Helsingin opetusviraston aikomus keskeyttää määräaikaisten opettajien työsuhde kesäksi herätti syystä paljon huomiota. Säästötoimenpiteeksi kaavailtu esitys olisi tarkoittanut sitä, että osalta opettajista olisi jäänyt saamatta ainakin yhden kuukauden palkka. Olen sitä mieltä, että kaikki opettajamme ovat palkkansa ansainneet. Linjasimme kokoomuksen valtuustoryhmässämme, että emme hyväksy määräaikaisten opettajien ”lomautuksia” ja epäoikeudenmukaista kohtelua.
Opetusvirasto luopuikin aikeistaan esittää määräaikaisten opettajien kesäajan palkan leikkauksia. Opettajien palkkaleikkauksien peruminen ei muuta sitä tosiasiaa, että Helsingin opetustoimen ensi vuoden budjettiin kohdistuu yli 10 miljoonan euron leikkauspaineet. Opetusviraston ehdotus oli ennemminkin hätähuuto kuin loppuun asti pohdittu säästöehdotus. Kymmenen miljoonaa on selvästi liian iso leikkaus Helsingin opetustoimeen ja siksi säästövelvoitetta on kohtuullistettava.
Selvä on, että kaupunkimme säästötalkoissa on käännettävä jokainen kivi ja etsittävä kustannustehokkaimmat tavat tuottaa palveluita. Vuoden 2011 lopussa lainaa oli 2 157 euroa helsinkiläistä kohden. Jatkuva luotolla eläminen ei ole kestävää. Perusasiat on kuitenkin pidettävä kunnossa ja siitä koulutuksessa on kyse. Laadukas opetus ja korkea osaaminen ovat metropolialueen keskeisiä hyvinvoinnin ja kasvun tekijöitä.
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n tuore laskelma tälle vaalikaudelle hallituksen esittämistä varhaiskasvatuksesta yliopistoihin kohdistuvista historiallisen suurista säästöistä oli myös hätähuuto. Se on otettava tosissaan. OAJ:n laskelmat kuvaavat karulla tavalla tilannetta. Myös valtakunnan tasolla on syytä arvioida kuinka rankalla kädellä koulutuksen kimppuun käydään. Samoin on ripeästi löydettävä keinot, joilla varmistetaan, että säästöt otetaan pääosin rakenteista eikä laadusta ja koulutuksen saatavuudesta. Rehellisyyden nimessä on sanottava, että tehtävä on vähintäänkin vaikea.
Ylisuuret säästöt koulutuksesta voivat tulla monella tavalla kalliiksi. Useat selvitykset osoittavat, että opettajien kiinnostus ja tosiasiallinen siirtyminen muihin ammatteihin on kiihtynyt 2000-luvulla. Pääkaupunkiseudulla lähes joka kolmas opettaja jättää koulutyön muutaman vuoden kuluttua valmistumisestaan. Jotta meillä riittää osaavia ja motivoituneita opettajia tulevaisuudessakin, on opettajan työn pysyttävä houkuttelevana, vetovoimaisena ja mielekkäänä. Myös naapurimaassamme Ruotsissa painitaan saman ongelman kanssa. Tukholman läänissä useampi kuin joka viides on jättänyt ammatin ja kaupunkia uhkaa vakava opettajapula.
Suomessa opettajankoulutus on ollut suosittua ja sinne on hakeutunut motivoituneita ylioppilaita. Yliopistot ovat voineet valita parhaimmat opiskelijat. Tätä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Korkeasti koulutetut ja motivoituneet opettajat sekä opettajankoulutuksen vetovoimaisuus ovat kansainvälisesti arvostetun koulujärjestelmämme peruspilari. Uhka Suomen opetuksen laadun keskeisen tekijän, opettajan ammatin, arvostuksen rikkomisesta on otettava vakavasti.
Opettajien sitoutuminen työhönsä on opetuksen laadun kannalta ensiarvoisen tärkeää. Helsingissä, jossa asumis- ja elinkustannukset ovat muutenkin korkealla, leikkaus opettajien palkoista voisi pahimmillaan tarkoittaa satojen pätevien opettajien hakeutumista muualle töihin. On tärkeää, että Helsingin kaupunki on jatkossakin houkutteleva ja reilu opetusalan työnantajana.
Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäsen