Kategoria: Blogi

Metsähallituksen tietoon on tullut yhteensä 14 saimaannorpan verkkokuolemaa, joista viidessä on ollut kyseessä muikkuverkko. Tämä tarkoittaa sitä, että yli kolmannes on juuri muikkuverkoista johtuvia kuolemia. Aivan jokainen verkko on norpalle uhka, muikkuverkko ei ole muita vaarattomampi.

Nykyistä asetusta valmistellut työryhmä ehdotti mietinnössään, että kalastuskieltoa tulisi tarkistaa, mikäli muikkuverkkojen havaitaan aiheuttavan kuolleisuutta. Olen esittänyt, että vastuuministeri Jari Leppä kutsuisi työryhmän koolle valmistelemaan seuraavaa asetusta ja tehostamaan saimaannorpan suojelua.

Seuraavan asetuksen valmistelussa muikkuverkkojen vaarallisuus on otettava huomioon ja myös muikkuverkkojen käyttö tulee kieltää keväisen verkkokalastuskiellon voimassaoloaikana.

Saimaannorppakanta on norppakuolemista huolimatta hitaassa kasvussa ja tällä hetkellä näyttäisi siltä, että suojelustrategian mukainen välitavoite saimaannorpan talvikannan kasvusta 400 yksilöön vuoteen 2025 mennessä olisi toteutumassa. Tähän voi olla varovaisen tyytyväinen. Samalla on syytä muistaa norppakannan kasvun olevan useiden eri tekijöiden summa, jonka vuoksi hitaaseen kannan kasvuun ei sovi tuudittua. Emme voi tietää, millainen talvi on tulossa ja miten se mahdollisesti vaikuttaa kannan kasvuun. Ilmaston lämpeneminen ja lumettomat talvet ovat norpille mittava uhka.

Emme myöskään voi täysin sokeasti luottaa nykyisiin lukuihin, sillä arvioinnissa on ollut muun muassa sen kattavuuden suhteen ongelmia. Toisaalta on hyvä myös muistaa, että tuo 400 yksilöä vuoteen 2025 on vasta välitavoite. Myös sen saavuttamisen jälkeen norppakannasta on huolehdittava.

Muikkuverkkojen vapautus on lähettänyt täysin väärän signaalin siitä, että ne olisivat saimaannorpalle jotenkin vaarattomampia kuin muut verkot. Sitä ne eivät yksinkertaisesti ole, sen osoittavat jo tämän kesän surulliset uutiset kolmen nuoren saimaannorpan muikkuverkkoihin takertumisesta ja kuolemasta. Työryhmä on syytä kutsua koolle.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Nykyiset ikäihmiset ovat tämän maan rakentaneet meille hyväksi paikaksi elää. Meidän tehtävämme on varmistaa kaikille vanhuksille turvallinen ja arvokas elämä. Työtä on tehty monin tavoin tavoitteen saavuttamiseksi. On vakava tosiasia, että emme pysty turvaamaan riittäviä palveluita ja tukea kaikille vanhuksille. Sekä omaishoitajat että kotihoito ovat monissa kaupungeissa osin ylikuormitettuja. On paljon asioita, kuten yksinäisyys, jota ei yksin lainsäätäjä kykene poistamaan. Työtä on tehtävä yhdessä.

Kannatan vanhusasiavaltuutetun viran perustamista. Uskon, että se osaltaan vauhdittaisi vanhusystävällisen Suomen rakentamista.

Vanhusasiavaltuutetun virkaa on yritetty edistää Suomessa useasti. Emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä suositteli vanhusasianvaltuutetun viran ja toimiston perustamista jo vuonna 2006. Olen asiaa paljon ja pitkään miettinyt. Ja päättänyt tehdä eduskunnassa toimenpidealoitteen vanhusasiainvaltuutetun viran perustamiseksi.

