Tekijä: sari

Julkaistu Turun Sanomissa marraskuussa 2014

Suomen lääketieteelliset tiedekunnat ovat olleet laajasti huolissaan valtion tutkimusrahoituksen heikentämisestä. Yliopistosairaaloiden yhteydessä tehtävän tutkimuksen rahoitusta esitetään vähennettäväksi ensi vuoden budjetissa kolmanneksella. Raju leikkaus on viemässä edellytykset uusien hoitomenetelmien kehittämiseltä ja jarruttamassa hoidon tehokkuuden lisäämistä. Tämä uhkaa myös lääketeollisuuttamme sekä terveysteknologian vahvistumista viennin kasvualana.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä tehdyn selvityksen mukaan kliinisen tutkimuksen hyödyt ovat kiistattomat. Viimeisen yhdentoista vuoden aikana Suomessa on kehitetty yli 700 omaan tutkimukseen perustuvaa taudinmäärityksen tai hoidon parantamisratkaisua tai -menetelmää. Sairaanhoidon vastuuhenkilöstöstä puolestaan yli 90 prosenttia kokee tutkimuksen parantaneen omaa ammattitaitoaan ja yli 80 prosenttia arvioi tutkimuksen parantaneen hoidon vaikuttavuutta ja toiminnan tuottavuutta.

Yliopistosairaaloista uudet hoitokäytännöt ovat perinteisesti levinneet tehokkaasti muihin terveydenhuollon yksiköihin. Siten ne ovat hyödyttäneet kaikkia suomalaisia. Lääketeollisuutemme ja terveysteknologiayritystemme menestyskin on useimmiten perustunut yliopistoissa tai yliopistosairaaloissamme tehtyyn tutkimukseen.
Leikkaamalla terveydenhuollon tutkimusresursseja leikkaamme tulevaisuuden hoitotuloksia ja vientituloja. Suomella ei ole yksinkertaisesti varaa romuttaa yliopistotasoista terveyden tutkimusta. Tämän päivän tutkimus on huomisen hyvä hoito.

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa olemme toistuvasti esittäneet huolen tutkimusrahoituksen isoista leikkauksista. Vetoamme sosiaali- ja terveysministeriöön, jotta siellä luotaisiin tulevaisuuden askelmerkit, joilla valtion yliopistotasoinen terveyden tutkimusrahoitus nostetaan kestävällä tasolle. Tämä on välttämätöntä, kun haluamme turvata myös tulevaisuudessa tutkimuksen edellytykset ja laadukkaan hoidon tasa-arvoisesti kaikille suomalaisille.

Sari Sarkomaa, kansanedustaja (kok)
Anne-Mari Virolainen, kansanedustaja (kok)

Julkaistu Munkin seutu-lehdessä tammikuussa 2015

Tätä kirjoittaessani eduskunnassa on menossa yksi vuoden kiireisimmistä viikoista. Urakoimme ympärivuorokauden valmiiksi ensi vuoden valtion talousarviota. Budjettia käsitellään valtiovarainvaliokunnassa hallituksen esitykseen tekemiemme muutosten ja mietintölinjaustemme pohjalta.

Suomen taloudellinen tilanne on vakava. Suomen Pankin tuoreimman arvion mukaan talouden kasvu on lähivuosina on korkeintaan kituliasta. Valtiovarainvaliokunnassa olemme koko eduskuntakauden esittäneet hallitukselle ripeämpiä toimia taloustalkoissa ja rakenteellisten uudistusten eteenpäinviemisessä. Tahmea asioiden eteneminen on myrkkyä Suomen nousulle. Olen tyytyväinen, linjapuheessaan pääministeri Stubb on selkeästi todennut, että hallituksen ja Suomen on parannettava juoksuaan. Työtä on vielä tältä eduskuntakaudelta paljon tekemättä.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössämme on tiukat lausumat maamme uuden nousun nuoteiksi ja erityisesti linjaus painopisteen palauttamisesta koulutukseen ja tutkimukseen strategisena painopisteenä. Tällä hallituskaudella on tästä vaarallisesti hallituksen toimesta lipsuttu. Vaikka maailma miten muuttuu, meidän menestymisemme perustuu aina koulutukseen, osaamiseen ja sivistykseen.

Ensi vuoden budjetti sisältää lähes kolmen miljardin valtiontalouden alijäämän umpeenkuromisen. Budjetissa on myös parannuksia ihmisten arkeen ja panostuksia paremman Suomen rakentamiseen.

