Kategoria: Kolumnit

06.04.2011 MunkinSeutu

Olen saanut ilahduttavan paljon palautetta ja kysymyksiä Munkinseudun lukijoilta. Eduskuntavaalit ovat huhtikuun 17. päivä ja poliittinen keskustelu käy vilkkaana. Munkinseudun kokoomuksen järjestämässä vaalikeskustelussa Munkkiniemen Yhteiskoululla käytiin hyvä keskustelu paremman Suomen ja Helsingin rakentamisesta.

Eläkeläisten ostovoimasta on tullut kysymyksiä. Yksikään suuri puolue tai hallituspuolue kokoomus mukaan lukien ei ole puoliväli-indeksin palautusta luvannut. Tämä johtuu siitä, että eläkejärjestelmän kestävyys on asia, josta vastuulliset tahot eivät halua tinkiä. Eläkkeiden ostovoiman turvaaminen muin keinoin on mitä tärkein kysymys kokoomukselle ja siinä on tehtävä työtä.

Kokoomus vaati ensimmäisenä eläkeverotuksen oikeudenmukaistamista ja toteutti tavoitteensa. Eläkkeiden verotusta on kevennetty joka ainoassa budjetissa tällä vaalikaudella. Eläkeverotuksen keventäminen on tuonut keskieläkettä (1368 e/kk) saavalle noin 79 euroa kuukaudessa lisää. Taitetun indeksin korjaaminen puoliväli-indeksiksi olisi tuonut lisää vain 31 euroa.

Kokoomus on ainoa puolue, joka on sitoutunut eläkeläisten verotuksen keventämiseen myös ensi vaalikaudella. Mikäli inflaatio on jatkossa pysyvämmin korkealla tasolla, haluamme tehdä eläkkeiden indeksimuutoksen kaksi kertaa vuodessa. Näin hintojen nousu korvautuisi eläkeläisille nykyistä nopeammin.

Eniten huolta yhteydenotoissa on kannettu asumisen kalleudesta. Asuminen on perustarve. On tiukasti huolehdittava, etteivät talouden tasapainottamistoimet johda siihen, että tavalliset helsinkiläiset eivät voisi enää asua kotikaupungissaan ja ettei käy niin, että eläkeläiset joutuisivat myymään oman kotinsa veropaineen alla. Samoin lapsiperheillä pitää olla mahdollisuus asua Helsingissä. Asumisen lähes sietämättömien kustannusten kurissa pitäminen on seuraavan vaalikauden yksi keskeinen asia.

Asuntojen hintojen ja vuokrien nousu saadaan kuriin vain rakentamalla Helsinkiin lisää kohtuuhintaisia asuntoja. Tässä tarvitaan valtiovallalta vahvempaa otetta. Kaavoitusta ja rakentamista hidastavia säädöksiä ja byrokratiaa on purettava. Asumista on tiivistettävä hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle. Asuntolainojen korkovähennys on säilytettävä. Kiinteistövero on pidettävä kohtuullisena.

Myös energiaverot vaikuttavat asumisen kustannuksiin. Suomessa asuminen ei ole mahdollista ilman energiaa. Tietyissä rajoissa asukas voi vaikuttaa, paljonko energiaa kuluu. Ympäristöverojen asteittainen kiristäminen ympäristömuutoksen torjumiseksi on ollut perusteltua. Syytä on kuitenkin tulevaisuudessa miettiä, onko kotitalouden kulutuksessa jokin määrä, jota pienemmällä kulutuksella ei tule toimeen. Tällöin tähän määrään voisi kohdistua lievempi verotus. Kulutusverojen vastapainona työn tekemisen ja eläkkeiden verotusta on maltillisesti kevennettävä.

Sari Sarkomaa (Kok)
Kansanedustaja

22.03.2011 KaupunkiSanomat 

Lasten oppimisen ja opetuksen laadun kannalta on välttämätöntä, että opettajalla on aikaa jokaiselle oppilaalle. Aikaa auttaa niitä, jotka tarvitsevat erityishuomiota ja aikaa tukea erilaisia lahjakkuuksia. Jokainen lapsi on erilainen mutta samanarvoinen. Riittävän pienessä opetusryhmässä on helpompi puuttua kiusaamiseen sekä olla läsnä lasten arjen iloissa ja suruissa. Myös kodin ja koulun yhteistyö edellyttää opettajan aikaa. Monet asiat, kuten kieli- ja kulttuurikirjo lisäävät osaltansa haasteita opettajien ajankäytölle. Tämä on meillä Helsingissä erityisen suuri haaste.

