Kategoria: Blogi

Blogi 26.4.2011 http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/71133-kiitos-tuesta-hihat-on-kaaritty

Kokoomuksen vaalivalvojaiset olivat jännittävämmät kuin koskaan ennen. Olin mieheni kanssa yhdessä syömässä ennen valvojaisia. Vaalikampanjarutistuksen jälkeen on hyvä istua rauhassa alas ja samalla valmistautua vaalin tulokseen. Ennakkoäänet tulivat juuri samaan aikaan jälkiruoan kanssa. Vaikka muutosta ja yllätystä osattiin odottaa, olivat ennakkoäänet silti iso yllätys.

Ennakkoäänien jälkeen kaikki oli vielä mahdollista, mutta suurimman puolueen paikka kokoomukselle ei ollut mitenkään varma. Suurin pettymys oli se, että kansanedustajapaikkamme putosivat Helsingissä kahdeksasta kuuteen. Saapuessani vaalivalvojaisiin oli jännitys käsin kosketeltavaa. Skoolasimme yhdessä vaalitiimini kanssa ennen lopullista tulosta. Hyvää työtä täytyy aina juhlistaa.

Omalta kohdaltani ennakkoäänet olivat helpotus. Olin neljäntenä ja olen joka vaaleissa kirinyt vaalipäivän äänillä. Viime vaaleissa pääsin toiseksi ja tällä kertaa kolmanneksi Helsingin kokoomuksen ehdokkaiden joukossa. Omaan tulokseeni olin tyytyväinen: uusin valtakirjani mittavalla äänimäärällä. Lämpimät kiitokset tuesta helsinkiläisille äänestäjille ja vaalityössä mukana olleille!

Kokoomusjoukkueemme, ehdokkaat ja kaikki mukana olleet tekivät tinkimättömästi työtä ja täysillä loppuun asti. Suurkiitos kaikille! Olin poikkeuksellisesti vaalimökillä vielä sunnuntaina usean muun ehdokkaan kanssa. Mökiltä lähtiessäni oli tunne, että olemme tehneet parhaamme. Kokoomus sai 44 kansanedustajapaikkaa ja 20,4 prosenttia äänistä. Kokoomus nousi eduskuntavaaleissa historiallisesti ensimmäistä kertaa Suomen suurimmaksi puolueeksi.

Tänään jaettiin uuden eduskunnan edustajien valtakirjat. Oikeuskansleri Jonkka tarkasti valtakirjat jonka jälkeen suoritettiin edustajien virallinen valokuvaus. Tänään valmistui myös neuvottelutulos valiokunnista. Eduskuntaryhmien puheenjohtajat sopivat, mitkä puheenjohtajuudet kukin puolue saa ja montako paikkaa. Eduskuntaryhmät järjestäytyivät jo ennen pääsiäistä, ja ryhmän johdon vetämänä on pääsiäispäivät pohdittu, mihin kukin edustaja menee. Valiokuntatyö on aivan keskeinen osa kansanedustajan työtä ja siksi on monin tavoin tärkeää, minkä valiokuntapaikan saa.

Huomenna ovat puhemiesvaalit. Puhemieheksi tullaan valitsemaan ryhmämme edustaja Ben Zyskowicz. Suomen ja suomalaisten arjen kannalta keskeistä ovat jo täydessä valmisteluvauhdissa olevat hallitusneuvottelut. Nyt on yhteistyön rakentamisen aika.

16.4.2011: http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/69951-koti-helsingissa-ei-saa-olla-liian-kallis

Eduskuntavaalit ovat saaneet aikaan mittavan kiinnostuksen politiikkaan. Yhteydenottoja on tullut näiden vaalien alla enemmän kuin koskaan. Kokoomuksen vaalimökillä on aina ihmisiä jonoksi asti odottamassa vuoroaan. Vaaleissa parasta onkin ihmisten tapaaminen. Helsinkiläiset ovat tuoneet monenlaisia terveisiä mutta huoli asumisen kalleudesta on noussut aivan erityisesti esille. Se ei ole ihme, sillä onhan asuminen jokaisen perustarve.

Suomi tarvitsee viisaita ja vastuullisia päätöksiä. Meidän on tasapinotettava talous ja katkaistava velkakierre. On vastuutonta ahnehtia tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Samaan aikaan on huolehdittava tasapainottamistoimien oikeudenmukaisuudesta. On huolehdittava, etteivät talouden tasapainottamistoimet johda siihen, että tavalliset helsinkiläiset eivät voisi enää asua kotikaupungissaan. Ei saa myöskään käydä niin, että eläkeläiset joutuisivat myymään oman kotinsa veropaineen alla. Samoin lapsiperheillä pitää olla mahdollisuus asua Helsingissä. Asumisen lähes sietämättömien kustannusten kurissa pitäminen on seuraavan vaalikauden yksi keskeinen asia.

