Kolumni 16.10.2026 (Viherympäristö)
Vihreä infrastruktuuri on keskeinen elementti monessa: ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, hulevesien hallinnassa, luonnon monimuotoisuuden sekä kaupungin viihtyisyyden vahvistamisessa. Luonto on myös lääke moneen. Kaupunkien luontoympäristöt, kuten metsät, kalliot, puistot, pihat ja vesistöt, tarjoavat merkittäviä terveyshyötyjä ja vahvistavat hyvinvointia.
Tutkimusten mukaan luonnossa vietetty aika vahvistaa mielenterveyttä monin tavoin; se suojaa masennukselta, lievittää stressiä ja parantaa mielialaa. Helppo pääsy luontoon houkuttaa liikkumaan, mikä ehkäisee keskeisiä kansansairauksia kuten tyypin 2 diabetesta ja ylipainoa. Säännöllinen kontakti luonnon hyviin mikrobeihin vahvistaa kehon puolustusjärjestelmää.
Lasten luontosuhteen rakentaminen syntymästä lähtien on tärkeää. Lapset, kuten aikuisetkin, kärsivät yhä enemmän allergioista, astmasta ja muista immuunijärjestelmän häiriöistä. Lasten kasvulle ja kehitykselle on välttämätöntä vaihtaa ruutuaikaa enemmän luonnossa vietettyyn aikaan. Suomen väestön ikääntyessä on kaikenikäisten toimintakyvyn kannalta merkittävää, että lähiympäristö houkuttelee liikkumaan. Sillä on merkitystä myös sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeeseen. On erittäin tervetullutta, että tänä vuonna käynnistyi THL:n kymmenvuotinen Terveyttä luonnosta -ohjelma. Ohjelma pyrkii tuomaan luonnon terveyshyödyt entistä vahvemmin osaksi päätöksentekoa.
Helsingin uudessa kaupunkistrategiassa sitoudumme siihen, että metsäisten ja puustoisten alueiden määrä säilyy noin kolmasosana Helsingin maapinta-alasta. Lisäämme vihreyttä rakennetuille alueille ja pidämme kiinni periaatteesta, jonka mukaan kaikilla helsinkiläisillä tulee jatkossakin olla lyhyt matka lähiluontoon ja viheralueille. Tutkimusten mukaan jo 15 minuuttia luonnossa voi tuoda mitattavia terveyshyötyjä. Hyvinvoiva lähiluonto lisää kuntalaisten hyvinvointia ja kunnan vetovoimaa.
Vihreä infrastruktuuri ei ole vain yksittäisiä puistoja tai metsiä. Sen on oltava verkosto, joka yhdistää viheralueita ja luonnonsuojelualueita toisiinsa. Toimivat ekologiset yhteydet mahdollistavat lajien liikkumisen ja vähentävät elinympäristöjen pirstoutumista. Luontokadon pysäyttämisessä ei riitä vain arvokkaiden alueiden suojeleminen, vaan myös niiden väliset yhteydet on turvattava.
Suomen kaupunkien on syytä nähdä vihreä infrastruktuuri investointina. Usein luontopohjaiset ratkaisut ovat myös kustannustehokkaita verrattuna pelkästään teknisiin ratkaisuihin. Siksi viherrakenne on viisasta ottaa huomioon jo kaupunkisuunnittelun alkuvaiheessa. Erityisen tärkeää on säilyttää olemassa oleva viherrakenne. Vanhat puut, toimiva maaperä ja nykyiset viherverkostot tuottavat hyötyjä heti.
Myös valtion ja päättäjien on kannustettava tähän kehitykseen. Maankäytön ohjauksen sopimukset voisivat olla vaikuttava työkalu ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja viherrakenteen vahvistamisessa. MAL-sopimusten piiriin voisi tuoda sitovia tavoitteita myös ilmastoriskien hallinnan ja viherrakenteen vahvistamisen osalta. Viherrakenne ei noudata kaupunkien rajoja, joten myös siksi seudullinen yhteistyö on tärkeää.
Talouden tiukassa tilanteessa on verorahojen käytön oltava vaikuttavaa. Valtion mahdollisesti tulevaisuudessa kohdentaman ilmastonmuutokseen varautumista tukevan rahoituksen tulisi kattaa myös vihreän infrastruktuurin investointeja. On myös löydettävä uusia keinoja kannustaa esimerkiksi taloyhtiöitä ja pientaloja vahvistamaan viherrakennetta tonteillaan.
Tarvitsemme tutkimustietoon perustuvaa päätöksentekoa, kaupungeille kannusteita pitkäjänteisiin investointeihin sekä ymmärrystä siitä, että vihreä infrastruktuuri on myös osa kansanterveyden edistämistä. Vihreän infrastruktuurin kehittämistarpeet on viisasta nostaa seuraavassa hallitusohjelmassa strategiseksi painopisteeksi, joka kytketään osaksi kansanterveyttä, ilmastonmuutokseen sopeutumista, huoltovarmuutta ja luontokadon pysäyttämistä.