Kategoria: Kolumnit

10.8.2012 Kolumni KaupunkiSanomissa

Lastenklinikan ja Lastenlinnan tilat ovat aikansa eläneet ja olleet jo pitkään heikossa kunnossa. Kaikkien vakavasti sairaiden suomalaislasten hoito on keskitetty maamme heikoimpiin sairaalatiloihin. Ainoa valtakunnallinen lastensairaalamme on 40-luvulla rakennettujen tilojensa osalta ajolähtötilanteessa. Tiloissa on sisäilmaongelmia ja tilanahtaus on johtanut siihen, että perustason osastohoito on ajettu minimiin. HYKS-alueella asuvat lapset ovat valtakunnallisesti huonommassa asemassa verrattuna muuhun maahan, koska sairaalaanottokynnys on korkealla.

Merkittävä ja erittäin tervetullut edistysaskel uuden sairaalan rakentamisessa oli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) hallituksen huhtikuinen päätös Lastensairaalan suunnittelun jatkamisesta ja rahoitusvaihtoehtojen selvittämisestä.

Kävimme johtamani eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa tutustumassa huhtikuussa Lastenklinikan ja Lastenlinnan tiloihin ja toimintaan. Keskustelimme HUS:n tekemän periaatepäätöksen jatkotoimenpiteistä ja keinoista vauhdittaa sairaalan rakentamista. Lähtökohta on oltava se, että lasten sairaanhoito säilytetään kokonaisuutena ja Meilahden sairaala-alueella.

Olen kannustanut peruspalveluministeriä perustamaan ripeästi työryhmän pohtimaan valtiovallan osallistumista Lastensairaalan rahoitukseen. Asia eteni, kun toukokuussa sosiaali- ja terveysministeriöön perustettiin työryhmä selvittämään HUS:n Lastensairaalan rahoitusta. Täysin perusteltua onkin, että valtiovalta olisi maan ainoan valtakunnallisen lastensairaalan rakentamisen rahoittamisessa mukana HUS-kuntien rinnalla, ja että hanke saisi erityisvaltionosuuden.

Kesäkuussa otettiin taas yksi askel eteenpäin uuden lastensairaalan edistämisessä, kun Lastensairaalan tukiyhdistys perustettiin. Paikalla oli paljon meitä lastensairaala-asiaan sitoutuneita ihmisiä. Uuden yhdistyksen tarkoituksena on ennen kaikkea tukea hankkeen edistymistä.

Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen. Uudessa sairaalassa on oltava myös tilaa sairaiden lasten perheille. Nykyisten tilojen tilanahtaus rajoittaa läheisten mukanaoloa. Myös sairaalla lapsella tulee olla oikeus vanhempiensa läsnäoloon.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Terveydenhuollon maisteri

Haastattelu Viini-lehdessä 5/2012, 14.6.2012

Alkon hallintoneuvoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa:
Lisää valtaa asiakkaalle

Kansanedustaja Sari Sarkomaa johtaa Alkon hallintoneuvostoa vuoden 2015 loppuun saakka. Toimikauteen mahtuvat muun muassa alkoholilain kokonaisuudistus ja seuraavat eduskuntavaalit.

”Asiakkaiden ääni voisi kuulua Alkossa nykyistä paremmin ja kyllä sen eteen työtä koko ajan tehdäänkin”, monopoliyhtiön hallintoneuvostoa johtava, kokoomuksen kansanedustaja SARI SARKOMAA sanoo.
Siihen, miten asiakkaiden tuotetoiveet näkyisivät Alkon hyllyillä ja palvelun kehittymisenä Sarkomaa ei hallintoneuvostosta käsin ota kantaa. Se kuuluu toimivan johdon tontille.
Viini-ihmiseksi itsensä lukevan Sarkomaan mielestä myös ruoalla voisi olla vielä nykyistäkin vahvempi rooli Alkon viinineuvonnassa, vaikkei Alko ruokaa myykään. Kyse on viini- ja ruokakulttuurin eteenpäin viemisestä.
Asiakastyytyväisyys ja palautteen heijastuminen palveluun ovat joka tapauksessa Sarkomaan mielestä nykymuotoisen Alkon legitimiteetin perusta.

