Siirry sisältöön

Pois poteroista, kun isänmaan etu niin vaatii

Eduskunta kävi eilen keskustelun Suomen talousnäkymistä ja valtiontalouden kehyksistä vuosille 2012–2015. Perinteiseen tapaan keskustelu alkoi ryhmien puheenvuoroilla suuruusjärjestyksessä. Valtiovarainvaliokunnan jäsenenä pidin kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron. Puheessani painotin sitä, että julkisen talouden tasapainottamisessa on muistettava ottaa vanhat lääkkeet, mutta myös uusia tarvitaan. Annostelu on tehtävä taiten niin, että sivuvaikutukset talouskasvuun jäävät mahdollisimman pieniksi.

Vaikka talouden näkymät tuleville vuosille ovat poikkeuksellisen sumuiset, kolmesta asiasta voimme kuitenkin olla aivan varmoja. Ensinnäkin, mitä tehokkaammin tasapainotamme talouttamme, sitä paremmin pärjäämme tulevissa talouden tyrskyissä. Toiseksi, ilman työtä ei ole hyvinvointia. Kolmanneksi, vähemmällä on saatava aikaan enemmän ja parempaa. Jokaiselle eurolle ja sentille on löydettävä paras mahdollinen käyttötarkoitus.

Talouden näkymät ovat hallituksen muodostamisen jälkeen synkentyneet entisestään. On selvää, että hallitusohjelmassa asetettuihin velka- ja alijäämätavoitteisiin ei päästä tähän mennessä toteutetuilla toimenpiteillä. Odotteluun ei nyt ole varaa, vaan uusista sopeutustoimista on hallituksen päätettävä viimeistään alkukeväästä uuden valtiontalouden kehyspäätöksen yhteydessä.

Niukkenevilla voimavaroilla on löydettävä ympäristöä kunnioittavia, kestävää kasvua luovia vipuvaikutuksia. Vaikka kannustinpöytää ei taloudellisesti vaikeina aikoina voida kattaa kukkuroilleen, on huolehdittava siitä, että Suomi säilyy hyvänä kotipesänä kaikenkokoisille yrityksille ja että työn tekeminen on aina kannattavaa. Myös panostukset osaamiseen ja sivistykseen ovat parasta tulevaisuuden rakentamista.

Hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuden ratkaisee se, miten hyvin onnistumme uudistamaan toimimattomia rakenteita. Tässä työssä kunta- ja palvelurakenneuudistus on aivan keskeinen työkalu. Velkaantunut valtio ei voi loputtomasti lisätä rahoitustaan kunnille. On rehellistä myöntää, että jäljelle jää vain kaksi vaihtoehtoa: joko palveluita vähennetään tai rakenteita muutetaan. Minä ainakin olen palveluiden puolella.

Myös suomalainen työelämä kaipaa rakenneuudistusta. Työurien pidentämisessä on olennaista, että kaikki työkykyiset ja -haluiset saadaan mukaan työelämään. Hyvän ja perheystävällisen työelämän on oltava jokaisen työntekijän oikeus.

Hallituksen on valmistauduttava kevään kehysneuvotteluihin avoimin mielin ja valmiina uusiin linjauksiin. On aika kömpiä ulos poteroista, kun isänmaamme etu sitä vaatii. Euroopan kriisimailta olemme oppineet kouriintuntuvasti sen, että hyvinvoinnin rakentaminen kuplan varaan tai jatkuva velkarahalla elvyttäminen voi lopulta käydä koko hyvinvointiyhteiskunnan turmioksi.