Kategoria: Blogi

Opettajien Educa- messuilla Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän lanseeraamalle norminkiristyslinjalle on sanottava heti kättelyssä ei. Sipilä kertoi kannattavansa uusia rajoituksia perheiden mahdollisuuksiin valita lapsensa koulu. Jaan Sipilän kanssa huolen peruskoulun laskevista oppimistuloksista sekä vähenevästä luottamuksesta siihen, että lähikoulu on paras koulu. Sipilän kieltolakilinja on kuitenkin väärä ja vahingollinen.

Kielloilla ei suomalaista perusopetusta pelasteta. Oireiden sijaan on pureuduttava itse ongelmaan, eli perusopetuksen laatuun. Perusopetus vaatii uudistamista ja riittäviä voimavaroja. Koulutuksen mahdollisuuksien tasa-arvosta ja tavoitteesta, että kaikki koulumme ovat hyviä on tinkimättömästi pidettävä kiinni.

Sipilän puhetta tarkentanut ja selitellytkin varapuheenjohtaja Anu Vehviläinen sanoi Keskustan katsovan, että oppilailla ja heidän vanhemmillaan pitää olla mahdollisuus valita esimerkiksi musiikin, liikunnan, vieraiden kielten, matematiikan tai muusta perustellusta syystä muu kuin oppilaan lähikoulu. On pakko kysyä, onko tosiaan niin, että Keskusta antaisi vain tietyn erityiskiinnostuksen tai lahjakkuuden omaaville lapsille valinnanvapauden? Keneltä ja mistä syystä sitten valinta pitäisi täysin kieltää? Varsinkin, kun edelleen valtaosa lapsista menee lähikouluunsa.

Lapset ja perheet ovat erilaisia mutta samanarvoisia. Ja siksi jokaisella lapsella ja perheellä on oltava samat oikeudet. Kannustetaan kaikkia lapsia olemaan parhaimmillaan ihan joka koulussa. Kiellot eivät ole se tapa, joilla edistetään hyvää opetusta ja innostusta oppimaan. Varsinkin pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Helsingissä näkyy koulujen eriytyminen ja siellä tarvitaan kohdennettuja toimia. On selvää, että tätä työtä ei voi jättää vain opetustoimen harteille.

Pisa- tulokset eivät saa eivätkä ole nousseet päähän. Perusopetuksen laatu on aina perustunut koulutuksen arvostukseen ja jatkuvaan kehittämiseen. Opetusministeriaikana aloitin perusopetus paremmaksi eli POP- työn. Sen osana aloitin valtakunnallisen peruskoulun luokkakokojen seurannan. Aiemmin tätä tietoa ei ollut kerätty. Aloitimme myös erillismäärärahalla ylisuurten ryhmäkokojen kitkennän. Opettajalla on oltava aikaa oppilaalle. Aika auttaa niitä, jotka tarvitsevat erityishuomiota ja aikaa tulee olla myös tukea erilaisia lahjakkuuksia. Tämä työ jatkuu tällä eduskuntakaudella - valitettavasti leikatuin rahoin.

Esi- ja perusopetus uudistuvat, kun uudet opetussuunnitelman perusteet otetaan käyttöön 2016. Muutoin uudistamistyö onkin jäänyt vähemmälle opetus- ja kulttuuriministeriön keskittyessä ajamaan oppivelvolllisuuden venyttämistä. Onneksi meidän sivistyskansanedustajien sitkeys palkittiin ja hanke kuopattiin. Kannettu oppilas ei koulussa pysy. Viisasta on pitää painopiste laadukkaan varhaiskasvatuksen ja esi- sekä perusopetuksen edistämisessä. Kun jokaisella lapsella on vahvat elämän eväät ja oppimisen ilo, kantavat ne läpi elämän. On otettava opiksi ja palautettava koulutuspolitiikka maamme ykkösagendalle.

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja

 

Sanapari ”välitä muista” on Muistiliiton kampanjasta, jossa heräteltiin ihmisiä välittämään toisistaan. Kampanja lähti yksittäisen henkilön ehdotuksesta. Ihmisen, joka ei halunnut, että kenellekään käy kuten hänen äidilleen. Iltapäiväruuhkan aikana ei kukaan huomannut tai puuttunut kovassa pakkasessa tunteja ulkona kulkeneeseen iäkkääseen naishenkilöön. Ulos kenenkään huomaamatta lähtenyt nainen löydettiin monen tunnin päästä mutta liian myöhään.

Muistiliitossa teemme työtä hoidon ja hoivan laadun kehittämiseksi. Muistiliiton kokoamassa työryhmässä valmistellaan hyvän hoidon kriteereitä muistisairaan ihmisen hoidon ja hoivan arvioimiseen ja kehittämiseen. On tärkeää, että elämän turvallisuus, merkityksellisyys ja arvokkuus, puolisoiden mahdollisuus asua yhdessä ja hoitojärjestelyjen pysyvyys toteutuvat. Jatkan myös tänä vuonna Muistiliiton varapuheenjohtajana. Tärkeää työtä riittää, sillä muistisairaita ihmisiä arvioidaan Suomessa olevan noin 130 000.

Monelle muistisairaalle koti on paras paikka, kun sinne saa tarvittavan tuen ja palvelut. Myös omainen tarvitsee tukea, vapaata ja taukoja. Muistisairaat jäävät liian helposti neljän seinän sisään yksinäisiksi ja laitosrutiinit siirtyvätkin kotiin, siksi mahdollisuuksia osallistua on lisättävä.

Kun muistisairas ihmisen tarvitsee lääketieteellisin syin tai turvallisuutensa vuoksi laitoshoitoa, se on hänelle järjestettävä, mutta häntä on kohdeltava VIP-potilaana, ”Vaarassa Ihastua Petiin” (lainattu geriatri Karjulalta). Hoidon ja hoivan olennaisena osana on oltava mahdollisuus ulkoiluun ja liikuntaan. Teen työtä sen eteen, että niin kodissa, yhteisökodissa kuin laitoshoidossakin oikea-aikaisen kuntoutuksen ja kuntouttavan työotteen merkitystä.
Olen huolissani siitä, että tämän hetkinen virallinen vanhuspolitiikka liian usein lisää muistisairaiden ja heidän läheistensä yksinäisyyttä. Muistisairaalle on sairauden edetessä turvattava sujuva pääsy yhteisökotiin, kun omassa yksityisessä kodissa ei enää ole mahdollista elää turvallisesti. Yhteisökodissa (mm. tehostetun palveluasumisen yksikkö) muistisairaalla on edelleen oikeus elää ”oman näköistä elämää”, jolloin hänen toimintakykynsä säilyy ja kykynsä ovat käytössä.

Muistisairaille ja heidän omaisilleen on luotava mahdollisuuksia saada apua ja tukea arkeen, jotta elämä muistisairaudesta huolimatta olisi hyvää ja turvallista. Mukava uutinen olikin, että onnistuimme eduskunnassa lisäämään voimavaroja omaishoitajien tukipalveluiden kehittämiseen ja omaishoitajien terveystarkastuksiin. Omaishoitajan hyvinvoinnista huolehtiminen on kullanarvoista. Jätimme pienellä kansanedustajajoukolla puhemiehelle aloitteen, jossa ehdotimme, että koko eduskunta kävisi ajankohtaiskeskustelun omaishoitajien tilanteesta. Toivottavasti tämä toteutuu tänä keväänä.

Liikunnan ystävänä on ilahduttavaa, että Helsingin Altzheimer-yhdistys tekee hyvää työtä muistisairaiden liikuntamahdollisuuksien lisäämiseksi. Kehitettyä mallia voidaan myöhemmin hyödyntää koko Suomessa. Ajatukset ja terveiset tähän työhön ovat tervetulleita.

Järjestän eduskunnan Pikkuparlamentin kansalaisinfossa (Arkadiankatu 3) 2. helmikuuta klo 14 Senioriparlamentin, avoimen keskustelufoorumin, jossa pohditaan Suomen suuntaa. Lämpimästi tervetuloa vaihtamaan ajatuksia.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Muistiliiton varapuheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

paikka: Helsingin jäähalli
aika: 14.2. klo 09.00-13.30

Sari Sarkomaan tiimi pistää kirpputoripöydän pystyyn jäähallin kirpputorille ystävänpäivänä 14.2. Tarkoituksena on viettää mukava päivä yhdessä ekologisen varainkeruun ohella. Myyntituotto käytetään Sarin eduskuntavaalikampanjaan. Sari ja Sarin tiimiä on tavattavissa jäähallilla kirppiksen aikana. Tervetuloa tapaamaan!

Otamme ilolla vastaan myytäväksi sopivaa, ehjää ja hyväkuntoista tavaraa. Painavia kirjoja ja paljon tilaa vieviä vaatteita on hankalampi vastaanottaa ja myydä. Toivomme, että voisit tuoda tavarat kampanjasihteerin kanssa sovittuna ajankohtana eduskunnan Pikkuparlamenttiin, Katajanokalle Kauppiaankadulle tai toripäivänä paikan päälle.
Lahjoittajan ei tarvitse itse osallistua torimyyntiin mutta myyntitiimiimme olet halutessasi lämpimästi tervetullut.

Myyntipöytämme nro 41 löytyy Nordenskjöldinkadun puoleisista ovista tullessa suoraan vastapäätä.

Mikäli Sinulta löytyy torimyyntiin lahjoitettavaa tavaraa, otathan yhteyttä kampanjasihteeri Nina Sillantakaan.
nina.sillantaka@gmail.com / 040 525 3165

Arkadianmäellä päätimme ensi vuoden talousarviosta poikkeuksellisen epävarmassa taloustilanteessa. Valtiovarainvaliokunnassa vastuullamme on arvioida hallituksen tekemä budjettiesitys. Olen tyytyväinen, että saimme valiokunnassa hallituspuolueiden kansanedustajien kesken neuvoteltua lasten arkea merkittävästi parantavia muutoksia.

On lohdullista, että ainakin kolmesta asiasta voimme olla täysin varmoja. Ensinnäkin. mitä kestävämmin tasapainotamme taloutemme sitä paremmin pärjäämme tulevissa talouden tyrskyissä. Emme saa yli varojen elämällä ahnehtia lapsiemme mahdollisuuksia. Toiseksi Suomi pärjää vain työllä ja yrittämisellä sekä osaamisella. Siksi niiden edistäminen on oltava politiikan painopiste. Kolmanneksi toimet, joita teemme lasten hyvinvoinnin edistämiseksi ovat kullanarvoisia.

Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on huutava vaje lastentarhanopettajista ja päivähoitopaikoista. Oli välttämätöntä, että onnistuimme toistamiseen lisäämään voimavaroja yliopistolliseen lastentarhanopettajien koulutukseen. Päiväkoteja on oltava siellä missä lapsiakin. Huoli perheissä lastentarhanopettajapulan vaikutuksista esiopetuksen ja päivähoidon laatuun on ollut suuri. Päätöksellä halusimme myös vauhdittaa valmisteilla olevan päivähoitolain uudistamista varhaiskasvatuslaiksi. Yhtä lailla vauhditimme lisärahalla sosiaalityöntekijöiden koulutusta, jotta lastensuojelussa olisi riittävästi päteviä tekijöitä. Osaavat ihmiset tekevät palveluiden laadun.

Suomessa syntyy vuosittain noin 650 alkoholin vaurioittamaa lasta. Pelkästään Helsingin Naistenklinikalla synnyttää viikoittain 1-2 päihdeäitiä. Olemme eduskunnassa toistuvasti pelastaneet päihdeäitien palvelut. Näin meidän oli tehtävä myös ensi vuoden budjetin osalta. Johtamani valtiovarainvaliokunnan jaoston toistuvista vaateistamme huolimatta sosiaali- ja terveysministeriö ei ollut tälläkään kertaa turvannut rahoitusta.
Ensi- ja turvakotien liiton päihdeongelmaisten äitien ja heidän perheidensä Pidä kiinni -hoitojärjestelmän tuottamat palvelut olivat taas vaarassa. Nyt teimme koko valiokunnan voimin vahvan hallitusta nuhtelevan lausuman, jossa edellytimme, että asia on laitettava kuntoon.

Äidin raskaudenaikaisen päihteidenkäytön aiheuttama sikiövaurio on pahimmillaan korjaamaton kehitysvamma, joka vaatii pysyvää ja kallista laitoshoitoa. Päihdeäitien hoidossa on kyse viisaasta investoinnista ennaltaehkäiseviin palveluihin, joiden puute aiheuttaa mittavia kuluja huostaanottojen ja vaurioituneiden lasten tarvitsemien palveluiden muodossa inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan. Päihteetön vanhemmuus on asia, jota pitää tukea.

Toimiessani opetusministerinä viime eduskuntakaudella nostin päätavoitteeksi perusopetuksen laadun kehittämisen. Tiedossa oli ensimerkkejä oppimistulosten heikkenemisestä. Oli selvää, että hyvä peruskoulu ei ole itsestään selvyys vaan se vaatii jatkuvaa kehittämistä. On huolehdittava siitä, että opettajilla on hyvät mahdollisuudet tehdä työtään ja jokaisella lapsella mahdollisuus oppimisen iloon. Aloitin perusopetus paremmaksi eli pop-hankkeen, jonka toteuttamiseen suunnattiin uusi perusopetuksen laadunkehittämisraha. Päätavoite oli ylisuurten ryhmäkokojen kitkeminen. Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle. Aloitin myös valtakunnallisen ryhmäkokojen seurannan.

Talouden säästötalkoissa perusopetuksen voimavarat on nyt viety äärirajoille eikä enää ole varaa leikata. Päinvastoin on etsittävä keinoja vahvistaa koulutusta. Viestimme valtiovarainvaliokunnasta oli, että hallituksen on ensi vuoden lisäbudjetissa huolehdittava perusopetuksen laadun kehittämisen määrärahoista. Tästä sovimme hallituspuolueiden kesken ja löimme kättä päälle.

Perusopetuksen kehittämisen rinnalla laitoin alulle 90- luvun lamassa hävinneiden koulujen kerhojen elvyttämisen. On ilahduttavaa, että nykyisin lähes joka kunnassa on vilkasta kerhotoimintaa. Kerhotoiminnan yhtenä tärkeänä tavoitteena on edistää lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksia ja turvallista iltapäivää.

Ikävä kyllä ensi vuoden budjettiesityksessä oli koulujen kerhorahat taas leikattu lähes olemattomiin. Onnistuimme valtiovarainvaliokunnan sivistyskansanedustajien voimin etsimään kerhojen jatkamiselle määrärahat. Koulujen kerhot ovat hyvä keino tavoittaa erityisesti niitä lapsia ja nuoria, joilla ei esimerkiksi perheen tilanteen vuoksi ole muuten mahdollisuutta harrastaa säännöllisesti. Kerhot ovat myös täsmätoimi kitkeä lasten liikkumattomuutta. On hyvä tavoite, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus yhteen harrastukseen läpi peruskoulun. Vanhemmuuden tukeminen ja tasapuolisten edellytysten luominen olla lapsi ja kasvaa turvallisesti aikuisuuteen on kansakunnalta viisas investointi.
Rauhallista joulua!

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston pj.
www.sarisarkomaa.fi

 

Eduskunnassa on menossa yksi vuoden kiireisimmistä viikoista. Urakoimme ympärivuorokauden valmiiksi ensi vuoden valtion talousarviota. Budjettia käsitellään valtiovarainvaliokunnassa hallituksen esitykseen tekemiemme muutosten ja mietintölinjaustemme pohjalta. Muutoksia teimmekin tänä vuonna poikkeuksellisen paljon.

Suomen taloudellinen tilanne on vakava. Suomen Pankin tuoreimman arvion mukaan talouden kasvu on lähivuosina on korkeintaan kituliasta. Valtiovarainvaliokunnassa olemme koko eduskuntakauden esittäneet hallitukselle ripeämpiä toimia taloustalkoissa ja rakenteellisten uudistusten eteenpäinviemisessä. Tahmea asioiden eteneminen on myrkkyä Suomen nousulle. Olen tyytyväinen, että tämän viikon linjapuheessaan pääministeri Stubb selkeästi totesi, että hallituksen ja Suomen on parannettava juoksuaan. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä kiritämme hallitusta sisukkaaseen loppukiriin. Työtä on vielä tältä eduskuntakaudelta paljon tekemättä.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössämme on tiukat lausumat maamme uuden nousun nuoteiksi ja erityisesti linjaus painopisteen palauttamisesta koulutukseen ja tutkimukseen strategisena painopisteenä. Tällä hallituskaudella on tästä vaarallisesti hallituksen toimesta lipsuttu. Vaikka maailma miten muuttuu, meidän menestymisemme perustuu aina koulutukseen, osaamiseen ja sivistykseen.

Ensi vuoden budjetti sisältää lähes kolmen miljardin valtiontalouden alijäämän umpeenkurominen. Budjetissa on myös parannuksia ihmisten arkeen ja panostuksia paremman Suomen rakentamiseen. Yliopistojen 75 miljoonan pääomittaminen on tärkeä investointi yliopistouudistuksen toimeenpanoon ja tutkimuspohjaiseen osaamiseen. Yliopistolliseen terveydenhuollon tutkimukseen lisäsimme eduskunnassa voimavaroja johtamassani jaostossa ja edellytimme, että terveydenhuollon tutkimusrahoituksen romahdustiellä oleva trendi katkaistaan. Tämän päivän tutkimus on huomisen vaikuttavaa ja kustannustehokasta hoitoa.

Jouduimme tekemään valtiovarainvaliokunnassa varsinaisia "ilmaveivejä" perusopetuksen kehittämisen määrärahojen pelastamiseksi ja hallituksen kirittämiseksi myöhästyneiden säästöbudjettilakien tuomiseksi eduskuntaan heti tammikuussa. Tilanne syntyi budjettikäsittelyn loppumetreillä, koska hallitus ei saanut jo sovittuja säästölakeja eduskuntaan. Kyseessä oli jumiin jäänyt subjektiivisen päivähoidon rajaamista koskeva lakiesitys, joka aiheutti myöhästyessään 6 miljoonan euron lisäleikkaustarpeen ensi vuoden budjettiin. Hallitus esittää, että vanhempainvapaalla olevien perheiden päiväkoti-ikäisille lapsille olisi pääsääntönä puolipäivähoito. Tarkoitus on, että rajoitusta ei ole, jos lapsen etu sitä vaatii.

Oli todella ikävää, että valtiovarainministeri esitti vaadittavat lisäsäästöt perusopetuksen laadun kehittämisrahoihin. Minulle lisälohkaisu moneen kertaan karsittuihin ja opetusministerinä alulle laittamaan perusopetuksen laadun kehittämiseen oli liikaa. Emme saaneet enemmistöä valtiovarainvaliokunnassa etsimään säästöä toisin mitä Rinne esitti. Mutta lopulta saimme, väännettyämme vuorokauden asiaa kokoomuksen puolelta, aikaan sovun näkemyksestä, että kiritämme hallitusta tuomaan tekemättömän säästölain vielä heti tammikuussa eduskuntaan niin, että niistä säästöistä saatavat rahat palautetaan yleissivistävän koulutuksen kehittämiseen.

”Ilmaveivaus” osoittaa, että lipsuminen ja viivyttely rakenneratkaisuissa johtaa vieläkin vaikeampiin päätöksiin. Ja että eduskunnassa tarvitaan koulutuksen ja sivistyksen puolustajia. Mikä tärkeintä, perusopetuksen laadun kehittämisen välttämättömät voimavarat pelastettiin. Laadukas perusopetus ei ole itsestään selvyys vaan se vaatii jatkuvaa työtä niin päättäjiltä kuin maailman parhailta opettajiltamme.

Opetusministerinä nostin päätavoitteeksi perusopetuksen laadun kehittämisen. Aloitin perusopetus paremmaksi eli pop -hankkeen. Päätavoite oli ylisuurten ryhmäkokojen kitkeminen. Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle. Aloitin myös valtakunnallisen ryhmäkokojen seurannan. Aloitimme myös 90- luvun lamassa hävinneiden koulujen kerhojen elvyttämisen. Nykyisin lähes joka kunnassa on vilkasta kerhotoimintaa. Ikävä kyllä käsittelyssä olevassa ensi vuoden budjetissa oli kerhorahat taas kerran katkolla. Onneksi onnistuimme valtiovarainvaliokunnan sivistyskansanedustajien voimin etsimään kerhojen jatkamiselle määrärahat.

Kerhotoiminnan yhtenä tärkeänä tavoitteena on tukea lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksia ja tässä on onnistuttu. Koulujen kerhot ovat hyvä keino tavoittaa erityisesti niitä lapsia ja nuoria, joilla ei esimerkiksi perheen tilanteen vuoksi ole muuten mahdollisuutta harrastaa säännöllisesti. On hyvä yhteinen tavoite, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus yhteen harrastukseen läpi peruskoulun. Edellytysten luominen lapsille tasapuolisiin mahdollisuuksiin olla lapsia ja kasvaa turvallisesti aikuisuuteen on kansakunnalta viisas investointi.

Hyväksyessämme ensi vuoden budjetin, hyväksymme myös erityisvaltionosuuden uudelle Lastensairaalle. Olen siitä erityisen tyytyväinen. Johtamani kunta - ja terveysjaosto ehdotti lausumaa, jonka eduskunta hyväksyi vuonna 2012. Lausumassa edellytimme, että valtiovalta lähtee mukaan rahoittamaan uutta lastensairaalaa. Uuden lastensairaalan poikkeuksellinen matka rahoituksesta rakentamisen aloittamiseen on ollut vaiheikas. Uskomattomalla tavalla asiaa eteenpäin on vienyt Anne Berner ja upea Uusi lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry sekä lukemattomat muut vapaaehtoiset toimijat. Ilman heitä emme olisi tässä tänään.

Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen. Lastensairaalan, jossa myös sairailla lapsilla on mahdollisuus vanhempiensa läsnäoloon. Uuden sairaalan työt on aloitettu ja valmista on tarkoitus olla Suomen juhlavuonna 2017. Mikä olisikaan parempi lahja pian sata vuotta täyttävältä isänmaaltamme tuleville sukupolville, kuin uusi lastensairaala.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston pj.
www.sarisarkomaa.fi

Eduskunnassa on tänään tehty ilmaveivejä perusopetuksen pelastamiseksi. Ja hallituksen kirittämiseksi myöhästyneiden säästöbudjettilakien tuomiseksi eduskuntaan heti tammikuussa.

Valtiovarainvaliokunnassa saimme valmiiksi ensi vuoden talousarviota käsittelevän mietinnön. Budjetin loppukirissä tuli vielä ikävä valtiovarainministeri Rinteen esittämä lisäsäästövaade perusopetukseen. Tämä siksi, että hallitus ei ole saanut lupaamiansa säästölakeja eduskuntaan ja budjetti piti lisäleikkauksilla tasapainottaa. Kyseessä oli jumiin jäänyt subjektiivisen päivähoidon rajaamista koskeva lakiesitys, joka aiheutti 6 milj. euronleikkaustarpeen. Oli todella ikävää, että valtiovarainministeri esitti vaadittavat lisäsäästöt perusopetuksen laadun kehittämisrahoihin.

Tämä osoittaa sen, että koulutuksen tärkeyttä ja tehtyjen säästöjen suuruutta ei ole joka taholla ymmärretty. Lisäleikkaus osoittaa, että lipsuminen rakenneratkaisuissa johtaa vieläkin vaikeampiin päätöksiin. Minulle lisälohkaisu moneen kertaan karsittuihin perusopetuksen laadun kehittämisrahoihin oli liikaa. Emme saaneet enemmistöä etsimään säästöä toisin mitä Rinne esitti. Mutta lopulta saimme, väännettyämme vuorokauden asiaa kokoomuksen puolelta, aikaan sovun näkemyksestä, että kiritämme hallitusta tuomaan tekemättömän säästölain vielä heti tammikuussa eduskuntaan niin, että niistä säästöistä saadaan rahat takaisin yleissivistävän koulutuksen kehittämiseen. Teimme tästä lausuman. Melkoista veivausta mutta paras johon päästiin. Perusopetuksen laadun kehittämisen välttämättömät voimavarat pelastettiin. Työtä helpotti se, että valtiovarainministeri Rinne esittäessään lisäleikkausta nosti esille ajatuksen lisäbudjetista. Poikkeuksellista veivausta, koska hallitus ei saa säästölakeja valmiiksi. Nyt pitää hallituksen parantaa juoksuaan. Tämä osoittaa, että eduskunnassa tarvitaan koulutuksen ja sivistyksen puolustajia.

Sote-uudistus otti taas askelia eteenpäin eduskuntapuolueiden sopimuksella. Mitä useampi kokki, sitä sekavampi soppa, on valitettavasti välillä näyttänyt olevan sote-valmistelun resepti. Palveluita tarvitsevien ihmisten kannalta on välttämätöntä, että asiassa päästiin taas eteenpäin. Seuraavaksi esitys tulee eduskuntaan ja alamme sitä käsittelemään sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Laille ratkaisevaa on perustuslakivaliokunnan käsittely ja kanta.

Merkittävää on se, mitä lakiesityksestä tehdyt vaikuttavuus- ja kustannusarviot kertovat. Ne ovat vasta tulossa. Olemme niitä valtiovarainvaliokunnassa erityisesti lausumalla edellyttäneet. Ydinkysymys on, mikä sote-laissa on se tekijä, joka kirittää valitsemaan tehokkaammat tavat tuottaa vaikuttavia palveluja. Päivänselvää on, että lisäkannusteita tarvitaan, jotta tavoite paremmista ja asiakaslähtöisistä palveluista toteutuisi. Ja jotta samalla rahalla saisimme tulevaisuudessa enemmän. Tätä on mielestäni lainvalmistelussa ja eduskunnan asiantuntijakuulemisissa vahvasti pohdittava.

Olennaista on, että sote-alueilla on velvoite toteuttaa malleja, jotka aidosti lisäävät palveluiden saatavuutta, vaikuttavuutta, lisäävät valinnanvapautta ja hillitsevät kustannuksia. Emme halua betonoida vanhoja rakenteita. Tiukan tuotannon määrittelyn sijaan tavoitteena on oltava mahdollisuus tehdä benchmarkkausta ja saada aikaan kilpailua parhaassa palveluiden tuottamistavassa.

Sote-palvelutuotannon kustannukset on tehtävä läpinäkyväksi ja samoin julkisten laaturekistereiden luominen otettava osaksi sote-uudistusta. Tiedoista hyötyvät kaikki – niin valintoja tekevät ihmiset, sote-alan ammattilaiset, päätöksentekijät, virkamiehet, sote-johtajat kuin veronmaksajat. Kansallinen ohjaus on kannatettavaa, mutta se ei saa olla liian jäykkää. Puitelain ja järjestämissopimuksen on kannustettava palvelujen potilaslähtöiseen innovatiivisuuteen ja kokeilutoimintaan ilman sitovaa normiohjausta.

Pelkkä hallintomallin uudelleen organisointi ei yksin riitä saavuttamaan sote-uudistuksen tavoitteita tasavertaisista ja vaikuttavista palveluista. Työn alla on sote -rahoitusuudistus, jolla on nostettava ihminen keskiöön, lisättävä valinnanvapautta ja luotava lisäkannusteita tehdä samalla rahalla enemmän ja parempaa. Valinnanvapaus on toteutettava siten, että julkinen ja kolmas sektori sekä yritykset pelaavat samoilla pelisäännöillä. Ruotsin raha seuraa potilasta -mallin parhaista paloista on luotava Suomeen peruspalvelut paremmaksi malli. Viisasta on muistaa, että ihmiset tekevät palveluiden laadun eli ilman henkilöstön asiantuntemusta sekä sitouttamista ei uudistus onnistu.

Vajavaisin tiedoin tehdyistä sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksistä on tehtävä loppu. Sote- palvelutuotannon kustannukset on saatava läpinäkyväksi ja julkisten laaturekistereiden luominen otetettava osaksi sote- uudistusta. Nykyisin sote- päätöksiä tehdään jopa "pussi päässä”. Enää Suomella ei ole tähän varaa – puhumattakaan terveyskeskusjonoissa apua viikkokausia odottavilla ihmisillä.

Oli välttämätöntä, että sote- uudistuksessa saatiin askel eteenpäin, vaikka uudistus ei ole vielä lähelläkään maalia. Työtä on vielä paljon edessä ja hyvin monta asiaa auki. Sote- lain valmistelun tarvitaan ripeä ja laadukas loppukiri, jotta tämä eduskunta ehtii lain kunnolla käsittelemään. Huonoon ei kuitenkaan ole varaa.
Ydinkysymys on se, mikä sote-laissa on tekijä, joka kirittää valitsemaan tehokkaimmat tavat tuottaa laadukkaita palveluja. Päivänselvää on, että vaikuttavia lisäkannusteita tarvitaan.

Valtiovarainvaliokunnassa olemme esittäneet keinoja suunnata uudistusta terveyspalveluiden vaikuttavuutta edistävään suuntaan. Aloitteestani eduskunta hyväksyi viime vuonna lausuman kuntatalouden seurannan kehittämisestä niin, että sote- palveluiden kustannuksista on julkisesti saatavilla läpinäkyvät, ajantasaiset ja vertailukelpoiset tiedot. Eduskunta hyväksyi myös aloitteestani tehdyn lausumasta, jossa edellytettiin hallituksen ryhtyvän toimenpiteisiin terveyspalveluiden laatua kuvaavien julkisten rekistereiden laatimiseksi. Seuranta- ja laaturekisterien kehittäminen on sote-johtamisen ja hyvien käytäntöjen levittämisen kannalta aivan välttämätön. Harmillista kyllä, valmistelutyö ei vielä ole edennyt siinä vauhdissa, mitä asian tärkeys edellyttäisi.

 

Läpinäkyvät palvelun saatavuutta, laatua ja kustannuksia koskevat tiedot ovat välttämättömiä uudistuksen onnistumiseksi. Tiedoista hyötyvät kaikki – niin valintoja tekevät ihmiset, sote-alan ammattilaiset, päätöksentekijät, virkamiehet, sote-johtajat kuin veronmaksajat.

Muissa Pohjoismaissa ollaan laaturekisteriasiassa paljon pidemmällä. Järjestelmä kannustaa palveluiden jatkuvaan kehittämiseen ja mahdollistaa tietojen käyttämisen myös alan tutkimuksessa. Läpinäkyvät tiedot ovat myös edellytys raha seuraa ihmistä – mallin käyttöönotolle.

Olen aktiivisesti ajanut valinnanvapauden kasvattamista tuotuani johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston Ruotsin matkalta vuonna 2012 tuliaisena raha seuraa potilasta - mallin. Olen toistuvasti esittänyt, että Suomeen luotaisiin ihmisten valinnanvapautta lisäävä peruspalvelut paremmaksi - malli.
Sote-uudistusta onkin nyt viisasta jatkaa niin, että rahoitusuudistuksella voidaan valjastaa ihmisten valinnanvapaus muutosvoimaksi. Palvelusetelin käyttöönotto nykyistä vahvemmin on tässä hyvä askel eteenpäin.
Raha seuraa ihmistä -mallista on säädettävä uudella valinnanvapauslainsäädännöllä. Valinnanvapautta on laajennettava terveydenhuollossa mutta myös muissa palveluissa, kuten esimerkiksi vanhustenhuollossa, vammaispalveluissa ja kuntoutuksessa. Valinnanvapaus on toteutettava niin, että siirrymme aitoon monituottajamalliin, jossa palveluita tuottavat kunnat, yritykset ja kolmas sektori pelaavat samoilla pelisäännöillä. Toimintaympäristön on oltava sellainen, että suomalaiset mikro- ja pk-yritykset voivat osallistua tasavertaisesti hyvinvointipalveluiden tuottamiseen.
Sote- lakia ei pidä tuoda eduskuntaan ennen kuin kunnollinen vaikutustenarviointi on tehty ja on todettu, että esitys täyttää asetetut vaateet. Eduskunta on lausumassaan edellyttänyt, että sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen taloudelliset vaikutukset arvioidaan analyyttisesti kaikkien toimenpiteiden osalta ja että uudistus luo edellytyksiä kestävyysvajeen supistamiselle. Tämän lisäksi lakiesityksen on luotava mahdollisuudet saavuttaa sote- uudistukselle asetetut tavoitteet yhdenvertaisista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, peruspalvelujen vahvistamisesta sekä kustannustehokkaiden ja vaikuttavien palvelurakenteiden toteutumisesta.
Sari Sarkomaa (kok)
kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Ihmisarvoa kunnioittava ja lempeä elämän loppuvaiheen hoito on asia, joka koskettaa ja puhututtaa. Laadukkaan saattohoidon ja kivun hoidon saatavuudessa on isoja alueellisia ja laadullisia eroja. Valviraan on saapunut paljon omaisten kanteluja esimerkiksi liian vähäisestä kipulääkityksestä. Monella taholla onkin herännyt kysymys, riittäväkö nykyiset saattohoitosuositukset?

Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaiden ja kuolevien ihmisten kokonaisvaltaista hoitoa. Palliatiivinen tulee latinankielisestä sanasta ”pallium” ja se tarkoittaa viittaa. Parhaimmillaan viitta suojaa, antaa lämpöä ja turvaa.

Palliatiivisten ja saattohoitopotilaiden määrä kasvaa arviolta 30 % seuraavan kymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi syöpään kuolee maassamme paremmista hoitotuloksista huolimatta noin 11 000 ihmistä joka vuosi. Kaksi kolmasosaa syöpäpotilaista tarvitsee elämänsä viimeisien kuukausien aikana erikoistunutta palliatiivista kotihoitoa ja kolmasosa viimeisten elinviikkojensa aikana saattohoitoa.

Järjestin hiljattain eduskunnan kansalaisinfossa saattohoitoa käsittelevän keskustelutilaisuuden. Tilaisuus keräsi salin täyteen kansalaisia, asiantuntijoita ja päättäjiä. Tilaisuudessa esiteltiin saattohoitoa käsittelevä tutkimusraportti "Palliatiivisen ja saattohoitotyön nykytila, tulevaisuus ja kehittämishaasteet", jonka olivat laatineet pari vuotta sitten sairaanhoitajiksi valmistuneet saattohoidon asiantuntijat. Pohdimme yhdessä, miten viedä asiaa eteenpäin.

Keskustelussa nousi esille erityisesti tarve kotisaattohoidon edistämiselle sekä tukea kuolevan potilaan läheisiä. Samoin yhteistyön ja viestinnän tärkeys palliatiivisen ja saattohoidon toimijoiden sekä muiden toimijoiden kesken. Parantumattomasti sairaan hoito on monitahoista ja sen vuoksi yhteistyön eri ammattiryhmien välillä tulee olla saumatonta.

Toiveita esitettiin vahvistaa palliatiivisen ja saattohoidon palveluketjun kehittämistä, jotta päästäisiin pois ihmisten pallottelusta. Erityisesti henkilöstön täydennyskoulutukseen on panostettava. Pohdimme myös, mitä mahdollisuuksia valmisteilla oleva sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tuo tullessaan.

Tein saattohoidosta asiasta vastaavalle ministerille myös kirjallisen kysymyksen (KK 556/2014 vp). Ministeri vastasikin, että terveydenhuoltolain uudistamisen yhteydessä voidaan arvioida tarvetta erilliselle saattohoitolaille. Kysymys vastauksineen on luettavissa eduskunnan nettisivuilla.

Erityinen huoli nousi Terhokodista. Terhokodissa tehdään osaavaa sekä arvokasta työtä. Terhokodin toiminta sekä osaamisen säilyminen on turvattava. Erityistä huolta on ollut siitä, että kuntien lähetekäytännöissä on ollut isoja eroja. Tämä on ikävä esimerkki saattohoidon epätasa-arvoisuudesta. Asiasta on jatkettava keskustelua, jotta joka kunnassa toteutuisi mahdollisuus hyvään saattohoitoon. Viimeisimmät uutiset ovatkin kertoneet, että potilasvirta on palautumassa eikä henkilöstön lomautuksiin olla ainakaan vielä ryhtymässä.

Hyvän palliatiivisen ja saattohoidon saaminen kaikkien ulottuville on tärkeä tavoite, jonka eteen on tehtävä työtä. Tavoitteena on hoitaa ihmistä kunnioittaen niin, että jäljellä oleva elämä on mahdollisimman hyvää, ilman kipuja ja muita haittaavia oireita. Niin, että arvokas kuolema olisi mahdollista.

Vastaanotan mielelläni palautetta ja ajatuksianne. Kaikki kommentit ja terveiset ovat tervetulleita.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi

 

Tuen antaminen sitä tarvitseville on varhaisessa vaiheessa paitsi inhimillisempää ja vaikuttavampaa, myös paljon edullisempaa kuin kasaantuneiden ongelmien korjaaminen. Ajoissa auttaminen ja ongelmien ennaltaehkäisy onkin eduskunnan käsittelyyn juuri tulleen uuden sosiaalihuoltolakiesityksen päätavoite.  Lain tavoite on vahvistaa ihmisten yhdenvertaisuutta ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä.

On ilahduttavaa, että suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin.  Huoli onkin niistä lapsista, jotka voivat huonosti ja joita yrityksistä huolimatta ei apu saavuta. Meidän on aiheellista pohtia, missä olemme menneet tukijärjestelmiemme rakentamisessa vikaan.

Ensinnäkin vanhempien ja vanhemmuuden tukemisen merkitystä ei ymmärretä riittävästi. Usein yritetään auttaa lasta tai aikuista yksin. Esimerkiksi hoidetaan aikuista päihdeongelmissa ja unohdetaan, että hän on isä tai äiti.  Toiseksi apua ja tukea saa liian usein liian myöhään. Lainsäädännöllä ja eri ohjelmilla on pyritty ehkäisevien toimien vahvistamiseen. Silti raskaat toimet, kuten huostaanotot, lisääntyvät.

Kolmanneksi tiedämme, että yksi pysyvä aikuissuhde kannattelee lasta. Silti tämä jää liian monen lapsen osalta toteutumatta. Lapsen kohtaaminen ja kuuleminen jää liian usein viranomaisyhteistyön ja lähetekulttuurin jalkoihin. Lapsia pompotetaan palvelusta ja viranomaiselta toiselle, ilman että joku todella pysähtyisi kuuntelemaan ja auttamaan.

Näiden kompastuskivien yli pääsemiseksi on uuden sosiaalihuoltolain tarkoitus pureutua. Perheiden auttamisen kannalta aivan ratkaiseva kysymys, että hallitusohjelman kirjaus kotipalveluiden ja matalan kynnyksen palveluiden kehittämisestä ja lisäämisestä toteutetaan. Avuntarve on usein konkreettista apua arjen asioissa kotona; ei loputtomia keskusteluja ja lähetteitä asiantuntijalta toiselle.

On todella tervetullutta, että lakiesityksen mukaan lapsiperheille taataan oikeus saada kotipalvelua silloin kun se on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tällainen voi olla tilanne esimerkiksi silloin, kun yksinhuoltajan sairauden vuoksi hän ei itse kykene lapsistaan huolehtimaan ilman apua. On karu totuus, että joissakin kunnissa esimerkiksi syöpään sairastuneelle yksinhuoltajaäidille tarjotaan kotiavun sijaan lasten huostaanottoa. Vihdoin saimme lain, joka mahdollistaa perheille niiden tarvitseman tuen ja palvelut ilman että perheeltä edellytetään lastensuojelun asiakkuutta.

Julkisen ja yksityisen sektorin sekä järjestöjen yhteistyö sosiaalihuoltopalveluiden kehittämisessä on tärkeää. Yksityinen sektori tuottaa kolmasosan palveluista ja kolmannella sektorilla on paljon osaamista ja innovaatioita. Tärkeää olisikin saada hyvät käytännöt käyttöön koko maassa ihmisten parhaaksi.

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

www.sarisarkomaa.fi