Siirry sisältöön

Kyllösen ajatus kilometrikorvauksesta on kuolleena syntynyt

10.11.2011

Ei voi olla niin, että kilometrikorvaus olisi enemmän, kun ajaa Kittilästä Helsinkiin ja vähemmän, kun ajaa Helsingistä Kittilään. Näin jotakuinkin kävisi, jos liikenneministeri Kyllösen (vas) ajatus toteutuisi. Kyllönen on julkisuudessa pohtinut, että parempien joukkoliikenneyhteyksien alueilla kilometrikorvaus voisi olla pienempi kuin esimerkiksi ministerin omilla kotikonnuilla Lapissa. Pohdinta on varmaankin enemmän sormiharjoitelma kuin loppuun punnittu ehdotus. Työtehtävistä aiheutuvien kilometrikulujen korvaus ei voi olla riippuvainen siitä missä päin Suomea asuu.

Kun työtehtävissä pitää käyttää autoa, on korvausten oltava tasa-arvoiset. Jo muutenkin korkeiden asumis- ja elämiskustannusten pääkaupunkiseudulla olisi ministeri Kyllösen ehdotus toteutuessaan erittäin epäoikeudenmukainen. Se, että esimerkiksi Helsingissä myyntinäytteiden kanssa autolla kulkeva myyntiedustaja saisi pienemmän korvauksen kuin esimerkiksi Kittilässä on mahdoton ajatus. Työnantajan tehtävä on ohjeistaa, milloin työtehtävissä tarvitaan henkilöautoa. Joukkoliikenne ei aina ole ajallisesti tai monen käytännön syyn ja työtehtävän luonteen takia vaihtoehto.

Täsmälleen oikeaan Kyllönen osui siinä, että joukkoliikenteen edistämiseksi on syytä kääriä hihat niin hänen itse kuin koko Kataisen hallituksenkin. Aivan ensisijaista on keskittyä joukkoliikenneyhteyksien kehittämiseen. Jos kilometrikorvauksien tasoa tahdotaan tarkastella, on niitä katsottava kokonaisuutena. Kokoomuksen johdolla aloitetun ekologisen verouudistuksen osana on loogista ja järkevää, että myös verotukia ja etuuksia arvioidaan. Tavoitteena on oltava, että ne kaikin tavoin kannustavat ilmaston ja ympäristön kannalta järkevämpään liikkumiseen ja etenkin joukkoliikenteen käyttöön.

Työmatkakorvauksien arviointitalkoissa on muistettava, että ihmisten elämäntilanteet, työtehtävät ja asuinalueet ovat erilaisia ja siksi tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Työmatkakorvauksien kohtuuton leikkaus tekisi monen työn kannattamattomaksi ja siksi suin päin sokeita leikkauksia on lyhytnäköistä edes esittää.

Hallitusohjelmassa on luvattu kehittää työsuhdematkalippua. Tässä työssä on syytä kiirehtiä ja muutoinkin aktiivisesti etsiä uusia tapoja kannustaa joukkoliikenteen käyttöön. Työsuhdematkalipun kehittäminen on erityisen tervetullutta meille Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle, jossa työmatkaliikennettä on saatava nykyistä paljon enemmän joukkoliikenteeseen ja etenkin raiteille. Pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa liikenne on suurimpia ympäristöongelmia päästöineen ja meluineen. Autojen seisominen ruuhkissa on haitallista niin ympäristölle kuin ihmisten terveydelle, puhumattakaan järjellisestä ajankäytöstä. Joukkoliikenteen edistämisen kannalta on fiksua tehdä työsuhdematkalipusta entistä houkuttelevampi työnantajille kannustaa työntekijöitä valitsemaan joukkoliikenne, ja entistä suurempi kannustin työntekijälle jättää oma auto kotiin.