24.1.2011 http://blogit.iltalehti.fi/sari-sarkomaa/2011/01/24/kataisesta-perhe-ja-paaministeri/
Seuraavalla vaalikaudella on edessä vaikeita päätöksiä ja niiden eteenpäinvieminen edellyttää koko hallitukselta ja eduskunnalta poikkeuksellisen hyvää yhteistyötä, arvovalintoja ja sitoutumista valittuihin painopisteisiin. Lähtökohtana on oltava kestävä talous. Vastuullinen kansa ei maksata velkojaan lapsenlapsillaan eikä ahnehdi tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Olennaista on huolehtia pääkaupunkiseudun menestyksestä, koska se on globaalissa taloudessa kasvun veturi. Toinen politiikan perusta on oltava työn, yrittäjyyden sekä hyvän työelämän edistäminen. Hyvä työelämä pitää olla ”jokatyöntekijänoikeus” ja työ sekä perhe ”jokavanhemmanmahdollisuus”. On täysin selvää, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta voidaan pelastaa vain ahkeruudella ja työn tekemisellä. Kolmanneksi painopisteeksi on nostettava lasten ja perheiden hyvinvointi.
Keskeinen lähtökohta seuraavan hallituksen ohjelmalle on oltava se, ettei taantuman laskua maksateta lapsillamme. Meidän päätöksentekijöiden on osattava ottaa oppia 90-luvun laman virheistä, jonka laskua maksetaan vielä tänä päivänäkin. Huolestuttavia oireita on jo tullut SDP:n suunnalta, jossa on vilkuteltu vihreää valoa lapsilisäjärjestelmän perusperiaatteen romuttamiseksi.
Se, miten lasten asiat saadaan hallituspolitiikan keskiöön, on syytä pohtia perusteellisesti. Usean tahon esille nostama ja viimeksi viime viikonloppuna keskustan puheenjohtaja, pääministeri Kiviniemen kannattama perheministeri kuulostaa hyvältä. Todellisuudessa perheministerin pesti voi jäädä helposti vain nimelliseksi, jos hänellä ei ole omaa budjettia ja valmistelukoneistoa. Käytännön hallitustyö on osoittanut, että ministerit, joilla on nimettynä vastuualue, jonka keskeiset toimet tehdään muiden ministeriöiden hallinnonaloilla, eivät ole voineet toimia tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Perheministeri-ideaa on selvitelty tämänkin hallituksen aikana mutta sen järkevä toteuttaminen on todettu hyvin vaikeaksi. Salkuton ministeri on helposti turha ministeri.
Perheasioiden kokoaminen yhteen ministeriöön on mahdotonta, koska perheasioita käsitellään jotakuinkin kaikissa ministeriöissä enemmän tai vähemmän. Jos perheministeri päätetään asettaa, on huolehdittava, ettei hän jää vain unilukkariksi vaan omaa todelliset mahdollisuudet viedä asioita eteenpäin. Tämän asian varmistaminen on vähintäänkin haasteellista. Suurin haaste nykymuotoisessa hallitustyöskentelyssä on juuri ministeriöiden rajojen ylittäminen ja eri hallinnonalojen yhteistyön edistäminen. Ratkaisu näihin ongelmiin ei voi olla vain uuden ministerin keksiminen.
Pääministeri Kivinimen kanssa voin olla täysin sama mieltä siitä, että seuraavan hallituksen ohjelman keskeiseksi painopisteeksi on sovittava perheiden ja lasten hyvinvoinnin edistäminen. Lasten asiat saavat varmasti niille kuuluvan painoarvon, jos pääministeri toimii myös perheministerinä ja ottaa lapsiperheiden asioiden edistämisen erityissuojelukseensa. Suomalaisten tulevaisuuden kannalta on aivan olennaista katkaista lasten pahoinvoinnin kierre ja nuorten syrjäytyminen sekä turvata jokaiselle perheelle mahdollisuus hyvään arkeen, jossa aikuisilla on aikaa lapsille. Valtiovarainministeri Kataisesta tulee varmasti oikein hyvä perhe- ja pääministeri.