fbpx Siirry sisältöön

Likainen ja ihana Itämeri

24.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22933/likainen-ja-ihana-itameri

Purjehtijana voin sanoa, että aina merielämykset eivät ole yhtä rentouttavia. Kesälomapurjehduksemme yhden kohokohdan piti olla Nynänshamnin idylliseen vierasvenesatamaan saapuminen. Toisin kävi. Haiseva sinilevä oli valloittanut rannat. "Kyllä ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat lianneet merensä", kommentoi keskimmäinen lapseni.

Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja harmin keskellä hymyilyttivät. Oli vaikea lapselle selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.

Monista ponnisteluista huolimatta Itämeri on kaikilla ekologisilla mittareilla mitattuna maailman saastunein merialue. Ilman nopeaa tehoelvytystä Itämeri kuolee. Pahimpana Itämeren uhkana on rehevöityminen ja sisäinen kuormitus. Kaikeksi kamaluudeksi ilmastonmuutos vauhdittaa tätä noidankehää. Radikaalit päästövähennykset ovat välttämättömiä.

Itämeren pelastamisessa katse kääntyy helposti muiden Itämeren rantavaltioiden päästöihin. Tosiasia on, että meidän omat päästömme ovat väestöömme suhteutettuna mittavia. Typpipäästömme ovat jopa kasvaneet. Itämeren pelastamiseen tarvitaan tietenkin kaikki Itämeren valuma-alueen maat, mutta myös meidän on tehtävä omat kotiläksymme.

Maatalouden kuormituksen vähentämisessä tarvitaan aivan erityisesti rohkeampia ja vaikuttavampia keinoja. Suomi ei kykene saavuttamaan asetettuja tavoitteita Itämeren suojelutyössä ellemme saa selkeästi vähennettyä maatalouden ravinnekuormitusta. Suomessa maatalous vastaa fosforikuormituksesta jopa 60 prosenttia.

Nykyinen maatalouden ympäristötuki on käytännössä enemmän viljelijöille maksettua tulotukea ja sen vesiensuojelulliset vaikutukset ovat olleet heikkoja. Avainasemassa on maatalouden ympäristötuen uudistaminen oikeasti ja tehokkaasti palvelemaan tarkoitustaan.  Lähivuosina toteuttava EU:n maatalousuudistus on Itämerelle melkein elämän ja kuoleman kysymys.

Keinovalikoimassa tarvitaan myös aivan uudenlaista ajattelua, kuten ravinnepäästökauppaa, jolla kanavoitaisiin viljelijöiden toimet vesistöjen hyväksi ja puhtaudesta palkittaisiin. Järkevää on myös kehittää vapaaehtoista vuokrauskokeilua, jossa Saaristomeren valuma-alueella rinnepeltoja vuokrataan luonnonsuojelualueiksi tai sopivampaan muuhun käyttöön.

Baltic Sea Action -kokouksessa luvattu ravinteiden kiertoa selvittävä työryhmä päätti eilen työnsä. Tuoreessa raportissa esiteltiin toimia, joilla Saaristomeren tila voisi kohentua nopeastikin. Samalla Suomi voisi nousta ravinteiden, kuten ehtyvän luonnonvaran fosforin, kierrätyksen mallimaaksi.

Eilisen raportin lisäksi meillä on olemassa jo yllin kyllin tietoa millaisilla toimilla päästökuormitusta voidaan maatalouden osalta alentaa. Keinot pitää vain uskaltaa ottaa käyttöön.

Jos lisävoimavaroja tarvitaan, kannustan rahan etsintään maa- ja metsätalousministeriöstä. Vaikka tiukkaa sanotaan joka paikassa olevan, niin MMM:n budjetissa on varaa jopa porskuttaa. Maatalouden markkinointiin on suunnattu useita miljoonia ja rahoja käytetään jopa ruokareseptien ja possulihan käytön markkinoimiseen sekä julkaisemiseen Internet-sivuilla. Tilanne kuvastaa sitä, että valtion budjetin mittavan reilun 50 miljardin euron tehokkaassa kohdentamissa riittää vielä tehtävää.

Follow by Email
Facebook
LinkedIn
Instagram