”Viini on iloinen asia ja viininautinto on parhaimmillaan, kun ruokapöydän ympärillä on paljon ihmisiä. Ja samaan pöytään mahtuvat myös lapset”, Sarkomaa kiteyttää viinifilosofiansa.
Alkoholihaittojen ennaltaehkäisyssä Sarkomaa muistaa toki kehaista myös Lasten seurassa –projektia, joka kiinnittää huomiota aikuisten lapsille antamiin käyttäytymismalleihin.

Viinikulttuurin edistäminen ei ole toistaiseksi mahtunut Alkon hallintoneuvoston tehtävälistan kärkipäähän. Pikemminkin voi kysyä, onko viinikulttuurilla mitään roolia monopoliyhtiön toiminnassa.
Sarkomaan mielestä on paljonkin, mutta puheenjohtaja lupaa silti lisätä yhteydenpitoa ja tapaamisia ruoka- ja viinikulttuuria edistävien tahojen kanssa.
”Viinillä, niin kuin oluellakin on paikkansa suomalaisten ruokapöydässä, joten on voitava keskustella ennakkoluulottomasti myös viinikulttuurista”, Sarkomaa sanoo.

Pääministeripuolueen kansanedustajana Sarkomaa on hyvin informoitu hallitusohjelmaan sisältyvästä alkoholilain kokonaisuudistuksesta. Odotettavissa on nykyistä tiukempaa sääntelyä muun muassa mietojen juomien mainontaan. Siinä ruodussa pitäytyy myös Sarkomaa, vaikka myöntääkin, että internet ja sosiaalinen media saattavat kävellä mennen tullen lainsäätäjän yli.
”Itse toivoisin, että esimerkiksi pienpanimot voisivat myydä tuotteitaan suoraan kuluttajille. Myös se olisi edistysaskel viini- ja ruokakulttuurille, jos perheet kävisivät useammin ravintolassa syömässä, siihenkin voi lainsäädännöllä vaikuttaa”, Sarkomaa sanoo.

Sari Sarkomaa viihtyy kesällä parhaiten merellä. Niinpä on luonnollista, että perheen purjeveneen kajuutassa tai istumalaatikossa myös nautitaan usein kalaa.
”Kyllä, lasten onkimat ahvenet ja mieheni valitsema hyvin viilennetty kuiva valkoviini kelpaavat, siitähän eivät pidot juuri parane”, Sarkomaa summaa.

Kesäkuu 2012 / Kirjoitus Elävä Helsinki -lehdessä

Perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Siksi myös päivähoidossa on oltava erilaisia vaihtoehtoja ja valinnanmahdollisuuksia. Kunnallisia ja yksityisiä päiväkoteja, perhepäivähoitoa sekä kotihoitoa tarvitaan. Helsingissä on tällä valtuustokaudella korotettu kokoomuksen vaalilupauksen mukaisesti kotihoidontuen ja yksityisen hoidon tuen Helsinki-lisää. Helsinki-lisän kehittämistä on viisasta jatkaa niin perheiden kuin Helsingin palveluiden kehittämisen kannalta.

Myös päivähoitomuotojen sisällä tarvitaan joustoa, jotta sujuva arki olisi kaikissa perheissä mahdollista. Tämän vaalikauden yksi keskeisistä uudistuksista on yli 30 vuotta vanhan päivähoitolain uudistaminen. Lasten kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että päivähoidon aikuisilla on riittävästi aikaa joka lapselle. Lapset ja perheet ovat erilaisia, mutta samanarvoisia.

Alle kouluikäisten helsinkiläisten lasten määrä kasvaa vauhdilla. Monella alueella on ollut pula päivähoitopaikoista. On aivan välttämätöntä, että päiväkoteja rakennetaan ilman viivyttelyä sinne missä on lapsia. Perheiden ja varsinkin lasten, mutta myös ympäristön kannalta on olennaista, että hoitopaikka on riittävän lähellä. Meidän on myös huolehdittava kaupunkimme leikkipuistoista. Niillä on merkittävä rooli perheiden arjessa.