Mielestäni valtakunnallisella tasolla tarvitaan valtuutettu, joka valvoo, että vanhusten oikeus arvokkaaseen ja hyvään elämään toteutuu maassamme. Valtuutettu raportoisi, ottaisi kantaa vanhuksia koskeviin epäkohtiin ja esittäisi myönteisiä ratkaisuja vanhusten hyvän elämän rakentamiseksi.

Valtuutetun toimen perustamiseen on kolme erityistä perustelua.

Ensinnäkin Ikäsyrjintä on kitkettävä. Syrjinnän kitkemiseen ja ehkäisemiseen tarvitaan valtakunnallinen toimija, joka pystyy vaikuttamaan yhteiskunnan asenteisiin puuttumalla vahvasti ja riippumattomasti havaittuihin syrjintätapauksiin.

Vanhusasiavaltuutetun tehtäväkenttään kuuluisi tärkeänä osana myös neuvonta ja ohjaus iäkkäiden ihmisoikeuksien ja itsemääräämisoikeuden puolustamisessa.

Toiseksi Vanhusten äänen on kuuluttava. Vanhuksia ja heidän omaisiin tulee kuunnella nykyistä paremmin. Selkeisiin ja räikeisiin puutteisiin vanhustenhoidossa pitää puuttua välittömästi. Valtuutettu olisi suora kanava; jonne voisi huolet ja epäkohdat raportoida.

Kolmanneksi, ettei kukaan jäisi yksin. Yhä enemmän tilanteita, joissa vanhus elää täysin yksin, kotihoidon varassa, omassa kodissaan. Liian usein myös puolisoaan tai läheistään hoitava jää yksin arvokkaan, mutta vaativan hoitovastuun kanssa.

Virallinen vanhuspolitiikka on edelleen yksinäisyyttä lisäävää. Tarvitaan korjausliike, jolla lisätään yhteisöllisyyttä, mahdollisuuksia osallistua, vaikuttaa sekä saada tietoja. Ketään ei saa jättää yksin.

Tarvitsemme ajankohtaista tietoa ja keinoja seurata vanhusväestön elämän kehittymistä Suomessa. Vain riittävällä tietopohjalla ja jatkuvalla seurannalla me päätöksentekijät voimme tehdä ikäihmisten kannalta oikeasti vaikuttavia ja hyviä päätöksiä.

Onnistuessaan tehtävässään vanhusasiavaltuutettu toimisi katalysaattorina kehittää Suomea, jossa ikääntyminen nähdään elämän vaiheena, jossa on mahdollisuus elää oman näköistä elämää. Jossa korkea ikä tai muistisairaus ei ole este arvokkaalle elämälle ja turvalliselle asumiselle.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

Eduskunnan puhemies Risikko pohti tänään ansiokkaasti (hs 4.9.2018) sitä, miten sote- palveluja voisi parantaa tässä ja nyt. Ja nosti esille palvelusetelien käytön yhdenvertaisten peruspalveluiden turvaamiseksi. Ajattelen täsmälleen samoin. Olen saanut kesän kuluessa vetoomuksia palveluseteleiden käytön lisäämisestä. Palautetta on tullut niin jonossa palveluja odottavilta ihmisiltä kuin pk-yrittäjiltä. Mittava sote- uudistus on vielä kesken ja se alkaa vaikuttaa ihmisten palveluihin pääsyyn viiveellä. Ihmiset toivovat toimia, jotka vaikuttaisivat nopeammin. Palvelusetelit toisivat kipeästi tarvittavaa helpotusta palveluihin pääsemiseksi niitä tarvitseville ihmisille.

Kunnat voisivat ottaa palvelusetelin käyttöön jo nyt nykyistä useammassa palvelussa ja purkaa samalla jonoja ja sujuvoittaa hoitopolkuja. Palvelusetelillä ihminen voisi itse vapaammin valita, mistä palvelun hankkii.

Pidän palveluseteleiden käyttöön vauhdittamista viisaana, niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin. Varsinkin, kun hallitus siirsi sote-uudistuksen voimaantuloa ja valinnanvapaus on esitetty astuvan voimaan portaittain vuodesta 2022 lähtien.

Kannustan kuntia palvelusetelien käyttämiseen. Palveluseteleistä on hyviä kokemuksia kunnissa. Ne ovat lisänneet palveluiden saatavuutta ja kustannustehokkuutta. Palveluseteleillä on myös onnistuttu luomaan uudenlaisia ketteriä lähipalveluja. Toivon, että vastuuministeri Annika Saarikko pohtisi, voisiko hallitus jopa lainsäädännöllä asiaa vauhdittaa. Siksi, että peruspalvelujen vahvistaminen saataisiin nopeammin käyntiin koko Suomessa.

Suomalaisen terveydenhuollon kipupiste on perusterveydenhuollon rapautuminen. Hoitoon pääsy takkuaa monilla alueilla ja aiheuttaa alueellista eriarvoisuutta palveluissa. Peruspalvelut ovat päässeet rapautumaan, vaikka terveydenhuoltoon on lisätty voimavaroja. Erityinen ongelma on se, että perusterveydenhuolto ei vastaa suurten kansansairauksien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien sekä diabeteksen, hoitoon.

Monet yrittäjät ovat huolissaan siitä, että tietyillä alueilla lähetteet esim. kuntoutusyrittäjille ovat romahtaneet. Sote-uudistuksen tavoitteena on paitsi parantaa palveluiden laatua ja yhdenvertaista saatavuutta kaikkialla Suomessa, myös edistää eri kokoisten yrittäjien toimintamahdollisuuksia palveluntuottajina. Se on palveluita käyttävän ihmisen etu. Palvelusetelin nykyistä laajempi käyttö parantaisi ihmisten palveluja ilman viiveitä ja taltuttaisi sote-uudistuksen odottelun tuomia lieveilmiöitä.

Sari Sarkomaa

Uskon siihen, että ihminen on onnellinen silloin, kun töihin on hyvä mennä, ja kun töistä on hyvä palata kotiin.

Työelämän joustot ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ovat täsmätoimia sujuvaan arkeen. Samalla edistämme hyvää työelämää, pidempiä työuria ja työn tuottavuutta. Siksi on välttämätöntä tavoitella maailman parasta työelämää ja tasa-arvoa entistäkin sitkeämmin.

Jyväskylän yliopiston tutkimus osoittaa, että väsymys on vaikuttanut ainakin joka toisen vanhemman toiveisiin hankkia lapsia. Onkin syytä pohtia toimia, joilla hyvälle vanhemmuudelle ja läheisistä huolehtimiselle tehdään sijaa.

Suomalaisten hyvinvoinnin kannalta on välttämätöntä, että kaikki voimavarat ovat käytössä. Työelämässä tarvitaan naiset ja miehet, perhe-elämässä isät ja äidit lapsineen. Monin tavoin aikansa elänyt järjestelmä on joustamaton ja asettaa erilaiset perheet sekä lapset keskenään epätasa-arvoiseen asemaan. Perhevapaauudistus on seuraavan eduskuntakauden tärkeimpiä tehtäviä.

Työyhteisöt ja -tehtävät mutta myös perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Siksi tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Työaikakulttuurin on oltava sellainen, että joustot toimivat molemmin puolin. Kyse on niin työntekijän kuin työnantajankin edusta. Joustot eivät tietenkään ole tarpeen vain pienten lasten vanhemmille, vaan niiden pitää olla tietenkin jokaisen työntekijän mahdollisuus.

Meistä moni huolehtii ja kantaa vastuuta ikääntyvistä omaisista jossain elämän vaiheessa. Arvioiden mukaan työikäisistä lähes kolmasosa hoivaa, auttaa tai pitää huolta omaisestaan tai läheisestään oman työssäkäyntinsä ohessa. Kun omainen tarvitsee apua ja hoivaa, on työelämässä oltava ihmisen niin halutessaan nykyistä helpompaa yhteensovittaa työ ja läheishoiva.

Yksi ratkaisu asiaan on luoda läheistään hoitaville tuettu hoivavapaa. Tuetun hoivavapaan malli tulee Ruotsista, jossa työntekijän on mahdollista tuetusti jäädä hoitamaan sairastunutta läheistään. Ruotsissa työntekijä voi saada määräaikaista korvausta sairausvakuutuksesta.

Tuettu hoivavapaa olisi tarkoitettu tilanteisiin, jossa työntekijä hoitaa omaistaan tai läheistään tilapäisesti.

Tällaisia tarpeita voi tulla esimerkiksi iäkkään vanhemman leikkauksen jälkeen tai vaikka lähiomaisen saattohoitoa varten.

Liian usein ajatellaan, että perhe- ja kotiasioista ei ole sopivaa puhua työpaikalla, eikä varsinkaan työnantajan kanssa. Olen saanut palautetta, että moni pelkää puhua hoivavastuusta, jottei tulisi kuvaa, ettei ole sitoutunut työhönsä.
Perheasioista puhuminen työpaikoilla on kaikkien etu, koska monet merkittävät päätökset työn järjestämisestä on mahdollista sopia ja tehdä vain työpaikkakohtaisesti.

Viisas työnantaja ottaa käyttöön tasa-arvoisen johtamiskulttuurin, johon kuuluvat kannustava ja tasavertainen suhtautuminen sekä miesten että naisten työuriin ja perhevapaisiin sekä työelämän joustoihin. Hyvä johtaja huolehtii, ettei perhe-elämään liittyvistä vapaista synny turhaa haittaa urakehitykselle, käyttää työajan joustoja sitten isä tai äiti, mies tai nainen. Fiksu esimies tekee hyvästä työelämästä kilpailuvaltin. Työstä ja elämästä on voitava myös nauttia.

Rehevöityminen on Itämeren suurin ympäristöongelma. Kesän massiiviset sinilevälautat ovat siitä vakava muistutus. On hälyttävää, että Itämeren tila on jossain määrin jopa huonontumassa. On välttämätöntä, budjettiriihessä tehdään esityksiä vaikuttavista lisäsuojelutoimista. Itämeren pelastuspaketilla on vauhditettava kipsin käyttöä maatalouden fosforivalumien kitkemisessä ja purettava Saaristomeren lantapommia.

Pelloille levitettävän kipsijätteen on tutkimuksissa todettu vähentävän tehokkaasti vesistöihin päätyvää fosforihuuhtoumaa. Kipsi on saatava nopeimmin käyttöön ensiapua tarvitsevalle Saaristomerelle ja sen kaikkein fosforipitoisimmille pelloille. Olen toistuvasti kirittänyt toimia kipsin käytön vauhdittamista Itämeren pelastamiseksi.

Saaristomerta sairastuttavan ”lantapommin” taustalla on historiallinen ylilannoitus, mutta yhtä lailla nykyinen eläintuotannon keskittyminen ja siitä aiheutuva ylilannoitus. Alueilla lantaa levitetään pelloille monikertaisesti mitä kasvit tarvitsivat. Tämän lisäksi uutta peltomaata raivataan lannan levitysalueeksi, mikä kasvattaa merkittävästi vesistövalumia. Ilmaston näkökulmasta vaikutukset ovat vieläkin tuhoisammat, koska pelloiksi raivataan myös turvemaita. Tähän erityisesti Saaristomerta saastuttavaan ja ilmastomuutosta vauhdittavaan tilanteeseen on budjettiriihessä sovittava vaikuttavia korjaustoimia.

Vakava tosiasia on, ettei Suomikaan ole tehnyt osuuttaan Itämeren suojelussa. WWF:n selvitys paljastaa, että kaikki Itämeren rantavaltiot lipsuvat allekirjoittamistaan suojeluohjelman sitoumuksista.

Rahaa on löydettävä uudelleen kohdentamalla ja on pohdittava myös lisävoimavaroja. Budjettikuri on pidettävä tiukalla, mutta Itämeri eikä varsinkaan Saaristomeri voi odottaa. Itämerensuojelu on myös nostettava seuraavan hallituksen ympäristöpolitiikan vahvaksi painopisteiksi.

Jatkossa on välttämätöntä nostaa lainsäädännön edellyttämää suojelutasoa ja uudistaa maatalouden ympäristötukia vesiensuojelun kannalta vaikuttavammaksi. Kun iso osa maatalouden päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa, on myös ympäristötuet kohdennettava riskialueille. Toistan vaateeni lisätä peltojen kipsikäsittely yhdeksi maatalouden ympäristötuen toimeksi.

Itämeren tilaa uhkaa myös meren tilan seurannan ja tutkimuksen voimavarojen puute. Suomen merentutkimuksen tulevaisuus on tutkijoiden mukaan vaakalaudalla ja esimerkiksi Suomenlahden sekä Saaristomeren ulkosaariston tilaa kartoittava rannikkoseuranta on jo päätetty lopettaa. Lisäksi Itämeri-tutkimuksen merentutkimusalus Arandan käyttömahdollisuuksista mittavan remontin jälkeen ei ole tällä hetkellä takuita. Kannustan ympäristöministeri Kimmo Tiilikaista myös toimiin, joilla turvataan Itämeren tilan seurannan ja tutkimuksen voimavarat.

Merentutkimuksella saadaan arvokasta tietoa Itämeren tilasta ja sen muutoksista. Se on tärkeää niin ilmaston, luonnonvarojen suojelun kuin merenkulun turvallisuudenkin kannalta. Asia on monin tavoin merkittävä. Sen vuoksi esimerkiksi Arandan käyttömahdollisuudet on välttämätöntä turvata.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

Aloitimme eduskunnassa pitkään odotetun lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain käsittelyn. Lain tavoite on edistää lapsen etu ja modernisoida säädökset vastaamaan nykyisiä perheolosuhteita. Laki on mittava loikka eteenpäin. Perheet ovat hyvin erilaisia mutta samanarvoisia.

Vaikka vanhempien parisuhde päättyy, vanhemmuus jatkuu. Uudistettu lapsen huoltolakiesityksen keskeinen tavoite on tukea erilaista vanhemmuutta, lapsen oikeutta molempiin vanhempiin sekä muihin läheisiin ihmissuhteisiin kuten isovanhempiin. Olen erittäin tyytyväinen, että perheiden kipeitä ongelmia helpottava laki on nyt eduskunnassa. Se on eduskunnan huolellisesti käsiteltävä ja arvioitava lapsen ja erilaisten perheiden etu edellä.

Lakiin ehdotetaan myös kirjattavaksi lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta päätettäessä huomioon otettavia seikkoja, kuten vanhemman kyky asettaa lapsen tarpeet vanhempien välisten ristiriitojen edelle. Laissa esitetään myös uusia säännöksiä huoltajien velvollisuudesta suojella lasta väkivallalta, vaalia lapselle läheisiä ihmissuhteita ja myötävaikuttaa tapaamisoikeuden toteutumiseen. Esityksessä myös ehdotetaan useita lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla pyritään nykyistä tehokkaammin ehkäisemään nk. vieraannuttamisesta tai muusta syystä johtuvia tapaamisoikeuden toteutumisen ongelmatilanteita ja antamaan keinoja puuttua niihin.

Vuoroasuminen on yleistyvä muoto järjestellä vanhemmuus eron jälkeen. Nykyään vuoroasuminen on toteutettu ns. laajana tapaamisoikeutena. Epäoikeudenmukaiseksi on koettu se, että toinen vanhemmista on vain ’tapaava vanhempi’, vaikka lapsi asuu lähes yhtä paljon molempien vanhempien luona. On hienoa, että laissa ehdotetaan säännöksiä, joiden mukaan vanhemmat voivat sopia tai tuomioistuin voi päättää, että lapsi asuu vuorotellen molempien vanhempiensa luona. Vuoroasuminen otettaisiin myös elatuslaissa huomioon. Lakiesityksen mukaan vuoroasumista koskevaan sopimukseen kirjattaisiin tieto siitä, kumpi kodeista ilmoitetaan lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. Myös tuomioistuimen olisi annettava tästä määräys tarvittaessa. Tällä ehkäistäisiin erillisiä riitoja lapsen virallisesta asuinpaikasta. Toive kahdesta tasavertaisesti virallisesta kodista on tullut perheiltä. Tässä esityksessä ei siihen ole löydetty ratkaisua.

On tärkeä todeta, että parhaillaan työryhmässä pohditaan, miten sosiaaliturvassa huomioitaisiin vuoroasuminen. Tämä on välttämätöntä, koska monet etuudet ja palvelut pohjautuvat edelleen ajatukseen kahden yhdessä asuvan vanhemman ydinperheestä. On pohdittava, miten perheiden tukemiseen tarkoitetuissa toimissa tuettaisiin jaettua vanhemmuutta ja vuoroasumista. Tämä on ennen kaikkea lapsen etu. Esimerkiksi Ruotsissa lapsilisät ja koulumatkatuki voidaan jakaa molempien vanhempien kesken ja lapsi voi asua virallisesti kahdessa osoitteessa yhtä aikaa.

Oikeudenkäyntien venyminen tuo lapselle ja koko perheelle kohtuuttomia tilanteita. Lakiesityksessä on toimia oikeudenkäyntien nopeuttamiseen ja tarpeettomien uusintakäsittelyjen karsimiseen. Lapsen kannalta on merkittävää, että laissa ehdotetaan useita säännöksiä, joiden tavoitteena on vahvistaa lapsen oikeutta saada äänensä kuuluville ja osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

Purjehtiessa ja merellä liikkuessa näkee ja kokee konkreettisesti Itämeren tilan. Lapsille on ollut vaikea kertoa, miten olemme päästäneet kotimeremme tähän tilaan. Ja miksi emme ole tehneet enempää Itämeren pelastamiseksi.

Mieleen on jäänyt etenkin yksi kesälomapurjehdus kohti Gotlantia. Haiseva sinilevä oli valloittanut Nynäshamnin ja lähialueen rannat. ”Kyllä nuo ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat merensä sotkeneet”, kommentoi lapseni. Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja kiukun keskellä melkein hymyilyttivät. Oli vaikea selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.

Valtioiden tekemistä lupauksista huolimatta Itämeren elpyminen on ollut tuskastuttavan hidasta. Meren tila on jossain määrin jopa huonontumassa.

Itämeren rantavaltiot allekirjoittivat kymmenen vuotta sitten Itämeren suojeluohjelman, Baltic Sea Action Planin. WWF:n selvitys paljastaa, että kaikki Itämeren rantavaltiot lipsuvat sitoumuksistaan. Myös Suomi, vaikka maamme arvioitiin Ruotsin jälkeen suojelutoimissaan parhaimmaksi.

On täysin selvää, ettemme tällä menolla saavuta tavoitetta Itämeren ekologisesti hyvästä tilasta vuonna 2021. Tämä tietää kaikille Itämeren maille, Suomelle ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle (kesk.) laiskanläksyjä.

Ensinnäkin maatalouden ympäristöpolitikkaa on uudistettava vaikuttavammaksi. Rehevöityminen on meremme suurin ympäristöongelma ja merkittävin kuormituslähde on maatalous. Maatalouden ympäristötuki ei kohdennu vesiensuojelun kannalta tehokkaimmalla tavalla. Kun iso osa päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa, olisi suojelutoimet kohdennettava riskialueille.

Pelloille levitettävän kipsijätteen on todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maatalouden fosforihuuhtoumaa jopa puolella. Kipsistä voi tulla pelastus pahoin rehevöityneelle Saaristomerelle ja laajemminkin koko Itämerelle. Tuoreen tutkimuksen mukaan kipsikäsittelyllä voisi vähentää maatalouden fosforivalumaa Itämereen lähes suojelukomissio Helcomin Suomelle asettaman vähennystavoitteen verran.

Olen jo usean vuoden ajan toistuvasti ehdottanut, että peltojen kipsikäsittely on otettava yhdeksi maatalouden ympäristötuen toimeksi. Nyt tässä on vauhdilla toimittava. Suomi aloittaa heinäkuussa Helcomin puheenjohtajamaana ja silloin on saatava sisällytettyä kipsin käyttö myös Helcomin suosituksiin.

Toiseksi Suomen on kirittävä kaikkia toimia hallitsemattoman roskaantumisen pysäyttämiseksi. Varsinkin muovi on vakava ongelma. Mikromuovin kaikkia vaikutuksia ei edes tunneta. Esimerkiksi ravintoketjun kautta ihmisen elimistöön kulkeutuvat mikromuovin mahdolliset terveysvaikutukset ovat edelleen vain arvailujen varassa. Lisää tutkimusta tarvitaan kipeästi.

Roskaantumisen kitkemiseksi kestävä ratkaisu on kiertotalous. Kulutuksen vähentäminen, ympäristöystävällisten tuotteiden kehittäminen, tuotteiden uudelleen käyttö ja tehokas kierrätys, kertakäyttömuovien poistaminen kulutuksesta, jätteiden käyttö energiana siinä tapauksessa, jos niitä ei muuten voi tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti uudelleen hyödyntää ovat kaikki toimia, joita on kirittävä.

Kaupungeilla on myös paljon tehtävää alueidensa roskisten kehittämisessä ja sijoittelussa. Kotikaupungissani Helsingissä roskaantuminen rannoilla mittava ongelma, jota ei vielä olla otettu toisissaan. Kestävin keino on meistä jokaisen huolehtia, ettei omat roskat päädy luontoon.

Kolmanneksi on ministerin priorisoitava toimia, joilla turvataan Itämeren tilan seurannan ja tutkimuksen voimavarat. Tutkijoiden mukaan merentutkimus on vaakalaudalla. Esimerkiksi Suomenlahden sekä Saaristomeren ulkosaariston tilaa kartoittava rannikkoseuranta on jo päätetty lopettaa.

Merentutkimuksella saadaan arvokasta tietoa Itämeren tilasta ja sen muutoksista. Se on tärkeää niin ilmaston, luonnonvarojen suojelun kuin merenkulun turvallisuudenkin kannalta. On hälyttävää, että Itämeri-tutkimuksen merentutkimusalus Arandan käyttömahdollisuuksista mittavan remontin jälkeen ei ole takuita. Toimia on tehtävä jo syksyn budjettiriihessä.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Valtioiden tekemistä lupauksista huolimatta Itämeren elpyminen on ollut tuskastuttavan hidasta. Meren tila on jossain määrin jopa huonontumassa.

Itämeren rantavaltiot allekirjoittivat kymmenen vuotta sitten Itämeren suojeluohjelman, Baltic Sea Action Planin. WWF:n selvitys paljastaa, että kaikki Itämeren rantavaltiot lipsuvat sitoumuksistaan. Myös Suomi, vaikka maamme arvioitiin Ruotsin jälkeen suojelutoimissaan parhaimmaksi.

On täysin selvää, ettemme tällä menolla saavuta tavoitetta Itämeren ekologisesti hyvästä tilasta vuonna 2021. Tämä tietää kaikille Itämeren maille, Suomelle ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle (kesk.) laiskanläksyjä.

Ensinnäkin maatalouden ympäristöpolitikkaa on uudistettava vaikuttavammaksi. Rehevöityminen on meremme suurin ympäristöongelma ja merkittävin kuormituslähde on maatalous. Maatalouden ympäristötuki ei kohdennu vesiensuojelun kannalta tehokkaimmalla tavalla. Kun iso osa päästöistä tulee noin 20 prosentista peltoalaa, olisi suojelutoimet kohdennettava riskialueille.

Pelloille levitettävän kipsijätteen on todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maatalouden fosforihuuhtoumaa jopa puolella. Kipsistä voi tulla pelastus pahoin rehevöityneelle Saaristomerelle ja laajemminkin koko Itämerelle. Tuoreen tutkimuksen mukaan kipsikäsittelyllä voisi vähentää maatalouden fosforivalumaa Itämereen lähes suojelukomissio Helcomin Suomelle asettaman vähennystavoitteen verran.

Olen jo usean vuoden ajan toistuvasti ehdottanut, että peltojen kipsikäsittely on otettava yhdeksi maatalouden ympäristötuen toimeksi. Nyt tässä on vauhdilla toimittava. Suomi aloittaa heinäkuussa Helcomin puheenjohtajamaana ja silloin on saatava sisällytettyä kipsin käyttö myös Helcomin suosituksiin.

Toiseksi Suomen on kirittävä kaikkia toimia hallitsemattoman roskaantumisen pysäyttämiseksi. Varsinkin muovi on vakava ongelma. Mikromuovin kaikkia vaikutuksia ei edes tunneta. Esimerkiksi ravintoketjun kautta ihmisen elimistöön kulkeutuvat mikromuovin mahdolliset terveysvaikutukset ovat edelleen vain arvailujen varassa. Lisää tutkimusta tarvitaan kipeästi.

Roskaantumisen kitkemiseksi kestävä ratkaisu on kiertotalous. Kulutuksen vähentäminen, ympäristöystävällisten tuotteiden kehittäminen, tuotteiden uudelleen käyttö ja tehokas kierrätys, kertakäyttömuovien poistaminen kulutuksesta, jätteiden käyttö energiana siinä tapauksessa, jos niitä ei muuten voi tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti uudelleen hyödyntää ovat kaikki toimia, joita on kirittävä.

Kaupungeilla on myös paljon tehtävää alueidensa roskisten kehittämisessä ja sijoittelussa. Kotikaupungissani Helsingissä roskaantuminen rannoilla mittava ongelma, jota ei vielä olla otettu toisissaan. Kestävin keino on meistä jokaisen huolehtia, ettei omat roskat päädy luontoon.

Kolmanneksi on ministerin priorisoitava toimia, joilla turvataan Itämeren tilan seurannan ja tutkimuksen voimavarat. Tutkijoiden mukaan merentutkimus on vaakalaudalla. Esimerkiksi Suomenlahden sekä Saaristomeren ulkosaariston tilaa kartoittava rannikkoseuranta on jo päätetty lopettaa.

Merentutkimuksella saadaan arvokasta tietoa Itämeren tilasta ja sen muutoksista. Se on tärkeää niin ilmaston, luonnonvarojen suojelun kuin merenkulun turvallisuudenkin kannalta. On hälyttävää, että Itämeri-tutkimuksen merentutkimusalus Arandan käyttömahdollisuuksista mittavan remontin jälkeen ei ole takuita. Toimia on tehtävä jo syksyn budjettiriihessä.

Purjehtiessa näkee ja kokee konkreettisesti Itämeren tilan. Lapsille on ollut vaikea kertoa, miten olemme päästäneet kotimeremme tähän tilaan. Ja miksi emme ole tehneet enempää Itämeren pelastamiseksi.

Mieleen on jäänyt etenkin yksi kesä. Haiseva sinilevä oli valloittanut Nynänshamnin ja lähialueen rannat. ”Kyllä nuo ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat lianneet merensä”, kommentoi lapseni. Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja kiukun keskellä melkein hymyilyttivät. Oli vaikea selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.