Nykyiset ikäihmiset ovat tämän maan rakentaneet meille hyväksi paikaksi elää. Meidän tehtävämme on varmistaa kaikille vanhuksille turvallinen ja arvokas elämä. Työtä on tehty monin tavoin tavoitteen saavuttamiseksi. On vakava tosiasia, että emme pysty turvaamaan riittäviä palveluita ja tukea kaikille vanhuksille. Sekä omaishoitajat että kotihoito ovat monissa kaupungeissa osin ylikuormitettuja. On paljon asioita, kuten yksinäisyys, jota ei yksin lainsäätäjä kykene poistamaan. Työtä on tehtävä yhdessä.
Kannatan vanhusasiavaltuutetun viran perustamista. Uskon, että se osaltaan vauhdittaisi vanhusystävällisen Suomen rakentamista.
Vanhusasiavaltuutetun virkaa on yritetty edistää Suomessa useasti. Emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä suositteli vanhusasianvaltuutetun viran ja toimiston perustamista jo vuonna 2006. Olen asiaa paljon ja pitkään miettinyt. Ja päättänyt tehdä eduskunnassa toimenpidealoitteen vanhusasiainvaltuutetun viran perustamiseksi.
Mielestäni valtakunnallisella tasolla tarvitaan valtuutettu, joka valvoo, että vanhusten oikeus arvokkaaseen ja hyvään elämään toteutuu maassamme. Valtuutettu raportoisi, ottaisi kantaa vanhuksia koskeviin epäkohtiin ja esittäisi myönteisiä ratkaisuja vanhusten hyvän elämän rakentamiseksi.
Valtuutetun toimen perustamiseen on kolme erityistä perustelua.
Ensinnäkin Ikäsyrjintä on kitkettävä. Syrjinnän kitkemiseen ja ehkäisemiseen tarvitaan valtakunnallinen toimija, joka pystyy vaikuttamaan yhteiskunnan asenteisiin puuttumalla vahvasti ja riippumattomasti havaittuihin syrjintätapauksiin.
Vanhusasiavaltuutetun tehtäväkenttään kuuluisi tärkeänä osana myös neuvonta ja ohjaus iäkkäiden ihmisoikeuksien ja itsemääräämisoikeuden puolustamisessa.
Toiseksi Vanhusten äänen on kuuluttava. Vanhuksia ja heidän omaisiin tulee kuunnella nykyistä paremmin. Selkeisiin ja räikeisiin puutteisiin vanhustenhoidossa pitää puuttua välittömästi. Valtuutettu olisi suora kanava; jonne voisi huolet ja epäkohdat raportoida.
Kolmanneksi, ettei kukaan jäisi yksin. Yhä enemmän tilanteita, joissa vanhus elää täysin yksin, kotihoidon varassa, omassa kodissaan. Liian usein myös puolisoaan tai läheistään hoitava jää yksin arvokkaan, mutta vaativan hoitovastuun kanssa.
Virallinen vanhuspolitiikka on edelleen yksinäisyyttä lisäävää. Tarvitaan korjausliike, jolla lisätään yhteisöllisyyttä, mahdollisuuksia osallistua, vaikuttaa sekä saada tietoja. Ketään ei saa jättää yksin.
Tarvitsemme ajankohtaista tietoa ja keinoja seurata vanhusväestön elämän kehittymistä Suomessa. Vain riittävällä tietopohjalla ja jatkuvalla seurannalla me päätöksentekijät voimme tehdä ikäihmisten kannalta oikeasti vaikuttavia ja hyviä päätöksiä.
Onnistuessaan tehtävässään vanhusasiavaltuutettu toimisi katalysaattorina kehittää Suomea, jossa ikääntyminen nähdään elämän vaiheena, jossa on mahdollisuus elää oman näköistä elämää. Jossa korkea ikä tai muistisairaus ei ole este arvokkaalle elämälle ja turvalliselle asumiselle.
Sari Sarkomaa
helsinkiläinen kansanedustaja