Muistiviikolla julkaistiin Muistiliiton johdolla uudistettu muistisairaan hyvän hoidon kriteeristö. Työ tehtiin yhteistyössä Valviran ja Suomen muistiasiantuntijoiden sekä useiden muiden yhteistyötahojen kanssa. Hyvän hoidon kriteeristön tehtävänä on varmistaa muistisairaalle ihmiselle ja hänen läheisilleen laadukas kuntoutus, hoiva ja hoito yhtenäisin ja yhdenvertaisin valtakunnallisin kriteerein. Muistiliiton varapuheenjohtajana teen työtä sen eteen, että hyvä hoito toteutuisi jokaisen ihmisen kohdalla. Muistisairautta sairastavan ihmisen ja hänen läheistensä hyvinvoinnin lähtökohtana tulee olla oikeus elää omannäköistä elämää.
Etenevät muistisairaudet rappeuttavat aivoja ja heikentävät laaja-alaisesti toimintakykyä. Ne ovat kansantauteja siinä missä sydän- ja verisuonisairaudetkin. Vuosittain arviolta noin 14 500 ihmistä sairastuu johonkin dementoivaan sairauteen, joista jopa 7000–10 000 koostuu työikäisistä muistisairaista. Huolestuttavaa on, että merkittävä osa muistisairauksista jää edelleen diagnosoimatta.
Uudistettu hyvän hoidon kriteeristö painottuu muistisairaiden ja heidän läheistensä toiveesta aikaisempaa vahvemmin kuntoutukseen. Kuntoutuksen merkitys on ymmärretty toimintakykyä ylläpitävänä ja sairauksien ehkäisevänä. Kuntoutuksella tuetaan muistisairaan ihmisen mahdollisuuksia elää mahdollisimman mielekästä ja aktiivista elämää sairaudesta huolimatta. Olen jäsenenä juuri työnsä aloittaneessa sosiaali- ja terveysministeriön nimeämässä kuntoutuksen uudistamiskomiteassa. Pidän muistisairaan toimintakyvyn edistämisen kannalta merkityksellisenä, että kaikissa sote-palveluissa on käytössä ihmisten toimintakykyä edistävä työote ja oikea-aikainen kuntoutus. Terveyden ja toimintakyvyn edistäminen pitää olla myös muistisairaan ihmisen oikeus.
Muistiliiton tekemään selvitykseen vastanneista muistisairaista valtaosalle (86%) koti on tärkein paikka, jossa halutaan asua mahdollisimman pitkään. Työskentelin viime tammikuussa Oulunkylässä viikon ajan vanhusten kotihoidossa hoitajan työparina. Minulle on tärkeää tietää, mikä kotihoidon tilanne käytännössä Helsingissä on. Yhä huonomassa kunnossa ja usein muistisairaiden ikäihmisten kotihoito on vaativaa työtä ja edellyttää hoitajilta laajaa osaamista. Kotihoito työskentelee laadukkaasti olemassa olevilla voimavaroilla, mutta on osin äärirajoilla. Työhön tarvitaan lisää tukea ja uudistamista. Tapaan säännöllisesti Helsingin vanhustenhuollon toimijoita, jotta saamme ajantasaiset näkemykset valtakunnalliseen kotihoidon kehittämiseen. Se on keskeinen eduskuntakauden ja hallituksen kärkihanke minun ja sisäministeri Paula Risikon hallitusneuvottelijoina tekemän aloitteen johdosta.
Kotihoidossa näkyy myös omaishoitajien arvokas työ. Hoitajan ja hoidettavan ikääntyessä tarvitaan myös lisää tukea. Tämä ei aina suju, kuten pitäisi. Kotona asumisesta ja hoitamisesta ei saa myöskään tulla pakkoa. Kotihoidon rinnalle on rakennettava lisää asumismuotoja, joiden piiriin pääsee nopeastikin, kun omassa yksityisessä kodissa ei enää ole mahdollista elää turvallisesti.
Hallituksen ajatus etsiä säästöjä ympärivuorokautisesta hoidosta hoitajamitoitusta pienentämällä ei ole kestävää. Olemme hallituspuolueiden sosiaali- ja terveyspolitiikasta vastaavien kanssa edellyttäneet hoitajamitoituksen alentamisesta luopumista. Edellytimme, että sovituille säästöille etsitään vaihtoehtoisia toteutustapoja, jotka varmistavat hallituksen sovitussa talouslinjassa pysymisen. Tämä työn on nyt täydessä vauhdissa sosiaali- ja terveysministeriössä.
Ehdotin myös, että ottaisimme hoitotyön johtamisen välineeksi valtakunnallisen hoitoisuusmittarin, jolla henkilöstön määrä ja osaaminen voidaan kohdentaa joustavasti ja yksilöllisesti ihmisen hoidon tarpeen mukaan. Jokaisen vanhuksen hoidon tarve on erilainen. Ihmisen hoidon ja hoitajien tarvetta ei voi määrittää yhdellä annetulla luvulla.
Sari Sarkomaa
kansanedustaja
Muistiliiton varapuheenjohtaja