Aloittaessani työn opetusministerinä hämmästyin sitä, ettei aiemmilla opetusministereillä ollut tietoa valtakunnallisesti opetusryhmien ko´oista. Käynnistin välittömästi toimet asian korjaamiseksi. Ensimmäinen selvitys osoitti, että opetusryhmien ko'oissa on suuria eroja kuntien välillä, mutta myös kuntien sisällä. Helsinki pärjäsi suurten kaupunkien vertailussa. Helsinki on viisaasti panostanut opetukseen enemmän kuin useammat kaupungit. Silti, meilläkin on kipeä tarve ylisuurten ryhmäkokojen kitkemiseen.

Selvityksen lisäksi ylisuurten opetusryhmien kitkemiseen osoitettiin täsmärahaa osana käynnistämääni perusopetus paremmaksi eli POP-hanketta. Tällä vaalikaudella koulut ovat saaneet POP-rahoja yhteensä noin 200 me. Ohjelman rahoilla on ryhmäkokojen pienentämisen lisäksi mm. elvytetty koulujen kerhotoimintaa, lisätty kielivalintoja ja erityisopetusta sekä parannettu opettajien täydennyskoulutusta. Perusopetuksen parantaminen on parasta työtä myös nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja sen varmistamiseksi, että jokainen nuori jatkaa vähintään toisen asteen oppilaitokseen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on tammikuun lopussa julkaissut järjestyksessä toisen ryhmäkokokartoituksen tulokset. Ilouutinen on se, että keskimääräinen opetusryhmäkoko Suomessa on pienentynyt hieman kaikilla luokka-asteilla. Ryhmäkokoselvitys osoittaa, että sinivihreän hallituksen perusopetus paremmaksi POP-ohjelma on purrut ja ryhmäkokojen kasvu on saatu taitettua.

Olen helsinkiläisenä tietenkin ilahtunut, että oma kotikaupunkini on POP-talkoissa käärinyt hihat. Verrattuna vuoteen 2008 opetusryhmäkoot olivat pienentyneet eniten Helsingissä ja Porissa. Vuosiluokkien 7-9 pienimmät opetusryhmät olivat Helsingissä (16,79) ja Espoossa (16,94). Luvut ovat tietenkin keskiarvoja eivätkä kerro koko totuutta. Tuore tulos osoittaa kuitenkin sen, että perusopetuksen kehittämistä pitää jatkaa seuraavalla vaalikaudella tulevan hallituksen ja kuntapäättäjien yhteistyöllä.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja

21.03.2011 MunkinSeutu

Liikunta on tärkeää kaikenikäisille. Ikääntyville liikunta on elintärkeää. Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista vain yksi kolmasosa johtuu vanhenemista ja kaksi kolmasosaa liikunnan puutteesta.

Liikunta on siitä uskomaton asia, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Useat tutkimukset osoittavat, että iäkkäiden liikkumiskyky ja tasapaino paranevat harjoittelulla iästä ja kunnosta riippumatta. Hyviä tutkimustuloksia on jopa yli 90-vuotiailla. Tutkimukset osoittavan sen, että ne iäkkäät, jotka toiminta- ja liikkumiskyvyn ongelmista huolimatta harrastavat liikuntaa, tarvitsevat vähemmän ulkopuolista apua.

Hyvä esimerkki löytyy Helsingissä sijaitsevasta Riistavuoren vanhustenkeskuksesta, jossa jopa 35 prosenttia talossa kuntoutettavista iäkkäistä on voitu kotiuttaa noin neljän kuukauden liikuntaharjoittelujakson jälkeen. Liikunnassa ei ole kyse vain vanhustenhuollon kustannuksista ja hoivapalveluiden riittävyydestä vaan ennen kaikkea elämänlaadusta. Meille kaikille on iästä riippumatta tärkeää pystyä hoitamaan omia asioitamme, ulkoilla ja tavata samalla muita ihmisiä.