Monilla helsinkiläisillä perheillä on ollut huolena pienten koululaisten yksinäiset iltapäivät. Aiemmin ei kaikille iltapäivähoitoon hakeutuville tokaluokkalaisille löytynyt paikkaa ja siksi kokoomuksen johdolla suuntasimme tämän vuoden budjettiin lisävoimavaroja iltapäivähoitoon. Voimavaroja lisättiin, jotta jokainen eka- ja tokaluokkalainen hakija saisi syksyllä koulujen alkaessa paikan iltapäivätoimintaan. Hyvä asia on se, että Opetushallituksen laatiman seurannan mukaan iltapäivätoiminta on järjestetty hyvin Helsingissä. Vaikka arviointituloksemme olivat verrattain hyvät, on meillä vielä paljon tehtävää. Etenkin iltapäivähoidon liikuntamahdollisuuksia ja yhteistyötä koulun kanssa on lisättävä.

Lapsiystävällinen Helsinki on hyvä Helsinki kaikille. On kaikkien etu, että kaupunkimme on viihtyisä paikka asua ja elää myös kaikkein pienimmille helsinkiläisille.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

18.6.2012 Kolumni KaupunkiSanomissa

Kevätjuhlat tuovat tullessaan iloa, mutta myös paljon pohdintaa koulujemme ja päiväkotiemme perinteistä. Taas tänä keväänä ovat monet miettineet, voiko suvivirttä laulaa päiväkodin tai koulun juhlissa. Tietysti voi! Suvivirren laulaminen on osa suomalaista kulttuuria ja perinnettämme.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on tähdentänyt, että kevät- ja joulujuhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Virren johdosta ei juhlaa voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena. Tietenkin koulut ja päiväkodit itse päättävät juhlista, mutta ei ole mitään syytä siihen, että perinteitä pitäisi muuttaa. Päinvastoin globaalissa ja aina monikulttuurisemmassa maailmassa omien juurien ja perinteiden vaaliminen on vahvuus. Oman kulttuurin ja uskonnon tunteminen sekä ymmärtäminen auttaa muiden kulttuurien ja uskontojen ymmärtämisessä. Kun kunnioitamme ja vaalimme omaa kulttuuriamme, voimme odottaa sille myös muiden kunnioitusta.

Suomalaiset ja helsinkiläiset koulut ovat yhä useammin monikulttuurisia ja siksi asia on korostetun tärkeä meillä pääkaupunkiseudulla. Joissakin luokissa saattaa puolet oppilaista olla maahanmuuttajataustaisia lapsia. Silloin on erityisen tärkeää ylläpitää omaa kulttuuria ja huomioida lasten ja nuorten erilaisuus. Tämän onnistuminen vaatii koulujen rehtoreilta, opettajilta ja vanhemmilta hyvää yhteistyötä.

Monikulttuurisuuden ymmärtäminen ja käsitteleminen on asia, joka pitäisi sisällyttää jokaisen lastentarhan-, luokan-, ja aineopettajan koulutukseen sekä koulun johdon, opettajien ja muun kouluhenkilöstön täydennyskoulutukseen. On hyvä ihan käytännössä käydä läpi sitä, mitä uskonnonvapaus ja toisaalta oman kulttuurimme vaaliminen tarkoittaa.

Erilaisuuden kohtaaminen ja myös oman uskonnon sekä kulttuurin käsitteleminen on haastava tehtävä. Siksi Opetushallitus on vuonna 2006 ohjeistanut (www.edu.fi) kaikkia kouluja toimimaan tässä tehtävässä niin, että kaikilla on oikeus kohdata ja oppia omaa uskontoa ja kulttuuria. Ohjeistuksiin kuuluu myös periaatteet siitä, miten taataan uskonnonvapaus kouluissa ja oppilaitoksissa. Ohjeistus antaa perustan sille, miten maamme perinteet ja uskonnonvapaus sovitetaan arkityössä yhteen. Päätökset tehdään tietenkin kussakin koulussa ja päiväkodissa.

Omien perinteiden säilyttäminen ja arvostaminen on osa päiväkotien ja koulujen toimintaa. On tärkeää, että kevätjuhlissa voi laulaa ja lauletaan perinteisiä lauluja, myös suvivirren. Se kuuluu suomalaisuuteen.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja

16.6.2012  Helsingin Sanomat / Mielipidekirjoitus

Terveydenhuoltomme uudistamisessa on rakenteiden ja hallinnon sijaan viisasta ottaa lähtökohdaksi ihmiset ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa lisääminen. Uudistusta tehtäessä on hyvä katsoa ympärilleen ja arvioida muiden Suomen kaltaisten maiden pääosin verovaroilla rahoitettujen terveydenhuoltojärjestelmien viimeaikaisia muutoksia.

Ruotsissa on käytössä niin sanotut Vård val ja Fritt val -lainsäädännöt. Tavoitteena oli siirtyä organisaatiokeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen, jolloin potilas voi vapaasti valita vakituisen lääkärin tai terveyskeskuksen.

Palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaalla. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua seurataan sekä valvotaan tarkasti.

Olennaista on myös, että palveluntuottajalle maksettava korvaus seuraa potilaan mukana. Korvausjärjestelmä ei myöskään erottele yksityistä ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina.

Uudistuksen myötä perusterveydenhuollossa ja hoiva-alalla on saatu samalla rahalla enemmän. Palveluntuottajia kannustetaan hoitamaan potilas mahdollisimman korkealaatuisesti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet.

Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Myös uusia alan palveluyrityksiä on syntynyt runsaasti.

Suomeen on välttämätöntä saada myös ajantasaiset laatu- ja vaikuttavuusrekisterit, joiden avulla hoidontarjoajien vertailu palvelun saatavuuden, laadun ja kustannusten osalta on mahdollista.

Terveydenhuollon kustannusten hallitsemiseksi ja tasa-arvoisen hoidon takaamiseksi on tärkeää, että rajalliset resurssit suunnataan oikein. Tavoitteena on paras terveyshyöty, ja hoitoa on priorisoitava sen mukaan. Ruotsissa julkaistaan vuosittain eri alueiden onnistuminen valittujen noin 170 kriteerin mukaan. Näin jaetaan avoimesti tietoa hoidon laadusta.

Tutustuimme toukokuussa Ruotsin terveydenhuollon uudistukseen. Kävi ilmi, että uudistus on saanut hyvien tulosten ansiosta laajan tuen.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen on ajankohtaista myös Suomessa. Meillä ei ole varaa olla arvioimatta, miten vastaava järjestelmä toimisi meillä. Suomen terveydenhuollon uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Helsinki

Anne-Mari Virolainen
Kansanedustaja (kok)
Lieto

6.6.2012 Kolumni Haagalaisessa

Haagan alueelle on tulossa isoja rakennushankkeita, jotka varmasti näkyvät ja tuntuvat arjessa. Rakentamisen päätteeksi luvassa on entistäkin viihtyisämpi Haaga. Haaganpuistoa ja sen ympäristöä muokataan ja rakennetaan. Päätimme viimeisimmässä kaupunginvaltuustossa Haagan alueen asemakaavan muutoksesta. Isonnevan alueelle tulee lisää asuntoja Eliel Saarisen tien, Isonnevantien ja Vihdintien varsille nykyisin rakentamattomille alueille sekä osittain nykyisen Haagan urheilukentän kohdalle. Rakentamisessa noudatetaan perinteistä haagalaista rakennustapaa, johon kuuluvat tunnelmaltaan ihastuttavat pienehköt rapatut tai tiilirakennukset vinoine kattoineen ja kivijalkamyymälöineen. Arvokkaimmat rakennukset ja korttelialueet suojellaan. Rakennustyöt tuovat tullessaan myös alueen asukkaiden arkeen harmia. Työt on tehtävä mahdollisimman hyvin ja asukkaat huomioiden.

Urheilukentälle rakennetaan ”Pikku-Haaga” pienine mataline asuinrakennuksineen, jotka muistuttavat Haagan huvilayhdyskunnan aikaisesta rakennuskannasta. Tulevaisuudessa tilaa Haagassa on noin 1100 uudelle asukkaalle. Asunnot tulevat todelliseen tarpeeseen. Erityisenä tavoitteena on saada lapsiperheille soveltuvia suuria asuntoja, joista Haagassa on ollut pulaa.

Kolmen koulun ympäröivän Haaganpuiston keskelle suunnitellaan liikuntapuisto nykyistä puistoa täydentämällä. Kouluista on tarkoitus päästä katuja ylittämättä turvallisesti viihtyisään liikuntapuistoon. Haagan leikkipuisto jää nykyiselle paikalleen. Liikuntapuistolle on varmasti tilausta kaikkien haagalaisten ja koko kaupungin keskuudessa.

Hyvä asia on myös, että kevyen liikenteen yhteyksiä parannetaan. Haagaan tulee useita uusia jalankulku- ja polkupyöräteitä sekä jalkakäytäviä. Myös uusi kevyen liikenteen silta rakennetaan Eliel Saarisen tien yli. Eliel Saarisen tiestä luodaan kaupunkimainen puistokatu. Tavoitteena on viihtyisät haagalaiset kaupunkikadut, joissa eri liikkumismuodot ovat sopusoinnussa keskenään.

Haagan perinteinen urheilukenttä siirtyy muiden kenttien yhteyteen liikuntapuistoon, jossa tarjoutuu useampia liikuntamahdollisuuksia kuin nykyisellä urheilukentällä. Uuteen liikuntapuistoon sijoitetaan jalkapallokenttä, katsomo, huoltorakennus pukuhuoneineen, yleisurheilun suorituspaikkoja sekä vapaata puistoaluetta. Liikuntapuistoon yhdistetään kaksi pienempää kenttää eteläpuolelta.

Uuden urheilukentän rakentaminen on ilonaihe, mutta rakentamisaika alueelle ja etenkin kouluille on hyvin haastava. Jos käy niin, että vanha kenttä ei ole käytössä kun uutta liikunta-aluetta rakennetaan, heikentyvät koululaisten ja muiden alueen asukkaiden liikuntamahdollisuudet joksikin aikaa. Tämä on herättänyt huolta haagalaisten keskuudessa ja myös meidän valtuutettujen. Pidän tärkeänä, että Haagan liikuntamahdollisuudet saadaan hyvälle tolalle mahdollisimman ripeästi. Hyväksyimmekin valtuuston kokouksessa ponnen, jolla velvoitamme kaupunginhallituksen selvittävän, miten liikuntapaikat voidaan toteuttaa kiireellisesti.

Uusi liikuntapuisto on erinomainen investointi Haagan, mutta myös koko kaupunkimme tulevaisuuteen sekä kaupunkilaisten terveyteen. Liikunta tarjoaa ilon, leikin ja riemun lähteen lapsille ja tukee monin tavoin kaikenikäisten arkea ja hyvää elämänlaatua.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

21.5.2012 Animalia-lehti 2/2012

Suomessa eläinten hyvinvoinnissa ja suojelussa on vakavia puutteita. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan vaikuttavia toimia. On hyvä, että me hallitusneuvotteluissa mukana olleet eläinsuojeluihmiset onnistuimme saamaan keskeisiä tavoitteitamme hallitusohjelmaan. Ohjelmassa on luvattu, että eläinsuojelulainsäädäntöä uudistetaan eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi, eläinvalvontaa sekä sen rahoitusta vahvistetaan, ja että eläinsuojeluasiamiehen virka nimetään.

Eduskunnan eläinsuojeluryhmä tapaa säännöllisesti maa- ja metsätalousministeri Koskista ja ryhmämme on omalta osaltaan varmistamassa ja kirittämässä hallitusohjelmassa sovittujen tavoitteiden toteutumista. Viimeksi kuulimme ministeriön virkamieheltä eläinsuojelulain uudistamisen tuoreimmat kuulumiset eläinsuojeluryhmämme ja Animalian yhteisessä tilaisuudessa maaliskuussa.

Eläinsuojelulain valmistelussa tapahtuu paljon ennen kesää. Meneillään oleva oikeusvertaileva kansainvälinen selvitys on tarkoitus valmistua huhtikuun aikana. Eri tahoille osoitettujen kyselyjen loppuraportit esitellään eläinsuojelulain valmisteluryhmälle huhtikuun alussa. Kevään aikana laaditaan vaikutusten arviointi selvitysten perusteella. Pidän hyvänä, että uuden eläinsuojelulain valmistelun pohjana oli laaja kansalaiskuulemisen internetissä otakantaa.fi –sivustolla. Varsinainen valmisteluorganisaatio nimettäneen touko- kesäkuussa. Tämän hetkisten tietojen mukaan hallituksen esitys valmistuisi vuonna 2015. Olen kirittänyt ministeriä asiassa, jotta nykyinen eduskunta ehtisi uuden lain käsitellä.

Eläinsuojelulain uudistamishankkeella on oma sivustonsa www.mmm.fi/elainsuojelulaki. Sivujen kautta kansalaisilla on edelleen mahdollisuus antaa palautetta valmisteluun. Tässä kannustan kaikkia asiasta kiinnostuneita olemaan aktiivisia.

Uuden lain on edistettävä nykyistä lakia paremmin eläinten hyvinvointia. Eläinsuojelulain uudistus on tehtävä huolella ja tämä edellyttää riittäviä valmisteluresursseja. Eläinten hyvinvointi on asetettava etusijalle myös lakia tarkentavia asetuksia tehtäessä, eivätkä asetukset ja määräykset saa enää jatkossa vesittää itse lain tavoitteita.

Eläinsuojeluliitto Animalia korosti aivan oikein vuosikokouksessaan, että Suomeen on saatava maailman edistynein eläinsuojelulainsäädäntö. Jotta tämä yhteinen tavoitteemme toteutuisi, lainsäädännön on pohjauduttava uusimpaan tieteelliseen tietoon eläinten tarpeista ja hyvinvoinnin edellytyksistä. Lain valmistelussa on ennakoitava tulevaisuuden haasteita niin että laki on edistyksellinen vielä vuosien päästä.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Eduskunnan eläinsuojeluryhmän puheenjohtaja

24.5.2012 Lauttasaari-lehti

Helsingin opetusviraston aikomus keskeyttää määräaikaisten opettajien työsuhde kesäksi oli välttämätöntä kuopata. Säästötoimenpiteeksi kaavailtu esitys olisi tarkoittanut sitä, että osalta opettajista olisi jäänyt saamatta ainakin yhden kuukauden palkka. Olen sitä mieltä, että kaikki opettajamme ovat palkkansa ansainneet. Linjasimme kokoomuksen valtuustoryhmässämme, että emme hyväksy määräaikaisten opettajien ”lomautuksia” ja epäoikeudenmukaista kohtelua. Helsingin opetustoimen ensi vuoden budjettiin kohdistuvat noin 10 miljoonan euron leikkauspaineet ovat selvästi liian suuret ja siksi säästövelvoitetta on kohtuullistettava.

Selvä on, että kaupunkimme säästötalkoissa on käännettävä jokainen kivi ja etsittävä kustannustehokkaimmat tavat tuottaa palveluita. Vuoden 2011 lopussa lainaa oli 2 157 euroa helsinkiläistä kohden. Jatkuva luotolla eläminen ei ole kestävää. Perusasiat on kuitenkin pidettävä kunnossa ja siitä koulutuksessa on kyse. Laadukas opetus ja korkea osaaminen ovat metropolialueen keskeisiä hyvinvoinnin ja kasvun tekijöitä.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n tuore laskelma tälle vaalikaudelle hallituksen esittämistä varhaiskasvatuksesta yliopistoihin kohdistuvista historiallisen suurista säästöistä oli myös hätähuuto. Se on otettava tosissaan. OAJ:n laskelmat kuvaavat karulla tavalla tilannetta. Myös valtakunnan tasolla on syytä arvioida kuinka rankalla kädellä koulutuksen kimppuun käydään. Samoin on ripeästi löydettävä keinot, joilla varmistetaan, että säästöt otetaan pääosin rakenteista eikä laadusta ja koulutuksen saatavuudesta. Rehellisyyden nimessä on sanottava, että tehtävä on vähintäänkin vaikea.