Asuntojen hintojen ja vuokrien nousu saadaan kuriin vain rakentamalla Helsinkiin lisää kohtuuhintaisia asuntoja. Tässä tarvitaan valtiovallalta vahvempaa otetta. Kaavoitusta ja rakentamista hidastavia säädöksiä ja byrokratiaa on purettava. Asumista on tiivistettävä hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle. Asuntolainojen korkovähennys on säilytettävä. Kiinteistövero on pidettävä kohtuullisena.

Myös energiaverot vaikuttavat asumisen kustannuksiin. Suomessa asuminen ei ole mahdollista ilman energiaa. Tietyissä rajoissa asukas voi vaikuttaa, paljonko energiaa kuluu. Ympäristöveroja on kiristetty ympäristömuutoksen torjumiseksi ja energian säästämiseksi. Syytä on kuitenkin tulevaisuudessa miettiä, onko kotitalouden kulutuksessa jokin määrä, jota pienemmällä kulutuksella ei tule toimeen. Tällöin tähän määrään voisi kohdistua lievempi verotus. Kulutusverojen vastapainona työn tekemisen ja eläkkeiden verotusta on maltillisesti kevennettävä.

Helsinkiläisten kannalta on välttämätöntä, että kaikissa korotuksissa arvioidaan niiden vaikutukset asumisen kokonaiskustannuksiin. Helsinki, jossa sen omat asukkaat ja työntekijät eivät voi asua ei ole ainakaan minun haluamani Helsinki. Uutta kaavoitusta tehtäessä yhdyskuntarakennetta on eheytettävä ja maankäyttöä tiivistettävä hyvien joukkoliikenneyhteyksien varteen. Näin ihmisten arjesta tulee sujuvampaa ja ympäristön kannalta fiksumpaa.

14.04.2011: http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/23315/kuka-huolehtii-ikaantyvista-vanhemmistasi

Monella meistä on huoli lähipiiristämme ja myös omasta ikääntymisestämme. Pidetäänkö minusta ja läheisistäni huolta sitten kun toimintakyky heikkenee?

Me elämme entistä pidempään, jos olemme onnekkaita. Kun ikäihmisiä on enemmän, on myös palveluja ja koko Suomea kehitettävä sen mukaisesti. Monia asioita säädetään lailla aina päivähoidosta yliopistoihin, mutta vanhustenhuollosta ei ole kokonaisvaltaista lakia. Vanhustenhuoltoa ohjataan laatukriteereillä, jotka eivät ole sitovia vaan suosituksia. Vanhustenhoidon laatu vaihteleekin rajusti paikkakunnittain, mutta myös laitoskohtaisesti.

Suomeen tarvitaan vanhuspalvelulaki, jossa on määritelty hyvän hoidon vähimmäistavoitteet. Lainsäädännöllä on vahvistettava ikäihmisten asemaa ja itsemääräämisoikeutta. Vanhuspalvelulain luonnos onkin parhaillaan lausuntokierroksella ja se on tarkoitus saada eduskuntakäsittelyyn heti tulevan vaalikauden alussa.

Lakiluonnoksen lähtökohta on oikea: jokaisella on oltava oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ja mahdollisuus elää itsenäistä, mielekästä sekä turvallista elämää. Lain tavoite on luoda uusia keinoja edistää ikäihmisen hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä sekä ikäihmisten osallisuutta ja oikeutta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Lakiluonnos sisältää takuun siitä, että toivoessaan jokaiselle tehdään räätälöity palvelu- tai hoitosuunnitelma. Ikäraja lakiluonnoksessa on 75 vuotta. Tutkimusten perusteella se on ikä, jolloin toimintakyky alkaa heikentyä ja avun tarve kasvaa.

Lakiluonnoksessa esitetään, että jokaisella ikäihmisellä olisi oikeus saada henkilökohtainen vastuuhenkilö, jonka tehtävänä olisi huolehtia siitä, että suunnitelman mukaiset palvelut myös toteutuvat. Tämä on monelle yksin asioiden kanssa kampailevalle tervetullutta. Palveluiden ja tiedon on tultava lähelle ihmistä. Olennaista on, ettei kukaan jää yksin ja että avun löytää tarvittaessa. Tämä on erityisen tärkeää Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla, missä varsin moni asuu yksin.

Uusi laki ei yksin turvaa ikäihmisten palveluiden laatua, mutta se on hyvä perusta toimivien vanhuspalveluiden varmistamiseksi. Uuden lain säätämisen lisäksi tarvitaan myös useita muita muutoksia.

Tutkimusten mukaan valtaosa helsinkiläisistä vanhuksista haluaa asua kotonaan. Sairaala ei saa olla kenenkään koti. Vanhuspalveluiden kehittämisen päälinjoina on oltava kotihoidon ensisijaisuus mutta muitakin vaihtoehtoja tarvitaan. Tarvitsemme lisää helposti saavutettavia senioriasuntoja ja palvelutaloja. Olennaista on, että palveluja saa tarpeen mukaan niin, ettei toimintakyvyn muuttuessa tarvitse muuttaa paikasta toiseen ja että yksin kotona oleminen ei ole pakko kenellekään.

Yliopisto-opintojen alkuvaiheessa työskentelin vanhainkodissa sen verran, että vanhustenhuollon haasteet tulivat hyvin tutuiksi. Puheet hoidon puutteista ja laiminlyönneistä koskettavat myös hoivatyötä tekeviä kovasti. On tärkeää todeta, että valtaosin vanhusten hoiva on hyvää ja alalla on asiansa osaavia ammattilaisia. Olennaista on myös sanoa ääneen, että yksinäisyys ja yhteisöllisyyden puute ovat vähintään yhtä suuria ongelmia kuin palveluiden saavutettavuus. Paljon on sellaista, mitä julkinen sektori ei voi yksin korjata. Yksinäisyys on monesti käsin kosketeltavaa.

Hoitajana olen monta kertaa ollut lähes sanaton, kun ihminen odottaa ja kaipaa vuodesta toiseen lapsia ja lapsenlapsiaan. Kaikilla ei ole edes ketä odottaa. En tiedä kumpi on surullisempi tilanne. Se, että ketään ei ole vai se, että kukaan ei ehdi tulla. Läheisistä välittämisestä ja huolehtimisesta ei voi tehdä lakia mutta siihen on tärkeä meitä kaikkia kannustaa.

12.04.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/23277/terveyspalvelut-voidaan-tehda-paremmin

Terveydenhuolto käy kalliiksi, jos se perustuu piteneviin jonoihin. Kannattavinta on suunnata veroeuroja ennaltaehkäiseviin palveluihin mutta yhtälailla on kustannustehokasta huolehtia, että jokainen saa hoidon ajoissa. Näin toipuminenkin on nopeampaa.

Nykyisen hallituksen keskeisenä tavoitteena oli kansanterveys- ja erikoissairaanhoitolain korvaaminen terveydenhuoltolailla. Sopua ei rakenteista saatu, joten uusi vappuna voimaan astuva terveydenhuoltolaki säädettiin ainoastaan sisällöistä. Rakenneuudistus lykkääntyi seuraavalle hallitukselle. Tämä oli iso pettymys. Taas kerran keskustan roikkuminen vanhoissa rakenteissa kampitti ihmisten kannalta välttämättömän uudistuksen.

Terveydenhuollon rakenteista, rahoituksesta ja järjestämisvastuista on ehdottomasti sovittava heti vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa. Nykymenolla jatkaminen on kestämätöntä. Selvityksiä ja työryhmiä on nähty riittävästi. Niin terveyspalveluiden käyttäjien, terveydenhuollon henkilöstön kuin veronmaksajienkaan kannalta ei ole varaa enää odotella.

Lähtökohta on se, että terveydenhuolto on järjestettävä nykyistä suuremmilla väestöpohjilla. Pirstoutunut kuntakenttä yhteistyöviidakkoineen ei ole kenenkään etu. Kaikki tiet vievät kuntaremonttiin. Ensi vaalikaudella siitä ei voi livistää enää kukaan, ei edes keskusta.

Perustana on oltava julkisen vallan vastuulla oleva ja pääosin verovaroin rahoitettu terveydenhuolto. En ole nähnyt yhtään puoluetta, joka muuta olisi esittänyt. Usein keinotekoisen vastakkainasettelun sijaan on rakennettava avointa ja toimivaa kumppanuutta. Julkisen sektorin täydentäjäksi ja kirittäjäksi tarvitaan yrityksiä ja kolmatta sektoria. Tarvitaan toimia, jotta terveyspalvelumarkkinoilla toimivilla olisi nykyistä yhdenmukaisemmat toimintaolosuhteet.

Palveluja tarvitsevien ihmisten etu olisi se, että kunnat tekisivät saumatonta yhteistyötä yksityisten sektorin ja järjestöjen kanssa. Kuntien on kehitettävä omaa osaamistaan palveluiden tuottajina ja tilaajina niin, että palveluita osataan hankkia sieltä, mistä se on tarkoituksenmukaista, laadukasta ja kustannustehokasta.

Valinnanvapaus on yksi toimiva keino tehdä terveyspalveluista parempia. Uusi terveydenhuoltolaki ottaa valinnaisuudessa hyviä askelia eteenpäin. Uudistettu palvelusetelilainsäädäntö on mittava mahdollisuus. Suurimmat esteet ovat kuntapäättäjien asenteissa ja osin myös osaamisessa. Palveluja tarvitsevien ja jonottavien ihmisten kannalta on olennaista, että nämä esteet onnistutaan ylittämään.

Vaikka palveluseteli ja yksityisten palveluiden kelakorvaus voidaan nähdä toistensa haastajina, on niillä molemmilla vielä paikkansa. Kela-korvausjärjestelmän vahvuus on kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu ja ketteryys. Kela-korvauksen käyttö ei ole kiinni kuntapäättäjien vaan ihmisen omista valinnoista. Pienillä korvaussummilla on pystytty merkittävästi tukemaan ihmisten omaehtoista halua ottaa vastuuta omasta terveydestään. Ilman Kela-korvausta hyvin moni siirtyisi käyttämään julkisia palveluja. Poistamisen sijaan onkin viisasta pohtia Kela-korvauksen kehittämistä.

Terveyspalveluiden kuntotalkoissa onkin syytä katsoa mitä kannattaa muuttaa ja mitä ei. Kaiken voi tietenkin tehdä paremmin. Työterveyshuolto on työurien ja työhyvinvoinnin kannalta vaikuttava tekijä. Työterveyshuolto pitäisi keksiä, jos sitä ei olisi. Puheet työterveyshuollon voimavarojen siirtämisestä perusterveydenhuollon pelastamiseksi ovat tyrmistyttäviä. Eihän potilaaltakaan leikata syövän parantamiseksi terveitä osia. Tietenkin kehittämisen painopisteinä perusterveydenhuolto ja työterveyshuolto ovat keskeisiä. Molemmissa painopiste on laitettava terveydenedistämiseen ja ennaltaehkäisyyn. Ihmisille on luotava tasavertaisia mahdollisuuksia tehdä terveyttä edistäviä valintoja omassa elämässään.

Kaikessa terveydenhuollon uudistamisessa on olennaista muistaa, että ihmiset tekevät palveluiden laadun. Alan houkuttelevuudesta on viisasta pitää kiinni. Terveydenhuollossa tarvitaan hyvää työn organisointia ja johtamista. Ammattiryhmien välistä työnjaon uudistamista on jatkettava niin, että henkilöstön osaaminen on parhaassa mahdollisessa käytössä. Hyviä käytäntöjä on levitettävä entistä tehokkaammin. Kun työtä on hyvä tehdä, ovat palvelutkin hyviä.

08.04.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/23220/metropolipolitiikalla-paikataan-arkadianmaen-politiikan-aukkoa

Alue, joka kattaa Suomen väestöstä neljänneksen ja bruttokansantuotteesta kolmanneksen eroaa monin tavoin muista Suomen alueista. Suomen menestymisen edellytys on se, että ymmärrämme pääkaupunkiseudun merkityksen maamme hyvinvoinnille.

Itsestään selvää tämä ei ole ollut. Vasta nykyisen hallituksen toimesta on ensimmäistä kertaa hallitusohjelmatasolla tunnustettu metropolialueen merkitys koko maan menestymiselle. Olin mukana sinivihreissä hallitusneuvotteluissa, joissa käynnistimme metropolipolitiikan ja ryhdyimme paikkaamaan Arkadianmäen politiikassa ollutta aukkoa.

Metropolipolitiikka tuli tarpeeseen, onhan maaseudulla, kaupunkiseuduilla ja meillä metropolialueella aivan erilaiset haasteet. Selvää on, että metropolipolitiikkaa on ehdottomasti jatkettava ja vahvistettava seuraavan eduskunnan ja hallituksen toimesta.

Aktiivinen ja elinvoimainen metropoli toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen veturina ja luovuuden lähteenä. Metropolimme kilpailee maailman muiden metropolien kanssa eikä esimerkiksi Siilinjärven tai Keminmaan kanssa. Saadaksemme Suomeen uutta liiketoimintaa, osaamista ja uusia menestystarinoita, on tulevan hallituksen uskallettava luoda nykyistä tehokkaampia keinoja metropolialueen ydinongelmien ratkaisemiseen.

Tulevaisuudessa runsaasti energiaa kuluttavat ja pelkästään henkilöauton käyttöön perustuvat yhdyskuntarakenteet ovat kestämättömiä. Metropolialueen kilpailukyky ja elinvoima edellyttävät hyvin toimivaa ja ekotehokasta yhdyskuntarakennetta ja liikennejärjestelmää sekä tavallisten ihmisten saavutettavissa olevia kohtuuhintaisia asuntoja.

Metropolipolitiikka on olennaista alueella asuvien 1,3 miljoonan ihmisen arjen sujuvuuden ja elämänlaadun vuoksi. Se on välttämätöntä, jotta metropolialue olisi monien mahdollisuuksien asuinpaikka ja jotta tavallisella kaupunkilaisella on varaa asua ja elää kotikaupungissaan. Asumisen sietämätön kalleus saadaan kuriin vain rakentamalla lisää kohtuuhintaisia asuntoja.

Käsistä karkaavien asumiskustannusten ja yhdyskuntarakenteen hajautumisen kuriin saamiseksi ja metropolialueen suurten liikennehankkeiden toteuttamiseksi tarvitaan nykyistä tehokkaampia keinoja myös valtakunnan tasolla.

Tehokas täsmätoimi olisi koota maankäyttö, asuminen ja liikenne yhdelle ministerille ja samaan ministeriöön. Nykyisessä liikenne- ja viestintäministeriössä (LVM) ja ympäristöministeriössä (YM) valmisteltavien MAL- asioiden eteenpäinvieminen olisi tehokkaampaa ja koordinoidumpaa, jos niistä vastaisi yksi taho. Tämä merkitsisi sitä, että liikenne- ja viestintäministeriötä sekä ympäristöministeriötä uudistettaisiin. Ministeriöuudistus on syytä ottaa tulevan hallituksen ohjelmaan. Metropolipolitiikkaa on tietenkin tehtävä joka ministerin.

Kaavoituksen nopeuttamisessa sekä kohtuuhintaisten asuntojen rakentamisessa toimivien joukkoliikenneyhteyksien varrelle on kyse sekä taloutemme vauhdittamisesta että siitä, että ihmisten arjesta tulee sujuvampaa ja ympäristön kannalta fiksumpaa.

Työ- ja elinkeinoministeriön luominen tällä hallituskaudella on osoitus siitä, että myös ministeriöt kaipaavat uudistamista.  Kolmesta korkeakoulusta muodostettu Aalto-yliopisto on metropolipolitiikkamme helmi. Juuri tällaista rajojen ylittämistä ja rohkeutta tiivistää yhteistyötä metropolialue ja koko Suomi tarvitsee. Tieteenalojen, politiikkasektoreiden, pääkaupunkiseudun kuntien ja ministeriöiden rajat ovat ylitettävissä. Yhteistyö ja yhteenliittyminen synnyttävät lisäarvoa, joka on suurempi kuin osiensa summa.

Minna Ahola, Ari-Matti Näätänen ja Timo Kontio kommentoivat (HS 25.2) mielipidekirjoitustani (HS 24.2) Kokoomuksen verolinjoista. Keskusta, Kokoomus, Vihreät ja RKP esittävät arvonlisäveroon kiristyksiä myös ensi vaalikaudelle. Hyvä kysymys on, kannattavatko nämä puolueet tasaveroa? Eivät kannata. Kokoomus kannattaa nykymuotoista progressiivista ansiotuloveroa, nykymuotoista progressiivista kunnallisveroa ja esittää nyt vielä progressiota myös pääomatuloveroon. Tavaroista ja palveluista perittyjen "tasaverojen" osuus kaikista yhteiskunnan verotuloista on noin 32%. Osuus on suunnilleen sama kuin vuonna 1975. Suomessa ansiotuloveron progressio on yksi Euroopan kireimmistä. Verotuksen on tulevaisuudessakin perustuttava veronmaksajan maksukykyyn. Se on sosiaalisesti oikeudenmukainen tapa kerätä varoja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon.

Haluamme jatkaa ekologista verouudistusta, jossa työn tekemiseen ja työllistämiseen liittyvää verotusta pyritään keventämään ja korotuspaineita siirretään ympäristö-, kulutus- ja haittaverotukseen, joita maksetaan kulutuksen mukaan. Näin työnteosta käteen jäävä tulo kasvaa, eli ahkeruudesta palkitaan myös kasvavana valinnanvapautena arjessa. Samalla verotus ohjaa kulutusta ympäristöystävälliseen suuntaan. Verotuksen painopisteen siirtäminen pois työn tekemisestä ja teettämisestä tuo uusia työpaikkoja ja lisää palkansaajien ja eläkeläisten ostovoimaa. Se on parasta köyhyyden poistoa. Työn tekemiseen, teettämiseen ja yrittämiseen on oltava riittävät kannusteet. Kokoomuksen tavoite on, että joka ainoalla työkykyisellä ja työhaluisella suomalaisella on aina työtä.

Arvonlisäveron kiristäminen on nopea lääke talouden tasapainottamiseen siinä missä kasvun luominen tuo lisää verotuloja pidemmällä aikavälillä. Kulutusverojen tuoma hintojen nousu korvataan köyhimmille yhteiskunnan tukia saaville indeksikorotusten myötä.

Työtulojen kautta myös yhteiskunta saa lisää verotuloja. Lisääntyviä verotuloja voimme taas käyttää eniten tukeamme tarvitsevien hyväksi ja valtion velkaantumisen lopettamiseen.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Helsinki

06.04.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/23169/vuosi-vauvalle-isat-joustavasti-vanhempainvapaalle

Vaikka maailma muuttuu vauhdilla, ainakin yksi asia pysyy: Lapset tarvitset vanhempiensa ja läheisten aikuisten aikaa ja läsnäoloa voidakseen hyvin ja kasvaakseen turvallisesti aikuisuuteen. Mikään innovaatio ei voi koskaan korvata läheisten aikuisten huolenpidon merkitystä.