Liikuntamahdollisuuksien lisääminen onkin keskeinen Helsingin terveydenedistämistoimi. Liikuntamahdollisuuksia pitää olla jokaisen lähettyvillä. Valaistujen lenkkipaikkojen ja helposti saavutettavien sisäliikuntamahdollisuuksien lisäämisessä on vielä paljon tehtävää.

Tarvitsemme myös lisäkannusteita ja mahdollisuuksia omasta jaksamisesta ja fyysisestä kunnosta huolehtimiseen niin, että voisimme säilyttää työkyvyn ja tehdä täyden työuran. Ja että kotona voisi asua ja toimintakyky säilyisi mahdollisimman pitkään.

Yksi kustannustehokas kannustin olisi kuntoutuksen lisääminen kotitalousvähennyksen piiriin. Esimerkiksi siivous ja omasta kodista huolehtiminen on kotitalousvähennyksen piirissä, mutta omasta kunnosta huolehtiminen ei sen sijaan ole. Tämä on selkeä epäkohta, joka olisi helppo korjata laajentamalla kotitalousvähennys koskemaan ainakin lääkinnällistä kuntoutusta, jota tuottavat toimiluvalla toimivat fysioterapia- ja toimintaterapiayritykset, sekä ammatinharjoittajayrittäjät.

Työikäisistä esimerkiksi pienyritysten henkilökunta saa yleensä hyvin typistetyn työterveyshuollon, johon ei kuulu fysioterapiaa tai kuntoutusta. Suomessa on yli 230.000 yritystä, joissa on alle viisi työntekijää, mutta yhteensä niissä työskentelee noin miljoona suomalaista yrittäjät mukaan lukien. Kotitalousvähennys saattaisi lisätä aktiivisuutta oman työkyvyn vaalimiseen. Tällöin työnantajat säästäisivät sairaslomapalkoissa ja Kela säästäisi sairauspäivärahoissa.

Kotitalousvähennyksen uudistaminen kannustamaan ennaltaehkäisevään kuntoutukseen on kaikin tavoin järkevää. Liikunta ja kuntoutus ovat meille kaikenikäisille paras ennaltaehkäisevä lääke.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja

07.03.2011 MunkinSeutu

Verokeskustelu on käynyt vilkkaana. Kokoomus julkaisi ohjelmansa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseksi. Samassa yhteydessä julkaistiin myös Kokoomuksen verolinjat. Työtä johti valtiovarainministeri Katainen. Toimin tämän työryhmän varapuheenjohtajana.

Keskustelu verouudistuksesta on ollut vaarassa juuttua tasaveroväitteisiin.  Keskusta, Kokoomus, Vihreät, ja RKP esittävät arvonlisäveroon kiristyksiä ensi vaalikaudelle. Puolueista ainakin Kokoomus, SDP, Vihreät ja RKP ovat esittäneet ensi vaalikaudelle jonkinlaisia kevennyksiä tuloveroon kunnallisveron tai valtionveron osalta. Hyvä kysymys on, kannattavatko nämä puolueet tasaveroa? Eivät kannata.

Kokoomus kannattaa nykymuotoista progressiivista ansiotuloveroa, nykymuotoista progressiivista kunnallisveroa ja esittää nyt vielä progressiota myös pääomatuloveroon. Tavaroista ja palveluista perittyjen "tasaverojen" osuus kaikista yhteiskunnan verotuloista on noin 32%. Osuus on suunnilleen sama kuin vuonna 1975. Suomessa ansiotuloveron progressio on yksi Euroopan kireimmistä. Verotuksen on tulevaisuudessakin perustuttava veronmaksajan maksukykyyn. Se on sosiaalisesti oikeudenmukainen tapa kerätä varoja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon.