Ylisuuret säästöt koulutuksesta voivat tulla monella tavalla kalliiksi. Useat selvitykset osoittavat, että opettajien kiinnostus ja tosiasiallinen siirtyminen muihin ammatteihin on kiihtynyt 2000-luvulla. Pääkaupunkiseudulla lähes joka kolmas opettaja jättää koulutyön muutaman vuoden kuluttua valmistumisestaan. Jotta meillä riittää osaavia ja motivoituneita opettajia tulevaisuudessakin, on opettajan työn pysyttävä houkuttelevana, vetovoimaisena ja mielekkäänä. Myös naapurimaassamme Ruotsissa painitaan saman ongelman kanssa. Tukholman läänissä useampi kuin joka viides on jättänyt ammatin ja kaupunkia uhkaa vakava opettajapula.

Suomessa opettajankoulutus on ollut suosittua ja sinne on hakeutunut motivoituneita ylioppilaita. Yliopistot ovat voineet valita parhaimmat opiskelijat. Tätä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Korkeasti koulutetut ja motivoituneet opettajat sekä opettajankoulutuksen vetovoimaisuus ovat kansainvälisesti arvostetun koulujärjestelmämme peruspilari. Uhka Suomen opetuksen laadun keskeisen tekijän, opettajan ammatin, arvostuksen rikkomisesta on otettava vakavasti.

Opettajien sitoutuminen työhönsä on opetuksen laadun kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Helsingissä, jossa asumis- ja elinkustannukset ovat muutenkin korkealla, leikkaus opettajien palkoista voisi pahimmillaan tarkoittaa satojen pätevien opettajien hakeutumista muualle töihin. On tärkeää, että Helsingin kaupunki on jatkossakin houkutteleva ja reilu opetusalan työnantajana.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäsen

Helsingin Sanomat - Mielipide - 17.5.2012

Helsingin opetusviraston aie keskeyttää määräaikaisten opettajien työsuhde kesäksi oli välttämätöntä kuopata. Opettajat ovat palkkansa ansainneet. Palkkaleikkauksien peruminen ei muuta sitä, että opetustoimen ensi vuoden budjettiin kohdistuu noin kymmenen miljoonan euron leikkausvaade (HS 15.5.).

Samanaikaisesti opetustoimen leikkauskohteiden valmistelun kanssa valmistellaan valtuuston Helsingin 200-vuotisjuhlapäätöksen kymmenen miljoonan euron kohdentamista nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kaiken lisäksi vauhdilla nousseet kiinteistömenot vievät yhä suuremman osan opetustoimen budjetista.

Vuokran periminen kaupungin omistamilta kouluilta on perusteltua tilojen tehokkaan käytön sekä kustannusten läpinäkyvyyden kannalta. Kestämätöntä on se, että esimerkiksi homekoulujen korjaus syö suoraan opetuksen laatua ja määrärahoja. Tähän on meidän kaupungin päättäjien löydettävä ratkaisu.

Opetustoimen säästövelvoite on ylimitoitettu, sillä sen toteuttaminen on mahdotonta leikkaamatta opetuksen laatua ja saatavuutta. Kun valtakunnallisesti valmistellaan yhteiskunta- ja koulutustakuuta, Helsinginkin on sitouduttava siihen, että opetustoimessa on riittävät voimavarat.

Koulutustakuun ja syrjäytymisen ehkäisyn perusta on siinä, että jokainen lapsi saa laadukasta perusopetusta ja kokee oppimisen ilon. Olennaista on, että opettajalla on riittävästi aikaa jokaiselle oppilaalle. Siksi koko maassa on suunnattu lisävoimavaroja ylisuurten ryhmäkokojen kitkemiseksi.

On nurinkurista, jos Helsinki nyt säästöillä kasvattaa oppilasryhmiä, kun valtiovalta on suuntaamassa mittavia panostuksia ryhmäkokojen pienentämiseen. Pienessä opetusryhmässä on helpompi puuttua kiusaamiseen ja olla läsnä lasten arjessa. Kodin ja koulun yhteistyö edellyttää opettajan aikaa. Monet asiat, kuten kieli- ja kulttuurikirjo, lisäävät haasteita opettajien ajankäytölle.

