Kategoria: Blogi

12.04.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/23277/terveyspalvelut-voidaan-tehda-paremmin

Terveydenhuolto käy kalliiksi, jos se perustuu piteneviin jonoihin. Kannattavinta on suunnata veroeuroja ennaltaehkäiseviin palveluihin mutta yhtälailla on kustannustehokasta huolehtia, että jokainen saa hoidon ajoissa. Näin toipuminenkin on nopeampaa.

Nykyisen hallituksen keskeisenä tavoitteena oli kansanterveys- ja erikoissairaanhoitolain korvaaminen terveydenhuoltolailla. Sopua ei rakenteista saatu, joten uusi vappuna voimaan astuva terveydenhuoltolaki säädettiin ainoastaan sisällöistä. Rakenneuudistus lykkääntyi seuraavalle hallitukselle. Tämä oli iso pettymys. Taas kerran keskustan roikkuminen vanhoissa rakenteissa kampitti ihmisten kannalta välttämättömän uudistuksen.

Terveydenhuollon rakenteista, rahoituksesta ja järjestämisvastuista on ehdottomasti sovittava heti vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa. Nykymenolla jatkaminen on kestämätöntä. Selvityksiä ja työryhmiä on nähty riittävästi. Niin terveyspalveluiden käyttäjien, terveydenhuollon henkilöstön kuin veronmaksajienkaan kannalta ei ole varaa enää odotella.

Lähtökohta on se, että terveydenhuolto on järjestettävä nykyistä suuremmilla väestöpohjilla. Pirstoutunut kuntakenttä yhteistyöviidakkoineen ei ole kenenkään etu. Kaikki tiet vievät kuntaremonttiin. Ensi vaalikaudella siitä ei voi livistää enää kukaan, ei edes keskusta.

Perustana on oltava julkisen vallan vastuulla oleva ja pääosin verovaroin rahoitettu terveydenhuolto. En ole nähnyt yhtään puoluetta, joka muuta olisi esittänyt. Usein keinotekoisen vastakkainasettelun sijaan on rakennettava avointa ja toimivaa kumppanuutta. Julkisen sektorin täydentäjäksi ja kirittäjäksi tarvitaan yrityksiä ja kolmatta sektoria. Tarvitaan toimia, jotta terveyspalvelumarkkinoilla toimivilla olisi nykyistä yhdenmukaisemmat toimintaolosuhteet.

Palveluja tarvitsevien ihmisten etu olisi se, että kunnat tekisivät saumatonta yhteistyötä yksityisten sektorin ja järjestöjen kanssa. Kuntien on kehitettävä omaa osaamistaan palveluiden tuottajina ja tilaajina niin, että palveluita osataan hankkia sieltä, mistä se on tarkoituksenmukaista, laadukasta ja kustannustehokasta.

Valinnanvapaus on yksi toimiva keino tehdä terveyspalveluista parempia. Uusi terveydenhuoltolaki ottaa valinnaisuudessa hyviä askelia eteenpäin. Uudistettu palvelusetelilainsäädäntö on mittava mahdollisuus. Suurimmat esteet ovat kuntapäättäjien asenteissa ja osin myös osaamisessa. Palveluja tarvitsevien ja jonottavien ihmisten kannalta on olennaista, että nämä esteet onnistutaan ylittämään.

Vaikka palveluseteli ja yksityisten palveluiden kelakorvaus voidaan nähdä toistensa haastajina, on niillä molemmilla vielä paikkansa. Kela-korvausjärjestelmän vahvuus on kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu ja ketteryys. Kela-korvauksen käyttö ei ole kiinni kuntapäättäjien vaan ihmisen omista valinnoista. Pienillä korvaussummilla on pystytty merkittävästi tukemaan ihmisten omaehtoista halua ottaa vastuuta omasta terveydestään. Ilman Kela-korvausta hyvin moni siirtyisi käyttämään julkisia palveluja. Poistamisen sijaan onkin viisasta pohtia Kela-korvauksen kehittämistä.

Terveyspalveluiden kuntotalkoissa onkin syytä katsoa mitä kannattaa muuttaa ja mitä ei. Kaiken voi tietenkin tehdä paremmin. Työterveyshuolto on työurien ja työhyvinvoinnin kannalta vaikuttava tekijä. Työterveyshuolto pitäisi keksiä, jos sitä ei olisi. Puheet työterveyshuollon voimavarojen siirtämisestä perusterveydenhuollon pelastamiseksi ovat tyrmistyttäviä. Eihän potilaaltakaan leikata syövän parantamiseksi terveitä osia. Tietenkin kehittämisen painopisteinä perusterveydenhuolto ja työterveyshuolto ovat keskeisiä. Molemmissa painopiste on laitettava terveydenedistämiseen ja ennaltaehkäisyyn. Ihmisille on luotava tasavertaisia mahdollisuuksia tehdä terveyttä edistäviä valintoja omassa elämässään.

Kaikessa terveydenhuollon uudistamisessa on olennaista muistaa, että ihmiset tekevät palveluiden laadun. Alan houkuttelevuudesta on viisasta pitää kiinni. Terveydenhuollossa tarvitaan hyvää työn organisointia ja johtamista. Ammattiryhmien välistä työnjaon uudistamista on jatkettava niin, että henkilöstön osaaminen on parhaassa mahdollisessa käytössä. Hyviä käytäntöjä on levitettävä entistä tehokkaammin. Kun työtä on hyvä tehdä, ovat palvelutkin hyviä.

08.04.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/23220/metropolipolitiikalla-paikataan-arkadianmaen-politiikan-aukkoa

Alue, joka kattaa Suomen väestöstä neljänneksen ja bruttokansantuotteesta kolmanneksen eroaa monin tavoin muista Suomen alueista. Suomen menestymisen edellytys on se, että ymmärrämme pääkaupunkiseudun merkityksen maamme hyvinvoinnille.

Itsestään selvää tämä ei ole ollut. Vasta nykyisen hallituksen toimesta on ensimmäistä kertaa hallitusohjelmatasolla tunnustettu metropolialueen merkitys koko maan menestymiselle. Olin mukana sinivihreissä hallitusneuvotteluissa, joissa käynnistimme metropolipolitiikan ja ryhdyimme paikkaamaan Arkadianmäen politiikassa ollutta aukkoa.

Metropolipolitiikka tuli tarpeeseen, onhan maaseudulla, kaupunkiseuduilla ja meillä metropolialueella aivan erilaiset haasteet. Selvää on, että metropolipolitiikkaa on ehdottomasti jatkettava ja vahvistettava seuraavan eduskunnan ja hallituksen toimesta.

Aktiivinen ja elinvoimainen metropoli toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen veturina ja luovuuden lähteenä. Metropolimme kilpailee maailman muiden metropolien kanssa eikä esimerkiksi Siilinjärven tai Keminmaan kanssa. Saadaksemme Suomeen uutta liiketoimintaa, osaamista ja uusia menestystarinoita, on tulevan hallituksen uskallettava luoda nykyistä tehokkaampia keinoja metropolialueen ydinongelmien ratkaisemiseen.

Tulevaisuudessa runsaasti energiaa kuluttavat ja pelkästään henkilöauton käyttöön perustuvat yhdyskuntarakenteet ovat kestämättömiä. Metropolialueen kilpailukyky ja elinvoima edellyttävät hyvin toimivaa ja ekotehokasta yhdyskuntarakennetta ja liikennejärjestelmää sekä tavallisten ihmisten saavutettavissa olevia kohtuuhintaisia asuntoja.

Metropolipolitiikka on olennaista alueella asuvien 1,3 miljoonan ihmisen arjen sujuvuuden ja elämänlaadun vuoksi. Se on välttämätöntä, jotta metropolialue olisi monien mahdollisuuksien asuinpaikka ja jotta tavallisella kaupunkilaisella on varaa asua ja elää kotikaupungissaan. Asumisen sietämätön kalleus saadaan kuriin vain rakentamalla lisää kohtuuhintaisia asuntoja.

Käsistä karkaavien asumiskustannusten ja yhdyskuntarakenteen hajautumisen kuriin saamiseksi ja metropolialueen suurten liikennehankkeiden toteuttamiseksi tarvitaan nykyistä tehokkaampia keinoja myös valtakunnan tasolla.

Tehokas täsmätoimi olisi koota maankäyttö, asuminen ja liikenne yhdelle ministerille ja samaan ministeriöön. Nykyisessä liikenne- ja viestintäministeriössä (LVM) ja ympäristöministeriössä (YM) valmisteltavien MAL- asioiden eteenpäinvieminen olisi tehokkaampaa ja koordinoidumpaa, jos niistä vastaisi yksi taho. Tämä merkitsisi sitä, että liikenne- ja viestintäministeriötä sekä ympäristöministeriötä uudistettaisiin. Ministeriöuudistus on syytä ottaa tulevan hallituksen ohjelmaan. Metropolipolitiikkaa on tietenkin tehtävä joka ministerin.

Kaavoituksen nopeuttamisessa sekä kohtuuhintaisten asuntojen rakentamisessa toimivien joukkoliikenneyhteyksien varrelle on kyse sekä taloutemme vauhdittamisesta että siitä, että ihmisten arjesta tulee sujuvampaa ja ympäristön kannalta fiksumpaa.

Työ- ja elinkeinoministeriön luominen tällä hallituskaudella on osoitus siitä, että myös ministeriöt kaipaavat uudistamista.  Kolmesta korkeakoulusta muodostettu Aalto-yliopisto on metropolipolitiikkamme helmi. Juuri tällaista rajojen ylittämistä ja rohkeutta tiivistää yhteistyötä metropolialue ja koko Suomi tarvitsee. Tieteenalojen, politiikkasektoreiden, pääkaupunkiseudun kuntien ja ministeriöiden rajat ovat ylitettävissä. Yhteistyö ja yhteenliittyminen synnyttävät lisäarvoa, joka on suurempi kuin osiensa summa.

Minna Ahola, Ari-Matti Näätänen ja Timo Kontio kommentoivat (HS 25.2) mielipidekirjoitustani (HS 24.2) Kokoomuksen verolinjoista. Keskusta, Kokoomus, Vihreät ja RKP esittävät arvonlisäveroon kiristyksiä myös ensi vaalikaudelle. Hyvä kysymys on, kannattavatko nämä puolueet tasaveroa? Eivät kannata. Kokoomus kannattaa nykymuotoista progressiivista ansiotuloveroa, nykymuotoista progressiivista kunnallisveroa ja esittää nyt vielä progressiota myös pääomatuloveroon. Tavaroista ja palveluista perittyjen "tasaverojen" osuus kaikista yhteiskunnan verotuloista on noin 32%. Osuus on suunnilleen sama kuin vuonna 1975. Suomessa ansiotuloveron progressio on yksi Euroopan kireimmistä. Verotuksen on tulevaisuudessakin perustuttava veronmaksajan maksukykyyn. Se on sosiaalisesti oikeudenmukainen tapa kerätä varoja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon.

Haluamme jatkaa ekologista verouudistusta, jossa työn tekemiseen ja työllistämiseen liittyvää verotusta pyritään keventämään ja korotuspaineita siirretään ympäristö-, kulutus- ja haittaverotukseen, joita maksetaan kulutuksen mukaan. Näin työnteosta käteen jäävä tulo kasvaa, eli ahkeruudesta palkitaan myös kasvavana valinnanvapautena arjessa. Samalla verotus ohjaa kulutusta ympäristöystävälliseen suuntaan. Verotuksen painopisteen siirtäminen pois työn tekemisestä ja teettämisestä tuo uusia työpaikkoja ja lisää palkansaajien ja eläkeläisten ostovoimaa. Se on parasta köyhyyden poistoa. Työn tekemiseen, teettämiseen ja yrittämiseen on oltava riittävät kannusteet. Kokoomuksen tavoite on, että joka ainoalla työkykyisellä ja työhaluisella suomalaisella on aina työtä.

Arvonlisäveron kiristäminen on nopea lääke talouden tasapainottamiseen siinä missä kasvun luominen tuo lisää verotuloja pidemmällä aikavälillä. Kulutusverojen tuoma hintojen nousu korvataan köyhimmille yhteiskunnan tukia saaville indeksikorotusten myötä.

Työtulojen kautta myös yhteiskunta saa lisää verotuloja. Lisääntyviä verotuloja voimme taas käyttää eniten tukeamme tarvitsevien hyväksi ja valtion velkaantumisen lopettamiseen.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Helsinki

06.04.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/23169/vuosi-vauvalle-isat-joustavasti-vanhempainvapaalle

Vaikka maailma muuttuu vauhdilla, ainakin yksi asia pysyy: Lapset tarvitset vanhempiensa ja läheisten aikuisten aikaa ja läsnäoloa voidakseen hyvin ja kasvaakseen turvallisesti aikuisuuteen. Mikään innovaatio ei voi koskaan korvata läheisten aikuisten huolenpidon merkitystä.

Edessä olevissa taloustalkoissamme on viisasta muistaa 90-luvun laman virheet ja huolehtia, etteivät suurimmat laskut mene lapsiemme maksettavaksi. Kokoomus on sitoutunut tasapainottamaan talouden ja katkaisemaan velkakierteen. Me emme halua ahnehtia tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Olemme valmiita priorisoimaan toimia, jotka edistävät perheiden hyvää arkea ja aikuisten aikaa lapsille.

Suomalaisten hyvinvoinnin kannalta on välttämätöntä, että kaikki voimavarat - niin naiset kuin miehet työelämässä ja äidit ja isät vanhemmuudessa - ovat käytössä parhaalla mahdollisella tavalla. Työpaikoilla olisikin viisasta ottaa käyttöön tasa-arvoinen johtamiskulttuuri, johon kuuluu kannustava ja tasavertainen suhtautuminen sekä miesten että naisten työuriin ja isien ja äitien perhevapaisiin.

Päätökset tehdään perheissä, mutta yhteiskunnan keinoin on järkevä kannustaa isiä ottamaan vahva rooli lasten hoidossa ja kasvatuksessa. Isien vanhemmuutta on tuettava uudistamalla isyysvapaa ja isäkuukausi uudeksi pidemmäksi ja joustavammaksi isyysrahajaksoksi. Jakso pitäisi käyttää, ennen kuin lapsi täyttää 18 kuukautta.

Isyysrahajakso olisi pituudeltaan yhteensä yksitoista viikkoa, jos isä käyttää vähintään kaksi viikkoa vanhempainrahakautta. Ellei isä käytä vanhempainrahakautta, isyysrahajakson pituus olisi kolme viikkoa, kuten tälläkin hetkellä. Nykyinen ns. isäkuukausi on pituudeltaan kuusi viikkoa ja isyysrahakausi kolme viikkoa.

Malli tekisi isän vapaasta joustavamman ja pidentäisi sitä kahdella viikolla. Isä voisi edelleen käyttää kolme viikkoa isyysrahajaksosta samanaikaisesti äidin vapaiden kanssa. Tämän kolme viikkoa voisi uudessa mallissa käyttää joustavasti myös pidentämään isän omaa vapaata vanhempainrahakauden jälkeen. Jos isä käyttäisi isyysrahakaudet suoraan vanhempainrahakauden jälkeen, eikä vapaita äidin kanssa yhtä aikaa, vauva olisi jo lähes vuoden ikäinen kun vanhempainvapaat päättyvät.

Vuosi vauvalle -tavoite on hyvä etappi kehittää vanhempainvapaita. Vanhempainvapaan pidentäminen on erityisen perusteltua lapsen kehityksen ja varhaisen vuorovaikutussuhteen syntymisen kannalta.

Perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia ja siksi tarvitaan joustavia vaihtoehtoja tukemaan hyvää arkea. Perhevapaiden kehittämisessä on vielä paljon tehtävää, jotta erilaisten perheiden tasa-arvo toteutuu. Mallimme on askel eteenpäin vanhempainvapaiden kehittämisessä. Isien aseman ja naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen, tasa-arvoisen vanhemmuuden edistäminen ja lapsen oikeus molempiin vanhempiin puoltavat isien roolin korostumista nykyistä enemmän. Malli tukee tärkeää tavoitetta lisätä vanhempien mahdollisuutta viettää aikaa lastensa kanssa.

Johdin kokoomuksen kannanoton "Hyvä ja perheystävällinen työelämä jokamiehenoikeudeksi" valmistelua. Koko kannanotto on luettavissa täällä: http://www.kokoomus.fi/ajankohtaista/?x17780=4009999

01.04.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/23076/jos-kirjastoa-ei-olisi-pitaisi-se-keksia

Jos kirjastoa ei olisi, pitäisi se ehdottomasti keksiä. Kirjasto on parhaimmillaan paikka, lähellä ihmistä, jonne kuka tahansa voi mennä lukemaan, etsimään tietoa, lainaamaan kirjoja tai vain nauttimaan olemisesta. Kirjastoissa käyminen ei maksa, kirjastossa käyminen on ekologista, kun kirjoja kierrätetään. Kirjastoissa on aina oma tunnelmansa.

Kirjastot ovat suomalaisen sivistyksen ja lukemisen kivijalka. On koko kansakunnan etu huolehtia siitä, että kirjat, muut kirjasto- ja tietopalvelut ovat jatkossakin saatavilla ilman pitkää matkustamista. Varsinkin lasten lukemiselle lähikirjastot ovat erityisen tärkeitä, mutta tärkeitä ne ovat kaikenikäisille. Lukemisen tärkeydestä ei voi koskaan puhua liikaa eikä varsinkaan nyt, kun suomalaisten lasten lukuinnostus on selvästi laskusuunnassa.

Koululaisemme pärjäsivät erinomaisesti uusimmassakin Pisa-tutkimuksessa. Lukutaidossa suomalaisoppilaiden keskiarvo oli kolmanneksi paras. Huolestuttavaa oli se, että vuonna 2000 lukutaitotutkimukseen verrattuna lukutaidon kansallinen keskiarvomme on laskenut kymmenellä pisteellä. Samaan aikaan niiden nuorten osuus, jotka eivät lue lainkaan vapaa-ajallaan, on merkittävästi kasvanut. Pojista lähes puolet ilmoitti, ettei lue läksyjen lisäksi tekstiä sen enempää verkosta kuin paperiltakaan.

Nämä tulokset on otettava vakavasti. Lukutaidon rapautumista ja vähenevää kiinnostusta lukemiseen on syytä miettiä myös joka kodissa. Arjessa tehdyt asiat voivat joskus olla paljon tehokkaampia kuin valtiovallan säädökset, hankkeet tai kampanjat.

Vanhempien ja lapselle läheisten aikuisten rooli on avainasemassa lasten kiinnostuksessa lukemiseen ja kirjastossa käyntiin. Lapselle lukeminen on monin tavoin merkityksellistä lapsen koko kehitykselle. Ovi lukemisen maailmaan avataan yhteisen lukemisen avulla. Kun luemme lapselle ja kerromme hänelle tarinoita, vahvistamme lapsen kielen kehitystä ja monin tavoin lapsen tulevaa lukutaitoa sekä kiinnostusta lukemiseen.

Lapsi, jolle on luettu paljon, omaksuu helpommin kirjojen sisällön. Tämä auttaa lapsen koulunkäyntiä ja helpottaa tulevaisuudessa hänen opiskeluaan. Kun lapselle on luettu, tulee kirjasta ystävä, joka kulkee mukana koko elämän.

Lukeminen on tärkeää myös lapsen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Mielenterveyden keskusliitto kiinnitti huomioita tuoreessa kannanotossaan aivan oikein vanhempien ja läheisten aikuisten läsnäolon merkitykseen ja siihen, että juuri lukeminen on erinomainen tapa olla läsnä ja lähellä lasta.

28.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22985/onko-meilla-enaa-varaa-keskustaan

Vaikka muu maailma muuttuisi ympärillä, niin kuntarajoja ei saa muuttaa, ei vaikka hintana ovat rapautuvat palvelut, käsistä karkaavat kustannukset ja valtava velkaantuminen. Keskustan asenne - mitään ei muuttaa saa, on iso uhka suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle.

Kuntaministeri Tölli ja keskusta näyttävät asettavan kuntarajojen koskemattomuuden palveluiden saatavuuden edelle. Muulta näkemykseltä ei voi välttyä, kun lukee keskustan kommentteja kokoomuksen perjantaina julkaistusta kuntakannanotosta. Kannanottoomme on kirjattu tavoite 100-150 vahvasta peruskunnasta vapaaehtoisesti syntyvien liitoksien pohjalta.

Kokoomuksen tavoite on perusteltu ja suomalaisten hyvinvoinnin kannalta välttämätön. Vakava tosiasia on, että kunta- ja palvelurakenneuudistus ei ole edennyt niin nopeasti, kuin hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisen kannalta olisi pitänyt. Palveluiden järjestämisvastuu ei ole missään Euroopan maassa niin pirstaloitunut kuin Suomessa. Kuntia on yksikertaisesti liikaa. Uudistuksia tarvitaan niin pääkaupunkiseudulla kuin koko maassa.

Seuraavan hallituksen on huolehdittava, että kunnilla on riittävästi sekä porkkanaa mutta myös keppiä kunta- ja palvelurakenteiden järkevöittämiseen. Tässä työssä on vielä paljon tekemättä. Ajastaan jälkeen jääneen valtionosuusjärjestelmän uudistaminen on tästä konkreettinen esimerkki. Osana tätä uudistusta on huolehdittava, että Helsinki ja pääkaupunkiseudun kunnat saavat pitää oikeudenmukaisen osuuden omista verotuloistaan.

Kuntarajoissa roikkumisen sijaan on keskityttävä elinvoimaisen elinkeinopolitiikan sekä kustannustehokkaiden ja laadukkaiden hyvinvointipalveluiden järjestämiseen. Pääkaupunkiseudulla on aivan erityinen tarve maankäytön järkevöittämiseen, kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen ja joukkoliikenteen kuntoon laittamiseen. Siinä pääkaupunkiseudun on keskinäisen kiistelyn ja sijaan yhdistettävä voimansa ja etsittävä yhdessä ratkaisuja asukkaiden hyvään arkeen, uusien työpaikkojen syntymiseen, yritysten menestymiseen, segregaation torjumiseen ja ympäristökysymyksiin.

Keskustan hellimälle ajatukselle kuntaremontin sijaan luoda uutta välihallintoportaan maakuntahallintoa on sanottava ehdoton ei! Suomalaiset eivät tarvitse lisää byrokratiaa eivätkä veroja, vaan parempia palveluja nykyistä kustannustehokkaammin tuotettuna. Peruspalveluiden järjestämisvastuu on oltava vahvoissa ja elinkelpoisissa kunnissa. Kuntien vaakunoita ja kunnantaloja tärkeämpi asia on ihmisten peruspalvelut. On täysin varmaa, että esimerkiksi sairastuttuaan ja terveydenhuoltopalveluja tarvitessaan ihmisille ei ole niinkään tärkeää se, missä kuntaraja kulkee vaan se, että palvelun saa.

24.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22933/likainen-ja-ihana-itameri

Purjehtijana voin sanoa, että aina merielämykset eivät ole yhtä rentouttavia. Kesälomapurjehduksemme yhden kohokohdan piti olla Nynänshamnin idylliseen vierasvenesatamaan saapuminen. Toisin kävi. Haiseva sinilevä oli valloittanut rannat. "Kyllä ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat lianneet merensä", kommentoi keskimmäinen lapseni.

Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja harmin keskellä hymyilyttivät. Oli vaikea lapselle selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.

Monista ponnisteluista huolimatta Itämeri on kaikilla ekologisilla mittareilla mitattuna maailman saastunein merialue. Ilman nopeaa tehoelvytystä Itämeri kuolee. Pahimpana Itämeren uhkana on rehevöityminen ja sisäinen kuormitus. Kaikeksi kamaluudeksi ilmastonmuutos vauhdittaa tätä noidankehää. Radikaalit päästövähennykset ovat välttämättömiä.

Itämeren pelastamisessa katse kääntyy helposti muiden Itämeren rantavaltioiden päästöihin. Tosiasia on, että meidän omat päästömme ovat väestöömme suhteutettuna mittavia. Typpipäästömme ovat jopa kasvaneet. Itämeren pelastamiseen tarvitaan tietenkin kaikki Itämeren valuma-alueen maat, mutta myös meidän on tehtävä omat kotiläksymme.

Maatalouden kuormituksen vähentämisessä tarvitaan aivan erityisesti rohkeampia ja vaikuttavampia keinoja. Suomi ei kykene saavuttamaan asetettuja tavoitteita Itämeren suojelutyössä ellemme saa selkeästi vähennettyä maatalouden ravinnekuormitusta. Suomessa maatalous vastaa fosforikuormituksesta jopa 60 prosenttia.

Nykyinen maatalouden ympäristötuki on käytännössä enemmän viljelijöille maksettua tulotukea ja sen vesiensuojelulliset vaikutukset ovat olleet heikkoja. Avainasemassa on maatalouden ympäristötuen uudistaminen oikeasti ja tehokkaasti palvelemaan tarkoitustaan.  Lähivuosina toteuttava EU:n maatalousuudistus on Itämerelle melkein elämän ja kuoleman kysymys.

Keinovalikoimassa tarvitaan myös aivan uudenlaista ajattelua, kuten ravinnepäästökauppaa, jolla kanavoitaisiin viljelijöiden toimet vesistöjen hyväksi ja puhtaudesta palkittaisiin. Järkevää on myös kehittää vapaaehtoista vuokrauskokeilua, jossa Saaristomeren valuma-alueella rinnepeltoja vuokrataan luonnonsuojelualueiksi tai sopivampaan muuhun käyttöön.

Baltic Sea Action -kokouksessa luvattu ravinteiden kiertoa selvittävä työryhmä päätti eilen työnsä. Tuoreessa raportissa esiteltiin toimia, joilla Saaristomeren tila voisi kohentua nopeastikin. Samalla Suomi voisi nousta ravinteiden, kuten ehtyvän luonnonvaran fosforin, kierrätyksen mallimaaksi.

Eilisen raportin lisäksi meillä on olemassa jo yllin kyllin tietoa millaisilla toimilla päästökuormitusta voidaan maatalouden osalta alentaa. Keinot pitää vain uskaltaa ottaa käyttöön.

Jos lisävoimavaroja tarvitaan, kannustan rahan etsintään maa- ja metsätalousministeriöstä. Vaikka tiukkaa sanotaan joka paikassa olevan, niin MMM:n budjetissa on varaa jopa porskuttaa. Maatalouden markkinointiin on suunnattu useita miljoonia ja rahoja käytetään jopa ruokareseptien ja possulihan käytön markkinoimiseen sekä julkaisemiseen Internet-sivuilla. Tilanne kuvastaa sitä, että valtion budjetin mittavan reilun 50 miljardin euron tehokkaassa kohdentamissa riittää vielä tehtävää.

18.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22823/euroopan-vasyneimmat-lapset

Tunnustan joskus valvottaneeni lapsia iltoina, jolloin olen tullut myöhään töistä tai työmatkalta, että ehtisin olla edes vähän lasten kanssa. Työelämän kiireet ja venyvät työpäivät ovatkin monessa perheessä osasyy iltojen venymiseen. Lasten valvomiseen ja vähäiseen uneen ovat johtaneet monet syyt, eivätkä vähimpiä ole TV, tietokoneet, internet eikä myöhään venyvät harrastukset.  

Tutkimuksien mukaan suomalaiset lapset ja varsinkin murrosikäiset nuoret nukkuvat yöllä keskimäärin tunnin verran vähemmän kuin muut eurooppalaiset lapset. On sanottu, että suomalaiset lapset ovat Euroopan väsyneimpiä. Lasten terveyden kannalta tämä on vakava asia. Riittävä uni on aivan keskeinen hyvinvoinnin tekijä. Voidakseen hyvin ja kehittyäkseen lapset ja nuoret tarvitsevat vuorokaudessa unta noin 8-10 tuntia.

Väsynyt lapsi ja nuori näkyy usein arjessa monina ongelmina. Tämä on varmasti tuttua kaikille lasten kanssa työskenteleville ja tekemisessä oleville niin kodeissa, kouluissa kuin päiväkodeissakin. Me kaikki tiedämme, että liian vähän nukkunut lapsi on ärtynyt ja ylivilkas. Lasten ja nuorten jatkuva unenpuute ei aiheuta vain kiukkuisuutta vaan se on myös uhka lasten kasvulle ja kehitykselle.

Liian lyhyt uni häiritsee niin lapsen koulutyötä, yleiskuntoa kuin jaksamistakin. Unta tarvitaan oppimiseen, sillä unessa aivot palautuvat ja päivällä opitut asiat siirtyvät pitkäkestoiseen muistiin. Univaje altistaa lapset oppimisvaikeuksille ja heikolle keskittymiskyvylle. Unenpuute vaikuttaa myös painoon, sillä väsyneenä ruokahalu kasvaa. Jatkuva univaje voi edistää joidenkin sairauksien, kuten diabeteksen syntymistä. Sanomatta on selvää, että lapsen terveyden kannalta on välttämätöntä, että riittävästä unesta ja ajoissa nukkumaan menemisestä huolehditaan ja siitä tehdään osa arkea.

Kolmen lapsen äitinä tiedän, että ajoissa nukkumaan meneminen ei tapahdu itsestään ja repsahtamisia tapahtuu. Eikä ympäröivä yhteiskuntakaan tue aina ajoissa nukkumaan menemistä. Luin juuri uudesta TV-ohjelmasta. Eräällä kanavalla lanseerattiin uusi sarja nimenomaan varhaisnuorille. Ohjelma tulee keskellä viikkoa tuntia ennen puoltayötä!

Vastuu nukkumaanmenosta ei tietenkään ole TV-kanavilla eikä videopeleillä vaan se on vanhemmilla. Lasten lähipiirin vanhempien tehtävänä on varmistaa, että lapsi nukkuu riittävästi. Harva lapsi tai nuori osaa itsenäisesti huolehtia ajoissa nukkumaanmenosta, vaan vanhempien tehtävä on asettava rajat. Vaikka nuorelta sujuu monet arjen asiat hyvin, niin erityisesti nukkumaanmenoa on usein harjoiteltava ja valvottava.

Riittävän unen lisäksi on myös unen laadulla merkitystä. Jokaisella perheellä ja lapsella on oma tapa rauhoittua ennen nukkumaanmenoa. Iltasatu on keinoista parhaimpia. Lukemisella on montaa hyvää puolta, mutta aina se tarinakaan ei ole se tärkein. Yhdessäolo ja aikuisen aika sekä mahdollisuus rauhassa keskustella ovat usein päivän parhaita hetkiä. Vaikka lapset ovat isompiakin, niin iltasatuhetki ja aikuisen läsnäolo ovat tarpeen. Iltasaturauha on hyvä tapa turvata kunnon yöunet lapselle mutta myös meille aikuisille. Kun lapset menevät ajoissa nukkumaan, ehtii itsekin tehdä illalla enemmän ja ennen kaikkea ehtii myös itse ajoissa nukkumaan. Monissa perheissä tosin ”läppäri” aukeaa viimeistään silloin kun lapset nukahtavat.

16.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22771/varmin-tapa-ikaantya-lopeta-liikkuminen

Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista vain yksi kolmasosa johtuu vanhenemista ja kaksi kolmasosaa liikunnan puutteesta. Liikunta on tärkeää kaikenikäisille. Ikääntyville liikunta on elintärkeää.

Liikunta on siitä uskomaton asia, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Useat tutkimuksen osoittavat, että iäkkäiden voima- ja tasapaino paranevat harjoittelulla iästä ja kunnosta riippumatta. Hyviä tutkimustuloksia on jopa yli 90-vuotiailla. Tutkimukset osoittavan sen, että ne iäkkäät, jotka toiminta- ja liikkumiskyvyn ongelmista huolimatta harrastavat liikuntaa, tarvitsevat vähemmän ulkopuolista apua.

Hyvä esimerkki löytyy Helsingissä sijaitsevasta Riistavuoren vanhustenkeskuksesta, jossa jopa 35 prosenttia talossa kuntoutettavista iäkkäistä on voitu kotiuttaa noin neljän kuukauden liikuntaharjoittelujakson jälkeen.

Liikunnassa ei ole kyse vain vanhustenhuollon kustannuksista ja hoivapalveluiden riittävyydestä vaan ennen kaikkea ikäihmisten elämänlaadusta. Meille kaikille on iästä riippumatta tärkeää pystyä hoitamaan omia asioitamme, ulkoilla ja tavata samalla muita ihmisiä.

Euroopan nopeimmin ikääntyvälle väestöllemme tarvitaan lisäkannusteita - ja mahdollisuuksia omasta jaksamisestaan ja fyysisestä kunnostaan huolehtimiseen niin, että kotona voisi asua ja toimintakyky säilyisi mahdollisimman pitkään.

Kustannustehokas kannustin olisi kuntoutuksen lisääminen kotitalousvähennyksen piiriin. Esimerkiksi siivous ja omasta kodista huolehtiminen on kotitalousvähennyksen piirissä, mutta omasta kunnosta huolehtiminen ei sen sijaan ole. Tämä on selkeä epäkohta, joka olisi helppo korjata laajentamalla kotitalousvähennys koskemaan ainakin lääkinnällistä kuntoutusta, jota tuottavat toimiluvalla toimivat fysioterapia- ja toimintaterapiayritykset, sekä ammatinharjoittajayrittäjät. Näin myös fysioterapeutin tai toimintaterapeutin käynti olisi kotitalousvähennyksen piirissä.

Vanhuus ei ole sairaus, mutta ikääntymiseen liittyy fyysisen kunnon heikkenemistä. Mitä iäkkäämpi ihminen sitä todennäköisemmin tarvitsee hän tukea ja ohjausta liikuntaansa ja toimintakykynsä ylläpitämiseen. Kotitalousvähennyksen laajentamisella kuntoutukseen voi olla monia säästövaikutuksia inhimillisen elämänlaadun edistämisen lisäksi. Ikääntyneiden ja huonokuntoisten kotona selviytymisen tukemisella voidaan siirtää laitoshoitoa. Kotitalousvähennyksen voisi tehdä myös ikääntyneen aikuiset lapset, jos nämä ostavat kuntoutuskäyntejä vanhemmilleen.

Ikääntyneet käyvät usein terveyskeskuslääkärillä vain hakemassa lähetettä fysioterapiaan. Kotitalousvähennys ei edellytä sairautta eikä lääkärissä käyntiä, joten ikääntyneiden terveyskeskuskäyntien väheneminen pienentää kuntien terveydenhuollon kustannuksia. Mikä tärkeintä, kotitalousvähennys kannustaisi ennaltaehkäisevään kuntoutukseen, joka on aina tuloksellisintakin. Liikunta ja kuntoutus ovat ikäihmisille paras ennaltaehkäisevä lääke.

Kotitalousvähennyskäytäntö ei ole sidoksissa ikään. Työikäisistä esimerkiksi pienyritysten henkilökunta saa yleensä hyvin typistetyn työterveyshuollon, johon ei kuulu fysioterapiaa tai kuntoutusta. Suomessa on yli 230.000 yritystä, joissa on alle viisi työntekijää, mutta yhteensä niissä työskentelee noin miljoona suomalaista yrittäjät mukaan lukien. Kotitalousvähennys saattaisi lisätä aktiivisuutta oman työkyvyn vaalimiseen. Tällöin työnantajat säästäisivät sairaslomapalkoissa ja Kela säästäisi sairauspäivärahoissa.

11.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22694/firman-piikkiin-mutta-ei-isien-vaan-aitien

Raskaus ei ole työperäinen sairaus, eikä mikään muukaan työstä aiheutuva kustannus. Ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi nimenomaan naisten työnantajien pitäisi korvata vanhemmuuden kustannukset. Tilanne on täysin epäoikeudenmukainen ja kohtuuton.

Eilen raporttinsa luovuttaneen vanhempainvapaatyöryhmän lopputulos jäi torsoksi. Työryhmä ei jatkoajasta huolimatta kyennyt esittämään yksimielistä mallia vanhemmuuden kustannusasian ratkaisemiseksi, vaikka se oli nimenomaan yksi työryhmän toimeksianto. Tämä oli iso pettymys, sillä niin Vanhasen II, kuin nykyisen Kiviniemen hallitusohjelmissa on selkeäsanaisesti luvattu edetä asiassa.

Merkittävä syy keskeisen hallitusohjelmalupauksen lunastamatta jättämiseen on siinä, että asiasta aikoinaan vastannut ministeri Hyssälä vitkutteli työryhmän perustamista. Lisäksi työryhmälle annettiin jatkoaikaa ja lupa työn venyttämiseen. Näin työryhmän työ valmistui muutamaa päivää ennen eduskunnan vaalitaukoa. Tämä merkitsee sitä, että asia ei käytännössä tämän hallituksen toimesta etene mihinkään.

Yhteisymmärryksen puutetta vanhemmuuden kustannusasiassa on työryhmän puolelta julkisuudessa perusteltu sillä, että "työnantajat eivät halua lisämaksuja ja valtiontalous on kireällä". Perustelu on käsittämätön. Joka tapauksessa kustannukset joku maksaa jo nyt ja se ”joku” on perhevapaita käyttävien naisten työnantajat. Maksumiehiä ovat myös naiset. Niin kauan kuin naisesta aiheutuu työnantajalle enemmän kustannuksia kuin miehestä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. Tämä näkyy ja tuntuu kovalla tavalla naisten palkassa sekä työsuhteissa pätkätöinä sekä esteinä edetä uralla.

On välttämätöntä, että seuraava hallitus istuu alas yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa ja valmistelee viipymättä esitykset vanhemmuuden kustannusasian ratkaisemiseksi. Vanhemmuuden kustannusasian pallottelu työryhmästä toiseen on lopetettava. Työryhmiä asian tiimoilta on ollut jo yli tarpeen.

Kyse ei ole vain tasa-arvon häpeätahrasta vaan myös merkittävästä yrittäjyyden jarrusta. Vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva "äitiriski" näkyy naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa ja työllistämismahdollisuuksissa. Tähän ei Suomella olisi varaa. Tarvitsisimme kipeästi jokaisen työpaikan ja yrityksen.

Vanhemmuuden kustannusten jakaminen on tehokas täsmätoimi harmaantuvassa ja taloushaasteiden kourissa kamppailevassa Suomessa. Suomessa yrittäjistä naisia on vain 30 prosenttia. Me tarvitsemme naisvaltaisille aloille enemmän yrittäjiä ja yrittäjiä työnantajiksi sekä myös lisää lapsia.