Haluamme jatkaa ekologista verouudistusta, jossa työn tekemiseen ja työllistämiseen liittyvää verotusta pyritään keventämään ja korotuspaineita siirretään ympäristö-, kulutus- ja haittaverotukseen, joita maksetaan kulutuksen mukaan. Näin työnteosta käteen jäävä tulo kasvaa, eli ahkeruudesta palkitaan myös kasvavana valinnanvapautena arjessa. Samalla verotus ohjaa kulutusta ympäristöystävälliseen suuntaan. Verotuksen painopisteen siirtäminen pois työn tekemisestä ja teettämisestä tuo uusia työpaikkoja ja lisää palkansaajien ja eläkeläisten ostovoimaa. Se on parasta köyhyyden poistoa. Työn tekemiseen, teettämiseen ja yrittämiseen on oltava riittävät kannusteet. Kokoomuksen tavoite on, että joka ainoalla työkykyisellä ja työhaluisella suomalaisella on aina työtä.

Arvonlisäveron kiristäminen on nopea lääke talouden tasapainottamiseen siinä missä kasvun luominen tuo lisää verotuloja pidemmällä aikavälillä. Kulutusverojen tuoma hintojen nousu korvataan köyhimmille yhteiskunnan tukia saaville indeksikorotusten myötä.

Työtulojen kautta myös yhteiskunta saa lisää verotuloja. Lisääntyviä verotuloja voimme taas käyttää eniten tukeamme tarvitsevien hyväksi ja valtion velkaantumisen lopettamiseen.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja

03.03.2011 Lauttasaari-lehti

Tutkimukset osoittavat, että asenteiden tasolla ovat isät ja äidit yksimielisiä tasa-arvoisen vanhemmuuden tarpeellisuudesta. Käytännössä tilanne onkin monin tavoin erilainen. Lakisääteiset perhevapaat isäkuukautta lukuun ottamatta koetaan useimmilla työpaikoilla ja monissa perheissä edelleen naisten asiaksi. Äidit käyttävät kaikista perhevapaista edelleen 93 prosenttia.

Perhevapaat on alun perin säädetty äitiysrahakautta ja isäkuukautta lukuun ottamatta sellaiseksi, että niitä voi käyttää molemmat vanhemmat perheen valinnan ja tarpeiden mukaan. Vanhempainrahakausi on ollut isien ja äitien vapaasti jaettavissa jo yli 20 vuotta. Silti vain ani harva suomalainen isä uskaltautuu isäkuukauden lisäksi käyttämään muita vanhempainvapaita.

Onneksi sentään isyysvapaata käyttää yhä useampi isä. Hälyttävää on se, että isiä tasa-arvoiseen vanhemmuuteen innostamaan tarkoitettu isäkuukausi on lyhentänyt isien keskimääräisesti käyttämiä vanhempainrahapäiviä. Ennen isäkuukautta isät käyttivät keskimäärin vanhempainvapaata 64 päivää, mutta aika lyheni uudistuksen jälkeen välittömästi 37 ja vuonna 2009 edelleen vain 22 arkipäivään. Sama ilmiö on vallalla muissa Pohjoismaissa. Isät käyttävät ainoastaan ja vain sen osan vanhempainvapaasta mikä heille on kiintiöity.

Mitä enemmän kiintiöistä on keskusteltu, sitä enemmän näyttää hämärtyvän se tosiasia, että koko vanhempainrahakausi on myös isien käytössä, ja että perhevapaiden käyttö on perheiden valittavissa. Tämä on täysin päinvastaista sille, mikä on ollut tarkoitus.

Tuoreen Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan isät ovat stressaantuneita, koska työnantajat eivät koe isiä vanhempina ja suhtautuvat isyyteen liittyviin joustoihin usein negatiivisesti. Työpaikoilla on selvästi tarvetta asennemuutokseen. Isät on nähtävä vanhempina siinä missä äiditkin. Tietenkin on perheiden asia päättää, miten lapsensa hoitavat.

Viisas työnantaja ottaa käyttöön tasa-arvoisen johtamiskulttuurin, johon kuuluvat kannustava ja tasavertainen suhtautuminen sekä miesten että naisten työuriin ja perhevapaisiin. Fiksu työnantaja huolehtii, ettei perhevapaista ole turhaa haittaa urakehitykselle.

Ydinkysymys onkin, mistä saisimme isille rohkeutta jakaa vanhemmuutta? Isän aseman ja naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen, tasa-arvoisen vanhemmuuden edistäminen sekä etenkin lapsen oikeus molempiin vanhempiin puoltavat isien roolin vahvistamista. Tämän ratkaisemiseksi tarvitsemme ja toivottavasti myös löydämme muitakin keinoja kuin kiintiöt.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Kolmen lapsen äiti

02.03.2011 Haagalainen

Helsingin vanhempainyhdistysten alueyhdistys Helvary järjesti viime lukukaudella peruskouluillemme kilpailun. Kilpailussa etsittiin laadukasta kodin ja koulun yhteistyötä helsinkiläisessä koulussa. Voittajaksi palkittiin Pohjois-Haagan ala-aste innovatiivisen ja huolella toteutetun läksykampanjan ansiosta.

Läksykampanja oli upea oivallus saada oppilas muistamaan velvollisuudet suorittaa koulutehtävät ja samalla auttaa vanhempia hahmottamaan, miten omaa lasta voi auttaa läksyissä. Läksykampanja oli palkintoraadin mielestä konkreettinen malli, jonka voi siirtää sellaisenaan muihin kouluihin. Olen täysin samaa meiltä. Suosittelen ehdottomasti kaikkia koulujamme tutustumaan malliin. (Lisää aiheesta osoitteessa http://helvary.blogspot.com/ ) Pohjois-Haagan koululla on muitakin malleja, joita muiden koulujen kannattaa ottaa käyttöön. Kouluruokamaistajaiset on hyvä idea saada vanhemmat tutustumaan hyvään kouluruokaan ja samalla innostumaan huolehtimaan siitä, että lapsi syö kouluruuan joka koulupäivä.

Vierailin Pohjois-Haagan koululla tammikuussa. Halusin käydä koululla kuulemassa kuulumisia, mutta myös onnittelemassa voitosta. Kuulin myös tarkemmin läksykampanjasta. Tapasin koulun rehtorin ja vanhempainyhdistyksen edustajien lisäksi opettajia ja oppilaita.

Oli erityisen mukava saapua vierailulle, kun vastassa ala-aulassa oli reipas pieni oppilas, joka saattoi minut opettajanhuoneeseen. Vierailusta jäi vahvasti sellainen tunne, että koulussa on hyvä oppia ja opettaa. Kiitokset vielä ja lämpimät terveiset Pohjois-Haagan koululle.

Haagan ala-asteen joululoma oli poikkeuksellinen, kun joulun aikana vesi oli tulvinut kouluun. Opettajat keskeyttivät joululomansa ja tulivat kouluun auttamaan talkoissa. Loman aikana siirrettiin koulutarvikkeita ja kalusteita Kannelmäen kouluun, jonne oppilaat opettajineen väliaikaisesti muuttivat. Kannelmäen Kanneltien koulussa on alkamassa myös remontti, mutta sitä siirrettiin, jotta Haagan oppilaat voivat käyttää tiloja. Ilman opettajien uurastusta ei lasten koulun aloitus olisi ajallaan onnistunut.

Opettajat ja rehtori ansaitsevat suuret kiitokset ponnisteluista vesivahingon kanssa. Tilanne on varmasti ollut myös huolta aiheuttava koulun lapsille ja heidän vanhemmilleen. Nyt tehdään kaupungin puolesta kaikki mahdollinen, jotta omaan kouluun pääsee takaisin mahdollisimman pian.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

Helsingin Sanomat, Mielipide, 24.2.2011

Minna Ahola kirjoitti (HS Mielipide 23.2.), että arvonlisäveron korottaminen on "kokoomuksen väitteistä huolimatta tasaveron kannattamista".

Tehdään ensiksi yksi asia vielä kerran selväksi: kokoomus ei kannata tasaveroa vaan nykymuotoista progressiivista ansiotuloveroa ja nykymuotoista progressiivista kunnallisveroa sekä esittää nyt progressiota myös pääomatuloveroon. Tällä vaalikaudella kunnallisveron progressiota on kiristetty.

Aholan esittämä väite tasaverosta on omituinen. Keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja Rkp:n hallitus on tällä vaalikaudella kiristänyt yleistä arvonlisäveroa yhdellä prosenttiyksiköllä.

Samat puolueet esittävät arvonlisäveroon kiristyksiä myös ensi vaalikaudelle. Kannattavatko nämä puolueet tasaveroa? Eivät kannata.

Puolueista ainakin kokoomus, Sdp, vihreät ja Rkp ovat esittäneet ensi vaalikaudelle jonkinlaisia kevennyksiä tuloveroon kunnallisveron tai valtionveron osalta. Tarkoittaako tämä tasaveron kannattamista? Ei tarkoita.

Progressiivisten verotulojen osuus kaikista veroista on tänä vuonna vajaa kolmannes. Suomessa ansiotuloveron progressio on yksi Euroopan kireimmistä.

Kokoomus ei esitä tämän progression loiventamista. Päinvastoin, kokoomus painottaisi maltilliset veronkevennykset myös ensi vaalikaudella nimenomaan pienituloisille.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Helsinki

21.02.2011 MunkinSeutu

Päiväkoti Ruusu täytti kymmenen vuotta helmikuussa ja juhlisti päivää avoimilla ovilla. Päiväkodin juhliin oli kutsuttu mukaan meidän nykyisten perheiden lisäksi päiväkodin kasvatit vuosien varrelta. Juhlat olivat onnistuneet. Moni halusi tulla paikalle muistelemaan menneitä, kiittämään hyvästä hoidosta ja huolenpidosta sekä tietenkin onnittelemaan.

Ruusu on ollut ja on tärkeä osa munkinseutulaisten arkea. Juhlat olivat varmasti monelle mieluisat ja toivat mieleen mukavia muistoja. Vuosien varrella on henkilöstö osin vaihtunut, mutta on mukana vielä alusta asti mukana olleita.

Ruusun henkilöstölle kuuluu kiitokset upeasta työstä lasten ja perheiden parhaaksi. Ruusu on kaikin tavoin esimerkillinen päiväkoti. Liikunnan ystävänä ja puolestapuhujana olen erityisen ilahtunut Ruusun urheilullisesta otteesta. Tänäkin talvena hiihtäminen ja luistelu ovat olleet osa lasten ulkoilua. Mukavaa on myös vanhempien aktiivisuus, yhteistyö ja yhteisöllisyys. Yhteisvoimin vireille laittamamme päiväkodin pihan laajentamishanke on esimerkki yhteistyöstä.

Päiväkotiasiat olivat esillä myös viimeisimmässä kaupunginvaltuuston kokouksessa. Kävimme lähetekeskustelua ensi vuoden talousarviosta. Nostin keskustelussa esille sen tosiasian, että lasten määrä on Helsingissä kasvanut. On ilahduttavaa, että lapsiperheet haluavat jäädä asumaan Helsinkiin eivätkä muuta sankoin joukoin pois kehyskuntiin. Helsingissä tarvitaan lisääntyneen lapsimäärän vuoksi lisää päivähoitopaikkoja.

On vakava tosiasia, että niin esimerkiksi Lauttasaaressa kuin Munkinseudullakin useat kymmenet lapset jonottavat oman alueensa päiväkoteihin. Monille perheille osoitetaan päiväkotipaikka kaukana kodista ja vanhempien työmatkan varrelta. Näin lasten päivät ovat vaarassa venyä kohtuuttoman pitkiksi.

Keskeinen syy uusien päiväkotien rakentamisen viivästymiseen on ollut kaavoituksen ongelmat, mutta myös taloushaasteet. Helsingissä on kirittävä ratkaisuja, joilla löydetään joustavia ja muunneltavia ratkaisuja päivähoidon tilakysymykseen. Ruotsissa on hyvin tuloksin kehitetty erilaisia tyyppipäiväkotimoduuleja, joista voi joustavasti koota tarpeellisen kokoisia päiväkoteja nopeasti ja kohtuullisin kustannuksin. Muistutinkin valtuustokeskustelussa kaupunginjohtoa aloitteestamme, jossa kehotettiin Ruotsin malliin, ja jossa myös ehdotettiin selvitettäväksi voitaisiinko tällaisten jo toimivien päiväkotien yhteyteen toteutettavien päiväkotien rakennuslupia kiirehtiä.

Uusia innovaatioita tarvitaan päivähoitotilanteen ratkaisemiseksi. On kaikkien etu, että jokainen lapsi saa sopivan hoitopaikan. Helsingin on oltava hyvä ja turvallinen paikka asua ja elää kaikenikäisille, myös kaikkein pienimmille.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu (kok)

18.02.2011 Nykypäivä

Verotusta ollaan uudistamassa. Ehdotusten vaikutuksia kansalaisten toimeentuloon on arvioitava huolellisesti.

Asuminen on perustarve. Verouudistus ei saa johtaa siihen, että tavalliset palkansaajat eivät voisi enää asua yliopistokaupunkien keskustoissa tai että eläkeläiset joutuisivat myymään oman kotinsa veropaineen alla. Lapsiperheiden vanhempien aika ei saa kulua työmatkoihin eikä vanhuksia pidä työntää hoitolaitoksiin. Lisääntynyt verotulo voi aiheuttaa myös valtiolle lisämenoja.

Asuntovelkojen korkovähennyksen suurimmat hyötyjät ovat keskituloiset lapsiperheet. Vähennyksellä onkin suuri merkitys näiden perheiden kulutustason määrääjänä. Vähennystä ei pidä olennaisesti muuttaa.

Korkojen verovähennysoikeutta ei tule myöskään rajata ensiasunnon ostajiin eikä vain perheellisille, kuten julkisuudessa on ehdotettu. Neliöhintaa ei saa rajata niin, että perheasunnon ostaminen kaupungin keskusta ei enää onnistuisi.  Erityisesti lapsiperheet joutuisivat tarkkaan laskemaan, voiko asuntoa vaihtaa isompaan perheen kasvaessa tai onko lapsia ylipäätään varaa hankkia lisää. Verovähennysoikeuden rajaaminen ensiasuntoihin hankaloittaisi työvoiman liikkuvuutta ja heikentäisi kohtuuttomasti kansalaisten elämäntilanteiden muutosten hallintaa. Tällaisessa rajauksessa unohdetaan elämän realiteetit: muutot töiden perässä, avioerot ja uusioperheet.

Jos muutoksia halutaan tehdä, voitaisiin ajatella ansiotulosta tehtävän alijäämähyvityksen enimmäismäärän sitomista yleiseen korkotasoon. Nyt korko on alhaalla. Se merkitsee sitä, että vähennys mahdollistaa suhteellisen suuren lainan ottamisen. Jos korot nousevat, vaikeutuu velallisten asema sekä koron nousun johdosta että siksi, että vähennyksen enimmäisraja tulee vastaan. Siksi voitaisiin ajatella vähennyksen katon laskemista alhaisen koron aikana edellyttäen, että sitä nostetaan korkojen noustessa. Sääntöjen pitää kuitenkin olla ennustettavia, koska asuntovelallisen on voitava luottaa lainsäädäntöön pitemmälläkin aikavälillä.

Kiinteistövero on ymmärrettävä siitä näkökulmasta, että kiinteistö aiheuttaa kunnalle kustannuksia, joiden maksamiseen kiinteistön omistajan on osallistuttava. Siksi on oikein, että kunnat päättävät veron suuruudesta.

Valtio on nostanut kiinteistöveron alarajoja viime vuosina. Mielestämme alarajojen noston suhteen pitäisi olla varovainen ja sallia kunnan päättää veron määrästä. Enimmäisraja on kuitenkin syytä asettaa, jotta esim. muille kuin kunnassa asuville ei aseteta kohtuuttomia veroja. Veron suuruus on määriteltävä siten, että se koetaan oikeudenmukaiseksi. Ruotsissa protesti johti siihen, että hallitus joutui lupaamaan veron poistoa.

Energiaverot vaikuttavat asumisen kustannuksiin. Suomessa asuminen ei ole mahdollista ilman energiaa. Tietyissä rajoissa asukas voi vaikuttaa, paljonko tätä pääosin tuontitavaraa kuluu. Ympäristöverojen asteittainen kiristäminen on ympäristömuutoksen torjumiseksi perusteltua. Syytä on kuitenkin tulevaisuudessa miettiä, onko kotitalouden kulutuksessa jokin määrä, jota pienemmällä kulutuksella ei tule toimeen. Tällöin tähän määrään voisi kohdistua lievempi verotus.

Kansanedustajat
Sari Sarkomaa
Kimmo Sasi
Valtiovarainvaliokunnan verojaoston jäseniä (kok)

11.02.2011 Nykypäivä

Seuraavalla vaalikaudella on edessä vaikeita päätöksiä ja niiden eteenpäinvieminen edellyttää ennen kaikkea meiltä päättäjiltä, mutta myös kaikilta suomalaisilta ponnisteluja ja ahkeruutta. Hyvinvointiyhteiskuntamme pelastamisen lähtökohtana on kestävä talous. Vastuullinen kansa ei maksata velkojaan lapsillaan eikä ahnehdi tulevien sukupolvien mahdollisuuksia.

Politiikan perusta on oltava työn, yrittäjyyden sekä hyvän työelämän edistäminen. Tarvitsemme toimia, jotka edistävät uusien työpaikkojen syntymistä ja jotka lisäävät kaiken työnteon sekä yrittäjyyden kannattavuutta. Meidän on myös pidennettävä työssäoloaikaa. Olemme saaneet elämään lisää vuosia ja nyt meidän on saatava myös lisää elämää ja aktiivista tekemistä vuosiin. Hyvä työelämä, terveydenedistäminen ja osaamisen vahvistaminen ovat tässä avainasemassa. Tehostettuja toimia tarvitaan ikäsyrjinnän ja epätasa-arvon kitkemiseksi työelämästä.

Työaikajoustot edistävät merkittävästi työuralla pidempään jaksamista. Työaikajoustoilla on myös selvä vaikutus työhyvinvointiin ja tuottavuuteen. Pidemmät työurat saadaankin vain, jos onnistumme lisäämään työntekijöiden vaikuttamismahdollisuuksia omaan työhönsä. Joustot lisäävät työntekijöiden elämänlaatua ja hyvää arkea. Hyvä työelämä pitää olla ”jokatyöntekijänoikeus” ja työ sekä perhe ”jokavanhemmanmahdollisuus”. 

Parempi työelämä on avain suomalaisen hyvinvoinnin turvaamiseen. Parempi työelämä tarkoittaa motivoituneempia ja terveempiä työntekijöitä, uusien ideoiden ja toimintatapojen syntymistä ja sitä kautta myös menestyvämpiä yrityksiä ja tehokkaampaa julkista sektoria. Työntekijän kannalta parempi työelämä vaikuttaa myös työn ulkopuolella - motivoiva ja mielekäs työ antaa aikaa myös perheelle ja vapaa-ajalle. Hyvän johtamisen ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen pitäisi olla yhteinen tavoite palkansaajille ja työnantajille, sillä näillä toimilla parannetaan niin tehokkuutta, motivaatiota kuin jaksamistakin.

Työpaikoilla on tehtävissä paljon hyvää ilman lainsäädännön muutoksia ja ylimääräistä byrokratiaa. Meillä on jo paljon välineitä, jotka eivät ole käytössä. On tärkeää pohtia, miten nämä mahdollisuudet saadaan työpaikoilla käyttöön. Työaikapankki ja vaihteleva työaika ovat esimerkkejä vielä käyttämättömistä mahdollisuuksista. Työaikakulttuurin on oltava sellainen, että joustot toimivat molemmin puolin. Työpaikat ovat tietenkin erilaisia ja jouston mahdollisuudet vaihtelevat työpaikan sekä tehtävän mukaan. Kyse on yhtä lailla niin työntekijän kuin työnantajankin edusta. Hyvä johtaminen ja joustot eivät tietenkään ole tarpeen vain pienten lasten vanhemmille, vaan niiden pitää olla jokaisen työntekijän mahdollisuus.

Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunta on aloittanut keskustelun siitä, mitä hyvä työelämä on. Mikä on tärkeintä työelämässä? Miten sekä työnantajat että työntekijät voivat vaikuttaa siihen, että työssä jaksetaan paremmin? Haastamme kokoomuslaiset ja kaikki suomalaiset, niin työnantajat, työntekijät kuin yrittäjätkin mukaan keskusteluun ja hyvän työelämän talkoisiin. Tervetuloa mukaan!

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Kokoomuksen palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja