On vakava tosiasia, että Suomessa diabeteksen hoitovälineiden saatavuus on räikeän epätasa-arvoista. Helsingissä diabetesta sairastavien on vaikea saada kudossokerin sensorointia ja insuliinipumppuja. Tyypin 2 diabetesta sairastavien kohdalla verensokeriliuskojen jakelua on rajoitettu voimakkaasti. Hoitotarvikkeita tulisi tarjota lääketieteellisin perustein yhdenvertaisesti Käypä hoito -suositusta noudattaen.
Toimin eduskunnan diabetesryhmän puheenjohtajana. Eri eduskuntapuolueissa edustajista muodostunut ryhmämme tekee työtä diabeteksen yhdenvertaisen hoidon toteutumiseksi ja diabeteksen hoidon uusien hoitovälineiden saatavuuden turvaamiseksi. Jatkuvaan glukoosiseurantaan kehitettyjen glukoosisensoreiden saatavuuden parantaminen on tavoitteemme.
Pidän hälyttävänä, että Suomessa diabeteksen hoitotulokset eivät vastaa nykyaikaisen hoidon ja tekniikan antamia mahdollisuuksia. Nykyteknologian laajemmalla hyödyntämisellä on saavutettavissa parempaa elämänlaatua ja apua omahoitoon. Sen kustannukset maksavat itsensä monin keltaisesti takaisin lisäsairauksien vähentyessä ja ihmisten hyvinvoinnin kasvaessa.
Terveydenhuollossamme on aivan erityinen tarve kehittää laajojen kansansairauksien, kuten diabeteksen hoidon laatua. Helsingin on syytä ottaa diabeteksen hoidon laadun nostaminen erityistoimenpiteeksi. Diabeteksen hoito on järjestettävä niin, että hoitotulokset paranevat. Tyypin 1 diabeteksen ja vaativan tyypin 2 diabeteksen hoito tulisi keskittää osaamiskeskuksiin ja -verkostoihin ammattilaisten riittävän osaamisen ylläpitämiseksi.
Suomessa vain 20 prosenttia tyypin 1 diabetesta sairastavista ja 70 prosenttia tyypin 2 diabetesta sairastavista pääsee hoitotavoitteeseen. Huono hoitotasapaino altistaa vähitellen syntyville lisäsairauksille. Tämä aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja toimintakyvyn menetystä, ja niiden hoitaminen tulee paljon kalliimmaksi kuin itse diabeteksen. Diabetesliiton ja Tampereen yliopiston kustannustutkimuksen mukaan lisäsairauksien ehkäisyllä voitaisiin saavuttaa yli 550 miljoonan euron vuotuiset säästöt.
Monelle on varmasti hämmästyttävä tieto, että kaikki julkiset terveydenhuollon palveluntuottajat eivät seuraa hoidon laatua järjestelmällisesti. Olen iloinen siitä, että THL on aloittanut aloitteestani eduskunnan myöntämällä määrärahalla terveydenhuollon kansallisten laaturekistereiden pilotoinnit, jossa pilotoidaan myös diabetesrekisteriä.
Diabetesrekisteri tuo valtakunnallisesti vertailukelpoista ja läpinäkyvää tietoa hoidon laadusta, mikä vauhdittaa yhdenvertaisten ja vaikuttavien palveluiden kehittämistä. Kansainväliset kokemukset terveydenhuollon julkisten laaturekistereiden vaikutuksesta palveluiden laadun kehittymiseen ovat vakuuttavia. Kun nostetaan julkiseksi se, miten diabetesta hoidetaan, on se joka maassa laittanut vauhtia epäkohtien korjaamiseen ja parhaiden käytäntöjen käyttöönottoon.
Elintavat vaikuttavat useisiin sairauksiin, mutta diabeteksessa perintötekijät määräävät aika paljon. Meillä suomalaisilla se on geeneissä. Liikunta on oiva lääke pitää verensokeri tasapainossa. Diabeetikoiden säännöllinen liikunta edesauttaa sairauden hoitoa ja hyvää elämää monin tavoin. Se on olennainen osa itsehoitoa, jolla hoitotasapaino saavutetaan. Helsingissä on viisasta tehdä toimia, että mukava liikuntamahdollisuus on jokaisen ulottuvilla.
Vastaanotan mielelläni palautetta ja ajatuksia helsinkiläisten diabeteksen hoidon kehittämistarpeista. Olen tavattavissa Kolmen sepän patsaalla maanantaina 8.4 kello 16-17 ja perjantaina 12.4 kello 16.30-17.30. Tervetuloa tapaamaan.
Sari Sarkomaa
helsinkiläisten kansanedustaja
kolmen lapsen äiti
Eduskunnan diabetesverkoston puheenjohtaja