Opetustoimen säästövaateiden kohtuullistamisen lisäksi on "juhlasyrjäytymisraha" suunnattava niin, ettei synny tilannetta, jossa toinen käsi ottaa ja toinen antaa.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja (kok)
Kaupunginvaltuutettu
Helsinki

13.5.2012 Töölöläisen Munkkiniemi-liite

Jos olemme onnekkaita, elämme entistä pidempään. Kun ikäihmisiä on enemmän, on myös palveluja ja koko Suomea kehitettävä sen mukaisesti. Monia asioita säädetään lailla aina päivähoidosta yliopistoihin, mutta vanhustenhuollosta ei ole kokonaisvaltaista lakia. Vanhustenhuoltoa ohjataan laatukriteereillä, jotka eivät ole sitovia vaan suosituksia. Vanhustenhoidon laatu ja saatavuus vaihteleekin rajusti jopa asuinalueittain. Siksi me kokoomuslaiset hallitusneuvottelijat halusimme viime kevään Säätytalon neuvotteluissa kirjata hallituksen tavoitteeksi vanhuspalvelulain säätämisen.

Hartaasti odotettu ohjaustyöryhmän tekemä vanhuspalvelulakiesitys julkistettiin huhtikuussa. Esitys on parhaillaan lausuntokierroksella ja me valmistelemme siihen kokoomuksen muutosehdotuksia. Eduskunnan on tarkoitus saada lakiesitys käsiteltäväksi syksyllä. On tärkeää arvioida täyttääkö lakiluonnos hallitusohjelmakirjauksen siitä, että lailla turvataan iäkkäiden henkilöiden oikeus laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan. Kyse on siis nimenomaan oikeudesta. Tärkeää on myös, että lakiesitys sopii erilaisilla alueilla asuvien tarpeisiin. Esimerkiksi meillä Helsingissä noin puolet ikäihmisistä asuu yksin.

Uudessa lakiesityksessä on useita ilahduttavia ja palveluiden laatua edistäviä asioita. Ehdotus vanhusneuvostojen lakisääteistämisestä on kannatettava. Näin vanhusneuvostot olisivat oikeasti vahvasti mukana niin palveluiden kuin suomalaisen yhteiskunnan kehittämisessä. Esitykseen sisältyy myös asetuksenantovaltuutus, jolla voidaan puuttua asioihin, mikäli palveluiden laatuongelmat eivät väisty uuden lain ja informaatio-ohjauksen avulla.

Vanhuspalvelulain tarkoituksena on taata ikäihmisille oikeus laadukkaisiin palveluihin, apuun ja tukeen. Uusi laki ei yksin turvaa ikäihmisten palveluiden laatua, mutta se on hyvä perusta toimivien vanhuspalveluiden varmistamiseksi. Uuden lain säätämisen lisäksi tarvitaan myös useita muita muutoksia.

Vierailin toissa viikolla Koskelan vanhustenkeskuksessa tutustumassa keskuksessa tehtävään hyvään työhön. Tapasin myös pitkäaikaishoidon päällikkö Seija Meripaasin sekä yli- ja osastonhoitajia, joiden kanssa pohdimme vanhuspalvelulakia ja Helsingin ikäihmisten palveluiden kehittämistä.

Yliopisto-opintojen alkuvaiheessa tein sairaanhoitajan sijaisuuksia ja vanhustenhuollon käytännön haasteet tulivat tutuiksi. Puheet hoidon puutteista ja laiminlyönneistä koskettavat myös hoivatyötä tekeviä kovasti. Ikäihmisten palvelut on saatava kuntoon. On tärkeää todeta, että valtaosin vanhusten hoiva on hyvää ja alalla on asiansa osaavia ammattilaisia. Olennaista on myös sanoa ääneen, että yksinäisyys ja yhteisöllisyyden puute ovat vähintään yhtä suuria ongelmia kuin palveluiden saavutettavuus. Paljon on sellaista, mitä julkinen sektori ei voi yksin korjata. Yksinäisyys on monesti käsin kosketeltavaa.

Hoitajana olen monta kertaa ollut lähes sanaton, kun ihminen odottaa ja kaipaa vuodesta toiseen lapsia ja lapsenlapsiaan. Kaikilla ei ole edes ketä odottaa. En tiedä kumpi on surullisempi tilanne. Se, että ketään ei ole vai se, että kukaan ei ehdi tulla. Läheisistä välittämisestä ja huolehtimisesta ei voi tehdä lakia, mutta siihen on tärkeä meitä kaikkia kannustaa.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja