Siirry sisältöön

Kertakorvauksella ”äitiriski” pienemmäksi

26.8.2013 Blogi

Ei ole tätä vuosisataa, että ylläpidämme järjestelmiä, jotka suosivat miesten palkkaamista. Niin kauan kuin naisista aiheutuu enemmän kustannuksia työnantajalle kuin miehistä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään hyväksyttävää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi kantaa yksin suurin vastuu vanhempainvapaiden kustannuksista.

Kiritän hallitusta lisäämään perhevapaista työnantajille aiheutuvien kustannusten tasaamisen rakenteellisten uudistusten listallensa. Kyse on asiasta, josta on löydettävä sopu työmarkkinaosapuolien kanssa. Yhtä lailla kun hallitus kannustaa työmarkkinakeskusjärjestöjä maltilliseen ja työllisyyttä edistävään palkkaratkaisuun, on sen kannustettava työelämän epätasa-arvoa ylläpitävien vinoumien korjaamiseen. Haastan myös työelämän järjestöt mukaan aktiivisesti sopimaan asiasta.

Hyvä askel eteenpäin ”äitiriskin” kitkemisessä olisi kertakorvauksen maksaminen äidin työnantajalle, mikäli äiti palaa saman työnantajan palvelukseen raskauden ja perhevapaiden jälkeen. Kertakorvaus korvaisi vaikeasti laskettavia kustannuksia, kuten sijaisten rekrytointi ja perehdyttäminen. Näitä kustannuksia on mahdoton määritellä tarkasti ja ne vaihtelevat tapauskohtaisesti. Siksi kertakorvaus on hyvä ratkaisu vuosikymmenet keskustelussa olevan mittavan yhteiskunnallisen ongelman ratkaisemiseen. Nuorten naisten vaikeus päästä pysyvään työsuhteeseen kielii siitä, että ongelma on todellinen ja vakava.

Myös Juhana Vartiaisen ja Osmo Soininvaaran viime keväänä julkaistussa raportissa ehdotettiin äitiydestä aiheutuvien kustannusten tasausta. Lisäksi raportissa ehdotettiin välillisten mm. sijaisen perehdyttämiseen liittyvistä kuluista kertaluontoista 5000 euron korvausta. Reilu ratkaisu olisi rahoittaa korvaus työnantajien maksamista sairausvakuutusmaksuista. Kyse ei ole uudesta menoerästä vaan kustannusten tasaamisesta, joiden maksajina ovat nyt äitien työnantajat.

Kertakorvauksen lisäksi on jatkossa luotava tapa tasata muut kustannukset, kuten äitiysloman ajalta täyden palkan aiheuttamat kustannukset sekä äitiys- ja vanhempainvapaan aikana kertyneen lomaoikeuden tuomat kustannukset, joita ei vielä korvata. Nämä kustannukset ovat työnantajalle sitä suurempia, mitä parempi palkka äitiyslomalle jääneelle työntekijällä on. Hyvä on myös sanoa ääneen se, että isävapaita pelkästään kehittämällä ei poisteta äitiriski-ongelmaa. Vanhempainvapaasta aiheutuvat kustannukset on yksinkertaisesti saatava tasattua.

Olen ehdottanut vanhempainvakuutusta vanhempainvapaista aiheutuvien kustannusten aiheuttaman ongelman ratkaisuun. Tällä hetkellä vanhempainetuudet maksetaan sairausvakuutuksen kautta. Vanhemmuus ei kuitenkaan ole sairaus ja vanhempainetuudet myös määräytyvät eri tavalla kuin sairauspäivärahat. Itsenäinen vanhempainvakuutus toisi selkeästi esiin sen, millaisia kustannuksia vanhempainetuuksista työnantajalle ja palkansaajalle tulee. Vanhempainvakuutus mahdollistaa vanhemmuuden kustannusten jakamisen, mutta myös rahoitusosuuksien muutoksen kuten valtiovallan osuuden vahvistamisen.

Hallitusohjelmakirjaus velvoittaa nykyisen hallituksen ja vastaavan ministerin aktiivisesti hakemaan asiaan ratkaisuja niin, että vielä tämä eduskunta ehtii käsittelemään asiaa koskevat lait.

Ei ole yhtään perusteltua syytä, mikseivät työelämän järjestöt käärisi hihojaan jäsenistöänsä kipeästi koskevan tasa-arvo-ongelman poistamiseksi. Kyse on myös yrittäjyyden jarrusta ja siitä, että naisia palkkaavat yrittäjät ovat kilpailutilanteessa eriarvoisessa asemassa suhteessa miehiä palkkaaviin.