Kategoria: Blogi

Epävarmuus palveluasumisen maksuista ja niiden määräytymisestä sekä vaikeus saada tietoa on monelle ikäihmiselle este hakeutua elämänsä kannalta tarkoituksenmukaiseen ja turvalliseen asumisratkaisuun. Kuntien ja hoitopaikkojen välillä on suuria eroja, koska palveluasumisen asiakasmaksujen erityissäännökset puuttuvat asiakasmaksulaista. Sen sijaan ympärivuorokautisessa laitoshoidossa perittävä asiamaksu on tarkkaan säädelty.

Lainsäädännön puutteet ovat yhä korjaamatta, vaikka hallitusohjelmassa asia luvattiin hoitaa. Alun perin lain piti tulla voimaan yhtaikaa ns. vanhuspalvelulain kanssa. Nykyiset asiakasmaksukäytännöt ovat vanhuksia eriarvoistavia, vaikeaselkoisia ja kirjavia ja vaikeuttavat monin tavoin palveluasumiseen siirtymistä.

Lainsäädäntömuutos on välttämätön siksi, että se varmistaa palveluasumisen maksutietojen läpinäkyvyyden ja verrattavuuden. Tämä on tärkeää silloin, kun ikäihmiset tekevät asumisratkaisujaan. On täysin väärin, että moni ikäihminen joutuu elämän keskeisimpiä päätöksiä tekemään epävarmuudessa. Nyt palveluja tarvitsevat ovat monesti täysin tietämättömiä millaisia maksuja joutuvat maksamaan ja useat joutuneet yllättäen taloudellisesti kestämättömään tilanteeseen.

Palvelumaksuperusteet on säädettävä siten, että myös tehostettua palveluasumista käyttävät saavat ns. vähimmäiskäyttövaran, joka on säädettynä laitoshoitoa koskeviin maksuihin. Tämä suojaosuus varmistaa, että palveluasumisesta aiheutuvien menojen, kuten asumisen kustannuksen, hoito- ja palvelumaksujen ja aterioiden jälkeen jää asiakkaan käteen vielä rahaa.

Ikäihmisten oikeudenmukaisen kohtelun kannalta ja erilaisten tuloloukkujen välttämiseksi on olennaista, että lainsäädännön valmistelussa ja veroratkaisuja tehtäessä arvioidaan kokonaisuutena erilaisten palvelumaksujen, verotuksen sekä erilaisten tulosidonnaisten elementtien, kuten palvelusetelien, kokonaisvaikutus. Tavallisen keskituloisen eläkeläisen maksurasitus on voitava pitää siedettävällä ja reilulla tasolla.

Asiakasmaksuissa olevan räikeän puutteen korjaaminen ja määräytymisperusteiden yhtenäistäminen on välttämätöntä ikäihmisten tasavertaisen kohtelun turvaamiseksi ja asumisen valintojen helpottamiseksi.

 

 

Jokavuotista lääkehoidon päivää vietetään tänään teemalla lääkehoidon seuranta. Lääkehoidon päivä on lääkkeiden käyttäjien ja terveydenhuollon ammattilaisten yhteinen valtakunnallinen teemapäivä.

Lääkkeitä käytetään aikaisempaa enemmän, sillä elämme entistä pidempään. Samalla saatamme myös sairastaa ikääntyessämme. Parhaimmillaan lääkehoito on omiaan parantamaan elämänlaatua ja toimintakykyä. Kuitenkin useita eri lääkkeitä käyttävillä henkilöillä saattaa esiintyä myös lääkkeistä johtuvia haittoja. Näitä haittoja voidaan ehkäistä paitsi omalla seurannalla, myös lääkehoito-osaamisen varmistamisella osana hoitohenkilöstön koulutusta. Turvallinen lääkehoito edellyttää koulutuksella hankittua tietoa ja osaamista.

Omaa lääketurvallisuuttaan voi jokainen hoitaa ylläpitämällä ajan tasalla olevaa lääkityslistaa. Potilaan rooli lääkehoidon onnistumisessa on aivan keskeinen ja vaikutuksia, niin hyviä kuin ei-toivottujakin, on hyvä tunnistaa. Näistä on hyvä jutella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Arvokas elämä ja toimiva lääkehoito on kaikenikäisten oikeus. Liian usein varsinkin iäkkäiden hoito on pirstaloitunutta, eikä kellään ole siitä kokonaisvastuuta. Yhteistyössä on kuitenkin voimaa, sillä hyvä hoito syntyy usean eri ammattiryhmän välisen yhteistyön tuloksena. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea on rakentanut vuodesta 2012 lähtien moniammatillista verkostoa, jonka tavoitteena on hyvien käytäntöjen kehittäminen toimivan lääkehoidon edistämiseksi. Hyvät mallit palvelevat erityisesti monisairaita vanhuksia.

Moniammatillisen toiminnan tarkoituksena on varmistaa potilaan onnistunut lääkehoito kokonaisvaltaisesti. Lääkäri vastaa lääkkeiden määräämisestä mutta yhtä tärkeää on hoitohenkilökunnan työpanos hoidon vaikutusten seurannassa. Koulutetulla hoitohenkilöstöllä on merkittävä rooli turvallisen lääkehoidossa, sillä hoitohenkilökunta ohjaa ja neuvoo potilasta ja tämän omaisia lääkkeen käytössä. Lisäksi hoitohenkilöstö seuraa ja arvioi potilaan tilaa ja tarvittaessa lääkehoidon toteutumisesta raportoidaan lääkärille.

