Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

19.8.2012 Kolumni Töölöläisen Munkkiniemi-liitteessä

Siivousapu lapsiperheissä on esimerkki palvelusta, jonka ostaminen lisää monin tavoin perheen yhteistä aikaa sekä parantaa työn ja perheen yhteensovittamista. Siivouspalvelut on yhtälailla monen kiireisen ihmisen arjen pelastus. Varsinkin korkeiden asumis- ja elämiskustannusten kanssa kamppaileville helsinkiläisille on kotitalousvähennys valtiovallan puolesta kohtuullinen sekä tarpeellinen kannustin.

Kotitalousvähennys onkin ollut onnistunut täsmätoimi edistämään ihmisten hyvää arkea, työllisyyttä, palvelualojen kehittymistä sekä harmaan talouden kitkemistä. Kotona on paljon tekemätöntä työtä, jonka ulkopuolisilla teettämiseen kannustaminen on fiksu tapa tukea perheiden hyvinvointia sekä ihmisten työssä jaksamista. Tiukkojen poliittisten vääntöjen ansiosta olemme 2000-luvun aikana onnistuneet kehittämään verovähennystä, kunnes hallitus päätyi leikkaamaan sitä tämän vuoden alusta osana talouden tasapainottamista.

Nykymuotoinen kotitalousvähennysjärjestelmä on ollut käytössä Suomessa yli kymmenen vuotta. Koko olemassaoloajan se on ollut kiistanalainen. Vähennyksestä on puhuttu vähättelevästi ”piikavähennyksenä” ja vähennyksen lakkauttajia on jatkuvasti vaanimassa sopivaa tilannetta. Osa poliitikoista vastustaa vähennystä vahvasti jo sen takia, että kaikilla ihmisillä ei ole mahdollista sitä käyttää ja että se on siksi kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville epäoikeudenmukainen. On totta, että perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Tosiasia kuitenkin on, että lopulta kaikki hyötyvät vähennyksen luomista uusista työpaikoista ja niiden tuomista verotuloista. Pidän järkevänä, että hallituksen elokuisessa budjettiriihessä kotitalousvähennys arvioitaisiin uudelleen, niin vähennyksen taso kuin sen kohdentaminenkin.

Kotitalousvähennyksen heikentäminen aiheuttaa monia epätoivottavia seurauksia. Erityisesti kotitalous- ja hoivapalveluja tuottavilla toimialoilla yritystoiminnan edellytykset heikentyvät. Leikkauksesta johtuvaan palveluiden käytön ja siten työpaikkojen vähentymiseen ei ole varaa. Päinvastoin erityisesti hoiva- ja hoitoalan yrittäjyyttä sekä naisyrittäjyyttä pitää nykyistä enemmän vauhdittaa. Kannustin valtiovarainministeri Urpilaista tuomaan kotitalousvähennyksen kohentamista koskevat esitykset elokuun ensi vuoden talousarvioehdotusta käsittelevään budjettiriiheen. Nyt on viisasta kääntää joka kivi yrittäjyyden vauhdittamiseksi.

Olen ehdottanut, että kotitalousvähennystä voisi laajentaa koskemaan myös kuntoutuspalveluja, kuten lääkinnällistä kuntoutusta, jota tuottavat toimiluvalla toimivat fysioterapia- ja toimintaterapiayritykset, sekä ammatinharjoittajayrittäjät. Tällä laajennuksella olisi monia säästövaikutuksia inhimillisen elämänlaadun edistämisen lisäksi. Ikääntyneiden ja huonokuntoisten kotona selviytymisen tukemisella voidaan siirtää laitoshoitoa. Kotitalousvähennyksen voisivat tehdä myös ikääntyneen aikuiset lapset, jos nämä ostavat kuntoutuskäyntejä vanhemmilleen.

Vanhuus ei ole sairaus, mutta ikääntymiseen liittyy fyysisen kunnon heikkenemistä. Mitä iäkkäämpi ihminen, sitä todennäköisemmin tarvitsee hän tukea ja ohjausta liikuntaansa ja toimintakykynsä ylläpitämiseen. Ikäihmiset käyvät usein terveyskeskuslääkärillä vain hakemassa lähetettä fysioterapiaan. Kotitalousvähennys ei edellytä sairautta eikä lääkärissä käyntiä, joten terveyskeskuskäyntien väheneminen pienentää kuntien terveydenhuollon kustannuksia. Mikä tärkeintä, kotitalousvähennys kannustaisi ennaltaehkäisevään kuntoutukseen, joka on aina tuloksellisinta. On viisasta luoda lisäkannusteita ja mahdollisuuksia huolehtia jaksamisesta ja fyysisestä kunnosta niin, että kotona voisi asua ja toimintakyky säilyisi mahdollisimman pitkään.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu

16.8.2012 Kolumni Lauttasaari-lehdessä

Kesälomapurjehdus oli yhtä rentouttava kuin aina ennenkin. Lapset viihtyivät koko kuukauden mainiosti vesillä. Lomailimme koko perheen voimin, nautimme kesästä ja upeasta Itämeren luonnosta. Kävin eduskunnassa töissä muutamana päivänä heinäkuussa. Ehdimme juuri ja juuri Ruotsin ulkosaaristosta Tukholmaan vastatuulessa. Tukholmaan päästyäni ryntäsin Arlanda Expressillä kentälle ja koneeseen, jolla ehdin istuntoon. Muu perhe jäi Tukholmaan odottelemaan. Tuulet olivat kaikkea muuta kuin suotuisia ja lempeitä, aivan kuten Euroopan taloudessakin. Vastatuulta ei puuttunut ja myrskyä sai aina varoa.

Irtiotto arjesta antaa kestävän pohjan haasteelliseen eduskunnan politiikan syksyyn. Myös kunnallisvaalit ovat syksyllä. Niin kauan, kun olen ollut politiikassa mukana, olen tehnyt työtä sen eteen, että Helsinki olisi hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille. Työstä on tullut enemmän elämäntapa kuin luottamustehtävä. Tätä työtä olen innostunut tekemään.

Syksyn kunnallisvaaleissa olen vahvasti mukana viemässä kokoomuksen tavoitteita eteenpäin ja varmistamassa joukkueemme onnistumista niin Helsingissä kuin valtakunnallisestikin. Itse en tällä kertaa ole mukana kunnallisvaaliehdokkaana. Olen päättänyt pitää tauon valtuustotyöstä. Vaikka en tulevalla kaudella istu valtuuston kokouksissa, toimin lukuisin tavoin Helsingin kaupunkiin liittyvissä tehtävissä ja painan kaasua Helsingin puolesta tehtävässä työssä. Ajankäytön kanssa haluan olla jatkossakin tarkka ja viisas. Elämä, Politiikka ja Helsinki ovat ihania ja täynnä asioita, joissa on innostavaa olla mukana. Siksi myös valintoja on viisas tehdä. Kaiken minkä teen haluan tehdä täysillä.

Eduskuntatyössä on poikkeuksellisen suuria haasteita. Tekeillä on terveydenhuolto-, kunta- ja palvelurakenneuudistus, uusi vanhuspalvelulaki ja päivähoidon uudistus. Johdan eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostoa ja aion antaa täyden panostukseni näihin asioihin. Tietenkin niin minun kuin koko eduskuntaryhmämme keskeinen tavoite on turvata suomalaiset työpaikat ja edistää yrittäjyyttä. Iso urakka on talouden tasapainottaminen kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla.

Hyvä esimerkki työllisyyttä ja ihmisten hyvää arkea edistävästä asiasta on kotitalousvähennys. Se onkin ollut onnistunut täsmätoimi, joka edistää myös palvelualojen kehittymistä sekä harmaan talouden kitkemistä. Kotona on paljon tekemätöntä työtä, jonka ulkopuolisilla teettämiseen kannustaminen on fiksu tapa tukea perheiden hyvinvointia sekä ihmisten työssä jaksamista.

Siivousapu lapsiperheissä on esimerkki palvelusta, jonka ostaminen lisää monin tavoin perheen yhteistä aikaa sekä parantaa työn ja perheen yhteensovittamista. Siivouspalvelut on yhtälailla monen kiireisen ihmisen arjen pelastus. Varsinkin korkeiden asumis- ja elämiskustannusten kanssa kamppaileville helsinkiläisille on kotitalousvähennys valtiovallan puolesta kohtuullinen sekä tarpeellinen kannustin.

Tiukkojen poliittisten vääntöjen ansiosta olemme 2000-luvun aikana onnistuneet kehittämään verovähennystä, kunnes hallitus päätyi leikkaamaan sitä tämän vuoden alusta osana talouden tasapainottamista. Kotitalousvähennyksen heikentäminen aiheuttaa monia epätoivottavia seurauksia. Erityisesti kotitalous- ja hoivapalveluja tuottavilla toimialoilla yritystoiminnan edellytykset heikentyvät. Leikkauksesta johtuvaan palveluiden käytön ja siten työpaikkojen vähentymiseen ei ole varaa. Päinvastoin erityisesti hoiva- ja hoitoalan yrittäjyyttä sekä naisyrittäjyyttä pitää nykyistä enemmän vauhdittaa. Kannustin valtiovarainministeri Urpilaista tuomaan kotitalousvähennyksen kohentamista koskevat esitykset elokuun ensi vuoden talousarvioehdotusta käsittelevään budjettiriiheen. Nyt on viisasta kääntää joka kivi yrittäjyyden vauhdittamiseksi.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu

Siivousapu lapsiperheissä on esimerkki palvelusta, jonka ostaminen lisää monin tavoin perheen yhteistä aikaa sekä parantaa työn ja perheen yhteensovittamista. Siivouspalvelut on yhtälailla monen kiireisen ihmisen arjen pelastus. Varsinkin korkeiden asumis- ja elämiskustannusten kanssa kamppaileville helsinkiläisille on kotitalousvähennys valtiovallan puolesta kohtuullinen sekä tarpeellinen kannustin.

Kotitalousvähennys onkin ollut onnistunut täsmätoimi edistämään ihmisten hyvää arkea, työllisyyttä, palvelualojen kehittymistä sekä harmaan talouden kitkemistä. Kotona on paljon tekemätöntä työtä, jonka ulkopuolisilla teettämiseen kannustaminen on fiksu tapa tukea perheiden hyvinvointia sekä ihmisten työssä jaksamista. Tiukkojen poliittisten vääntöjen ansiosta olemme 2000-luvun aikana onnistuneet kehittämään verovähennystä, kunnes hallitus päätyi leikkaamaan sitä tämän vuoden alusta osana talouden tasapainottamista.

Nykymuotoinen kotitalousvähennysjärjestelmä on ollut käytössä Suomessa yli kymmenen vuotta. Koko olemassaoloajan se on ollut kiistanalainen. Vähennyksestä on puhuttu vähättelevästi ”piikavähennyksenä” ja vähennyksen lakkauttajia on jatkuvasti vaanimassa sopivaa tilannetta. Osa poliitikoista vastustaa vähennystä vahvasti jo sen takia, että kaikilla ihmisillä ei ole mahdollista sitä käyttää ja että se on siksi kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville epäoikeudenmukainen. On totta, että perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Tosiasia kuitenkin on, että lopulta kaikki hyötyvät vähennyksen luomista uusista työpaikoista ja niiden tuomista verotuloista. Pidän järkevänä, että hallituksen elokuisessa budjettiriihessä kotitalousvähennys arvioitaisiin uudelleen, niin vähennyksen taso kuin sen kohdentaminenkin.

Kotitalousvähennyksen heikentäminen aiheuttaa monia epätoivottavia seurauksia. Erityisesti kotitalous- ja hoivapalveluja tuottavilla toimialoilla yritystoiminnan edellytykset heikentyvät. Leikkauksesta johtuvaan palveluiden käytön ja siten työpaikkojen vähentymiseen ei ole varaa. Päinvastoin erityisesti hoiva- ja hoitoalan yrittäjyyttä sekä naisyrittäjyyttä pitää nykyistä enemmän vauhdittaa. Kannustin valtiovarainministeri Urpilaista tuomaan kotitalousvähennyksen kohentamista koskevat esitykset elokuun ensi vuoden talousarvioehdotusta käsittelevään budjettiriiheen. Nyt on viisasta kääntää joka kivi yrittäjyyden vauhdittamiseksi.

Olen ehdottanut, että kotitalousvähennystä voisi laajentaa koskemaan myös kuntoutuspalveluja, kuten lääkinnällistä kuntoutusta, jota tuottavat toimiluvalla toimivat fysioterapia- ja toimintaterapiayritykset, sekä ammatinharjoittajayrittäjät. Tällä laajennuksella olisi monia säästövaikutuksia inhimillisen elämänlaadun edistämisen lisäksi. Ikääntyneiden ja huonokuntoisten kotona selviytymisen tukemisella voidaan siirtää laitoshoitoa. Kotitalousvähennyksen voisivat tehdä myös ikääntyneen aikuiset lapset, jos nämä ostavat kuntoutuskäyntejä vanhemmilleen.

Vanhuus ei ole sairaus, mutta ikääntymiseen liittyy fyysisen kunnon heikkenemistä. Mitä iäkkäämpi ihminen, sitä todennäköisemmin tarvitsee hän tukea ja ohjausta liikuntaansa ja toimintakykynsä ylläpitämiseen. Ikäihmiset käyvät usein terveyskeskuslääkärillä vain hakemassa lähetettä fysioterapiaan. Kotitalousvähennys ei edellytä sairautta eikä lääkärissä käyntiä, joten terveyskeskuskäyntien väheneminen pienentää kuntien terveydenhuollon kustannuksia. Mikä tärkeintä, kotitalousvähennys kannustaisi ennaltaehkäisevään kuntoutukseen, joka on aina tuloksellisinta. On viisasta luoda lisäkannusteita ja mahdollisuuksia huolehtia jaksamisesta ja fyysisestä kunnosta niin, että kotona voisi asua ja toimintakyky säilyisi mahdollisimman pitkään.