Yliopistojen 75 miljoonan pääomittaminen on tärkeä investointi yliopistouudistuksen toimeenpanoon ja tutkimuspohjaiseen osaamiseen. Yliopistolliseen terveydenhuollon tutkimukseen lisäsimme eduskunnassa voimavaroja johtamassani jaostossa ja edellytimme, että terveydenhuollon tutkimusrahoituksen romahdustiellä oleva trendi katkaistaan. Tämän päivän tutkimus on huomisen vaikuttavaa ja kustannustehokasta hoitoa.

Jouduimme tekemään valtiovarainvaliokunnassa varsinaisia "ilmaveivejä" perusopetuksen kehittämisen määrärahojen pelastamiseksi ja hallituksen kirittämiseksi myöhästyneiden säästöbudjettilakien tuomiseksi eduskuntaan heti tammikuussa. Tilanne syntyi budjettikäsittelyn loppumetreillä, koska hallitus ei saanut kaikkia jo sovittuja säästölakeja eduskuntaan. Kyseessä oli jumiin jäänyt subjektiivisen päivähoidon rajaamista koskeva lakiesitys, joka aiheutti myöhästyessään 6 miljoonan euron lisäleikkaustarpeen ensi vuoden budjettiin. Hallitus esittää, että vanhempainvapaalla olevien perheiden päiväkoti-ikäisille lapsille olisi pääsääntönä puolipäivähoito. Tarkoitus on, että rajoitusta ei ole, jos lapsen etu sitä vaatii.

Oli suuri pettymys, että valtiovarainministeri Rinne esitti lisäleikkauksen juuri perusopetukseen. Minulle lisälohkaisu moneen kertaan karsittuihin ja opetusministerinä alulle laittamaan perusopetuksen laadun kehittämiseen oli liikaa. Emme valitettavasti saaneet enemmistöä valtiovarainvaliokunnassa etsimään säästöä toisin mitä Rinne esitti. Mutta lopulta saimme, väännettyämme vuorokauden asiaa kokoomuksen puolelta, aikaan sovun näkemyksestä, että kiritämme hallitusta tuomaan tekemättömän säästölain vielä heti tammikuussa eduskuntaan niin, että niistä säästöistä saadut rahat palautetaan perusopetukseen ensimmäisessä lisäbudjetissa.

”Ilmaveivaus” osoittaa, että lipsuminen ja viivyttely rakenneratkaisuissa johtaa vieläkin vaikeampiin ja vahingollisiin leikkauksiin toisaalla. On osattava priorisoida ja laittaa perusasiat kuntoon. Tapahtunut osoitti, että eduskunnassa tarvitaan koulutuksen ja sivistyksen puolustajia. Mikä tärkeintä, perusopetuksen laadun kehittämisen välttämättömät voimavarat pelastettiin. Laadukas perusopetus ei ole itsestään selvyys vaan se vaatii jatkuvaa työtä niin päättäjiltä kuin maailman parhailta opettajiltamme.

Toivotan onnellista uutta vuotta kaikille Munkin seudun lukijoille.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan sekä sivistys - ja tiedejaoston jäsen

www.sarisarkomaa.fi

julkaistu Kansallinen Senioriliitto ry:n Patina-lehdessä joulukuussa 2014

Istuva elämäntapamme on monin tavoin myrkkyä keholle ja mielelle. Viimekesäinen Cambridgen yliopiston tutkimus vahvisti useissa tutkimuksissa esille tulleen tuloksen, että liikunnan puute lisää Alzheimerin taudin puhkeamisen riskiä.

Ihminen on luotu liikkumaan. Päivittäinen liikunta edistää terveyttämme ja toimintakykyämme. Liikunta pienentää riskiä sairastua erityisesti keski-iän sydän- ja verisuonitauteihin sekä vähentää niiden aiheuttamien riskitekijöiden vaikutusta muistisairauksiin myöhemmin elämässä. Liikunta parantaa kaiken ikäisten verenkiertoa aivoissa ja vaikuttaa positiivisesti hermojärjestelmään. Liikkuja myös nukkuu yönsä paremmin ja edistää näin aivoterveyttään. Liikunnalla on siten monipuoliset vaikutukset ihmisen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin.

Tutkimukset osoittavat myös vakavan tosiasian, että valtaosa kaikenikäisistä suomalaisista päiväkoti-ikäisestä ikäihmisiin liikkuu liian vähän. Kansanterveyden ja jokaisen suomalaisen elämänlaadun vuoksi ja myös kansantalouden kestävyyden kannalta on välttämätöntä edistää arkipäivän liikuntaa kaikin tavoin. Ikääntyville liikunta on elintärkeää. Voidaan sanoa, että Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista kaksi kolmasosaa johtuu liikunnan puutteesta – vain kolmannes vanhenemisesta.

UKK-instituutin liikuntasuositusten mukaan terveiden aikuisten ja yli 65-vuotiaiden tulisi harjoittaa kestävyysliikuntaa useana päivänä viikossa yhteensä vähintään noin parin tunnin verran. Lisäksi tulisi harjoittaa lihaskuntoa ja liikehallintaa ainakin kahdesti viikossa. Arjesta löytyy monia keinoja liikunnan lisäämiseen, kuten portaiden nousu hissin sijasta tai lähikauppaan käveleminen.

Erityisen hyvin muistisairauksilta suojaavat sellaiset liikuntalajit, joissa yhdistyvät fyysinen, älyllinen ja sosiaalinen aktiivisuus. Tällaisia ovat esimerkiksi tanssi. Vaikuttavaa on myös ohjattu ryhmäliikunta, jonka parissa tapaa tuttuja ja voi vaihtaa arjen kuulumisia liikunnan lomassa.

Säännöllinen liikunta auttaa myös jo sairastunutta henkilöä. Muistisairas voi liikunnan avulla purkaa toiminnallisuuttaan ja rytmittää päiväänsä. Kotona arjen askareista selviytyminen helpottuu ja omaishoitajan työ kevenee, jos muistisairas pitää yllä peruskuntoaan ja pystyy liikkumaan itsenäisemmin.

Muistisairauksien määrän on arvioitu kasvavan väestön elinvuosien lisääntyessä. Suomessa muistisairaita on Muistiliiton mukaan lähes 130 000. Muistisairauksiin sairastuu 36 suomalaista päivässä. Muistisairas henkilö tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa ja apua. Muistisairaille ja heidän omaisilleen on luotava mahdollisuuksia saada apua ja tukea arkeen, jotta elämä muistisairaudesta huolimatta olisi hyvää ja turvallista.

Mukava uutinen on se, että onnistuimme lisäämään ensi vuoden budjettiin lisärahaa omaishoitajien tukipalveluiden kehittämiseen ja omaishoitajien terveystarkastusten käyttöön ottamiseen. Arvokasta ja vaativaa työtä tekeville omaishoitajille on tärkeää joka kunnassa luoda sopivia liikuntamahdollisuuksia.

Myös valtiovallan on oltava nykyistä aktiivisempi ja innovatiivisempi. Olemme myös Muistiliitossa ottaneet terveyden ja liikunnan edistämisen sydämenasiaksi. Vauhditamme ikäihmisten palveluiden kehittämistä aktiivisuuden, liikkumisen ja hyvän arjen turvaamiseksi.

Liikuntaneuvontaa on tarjottava terveysasemilla ja palvelukeskuksissa. Liikuntareseptejä voidaan käyttää niin ennaltaehkäisevästi kuin sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa. Liikuntaryhmiä ja -palveluita tulee järjestää riittävästi myös kotihoidon ja omaishoidon asiakkaille. Helsinki on viisaasti uudessa koko kaupungin päätöksentekoa ohjaavassa strategiassaan painottanut liikunnan lisäämistä ja liikkumattomuuden vähentämistä.

Erityisesti ikäihmisten suosimia liikuntaharrastuspaikkoja ja -mahdollisuuksia tulee lisätä. Seniorikuntosali on kunnassa kannattava investointi. Joka kuntaan tulisi saada ikäihmisten liikuntakaveritoiminta yhteistyöllä seurakuntien ja kolmannen sektorin kanssa. Näin liikuntaa saa vapaaehtoinen ja yksin esimerkiksi asuva vanhus, joka ei ilman kaveria liikkuisi. Yksinkertaiset asiat ovat arjen kannalta tärkeitä. Liikuntareittien varrella olevat penkit ovat tästä kuvaava esimerkki.

Erityisen paljon tehtävää on siinä, että ympärivuorokautisen hoidon tarpeessa olevat ihmiset pääsevät halutessaan päivittäin ulkoilemaan. Meidän kaikkien on hyvä muistaa ikääntyneitä omaisia sekä läheisiä ja olla heidän apunaan ulkoilussa, varsinkin jos he eivät enää yksin pääse ulos liikkumaan. Ulkoilu ja liikkuminen ovat parasta terveydenedistämistä ja ennaltaehkäisevää lääkettä, mutta myös mitä parhainta yhdessäoloa ja elämän iloa.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Muistiliitto ry:n varapuheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi