Edes suojatie ei näytä keventävän kaikkien autoilijoiden kaasujalkaa. Liikenneturva tutkasi autoilevien nopeuksia suojateillä koulujen läheisyydessä 30 km/h nopeusrajoituksen alueella viime toukokuussa. Tulokset eivät ole kauniita. Useampi kuin viisi kuudesta kuljettajasta ajoi suojatielle ylinopeutta. Joka neljännellä ylinopeutta oli yli 11 km/h. Liikenneturva peräänkuulutus ryhtiliikeestä ratin taakse on enemmän kuin perusteltu. Jokaisen kuljettajan on syytä ottaa koulujen alku herätyksenä tarkastella omaa käyttäytymistä liikenteessä.
Suojatieonnettomuuksien seurauksien vakavuuden jalankulkijalle ratkaisee nopeus. Siinä kohdassa, missä 30 km/h nopeudella ajanut kuljettaja on sekunnin reaktioajan jälkeen saanut pysäytettyä autonsa, 40 km/h ajaneella on nopeutta vielä reilusti yli kolmekymppiä. Ero on valtava jalankulkijan turvallisuuden kannalta.
Tehokas tapa lisätä suojateiden turvallisuutta onkin laskea niitä edeltäviä nopeuksia. Se vähentää onnettomuuksia ja lieventää törmäysten seurauksia. Toimen vaikuttavuuden edellytys tietenkin on, että nopeusrajoituksia noudatetaan.
Aikuisilla on vastuu siitä, että lasten koulutie on turvallinen. Suojatiekäyttäytyminen, ajonopeuden madaltaminen ja keskittyminen liikenteeseen ovat turvallisen koulutien mahdollistamisessa A ja O. Erityisen tärkeitä nämä ovat autoilijoiden muistaa koulujen läheisyydessä.
Syytä on myös teroittaa yhtä lailla pyöräilijöiden ja sähköpotkulautailijoiden roolia liikenneturvallisuuden ylläpitäjänä.
Tarkkaamattomuus liikenteessä on valitettavan yleinen ilmiö, jonka kitkeminen on kaikkien etu. Yhä useamman autoilijan mutta myös jalankulkijoiden, lasten ja aikuisten, huomio on enemmän puhelimessa kuin liikenteessä.
Meidän aikuisten on olennaista muistaa, että lasten tarkkaavaisuus liikenteessä herpaantuu hyvin helposti. Lapsi ei kykene hahmottamaan liikennettä samalla lailla kuin aikuinen.
Liikenneturva on aiempina vuosina kysynyt koululaisten kuulumisista koulutieltä. Kyselyssä nousi esille, että lapset toivoivat, että autoilijat hiljentäisivät vauhtia ja olisivat selkeitä vuorovaikutustilanteissa. Lapset harjoittelevat liikenteessä liikkumista ja tarvitsevat aikuisilta selkeitä signaaleja suojatiellä.
Varsinkin pienten lasten vanhemmille huoli lasten turvallisuudesta on enemmän kuin tuttua. Ei riitä, että lapset oppivat noudattamaan liikennevaloja. Yhtä tärkeää on opettaa lapsi katsomaan tuleeko autoja, ja että auto voi tulla ja tuleekin usein, vaikka valo on jalankulkijalle vihreä. Vielä vaikeampaa on ollut lapsille opettaa, että vaikka auto pysähtyy suojatielle, voi toisella kaistalla autoilijat vain painaa kaasua.
Liikenneturvan luvut kertovat sen, että asennemuutosta tarvitaan suojateillä, jotta ne olisivat nimensä veroisia. Liikenneturvallisuus syntyy yhteistyöllä.
Sari Sarkomaa
helsinkiläinen kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan jäsen