Julkaistu

10.8.2012 Kolumni KaupunkiSanomissa

Lastenklinikan ja Lastenlinnan tilat ovat aikansa eläneet ja olleet jo pitkään heikossa kunnossa. Kaikkien vakavasti sairaiden suomalaislasten hoito on keskitetty maamme heikoimpiin sairaalatiloihin. Ainoa valtakunnallinen lastensairaalamme on 40-luvulla rakennettujen tilojensa osalta ajolähtötilanteessa. Tiloissa on sisäilmaongelmia ja tilanahtaus on johtanut siihen, että perustason osastohoito on ajettu minimiin. HYKS-alueella asuvat lapset ovat valtakunnallisesti huonommassa asemassa verrattuna muuhun maahan, koska sairaalaanottokynnys on korkealla.

Merkittävä ja erittäin tervetullut edistysaskel uuden sairaalan rakentamisessa oli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) hallituksen huhtikuinen päätös Lastensairaalan suunnittelun jatkamisesta ja rahoitusvaihtoehtojen selvittämisestä.

Kävimme johtamani eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston kanssa tutustumassa huhtikuussa Lastenklinikan ja Lastenlinnan tiloihin ja toimintaan. Keskustelimme HUS:n tekemän periaatepäätöksen jatkotoimenpiteistä ja keinoista vauhdittaa sairaalan rakentamista. Lähtökohta on oltava se, että lasten sairaanhoito säilytetään kokonaisuutena ja Meilahden sairaala-alueella.

Olen kannustanut peruspalveluministeriä perustamaan ripeästi työryhmän pohtimaan valtiovallan osallistumista Lastensairaalan rahoitukseen. Asia eteni, kun toukokuussa sosiaali- ja terveysministeriöön perustettiin työryhmä selvittämään HUS:n Lastensairaalan rahoitusta. Täysin perusteltua onkin, että valtiovalta olisi maan ainoan valtakunnallisen lastensairaalan rakentamisen rahoittamisessa mukana HUS-kuntien rinnalla, ja että hanke saisi erityisvaltionosuuden.

Kesäkuussa otettiin taas yksi askel eteenpäin uuden lastensairaalan edistämisessä, kun Lastensairaalan tukiyhdistys perustettiin. Paikalla oli paljon meitä lastensairaala-asiaan sitoutuneita ihmisiä. Uuden yhdistyksen tarkoituksena on ennen kaikkea tukea hankkeen edistymistä.

Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen. Uudessa sairaalassa on oltava myös tilaa sairaiden lasten perheille. Nykyisten tilojen tilanahtaus rajoittaa läheisten mukanaoloa. Myös sairaalla lapsella tulee olla oikeus vanhempiensa läsnäoloon.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Terveydenhuollon maisteri

Julkaistu

Tiedote 10.8.2012

Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa kirittää Verkkouutisten blogissaan lopettamaan peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) aloittaman vanhuspalvelulakivenkoilun ja viivytyksettä palauttamaan valmistelu hallitusohjelmassa luvatuille urille. Ministerin sinkoilu kannoissaan on johtanut siihen, että lakiesityksestä puuttuu koko uudistuksen ”juju” eli kirjaus iäkkäiden ihmisten oikeudesta laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan sekä palveluihin.

Lieneekö keskustelun melskeessä ja vaalikuumeen noustessa ministeriltä unohtunut, että vanhuspalvelulaki tarvitaan nimenomaan siksi, että nykyisin 75 vuotta täyttänyt on lakisääteisesti oikeutettu palvelutarpeiden arviointiin, mutta ei itse palveluihin. Näin ollen ikäihmiset ovat eri puolella Suomea hyvin eriarvoisessa asemassa. Myös vanhuspalvelulakiluonnoksen kohderyhmää on laajennettava, jotta palveluita voidaan kehittää ennaltaehkäisevästi ja laitosvaltaisuutta purkaen. Se on inhimillistä ja taloudellista.

”Me kokoomuslaiset hallitusneuvottelijat teimme viime vuonna Säätytalolla kovasti työtä, että lisärahaa osoitettaisiin myös ihmisten hyvän arjen kannalta välttämättömien peruspalveluiden kehittämiseen. Vanhuspalvelulaki kirjattiin hallitusohjelmaan kokoomuksen aloitteesta. Myös sen valmistelu aloitettiin jo viime vaalikaudella kokoomuslaisen ministeri Paula Risikon toimesta. Ei siis ole yhtä kysymystä etteikö meidän kokoomuslaisten toimesta huolehdita, että laki todella valmistuu ja että se saa tarvittavat voimavarat”, toteaa Sarkomaa.

Myös pääministeri Katainen teroitti aamun TV:n puheenvuorossaan, että valmisteluun on saatava ryhtiä. Vastaavan ministerin on nyt vain urakoitava lain valmistelussa niin, että hallitus voi päättää vanhuspalvelulain voimavaroista jo budjettiriihessä.

”On ikävä tosiasia, että peruspalveluministerin oma soutaminen ja huopaaminen kannoissaan henkilöstömitoituksista on vaarassa jarruttaa koko hallitukselle tärkeän asian eteenpäinviemistä”, lisää Sarkomaa.

