Kategoria: Blogi

17.8.2013 Blogi

Helsingin sosiaali- ja terveysviraston hallintokäytäntö sai runsaasti kritiikkiä, kun 63 vuotta naimisissa ollut aviopari joutui erilleen, vaikka he haluaisivat yhteiseen hoitopaikkaan. Avioparin poika Matti P. Pulkkinen kirjoitti vanhempiensa tapauksesta Helsingin Sanomien mielipidesivulle.

Olen saanut asian tiimoilta runsaasti palautetta ja toiveita, että eduskunta puuttuisi asiaan niin, ettei iäkkäitä puolisoita erotettaisi virkamiesten päätöksillä. Olen vastannut yhteydenottoihin kertomalla, että eduskunta on asian jo selkeästi linjannut heinäkuun alussa voimaantulleessa vanhuspalvelulaissa.

Vanhuspalvelulain pykälään on kirjattu, että puolisoiden tulee saada asua yhdessä. Lakia koskevassa eduskunnan hyväksymässä mietinnössä todetaan selkeästi, että iäkkäille avio- ja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä molempien niin halutessa. Tämä vaade pätee yhtälailla myös sen jälkeen, kun toinen puolisoista tai kumpikin tarvitsee pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa muualla kuin aikaisemmassa kodissaan.

Nyt on olennaista, että niin kotikaupungissani Helsingissä kuin kaikissa maamme kunnissa, hiotaan päätösprosessit ripeiksi ja sellaisiksi, ettei puolisoita eroteta toisistaan kuin lääketieteellisistä syiden vaatiessa. Varmasti myös asumismahdollisuuksien ja hoivapaikkojen uudistamistarvetta on useissa kunnissa, jotta lain pykälää on mahdollista noudattaa. Myös asenteissa tarvitaan tuuletusta.

Vanhustenhuollossa tehdään erittäin vaativaa työtä ja laki tuo monta uutta asiaa lisää. Jotta vanhuspalvelulain tarkoitus toteutuu täysimääräisesti, on kunnissa järjestettävä koulutusta ja muutoin huolehdittava, että uuden lain vaateet tunnetaan ja osataan.

Uusi vanhuspalvelulaki vauhdittaa monin tavoin ikäihmisten palveluiden kehittämistä. Kyse on myös siitä, miten kuntia kehitetään niin, että ne olisivat hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille. Hyväksyessämme vanhuspalvelulain eduskunnassa edellytimme, että hallitus seuraa lain tavoitteiden toteutumista. Seurantaan tulee selkeät kriteerit, joiden toteutumista on tarkkaan arvioitava. Hyvin järjestetty seuranta on omiaan muuttamaan toimintaa haluttuun suuntaan. Osaltani seuraan erityisen tarkkaan Helsingin työtä lain toimeenpanossa.

Lehdestä luetut yksittäiset tapaukset eivät tietenkään ole kokonaiskuva eivätkä aina kerro koko totuutta. Julkinen keskustelu on kuitenkin omiaan vauhdittamaan asioiden kuntoon laittamista. Tärkeää on se, että tätä artikkelia luettaessa 63 vuotta naimisissa ollut aviopari olisi päässyt takaisin yhteen. Ja se, ettei kenenkään tarvitsisi pelätä ikääntymisen takia joutuvansa eroon puolisostaan.

Sari Sarkomaa
kokoomuksen kasanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

9.8.2013 Blogi

Lähes jokainen suomalainen on nähnyt useamminkin suojatiellä tapahtuvan “läheltä piti” -vaaratilanteen, jossa moottoriajoneuvo on ollut ajaa suojatietä ylittävän päälle. Varsinkin pienten lasten vanhemmille huoli lasten turvallisuudesta koulutiellä on enemmän kuin tuttua. Huoli ei ole turhaa. Arviolta kolme neljästä lapsille sattuvista henkilövahingoista tapahtuu tietä ylittäessä.

Ei riitä, että lapset oppivat noudattamaan liikennevaloja. Yhtä tärkeää on opettaa lapsi katsomaan tuleeko autoja, ja että auto voi tulla ja tuleekin usein, vaikka valo on jalankulkijalle vihreä. Vielä vaikeampaa on lapsille opettaa, että vaikka auto pysähtyy suojatielle, voi toisella kaistalla autoilijat vain painaa kaasua. Näin tapahtuu käsittämättömän usein ja hyvin vakavin seurauksin.

Suojatiellä tapahtuvat kuolemantapaukset ja loukkaantumiset ovat lisääntyneet. Ala-asteikäiset koululaiset ja ikäihmiset ovat erityisiä riskiryhmiä. Liikenneturvan mukaan vuonna 2011 suojateillä sattuneissa onnettomuuksissa kuoli 21 ihmistä ja loukkaantui keskimäärin 2 ihmistä päivässä. Ruotsiin ja Viroon verrattuna autoilijat kunnioittavat suojateitä Suomessa paljon huonommin.

Uusia ja tehokkaita toimia turvallisuuden parantamiseksi suojateillä on aivan pakko tehdä, jotta suojatiet olisivat nimensä veroisia. Hallituksen on liikenneministeri Kyllösen (vas.) johdolla otettava vakavasti lisääntyneet suojatieonnettomuudet ja kovennettava rangaistuksia suojatiesääntöjen rikkomisesta. Päiväsakkojen määrän lisääminen on täysin perustelua suojatietörkyilyn kitkemiseksi

Asian eteenpäinviemistä varmasti auttaa se, että liikenneministeri Kyllönen on ministerikaudellaan kertonut kannattavansa kovempia rangaistuksia autoilijoille, jotka törttöilevät suojateillä. Hän on myös sanonut, ettei usko pelkän asennekasvatuksen auttavan asiaa. Olen Kyllösen kanssa täysin samaa mieltä ja kannustaa ministeriä ryhtymään sanoista tekoihin.

Syytä on myös tarttua muihin Liikenneturvan esittämiin toimenpiteisiin suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Esitettyjä keinoja ovat päiväsakkojen lukumäärän nostamisen lisäksi poliisivalvonnan lisääminen ja ajonopeuksien tarkastelu. Kaikki keinot pitäisi saada käyttöön. Olisi hyvä harkita myös kansallista kampanjaa suojatieturvallisuuden edistämiseksi.

Monissa maissa, kuten Ruotsissa, on ollut mittavia valtakunnallisia kampanjoita suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Oikeaa asennetta noudattaa liikennesääntöjä tarvitaan tietenkin niin autoilijoilta, pyöräilijöiltä kuin jalankulkijoiltakin. Kampanjaan on syytä ottaa mukaan myös koulut ja vanhemmat. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton MLL:n Uudenmaan piiri paikallisyhdistyksineen järjestämä suojatiepäivystykset ovat fiksua ja tarpeeseen tulevaa toimintaa.

On olennaista muistaa, että lasten tarkkaavaisuus liikenteessä herpaantuu helposti. Lapsi ei kykene hahmottamaan liikennettä samalla lailla kuin aikuinen. Jo lasten pieni koko tekee liikenteen havainnoinnin haastavaksi lapselle. Siksi autoilijoiden ja muiden tiellä liikkujien tulee osoittaa malttia ja varovaisuutta etenkin suojateiden ja kouluteiden varsilla.

Poliisi on valvonut autojen nopeuksia koulujen lähellä ja havainnut, että myös koululaisten ylinopeutta ajavat vanhemmat aiheuttavat vaaratilanteita. Lapsia kouluun autolla vieviltä vanhemmilta on syytä odottaa erityistä varovaisuutta. Turvalliseen liikenteeseen ei ole yhtä niksiä, mutta perusta on meidän jokaisen asenteissa. Lapsille tärkeintä on kotoa ja aikuisilta saatu esimerkki. Ettei yksikään lapsi jäisi auton alle.

Sari Sarkomaa (kok)
kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Sosiaali- ja terveydenhuolto on uudistettava, jotta jokainen ihminen saisi tasa-arvoisesti ja ajoissa tarvitsemansa avun ja tuen. Mittava uudistustyö on tekeillä ja sen vaikutukset näkyvät ja tuntuvat vasta useiden vuosien päästä. Esimerkiksi uusien sote-alueiden on tarkoitus aloittaa toimintansa viimeistään vuonna 2017. Siksi on välttämätöntä, että isojen kokonaisuudistuksien rinnalla tehdään ripeästi vaikuttavia toimia.

Terveydenhuollon uudistamisessa painopiste on siirrettävä ennaltaehkäisyyn ja terveyden edistämiseen. Kaikkein kiireisintä on löytää keinot saada terveysasemat toimimaan ja perusterveydenhuolto houkuttelevaksi työpaikaksi. Ihmiset tekevät palveluiden laadun.

Terveysasemille on päästävä sujuvasti ja oikea-aikaisesti. Hoitojonot ja terveyserot tulevat kalliiksi. Hallinnolliset sote-linjaukset kaipaavat rinnalleen aidosti uutta, jotta pitkät odotusajat saada purettua ja ihmisten pallottelusta päästään. Vielä avoinna olevat terveydenhuollon rahoitusratkaisut on selvitettävä. Viisasta on, että olemme sopineet, että sote-uudistuksessa metropolialueelle tulee erillisratkaisu.

Pidän välttämättömänä sitä, että Helsingin yliopistollisen keskussairaalan yhtenäisyyttä ei pilkota. Se olisi kallista ja tyhmää. Kärsijöinä ja maksajina olisivat potilaat. Nykyinen HUS ja sen osana HYKS on osoittanut, että työnjaolla, keskittämisellä ja suurilla volyymeillä saadaan hyvää laatua ja muuta maata maltillisempi kustannuskehitys. Meidän alueen toimijoiden on nyt yhdessä käärittävä hihat. Ensisijaista on löytää alueemme yhteinen sote-ratkaisu.

Erikoissairaanhoidossa tarvitaan vahvaa ohjausta ja koordinaatiota ja sen osana valtakunnallisesti yhtenäiset hoitoonoton kriteerit. Näin edistetään potilasturvallisuutta, hoidon vaikuttavuutta ja laatua sekä toiminnan kustannustehokkuutta. Kiritän uutta peruspalveluministeriä antamaan päivystysasetuksen, jolla varmistetaan sairaanhoidon järkevä työnjako.