Edessä olevissa taloustalkoissamme on viisasta muistaa 90-luvun laman virheet ja huolehtia, etteivät suurimmat laskut mene lapsiemme maksettavaksi. Kokoomus on sitoutunut tasapainottamaan talouden ja katkaisemaan velkakierteen. Me emme halua ahnehtia tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Olemme valmiita priorisoimaan toimia, jotka edistävät perheiden hyvää arkea ja aikuisten aikaa lapsille.

Suomalaisten hyvinvoinnin kannalta on välttämätöntä, että kaikki voimavarat - niin naiset kuin miehet työelämässä ja äidit ja isät vanhemmuudessa - ovat käytössä parhaalla mahdollisella tavalla. Työpaikoilla olisikin viisasta ottaa käyttöön tasa-arvoinen johtamiskulttuuri, johon kuuluu kannustava ja tasavertainen suhtautuminen sekä miesten että naisten työuriin ja isien ja äitien perhevapaisiin.

Päätökset tehdään perheissä, mutta yhteiskunnan keinoin on järkevä kannustaa isiä ottamaan vahva rooli lasten hoidossa ja kasvatuksessa. Isien vanhemmuutta on tuettava uudistamalla isyysvapaa ja isäkuukausi uudeksi pidemmäksi ja joustavammaksi isyysrahajaksoksi. Jakso pitäisi käyttää, ennen kuin lapsi täyttää 18 kuukautta.

Isyysrahajakso olisi pituudeltaan yhteensä yksitoista viikkoa, jos isä käyttää vähintään kaksi viikkoa vanhempainrahakautta. Ellei isä käytä vanhempainrahakautta, isyysrahajakson pituus olisi kolme viikkoa, kuten tälläkin hetkellä. Nykyinen ns. isäkuukausi on pituudeltaan kuusi viikkoa ja isyysrahakausi kolme viikkoa.

Malli tekisi isän vapaasta joustavamman ja pidentäisi sitä kahdella viikolla. Isä voisi edelleen käyttää kolme viikkoa isyysrahajaksosta samanaikaisesti äidin vapaiden kanssa. Tämän kolme viikkoa voisi uudessa mallissa käyttää joustavasti myös pidentämään isän omaa vapaata vanhempainrahakauden jälkeen. Jos isä käyttäisi isyysrahakaudet suoraan vanhempainrahakauden jälkeen, eikä vapaita äidin kanssa yhtä aikaa, vauva olisi jo lähes vuoden ikäinen kun vanhempainvapaat päättyvät.

Vuosi vauvalle -tavoite on hyvä etappi kehittää vanhempainvapaita. Vanhempainvapaan pidentäminen on erityisen perusteltua lapsen kehityksen ja varhaisen vuorovaikutussuhteen syntymisen kannalta.

Perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia ja siksi tarvitaan joustavia vaihtoehtoja tukemaan hyvää arkea. Perhevapaiden kehittämisessä on vielä paljon tehtävää, jotta erilaisten perheiden tasa-arvo toteutuu. Mallimme on askel eteenpäin vanhempainvapaiden kehittämisessä. Isien aseman ja naisten työmarkkina-aseman vahvistaminen, tasa-arvoisen vanhemmuuden edistäminen ja lapsen oikeus molempiin vanhempiin puoltavat isien roolin korostumista nykyistä enemmän. Malli tukee tärkeää tavoitetta lisätä vanhempien mahdollisuutta viettää aikaa lastensa kanssa.

Johdin kokoomuksen kannanoton "Hyvä ja perheystävällinen työelämä jokamiehenoikeudeksi" valmistelua. Koko kannanotto on luettavissa täällä: http://www.kokoomus.fi/ajankohtaista/?x17780=4009999

01.04.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/23076/jos-kirjastoa-ei-olisi-pitaisi-se-keksia

Jos kirjastoa ei olisi, pitäisi se ehdottomasti keksiä. Kirjasto on parhaimmillaan paikka, lähellä ihmistä, jonne kuka tahansa voi mennä lukemaan, etsimään tietoa, lainaamaan kirjoja tai vain nauttimaan olemisesta. Kirjastoissa käyminen ei maksa, kirjastossa käyminen on ekologista, kun kirjoja kierrätetään. Kirjastoissa on aina oma tunnelmansa.

Kirjastot ovat suomalaisen sivistyksen ja lukemisen kivijalka. On koko kansakunnan etu huolehtia siitä, että kirjat, muut kirjasto- ja tietopalvelut ovat jatkossakin saatavilla ilman pitkää matkustamista. Varsinkin lasten lukemiselle lähikirjastot ovat erityisen tärkeitä, mutta tärkeitä ne ovat kaikenikäisille. Lukemisen tärkeydestä ei voi koskaan puhua liikaa eikä varsinkaan nyt, kun suomalaisten lasten lukuinnostus on selvästi laskusuunnassa.

Koululaisemme pärjäsivät erinomaisesti uusimmassakin Pisa-tutkimuksessa. Lukutaidossa suomalaisoppilaiden keskiarvo oli kolmanneksi paras. Huolestuttavaa oli se, että vuonna 2000 lukutaitotutkimukseen verrattuna lukutaidon kansallinen keskiarvomme on laskenut kymmenellä pisteellä. Samaan aikaan niiden nuorten osuus, jotka eivät lue lainkaan vapaa-ajallaan, on merkittävästi kasvanut. Pojista lähes puolet ilmoitti, ettei lue läksyjen lisäksi tekstiä sen enempää verkosta kuin paperiltakaan.

Nämä tulokset on otettava vakavasti. Lukutaidon rapautumista ja vähenevää kiinnostusta lukemiseen on syytä miettiä myös joka kodissa. Arjessa tehdyt asiat voivat joskus olla paljon tehokkaampia kuin valtiovallan säädökset, hankkeet tai kampanjat.

Vanhempien ja lapselle läheisten aikuisten rooli on avainasemassa lasten kiinnostuksessa lukemiseen ja kirjastossa käyntiin. Lapselle lukeminen on monin tavoin merkityksellistä lapsen koko kehitykselle. Ovi lukemisen maailmaan avataan yhteisen lukemisen avulla. Kun luemme lapselle ja kerromme hänelle tarinoita, vahvistamme lapsen kielen kehitystä ja monin tavoin lapsen tulevaa lukutaitoa sekä kiinnostusta lukemiseen.

Lapsi, jolle on luettu paljon, omaksuu helpommin kirjojen sisällön. Tämä auttaa lapsen koulunkäyntiä ja helpottaa tulevaisuudessa hänen opiskeluaan. Kun lapselle on luettu, tulee kirjasta ystävä, joka kulkee mukana koko elämän.

Lukeminen on tärkeää myös lapsen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Mielenterveyden keskusliitto kiinnitti huomioita tuoreessa kannanotossaan aivan oikein vanhempien ja läheisten aikuisten läsnäolon merkitykseen ja siihen, että juuri lukeminen on erinomainen tapa olla läsnä ja lähellä lasta.

28.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22985/onko-meilla-enaa-varaa-keskustaan

Vaikka muu maailma muuttuisi ympärillä, niin kuntarajoja ei saa muuttaa, ei vaikka hintana ovat rapautuvat palvelut, käsistä karkaavat kustannukset ja valtava velkaantuminen. Keskustan asenne - mitään ei muuttaa saa, on iso uhka suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle.

Kuntaministeri Tölli ja keskusta näyttävät asettavan kuntarajojen koskemattomuuden palveluiden saatavuuden edelle. Muulta näkemykseltä ei voi välttyä, kun lukee keskustan kommentteja kokoomuksen perjantaina julkaistusta kuntakannanotosta. Kannanottoomme on kirjattu tavoite 100-150 vahvasta peruskunnasta vapaaehtoisesti syntyvien liitoksien pohjalta.

Kokoomuksen tavoite on perusteltu ja suomalaisten hyvinvoinnin kannalta välttämätön. Vakava tosiasia on, että kunta- ja palvelurakenneuudistus ei ole edennyt niin nopeasti, kuin hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisen kannalta olisi pitänyt. Palveluiden järjestämisvastuu ei ole missään Euroopan maassa niin pirstaloitunut kuin Suomessa. Kuntia on yksikertaisesti liikaa. Uudistuksia tarvitaan niin pääkaupunkiseudulla kuin koko maassa.

Seuraavan hallituksen on huolehdittava, että kunnilla on riittävästi sekä porkkanaa mutta myös keppiä kunta- ja palvelurakenteiden järkevöittämiseen. Tässä työssä on vielä paljon tekemättä. Ajastaan jälkeen jääneen valtionosuusjärjestelmän uudistaminen on tästä konkreettinen esimerkki. Osana tätä uudistusta on huolehdittava, että Helsinki ja pääkaupunkiseudun kunnat saavat pitää oikeudenmukaisen osuuden omista verotuloistaan.

Kuntarajoissa roikkumisen sijaan on keskityttävä elinvoimaisen elinkeinopolitiikan sekä kustannustehokkaiden ja laadukkaiden hyvinvointipalveluiden järjestämiseen. Pääkaupunkiseudulla on aivan erityinen tarve maankäytön järkevöittämiseen, kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen ja joukkoliikenteen kuntoon laittamiseen. Siinä pääkaupunkiseudun on keskinäisen kiistelyn ja sijaan yhdistettävä voimansa ja etsittävä yhdessä ratkaisuja asukkaiden hyvään arkeen, uusien työpaikkojen syntymiseen, yritysten menestymiseen, segregaation torjumiseen ja ympäristökysymyksiin.

Keskustan hellimälle ajatukselle kuntaremontin sijaan luoda uutta välihallintoportaan maakuntahallintoa on sanottava ehdoton ei! Suomalaiset eivät tarvitse lisää byrokratiaa eivätkä veroja, vaan parempia palveluja nykyistä kustannustehokkaammin tuotettuna. Peruspalveluiden järjestämisvastuu on oltava vahvoissa ja elinkelpoisissa kunnissa. Kuntien vaakunoita ja kunnantaloja tärkeämpi asia on ihmisten peruspalvelut. On täysin varmaa, että esimerkiksi sairastuttuaan ja terveydenhuoltopalveluja tarvitessaan ihmisille ei ole niinkään tärkeää se, missä kuntaraja kulkee vaan se, että palvelun saa.

24.03.2011 http://kokoomus.blogit.kauppalehti.fi/blog/22933/likainen-ja-ihana-itameri

Purjehtijana voin sanoa, että aina merielämykset eivät ole yhtä rentouttavia. Kesälomapurjehduksemme yhden kohokohdan piti olla Nynänshamnin idylliseen vierasvenesatamaan saapuminen. Toisin kävi. Haiseva sinilevä oli valloittanut rannat. "Kyllä ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat lianneet merensä", kommentoi keskimmäinen lapseni.

Aluksi poikani kommentit kaiken hajun ja harmin keskellä hymyilyttivät. Oli vaikea lapselle selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä.

Monista ponnisteluista huolimatta Itämeri on kaikilla ekologisilla mittareilla mitattuna maailman saastunein merialue. Ilman nopeaa tehoelvytystä Itämeri kuolee. Pahimpana Itämeren uhkana on rehevöityminen ja sisäinen kuormitus. Kaikeksi kamaluudeksi ilmastonmuutos vauhdittaa tätä noidankehää. Radikaalit päästövähennykset ovat välttämättömiä.

Itämeren pelastamisessa katse kääntyy helposti muiden Itämeren rantavaltioiden päästöihin. Tosiasia on, että meidän omat päästömme ovat väestöömme suhteutettuna mittavia. Typpipäästömme ovat jopa kasvaneet. Itämeren pelastamiseen tarvitaan tietenkin kaikki Itämeren valuma-alueen maat, mutta myös meidän on tehtävä omat kotiläksymme.

Maatalouden kuormituksen vähentämisessä tarvitaan aivan erityisesti rohkeampia ja vaikuttavampia keinoja. Suomi ei kykene saavuttamaan asetettuja tavoitteita Itämeren suojelutyössä ellemme saa selkeästi vähennettyä maatalouden ravinnekuormitusta. Suomessa maatalous vastaa fosforikuormituksesta jopa 60 prosenttia.

Nykyinen maatalouden ympäristötuki on käytännössä enemmän viljelijöille maksettua tulotukea ja sen vesiensuojelulliset vaikutukset ovat olleet heikkoja. Avainasemassa on maatalouden ympäristötuen uudistaminen oikeasti ja tehokkaasti palvelemaan tarkoitustaan.  Lähivuosina toteuttava EU:n maatalousuudistus on Itämerelle melkein elämän ja kuoleman kysymys.

Keinovalikoimassa tarvitaan myös aivan uudenlaista ajattelua, kuten ravinnepäästökauppaa, jolla kanavoitaisiin viljelijöiden toimet vesistöjen hyväksi ja puhtaudesta palkittaisiin. Järkevää on myös kehittää vapaaehtoista vuokrauskokeilua, jossa Saaristomeren valuma-alueella rinnepeltoja vuokrataan luonnonsuojelualueiksi tai sopivampaan muuhun käyttöön.

Baltic Sea Action -kokouksessa luvattu ravinteiden kiertoa selvittävä työryhmä päätti eilen työnsä. Tuoreessa raportissa esiteltiin toimia, joilla Saaristomeren tila voisi kohentua nopeastikin. Samalla Suomi voisi nousta ravinteiden, kuten ehtyvän luonnonvaran fosforin, kierrätyksen mallimaaksi.

Eilisen raportin lisäksi meillä on olemassa jo yllin kyllin tietoa millaisilla toimilla päästökuormitusta voidaan maatalouden osalta alentaa. Keinot pitää vain uskaltaa ottaa käyttöön.

Jos lisävoimavaroja tarvitaan, kannustan rahan etsintään maa- ja metsätalousministeriöstä. Vaikka tiukkaa sanotaan joka paikassa olevan, niin MMM:n budjetissa on varaa jopa porskuttaa. Maatalouden markkinointiin on suunnattu useita miljoonia ja rahoja käytetään jopa ruokareseptien ja possulihan käytön markkinoimiseen sekä julkaisemiseen Internet-sivuilla. Tilanne kuvastaa sitä, että valtion budjetin mittavan reilun 50 miljardin euron tehokkaassa kohdentamissa riittää vielä tehtävää.