Sarkomaa pitää välttämättömänä, että eduskunta saa vanhuspalvelulain mahdollisimman pian käsiteltäväkseen, jotta laki ehtii ohjaamaan meneillään olevaa kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Kunnissa ollaan todella kovilla, kun palvelurakenneuudistusta pitäisi viedä eteenpäin, mutta kenelläkään ei ole vielä tietoa vanhuspalvelulain tai terveydenhuollon uudistuksen tarkasta sisällöstä. Ihmisten arjen palveluiden kannalta on ihan välttämätöntä laittaa lisää vauhtia sosiaali- ja terveysministeriön valmistelukoneistoon.

Vastaavan ministerin on myös huolehdittava, että ministeriö tuottaa vihdoin uskottavat ja vedenpitävät laskelmat lakiesityksen kustannuksista niin valtiolle kuin kunnille.

On kiitettävää vastuullisuutta oppositiolta, kun sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Juha Rehula (kesk.) totesi, että henkilöstömitoitus on oltava hoidon tarpeen mukaan ja on iso miina vannoa mitoituksen ratkaisevan kaiken.

Sarkomaa kehottaa ministeriä myös kuulemaan herkemmällä korvalla hoitoalan ammattilaisia.

”Tehy on aivan oikein todennut, että hoitoa tarvitsevien kunto ja avuntarve on huomioitava. Hoivahenkilökunnan lisäksi vanhustenhuollossa tarvitaan mm. fysio- ja toimintaterapeutteja sekä sosiaaliohjaajia. On päivänselvää, että ihmiset tekevät palveluiden laadun, mutta on älyllisesti epärehellistä uskotella, että pelkkä hoitohenkilökunnan mekaaninen laskeminen yksin turvaisi ikäihmisten palveluiden laadun”, päättää Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Blogi Verkkouutisissa

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) aloittama vanhuspalvelulakivenkoilu on lopetettava. Lain valmistelu on palautettava viivytyksettä hallitusohjelmassa luvatuille urille. Ministerin sinkoilu kannoissaan on johtanut siihen, että lakiesityksestä puuttuu koko uudistuksen ”juju” eli kirjaus iäkkäiden ihmisten oikeudesta laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan sekä palveluihin.

Lieneekö keskustelun melskeessä ja vaalikuumeen noustessa ministeriltä unohtunut, että vanhuspalvelulaki tarvitaan nimenomaan siksi, että nykyisin 75 vuotta täyttänyt on lakisääteisesti oikeutettu palvelutarpeiden arviointiin, mutta ei itse palveluihin. Näin ollen ikäihmiset ovat eri puolella Suomea hyvin eriarvoisessa asemassa. Myös vanhuspalvelulakiluonnoksen kohderyhmää on laajennettava, jotta palveluita voidaan kehittää ennaltaehkäisevästi ja laitosvaltaisuutta purkaen. Se on inhimillistä ja taloudellista.

Me kokoomuslaiset hallitusneuvottelijat teimme viime vuonna Säätytalolla kovasti työtä, että lisärahaa osoitettaisiin myös ihmisten hyvän arjen kannalta välttämättömien peruspalveluiden kehittämiseen. Vanhuspalvelulaki kirjattiin hallitusohjelmaan kokoomuksen aloitteesta. Myös sen valmistelu aloitettiin jo viime vaalikaudella kokoomuslaisen ministeri Paula Risikon toimesta. Ei siis ole yhtä kysymystä etteikö meidän kokoomuslaisten toimesta huolehdita, että laki todella valmistuu ja että se saa tarvittavat voimavarat.

Myös pääministeri Katainen teroitti aamun TV:n puheenvuorossaan, että valmisteluun on saatava ryhtiä. Vastaavan ministerin on nyt vain urakoitava lain valmistelussa niin, että hallitus voi päättää vanhuspalvelulain voimavaroista jo budjettiriihessä. On ikävä tosiasia, että peruspalveluministerin oma soutaminen ja huopaaminen kannoissaan henkilöstömitoituksista on vaarassa jarruttaa koko hallitukselle tärkeän asian eteenpäinviemistä.

On välttämätöntä, että eduskunta saa vanhuspalvelulain mahdollisimman pian käsiteltäväkseen, jotta laki ehtii ohjaamaan meneillään olevaa kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Kunnissa ollaan todella kovilla, kun palvelurakenneuudistusta pitäisi viedä eteenpäin, mutta kenelläkään ei ole vielä tietoa vanhuspalvelulain tai terveydenhuollon uudistuksen tarkasta sisällöstä. Ihmisten arjen palveluiden kannalta on ihan välttämätöntä laittaa lisää vauhtia sosiaali- ja terveysministeriön valmistelukoneistoon.

Vastaavan ministerin on myös huolehdittava, että ministeriö tuottaa vihdoin uskottavat ja vedenpitävät laskelmat lakiesityksen kustannuksista niin valtiolle kuin kunnille. On ollut hämmentävää, että peruspalveluministeri on esitellyt julkisuudessa lukuja ilman tietoa siitä, mikä lain sisältö kokonaisuudessaan tulee olemaan. Vanhuspalvelulaista tulee varmasti hyvä, kunhan nyt työ tehdään rivakasti ja kunnolla loppuun.

On kiitettävää vastuullisuutta oppositiolta, kun sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Juha Rehula (kesk.) totesi, että henkilöstömitoitus on oltava hoidon tarpeen mukaan ja on iso miina vannoa mitoituksen ratkaisevan kaiken. Lain keskeinen tavoite on vahvistaa ikäihmisten itsemäärämisoikeutta. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset saisivat palveluita, joita he tarvitsevat.

Peruspalveluministerin on nyt kuultava herkemmällä korvalla hoitoalan ammattilaisia. Tehy on aivan oikein todennut, että hoitoa tarvitsevien kunto ja avuntarve on huomioitava. Hoivahenkilökunnan lisäksi vanhustenhuollossa tarvitaan mm. fysio- ja toimintaterapeutteja sekä sosiaaliohjaajia. On päivänselvää, että ihmiset tekevät palveluiden laadun, mutta on älyllisesti epärehellistä uskotella, että pelkkä hoitohenkilökunnan mekaaninen laskeminen yksin turvaisi ikäihmisten palveluiden laadun.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Terveydenhuollon maisteri

Julkaistu

Kesälomapurjehdus oli yhtä rentouttava kuin aina ennenkin. Lapset viihtyivät koko kuukauden mainiosti vesillä. Lomailimme koko perheen voimin, nautimme kesästä ja upeasta Itämeren luonnosta. Itse kävin eduskunnassa töissä muutamana päivänä heinäkuussa. Ehdimme juuri ja juuri Ruotsin ulkosaaristosta Tukholmaan vastatuulessa. Tukholmaan päästyäni ryntäsin Arlanda Expressillä kentälle ja koneeseen, jolla ehdin istuntoon. Muu perhe jäi Tukholmaan odottelemaan. Tuulet olivat kaikkea muuta kuin suotuisia ja lempeitä, aivan kuten Euroopan taloudessakin. Vastatuulta ei puuttunut ja myrskyä sai aina varoa.

Irtiotto arjesta ja hektisestä työnteosta tekee hyvää ja antaa kestävän pohjan haasteelliseen eduskunnan politiikan syksyyn. Myös kunnallisvaalit ovat syksyllä. Niin kauan, kun olen ollut politiikassa mukana, olen tehnyt työtä sen eteen, että Helsinki olisi hyvä paikka asua ja elää kaikenikäisille. Työstä on tullut enemmän elämäntapa kuin luottamustehtävä. Tätä työtä olen innostunut tekemään.

Syksyn kunnallisvaaleissa olen täysillä mukana viemässä kokoomuksen tavoitteita eteenpäin ja varmistamassa joukkueemme onnistumista niin Helsingissä kuin valtakunnallisestikin. Itse en tällä kertaa ole mukana kunnallisvaaliehdokkaana. Olen päättänyt pitää tauon valtuustotyöstä. Vaikka en tulevalla kaudella istu valtuuston kokouksissa, toimin lukuisin tavoin Helsingin kaupunkiin liittyvissä tehtävissä ja painan kaasua Helsingin puolesta tehtävässä työssä.

Eduskuntatyössä on poikkeuksellisen suuria haasteita ja uudistuksia. Tekeillä on terveydenhuolto-, kunta- ja palvelurakenneuudistus, uusi vanhuspalvelulaki ja päivähoidon uudistus. Johdan eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostoa ja aion antaa täyden panostukseni näihin asioihin. Tietenkin niin minun kuin koko eduskuntaryhmämme keskeinen tavoite on turvata suomalaiset työpaikat ja edistää yrittäjyyttä. Iso urakka on talouden tasapainottaminen kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla. Olen saanut hoitaakseni monia mielenkiintoisia ja uusia tehtäviä kansanedustajan tehtävän lisäksi. Ajankäytön kanssa haluan olla jatkossakin tarkka ja viisas. Elämä, Politiikka ja Helsinki ovat ihania ja täynnä asioita, joissa on innostavaa olla mukana. Siksi myös valintoja on viisas tehdä. Kaiken minkä teen haluan tehdä täysillä.

Tulevalle valtuustolle on minulla jo tässä vaiheessa varteenotettava vinkki. Eduskunnan istuntorytmi on viime vuosien aikana tiivistynyt. Helsingin kaupunginvaltuuston joka toinen keskiviikko pidettävät kokoukset kestävät usein yöhön asti ja menevät osin päällekkäin eduskunnan tärkeän keskiviikon istuntopäivän kanssa. Mielestäni olisi hyvä, että Helsinki siirtäisi valtuuston kokoukset maanantaihin, jolloin istuntoa ei pääsääntöisesti ole. Näin on tehty monissa kunnissa.

