Eilinen pääministeri Antti Rinteen hallituksen ”viisikon” tiedotustilaisuus lyhyeksi jääneestä ”tynkäbudjettiriihestä” herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Miksi ihmeessä Rinteen hallitus peittelee ja salasi budjettiriihen päätösten työllisyysvaikutukset?
En aluksi uskonut korviani. Voiko olla totta, että hallituksella ei ole tehtynä arvioita budjettiriihen päätöksien työllisyysvaikutuksista? Miksi arvioita ei kerrota? Siksikö, että budjettiriihi jäi kesken? Menopäätöksiä tehtiin kyllä mutta työllisyystoimet jäivät tyngäksi. Päätökset lykättiin tulevaisuuteen. ”Pääministeri Antti Rinne kertoikin eilen: ”vasta 2020 huhtikuussa määritellään aika iso osa konkreettisista toimenpiteistä”. Kysyn, miksi vasta silloin? Miksi tärkeimmät päätökset jäivät tekemättä?
Tynkäriihtä kannattaisi istua vielä edes päivä. Jos hallitus aikoo saavuttaa tavoitteensa 75 prosentin työllisyysasteesta ja julkisen talouden tasapainottamisesta, on Säätytalolle palattava tekemään rohkeammin työllisyyttä edistäviä toimia ja arvioimaan mitä työllisyysvaikutuksia tehdyillä päätöksillä on.
Yhtä käsittämättömiä ovat valtiovarainministerin ja pääministerin puheet. Että meillä toteutuisi kulut, mutta ei työllisyysaste. Se ei ole mahdollista”. Näin sanoi vielä eilen valtiovarainministeri Mika Lintilä. Kysyn, eikös lähes juuri näin budjettiriihi eilen päättänyt? Menoista kyllä päätettiin mutta työllisyystoimet jäivät tyngäksi.
Pääministeri Rinne lupasi kesäkuussa, ettei pysyviä menoja lisätä ilman tietoa pysyvistä tuloista. Eikös tämä lupaus jäänyt lunastamatta, kun hallitus ei julkaissut mitään lukuja työllisyystoimien vaikuttavuudesta, vaikka menolisäyksiä esitetään yli miljardin euron edestä. Tämä murentaa luottamusta koko hallituksen ohjelman kestävyyteen vakavalla tavalla.
Työllisyystavoitteesta luopuminen vaarantaisi koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Takaisin Säätytalolle mars koko hallitus! Nyt on pystyttävä parempaan.
Sari Sarkomaa
helsinkiläisten kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan jäsen