Suomalainen ammattiapteekki, farmaseutit ja proviisorit, tekevät turvallisessa lääkehoidossa tärkeää työtä. Apteekissa tehdään useita tarkistuksia ennen lääkkeen luovuttamista ja asiakkaalle neuvotaan oikeanlainen ja turvallinen käyttö. Yhdessä muun terveydenhuollon kanssa apteekit tuottavat laadukkaita lähipalveluita osana hyvää lääkehoitoa.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

Työelämämme tasa- arvon suurin häpeätahra ja yrittäjyyden jarru pysyy. Tämä siksi, että vanhemmuudesta äidin työnantajalle aiheutuvien kustannusten tasaamistyö on edelleen kesken. On pettymys, että asia ei ole mahtunut työmarkkinajärjestöjen eikä hallituksen pöydälle. Tänään olisi hyvä päivä kerätä lupaukset, että asia vihdoin hoidetaan yhteisvoimin ensi eduskuntakaudella.

Niin kauan kuin naisista aiheutuu työnantajille enemmän kustannuksia kuin miehistä, jatkuu naisten epätasa-arvoinen kohtelu työmarkkinoilla. Epäkohta aiheuttaa naisten syrjimistä mm. vaikeuttaen naisten etenemistä uralla ja lisäämällä naisten pätkätöitä. Nykyisessä järjestelmässä äitiydestä aiheutuu työnantajalle sitä enemmän kustannuksia, mitä parempi naisen palkka on. Ei ole tätä vuosisataa eikä viisasta voimavarojen käyttöä, että ylläpidämme järjestelmiä, jotka suosivat miesten palkkaamista.

On epäreilua, että äitien työnantajat kantavat vanhemmuuden kustannuksista suurimman taakan. Tällä hetkellä saamme lukea uutisia, joissa kerrotaan pk-yrittäjien joutuvan turvautumaan viime hädässä lainan ottoon työntekijän jäädessä äitiyslomalle. Tilanne on täysin kestämätön. Meillä ei ole varaa ylläpitää yrittäjyyden jarruja. Vanhemmuuden kustannukset syövät kovalla tavalla naisia palkkaavien ja naisvaltaisten alojen, kuten palvelu-, hoiva- ja hoitoalan yritysten kannattavuutta sekä kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia. Tarvitsemme kipeästi joka yrityksen ja työpaikan.

Ei ole mitään hyväksyttävää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi kantaa suurin vastuu vanhempainvapaiden kustannuksista. Olen on useasti ehdottanut itsenäistä vanhempainvakuutusta, joka toisi selkeästi esiin sen, millaisia kustannuksia vanhempainetuuksista työnantajalle ja palkansaajalle tulee. Vakuutus mahdollistaisi vanhemmuuden kustannusten jakamisen, mutta myös rahoitusosuuksien muutoksen kuten valtiovallan osuuden vahvistamisen.

Mallia asiaan hyvä käydä katsomassa Ruotsista, jossa ongelma on jo aikaa sitten hoidettu. On tärkeä todeta, että vanhemmuuden kustannusten tasauksessa ei ole kyse uudesta kustannuksesta. Vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset maksetaan tällä hetkellä perhevapaita käyttävien äitien työnantajien pussista.

Seuraava hallituksen on otettava asia vihdoin tosissaan ja aloitettava vanhemmuuden vakuutusmallin valmistelu. Pidän välttämättömänä, että tuleva hallitus kannustaa myös työmarkkinajärjestöjä ottamaan vanhempainvakuutusmallin agendalleen. On vaikea löytää yhtään syytä, miksi työmarkkinakeskusjärjestöt eivät näin keskeisesti jäseniensä työmarkkina-asemaan vaikuttavaan asiaan tarttuisi.

On rehellisesti sanottava ääneen, että isävapaiden pidentäminen ei poista äitiydestä aiheutuvia kustannuksia. On ilahduttavaa, että tasa-arvo asiat ovat nousseet vahvasti poliittisiin puheisiin ja että asiaa on selvitetty. Pelkkä retoriikka ja tasa-arvotorailu ei kuitenkaan riitä. Selvittelyt on nyt selvitelty – puheiden rinnalle tarvitaan todellisia tekoja.

Työelämässä tarvitaan naiset ja miehet. Vanhemmuudessa isät ja äidit. Tätä tavoitetta pitää edistää kaikessa päätöksenteossa niin hallituksen, työmarkkinajärjestöjen kuin esimiesten kaikilla työpaikoilla.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi

 

 

Sote-lakia ei tällä eduskuntakaudella ole enää mahdollista säätää. Se tuli täysin selväksi, kun luki perustuslakivaliokunnan lausunnon puolueiden puheenjohtajien "tilaustyönä" eduskunnassa pika-aikataululla tehdystä sote-esityksestä. Lausunnossa todetaan, että uusi malli on perustuslain mukaan parempi, kuin hallituksen esitys mutta ei vielä riittävä. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan kanssa olen samaa mieltä, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan tekemämme työ antoi hyviä eväitä jatkotyöhön. Sote otti kuperkeikan eteenpäin.