Lokakuun kuntavaalit lähestyvät vauhdilla. Kannustan lämpimästi tutustumaan Helsingin kokoomuksen erinomaiseen ehdokaslistaan! Olen mukana erilaisissa tilaisuuksissa ja vaalitapahtumissa eri puolella Helsinkiä koko syksyn ajan. Taukoa en pidä vaali- ja kenttätyöstä vaan olen varmistamassa kokoomusjoukkueemme onnistumista ja helsinkiläisten tavattavissa.

Tervetuloa tapaamaan ja keskustelemaan!

Julkaistu

Aamun Hesaria lukiessani en ollut uskoa silmiäni. Puu-Käpylän pihojen terveitä puita ja pensaita kaadetaan. Syynä on Helsingin kaupungin tahto palauttaa vuokrakortteleiden pihat samaan kuntoon kuin ne olivat alueen rakentamisen aikaan 1920-luvulla.

Helsingin on hellittävä viheralueitaan ja kunnioitettava perinteitä. Tapojen on kuitenkin oltava fiksut sekä helsinkiläisiä ja luontoa kunnioittavia. Puu-Käpylässä tämä näyttää osin unohtuneen.

Pihasuunnittelu ja asukkaiden lähiympäristö ovat asioita, joissa lähidemokratia ja asukkaiden aito kuuleminen on aivan olennaista. Näyttää siltä, että vuorovaikutus ja yhteistyö on Puu-Käpylässä kaikkea muuta kuin onnistunutta.

Kokonaisuudessaan ennallistamisprojektin tapa tuntuu käsittämättömältä ja rujolta. Miksi kaataa elävät puut ja tuhota luontoa? Alueen puiden ja kasvien kasvaminen kestää vuosikymmeniä. Onko tarkoituksenmukaista, että näin vanhalla ja kauniilla alueella on uudisalueen ilme sukupolvien ajan? Mielestäni ei. Entisöintiä luulisi voivan tehdä kestävämmällä tavalla sekä ilman repimistä ja rikkomista.

On myös pakko pohtia taloudellista priorisointia. Kaupungin talous on suurten tasapainotusten edessä ja keskeiset peruspalvelut ovat säästölistoilla. Samalla kuitenkin käytetään rahaa kauniin alueen repimiseen.

Onkin aivan välttämätöntä, että Helsingin kaupunginhallitus saa asiasta selvityksen viimeistään seuraavaan kokoukseen. Puu-Käpylässä meneillään oleva työ on arvioitava. Jatkotyössä on varmasti tilaa ainakin kohtuullistamiselle ja paremmalle yhteistyölle asukkaiden kanssa.

Helsingin on syytä muutenkin arvioida suhdettaan metsään. Monilla alueillamme on metsää harvennettu tarpeettoman tuntuisesti terveitä puita kaatamalla. Seurauksena on melun lisääntyminen. Harvempi metsä myös sitoo vähemmän pölyä. Linnut ja muut eläimet tarvitsevat puita ja pensaita suojaksi ja elääkseen. On koko Helsingin etu, ettemme hakkaa tarpeettomasti kotikaupunkimme puita!

Julkaistu

Tiedote 3.8.2012

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa kannattaa eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Orpon ehdotusta palauttaa kotitalousvähennyksen taso ennalleen. Sarkomaa nostaa myös esille ehdotuksensa laajentaa kotitalousvähennystä lisäämällä kuntoutus kotitalousvähennyksen piiriin. Sarkomaa korostaa tarvetta kehittää kotitalousvähennystä edistämään erityisesti hoiva- ja hoitoalan yrittäjyyttä.

Sarkomaan mielestä Kataisen hallituksen ensi vuoden budjetin painopiste pitää olla yrittäjyyden ja työllisyyden edistämisessä. Tässä kotitalousvähennyksen kohentaminen on fiksu täsmätoimi, joka edistää myös perheiden hyvinvointia ja harmaan talouden kitkemistä. Sarkomaa kannustaa valtiovarainministeri Urpilaista tuomaan kotitalousvähennyksen kohentamista koskevat esitykset budjettiriiheen.

Kotitalousvähennystä leikattiin tämän vuoden alusta. Erityisesti kotitalous- ja hoivapalveluja tuottavilla naisvaltaisilla toimialoilla yritystoiminnan edellytykset saattavat huonontua. Leikkauksesta johtuvaan palveluiden käytön ja siten työpaikkojen vähentymiseen ei ole varaa. Päinvastoin erityisesti hoiva- ja hoitoalan yrittäjyyttä sekä naisyrittäjyyttä pitää nykyistä enemmän vauhdittaa.

Sarkomaan mukaan kotitalousvähennyksen laajentamisella kuntoutukseen voi olla monia säästövaikutuksia inhimillisen elämänlaadun edistämisen lisäksi. Ikääntyneiden ja huonokuntoisten kotona selviytymisen tukemisella voidaan siirtää laitoshoitoa. Kotitalousvähennys voitaisiin laajentaa koskemaan ainakin lääkinnällistä kuntoutusta, jota tuottavat toimiluvalla toimivat fysioterapia- ja toimintaterapiayritykset, sekä ammatinharjoittajayrittäjät.

Ikääntyneet käyvät usein terveyskeskuslääkärillä vain hakemassa lähetettä fysioterapiaan. Kotitalousvähennys ei edellytä sairautta eikä lääkärissä käyntiä, joten terveyskeskuskäyntien väheneminen pienentää kuntien terveydenhuollon kustannuksia. Mikä tärkeintä, kotitalousvähennys kannustaisi ennaltaehkäisevään kuntoutukseen, joka on aina tuloksellisintakin.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Haastattelu Viini-lehdessä 5/2012, 14.6.2012

Alkon hallintoneuvoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa:
Lisää valtaa asiakkaalle

Kansanedustaja Sari Sarkomaa johtaa Alkon hallintoneuvostoa vuoden 2015 loppuun saakka. Toimikauteen mahtuvat muun muassa alkoholilain kokonaisuudistus ja seuraavat eduskuntavaalit.

”Asiakkaiden ääni voisi kuulua Alkossa nykyistä paremmin ja kyllä sen eteen työtä koko ajan tehdäänkin”, monopoliyhtiön hallintoneuvostoa johtava, kokoomuksen kansanedustaja SARI SARKOMAA sanoo.
Siihen, miten asiakkaiden tuotetoiveet näkyisivät Alkon hyllyillä ja palvelun kehittymisenä Sarkomaa ei hallintoneuvostosta käsin ota kantaa. Se kuuluu toimivan johdon tontille.
Viini-ihmiseksi itsensä lukevan Sarkomaan mielestä myös ruoalla voisi olla vielä nykyistäkin vahvempi rooli Alkon viinineuvonnassa, vaikkei Alko ruokaa myykään. Kyse on viini- ja ruokakulttuurin eteenpäin viemisestä.
Asiakastyytyväisyys ja palautteen heijastuminen palveluun ovat joka tapauksessa Sarkomaan mielestä nykymuotoisen Alkon legitimiteetin perusta.

”Viini on iloinen asia ja viininautinto on parhaimmillaan, kun ruokapöydän ympärillä on paljon ihmisiä. Ja samaan pöytään mahtuvat myös lapset”, Sarkomaa kiteyttää viinifilosofiansa.
Alkoholihaittojen ennaltaehkäisyssä Sarkomaa muistaa toki kehaista myös Lasten seurassa –projektia, joka kiinnittää huomiota aikuisten lapsille antamiin käyttäytymismalleihin.

Viinikulttuurin edistäminen ei ole toistaiseksi mahtunut Alkon hallintoneuvoston tehtävälistan kärkipäähän. Pikemminkin voi kysyä, onko viinikulttuurilla mitään roolia monopoliyhtiön toiminnassa.
Sarkomaan mielestä on paljonkin, mutta puheenjohtaja lupaa silti lisätä yhteydenpitoa ja tapaamisia ruoka- ja viinikulttuuria edistävien tahojen kanssa.
”Viinillä, niin kuin oluellakin on paikkansa suomalaisten ruokapöydässä, joten on voitava keskustella ennakkoluulottomasti myös viinikulttuurista”, Sarkomaa sanoo.

Pääministeripuolueen kansanedustajana Sarkomaa on hyvin informoitu hallitusohjelmaan sisältyvästä alkoholilain kokonaisuudistuksesta. Odotettavissa on nykyistä tiukempaa sääntelyä muun muassa mietojen juomien mainontaan. Siinä ruodussa pitäytyy myös Sarkomaa, vaikka myöntääkin, että internet ja sosiaalinen media saattavat kävellä mennen tullen lainsäätäjän yli.
”Itse toivoisin, että esimerkiksi pienpanimot voisivat myydä tuotteitaan suoraan kuluttajille. Myös se olisi edistysaskel viini- ja ruokakulttuurille, jos perheet kävisivät useammin ravintolassa syömässä, siihenkin voi lainsäädännöllä vaikuttaa”, Sarkomaa sanoo.

Sari Sarkomaa viihtyy kesällä parhaiten merellä. Niinpä on luonnollista, että perheen purjeveneen kajuutassa tai istumalaatikossa myös nautitaan usein kalaa.
”Kyllä, lasten onkimat ahvenet ja mieheni valitsema hyvin viilennetty kuiva valkoviini kelpaavat, siitähän eivät pidot juuri parane”, Sarkomaa summaa.