Siirry sisältöön

Kohtuus kaikessa – myös asumisen verottamisessa

18.02.2011 Nykypäivä

Verotusta ollaan uudistamassa. Ehdotusten vaikutuksia kansalaisten toimeentuloon on arvioitava huolellisesti.

Asuminen on perustarve. Verouudistus ei saa johtaa siihen, että tavalliset palkansaajat eivät voisi enää asua yliopistokaupunkien keskustoissa tai että eläkeläiset joutuisivat myymään oman kotinsa veropaineen alla. Lapsiperheiden vanhempien aika ei saa kulua työmatkoihin eikä vanhuksia pidä työntää hoitolaitoksiin. Lisääntynyt verotulo voi aiheuttaa myös valtiolle lisämenoja.

Asuntovelkojen korkovähennyksen suurimmat hyötyjät ovat keskituloiset lapsiperheet. Vähennyksellä onkin suuri merkitys näiden perheiden kulutustason määrääjänä. Vähennystä ei pidä olennaisesti muuttaa.

Korkojen verovähennysoikeutta ei tule myöskään rajata ensiasunnon ostajiin eikä vain perheellisille, kuten julkisuudessa on ehdotettu. Neliöhintaa ei saa rajata niin, että perheasunnon ostaminen kaupungin keskusta ei enää onnistuisi.  Erityisesti lapsiperheet joutuisivat tarkkaan laskemaan, voiko asuntoa vaihtaa isompaan perheen kasvaessa tai onko lapsia ylipäätään varaa hankkia lisää. Verovähennysoikeuden rajaaminen ensiasuntoihin hankaloittaisi työvoiman liikkuvuutta ja heikentäisi kohtuuttomasti kansalaisten elämäntilanteiden muutosten hallintaa. Tällaisessa rajauksessa unohdetaan elämän realiteetit: muutot töiden perässä, avioerot ja uusioperheet.

Jos muutoksia halutaan tehdä, voitaisiin ajatella ansiotulosta tehtävän alijäämähyvityksen enimmäismäärän sitomista yleiseen korkotasoon. Nyt korko on alhaalla. Se merkitsee sitä, että vähennys mahdollistaa suhteellisen suuren lainan ottamisen. Jos korot nousevat, vaikeutuu velallisten asema sekä koron nousun johdosta että siksi, että vähennyksen enimmäisraja tulee vastaan. Siksi voitaisiin ajatella vähennyksen katon laskemista alhaisen koron aikana edellyttäen, että sitä nostetaan korkojen noustessa. Sääntöjen pitää kuitenkin olla ennustettavia, koska asuntovelallisen on voitava luottaa lainsäädäntöön pitemmälläkin aikavälillä.

Kiinteistövero on ymmärrettävä siitä näkökulmasta, että kiinteistö aiheuttaa kunnalle kustannuksia, joiden maksamiseen kiinteistön omistajan on osallistuttava. Siksi on oikein, että kunnat päättävät veron suuruudesta.

Valtio on nostanut kiinteistöveron alarajoja viime vuosina. Mielestämme alarajojen noston suhteen pitäisi olla varovainen ja sallia kunnan päättää veron määrästä. Enimmäisraja on kuitenkin syytä asettaa, jotta esim. muille kuin kunnassa asuville ei aseteta kohtuuttomia veroja. Veron suuruus on määriteltävä siten, että se koetaan oikeudenmukaiseksi. Ruotsissa protesti johti siihen, että hallitus joutui lupaamaan veron poistoa.

Energiaverot vaikuttavat asumisen kustannuksiin. Suomessa asuminen ei ole mahdollista ilman energiaa. Tietyissä rajoissa asukas voi vaikuttaa, paljonko tätä pääosin tuontitavaraa kuluu. Ympäristöverojen asteittainen kiristäminen on ympäristömuutoksen torjumiseksi perusteltua. Syytä on kuitenkin tulevaisuudessa miettiä, onko kotitalouden kulutuksessa jokin määrä, jota pienemmällä kulutuksella ei tule toimeen. Tällöin tähän määrään voisi kohdistua lievempi verotus.

Kansanedustajat
Sari Sarkomaa
Kimmo Sasi
Valtiovarainvaliokunnan verojaoston jäseniä (kok)

Follow by Email
Facebook
Twitter
Visit Us
Follow Me
LinkedIn
Instagram