Terveydenhuollossa on varauduttava lisääntyvään valinnanvapauteen. Terveydenhuoltolaki tulee voimaan asteittain niin, että vuonna 2014 kaikilla Suomessa asuvilla on oikeus valita terveyskeskuksensa ja sairaalansa. Jotta valinnanvapaus toteutuu, tarvitsemme selkeää vertailutietoa vaihtoehdoista, palveluiden laadusta ja saatavuudesta. Myös ensi vuonna voimaan astuva EU:n potilasdirektiivi edellyttää, että tätä tietoa on tarjolla EU-kansalaisille. Direktiivin lähtökohta on, että potilas saa hakea vapaasti terveyspalveluja toisesta EU-maasta.

Olen ehdottanut, että Suomeen luotaisiin ajantasaiset laatu- ja vaikuttavuusrekisterit, joiden avulla terveydenhuollon palveluntuottajien vertailu palvelun saatavuuden, laadun ja kustannusten osalta on mahdollista. Laaturekistereistä hyötyvät kaikki - niin potilaat, terveydenhuollon ammattilaiset, päätöksentekijät kuin veronmaksajatkin, jotka kaikki tarvitsevat ajantasaista tietoa hoidon laadusta. Olen jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen yhdessä kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen kanssa. (KK 519/2013)

Kokoomuksen eduskuntaryhmä nimesi minut ja kansanedustaja Lenita Toivakan valmistelemaan ehdotuksia sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuuden edistämiseksi. Työmme keskiössä on perusterveydenhuolto ja terveysasemat. Tavoitteemme on tehdä ehdotuksia Kataisen hallituksen ja nykyisen eduskunnan toteutettavaksi.

Olen vieraillut useilla Helsingin terveysasemilla ja kulkenut muutoinkin kuulemassa eri kaupunginosien tilanteista ja terveydenhuoltohenkilöstön näkemyksiä uudistustarpeista. Samalla olen vienyt helsinkiläisiltä saamiani palautteita eteenpäin terveydenhuoltomme uudistamiseen.

Vastaanotan mielelläni ideoita ja ajatuksia, jotta saamme kehitettyä terveydenhuoltoamme entistä toimivammaksi ja laadukkaammaksi. Ja palautteet  – niin ruusut kuin risut – Helsingin palveluista ovat aina tervetulleita.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja, terveydenhuollon maisteri
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
sari.sarkomaa@eduskunta.fi
050 511 3033

Reipasta liikuntaa on päiväkodissa puoleen päivään mennessä keskimäärin vain 24 minuuttia. Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen tulos on otettava vakavasti. Päiväkodeissa on tietenkin eroja, mutta jos liikuntaa on saman verran iltapäivällä, ei päivittäinen määrä ole kummoinen. Varsinkaan jos lapsi ei liiku päivähoidon ulkopuolella.

Tutkimus todistaa karulla tavalla tiedossa olleen lasten liikkumattomuuden. Se on todellinen kansanterveydellinen aikapommi, jonka purkaminen on priorisoitava hyvinvointipolitiikkamme kärkeen. Liikkumattomuutta on kitkettävä lasten jokapäiväisessä arjessa, niin kotona kuin päivähoidossa.

Alle kouluikäisille tehtyjen liikuntasuositusten mukaan reipasta liikuntaa pitäisi olla vähintään kaksi tuntia joka päivä. Tutkimusten mukaan valtaosalla 3-vuotiaista suositus jää toteutumatta, ja kolmasosalla 3-6 -vuotiaista lapsista. Tilanne on vakava.

OECD on aivan oikein muistuttanut Suomea, että terveyserojemme kaventaminen vaatii nykyistä enemmän tehoa sairauksien ehkäisyyn ja terveellisten elintapojen edistämiseen erityisesti lapsilla.

Lapsi on luotu liikkumaan ja leikkimään. Liikunnassa ei ole vain ylipainon kitkemisestä. Leikkiminen ja riittävä liikunta tukevat oppimista ja ovat aivan perusedellytyksiä lasten kehitykselle, terveydelle ja hyvinvoinnille.

Olennaista on kannustaa lapsia terveellisiin elämäntapoihin jo pienestä pitäen, sillä liikuntatottumukset opitaan varhain. Tutkimusten mukaan jo kolmen vuoden iässä fyysisen aktiivisuuden määrä ja elämäntapa alkavat muodostua. Liikkumattomuus näyttää olevan erityisen pysyvä elämäntapa.

Valtion liikuntaneuvoston tuore puheenvuoro liikunnan aseman vahvistamiseksi varhaiskasvatuksessa oli lämpimästi tervetullut. Se on myös eduskunnan lapsen puolesta -ryhmämme tärkeä tavoite. Viimeisin ryhmämme työseminaari varhaiskasvatuslain sekä liikunnan ja hyvinvoinnin edistämiseksi nosti vahvasti esille sen, että varhaiskasvatuksen liikkumiskäytäntöjä on muutettava. Liikuntaneuvosto painotti aivan oikein varhaiskasvattajan vastuuta liikuntamyönteisen toimintakulttuurin muodostajana.

