Tekijä: sari

Oppivelvollisuuden pidentämismalli täystyrmättiin heti lausuntokierroksen lähtöpäivänä. Eikä ihme. Ministeri Kiurun esittämät toimet ja niille luvattu 15 miljoonan euron rahoitus eivät kohdistuisi ilman koulutuspaikkaa ja syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin. Sen sijaan lähes koko summa, noin 14 miljoonaa euroa, esitetään käytettäväksi ilmaisiin oppimateriaaleihin lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa.

Ensimmäisenä esityksen epäkohtiin puuttuivat opettajien ammattijärjestö ja Suomen rehtorit. Ehdotus onkin monin tavoin epäkelpo ja jopa haitallinen lääke syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Pakkovuosi ei poista syitä, joiden takia oppimiskyvyssä tai motivaatiossa on puutteita, tai estä sitä, että opetuksesta pinnataan tai opinnot keskeytetään. Eikä esityksellä muuteta myöskään sitä, että ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja on lisäyksistä huolimatta Helsingissä ja muualla Uudellamaalla liian vähän.

Kaikki liikenevät resurssit olisi suunnattava heikoimmassa asemassa olevien auttamiseen, räätälöityyn tukeen ja nuoren rinnalla kulkemiseen. Voimavarat olisi suunnattava oppimisongelmien varhaiseen havaitsemiseen ja ennaltaehkäisyyn sekä opetuksen, oppilaanohjauksen ja oppilashuollon kuntoon laittamiseen. Myös uusia työelämälähtöisiä ja joustavia opiskelu- ja oppimismahdollisuuksia tarvitaan. Oppisopimusta on kehitettävä nuorille sopivaksi ja sellaiseksi, että se kannustaa ja mahdollistaa yrittäjät sitä tarjoamaan. Tässä on viisasta kuulla tarkalla korvalla yrittäjiä.

Pääministeri Kataisen hallituksen yksi keskeisimmistä tavoitteista on ollut, että yksikään nuori ei syrjäytyisi. Siksi hallitusohjelmaan kirjattiin selkeät tavoitteet, kuten etsivän nuorisotyön kehittäminen, kuntoutus ja ennaltaehkäisevän päihdetyön tukeminen. Myös joustava perusopetus ja ammattistartti ovat toimivia, olemassa olevia keinoja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Näihin toimiin verrattuna ministeri Kiurun esittämä pakkovuosi lähinnä siirtää tai syventää ongelmaa – ei ratkaise sitä.

Tarkoituksena ei ole säilöä eikä sulloa nuoria pakolla vuodeksi johonkin oppilaitokseen. Ei riitä, että kaikille nuorille voidaan tarjota koulutuspaikka. Kunnianhimoinen tavoite tulee olla, että koulutus suoritetaan loppuun ja että tutkinnon suorittaneilla on sellaista osaamista ja ammattitaitoa, jota työelämässä tarvitaan.

On myös pakko ihmetellä, miksi ministeri Kiurun esityksestä on jäänyt pois arviot sähköisen ylioppilaskokeen vaikutuksista? Kuntaliiton selvityksen mukaan yli 60 prosentissa lukioista käytetään opinnoissa opiskelijoiden omia tietokoneita. Esityksen maksuttomuusperiaatekin ontuu pahemman kerran.

Syytä on myös vielä kerran arvioida ajatus keskittää koulujen oppimateriaalien hankinta.

Esitys on vastoin hyviin oppimistuloksiin johtanutta suomalaista koulukulttuuria, jossa valinta tehdään pedagogisin perustein uskoen korkeasti koulutettuihin opettajiin.

Tavoite nuorten syrjäytymisen ehkäisystä on tärkeä ja vaatii toteutuakseen merkittäviä toimia päättäjiltä ja kaikilta nuorten kanssa toimivilta aikuisilta. Oppivelvollisuuden venyttämisestä ei ole ratkaisuksi ongelmaan. Nuoret ja heidän elämäntilanteensa ovat hyvin erilaisia, ja siksi he tarvitsevat yksilöllisiä, joustavia ja tilanteen mukaan räätälöityjä mahdollisuuksia sekä ennen kaikkea aikuisten aikaa sekä tukea opintielle löytääkseen.

Raiskaus on aina vakava rikos, jonka tekijä on aina syyllinen, ei uhri. Tallink Siljan henkilöstöjohtaja Vahur Ausmeesin viime viikon puheenvuorot ovat nostaneet pinnalle monta vakavaa kysymystä.

Laivayhtiön henkilöstöjohtaja Vahur Ausmees sanoi Ruotsin TV 4:n haastattelussa, että naisten täytyisi miettiä, kuinka paljon alkoholia he juovat, koska he tietävät, mihin se voi johtaa. Kommentti liittyi risteilyjen ongelmia, kuten lisääntyneitä raiskauksia, käsitelleeseen ohjelmaan.

En lähde väittelemään mitä Ausmees tarkoitti tai ei tarkoittanut. Joka tapauksessa puheenvuoro nosti esille asian, jolle pitäisi olla ehdoton nollatoleranssi; uhrin syyllistäminen.

On paljon asioita, joilla sekä miehet että naiset voivat vähentää riskiä joutua minkä tahansa rikoksen uhriksi. Kaupunkilaisjärki kannattaa pitää matkassa mukana tilanteessa kuin tilanteessa. On päivän selvää, että jokaisen meistä, niin miehen kuin naisen, on myös viisasta huolehtia oman alkoholin käyttönsä rajoista.

Päihtymys tai mikään mukaan asia ei kuitenkaan oikeuta uhrin syyllistämiseen väkivallanteosta ja raiskauksesta. Jokainen puheenvuoro, jossa edes vihjataan, että oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen vähenisi jostain syystä vaikkapa humalatilan vuoksi, on liikaa.

Uhrille on usein suuri kynnys lähteä ilmoittamaan kokemastaan väkivallasta. Puheenvuorot, jotka viittaavat uhrin syyllistämiseen ovat omiaan nostamaan kynnystä edelleen ja ne vaikeuttavat siten uhrin toipumista sekä selviämistä kokemastaan vakivallasta. Ja samalla vaikeuttavat myös rikoksen tekijän saamista vastuuseen teoistaan.

Naisen, tytön ja uhrin syyllistäminen raiskauksesta on ilmiö, jonka todella toivoisi olevan historiaa. Se on kuitenkin ilmiö, jonka ikeen alla miljoonat maailman naiset ja tytöt elävät yhä. Raiskatun rankaiseminen on tämän päivän arkea ympäri maailmaa. Se on asia, jota vastaan on tehtävä työtä kaikkialla. Raiskaus on vakava rikos, jonka tekijä on aina rikollinen.

On turvattomuutta herättävää, jos vakaviin rikoksiin suhtaudutaan julkisissa puheenvuoroissa vähänkin vähättelevästi tai peittelevästi. Kaikki syyt, joilla annetaan raiskaajille pontta välttää omaa vastuutaan ovat käsittämättömiä. Ne laittavat myös pohtimaan, saako apua, jos sitä tarvitsee vai tyydytäänkö vain vähättelemään asiaa. Me emme varmasti halua Suomea, jossa naisten liikkumatilaa rajoitetaan syyllistämällä. Silloin vasta ollaan vaarallisilla vesillä.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamistyö on monen mutkan kautta saatu oikeille raiteille. Tarkoitus on, että sote-palveluiden järjestämisestä vastaa viisi vahvaa alueellista järjestäjää, jotka rakentuvat nykyisten erityisvastuualueiden pohjalta. Edessä on mittava valmistelutyö, johon myös oppositiopuolueet ovat sitoutuneet. Järjestelmä- ja hallintokeskeisyyden sijaan lähtökohdaksi on otettava ihminen. Valinnanvapaus on valjastettava käyttövoimaksi edistää laatua, kustannustehokkuutta sekä terveys- ja hyvinvointihyötyjä. Raha seuraa ihmistä -mallista on säädettävä uudella valinnanvapauslainsäädännöllä.

Valinnanvapautta on laajennettava terveydenhuollossa mutta myös muissa palveluissa, kuten esimerkiksi vanhustenhuollossa, vammaispalveluissa ja kuntoutuksessa. Valinnanvapaus on toteutettava niin, että siirrymme aitoon monituottajamalliin, jossa palveluita tuottavat kunnat, yritykset ja kolmas sektori samoilla pelisäännöillä. Toimintaympäristön on oltava sellainen, että suomalaiset mikro- ja pk-yritykset voivat osallistua tasavertaisesti hyvinvointipalveluiden tuottamiseen.

Ruotsissa valinnanvapaus on perusterveydenhuollossa ja hoivapalveluissa valtakunnallisesti käytössä (Vård val ja Fritt val –lainsäädännöt). Palveluntarjoajat, julkiset ja yksityiset, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat tarjota palveluja, mutta valinta on aina potilaalla. Julkisen vallan palveluntuottajalle maksettava korvaus seuraa palvelun valitsevan ihmisen mukana.

Uudistuksen myötä on saatu samalla rahalla enemmän. Tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat pidentyneet. Uusia alan palveluyrityksiä on syntynyt runsaasti. Painavin perustelu mallille on se, että se on lisännyt hoitoon pääsyn tasa-arvoa ja vähentänyt terveyseroja.

Ehdotimmekin kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen kanssa (HS 16.6.2012), että sote-uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen. Viimeistään nyt on tähän ehdotukseen tartuttava. Vastaavaa mallia on ehdottanut myös Terveyden – ja hyvinvoinninlaitos (THL) omilla muokkauksillaan. Raha seuraa potilasta – malli on saanut tukea myös useilta muilta tahoilta. Ruotsin malli ei ole täydellinen, mutta siitä on mahdollista muokata toimiva malli Suomeen.

Ruotsin mallin parhaiden palojen tuominen Suomeen on otettava juuri työnsä aloittaneiden sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä ja monikanavarahoitusta työstävien työryhmien työhön. Raha seuraa ihmistä– mallista on mahdollista rakentaa se puuttuva elementti, jolla perusterveydenhuolto saadaan toimimaan, terveysasemien hoitojonot purettua sekä painopiste ennaltaehkäisyn vahvistamiseen.

Maahamme on luotava osana sote-uudistusta ajantasainen järjestelmä, jossa tehdään läpinäkyväksi vertailukelpoiset palveluntuottajien palvelun saatavuutta, laatua ja kustannuksia koskevat tiedot. Tästä hyötyvät kaikki - niin valintoja tekevät ihmiset, sote-alan ammattilaiset, päätöksentekijät kuin veronmaksajatkin. Ilman ajankohtaista ja avoimesti saatavilla olevaa seurantatietoa emme onnistu ohjaamaan sote-palvelujamme haluttuun suuntaan. Kustannusten hallitsemiseksi ja tasa-arvoisten palvelujen takaamiseksi on tärkeää, että rajalliset resurssimme suunnataan oikein. Seurantatiedot on myös tärkeä pohja tutkimukselle.

Seuranta- ja laaturekisterien kehittäminen on hyvien käytäntöjen levittämisen sekä koko sote-uudistuksen onnistumisen kannalta viisasta ja välttämätöntä.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

”En usko silmiäni” oli ensimmäinen ajatus, kun luin uutisen perussuomalaisten eläke-ehdotuksesta. Vaikka ehdotus ei ollut aprillipila, oli se kuravettä yhdenvertaisuuden periaatteelle. Ja takuuvarmasti uusi avaus suomalaisessa eläkepolitiikassa.

Perussuomalaisten lakialoitteessa ehdotetaan, että äidit pääsisivät varhennetulle eläkkeelle, jos he ovat synnyttäneet avioliitossa ja ainakin toinen puolisoista on suomalainen. Eläkkeelle pääsisi jopa seitsemän vuotta ennen virallista eläkeikää riippuen lapsimäärästä. On päivän selvää, että lakialoitteessa on useampia aivan perustavaa laatua olevia ongelmia, jotka täystyrmäävät aloitteen alkuunsa.

Politiikan suuri linja on ollut monin tavoin päin vastainen kuin perussuomalaisten lakialoitteessa esittämä. Naisten työmarkkina-asemaa on pyritty nykyisen hallituksen toimesta parantamaan esimerkiksi joustavalla hoitorahalla, joka mahdollistaa paremmin työnteon ja perheen yhdistämisen lasten ollessa pieniä. Isävapaan pidentämisellä tavoitellaan isien aktiivisempaa osallistumista perhevapaiden käyttöön. Vanhemmuus on haluttu nähdä yhtälailla isien kuin äitien asiana. Ja vahvana ajatuksena on ollut, että suomalaisessa työelämässä tarvitaan kaikki voimavarat, naiset ja miehet. Ehdotus myös lyö korville hallituksen tavoitetta työurien pidentämisestä.

Eläkeuudistuksissa on haluttu edistää molempien sukupuolien tasavertaisuutta. Vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen on äitiys ja vanhempainvapaalta kertynyt eläkettä ja tämä on osaltaan pehmentänyt äitiyden pienentävää vaikutusta eläkkeeseen.

Äitien varhennettu eläke olisi varsinainen naisten köyhyysloukku. Jo nykyisellään naisten palkka ja siten myös eläke on keskimäärin matalampi kuin miesten. Naisten miehiä matalampi eläke on kiperä ratkaisua vaativa kysymys ja kasvava haaste eliniän pidentyessä.

Kansanedustaja Pentti Kettusen (ps) lakialoitteen allekirjoitti yhteensä 16 perussuomalaisten kansanedustajaa. Allekirjoittajien joukossa oli myös ryhmänjohtaja Jari Lindström. Osa allekirjoittajista on myöhemmin käydyn keskustelun seurauksena vetänyt tukensa aloitteelta.

Lakialoitteesta käyty keskustelu herätti ennen kaikkea kysymyksen siitä, että mikä on perussuomalaisten linja. Kovalla vauhdilla hallitusvastuuseen valmistautuvien puheenjohtaja Timo Soinin joukkojen on tärkeä näyttää korttinsa. Eduskuntakeskustelussa perussuomalaisten vaihtoehdot ovat olleet toiseen suureen oppositiopuolue Keskustaan verrattuna enemmän nokkelaa sanailua ja hallituksen linjan moittimista, kuin varsinaisia konkreettisia poliittisia vaihtoehtoja. Aloite äitien varhaiseläkkeestä oli totisesti askel selkeiden vaihtoehtojen esittämisen tiellä.

Sari Sarkomaa (kok)

kansanedustaja

www.sarisarkomaa.fi