On järkyttävä huomata, että maallemme monin tavoin kalliiksi tullut hajasijoituspolitiikka nostaa taas päätään. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan uutta Kansallinen koulutuksen arviointikeskusta kaavaillaan sittenkin perustettavaksi Jyväskylään. Näin vaikka asiaa pohtinut selvitysmies on todennut, että Helsinki on sijaintipaikkana toiminnallisesti, henkilöstöön sekä osaamiseen liittyvien ja taloudellisten näkökulmien kannalta se ainoa ja oikea.
Selvitysmies Markku Mattila osoitti, että arviointikeskuksen hajasijoittaminen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle johtaisi samoihin vakaviin ongelmiin, joita on seurannut aiemmin sokeasti tehdyistä alueellistamispäätöksistä. Lääkelaitoksen kaltoin kohtelu Lääkealan turvallisuus - ja kehittämiskeskus Fimean perustamisprosessissa pakkosiirtoineen on tästä karmaiseva esimerkki.
Koulutuksen arviointikeskuksen hajasijoittamisessa toiminta vaurioituisi, osaava henkilö sekä osaamispääoma karkaisi ja kustannukset nousisivat. Toimijoiden aika kuluisi turhassa matkustelussa, mikä on jo ympäristönkin kannalta kestämätöntä. Pakkosiirtokaavailuille on syytä sanoa ehdoton ei. Suomella ei ole yksinkertaisesti enää varaa tuhlata veronmaksajien rahaa ja osaamistamme.
Arviointivirastoa koskeva lakiesitys tullee alkuvuodesta eduskunnan käsittelyyn. Hallitusohjelmaneuvotteluissa sopimamme uuden kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen perustaminen on tehtävä huolella ja sen toiminnan mahdollistavista voimavaroista on huolehdittava. Uuteen virastoon on tarkoitus koota nykyiset arviointitoiminnot Koulutuksen arviointineuvostosta, Korkeakoulujen arviointineuvostosta ja Opetushallituksesta. Viraston sijoittamisessa tulee säästösyistä ottaa huomioon opetushallinnon sisäisten voimavarojen ja tietojärjestelmien yhteinen käyttö. Sijainti Opetushallituksen yhteydessä voisi luoda myös siltaa arvioinnista kehittämiseen.
Selvitysmiehen raportissa todetaan selkeästi, että osaavan henkilöstön saatavuus, kaksikielisen palvelun turvaaminen, eri tieteenalojen ja oppiaineiden asiantuntijoiden käytettävyys, yhteydet koulutuksen tutkimukseen ja muuhun arviointitoimintaan, sidosryhmäyhteistyö sekä synenergiaetujen mahdollisuus muiden opetushallinnon keskeisten toimijoiden kanssa puoltavat sijoittamista Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle. Kansanvälisen yhteistyön mahdollisuudet ja saavutettavuus sekä kotimaassa että kansainvälisesti puoltavat myös Helsinkiä.
Sen sijaan keskuksen siirtäminen Jyväskylään on vastoin järkiperusteluja, selvitysmiehen esitystä ja valtionhallinnolle esitettyjä tehokkuusvaatimuksia. Opetusministerikin on aiemmin todennut, ettei ole olemassa mitään perusteluja poiketa selvitysmiehen esityksestä.
On syytä muistuttaa eduskunnan tarkastusvaliokunnan viime vaalikaudella antamasta raportista (TRO 4/2008 vp), joka roimi poikkeuksellisin kovin sanoin toteutettua alueellistamispolitiikkaa. Valiokunta havaitsi useita vakavia puutteita ja ongelmia tehdyissä alueellistamispäätöksissä. Valiokunnan mukaan alueellistamispäätösten valtiontaloudellisten vaikutusten arviointi ja seuranta on laiminlyöty, henkilöstöön kohdistuvat vaikutukset ovat useimmiten olleet kielteisiä ja alueellistamistoimien myönteiset vaikutukset ovat olleet vähäisiä. Raportti osoittaa, että alueellistamisesta on tullut suuria laskuja mutta ei vain laihoja tuloksia vaan myös selkeää vahinkoa. Kataisen hallituksella ei ole varaa toistaa näitä virheitä. Aikaisempien hallitusten rujoa jälkeä aikaansaanut hajasijoittamispolitiikka on tiensä päässä. Nykyisen hallituksen olisi viisainta täysin irtisanoutua siitä.