Tällä hetkellä päiväkodit ovat monin tavoin erilaisia: joissain liikutaan paljon, toisissa ei niinkään. Vain valtakunnallisilla sitovilla varhaiskasvatussuunnitelman perusteilla voidaan varmistaa se, että liikuntamyönteinen toimintakulttuuri on osa kaikkien lasten päivähoidon arkea.

Avasin Valo ry:n (www.valo.fi) järjestämän varhaiskasvatuksen asiantuntijaverkoston liikuntaan liittyvän työseminaarin 16.4. Siellä kerroin, että yli 40 vuotta vanhan päivähoitolain uudistaminen varhaiskasvatuslaiksi on mittava mahdollisuus lasten liikunnan lisäämisessä. Suositukset päivittäisen liikunnan määrästä eivät riitä, vaan uuden varhaiskasvatuslain pykäliin on sisällytettävä lapsen oikeus riittävään päivittäiseen liikuntaan ja leikkiin. On välttämätöntä, että valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet olisivat jatkossa suosituksen sijaan velvoittavia samalla tavalla kuin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet.

Ulkoilu ja liikkuminen ovat vaikuttavaa terveydenedistämistä, mutta myös mitä parhainta yhdessäoloa. Liikunta tarjoaa ilon, leikin ja riemun lähteen lapsille ja tukee monin tavoin koko perheen arkea ja hyvää elämänlaatua. Meillä vanhemmilla on päävastuu siitä, että autamme lapsia löytämään liikunnan ilon ja ottamaan sen tärkeäksi osaksi jokapäiväistä elämää.

15.5.2013 Blogi Verkkouutisissa

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuslinjausten yhteydessä sovittiin viisaasti, että metropolialueelle tulee erillisratkaisu. Olen esittänyt, että osana erillisratkaisua metropolialueella kokeiltaisiin Ruotsin mallin tyyppistä rahoitusratkaisua, jossa rahaa seuraa potilasta.

Ruotsin kaltaisen ”raha seuraa potilasta” -mallin painavin perustelu on se, että se on naapurimaassa lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa. Ruotsissa 93 % hoitoa tarvitsevista pääsee lääkärille viikon sisällä. Suomen sote-uudistuksessa painopiste on oikeasti saatava peruspalveluihin. Terveysasemille on päästävä sujuvasti ja oikea-aikaisesti. Hoitojonot ja terveyserot tulevat kalliiksi. Hallinnolliset sote-linjaukset kaipaavat rinnalleen aidosti uutta, jotta pitkät odostusajat saada purettua ja ihmisten pallottelusta päästään.

Jätin 3.5. kirjallisen kysymyksen (KK 362/2013), jossa kysyin aiotaanko "raha seuraa potilasta" -mallia pilotoida perusterveydenhuollossa ensin metropolialueella. Kysyin myös mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta sosiaali- ja terveysministeriö selvittää Ruotsin kaltaisen mallin, jossa potilaan valinta ratkaisee rahoituksen kohdentumisen ja "raha seuraa potilasta", käyttöönoton mahdollisuudet Suomessa.

Vielä kysymykseen ei ole tullut ministerin vastausta mutta toivon, että eduskunnan sote-keskustelussa sosiaali- ja terveysministerit näyttäisivät kirjallisessa kysymyksessä perustelluille ehdotuksille vihreää valoa. On hienoa, että Helsinki on jo ilmoittautunut mahdolliseen kokeiluun mukaan. Odotan ja kannustan muita Uudenmaan kuntia kiinnostumaan asiasta.

Ruotsissa käytössä olevien ns. Vård val ja Fritt val –lainsäädäntöjen tavoitteena oli siirtyä organisaatiokeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen, jolloin potilas voi vapaasti valita vakituisen lääkärin tai terveyskeskuksen. Mukana on myös hoivapalvelut. Ruotsissa palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaan. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua seurataan sekä valvotaan tarkasti. Järjestelmä ei myöskään erottele yksityistä ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina. Myös uusia terveydenhuollon ja hoiva-alan palveluyrityksiä on syntynyt runsaasti.

Valinnanvapaus ei ole kaukainen haave, vaan tosiasia myös meillä kotimaassa. Terveydenhuoltolaki tulee voimaan asteittain niin, että vuonna 2014 kaikilla Suomessa asuvilla on oikeus valita terveyskeskuksensa ja sairaalansa. Sen sijaan valmisteilla olevan sote-uudistuksen rahoitusratkaisut ovat vielä avoinna. Lisäpaineita kestävälle rahoitusratkaisulle tuo ensi vuonna voimaan tuleva EU:n potilasdirektiivi.

Ruotsissa uudistus on mahdollistanut sen, että perusterveydenhuollossa on saatu samalla rahalla enemmän. Palvelun tuottajia kannustetaan hoitamaan potilas laadukkaasti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Uudistuksen myötä tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy on parantunut. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Erityisen huomionarvoista on se, että erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välistä rajaa on onnistuttu siirtämään perustason suuntaan.

Kävimme johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa viime kesänä Ruotsissa malliin tutustumassa ja eri tahojen näkemyksiä uudistuksen vaikutuksista kuulemassa. Ruotsissa puolueet ovat laajalla rintamalla uudistuksen takana ja ei ihme. Ehdotimme kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen kanssa (HS 16.6) että sote-uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen. Viimeistään nyt on tähän ehdotukseen tartuttava.

Suomen ja Ruotsin järjestelmät eivät ole identtisiä ja siksi vertailuja ei voi tietenkään suoraan tehdä. Selvää on, että meillä ei ole varaa olla katsomatta mitä Ruotsin malli perusterveydenhuollossa tai laajemminkin sote-palveluissa Suomessa merkitsisi.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Isien roolin vahvistaminen on tärkeää. Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Myös naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen ja tasa-arvoisen vanhemmuuden edistäminen edellyttävät isien vahvempaa vanhemmuutta. Työnantajille vanhemmuuden kustannuksista aiheutuvaa ”äitiriskiä” ei kuitenkaan pureta pelkästään kannustamalla isiä perhevapaiden pitämiseen. Vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset on yksinkertaisesti saatava tasattua. Ikävä tosiasia on, että naisten syrjintä työmarkkinoilla jatkuu niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä.

Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi kantaa suurin vastuu vanhemmuuden kustannuksista.

Useissa työehtosopimuksissa on säädetty työnantajan velvollisuus maksaa täyttä palkkaa äidille äitiysrahakauden ensimmäisen kolmen kuukauden ajan. Niin kauan kuin työnantaja ei saa tästä täyttä korvausta, naisen palkanneen työnantajan asema on heikompi suhteessa miehen palkanneeseen. Työnantajien kustannukset sitä suuremmat, mitä parempi palkka naisella on. Naisvaltaisten alojen kustannuksia lisäävät paitsi äitien pidemmät vanhempainvapaat ja raskaudenaikaiset sairauspoissaolot mutta myös epäsuorat kustannukset, kuten sijaisten rekrytointi sekä sairaan lapsen hoito.

Äitiriski näkyy niin nuorten naisten pätkätöinä kuin naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa. Laskelmien mukaan yksi lapsi maksaa äidin työnantajalle yli 10 000 euroa. Vanhemmuuden kustannukset syövät kovalla tavalla naisvaltaisten alojen, kuten palvelu-, hoiva- ja hoitoalan yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia. Tähän ei Suomella ole varaa. Tarvitsemme kipeästi jokaisen työpaikan ja yrityksen.

Oli iso pettymys, ettei hallituksen tuoreessa kehysselonteossa ole asiasta pihaustakaan. Työmarkkinakeskusjärjestöjen ja Kataisen hallituksen on nyt otettava vastuu äitiriskin – työelämän suurimman tasa-arvon häpeätahran ja yrittäjyyden jarrun – poistamisesta. Asian edistäminen on jo kolmannen hallituksen ohjelmassa.

Olen ehdottanut vanhempainvakuutusta ratkaisuksi vanhemmuuden kustannusongelmaan. Tällä hetkellä vanhempainetuudet maksetaan sairausvakuutuksen kautta. Vanhemmuus ei kuitenkaan ole sairaus ja vanhempainetuudet myös määräytyvät eri tavalla kuin sairauspäivärahat. Itsenäinen vanhempainvakuutus toisi selkeästi esiin sen, millaisia kustannuksia vanhempainetuuksista työnantajalle ja palkansaajalle tulee. Vanhempainvakuutus mahdollistaa vanhemmuuden kustannusten jakamisen mutta myös rahoitusosuuksien muutoksen kuten valtiovallan osuuden vahvistamisen.

Hallitusohjelmakirjaus velvoittaa nykyisen hallituksen ja vastaavan ministerin aktiivisesti hakemaan asiaan ratkaisuja niin, että vielä tämä eduskunta ehtii käsittelemään asiaa koskevat lait.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja

Blogi Verkkouutisissa

Aina kun puhutaan lapsista, on puhuttava myös vanhemmista. Vanhemmilla on aina ensisijainen kasvatusvastuu. Ilman vanhempien nykyistä vahvempaa panosta emme onnistu kitkemään kurittomuutta kouluista. Meidän vanhempien kasvatuksen ryhtiliikkeelle on huutava tarve. Minkä kotona oppii, sen koulussa taitaa. Myös kodin ja koulun yhteistyössä on paljon käyttämätöntä voimavaraa, joka on täysimääräisesti otettava käyttöön.

Olen ehdottanut koulurauhasopimusta, jossa oppilaat, vanhemmat sekä koko koulun väki sopisivat yhdessä oman koulunsa käyttäytymis- ja pelisäännöt. Koulurauhasopimukselle luo perustan eduskuntaan keväällä tulevat koulujen työrauhasäädökset. Niiden mukaan koulujen olisi opetussuunnitelman laatimisen yhteydessä tehtävä oma suunnitelmansa kurinpito- ja ojentamiskeinojen käyttämisestä sekä henkilöstön kouluttamisesta. Mielestäni säädöksiin on myös kirjattava oppilaiden ja vanhempien vahva rooli yhteistyössä koulun väen kanssa.

Koulutasolla, mutta myös kodeissa, tarvitaan lisää tietoa koulun kurinpito- ja ojentamiskeinoista sekä muista säännöistä. Yhdessä tekeminen on alku sitoutumiselle ja koulurauhasopimuksen onnistumiselle. Yhteisöllisyyden voima on yllättävän vahva, eikä se vaadi lisäbudjetteja.

Opetushallituksen on hyvä valmistella koulurauhasopimusta varten valtakunnalliset perusteet. Opettajilla ja rehtoreilla on oltava koulukuriin liittyvää koulutusta nykyistä enemmän perus- ja täydennyskoulutuksessa. Kodin ja koulun yhteistyöhön on luotava uusia elementtejä. Tässä työssä on Opetushallituksella tärkeä rooli. On välttämätöntä, että vanhemmat tietävät koulun pelisäännöt ja huolehtivat sekä kasvattavat ja opettavat lapsiaan pelisääntöjen noudattamiseen. Kurinpitoasioissa vanhempien ja opettajien yhtenäinen linja on tehokkain.

Koulukurikeskustelussa on tietenkin aina muistettava, että häiriökäyttäytymisen taustalla on usein oppimisen vaikeudet ja muut tukea edellyttävät ongelmat, joihin tulisi puuttua oppilashuollollisin toimenpitein. Opettajaa eikä oppilasta ei saa jättää yksin vaan oppilashuollon on oltavana tukena jo ennaltaehkäisevästi. Koulurauhasopimuksessa on tärkeää sopia myös oppilashuollon toimista ja arvioida myös voimavarojen riittävyyttä.

Lasten kannalta on olennaista, että vanhempien mielenterveys- ja alkoholiongelmiin sekä väkivallan käyttöön puututaan viipymättä. Esimerkiksi aikuisten päihdepalveluiden puutteet näkyvät myös koulussa. Lasten pahoinvoinnin kitkemisessä myös aikuisten auttaminen on olennaista. Opettajan tehtävä ei ole olla psykiatri tai poliisi.

Yksilöllinen ja lapsen tarpeista lähtevä opetus edellyttää entistä enemmän vuoropuhelua vanhempien ja opettajien välillä. Vuorovaikutus kodin kanssa auttaa opettajaa tuntemaan oppilaansa. Hyvä yhteistyö auttaa vanhempia tukemaan lastensa oppimista ja koulunkäyntiä. Lapselle hyvä turvaverkko syntyy, kun kodin ja koulun aikuiset toimivat johdonmukaisesti ja tasavertaisesti yhdessä.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Tärkein kehysriihitavoite oli saada tuntuvia toimia uusien työpaikkojen, hyvän työelämän ja yrittäjyyden edistämiseksi. Ilman työtä ei ole hyvinvointia. Verotuksen on kannustettava kaiken kokoisia yrityksiä ja kaikkia palkansaajia. Työnteon on aina kannatettava. Tämän eteen on hallituksen jatkettava työtä koko kautensa ajan.

Työllistävää yritysverouudistusta tarvitaan. Oli hyvä, että hallitus korjasi päätöstään ripeästi ja reilusti. Tulemme tapamme mukaan valtiovarainvaliokunnassa puimaan hyvin tarkkaan kehysselonteon annin.

Kaipaamme kipeästi uusia keinoja nostaa työllisyysastetta. Kotitalousvähennyksen enimmäismäärän korottaminen 2 400 euroon oli perusteltua. Vähennys on hyvää arkea, työllisyyttä, palvelualojen kehittymistä sekä harmaan talouden kitkemistä edistävä täsmätoimi. Kannustan vähennyksen laajentamista, ensimmäiseksi kuntoutukseen. Näin edistettäisiin terveyttä ja toimintakykyä. Palvelun voisi ostaa vaikka ikääntyvälle omaiselle. Se olisi kansantaloudellisesti ja terveydellisesi kannattavaa.

Uusi joustava hoitoraha vauhdittaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Tarvitsemme kaikki voimavarat - niin naiset kuin miehet työelämässä ja äidit ja isät vanhemmuudessa – käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla.

Pettymys oli, että vieläkään ei ole edetty työnantajille vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaamisessa. Hallitusohjelma velvoittaa hallitusta löytämään ratkaisun yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Kyse on yrittäjyyden jarrun ja tasa-arvon häpeätahran poistamisesta. Olen ehdottanut, että vanhempainetuuksista muodostetaan vanhempainvakuutus. Se tuo esille millaisia kustannuksia vanhemmuus aiheuttaa ja mahdollistaa niiden tasaamisen.

Jokaisen nuoren on päästävä koulutukseen ja sitä kautta työhön, ettei yksikään syrjäydy. Oli viisasta lisätä voimavaroja ammatilliseen koulutukseen ja uudistaa oppisopimusta. Ikävä kyllä Helsingin saamat lisäpaikat ovat riittämättömiä. Meillä vaje on suurin. Paikkoja puuttuu ainakin 1500. Hallituksen on vielä budjettiriihessä katsottava lisäratkaisuja pääkaupunkiseudulle. Muutoin ei takuu koulutus- ja yhteiskuntatakuu toteudu.

Edessä on mittavia menoleikkauksia ja tuntuvia veronkorotuksia. Terveydelle haitallisten tuotteiden kuten alkoholin, tupakan sekä makeisten ja virvoitusjuomien verotusta korotetaan. Verouudistus kannustaa jokaista pohtimaan kulutusvalinnoillaan myös terveyttään. Alkoholin ja ylipainon aiheuttamat sairaudet ovat karmaiseva taakka kansanterveydelle. Siksi toimet terveyden edistämiseksi ja terveyserojen vähentämiseksi ovat välttämättömiä.

Myös sähkövero nousee ja se näkyy kaikkien kukkarossa sekä asumisen kustannuksissa. On hyvä, että asuntopolitiikkaan on tulossa puhtia ja toimia. Tavallisella palkansaajalla ja eläkeläisellä pitää olla mahdollisuus asua Helsingissä. Asumisen sietämätön kalleus on metropolin ja siten koko Suomen menestymisen este.

Kestäyysvajeen umpeenkuromisen ja hyvinvointipalveluiden pelastamisen edellytys on, että sote-uudistus onnistuu. Sote-uudistuksen mutkista ja virheistä on otettava oppia. Perustana on oltava riittävän suuret asukaspohjat. Muutoin tavoite potilaan pompottelun poistavista sujuvista hoitoketjuista ei toteudu. Hoitojonot ja terveyserot tulevat kalliiksi. Metropolialueella on oltava oma ratkaisunsa. HUSin pilkkomisesta onkin viisaasti luovuttu.

Olen tyytyväinen, että peruspalveluministeri on luvannut täydentää sote-työryhmää niin, että siellä on tarvittava perusterveyden- ja sosiaalihuollon osaaminen. Hoitotyön osaamisen mukaan ottaminen on edellytys uudistuksen onnistumiselle. Tieto on siellä missä työ tehdään.

Olen iloinen siitä, että hallitus toimi eduskunnan lausuman mukaisesti ja osoitti uuden lastensairaalan rakentamiseen 40 miljoonaa euroa. Mikä olisikaan parempi lahja sata vuotta täyttävältä isänmaaltamme tuleville sukupolville kuin uusi lastensairaala.

Sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen tie on ollut mutkainen. Matkan varrella useampikin virkamies- ja asiantuntijatyö on heitetty roskakoriin. Yksi kansliapäällikkö on lähtenyt ja uusi kansliapäällikkö on jo ehdotettu sivuutettavan vetovastuusta. Hallituskausi on jo yli puolivälin ja uudistuksen keskeinen sisältö on edelleen monin osin avoinna ja ratkaisua vailla. Nyt on viimeinen hetki ottaa oppia tehdyistä virheistä ja löytää yhteinen sävel.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on tehtävä parhain virkamies- ja asiantuntijavoimin. Uudistuksen onnistumisen ehdoton edellytys on se, että asiantuntijatietoa uskotaan ja tutkimustuloksia hyödynnetään. Uudistuksen ratkaisuista, niin pienistä kuin suuristakin, on saatava taloudelliset ja toiminnalliset arviot. Nyt tämä ei ole riittävällä tavalla toteutunut. Nykymenolla on suuri vaara, että ajaudutaan liian silppuiseen ja monimutkaiseen järjestelmään, jossa tavoite ihmisten pallottelun poistavista sujuvista hoitoketjuista ei toteudu.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoitteet toteutuvat ainoastaan ja vain, jos pohjaksi otetaan riittävän suuret väestöpohjat. Liian pienet yksiköt eivät ole henkilöstönkään näkökulmasta kilpailukykyisiä. On tärkeä muistaa, että esimerkiksi hoitajapulan keskeinen syy on työpaikkojen vetovoimaisuuden puute. Jotta tulevaisuudessa onnistuttaisiin torjumaan yhä pahenevaa työvoimapulaa, on sote-uudistuksessa syytä ottaa tarkasteluun myös se, miten hoitotyötä johdetaan ja miten työhyvinvointiin panostetaan.

Painopiste on saatava ennaltaehkäisyyn ja terveyden edistämiseen. Hoitojonot ja terveyserot tulevat kalliiksi. Terveyskeskuksien, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalveluiden on toimittava yhdessä ihmisen parhaaksi. Selvää on, että sote-uudistusta ei pidä vain odotella, vaan kunnissa on urakoitava jatkuvasti terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden kehittämiseksi. Viime eduskuntakaudella eduskunnassa hyväksymämme terveydenhuoltolain toimeenpanossa on vielä paljon tehtävää.

Sote- ja kuntauudistus on tehtävä käsikädessä niin, että saavutetaan kokonaisuuden perimmäinen tavoite tasavertaisista ja laadukkaista peruspalveluista. Kumpikaan uudistus ei voi eikä saa olla alisteinen toiselle, vaan niiden on tähdättävä samaan maaliin. Metropoli- ja HUS- alueella tarvitaan aivan omia ratkaisuja, ja näin on aivan oikein jo vaateestamme sovittu tehtävän.

Viime viikolla peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sdp) nimeämän sote-lain valmistelutyöryhmän kokoonpanon puutteellisuus on herättänyt kritiikkiä eikä syyttä. Huolta on herättänyt myös sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukeen sivuuttaminen työryhmän vetovastuusta. Tätä on mahdoton ymmärtää. Juuri nyt tarvitaan kaikki osaaminen. Myös pitkäjänteisyys ja jatkuvuus ovat ison uudistuksen eteenpäinviemisessä olennaisia.

Työryhmän työn onnistumisen perusedellytys on, että siinä on uudistuksen kannata olennaista osaamista. Tavoitteena on vahvistaa perusterveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluita. Siksi työryhmästä uupuvaa tämän alan asiantuntemusta on ehdottomasti täydennettävä. Työryhmän on myös syytä kuulla tarkalla korvalla hoito- ja sosiaalityöntekijöitä. Tieto on siellä missä työ tehdään. Ja tätä asiantuntemusta on myös työryhmässä oltava.

Sanomattakin pitäisi olla selvää, että työryhmätyön ytimessä ja perustana on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) edustus sekä sosiaali- ja terveysministeriön parhaat ja kokeneimmat virkamiehet. Nämä korjaukset ovat välttämätön alku sote-työn oikeille raiteille saamiseksi.

Työryhmän täydentämisen vaateemme ovat olleet perusteltuja. On mainiota, että peruspalveluministeri on valmis työryhmää täydentämään. Täydentäminen on syytä tehdä viipymättä, ettei enää yhtään kallisarvoista aikaa valu hukkaan. Hyvällä yhteistyöllä on kaikki mahdollisuudet onnistua sote-uudistuksessa. Tämä vahva ja rakentava yhteistyö on hyvä rakentaa samalla, kun ministerit yhdessä täydentävät sote-valmisteluryhmää. Vain näin voimme varmistaa, että saamme eduskuntaan keväällä 2014 laadukkaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain.

Blogi Verkkouutisissa

Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan helsinkiläisten tokaluokkalaisten iltapäivätoiminta on vaarassa taantua taloushaasteiden vuoksi. Lipsuminen tavoitteestamme tarjota kaikille eka- ja tokaluokkalaisille turvallinen iltapäivä olisi lyhytnäköistä.

Lisäsimme viime vuonna Helsingin kaupungin budjettiin voimavaroja, jotta kaikki iltapäivähoitopaikkaa hakevat eka- ja tokaluokkalaiset sen saisivat. Tässä onnistuimme. Ensi vuonna pienten koululaisten määrä, mutta myös perheiden halukkuus hakea paikkaa arvioidaan olevan nykyistä suurempi.

Opetusvirasto on julkisuudessa arvioinut, että tavoitteesta turvata kaikille halukkaille pienille koululaisille turvallinen iltapäivä luovutaan, jotta rahat riittäisivät. Tämä vaikeuttaisi monen perheen arkea. Ilman iltapäivähoitopaikkaa jäisi arviolta noin 200-300 tokaluokkalaista ensi lukuvuonna, sillä paikat täytettäisiin priorisoiden ekaluokkalaisten tarpeita.

Helsingin kaupunginvaltuusto teki viime vuonna näyttävästi 200-vuotisjuhlapäätöksen 10 miljoonan euron kohdentamista nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Syrjäytymisen ehkäisy edellyttää pitkäjänteistä työtä. Tokaluokkalaisten ja heidän perheidensä tyhjän päälle jättäminen ei ole viisasta, koska se vetäisi mattoa alta työltä, jolla edistetään perheiden hyvää arkea ja ennaltaehkäistään lasten syrjäytymistä. Kannustan opetusvirastoa ja -lautakuntaa etsimään talouden tiukoissa kehyksissä ratkaisun, jossa perheitä ei jätetä pulaan.

Ajassa, jolloin kipuilemme työelämän hektisyyden, lasten yksinäisyyden, syrjäytymisen sekä kasvavien huostaanottomäärien kanssa, on nähtävä, että iltapäivähoidosta huolehtiminen on kustannustehokas tapa edistää lasten ja perheiden hyvinvointia sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamista.

On myönteinen asia, että lapsiperheet viihtyvät Helsingissä. Lapsilukumäärän kasvu näkyy tietenkin myös lapsiperheiden palvelujen tarpeessa. Oli välttämätöntä, että viime vuonna päätimme päiväkotien rakentamisen vauhdittamisohjelmasta Helsingissä. Päivähoitopaikkoja on oltava siellä missä lapsiakin. Helsingin on otettava lisääntynyt lasten määrä tosissaan myös ensi vuoden budjettivalmistelussa ja huolehdittava perheiden peruspalveluista.

Ennaltaehkäiseviin ja perheiden hyvän arjen palveluihin panostaminen on fiksu investointi. Asiantuntijat ovat osoittaneet, että mitkä tahansa ennaltaehkäisevät toimet tulevat edullisemmaksi taloudellisesti - puhumattakaan inhimillisistä kustannuksista – kuin lapsen huostaanotto.

Hyvä esimerkki monelle perheelle tärkeästä palvelusta on Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) tilapäinen lastenhoitoapu. Palvelun vahvuus on siinä, että perheet saavat tarvittaessa apua ilman odotusaikoja ja kohtuuhintaan. Juuri tällaisia hyvää arkea edistäviä ja ongelmia ennaltaehkäiseviä palveluita tarvitaan.

On viisasta huolehtia, että Helsinki on hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille, myös kaikkein pienimmille. Helsingin ei kannata ajaa lapsiperheitä naapurikuntiin.