Pidän välttämättömänä, että sote-asian valmistelua jatketaan vahvasti ja vakaasti virkamiespohjalta. Työtä on jatkettava vaaleista piittaamatta. Nyt on puolueiden puheenjohtajien viisasta ja välttämätöntä linjata, että työ jatkuu perinteiseen tyyliin luisteluhiihdon sijaan. Koko Suomen on välttämätöntä saada vahva viesti, että uudistustyö jatkuu ja että aikalisästä huolimatta kiekko viedään maaliin koko joukkueen voimin. Huonoon ei ole varaa.

Prosessista on seuraavankin hallituksen ja ministereiden otettava opiksi. Lainsäädännön laatu on asia, josta ei ole lupa tinkiä. Pohdittava on, mikä on tulevaisuuden kunta, ettei kuntien roolin takia kaikki fiksut sote-mallit ole mahdottomia perustuslain kannalta. Pidän järkevänä vaihtoehtona, että sote-lain valmistelua jatketaan tavalla tai toisella parlamentaarisesti. Työ tehtävä huolella mutta ripeästi, niin, että uusi eduskunta saa ajoissa laadukkaan ja riittävät vaikutusarvioinnit sisältävän lakiesityksen käsiteltäväkseen. Valmisteluun on ehdottomasti otettava valtionosuusjärjestelmä sekä monikanavaisen sote- jäjestelmän uudistaminen. On sanomattakin selvää, että uudistuksen vaikeuskertoimet senkun kasvavat. On hyvä muistaa, että muut Pohjoismaat ovat kyenneet uudistamaan terveydenhuoltonsa niin se on Suomessakin nyt onnistuttava.

Sote-kevät on ollut vaiheikas. Ensin hallitus toi eduskunnalle sote- lakiesityksen, jossa tiedettiin varmasti olevan perustuslaillisia ongelmia. Perustuslakivaliokunta tyrmäsi esityksen ja suositteli lain palauttamista uudelleen valmisteluun ministeriöön ja hallitukselle.

Toiseksi puolueiden puheenjohtajat päättivät vastoin perustuslakivaliokunnan suositusta, että eduskunnan on tehtävä pika- aikataululla uusi malli. Sosiaali- ja terveysvaliokuntamme laitettiin puristuksiin puolueiden puheenjohtajien päättämien reunaehtojen – neljän pointin -väliin.

Puheenjohtajien linjaukset mahdollistivat käytännössä vain yksiportaisen kuntayhtymämallin jatkovalmistelun. Vaade oli, että sote-laki on ehdittävä säätää tällä eduskuntakaudella. Tämä tarkoitti lähes sietämättömän kireää aikataulua. Käytännössä aikaa jäi muutama päivä tehdä vielä ainakin kerran uusi sote -malli perustuslakivaliokunnalle uudelleen arvioitavaksi. Menettelytapa oli varsin poikkeuksellinen. Tämä työ ei kuitenkaan mennyt hukkaan - päin vastoin.

Nyt kolmas kerta toden sanokoon. Viimeistään nyt on lähdettävä viemään eteenpäin sote-mallin jatkovalmistelua ja rahoitusta rintarinnan. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat ihmisten arjen kannalta aivan olennaisia ja uudistus välttämätön. Suomessa terveyskeskusjonoissa viikkotolkulla odottavat lapsiperheet, eläkeläiset ja työttömät ovat irvikuva tasa- arvoisesta terveyspolitiikasta.

Selvää on, että sote- uudistuksen tavoitteita, niin sisällöllisiä kuin taloudellisia, ei saavuteta ilman kannustavaa rahoitusratkaisua. On välttämättömänä, että osana rahoitusratkaisua päätetään rahoitusmallista, jossa julkinen raha seuraa ihmisten valintoja. Uusi rahoitusmalli tarvitaan erityisesti perusterveydenhuoltoon -ja hoivapalveluihin keinoksi vahvistaa perustason palveluja, niiden laatua, ihmisten valinnanvapautta ja kustannustehokkuutta. Uudistus on tehtävä niin, että palveluja tarvitseva ihminen on keskiössä.

Ruotsin raha seuraa potilasta – mallin pihjalta on tehtävä vieläkin toimivampi Suomen peruspalvelut paremmaksi – malli. Lisäkannusteita löytyy mm. julkisista laaturekistereistä, läpinäkyvistä palveluiden tuotantokustannuksista ja monituottajamallin käytön vauhdittamisesta esimerkiksi palvelualoitteen käyttöönotosta. Parhaita käytäntöjä ei voida vertailla, jos kustannus- ja laatutiedot eivät ole läpinäkyviä ja avoimia. Tämä on jo tehty Ruotsissa, nyt se on tehtävä Suomessa.

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi

Hallituksen päätös tuoda perustuslakiongelmia omaava sote- lakiesitys eduskuntaan on johtanut entistä kimurampiin sote-solmuihin. Perustuslakivaliokunta tyrmäsi odotetusti parlamentaarisen työryhmän ja hallituksen yhdessä sommitteleman sote-lakiesityksen. Perustuslakivaliokunta suositteli lakiesityksen palauttamista hallitukselle uuteen valmisteluun. Tämä olisi ollut asian mittakaava huomioiden perusteltua. Puolueiden puheenjohtajat päättivät kuitenkin yhdessä toisin ja heittivät vuosia erilaisissa valmistelukokoonpanoissa pyörineen sote-pallon meille sosiaali - ja terveysvaliokuntaan.

Sosiaali - ja terveysvaliokuntamme laitettiin puristuksiin puolueiden puheenjohtajien päättämien reunaehtojen - neljän pointin -väliin. Puheenjohtajien linjaukset mahdollistivat käytännössä vain yksiportaisen kuntayhtymämallin jatkovalmistelun. Vaade oli, että sote-laki on ehdittävä säätää tällä eduskuntakaudella. Tämä tarkoitti lähes sietämättömän kireää aikataulua. Käytännössä aikaa jäi muutama päivä tehdä vielä ainakin kerran uusi sote- malli perustuslakivaliokunnalle uudelleen arvioitavaksi. Tällaisella aikataululla käskytetyn työn ei voi väittää vastaavan laadukasta lainvalmistelua. Yksi asiassa sotessa on kuitenkin täysin selvää: opiksi on tästä seuraavan hallituksen pakko ottaa.

Nyt lakiesitys on perustuslakivaliokunnassa ja samaan aikaan me sosiaali - ja terveysvaliokunnassa kuulemme asiantuntijoita ja työstämme lakiesityksestä mietintöä. Peruslakivaliokunta voi vielä tyrmätä esityksen. Jotta sote-laki ehdittäisiin säätää tällä eduskuntakaudella, on perustuslakivaliokunnan lausunnon ja sosiaali - ja terveysvaliokuntamme mietinnön oltava valmis tällä viikolla. Pakko sanoa, että valmistelun vauhti on huimaa ja hutiloinnin vaara on suuri. Työtä tehdään sote- uudistuksen valmistumiseksi tietenkin siksi, että onnistuisimme turvaamaan vaikuttavat ja tasavertaiset sosiaali - ja terveydenhuollon palvelut. Siksi, että vuosien valmistelu työn päätteeksi päästäisiin päätökseen. Epävarmuus terveydenhuollon kentässä syö vauhdilla kaikkien voimavaroja. Huonoon uudistukseen ei ole kuitenkaan varaa.

Selvää on ja pakko sanoa ääneen, että sote- uudistuksen tavoitteita, niin sisällöllisiä kuin taloudellisia, ei saavuteta ilman kannustavaa rahoitusratkaisua. Itsessään uusimmassa sote- mallissa, yksiportaisessa kuntayhtymämallissa, ei riittäviä kannusteita ole. On välttämättömänä, että seuraavana askeleena päätetään rahoitusmallista, jossa julkinen raha seuraa ihmisten valintoja. Uusi rahoitusmalli tarvitaan erityisesti perusterveydenhuoltoon -ja hoivapalveluihin keinoksi vahvistaa perustason palveluja, niiden laatua, ihmisten valinnanvapautta ja kustannustehokkuutta. Uudistus on tehtävä niin, että palveluja tarvitseva ihminen on keskiössä.

Vierailin johtamani eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa keväällä 2012 Ruotsissa raha seuraa potilasta - malliin tutustumassa ja eri tahojen näkemyksiä uudistuksen vaikutuksista kuulemassa. Ruotsissa puolueet ovat laajalla rintamalla uudistuksen takana. Ehdotin kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen kanssa (HS 16.6.2012), että sote-uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen. Viimeistään nyt on tähän ehdotukseen tartuttava. Ruotsin raha seuraa potilasta - mallista on tehtävä Suomen peruspalvelut paremmaksi - malli.

Ruotsissa ns. Vård val ja Fritt val - uudistuksien ansiosta reilu 90 prosenttia ihmisistä pääsee perusterveydenhuollossa lääkärille viikon sisällä. Suomessa terveyskeskusjonoissa viikkotolkulla odottavat lapsiperheet, eläkeläiset ja työttömät ovat irvikuva tasa- arvoisesta terveyspolitiikasta. Ideologiset syyt vastustaa valinnanvapautta on heitettävä roskakoriin.

Sote- lain loppukiidossa on sosiaali- ja terveysvaliokunnassa erityisesti katsottava, miten lakiin saadaan leivottua sisään kannusteita, jotka perustuslakivaliokunnan tyrmäämässä hallituksen esityksessä olivat vajavaisia. Eduskunnan valtiovarain- ja talousvaliokunnat ovat yksimielisesti antamissaan lausunnoissa varoittaneet sote- esityksen puutteellisista "draivereista" ja vedonneet niiden lisäämisen puolesta sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Näitä näkemyksiä ei ole varaa sivuuttaa. Kokoomus on näiden asioiden puolesta. Parlamentaarisen työn haastava puoli on, että kaikki muutokset tehdään yksimielisesti.

Kannusteita löytyy mm. julkisista laaturekistereistä, läpinäkyvistä palveluiden tuotantokustannuksista ja monituottajamallin käytön vauhdittamisesta esimerkiksi palvelualoitteen käyttöönotosta. Parhaita käytäntöjä ei voida vertailla, jos kustannus- ja laatutiedot eivät ole läpinäkyviä ja avoimia. Tämä on jo tehty Ruotsissa, nyt se on tehtävä Suomessa.

Koko uudistuksen ratkaisevat ihmiset, jotka palvelut tekevät. Uudistuksen A ja O on saada myös sosiaali - ja terveydenhuollon moniammatillinen johtaminen kuntoon.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
www.sarisarkomaa.fi

Ministeri Huovisen johdolla ollaan säätämässä kaavamaisesti vanhusten laitoshoidon mitoituksesta. Nyt ei pitäisi virittää vanhaa kiistaa, vaan on yhteistyössä huolella pohdittava, miten parhaiten edistämme vanhuspalvelulain toteutumista. Kyse on palveluiden laadusta ja voimavarojen kohdentamisesta ympärivuorokautisessa hoidossa, palveluasumisessa ja kotona. Kokoomus haluaa laittaa myös vanhusten monin tavoin kehittämistä kaipaavat kotipalvelut kuntoon eikä jumiutua mitoituskiistelyyn.

Huovisen lausunnolle laittama aie säätää henkilöstön minimimitoituksesta on vaarassa jarruttaa meneillään olevaa hyvää kehitystä. Kahta asiakasta kohden pitää suositusten mukaan olla yksi hoitaja eli mitoituksen tulee olla minimissään 0,5. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) selvityksen mukaan puolet yksiköistä ylittää jo 0,6:n ja viidennes 0,7 mitoituksen. Vanhuspalvelulaki on siis parantanut mitoitustilannetta, vaikka työtä on vielä tauotta tehtävänä.

Minimimitoituksesta on vaarana tulla maksimi, kun säästöpaineissa olevat yksiköt saavat " luvan kanssa" pudottaa mitoituksen vaadittavaan minimiin. Lisäksi vain henkilöstömäärän keskittymällä on vaara, että ohitetaan koulutetun henkilöstön osaaminen ja hoidon kokonaisvaltainen arvio. Ihmisten yksilöllinen palveluntarve ja toimintakyky sekä niissä tapahtuvat muutokset edellyttävät sopeutuvaa henkilöstömitoitusta. Sinänsä hyvää tarkoittava esitys voi vaarassa katkaista hyvän kehityksen.

Henkilöstöä pitää olla riittävästi mutta määrä on arvioitava hoidon tarpeen ja tukipalveluiden perusteella eikä mekaanisella kaavalla. Ikääntyneiden vointi voi vaihtua ja henkilökuntaa on oltava sen mukaan. Hoitohenkilöstön määrätarpeeseen vaikuttavat ennen kaikkea vanhusten toimintakyky ja henkilökunnan ammattitaito sekä moni muu asia, kuten käytössä olevat tukipalvelut.

Kannatan Tehyn näkemystä siitä, että valtioneuvoston asetuksen sijaan tarvitaan valtakunnallinen hoitoisuusmittari, jonka avulla henkilöstömitoitus voitaisiin määritellä. Lisäksi tarvitaan valtakunnallisesti yhtenäinen tapa laskea hoitotyön henkilöstömitoitus ja kokonaishenkilöstömitoitus.

Ihmiset ovat erilaisia ja ikääntyneiden toimintakyky sekä palveluntarve yksilöllisiä. Siksi tarvitsemme riittävästi henkilöstöä ja erilaisia vaihtoehtoja: kotihoitoa, omaishoitoa, palveluasumista ja laitoshoitoa. Tavoite on, että ihmiset voivat elää kaiken ikäisenä turvallista ja omanäköistä elämää.

 

Sari Sarkomaa
kansanedustaja (kok)
röntgenhoitaja,
terveydenhuollon maisteri
www.sarisarkomaa.fi

Joulun alla eduskunnassa hyväksyimme tämän vuoden budjetin. Samalla täyttyi lupaus valtionosuudesta uudelle lastensairaalalle. Eduskunta hyväksyi vuonna 2012 lausuman, jossa edellytimme, että valtiovalta lähtee mukaan rahoittamaan uutta lastensairaalaa.

Moni on kysynyt, miksi lastensairaala sai valtion erityisrahaa ja toisaalta miksi se ei ollut itsestäänselvyys. Hyvä on ensin todeta, että lain mukaan kunnat ja kuntayhtymät vastaavat julkisen terveydenhuollon järjestämisestä ja rahoittamisesta. Tämän tehtävän hoitamiseksi ne saavat valtionosuutta. Kuntien vastuulla on huolehtia rahojen käytöstä niin, että tarvittavat tilat ovat kunnossa. Näin myös vastuu uuden lastensairaalan toteuttamisesta ja rahoituksesta kuuluu periaatteessa HUS:lle ja sen jäsenkunnille.

Maamme ainoa valtakunnallinen lastensairaala on 40-luvulla rakennettujen tilojensa osalta ajolähtötilanteessa. Tiloissa hoidetaan eri puolilta Suomea tulevia vakavasti sairaita lapsia. Tilan ahtauden takia vanhempien mahdollisuus olla läsnä lasten kanssa on usein rajoitettua. Se on raskasta lapsille ja perheille. Tämä vaikuttaa lasten toipumiseen ja kehitykseen.

Kuvaava esimerkki tilojen räikeistä puutteista on sen epäinhimillisen ahtaat keskosten hoitotilat. Tilojen ahtauden takia vanhempien läsnäoloa joudutaan jatkuvasti rajoittamaan. Vanhempien läheisyys on tärkeää keskosten toipumisen kannalta. Vanhempien mahdollisuus yöpyä lapsen luona tuo esimerkiksi pitkiä aikoja sairaalassa viettävälle syöpäpotilaalle turvaa. Sairaalla lapsella tulee olla oikeus vanhempiensa läsnäoloon.

Vuonna 2012 vein johtamani eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston vierailulle Lastenklinikalle, jotta kaikki näkisivät valtion osallistumisen tarpeellisuuden. Käynnillä tutustuimme korkeatasoiseen hoitoon ja motivoituneeseen henkilöstöön, joka joutui tekemään vaativaa työtään kosteusvarioituneissa ja ahtaissa aikansaeläneissä tiloissa. Viimeistään silloin kaikki vakuuttuivat valtiovallan osuuden välttämättömyydestä.

Yksityisillä lahjoitusvaroilla on jo kerätty 30 miljoonaa euroa, mikä on ollut upea ponnistus. Mukana on ollut yrityksiä ja yksityisiä tahoja. Lastensairaala on saanut aikaan mitä moninaisempia kampanjoita rahan keräämiseksi ja hyvän tekemiseksi. Ilman suomalaisten yhteisponnistusta ei uusi lastensairaala olisi nyt rakenteilla.

Tavoitteena on maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen. Uudessa sairaalassa myös sairailla lapsilla on mahdollisuus vanhempien läsnäoloon. Sairaalaan tietoturva ja -­tekniikka on päivitetty tälle vuosituhannelle. Tulevaisuudessa lapsi voi ottaa videoyhteyden lähimmäisiinsä tai vaikka kouluun. Rakennukseen tulee myös leikkitiloja ja sairaalakoulu. Yhteys normaaliin elämään on merkittävä osa paranemista. Uusi rakennus on myös energiatehokas ja ympäristöystävällinen.

Uuden lastensairaalan poikkeuksellinen matka rahoituksesta rakentamisen aloittamiseen on ollut vaiheikas. Uusi lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry sekä lukemattomat muut vapaaehtoiset toimijat ovat tehneet unelmasta mahdollisen. Ilman heitä emme olisi tässä tänään. Uuden lastensairaalan työt on aloitettu ja valmista on tarkoitus olla Suomen juhlavuonna 2017. Mikä olisikaan parempi lahja pian sata vuotta täyttävältä isänmaaltamme tuleville sukupolville, kuin uusi lastensairaala.

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston pj.

www.sarisarkomaa.fi

Tammikuisilla opettajien Educa –messuilla saa vahvan päivityksen koulumaailman asioista. Iso huoli on lukioiden ja erikoislukioiden tulevaisuudesta. Ammatillisen koulutuksen vähenevät lähiopetustunnit puhututtivat myös. Myönteistä palautetta tuli sitkeästä työstä, jolla oppivelvollisuuden keinotekoinen pidentäminen saatiin kuopattua. Ja niukat lisävoimavarat suunnattua perusopetukseen ja räätälöityyn tukeen nuorille.

Minulla oli ilo opetushallituksen johtokunnan puheenjohtajana puhua perusopetuksen uudistamisesta sekä vanhempien ja koulun yhteistyöstä, jolla tuetaan lasten oppimista, kasvua ja koulunkäyntiä. Siksi vanhempien ja opettajien yhteistyö on lapsen etu. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja hyvinvoinnista. Tätä vastuuta koulu täydentää.

Koulun näkökulmasta kiinnostavaa on, miten oppilaiden vanhemmat kokevat kodin ja koulun yhteistyön. Onko se välttämätön paha, vihonviimeinen wilmaviestipommitus vai tärkeä tuki kasvatustyössä? Kodin ja koulun yhteistyöhön voi liittyä vahvaa yleistämistä. Mielikuviin ja stereotypioihin ei pidä jäädä kiinni, vaan niitä tulee rohkeasti purkaa. Vanhempainliiton Vanhempien Barometri 2013 –kyselyssä korostui se, että vanhemmat kokivat olevansa tervetulleita lapsen kouluun mutta yhteistyössä vanhemmat näkivät myös paljon kehitettävää.

Uudet opetushallituksen johdolla valmistellut perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet otetaan käyttöön ensi vuonna. Niiden valmistelussa kuultiin tarkkaan opettajien ääntä. Myös koulutuskentältä tulleessa palautteessa toivottiin, että vanhempien ja koulun yhteistyön toteuttamistavat määriteltäisiin nykyistä selkeämmin. Erityisesti esille nousi huoli yhteistyön haasteista ja mittavasti vaihtelevista käytännöistä. Uusissa perusteissa yhteistyötä onkin kirkastettu, jotta se tukisi opettajien työtä ja vanhempien roolia. Olennaista on, että pelisäännöt ovat selvät kaikille –oppilaita unohtamatta.

Koskaan ei voi liikaa korostaa sitä, että koulussa on oltava yhteisesti sovitut viestintätavat, joita noudatetaan. Kodin ja koulun yhteistyö on opettajille työtehtävä, jota opettajat hoitavat työajallaan. Maailman parhaat opettajat ansaitsevat myös parhaat rehtorit. Rehtori on avainasemassa siinä, millainen kodin ja koulun yhteistyön merkitys on ja miten se toteutuu koulussa.

Sujuvalla yhteistyöllä on iso merkitys koko kouluyhteisön toimintaan ja erityisesti lapsen oppimiseen sekä hyvinvointiin. Ajatukset ja palaute kodin ja koulun yhteistyön kehittämisestä on tervetullutta.

Lasten lukutaito on huolestuttavasti laskenut ja toimia tarvitaan koulun lisäksi kodeissa. Kotona lukemisella on aivan erityinen merkitys lasten kiinnostukseen lukemista kohtaan. Tarvetta on meidän vanhempien lukutalkoisiin. Lapsen läheisten aikuisten merkitys oppimiselle ja hyvinvoinnille on mittava. Kun lapselle on kotona luettu, tulee kirjasta ystävä, joka seuraa läpi elämän.

Kouluruokailu on toinen esimerkki. Vanhempien päävastuulla on sanoa, lapsille, miksi kouluruoka viisasta syödä ja pitää syödä joka päivä. Nälkäinen lapsi ei opi. Meidän vanhempien ryhtiliike onko tarpeen, kun tiedämme, että vain noin puolet yläkoululaisista syö kouluruuan joka päivä.

Tärkein viesti Educa-messuilta oli, että koulutus on palautettava politiikan ykkösagendalle eikä opetuksesta ole enää varaa leikata. Opetusta on uudistettava niin, että jokainen lapsi saa olla parhaimmillaan ja että kaikki nuoret jatkavat opintoja peruskoulun jälkeen. Opettajalle on annettava mahdollisuudet olla opettaja ja aikaa jokaiselle oppilaalle. Tiukassa taloustilanteessa tämä on haastava tehtävä mutta siinä on pakko onnistua.

Järjestän eduskunnan Pikkuparlamentin kansalaisinfossa avoimen Sivistysparlamentti-keskustelutilaisuuden 23. maaliskuuta klo 14-15.30. Lämpimästi tervetuloa mukaan vaihtamaan ajatuksia koulutuksesta ja opetuksesta.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäsen
Opetushallituksen johtokunnan pj
www.sarisarkomaa.fi

 

Opettajien Educa- messuilla Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän lanseeraamalle norminkiristyslinjalle on sanottava heti kättelyssä ei. Sipilä kertoi kannattavansa uusia rajoituksia perheiden mahdollisuuksiin valita lapsensa koulu. Jaan Sipilän kanssa huolen peruskoulun laskevista oppimistuloksista sekä vähenevästä luottamuksesta siihen, että lähikoulu on paras koulu. Sipilän kieltolakilinja on kuitenkin väärä ja vahingollinen.

Kielloilla ei suomalaista perusopetusta pelasteta. Oireiden sijaan on pureuduttava itse ongelmaan, eli perusopetuksen laatuun. Perusopetus vaatii uudistamista ja riittäviä voimavaroja. Koulutuksen mahdollisuuksien tasa-arvosta ja tavoitteesta, että kaikki koulumme ovat hyviä on tinkimättömästi pidettävä kiinni.

Sipilän puhetta tarkentanut ja selitellytkin varapuheenjohtaja Anu Vehviläinen sanoi Keskustan katsovan, että oppilailla ja heidän vanhemmillaan pitää olla mahdollisuus valita esimerkiksi musiikin, liikunnan, vieraiden kielten, matematiikan tai muusta perustellusta syystä muu kuin oppilaan lähikoulu. On pakko kysyä, onko tosiaan niin, että Keskusta antaisi vain tietyn erityiskiinnostuksen tai lahjakkuuden omaaville lapsille valinnanvapauden? Keneltä ja mistä syystä sitten valinta pitäisi täysin kieltää? Varsinkin, kun edelleen valtaosa lapsista menee lähikouluunsa.

Lapset ja perheet ovat erilaisia mutta samanarvoisia. Ja siksi jokaisella lapsella ja perheellä on oltava samat oikeudet. Kannustetaan kaikkia lapsia olemaan parhaimmillaan ihan joka koulussa. Kiellot eivät ole se tapa, joilla edistetään hyvää opetusta ja innostusta oppimaan. Varsinkin pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Helsingissä näkyy koulujen eriytyminen ja siellä tarvitaan kohdennettuja toimia. On selvää, että tätä työtä ei voi jättää vain opetustoimen harteille.

Pisa- tulokset eivät saa eivätkä ole nousseet päähän. Perusopetuksen laatu on aina perustunut koulutuksen arvostukseen ja jatkuvaan kehittämiseen. Opetusministeriaikana aloitin perusopetus paremmaksi eli POP- työn. Sen osana aloitin valtakunnallisen peruskoulun luokkakokojen seurannan. Aiemmin tätä tietoa ei ollut kerätty. Aloitimme myös erillismäärärahalla ylisuurten ryhmäkokojen kitkennän. Opettajalla on oltava aikaa oppilaalle. Aika auttaa niitä, jotka tarvitsevat erityishuomiota ja aikaa tulee olla myös tukea erilaisia lahjakkuuksia. Tämä työ jatkuu tällä eduskuntakaudella - valitettavasti leikatuin rahoin.

Esi- ja perusopetus uudistuvat, kun uudet opetussuunnitelman perusteet otetaan käyttöön 2016. Muutoin uudistamistyö onkin jäänyt vähemmälle opetus- ja kulttuuriministeriön keskittyessä ajamaan oppivelvolllisuuden venyttämistä. Onneksi meidän sivistyskansanedustajien sitkeys palkittiin ja hanke kuopattiin. Kannettu oppilas ei koulussa pysy. Viisasta on pitää painopiste laadukkaan varhaiskasvatuksen ja esi- sekä perusopetuksen edistämisessä. Kun jokaisella lapsella on vahvat elämän eväät ja oppimisen ilo, kantavat ne läpi elämän. On otettava opiksi ja palautettava koulutuspolitiikka maamme ykkösagendalle.

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja

 

Sanapari ”välitä muista” on Muistiliiton kampanjasta, jossa heräteltiin ihmisiä välittämään toisistaan. Kampanja lähti yksittäisen henkilön ehdotuksesta. Ihmisen, joka ei halunnut, että kenellekään käy kuten hänen äidilleen. Iltapäiväruuhkan aikana ei kukaan huomannut tai puuttunut kovassa pakkasessa tunteja ulkona kulkeneeseen iäkkääseen naishenkilöön. Ulos kenenkään huomaamatta lähtenyt nainen löydettiin monen tunnin päästä mutta liian myöhään.

Muistiliitossa teemme työtä hoidon ja hoivan laadun kehittämiseksi. Muistiliiton kokoamassa työryhmässä valmistellaan hyvän hoidon kriteereitä muistisairaan ihmisen hoidon ja hoivan arvioimiseen ja kehittämiseen. On tärkeää, että elämän turvallisuus, merkityksellisyys ja arvokkuus, puolisoiden mahdollisuus asua yhdessä ja hoitojärjestelyjen pysyvyys toteutuvat. Jatkan myös tänä vuonna Muistiliiton varapuheenjohtajana. Tärkeää työtä riittää, sillä muistisairaita ihmisiä arvioidaan Suomessa olevan noin 130 000.

Monelle muistisairaalle koti on paras paikka, kun sinne saa tarvittavan tuen ja palvelut. Myös omainen tarvitsee tukea, vapaata ja taukoja. Muistisairaat jäävät liian helposti neljän seinän sisään yksinäisiksi ja laitosrutiinit siirtyvätkin kotiin, siksi mahdollisuuksia osallistua on lisättävä.

Kun muistisairas ihmisen tarvitsee lääketieteellisin syin tai turvallisuutensa vuoksi laitoshoitoa, se on hänelle järjestettävä, mutta häntä on kohdeltava VIP-potilaana, ”Vaarassa Ihastua Petiin” (lainattu geriatri Karjulalta). Hoidon ja hoivan olennaisena osana on oltava mahdollisuus ulkoiluun ja liikuntaan. Teen työtä sen eteen, että niin kodissa, yhteisökodissa kuin laitoshoidossakin oikea-aikaisen kuntoutuksen ja kuntouttavan työotteen merkitystä.
Olen huolissani siitä, että tämän hetkinen virallinen vanhuspolitiikka liian usein lisää muistisairaiden ja heidän läheistensä yksinäisyyttä. Muistisairaalle on sairauden edetessä turvattava sujuva pääsy yhteisökotiin, kun omassa yksityisessä kodissa ei enää ole mahdollista elää turvallisesti. Yhteisökodissa (mm. tehostetun palveluasumisen yksikkö) muistisairaalla on edelleen oikeus elää ”oman näköistä elämää”, jolloin hänen toimintakykynsä säilyy ja kykynsä ovat käytössä.

Muistisairaille ja heidän omaisilleen on luotava mahdollisuuksia saada apua ja tukea arkeen, jotta elämä muistisairaudesta huolimatta olisi hyvää ja turvallista. Mukava uutinen olikin, että onnistuimme eduskunnassa lisäämään voimavaroja omaishoitajien tukipalveluiden kehittämiseen ja omaishoitajien terveystarkastuksiin. Omaishoitajan hyvinvoinnista huolehtiminen on kullanarvoista. Jätimme pienellä kansanedustajajoukolla puhemiehelle aloitteen, jossa ehdotimme, että koko eduskunta kävisi ajankohtaiskeskustelun omaishoitajien tilanteesta. Toivottavasti tämä toteutuu tänä keväänä.

Liikunnan ystävänä on ilahduttavaa, että Helsingin Altzheimer-yhdistys tekee hyvää työtä muistisairaiden liikuntamahdollisuuksien lisäämiseksi. Kehitettyä mallia voidaan myöhemmin hyödyntää koko Suomessa. Ajatukset ja terveiset tähän työhön ovat tervetulleita.

Järjestän eduskunnan Pikkuparlamentin kansalaisinfossa (Arkadiankatu 3) 2. helmikuuta klo 14 Senioriparlamentin, avoimen keskustelufoorumin, jossa pohditaan Suomen suuntaa. Lämpimästi tervetuloa vaihtamaan ajatuksia.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Muistiliiton varapuheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi