valtakunnan tasolla on syytä arvioida kuinka rankalla kädellä koulutuksen kimppuun käydään. Samoin on ripeästi löydettävä keinot, joilla varmistetaan, että säästöt otetaan pääosin rakenteista eikä laadusta ja koulutuksen saatavuudesta. Rehellisyyden nimessä on sanottava, että tehtävä on vähintäänkin vaikea.

Ylisuuret säästöt koulutuksesta voivat tulla monella tavalla kalliiksi. Useat selvitykset osoittavat, että opettajien kiinnostus ja tosiasiallinen siirtyminen muihin ammatteihin on kiihtynyt 2000-luvulla. Pääkaupunkiseudulla lähes joka kolmas opettaja jättää koulutyön muutaman vuoden kuluttua valmistumisestaan. Jotta meillä riittää osaavia ja motivoituneita opettajia tulevaisuudessakin, on opettajan työn pysyttävä houkuttelevana, vetovoimaisena ja mielekkäänä. Myös naapurimaassamme Ruotsissa painitaan saman ongelman kanssa. Tukholman läänissä useampi kuin joka viides on jättänyt ammatin ja kaupunkia uhkaa vakava opettajapula.

Suomessa opettajankoulutus on ollut suosittua ja sinne on hakeutunut motivoituneita ylioppilaita. Yliopistot ovat voineet valita parhaimmat opiskelijat. Tätä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Korkeasti koulutetut ja motivoituneet opettajat sekä opettajankoulutuksen vetovoimaisuus ovat kansainvälisesti arvostetun koulujärjestelmämme peruspilari. Uhka Suomen opetuksen laadun keskeisen tekijän, opettajan ammatin, arvostuksen rikkomisesta on otettava vakavasti.

Opettajien sitoutuminen työhönsä on opetuksen laadun kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Helsingissä, jossa asumis- ja elinkustannukset ovat muutenkin korkealla, leikkaus opettajien palkoista voisi pahimmillaan tarkoittaa satojen pätevien opettajien hakeutumista muualle töihin. On tärkeää, että Helsingin kaupunki on jatkossakin houkutteleva ja reilu opetusalan työnantajana.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäsen

Helsingin Sanomat - Mielipide - 17.5.2012

Helsingin opetusviraston aie keskeyttää määräaikaisten opettajien työsuhde kesäksi oli välttämätöntä kuopata. Opettajat ovat palkkansa ansainneet. Palkkaleikkauksien peruminen ei muuta sitä, että opetustoimen ensi vuoden budjettiin kohdistuu noin kymmenen miljoonan euron leikkausvaade (HS 15.5.).

Samanaikaisesti opetustoimen leikkauskohteiden valmistelun kanssa valmistellaan valtuuston Helsingin 200-vuotisjuhlapäätöksen kymmenen miljoonan euron kohdentamista nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kaiken lisäksi vauhdilla nousseet kiinteistömenot vievät yhä suuremman osan opetustoimen budjetista.

Vuokran periminen kaupungin omistamilta kouluilta on perusteltua tilojen tehokkaan käytön sekä kustannusten läpinäkyvyyden kannalta. Kestämätöntä on se, että esimerkiksi homekoulujen korjaus syö suoraan opetuksen laatua ja määrärahoja. Tähän on meidän kaupungin päättäjien löydettävä ratkaisu.

Opetustoimen säästövelvoite on ylimitoitettu, sillä sen toteuttaminen on mahdotonta leikkaamatta opetuksen laatua ja saatavuutta. Kun valtakunnallisesti valmistellaan yhteiskunta- ja koulutustakuuta, Helsinginkin on sitouduttava siihen, että opetustoimessa on riittävät voimavarat.

Koulutustakuun ja syrjäytymisen ehkäisyn perusta on siinä, että jokainen lapsi saa laadukasta perusopetusta ja kokee oppimisen ilon. Olennaista on, että opettajalla on riittävästi aikaa jokaiselle oppilaalle. Siksi koko maassa on suunnattu lisävoimavaroja ylisuurten ryhmäkokojen kitkemiseksi.

On nurinkurista, jos Helsinki nyt säästöillä kasvattaa oppilasryhmiä, kun valtiovalta on suuntaamassa mittavia panostuksia ryhmäkokojen pienentämiseen. Pienessä opetusryhmässä on helpompi puuttua kiusaamiseen ja olla läsnä lasten arjessa. Kodin ja koulun yhteistyö edellyttää opettajan aikaa. Monet asiat, kuten kieli- ja kulttuurikirjo, lisäävät haasteita opettajien ajankäytölle.

Opetustoimen säästövaateiden kohtuullistamisen lisäksi on "juhlasyrjäytymisraha" suunnattava niin, ettei synny tilannetta, jossa toinen käsi ottaa ja toinen antaa.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja (kok)
Kaupunginvaltuutettu
Helsinki

13.5.2012 Töölöläisen Munkkiniemi-liite

Jos olemme onnekkaita, elämme entistä pidempään. Kun ikäihmisiä on enemmän, on myös palveluja ja koko Suomea kehitettävä sen mukaisesti. Monia asioita säädetään lailla aina päivähoidosta yliopistoihin, mutta vanhustenhuollosta ei ole kokonaisvaltaista lakia. Vanhustenhuoltoa ohjataan laatukriteereillä, jotka eivät ole sitovia vaan suosituksia. Vanhustenhoidon laatu ja saatavuus vaihteleekin rajusti jopa asuinalueittain. Siksi me kokoomuslaiset hallitusneuvottelijat halusimme viime kevään Säätytalon neuvotteluissa kirjata hallituksen tavoitteeksi vanhuspalvelulain säätämisen.

Hartaasti odotettu ohjaustyöryhmän tekemä vanhuspalvelulakiesitys julkistettiin huhtikuussa. Esitys on parhaillaan lausuntokierroksella ja me valmistelemme siihen kokoomuksen muutosehdotuksia. Eduskunnan on tarkoitus saada lakiesitys käsiteltäväksi syksyllä. On tärkeää arvioida täyttääkö lakiluonnos hallitusohjelmakirjauksen siitä, että lailla turvataan iäkkäiden henkilöiden oikeus laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan. Kyse on siis nimenomaan oikeudesta. Tärkeää on myös, että lakiesitys sopii erilaisilla alueilla asuvien tarpeisiin. Esimerkiksi meillä Helsingissä noin puolet ikäihmisistä asuu yksin.

Uudessa lakiesityksessä on useita ilahduttavia ja palveluiden laatua edistäviä asioita. Ehdotus vanhusneuvostojen lakisääteistämisestä on kannatettava. Näin vanhusneuvostot olisivat oikeasti vahvasti mukana niin palveluiden kuin suomalaisen yhteiskunnan kehittämisessä. Esitykseen sisältyy myös asetuksenantovaltuutus, jolla voidaan puuttua asioihin, mikäli palveluiden laatuongelmat eivät väisty uuden lain ja informaatio-ohjauksen avulla.

Vanhuspalvelulain tarkoituksena on taata ikäihmisille oikeus laadukkaisiin palveluihin, apuun ja tukeen. Uusi laki ei yksin turvaa ikäihmisten palveluiden laatua, mutta se on hyvä perusta toimivien vanhuspalveluiden varmistamiseksi. Uuden lain säätämisen lisäksi tarvitaan myös useita muita muutoksia.

Vierailin toissa viikolla Koskelan vanhustenkeskuksessa tutustumassa keskuksessa tehtävään hyvään työhön. Tapasin myös pitkäaikaishoidon päällikkö Seija Meripaasin sekä yli- ja osastonhoitajia, joiden kanssa pohdimme vanhuspalvelulakia ja Helsingin ikäihmisten palveluiden kehittämistä.

Yliopisto-opintojen alkuvaiheessa tein sairaanhoitajan sijaisuuksia ja vanhustenhuollon käytännön haasteet tulivat tutuiksi. Puheet hoidon puutteista ja laiminlyönneistä koskettavat myös hoivatyötä tekeviä kovasti. Ikäihmisten palvelut on saatava kuntoon. On tärkeää todeta, että valtaosin vanhusten hoiva on hyvää ja alalla on asiansa osaavia ammattilaisia. Olennaista on myös sanoa ääneen, että yksinäisyys ja yhteisöllisyyden puute ovat vähintään yhtä suuria ongelmia kuin palveluiden saavutettavuus. Paljon on sellaista, mitä julkinen sektori ei voi yksin korjata. Yksinäisyys on monesti käsin kosketeltavaa.

Hoitajana olen monta kertaa ollut lähes sanaton, kun ihminen odottaa ja kaipaa vuodesta toiseen lapsia ja lapsenlapsiaan. Kaikilla ei ole edes ketä odottaa. En tiedä kumpi on surullisempi tilanne. Se, että ketään ei ole vai se, että kukaan ei ehdi tulla. Läheisistä välittämisestä ja huolehtimisesta ei voi tehdä lakia, mutta siihen on tärkeä meitä kaikkia kannustaa.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

30.4.2012 MunkinSeutu

Tuore Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) hallituksen päätös Lastensairaalan suunnittelun jatkamisesta ja rahoitusvaihtoehtojen selvittämisestä oli enemmän kuin tervetullut. Lastenklinikan ja Lastenlinnan tilat ovat aikansa eläneet ja olleet jo pitkään kurjaakin kurjemmassa kunnossa. Maamme ainoa valtakunnallinen lastensairaala on 40-luvulla rakennettujen tilojensa osalta ajolähtötilanteessa. Tiloissa hoidetaan eri puolilta Suomea tulevia vakavasti sairaita lapsia. Suomi tarvitsee viivytyksettä uuden Lastensairaalan.

Kävimme johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa tutustumassa Lastenklinikan ja Lastenlinnan tiloihin ja toimintaan. Keskustelimme HUS:n tekemän periaatepäätöksen jatkotoimenpiteistä. Lähtökohta on oltava, että uusi Lastensairaala on osaamiskeskus, jolla on kiinteä yhteys vastasyntyneiden teho-osastoon (NKL) ja muuhun Meilahden alueen toimintaan. Lasten sairaanhoito tulee säilyttää kokonaisuutena ja Meilahden sairaala-alueella.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) on jo aiemmin luvannut perustaa työryhmän pohtimaan valtiovallan osallistumista Lastensairaalan rahoitukseen. Nyt on oikea hetki laittaa työryhmä työhön ja valmistelemaan valtiovallan rahoitusosuutta. Perusteltua onkin, että valtiovalta on maan ainoan valtakunnallisen lastensairaalan rakentamisessa ja rahoittamisessa mukana HUS-kuntien rinnalla, ja että hanke saisi erityisvaltionosuuden. Tällä hetkellä noin kolmannes Lastenklinikan hoitopäivistä on ns. ulkokuntalaisten hoitopäiviä. Esimerkiksi munuais-, elinsiirto- ja sydänosastolla potilaista on noin 66 prosenttia muista kuin HUS-jäsenkunnista. Lastenklinikalla onkin valtakunnallinen hoitovastuu mm. lasten sydänvioista, elinsiirroista ja vaikeasta epilepsiasta sekä kantasolusiirroista.

Lastensairaalassa tehdään maailmalla arvostettua tutkimusta sekä huippuluokan työtä ja hoidetaan kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevat lapsemme.

Lastenklinikan ja Lastenlinnan tilat ovat elinkaaren lopussa. Jatkuvat kattojen ja ilmastointilaitteiden vesivuodot aiheuttavat kosteusvaurioita. Kosteusvauriot taas lisäävät infektioriskejä. Ilmastointi on tehoton ja tilat ovat ahtaat. Tilojen jatkuva korjaaminen maksaa. Infektiot maksavat sekä vaarantavat lasten terveyden. Tilanahtaus on johtanut siihen, että perustason osastohoito on ajettu minimiin ja HYKS-alueella asuvat lapset ovat valtakunnallisesti huonommassa asemassa verrattuna muuhun maahan, koska sairaalaanottokynnys on korkealla.

Vanhempien mukanaolo sairaalassa on osa nykyaikaista länsimaista lasten sairaanhoitoa. Koska tilat ovat ahtaat, joudutaan vanhempien läsnäoloa jatkuvasti rajoittamaan. Vanhempien läheisyys on elintärkeää keskosten toipumisen kannalta. Vanhempien mahdollisuus yöpyä lapsen luona tuo esimerkiksi pitkiä aikoja sairaalassa viettävälle syöpäpotilaalle turvaa ja lohtua, mutta on yhtälailla tärkeää lapsen kehitykselle. Myös vakavasti sairaalla lapsella on oltava oikeus vanhempiensa läsnäoloon.

Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen. Aalto-yliopiston ja Guggenheimin kaltaista innostusta tarvitaan myös Lastensairaalan synnyttämiseksi. Suomen lippulaiva voi olla yhtälailla maailman huippua oleva terveydenhuolto.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Terveydenhuollon maisteri

27.4.2012 Kirjoitus Kokoomuksen Osaamisen ja sivistyksen verkostoviestissä

Pitkään valmisteltu perusopetuksen tuntijakouudistus kaatui viime vaalikaudella Keskustan vastustukseen. Kokoomuksessa on innolla odotettu sitä, että tällä vaalikaudella saamme jatkettua peruskoulumme kehittämistä. Nyt tuntijakotyöryhmän esitys on lausuntokierroksella. Esityksessä on vielä hiomisen varaa.

Työryhmän lähtökohtana oli valmistella esitys, joka erityisesti vahvistaisi taide- ja taitoaineiden ja liikunnan opetusta, yhteiskunnallisen kasvatuksen asemaa sekä oppiaineiden välistä yhteistyötä ja monipuolistaisi kieliohjelmia. Ikävä kyllä työryhmän esitys ei riittävällä tavalla vastaa toimeksiantoa. Esitystä onkin muokattava ennen kuin tuntijaosta voidaan tehdä päätös.

Opetusministeri Maija Raskin (sd.) aikana tehty nykyinen tuntijako kohteli erityisesti taito- ja taideaineita kaltoin ja teki peruskoulustamme liian teoreettisen. Uuden tuntijakoesityksen keskeinen tavoite onkin korjata tämä virhe. Taito- ja taideaineet antavat lapsille mahdollisuuden syventää ja soveltaa tietoaineissa opittua, ja ne tekevät koulusta monipuolisemman. Taito- ja taideaineet edistävät lasten luovuutta ja oppimisen iloa.

Esityksen iso valuvika on se, että se kaventaa valinnaisuutta ja lisää kaikille pakollisten oppituntien määrää. Mahdollisuus keskittyä omien taipumuksiensa mukaisiin aineisiin on erityisen tärkeää vuosiluokilla 7-9. Valinnaisuuden kaventaminen ei ole oppilaan eikä koulun kannalta kannustavaa. Tutkimusten mukaan oppilaan mahdollisuus tehdä valintoja erityisesti perusopetuksen ylemmillä luokilla lisää motivaatiota ja tuo parempia oppimistuloksia. Esitys herättää myös vahvan huolen erikoisluokkien, kuten liikunta-, kuvataide- ja musiikkiluokkien, tulevaisuudesta.

Myönteistä on, että tuntijakoesityksessä on taito- ja taideaineiden tuntimääriä lisätty. Sen sijaan kotitalous on ilman perusteluja jätetty vaille lisäresursseja. Tämä esityksen virhe on korjattava. Kotitaloustunnilla opetetaan valmiuksia jokapäiväisten valintojen tekemiseen. Kotitalous on tärkeä osa suomalaisen ruokakulttuurin ja suomalaisen ruoan arvostuksen edistämistä. Kotitalous on myös kansainvälisyyskasvatusta: Erilaisista etnisistä taustoista tulevat nuoret toimivat yhdessä ja oppivat toistensa ruokakulttuureista.

Enemmistö suomalaislapsista ei liiku terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittävästi. Tilanne uhkaa vakavasti tulevien työikäistemme työkykyä ja terveyttä. Tuntijakoesityksessä yhden vuosiviikkotunnin lisääminen ei riitä, vaan liikuntaa tarvitaan lisää ja erityisesti yläluokille. Koululiikunnan lisääminen on tehokkain keino tavoittaa ne lapset ja nuoret, jotka liikkuvat vähiten ja joille liikunta on kaikkein välttämättömintä.

Tuntijakoesityksen iso huolenaihe on esitys vapaaehtoisten kielten opetuksen siirtämisestä hankerahalla rahoitettavaksi. Erityisesti Helsingille tämä esitys olisi hyvin ongelmallinen ja johtaisi rahan tuhlaamiseen byrokratiaan. Esitys rahoittaa valinnaisia kieliä hankerahoilla herättää myös suuren huolen siitä, mistä rahat otetaan. Miten käy esimerkiksi hallitusohjelmassa luvatun ryhmäkokojen pienentämisen? On aivan selvää, että epävarma pätkärahoitus ei ole paras tapa innostaa monipuolistamaan kielitarjontaa saatikka kehittämään kielten opetusta pitkäjänteisesti. Monipuolisen kielitarjonnan edistämiseksi koko Suomessa tarvitaan tuntijakoesitystä tehokkaampia keinoja.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja

19.4.2012 Lauttasaari-lehti

Lähes jokainen suomalainen on nähnyt useamminkin suojatiellä tapahtuvan "läheltä piti" -vaaratilanteen, jossa moottoriajoneuvo on ollut ajaa suojatietä ylittävän päälle. Viimeksi huhtikuun alussa jouduimme lukemaan lehdestä järkyttävän uutisen siitä, että 10-vuotias tyttö kuoli jäätyään suojatiellä auton alle. Uusia ja tehokkaita toimia turvallisuuden parantamiseksi suojateillä tarvitaan, jotta ne olisivat nimensä veroisia. Poliisin 16.4. alkanut koko maan kattava viikon mittainen ajonopeuksien ja suojatiesäännösten noudattamisen tehovalvonta tuli todelliseen tarpeeseen.

Meillä Suomessa on suojateiden turvallisuudessa paljon parantamisen varaa. Poliisin mukaan suomalaiset autoilijat eivät kunnioita suojatiesääntöjä yhtä hyvin kuin esimerkiksi ruotsalaiset ja virolaiset kuljettajat.

Liikenneturvallisuuskysely kertoo ikävän tosiasian. Vastaajista neljännes tunnusti jättävänsä pysähtymättä suojatien eteen, jos jalankulkijoita ei ollut näköpiirissä, vaikka viereisellä samansuuntaisella kaistalla oleva auto olisikin pysähtyneenä.

Myös poliisin rikostilastojen mukaan autoilijat jättävät yhä useammin väistämättä suojatiellä kulkevan sekä ohittavat näkyvyyden peittävän auton pysähtymättä. Arviolta kolme neljästä lapsille sattuvista henkilövahingoista tapahtuu tietä ylittäessä. Ala-asteikäiset koululaiset ja ikäihmiset ovat erityisiä riskiryhmiä suojatieonnettomuuksissa.

On tärkeää, että lapsi oppii noudattamaan liikennevaloja, mutta myös tarkkailemaan autoilijoiden käyttäytymistä. On katsottava, tuleeko auto, vaikka valo olisi jalankulkijalle vihreä. Ja vaikka auto olisikin pysähtynyt suojatielle, voi viereisellä kaistalla ajava painaa kaasua.

Vierailin maaliskuussa liikkuvan poliisin toimitiloissa Malmilla. Liikkuva poliisi edistää liikenneturvallisuutta ja tukee paikallispoliisia järjestyksenpidossa sekä rikosten torjunnassa. Keskustelimme heidän toiminnastaan ja resursseista sekä liikenneturvallisuudesta ja siitä, mitä suojateiden osalta voisimme tehdä niiden turvallisuuden edistämiseksi.

Suojatiellä tapahtuvat kuolemantapaukset ja loukkaantumiset ovat lisääntyneet. Liikenneturvan mukaan vuonna 2011 suojateillä sattuneissa onnettomuuksissa kuoli 21 ihmistä. Lähes 700 ihmistä loukkaantui, eli keskimäärin 2 ihmistä päivässä loukkaantuu suojatieonnettomuudessa.

Liikenneministeri Kyllösen (vas.) on syytä ottaa vakavasti lisääntyneet suojatieonnettomuudet ja nostaa asia viivytyksettä työpöydälleen. Ensitöikseen Kyllösen on syytä tarttua Liikenneturvan esittämiin toimenpiteisiin suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Esitettyjä keinoja ovat päiväsakkojen lukumäärän nostaminen, poliisivalvonnan lisääminen ja ajonopeuksien hidastaminen suojateiden liepeillä. Kirittääkseni ministeriä jätin hänelle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen toimista suojatieonnettomuuksien ehkäisemiseksi.

Monissa maissa, kuten Ruotsissa, on ollut mittavia valtakunnallisia kampanjoita suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Kansallista kampanjaa suojatieturvallisuuden edistämiseksi puoltaa myös se seikka, että suojatiellä törttöilyn ja ihmishenkien vaarantamisen ehkäisyssä tehokkainta on asenteen muuttaminen. Oikeaa asennetta noudattaa liikennesääntöjä tarvitaan tietenkin niin autoilijoilta, pyöräilijöiltä kuin jalankulkijoiltakin. Suojatiet turvallisiksi -kampanjan ajankohdaksi sopisi erityisen hyvin syksy ja koulujen alkamisaika.

Turvalliseen liikenteeseen ei ole yhtä niksiä, mutta perusta on meidän jokaisen asenteissa. Lapsille tärkeintä on kotoa ja aikuisilta saatu esimerkki. Liikenneturvallisuus syntyy omalla liikennekäyttäytymisellä ja yhteistyöllä.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

2.4.2012 MunkinSeutu

Viimeisimmän kaupunginvaltuuston kokouksen tärkein asia oli kuntauudistus. Jokainen valtuustoryhmä antoi näkemyksensä pääkaupunkiseudun kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseen. Helsingin on määrä antaa asiasta lausunto 13.4. mennessä. Me kokoomuksen valtuutetut kannatimme kuntauudistuksen eteenpäinviemistä ja rakenteiden uudistamista, jotta Helsingin alue olisi tulevaisuudessa entistä parempi paikka asua ja elää kaikenikäisille.

Valtuuston keskustelun pohjana oli kunnallishallinnon rakenne -työryhmän helmikuussa julkaisema esitys. Pidän tervetulleena työryhmän ehdotusta siitä, että Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Sipoo istuisivat samaan pöytään. On viisasta ja välttämätöntä, että nämä kunnat selvittävät, mitä tiiviimpi yhteiselo merkitsisi. Selvitys on syytä tehdä viivytyksettä ja perusteellisesti. Mielestäni pääkaupunkiseudun asukkailla on oikeus tietää, mitä kuntien yhteen liittäminen tai liittämättä jättäminen merkitsee metropolialueella. Ilman selvitystä tämä tieto jää saamatta.

On toivottavaa, että kunnissa ei ensimmäisenä rynnätä sanomaan ehdotonta eitä työryhmän työlle. Sen sijaan tuoreen raportin soisi innostavan luovaan ajatteluun ja aktiiviseen työhön paikallisten ratkaisujen löytämiseksi.

Metropolialueella on mietittävä luovasti ja avoimin mielin sitä, miten alueemme tulevaisuus ja asukkaiden hyvä arki parhaiten yhteisvoimin turvataan. Helsingin seudun kuntien ei pidä taistella keskenään, vaan yhdistää voimansa ja etsiä yhdessä ratkaisuja asukkaiden hyvään arkeen, kohtuuhintaiseen asumiseen, uusien työpaikkojen syntymiseen, yritysten menestymiseen, segregaation torjumiseen ja ympäristökysymyksiin.

Esimerkiksi Espoolla ja Helsingillä on jo nyt paljon yhteistä, kuten Aalto-yliopisto, joka on metropolipolitiikkamme helmi. Juuri tällaista rajojen ylittämistä ja rohkeutta tiivistää yhteistyötä metropolialue ja koko Suomi tarvitsee. Tieteenalojen, politiikkasektoreiden ja kuntien rajat ovat ylitettävissä. Osaoptimoinnin sijaan on pääkaupunkiseudun kunnat saatava puhaltamaan yhteen hiileen. Etenkin asumisessa, liikenteessä ja maankäytössä on kipeä ja kiireellinen tarve nähdä kokonaisuus.

Päättäjillä on oltava rohkeus aidosti rakentaa vahvempaa metropolialuetta, jonka lähtökohtana on hallinnon paisuttamisen sijaan byrokratian ja päällekkäisen hallinnon vähentäminen. Nykyinen yhteistyön viidakko ei ole enää kunnolla kenenkään hallussa. Metropolialueen perusta on oltava vahvoissa peruskunnissa, joissa ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöönsä ja lähipalveluihin. Me emme tarvitse pääkaupunkiseudulle lisää hallintotasoja, veroja, emmekä virkamiehiä, vaan parempia palveluja, kohtuuhintaista asumista ja hyvän elämän mahdollisuudet jokaiselle metropolin asukkaalle.

Metropolialueen kuntaratkaisut ovat tärkeitä alueemme asukkaille, mutta myös jokaiselle suomalaiselle. Aktiivinen ja elinvoimainen metropolimme toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen ja talouden veturina sekä luovuuden lähteenä. Metropolimme kilpailee maailman muiden metropolien kanssa uudesta liiketoiminnasta, osaamisesta ja uusista menestystarinoista. Kun pääkaupunkiseutumme menestyy, hyötyy siitä koko Suomi.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

1.4.2012 Töölöläisen Munkkiniemi-liite

Koska perheet ovat erilaisia, on myös päivähoidossa oltava erilaisia vaihtoehtoja. Lapsen hoidon järjestelyn kannalta parhaimman vaihtoehdon tietää yleensä perhe itse. Kunnallisia ja yksityisiä päiväkoteja, perhepäivähoitoa sekä kotihoitoa tarvitaan. Helsingissä on tällä valtuustokaudella korotettu kokoomuksen vaalilupauksen mukaisesti kotihoidontuen ja yksityisen hoidon tuen Helsinki-lisää. Helsinki-lisän kehittämistä on viisasta jatkaa niin perheiden kuin Helsingin palveluiden kehittämisen kannalta.

Hallitus ei esitä talouden tasapainottamistoimissaan kotihoidontuen leikkausta, vaikka varsin moni sen väitti niin tekevän. Helsingissä kotihoidontuen leikkaus olisi ollut iso kustannus, johon ei olisi yksinkertaisesti ollut varaa. Pahimmassa tapauksessa kyse olisi voinut olla kymmenien uusien päiväkotien ja satojen työntekijöiden lisätarpeesta sekä perheiden valinnanvapauden leikkaamisesta.

Jo nykyinen päivähoidon tilanne on haastava. Helsingissä lapsien lukumäärän kasvun on arvioitu jatkuvan myös tulevina vuosina. Aikavälillä 2011 - 2021 ennustetaan 1-6-vuotiaiden lasten määrän lisääntyvän 6400 lapsella. Vaikka päivähoidon tarve kasvaa, on Helsingissä myöhennetty useiden suunniteltujen päiväkotien rakentamishankkeita. Tämä on johtanut päivähoidon ruuhkautumiseen.

Sosiaalilautakunnan palveluverkon tarkistusraportin mukaan esimerkiksi kantakaupungin, Latokartanon ja Haagan alueelle päivähoidon toteuttaminen lähipalveluna on haasteellista. Lauttasaari ja Munkinseutu ovat vakavia esimerkkejä alueista, joissa on pitkään ollut krooninen pula uusista päiväkodeista. Kun päiväkodit ovat tupaten täynnä, sosiaalivirasto joutuu jatkuvasti etsimään kalliita korvaavia lisätiloja. Monien perheiden päivähoitomatka ja siten lasten hoitopäivät venyvät kohtuuttomiksi. Täynnä olevat päiväkodit ovat kaikkien ja varsinkin lapsien hyvinvoinnin kannalta lyhytnäköinen ratkaisu.

Nostin päiväkotien rakennushankkeiden lykkäämisen tuomat ongelmat esille kaupunginvaltuustossa käymässämme Helsingin ensi vuoden budjettia koskevassa keskustelussa. On aivan välttämätöntä, että päiväkotien rakennushankkeiden suma puretaan ripeästi ja päiväkoteja rakennetaan ilman viivyttelyä sinne missä on lapsia. Myös leikkipuistorakennusten oikea-aikaisesta kunnossapidosta ja peruskorjauksesta sekä tarvittavien uusien tilojen rakentamisesta on huolehdittava. Leikkipuistoilla on tärkeä rooli perheiden arjessa, ja ne ovat tärkeä osa Helsingin palvelutuotantoa kaikilla alueilla.

Siirretyt investointivelvoitteet vyöryvät tulevina vuosina voimalla ellei tilannetta oteta ajoissa haltuun. Helsingin on saatava kustannusten kasvu kuriin kestävällä tavalla, mutta se ei onnistu tinkimällä lakisääteisistä peruspalveluista eikä sulkemalla silmiä syntyvyyden kasvulta. Lapsiystävällinen Helsinki on ikääntyvälle pääkaupungille viisas investointi. Varsinkin kun tiedämme, että lähikunnat houkuttelevat veronmaksajia kohtuullisimmilla asumiskustannuksilla ja laadukkailla lähipalveluilla. On kaikkien etu, että kantakaupunki on viihtyisä paikka asua ja elää myös kaikkein pienimmille helsinkiläisille.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu