Kategoria: Blogi

Saimaannorppa on maailman uhanalaisin hylje. Norppaamme uhkaavat kalanpyydyskuolleisuus, ilmaston lämpeneminen sekä kannan pieni koko ja pirstoutuneisuus. Välittömän sukupuuton uhan on arvioitu väistyvän, kun kanta saavuttaa noin 400 yksilön koon.

2000-luvulla saimaannorppa on ollut aiempaa ahtaamalla ilmaston lämpenemisen vuoksi. Lämpimien talvien myötä normaalia pienempi elossa selviävien kuuttien määrä uhkaa pysäyttää saimaannorppakannan hitaan kasvun. Uhkatekijöiden yhteisvaikutus voi viedä saimaannorppakannan nopeasti sukupuuttoon, jos niiden syihin ei puututa ripeästi. Tehokkainta on puuttua kalanpyydysten aiheuttamaan uhkaan vapaaehtoisin ja lakisääteisin rajoituksin.

Valtioneuvosto on rajoittanut kalastusta saimaannorppa-alueilla norpan suojelemiseksi kahdella määräaikaisella asetuksella. Nk. kuuttiasetus kieltää kalaverkkojen verkkojen käytön saimaannorpan tärkeimmillä lisääntymisalueilla 15.4 – 30.6. Pyydystyyppiasetus rajoittaa norpalle vaarallisimpien pyydysten käyttöä ja osassa Saimaata ympäri vuoden.

Keväinen verkkokalastuksen kielto nk. kuuttiasetus kattaa tällä hetkellä noin 80 % saimaannorpan lisääntymisalueesta. Heinäkuun aikana verkkokalastus lisääntyy voimakkaasti loma-asuntojen käytön vuoksi. Metsähallituksen tilastojen mukaan esimerkiksi vuosina 2010–13 heinäkuussa hukkuneiden kuutien määrä oli 11.

Pyydystyyppiasetus on erittäin tehokas tapa ehkäistä sukukypsien norppien kuolemia pyydyksiin. Uusin tutkimus kuitenkin osoittaa, että asetus kattaa vain noin 55 % aikuisten norppien keskimääräisestä elinalueesta Saimaalla.

Saimaannorpan riskiä hukkua kalastuspyydyksiin tulee edelleen pienentää. Voimassa olevat asetukset umpeutuvat keväällä 2016. On ehdottoman tärkeää, että asetuksen jatkoon tarvittava valmistelu tapahtuu riittävän ajoissa, jotta uuden asetuksen tarvittavat toimenpiteet ehditään tekemään ennen kuin se astuu voimaan vuonna 2016.

Nykyisten asetusten pohjana olevan, vuonna 2010 valmistuneen Saimaannorppa ja kalastus – seurantaryhmän muistiossa todetaan, että tulevaisuudessa on seurattava myös sitä, onko kevätrajoitusaika 15.4. – 30.6. riittävä. Kuutteja takertuu verkkoihin kevätkauden jälkeenkin, joskin tähänastisen aineiston perusteella selvästi vähemmän. Voi olla, että saimaannorpan kannan riittävän kasvun turvaamiseksi 2½ kuukauden rajoitusaika ei riitä. Vielä ei myöskään tiedetä sitä, kuinka paljon tehokkaamman keväisen verkkokalastuksen rajoittamisen takia verkkokuolemia siirtyy myöhempään kesään. Myös nk. pyydystyyppiasetuksesta todetaan, että ”muutostarpeita tulee kuitenkin tarkastella muutaman vuoden seurannan perusteella”.

Eduskunnan eläinsuojeluryhmämme on jättänyt ryhmän puheenjohtaja Anneli Kiljusen johdolla kirjallisen kysymyksen (531/2014 vp) norppakannan turvaamisesta. On tärkeää, että uuden maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpon johdolla aloitetaan kuuttiasetuksen ja pyydystyyppiasetuksen uudistaminen mahdollisimman pikaisesti siten, että ne turvaavat saimaannorppakantaa nykyistä paremmin.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

www.sarisarkomaa.fi

Purjehtijana voin sanoa, että aina merielämykset eivät ole yhtä rentouttavia. Muutaman vuoden takaisen kesälomapurjehduksemme yhden kohokohdan piti olla matkalla Gotlantiin Nynänshamnin idylliseen vierasvenesatamaan saapuminen. Toisin kävi. Haiseva sinilevä oli valloittanut rannat. "Kyllä ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat lianneet merensä", kommentoi keskimmäinen lapseni.

Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja harmin keskellä hymyilyttivät. Oli vaikea lapselle selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.

Kovasta työstä huolimatta Itämeri kuuluu maailman saastuneimpiin merialueisiin. Öljynkuljetuksesta aiheutuvat riskit, rehevöityminen ja vierasperäiset lajit uhkaavat mertamme. Kaiken lisäksi roskaaminen koettelee Itämerta.

Tutkimusten mukaan rantojen virkistyskäyttö on suurin maalta tuleva syy roskaongelmaan. Merien roskaantuminen on globaali ongelma, jonka karmein esimerkki on Tyynellämerellä kelluva maailman suurimmaksi kaatopaikaksi nimetty jätelautta. Kestämätön kulutus on johtanut mm. jätemuovista johtuvaan roskaantumiseen.

Myös Itämeri kärsii jätemuovikuormituksesta. Tutkimusten mukaan suomalaisten rantojen roskista kolme neljäsosaa on juuri vaikeasti hajoavaa muovijätettä. Näkyvät muoviroskat ovat toki vaarallisia esimerkiksi eläimille, mutta tutkijat ovat näkyvien roskien ohella olleet erityisen huolestuneita muutaman millimetrin kokoisista mikromuovipartikkeleista merissä.

Tutkijat ovat havainneet meressä mikromuovia, eli paljain silmin havaitsemattomia muovihiukkasia. Hiukkaset voivat olla esimerkiksi jätevedenpuhdistamoiden kautta mereen päätyneitä vaatteiden keinokuituja, kosmetiikkateollisuuden tuotteiden jäämiä, pieneksi jauhautunutta muovia ja lumenkaatopaikalta peräisin olevia autonrengaspuruja. Mikromuovia syntyy myös UV-säteilyn ja kuumuuden hajottaessa merissä olevaa muovia.

Muovi ei katoa merestä koskaan. Se sisältää myös runsaasti ympäristömyrkkyjä, jotka pahimmillaan voivat kerääntyä ensin meren eliöstöön ja sen jälkeen myös ihmisten ravintoketjuun. Muovisen roinan lisäksi Itämerestä löytyy myös metalleja, paperia, lasia ja kumia – kaikki meidän ihmisten toimien jäljiltä.

Itämeressä on onneksi myös alueita, joilta roskaa ei löydy lainkaan. Jokainen voi myös itse tehdä paljon rakkaan Itämeremme hyväksi. Saariston ja rantojen siistinä pitäminen ja jätteiden asianmukainen lajittelu ovat jokaisen vastuulla. Pidä saaristo siistinä ry ylläpitääkin pääasiassa veneilijöille tarkoitettuja Roope-palveluja, kuten jätepisteitä, kuivakäymälöitä ja imutyhjennysasemia. Yhtälailla rannoilla oleskelijoiden tulisi muistaa asianmukainen kierrätys ja omien roskien siivous lähtiessä.

Olen tyytyväinen siitä, että me Itämeren ystävät saimme hallitusneuvotteluissa sovittua Itämeren suojelun tärkeäksi osaksi hallituksen ohjelmaa. Työtä on paljon tehtävä niin kansainvälisesti kuin kotimaassa, että tavoitteet saadaan vaikuttaviksi teoiksi Itämeren parhaaksi.

Voit allekirjoittaa vetoomuksen YK:n alaisen, kansainvälisen muovisopimuksen aikaansaamiseksi. Vetoomus luovutetaan päättäjille ensi vuonna Suomessa ja kansainvälisellä tasolla. Katso lisätietoja: www.pallonkutistajat.fi

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

Loppuvaalikaudella on täysin ratkaiseva merkitys suomalaisten hyvinvoinnille. Kolme asiaa on ylitse muiden eikä niissä ole varaa lipsua.

Ensinnäkin, on tartuttava rohkeasti uusiin mahdollisuuksiin parantaa Suomen kilpailukykyä sekä luoda kannustavampaa toimintaympäristöä kaikenkokoisille yrityksille kasvaa ja työllistää. Hyvän ja tasa-arvoisen työelämän rakentaminen on tärkeä osa kilpailukykyä, pidempiä työuria ja hyvää Suomea.

Toiseksi, osin hyvin tahmeasti edenneet rakenneuudistukset on saatava eduskunnan käsittelyyn ajoissa ja laadukkaasti valmisteltuna. Uudistusten vaikutusten arviointi on tehtävä perusteellisesti.

Kolmanneksi, julkisen talouden hoitomme uskottavuutta sekä suomalaisten kotitalouksien ja yritysten luottamusta on vaalittava. Yli varojen eläminen on lopetettava ja velkaantuminen on taitettava laskuun.

Uudessa hallitusohjelmassa on lisäpanostuksia talouden dynamiikkaan. Ne eivät tietenkään ole yksin ratkaisu vaikeaan talous- ja työllisyystilanteeseen mutta ovat omiaan osaltaan tuomaan myönteistä käännettä talouteen.

Oli tärkeää, että uudessa ohjelmassa sitoudumme vauhdittamaan Pisara-rataa ja Länsimetron jatkoa. Asumisen sietämätön kalleus on yksi Helsingin suurimpia ongelmia ja se on myös este kasvulle ja työllisyyden paranemiselle. Tavoite vauhdittaa kaavoitusta ja tonttitarjonta raideratkaisuilla on fiksua ja ympäristöystävällistä. Helsinkiläiset tarvitsevat kipeästi toimia, joilla edistetään asumisen ja elämisen kustannusten kurissa pitämistä. Tavallisella helsinkiläisellä pitäisi olla mahdollisuus asua kotikaupungissaan.

Kasvun tavoittelussa on vahvasti kyse työn verotuksen keventämisestä ja työnteon kannustavuudesta. Kokonaisuuteen sisältyy ostovoimaa ja kotimaista kysyntää parantavat ansiotuloverotuksen indeksitarkastukset kolmeen alimpaan tuloluokkaan ja lapsiperheille suunnattava ylimääräinen tuloverovähennys. Työn verotuksen keventämisen on oltava jatkossakin hallituksen kasvutoimien työkalupakissa.

Eduskuntaryhmämme kutsuu kaikki muut puolueet mukaan näihin ostovoimatalkoisiin. Olemme valmiit lyömään kättä sopimuksen merkiksi, ettei työn verotusta enää kiristetä. Saman tavoitteen on koskettava myös eläkeläisten verotusta.

Eduskuntaryhmämme yrittäjyyskiertueelta nousseet tavoitteet näkyvät. Tavoitteemme palauttaa yritysten edustuskulujen verovähennysoikeus toteutuu. Samoin tavoitteet sukupolvenvaihdostilanteiden helpottamisesta, siirtymisestä maksuperusteiseen arvonlisäveroon pienten yritysten osalta, yritysrahoituksen pullonkaulojen poistamisesta erityisesti pk-yritysten rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi ja yksinyrittäjien sosiaaliturvan kohentaminen on kirjattu hallitusohjelmaan. Työtä jatketaan heti syksyn budjettineuvotteluissa.

Olen ilahtunut, että myös tavoitteeni siirtää painopistettä koulutukseen eteni. Sovimme, että perusopetuksen laatua kehitetään ja yliopistojen perustutkimusta sekä - opetusta tuetaan lisärahoituksella. Yliopistojen pääomittamisesta 150 miljoonalla eurolla on jo tehty hallituksen päätös perustutkimuksen ja innovaatioiden kehityksen vahvistamiseksi. Koulutuksen ja tutkimuksen laatu sekä työn kannattavuus ovat avaimia suomalaisten hyvinvointiin.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Pk-yrittäjien ääntä on kuunneltava tarkalla korvalla. Uudet työpaikat syntyvät pääasiassa maamme pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Näiden yritysten rooli Suomelle ja suomalaisten hyvinvoinnille on aivan keskeinen. Elinvoimainen yksityinen sektori on edellytys sille, että voimme turvata huomisen hyvinvointimme ja ihmisten arjen palveluiden, kuten terveyskeskusten, peruskoulun, päiväkotien ja ikäihmisten palveluiden rahoituksen.

Eduskuntaryhmämme järjesti kevään aikana yrittäjyyskiertueen, jonka aikana kuuntelimme yrittäjien ajatuksia. Yrittäjyyskiertueen aikana me kokoomuksen kansanedustajat järjestimme 15 tilaisuutta ympäri Suomea. Tavoitteena oli kerätä esityksiä ja ajatuksia yrittäjiltä yrittäjyyden edistämiseksi ja yrittäjyyden esteiden purkamiseksi. Ympäri Suomen järjestettyjen tapahtumien lisäksi yrittäjyyskiertueen nettisivujen kautta puolueelle jätettiin lähes 600 ehdotusta.

Yrittäjille tekemämme kyselyn mukaan vain 27 % vastanneista yrittäjistä oli sitä mieltä, että suomalainen ilmapiiri kannustaa yrittäjyyteen. Luku on hälyttävän pieni. Tärkein tavoitteemme on raivata säädösviidakkoa. Painavaksi käynyt sääntelytaakka tukahduttaa halun yrittämiseen ja tämä viesti meidän päättäjien on otettava vakavasti.

On täysin kaupunkilaisjärjen vastaista, että pienissä yrityksissä vähäisiä resursseja joudutaan käyttämään kohtuuttomasti erilaisten normien ja byrokraattisten velvoitteiden täyttämiseen. Turhien, turhauttavien normien ja käytäntöjen purkamistalkoisiin tarvitaan nyt koko hallituksen ja eduskunnan tuki.

Yrittäjyyskiertueelta saadun palautteen perusteella laadimme kymmenen kohdan listan, jonka pohjalta viemme yrittäjyyskiertueen asioita eteenpäin. On olennaista, että listan asiat päätyvät minihallitusneuvotteluihin ja uudistuneen hallituksen ministereiden agendalle.

1 Lisää joustavuutta yrittäjyyden ja palkansaajana olemisen välille

Yrittäjäkään ei saa jäädä tyhjän päälle; yrittäjän ja hänen puolisonsa sosiaaliturva on saatettava samalle tasolle kuin muillakin suomalaisilla. Yrittäjän työttömyysturvan karenssiajan on oltava sama kuin palkansaajalla. Jotta kannustaisimme työttömäksi jääneitä yrittäjyyteen, tulisi meidän muuttaa ansiosidonnaista työttömyysturvaa siten, että se ei katkeaisi välittömästi yrityksen perustamisen jälkeen. Yrittäjällä pitäisi olla mahdollisuus pysyä ansiosidonnaisen työttömyysturvan piirissä kuusi kuukautta, jotta yrityksen toiminta ehtisi lähteä kunnolla käyntiin. Lisäksi vanhemmuuden kustannukset on jaettava tasaisemmin.

2 Piristystä pienten ja keskisuurten yritysten rahoitusmarkkinoille

Pk-yritykset ovat merkittäviä työllistäjiä mutta mahdollisuudet hankkia rahoitusta investointeihin ovat kapeat. Käytännössä rahoitusta on saatavilla kahdelta kotimaiselta pankilta. Eläkeyhtiöt ovat suuria rahoittajia, joiden antama rahoitus kohdistuu lähestulkoon kokonaan kotimaisiin ja ulkomaisiin suuryhtiöihin. Jos eläkeyhtiöt saataisiin kohdistamaan edes yksi prosentti sijoituksistaan suomalaisiin pk-yrityksiin, olisi se merkittävä piristysruiske pk-yrityksille. Siksi työeläkeyhtiöitä koskevaa lainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että eläkeyhtiöillä olisi mahdollisuus suunnata minimaalinen osa sijoituksistaan korkeampiriskisiin pk-yrityksiin.

3 Kuntiin toimivat palvelumarkkinat

Yrityksien tärkeimpiä asiakkaita ovat kunnat, jotka ovat merkittäviä hankintayksiköitä. Kunnissa tulisi panostaa kunnallisten palvelumarkkinoiden toimivuuteen, jotta saisimme yhä useamman yrityksen mukaan tuottamaan ja kehittämään kunnallisia palveluita. Palvelusetelijärjestelmällä parannamme palveluiden laatua ja valinnanvapautta. Kunnallisten hankintojen kilpailuttaminen tulee valmistella yhdessä paikallisten yrittäjien kanssa. Näin hankintoihin saadaan aitoa, useiden yritysten välistä kilpailua. Palvelualoitejärjestelmän laajempaa käyttöä tulee myös edistää, jotta paikalliset yritykset voivat tehokkaasti tarjota palveluitaan kunnan käyttöön.

4 Maksuperusteisen ALV:n ja laskujen tarkempien maksuaikojen käyttöönotto

Lähetettyjen laskujen perusteella maksettava arvonlisävero tulisi muuttaa maksuperusteiseksi. Näin helpottaisimme kevyellä kassalla toimivia yrityksiä ja yrittäjä tilittäisi veron verottajalle vasta kun rahat ovat saapuneet yrityksen tilille. Myös muuttamalla laskun maksuajan maksimipituus 30 päivään edistämme pitkien maksuaikojen kanssa kamppailevia pienyrityksiä.

5 Verotuksen tulonlähdejaon poistaminen

Epäselvyyttä saattavat käytännössä aiheuttaa esimerkiksi kiinteistöjen ja arvopapereiden tulolähteet. Eri tulonlähteiden voittoja ja tappioita ei voida kuitata keskenään. Tämä mahdollistamalla voisimme yhdenmukaistaa verotusta ja auttaisimme yrityksiä suunnittelemaan taloudenpitoaan. Pidemmän aikavälin tavoitteena tulee kuitenkin olla tulolähdejaottelusta luopuminen kokonaisuudessaan Ruotsin esimerkin mukaan ja elinkeinoverotuksen kokonaisremontti kilpailukykyisen elinkeinoverotuksen mahdollistamiseksi.

6 Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen riski pienemmäksi

Työllistämisen riskin madaltamiseksi yksilöperusteista irtisanomissuojaa tulee järkeistää pidentämällä työsuhteiden koeaikaa ja sallimalla työsopimuksen päättäminen kuten muutoinkin toistaiseksi tehdyissä sopimuksissa, eli kun työsuhteen päättämiseen on perusteltu syy. Suuri osa Suomen yrityksistä on yhden henkilön yrityksiä, joita kannustamalla ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen voimme luoda kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja. Myös työllistämisen kannustinjärjestelmiä, kuten Sanssi -korttia, on yksinkertaistettava liiallisen byrokratian vähentämiseksi.

7 Koulutussopimusjärjestelmän käyttöönotto

Koulutussopimusjärjestelmän käyttöönotosta hyötyisivät kaikki: yrittäjä, valtio sekä se nuori, joka oppii mieluummin tekemällä kuin kirjoja pänttäämällä. Koulutussopimuskoulutuksessa nuori opiskelisi ammattiin pääosin suoraan yrityksessä ja vain teoria- sekä kieliopinnot tehtäisiin oppilaitoksessa. Nuoren koulutusajan tulot muodostuisivat osittain opintoetuuksista ja osittain yrityksen maksamasta korvauksesta, joka kasvaisi opintojen edetessä suhteessa osaamisen määrän kasvuun. Kouluttavan yrityksen ja opiskelijan välille solmittaisiin koulutussopimus.

8 Sairastamisen kulut yhteisesti maksettaviksi

Kustannukset ja muut seurauksen työntekijän sairastuessa loma-aikana ovat yksinomaan työnantajalla. Tämä voi olla suuri taakka varsinkin pienyritykselle. Kansallinen lainsäädäntömme on tarkistettava sellaiseksi, että emme aseta yrityksille pidemmälle menevää vastuuta loma-ajan sairastamisesta kuin muissa EU-maissa on. EU:n direktiivin mukaan riittävää on, että jokainen voi pitää lomaa terveenä 24 päivää. Lisäksi sairauslomiin tulee asettaa yksi palkaton karenssipäivä. Näillä toimilla helpottaisimme työnantajan mahdollisuuksia palkata sijainen sairausloman ajalle.

9 Takaisinottovelvoitteesta luopuminen

Irtisanoessaan työntekijöitä tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla työnantajalla on velvollisuus tarjota irtisanomalleen työntekijälle työtä yhdeksän kuukauden ajan työsuhteen päättymisestä lukien, mikäli työntekijä on työnhakijana työvoimatoimistossa ja yhtiöön ollaan palkkaamassa työntekijöitä samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin. Velvoite on kuitenkin varsin monitulkintainen ja siitä on aiheutunut erilaisia lieveilmiöitä, kuten palkkaamispäätöksien panttausta. Takaisinottovelvoitteesta luopumalla annamme yrittäjälle mahdollisuuden kehittää yritystä esimerkiksi uudenlaista osaamista hankkimalla.

10 Sukupolvenvaihdosten helpottaminen

Veroseuraukset yritysten sukupolvenvaihdoksissa voivat kasvaa kohtuuttomiksi yrityksen jatkajalle. Siksi meidän tulee poistaa perintö- ja lahjavero sukupolvenvaihdostilanteissa, jotta suomalaiset yrityksen voivat toimia tulevaisuudessakin suomalaisessa omistuksessa eikä yritystä tarvitse myydä ulkopuoliselle taholle. Verotusajankohtaa siirtämällä perintö- ja lahjoitustilanteesta omaisuuden myyntihetkeen voimme toteuttaa veron poiston vähentämättä valtion tuloja.

Eduskuntaryhmämme työ jatkuu edelleen. Voit käydä kertomassa ajatuksesi meille osoitteessa www.yrittajyyskiertue.fi

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa saimme alkuviikosta valmiiksi näkemyksemme hallituksen tekemästä talouden suunnitelmasta vuosille 2015-2018. Tuoreeseen mietintöömme (VaVM 6/2014 vp – VNS 4/2014 vp) kirjasimme tiukat ohjeet, jotka on tarkoitettu erityisesti uuden valtiovarainministeri Antti Rinteen ja tulevan pääministeri Alexander Stubbin ohjenuoraksi. Eduskunnan vahva viesti talouden suunnasta on samalla ohjeistus koko hallitukselle. Painotimme mietinnössämme rakenteellisten uudistusten ripeää toimeenpanoa sekä talouden kasvua ja työllisyyttä. Ilman työtä ja yrittäjyyttä ei ole hyvinvointia.

Vakava tosiasia on, että talouden kasvun ja työllisyyden jäätyä ennakoitua heikommaksi ei talouteen liittyviä hallitusohjelmatavoitteita ole saavutettu. Julkisen talouden velka nousee yli 60 prosenttiin suhteessa kokonaistuotantoon ja valtion velka kasvaa jo 100 mrd. euroon vuonna 2015.

Valtiovarainvaliokuntana esitimme vahvan huolen velan nopeasta kasvusta. Velkaantuminen on käännettävä laskuun ja varmistettava näin hyvinvointiyhteiskuntamme perusta. Tämä on tehtävä ennen kaikkea kansallisista syistä, mutta myös EU-sitoumusten täyttämiseksi ja luottoluokituksen turvaamiseksi.

Julkisen talouden suunnitelmaan sisältyvät lisäsopeutustoimet ovat täysin välttämättömiä. Suomi ei tietenkään pelastu vain menoja leikkaamalla ja veroja kiristämällä, vaan painopiste on oltava kasvun ja uusien työpaikkojen syntymisen edellytyksien luomisessa huolehtimalla mm. elinkeinoelämän kilpailukyvystä.

Valtiovarainvaliokunnan mietintöön esitimme kymmenen lausumaa, jotka eduskunta hyväksyi. Tässä ovat ne vahvat linjaukset, jotka ovat ohjenuora hallituksen uuden kokoonpanon toimintaan.

1. Eduskunta edellyttää, että hallitus kiirehtii rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoa ja huolehtii julkisen talouden tasapainottamisesta keskipitkällä aikavälillä.

2. Eduskunta edellyttää, että kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi hallitus panostaa työllisyysasteen nostamiseen, jolloin pääpaino on kiinnitettävä niihin työikäisiin väestöryhmiin, joiden työllisyys on nyt selvästi muuta väestöä matalampaa sekä työurien pidentämiseen alusta, keskeltä ja lopusta. Kuntoutusta työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi on kehitettävä. Huomiota tulee kiinnittää pienten ja erityisesti kasvuyritysten toimintaedellytyksiin.

3. Eduskunta edellyttää, että hallitus kiinnittää vakavaa huomiota pitkittyneestä taantumasta johtuviin sosiaalisiin ongelmiin eriarvoisuuden ja syrjäytymiskehityksen pysäyttämiseksi ja työttömyyden torjumiseksi.

4. Eduskunta edellyttää, että hallitus arvioi mahdollisuutta taloutta ja työllisyyttä edistäviin lisätoimiin, mutta korostaa, että mahdolliset toimet on tehtävä määrärahakehyksen puitteissa.

Koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ovat suuria ja niiden vaikutukset jo aiemmin tehtyjen säästötoimien kanssa merkittäviä. Meillä ei ole vielä tarkempia arvioita siitä, miten mittavat kaavaillut muutokset vaikuttavat käytännössä koulutuksen laatuun ja koko koulutusjärjestelmään.

5. Eduskunta edellyttää, että hallitus arvioi koulutusta koskevien uudistusten vaikutukset etukäteen monipuolisesti ja huolellisesti ennen hallituksen esitysten antamista tai ennen muiden päätösten tekoa.

Tarvittaessa on myös oltava valmiutta luopua suunnitelluista uudistuksista tai muuttaa niiden sisältöä, mikäli niillä arvioidaan olevan merkittäviä haittavaikutuksia koulutuksen laatuun tai koulutukselliseen tasa-arvoon.

6. Eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii nuorisotakuun toteuttamisesta ja panostaa aiempaa enemmän ennaltaehkäisevään ja ns. matalan kynnyksen toimintaan, jotta myös kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat nuoret saadaan aktiivitoimenpiteiden piiriin.

Valtiovarainvaliokuntana olemme erityisen tarkkaan seuranneet nuorisotakuun toimeenpanoa. Suomen tulevaisuuden kannalta on aivan olennaista, että jokainen nuori jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen ja saa työn syrjästä kiinni.

7. Eduskunta edellyttää, että hallitus kiirehtii toimia, joilla parannetaan viranomaisten mahdollisuuksia hyödyntää niitä tietojärjestelmissä olevia tietoja, joita tarvitaan esim. nuorisotakuuseen liittyvien palveluiden järjestämisessä sekä syrjäytyneiden nuorten auttamisessa. Samalla on arvioitava lainsäädäntöön liittyvät mahdolliset muutostarpeet.

8. Eduskunta edellyttää, että liikenneväylien kunnossapidon ja kehittämisen turvaamiseksi laaditaan pitkäjänteinen ohjelma, jossa otetaan konkreettisesti kantaa ohjelman realistiseen rahoitukseen.

9. Eduskunta edellyttää, että sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen taloudelliset vaikutukset arvioidaan analyyttisesti kaikkien toimenpiteiden osalta ja että uudistus luo edellytyksiä kestävyysvajeen supistamiselle.

10. Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin terveyspalveluiden laatua kuvaavien julkisten rekistereiden laatimiseksi.

Laaturekistereistä hyötyvät kaikki – niin potilaat, terveydenhuollon ammattilaiset, päätöksentekijät kuin veronmaksajatkin, jotka kaikki tarvitsevat ajantasaista tietoa hoidon laadusta. Valtakunnallista tietoa pitää olla saatavilla avoimesti niin, että eri toimijoiden vertailu on mahdollista. Ilman ajankohtaista seurantatietoa emme onnistu ohjaamaan hyvinvointipalveluja haluttuun suuntaan.

Uusien puheenjohtajien Alexander Stubbin ja Antti Rinteen, sekä tietenkin kaikkien muidenkin ministereiden, on syytä lukea nämä valtiovarainvaliokuntamme ehdottamat ja eduskunnan hyväksymät lausumat erityisen tarkkaan ennen minihallitusneuvotteluja.

Tuoreen puheenjohtaja Stubbin linjapuhetta kuunnellessa tuli vahva tunne, että hän oli kymmenen pointtiamme jo ehtinytkin lukemaan.

Pienpanimoiden ja tilaviinien ystäville ilahduttava uutinen. Pientuottajien tuotteiden pääsy Alkon valikoimaan helpottuu merkittävästi, kun Alko ottaa käyttöön vielä suunnitteilla olevan uuden valikoimanhallintamallin. Tämän hetken tiedon mukaan ensi vuonna pientuottaja voi halutessaan valita 1-10 Alkon myymälää lähialueeltaan, joiden kautta haluaa tuotteitaan myydä. Tämä on välttämätön olut- ja tilaviinikulttuuriamme sekä työllisyyttä edistävä uudistus. Jälleen yksi este pienyritystoiminnan tieltä poistuu.

Tähän asti tuottajan pääkanava Alkon valikoimaan pääsy on tapahtunut Alkon tuotehakuihin osallistumisen kautta. Siinä tuotteet kilpailivat muiden vastaavien tuotteiden kanssa ja valikoimaan pääsy on ollut kankeampaa ja epävarmempaa. Valikoimaan pääsy on edellyttänyt valtakunnallista saatavuutta, joka on ollut monelle pienelle toimijalle aivan liian kohtuuton vaatimus. Tällä hetkellä prosessi kestää lähes vuoden ja on monelle pienelle ja nopealiikkeiselle panimolle hidas.

Alkon hallintoneuvostossa olemme seuranneet pientuottajien asiaa ja kirittäneet ketterämpää tapaa ottaa pientuottajien tuotteita Alkon valikoimiin. Pienpanimot, heidän liittonsa ja Olut- sekä Panimoliitto ovat olleet asiassa aktiivisia Alkon suuntaan. Olen muiden Pohjoismaiden, etenkin Ruotsin, mallia nostanut vahvasti esille. Alkon suunnitteilla oleva malli onkin ns. ”parhaat palat Ruotsista”-malli. On tärkeää, että kehittäessään uutta tuotetta pienpanimo voi luottaa jakelutien varmuuteen. Muutoksella on suurin merkitys pienimmille ja vasta-aloittaville panimoille. Asia on vielä työn alla ja tuottajien ja kuluttajien näkemyksiä on tärkeää kuulla.

Alko pyrkii palvelemaan asiakkaitaan mahdollisimman hyvin sekä kehittämään valikoimaansa vastuullisesti ja asiakaslähtöisesti. Kiinnostus etenkin kotimaisia pienpanimo-oluita kohtaan on noussut kohisten viime vuosina ja Alko on saanut palautetta kuluttajilta yhä laajemmasta olutvalikoimasta. Alkon kotimaisten pienpanimoiden valikoima onkin kehittynyt viime vuosina. Viime vuonna Alkossa myytiin yhteensä 60 eri kotimaisen pienpanimon tuotetta. Tämä on oluiden kokonaisvalikoimasta yli 20 %. Kotimaisten oluiden osuus kokonaiskysynnästä oli viime vuonna 5 %, mikä on suurempi kuin niiden osuus kokonaismarkkinasta.

Suomalainen olutkulttuuri voi hyvin ja kehittyy voimakkaasti - kiitos useiden uusien kotimaisten pienvalmistajien. Suomalaiset ymmärtävät ja arvostavat eri oluttyyppejä yhä paremmin. On mainiota, että ruokajuomana oluen arvostus nousee kohisten. Pienpanimotuotteiden ketterämpi valikoimiin pääsy edistääkin monin tavoin suomalaista juoma- ja ruokakulttuuria.

Olut onkin tärkeä osa suomalaista ruokakulttuuria. Olut on kokenut uuden arvonnousun erityisesti voimistuvan lähiruokatrendin myötä.  Nykyinen hallitus on ensimmäinen, joka on kirjannut ruokapolitiikan ja sen osana lähiruuan, ohjelmaansa. Alkoholipolitiikkaa uudistettaessa on pohdittava keinoja, joilla voidaan edistää ja kehittää edelleen pienpanimo- ja tilaviinisektoriamme sekä ravintolakulttuuriamme. Alkoholilain kokonaisuudistus on käynnissä ja olenkin ehdottanut, että eduskunta kävisi laaja-alaisen ajankohtaiskeskustelun alkoholipolitiikasta.

On ollut koko Suomen etu, että maassamme on tähän saakka ollut mahdollista hankkia esimerkiksi aktiiviurheilu-uran ohella yleissivistävä tutkinto. Tällä hetkellä urheilulukioiden ja muiden erikoislukioiden tulevaisuus on vaakalaudalla. Opetusministeriössä on esitetty erikoislukioiden mittavaa rahoituksen pienentämisestä. Tämän lisäksi koulutuksen järjestäjälle myönnettävä valtionosuusrahoitus on tarkoitus laskea enintään kolmeen vuoteen.

Näillä toimilla erikoislukiot joutuvat tuplaleikkausten kohteeksi. On muistettava, että noin puolet esimerkiksi urheilulukioissa opiskelevista nuorista suorittaa opinnot neljässä vuodessa. Vaikka tavoite opintoaikojen ripeyttämisestä on oikea, tarvitaan siihen myös joustoja. Emmehän halua palata maailmaan, jossa esimerkiksi aktiiviurheilu estää nuoren kouluttautumisen.

Maamme erikoislukiot ovat Suomelle monin tavoin tärkeitä. Erityisen koulutustehtävän saaneista eli erikoislukioista valmistuvien opiskelijoiden merkitys kansallisen kulttuuri- ja urheiluelämän sekä maamme kansainvälisen menestymisen urheilun, taiteen ja tieteen kannalta on merkittävä. Esimerkiksi Sotshin Olympialaisissa Suomen joukkueen 102 urheilijasta 52 olivat joko urheilulukioiden nykyisiä tai entisiä opiskelijoita.

On valitettavaa, että tuhannet lukioihin pyrkivät, siellä opiskelevat ja erikoislukioiden henkilökunta elävät tällä hetkellä suuressa epävarmuudessa. Opetusministerin tulisi ryhtyä viipymättä toimiin asian ratkaisemiseksi ja vakuuttaa, että erikoislukiot säilyvät. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa olemme asiassa kuulleet asiantuntijoita. Viesti ministerille on selvä: erityislukioiden toiminta on turvattava.

Nuoret ovat erilaisia ja tarvitsevat myös erilaisia vaihtoehtoja. Heille tulee suoda mahdollisuus yleissivistävän koulutuksen ohella toteuttaa intohimoaan ja erityisosaamistaan. Erikoislukioilla on merkittävä roolinsa myös nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Suomella ei ole varaa menettää yhtään lahjakasta huippuosaajaa eikä meidän tule sulkea yhtään nuorta pois erityisosaamisensa ääreltä.

Maamme valttikortti on tulevaisuudessakin korkeatasoinen ja monipuolinen osaaminen. Suomen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin vuoksi emme saa antaa erikoislukioverkkomme rapautua.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

Oppivelvollisuuden pidentämismalli täystyrmättiin heti lausuntokierroksen lähtöpäivänä. Eikä ihme. Ministeri Kiurun esittämät toimet ja niille luvattu 15 miljoonan euron rahoitus eivät kohdistuisi ilman koulutuspaikkaa ja syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin. Sen sijaan lähes koko summa, noin 14 miljoonaa euroa, esitetään käytettäväksi ilmaisiin oppimateriaaleihin lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa.

Ensimmäisenä esityksen epäkohtiin puuttuivat opettajien ammattijärjestö ja Suomen rehtorit. Ehdotus onkin monin tavoin epäkelpo ja jopa haitallinen lääke syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Pakkovuosi ei poista syitä, joiden takia oppimiskyvyssä tai motivaatiossa on puutteita, tai estä sitä, että opetuksesta pinnataan tai opinnot keskeytetään. Eikä esityksellä muuteta myöskään sitä, että ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja on lisäyksistä huolimatta Helsingissä ja muualla Uudellamaalla liian vähän.

Kaikki liikenevät resurssit olisi suunnattava heikoimmassa asemassa olevien auttamiseen, räätälöityyn tukeen ja nuoren rinnalla kulkemiseen. Voimavarat olisi suunnattava oppimisongelmien varhaiseen havaitsemiseen ja ennaltaehkäisyyn sekä opetuksen, oppilaanohjauksen ja oppilashuollon kuntoon laittamiseen. Myös uusia työelämälähtöisiä ja joustavia opiskelu- ja oppimismahdollisuuksia tarvitaan. Oppisopimusta on kehitettävä nuorille sopivaksi ja sellaiseksi, että se kannustaa ja mahdollistaa yrittäjät sitä tarjoamaan. Tässä on viisasta kuulla tarkalla korvalla yrittäjiä.

Pääministeri Kataisen hallituksen yksi keskeisimmistä tavoitteista on ollut, että yksikään nuori ei syrjäytyisi. Siksi hallitusohjelmaan kirjattiin selkeät tavoitteet, kuten etsivän nuorisotyön kehittäminen, kuntoutus ja ennaltaehkäisevän päihdetyön tukeminen. Myös joustava perusopetus ja ammattistartti ovat toimivia, olemassa olevia keinoja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Näihin toimiin verrattuna ministeri Kiurun esittämä pakkovuosi lähinnä siirtää tai syventää ongelmaa – ei ratkaise sitä.

Tarkoituksena ei ole säilöä eikä sulloa nuoria pakolla vuodeksi johonkin oppilaitokseen. Ei riitä, että kaikille nuorille voidaan tarjota koulutuspaikka. Kunnianhimoinen tavoite tulee olla, että koulutus suoritetaan loppuun ja että tutkinnon suorittaneilla on sellaista osaamista ja ammattitaitoa, jota työelämässä tarvitaan.

On myös pakko ihmetellä, miksi ministeri Kiurun esityksestä on jäänyt pois arviot sähköisen ylioppilaskokeen vaikutuksista? Kuntaliiton selvityksen mukaan yli 60 prosentissa lukioista käytetään opinnoissa opiskelijoiden omia tietokoneita. Esityksen maksuttomuusperiaatekin ontuu pahemman kerran.

Syytä on myös vielä kerran arvioida ajatus keskittää koulujen oppimateriaalien hankinta.

Esitys on vastoin hyviin oppimistuloksiin johtanutta suomalaista koulukulttuuria, jossa valinta tehdään pedagogisin perustein uskoen korkeasti koulutettuihin opettajiin.

Tavoite nuorten syrjäytymisen ehkäisystä on tärkeä ja vaatii toteutuakseen merkittäviä toimia päättäjiltä ja kaikilta nuorten kanssa toimivilta aikuisilta. Oppivelvollisuuden venyttämisestä ei ole ratkaisuksi ongelmaan. Nuoret ja heidän elämäntilanteensa ovat hyvin erilaisia, ja siksi he tarvitsevat yksilöllisiä, joustavia ja tilanteen mukaan räätälöityjä mahdollisuuksia sekä ennen kaikkea aikuisten aikaa sekä tukea opintielle löytääkseen.

Raiskaus on aina vakava rikos, jonka tekijä on aina syyllinen, ei uhri. Tallink Siljan henkilöstöjohtaja Vahur Ausmeesin viime viikon puheenvuorot ovat nostaneet pinnalle monta vakavaa kysymystä.

Laivayhtiön henkilöstöjohtaja Vahur Ausmees sanoi Ruotsin TV 4:n haastattelussa, että naisten täytyisi miettiä, kuinka paljon alkoholia he juovat, koska he tietävät, mihin se voi johtaa. Kommentti liittyi risteilyjen ongelmia, kuten lisääntyneitä raiskauksia, käsitelleeseen ohjelmaan.

En lähde väittelemään mitä Ausmees tarkoitti tai ei tarkoittanut. Joka tapauksessa puheenvuoro nosti esille asian, jolle pitäisi olla ehdoton nollatoleranssi; uhrin syyllistäminen.

On paljon asioita, joilla sekä miehet että naiset voivat vähentää riskiä joutua minkä tahansa rikoksen uhriksi. Kaupunkilaisjärki kannattaa pitää matkassa mukana tilanteessa kuin tilanteessa. On päivän selvää, että jokaisen meistä, niin miehen kuin naisen, on myös viisasta huolehtia oman alkoholin käyttönsä rajoista.

Päihtymys tai mikään mukaan asia ei kuitenkaan oikeuta uhrin syyllistämiseen väkivallanteosta ja raiskauksesta. Jokainen puheenvuoro, jossa edes vihjataan, että oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen vähenisi jostain syystä vaikkapa humalatilan vuoksi, on liikaa.

Uhrille on usein suuri kynnys lähteä ilmoittamaan kokemastaan väkivallasta. Puheenvuorot, jotka viittaavat uhrin syyllistämiseen ovat omiaan nostamaan kynnystä edelleen ja ne vaikeuttavat siten uhrin toipumista sekä selviämistä kokemastaan vakivallasta. Ja samalla vaikeuttavat myös rikoksen tekijän saamista vastuuseen teoistaan.

Naisen, tytön ja uhrin syyllistäminen raiskauksesta on ilmiö, jonka todella toivoisi olevan historiaa. Se on kuitenkin ilmiö, jonka ikeen alla miljoonat maailman naiset ja tytöt elävät yhä. Raiskatun rankaiseminen on tämän päivän arkea ympäri maailmaa. Se on asia, jota vastaan on tehtävä työtä kaikkialla. Raiskaus on vakava rikos, jonka tekijä on aina rikollinen.

On turvattomuutta herättävää, jos vakaviin rikoksiin suhtaudutaan julkisissa puheenvuoroissa vähänkin vähättelevästi tai peittelevästi. Kaikki syyt, joilla annetaan raiskaajille pontta välttää omaa vastuutaan ovat käsittämättömiä. Ne laittavat myös pohtimaan, saako apua, jos sitä tarvitsee vai tyydytäänkö vain vähättelemään asiaa. Me emme varmasti halua Suomea, jossa naisten liikkumatilaa rajoitetaan syyllistämällä. Silloin vasta ollaan vaarallisilla vesillä.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamistyö on monen mutkan kautta saatu oikeille raiteille. Tarkoitus on, että sote-palveluiden järjestämisestä vastaa viisi vahvaa alueellista järjestäjää, jotka rakentuvat nykyisten erityisvastuualueiden pohjalta. Edessä on mittava valmistelutyö, johon myös oppositiopuolueet ovat sitoutuneet. Järjestelmä- ja hallintokeskeisyyden sijaan lähtökohdaksi on otettava ihminen. Valinnanvapaus on valjastettava käyttövoimaksi edistää laatua, kustannustehokkuutta sekä terveys- ja hyvinvointihyötyjä. Raha seuraa ihmistä -mallista on säädettävä uudella valinnanvapauslainsäädännöllä.

Valinnanvapautta on laajennettava terveydenhuollossa mutta myös muissa palveluissa, kuten esimerkiksi vanhustenhuollossa, vammaispalveluissa ja kuntoutuksessa. Valinnanvapaus on toteutettava niin, että siirrymme aitoon monituottajamalliin, jossa palveluita tuottavat kunnat, yritykset ja kolmas sektori samoilla pelisäännöillä. Toimintaympäristön on oltava sellainen, että suomalaiset mikro- ja pk-yritykset voivat osallistua tasavertaisesti hyvinvointipalveluiden tuottamiseen.

Ruotsissa valinnanvapaus on perusterveydenhuollossa ja hoivapalveluissa valtakunnallisesti käytössä (Vård val ja Fritt val –lainsäädännöt). Palveluntarjoajat, julkiset ja yksityiset, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat tarjota palveluja, mutta valinta on aina potilaalla. Julkisen vallan palveluntuottajalle maksettava korvaus seuraa palvelun valitsevan ihmisen mukana.

Uudistuksen myötä on saatu samalla rahalla enemmän. Tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat pidentyneet. Uusia alan palveluyrityksiä on syntynyt runsaasti. Painavin perustelu mallille on se, että se on lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa ja vähentänyt terveyseroja.

Ehdotimmekin kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen kanssa (HS 16.6.2012), että sote-uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen. Viimeistään nyt on tähän ehdotukseen tartuttava. Vastaavaa mallia on ehdottanut myös Terveyden – ja hyvinvoinninlaitos (THL) omilla muokkauksillaan. Raha seuraa potilasta – malli on saanut tukea myös useilta muilta tahoilta. Ruotsin malli ei ole täydellinen, mutta siitä on mahdollista muokata toimiva malli Suomeen.

Ruotsin mallin parhaiden palojen tuominen Suomeen on otettava juuri työnsä aloittaneiden sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä ja monikanavarahoitusta työstävien työryhmien työhön. Raha seuraa ihmistä– mallista on mahdollista rakentaa se puuttuva elementti, jolla perusterveydenhuolto saadaan toimimaan, terveysasemien hoitojonot purettua sekä painopiste ennaltaehkäisyn vahvistamiseen.

Maahamme on luotava osana sote-uudistusta ajantasainen järjestelmä, jossa tehdään läpinäkyväksi vertailukelpoiset palveluntuottajien palvelun saatavuutta, laatua ja kustannuksia koskevat tiedot. Tästä hyötyvät kaikki - niin valintoja tekevät ihmiset, sote-alan ammattilaiset, päätöksentekijät kuin veronmaksajatkin. Ilman ajankohtaista ja avoimesti saatavilla olevaa seurantatietoa emme onnistu ohjaamaan sote-palvelujamme haluttuun suuntaan. Kustannusten hallitsemiseksi ja tasa-arvoisten palvelujen takaamiseksi on tärkeää, että rajalliset resurssimme suunnataan oikein. Seurantatiedot on myös tärkeä pohja tutkimukselle.

Seuranta- ja laaturekisterien kehittäminen on hyvien käytäntöjen levittämisen sekä koko sote-uudistuksen onnistumisen kannalta viisasta ja välttämätöntä.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja