Siirry sisältöön

tiedote 26.2.2014
julkaisuvapaa: heti

Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa kannustaa hallitusta kehittämään kuntien välineitä palveluiden kustannustehokkuuden ja laadun varmistamiseksi. Sarkomaa pitää välttämättömänä, että uudessa kuntalaissa säädettäisiin kunnille velvoite laatia palvelustrategia: ”Jos ja kun haluamme pitää kiinni palvelutuottajien moninaisuudesta, tarvitsemme palvelustrategian tuomaan ennakoitavuutta. Palvelustrategia olisi tärkeä niin kunnan itse tuottamien palveluiden kehittämisen kuin yritysten kannalta”, Sarkomaa toteaa.

Sarkomaan mukaan myös palvelualoite on perusteltua säätää kuntien velvoitteeksi. Palvelualoitteen myötä kuntien palveluiden järjestäminen tulisi läpinäkyvämmäksi ja kannustaisi palveluiden laadun kehittämiseen sekä yrittäjyyteen. Tästä hyötyvät kaikki kuntalaiset.

Sarkomaa peräänkuuluttaa rakenneratkaisujen rinnalle tehokkaita keinoja vahvistaa peruspalveluja. Sarkomaan mielestä varteenotettava mahdollisuus on palvelusetelin käytön laajentaminen varmistamaan hoitotakuun toteutumista. ”Jos kunta ei kykene tarjoamaan lain määräajassa perusterveydenhuoltoa, olisi kunnalla velvoite antaa palvelutarvitsijalle palveluseteli. Näin terveyskeskusjonot ja pitkät odotusajat suunterveydenhuoltoon saataisiin tehokkaasti purettua. Tämä jarruttaisi myös kasvussa olevia terveyseroja. Nykytilanne, jossa kolmas osa suomalaisista odottaa viisi viikkoa tai enemmän on säädösten vastainen. Pitkät jonot tulevat kalliiksi – oikea-aikainen hoito säästää terveyttä ja euroja”, Sarkomaa muistuttaa.

”Hallituksen on kiireellisesti luotava valtakunnallinen ratkaisu kuntapalveluiden kustannusten ja tuottavuuden läpinäkyvyyden toteutumisesta, jotta palveluiden tuotantotapoja voidaan vertailla laadun ja kustannusten osalta. Työ palveluiden laatukriteereiden ja laaturekisterin luomiseksi on laitettava pikimmiten vauhtiin”, Sarkomaa toteaa.

Lisätietoja: Sari Sarkomaa 050 511 3033

Tiedote 21.02.2014
Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa on huolissaan siitä, että palveluasumisen maksulain puutteet ovat yhä korjaamatta. Sarkomaa pitää välttämättömänä, että eduskunta saa hallitusohjelmassa luvatun lakiesityksen käsiteltäväkseen tämän kevään aina.

Nykyisin asiakasmaksukäytännöt ovat vanhuksia eriarvostavia, vaikeaselkoisia ja kirjavia. Kuntien ja hoitopaikkojen välillä on suuria eroja, koska palveluasumisen asiakasmaksujen erityissäännökset puuttuvat asiakasmaksulaista. Sen sijaan ympärivuorokautisessa laitoshoidossa perittävä asiamaksu on tarkkaan säädelty.

"Asiakasmaksuissa olevan räikeän puutteen korjaaminen ja määräytymisperusteiden yhtenäistäminen on tehtävä ikäihmisten tasavertaisen kohtelun turvaamiseksi”, sanoo Sarkomaa.

Lainsäädäntömuutos on välttämätön siksi, että se varmistaa palveluasumisen maksutietojen läpinäkyvyyden ja verrattavuuden. Tämä on tärkeää silloin, kun ikäihmiset tekevät asumisratkaisujaan. Nyt palveluja tarvitsevat ovat monesti täysin tietämättömiä millaisia maksuja joutuvat maksamaan ja useat joutuneet yllättäen taloudellisesti kestämättömään tilanteeseen.

“Palvelumaksuperusteet on säädettävä siten, että myös tehostettua palveluasumista käyttävät saavat ns. vähimmäiskäyttövaran, joka on säädettynä laitoshoitoa koskeviin maksuihin. Tämä suojaosuus varmistaa, että palveluasumisesta aiheutuvien menojen, kuten asumisen kustannuksen, hoito- ja palvelumaksujen ja aterioiden jälkeen jää asiakkaan käteen vielä rahaa”, toteaa Sarkomaa.

Sarkomaa on huolissaan maksulain aikataulusta. Lakimuutosta esitettiin jo vuonna 2005 asiakasmaksutyöryhmässä. Sen jälkeen on uudistusta käsitellyt ja tehnyt ehdotuksia mm. Satakomitea. Esityksiä ja selvityksiä siis on. Listassa eduskunnalle kevätistuntokaudella 2014 annettavista hallituksen esityksistä esitys luvataan maaliskuussa. Kuitenkin palveluasumisen ja kotona annettavien palveluiden maksumuutosta valmistelevan työryhmän työ on vielä kesken. Lain valmistelu lausuntokierroksineen vie aikaan niin, että herää epäilys ehtiikö laki vielä tämänkään kevään aikana eduskuntaan.

”Sosiaali- ja terveysministeriössä on meneillään poikkeuksellisen mittavia uudistuksia ja valmisteluresurssit ovat äärirajoilla. On tärkeää, että hallitus huolehtii myös riittävistä voimavaroista ikäihmisille tärkeän maksu-uudistuksen valmisteluun”, lisää Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista oli tervetullut ja kannatan sitä lämpimästi. Aloitteessa esitetään, että myös samaa sukupuolta olevilla olisi mahdollisuus solmia keskenään avioliitto. Lainsäädäntöämme on korjattava, jotta ihmiset ovat lain edessä yhdenvertaisia. Seksuaalinen suuntaus ei saa määritellä ihmisen oikeuksia.

Aloitamme tänään eduskunnassa kansalaisaloitteen käsittelyn. On tärkeää, että saisimme lakimuutoksen yhdenvertaisesta oikeudesta avioliittoon tehtyä tämän eduskunnan aikana. Kansalaisaloite menee lakivaliokunnan käsittelyyn. Lakivaliokunta päättää, miten se aloitteen kanssa etenee. Valiokunta voi päättää, meneekö asia edelleen täysistuntoon äänestettäväksi vai ei. Toivottavasti näin käy ja sen eteen teen työtä.

Lakimuutos on tärkeä monella tapaa. Itselleni on kyse siitä, että haluan jättää Suomen tuleville sukupolville sellaisena, että kaikilla ihmisillä on hyvä asua, elää ja halutessaan yhdenvertaisesti solmia avioliitto ja perustaa perhe. Ihmiset ja perheet ovat erilaisia mutta samanarvoisia.

Matkalla kohti tasavertaista avioliittolakia ja siitä käytävässä keskustelussa on viisautta osoittaa ymmärrystä ja kunnioitusta eri tavalla ajattelevia kohtaan. Hyvä myös puhua siitä, mikä on tasa-arvoisessa avioliittolaissa tavoitteena.

Tasa-arvoinen avioliitto asettaisi kaikki avioparit oikeudellisesti tasavertaisiksi. Lain myötä tarve erotella ihmisiä rekisteröityihin puolisoihin ja aviopareihin poistuisi. Suomi on ainoa pohjoismaa, jossa ei ole vielä tasa-arvoista avioliittolakia.

Laki sujuvoittaisi myös saman sukunimen ottamista. Tällä hetkellä parisuhteensa rekisteröivä pari joutuu erikseen anomaan maistraatilta samaa sukunimeä.

Kaikilla suomalaisilla on jo nyt adoptio-oikeus yksin – seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Tasa-arvoinen avioliittolaki mahdollistaisi samaa sukupuolta olevalle parille oikeuden hakea adoptiota yhdessä. Ei ole kenenkään etu, että nykyisin toinen joutuu adoptoimaan ensin yksin ja toinen sitten adoptoi kumppaninsa lapsen. Lapsen edun mukaista on, että molemmat hänen kanssaan arkea elävät henkilöt voivat tulla lapsen vanhemmiksi yhtä aikaa.

Avioliitto-käsitteen laajentamisen myötä väestörekisteristä, erilaisista henkilörekistereistä ja muista vastaavista voidaan poistaa rekisteröidyn parisuhteen kategoria. Seksuaalivähemmistöjen edustajien ei näin tarvitse enää tuoda epäsuorasti esille seksuaalista suuntautumistaan siviilisäätyä kysyttäessä.

Erilaiset perheet ovat arkipäivää. Tuhannet suomalaiset lapset elävät sateenkaariperheissä. Tutkimusten mukaan perheiden suurimpia haasteita on ympäröivän yhteiskunnan asennoituminen. Tasa-arvoinen avioliittolaki antaisi sateenkaariperheiden lapsille, heidän vanhemmilleen ja heidän lähiympäristölleen tärkeän viestin siitä, että kaikki perheet ovat yhtä arvokkaita.

Avioliitossa on kyse kahden ihmisen tahdosta sitoutua toisiinsa. Tämän oikeuden laajentaminen koskemaan kaikkia ihmisiä on tärkeä askel hyvään ja teko myös avioliiton puolesta.

Kiritän opetusministeri Krista Kiurua (sdp) tuomaan julki valmisteilla olevan esityksen korkeakoulujen aloituspaikkalisäyksistä. Lisäpaikat tarkoittavat joko satojen miljoonien kustannusta valtiolle tai mittavaa opetuksen laadun laskua. On välttämätöntä ja viisasta, että mahdollisten aloituspaikkojen kohdentamisen periaatteista ja lukumäärästä käydään avointa keskustelua. Näin poikkeavan koulutuspoliittisen toimen valmistelu on syytä olla läpinäkyvää.

Ministeri Kiuru on kertonut, että osana hallituksen rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoa viiden vuoden aikana korkeakoulujen aloituspaikkoja lisätään vuosittain jopa tuhansilla. Keskusteluissa on ollut noin viiden prosenttiyksikön korotus hallituksen vahvistamaan korkeakoulutettujen osuuteen.

Lisäystä on perusteltu hakijasuman purkamisella. On pakko sanoa, että epäilen keinon vaikuttavuutta. Korkeakoulutettujen aloituspaikkoja on lisätty merkittävästi ja hakijasuma on koko ajan lisääntynyt, ei vähentynyt. Aloituspaikkojen mittavaan lisäämiseen liittyy monta vaikeaa ongelmaa.

Oli tervetullutta, että opetusministeri Kiuru vakuutti viime torstaina eduskunnan kyselytunnilla, että mahdolliset lisäpaikat tullaan kohdistamaan juuri niille aloille, joilla on kysyntää työvoimasta. Tästä lupauksesta on tinkimättömästi pidettävä kiinni.

Hallituksen on ehdottomasti pidettävä kiinni kahdesta perusperiaatteesta. Ensinnäkin, mahdollinen paikkamäärän nosto on suunnattava kiistattomille työvoimapulan aloille. Tällä hetkellä tarvetta on esimerkiksi erityisopettajista, luokanopettajista, sosiaalityöntekijöistä, yliopistollisista lastentarhanopettajista, toimintaterapeuteista, puheterapeuteista ja työterveyshoitajista. Myös Helsingin yliopisto on pitkään odottanut ja anonut ministeriltä tuloksetta terveydenhuollon maisterin tutkinnonanto-oikeutta. Näiden alojen ongelmiin on nyt mahdollisuus löytää ratkaisuja.

Hallituksen on otettava tosissaan yli 40 000 korkeasti koulutetun työttömien joukko ja sen jatkuva kasvu. Tietoinen kortistoon kouluttaminen olisi järjetöntä. Akavan tietojen mukaan vastavalmistuneiden lakimiesten työttömyys on lyhyessä ajassa noussut 80 prosenttia, ja kauppatieteilijöitä on työttömänä miltei 3000. Tradenomit ovat toistuvasti esittäneet huolensa oman alansa kasvavasta työttömyydestä. Esimerkkejä löytyy useilta muilta aloilta, joilla lisäkoulutukselle ei ole asiallisia perusteita. Vetovoimaisuus ei voi olla lisäysperuste.

Toiseksi, lisäaloituspaikkojen edellytys on lisärahoitus. Korkeakoulutuksen laatua ei ole varaa murentaa. Koulutussektori on jo nyt kantanut mittavaa vastuuta säästötalkoissa.

Hallituksen on syytä lisätä kehysriihen esityslistan kärkeen pohdinta, miten voimakkaiden sopeuttamistoimien keskellä turvataan opetuksen ja tutkimuksen laatu. Vaikka maailma muuttuu, se tosiasia ei muutu, että Suomi pärjää vain korkealla osaamisella ja laadukkaalla koulutuksella.

Koulutuksen on tuotava yhä useammalle valmiudet luoda tarvittaessa oma työpaikkansa. Koulutuksen läpäisy on asia, joka vaati lisätoimia kaikilla koulutuksen tasoilla. Perusasteen varaan jääneiden osuuden vähentäminen on asia, jonka ratkaisemiseen pitäisi keskittyä.

On hyvä todeta, että Suomessa on korkeakoulupaikkoja jo 60 prosentille ikäluokasta.

Kokoomus on täystyrmännyt demariopetusministereiden ehdotuksen korkeakouludiplomeista eli yliopistojen kaksivuotisista lyhyttutkinnoista. Tämä olisi askel aivan väärään suuntaan ja polku koulutustason laskemiseen. Sama riski on korkeakoulujen mittavassa aloituspaikkalisäyksessä.

Lyhyttutkintoja on perusteltu sillä, että mahdollisimman monella olisi mahdollisuus opiskella korkeakoulussa. Hallitusohjelman tavoite ”maailman osaavin kansa” ei tarkoita sitä, että kaikilla pitäisi olla korkeakoulututkinto hinnalla millä hyvänsä. Tavoite toteutuu sillä, että huolehdimme koulutuksen laadusta ja muistamme, että pärjätäksemme tarvitsemme erilaista osaamista.

Tiedote 15.2.2015
Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa kirittää opetusministeri Krista Kiurua (sd) tuomaan julki kaavaillun korkeakoulujen lisäaloituspaikkaesityksen. On välttämätöntä ja viisasta, että aloituspaikkojen kohdentamisen periaatteista ja lukumäärästä käydään avointa keskustelua. Näin mittavan ja poikkeavan koulutuspoliittisen toimen valmistelu on syytä olla läpinäkyvää.

Ministeri Kiuru on kertonut, että osana hallituksen rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoa viiden vuoden aikana korkeakoulujen aloituspaikkoja lisätään vuosittain jopa tuhansilla.

Sarkomaa piti hyvänä, että opetusministeri Kiuru vakuutti torstaina eduskunnan kyselytunnilla, että lisäpaikat tullaan kohdistamaan juuri niille aloille, joilla on kysyntää työvoimasta. Tästä lupauksesta on tinkimättömästi pidettävä kiinni.

Sarkomaan mielestä hallituksen on ehdottomasti pidettävä kiinni kahdesta perusperiaatteesta. Jos paikkamäärää nostetaan, on nosto suunnattava kiistattomille työvoimapulan aloille. Tällä hetkellä tarvetta on esimerkiksi erityisopettajista, luokanopettajista, sosiaalityöntekijöistä, yliopistollisista lastentarhanopettajista, toimintaterapeuteista, puheterapeuteista ja työterveyshoitajista. Myös Helsingin yliopisto on pitkään odottanut terveydenhuollon maisterin tutkinnonanto-oikeutta. Näiden alojen ongelmiin on nyt mahdollisuus löytää ratkaisuja.

Samalla hallituksen on otettava tosissaan yli 40 000 korkeasti koulutetun työttömien joukko ja sen jatkuva kasvu. Tietoinen kortistoon kouluttaminen olisi järjetöntä. Alan vetovoimaisuus ei voi olla lisäysperuste.

Lisäaloituspaikkojen edellytys on lisärahoitus, painottaa Sarkomaa. Korkeakoulutuksen laatua ei ole varaa murentaa. Koulutussektori on jo nyt kantanut mittavaa vastuuta säästötalkoissa.

Sarkomaan mielestä hallituksen on syytä lisätä kehysriihen esityslistan kärkeen pohdinta, miten voimakkaiden sopeuttamistoimien keskellä turvataan opetuksen ja tutkimuksen laatu. Vaikka maailma muuttuu, se tosiasia ei muutu, että Suomi pärjää vain korkealla osaamisella ja laadukkaalla koulutuksella.

Koulutuksen on tuotava yhä useammalle valmiudet luoda tarvittaessa oma työpaikkansa. Koulutuksen läpäisy on asia, joka vaati lisätoimia kaikilla koulutuksen tasoilla, päättää Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa, 050 511 3033

Arvoisa vastaanottaja,

Vuosi on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle. Tammikuun istuntotaukoon sisältyi lukuisia vierailuja, tapaamisia ja istuntokauden asioita valmistelevia kokouksia. Pohjatyöt on tehty perusteellisesti. Alkaneista pitkistä valtiopäivistä tulee monin tavoin vaativat.

Istuntotyö lähti juhlallisesti liikkeelle perinteisillä valtiopäivien avajaisilla. Arvostettu tasavallan presidenttimme Sauli Niinistö piti odotetusti oikeaan osuvan avajaispuheen, jossa hän otti kantaa myös velkaantumiseen.

– Suomessa on syytä tarkoin varjella, että yhteiskunnallinen vakaus säilyy. Nyt vallinnee suuri yhteisymmärrys siitä, ettei Suomikaan voi jättäytyä velkaantumisen varaan. Tällä hallituksella ja eduskunnalla onkin edessään vaikea urakka. Julkisen sektorin tasapainottaminen niin, että perusluottamus talouteen ja tulevaisuuteen säilyy, on vaativa tehtävä. Olen täysin samaa mieltä presidenttimme kanssa.

Talous sävyttää vahvasti eduskuntatyötä. Maalikuun kehysriiheen, jossa tehdään seuraavat isot talousratkaisut, valmistaudutaan eduskuntaryhmämme voimin. Tavoitteemme on tehdä hallituksen päätöksenteon taustaksi kokoomuksen näkemys. Valtiovarainvaliokunnan jäsenenä olen tässä työssä tiiviisti mukana. Kaikki ajatukset ja esitykset ovat tervetulleita. Kaikkein tärkeintä on löytää keinot, joilla saamme orastavan kasvun vauhtiin, uutta työtä sekä yrittäjyyttä.

Toukokuussa käytävät EU-vaalit tuovat myös eduskunnan kevään politiikkaan oman lisänsä. Meidän kokoomuslaisten tavoite on neljä euroedustajaa ja tässä työssä olen vahvasti mukana. Kokoomus on jo nimennyt 14 hyvää ehdokasta.


Hallituksen kirittävä valmisteluaan – luvattujen uudistusten onnistuttava

Hallituksen keskeinen tehtävä on saada valmistelussa oleva sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus valmiiksi eduskuntakäsittelyä varten. Uudistamistyö on välttämätön ja siinä on pakko onnistua, mutta huonoa ei ole varaa tehdä.
(Sote-rahoituksen uudistamistyö ja kokeilut saatava liikkeelle ja ripeästi: http://www.sarisarkomaa.fi/?p=3567 )

Aloitimme vuoden alussa kokoomuksen oman valmistelun sote-rahoitusuudistukseen. Olen siinä työssä mukana. Samoin on hihat kääritty parlamentaarisesti nimetyssä komiteassa, jossa valmistellaan valtioneuvoston rakenteiden uudistamista. Nykyisten ministeriöiden liiallinen erillisyys, siiloutuminen ja keskeisten prosessien pirstaleisuus eivät palvele Suomen suuriin haasteisiin vastaamista. Päämääränä on, että valtioneuvostosta muodostetaan yksi yhtenäisempi rakenteellinen kokonaisuus seuraavasta hallituskaudesta 2015 alkaen.
(Kahdestatoista ministeriöstä yksi valtioneuvostonvirasto: http://www.sarisarkomaa.fi/?p=3453 )

Yli neljäkymmentä vuotta vanhan päivähoitolain päivittäminen varhaiskasvatuslaiksi on tehtävä tällä eduskuntakaudella hallitusohjelman mukaisesti. On todella iso pettymys, että opetus- ja kulttuuriministeriön listalta, jossa kerrotaan eduskunnalle tänä keväänä annettavista lakiesityksistä puuttuu varhaiskasvatuslaki. Laadukas ja kaikkien lasten ulottuvilla oleva varhaiskasvatus on parasta tasa-arvoa ja koulutuspolitiikkaa sekä tulevaisuuden rakentamista.
(Varhaiskasvatuslain säätämisestä tällä hallituskaudella pidettävä kiinni: http://www.sarisarkomaa.fi/?p=3668 )


Normeja purettava ja palveluntuottajien valvonta yhteismitallistettava

Suomen taloudellisessa tilanteessa on priorisoitava ihmisten palvelut ja niiden laatu byrokratian vaalimisen sijaan. Aloitimme kesällä eduskuntaryhmämme toimesta turhien normien purkutalkoot. Nyt tähän työhön on sitoutunut koko hallitus. Kannustan hallitusta uudistamaan myös palveluntuottajien valvontaa niin, että julkisilla ja yksityisillä palveluntuottajilla olisi tasavertaiset lähtökohdat. (http://www.sarisarkomaa.fi/?p=3673 )


Ei lytätä vaan innostutaan uudesta HIFK-hallista!

Peräänkuulutan Guggenheim-hankkeen nauttimaa "mistään ei lannistuta" asennetta Helsingin byrokratian rattailta erityisesti yrittäjälähtöisiin hankkeisiin. Menestyäkseen Helsinki kaipaa kipeästi uudenlaisia ja innovatiivisia ratkaisuja. Ja mikä olennaista HIFK ja helsinkiläiset tarvitsevat uuden hallin. Kyse on myös runsaslukuisen lapsi- ja nuorisojoukon harrastuksesta jäällä ja katsomossa. (http://www.sarisarkomaa.fi/?p=3603 )


Hyvää kevättalvea toivottaen,


Sari Sarkomaa

Kansanedustaja, terveydenhuollon maisteri
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
sari.sarkomaa@eduskunta.fi
www.sarisarkomaa.fi
050 511 3033

Mikäli osoitteesi vaihtuu tai et halua enää vastaanottaa kuukausikirjettäni, toivoisin Sinun ilmoittavan asiasta avustajalleni Antti Pynttärille, mieluiten sähköpostitse antti.pynttari@eduskunta.fi / puh. 09 432 4033. (Uutena avustajanani aloittaa 24.2. Laura Heinonen, jonka sähköpostiosoite on tuosta päivästä lähtien laura.heinonen@eduskunta.fi)

Tiedote 9.2.
Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen kansanedustajat Outi Mäkelä ja Sari Sarkomaa vaativat, että Suomen taloudellisessa tilanteessa on priorisoitava ihmisten palvelut ja niiden laatu byrokratian vaalimisen sijaan. On kiinnitettä esimerkiksi huomiota siihen, miten normeja tulkitaan lupaviranomaisten ja virkamiesten taholta.

”Normien purkua ei tule pelätä”, Mäkelä ja Sarkomaa toteavat.

”On tilanteita, joissa yksityisiä toimijoita ohjaavat eri normit kuin julkisia. Lisäksi on tilanteita, joissa normien noudattaminen on hankaloittanut arjen sujumista ja lisännyt kustannuksia hyvää tarkoittavan ajatuksen sijaan.”

Sarkomaa ja Mäkelä pitävät ongelmallisena nykytilannetta, jossa julkiset ja yksityiset toimijat ovat valvonnan suhteen eriarvoisessa asemassa. Esimerkiksi yksityisen ikäihmisten hoitokodin perustaminen vaatii erikseen luvan aluehallintoviranomaisilta, kun taas kunnallista toimijaa ei sido vastaava lupamenettely.

”Kunnista on kiirinyt esimerkkejä, joissa hoitokodin siirryttyä yksityisomistukseen toimilupaa ei olekaan enää irronnut, vaikka kunnallinen toimija olisi käytännössä voinut jatkaa samoissa tiloissa. Lainsäädännölliset ja valvonnalliset toimintaedellytykset pitäisi olla samanlaiset niin julkisella kuin yksityiselläkin toimijalla” toteavat kokoomusedustajat ja kirittävät hallitusta yhtenäistämään palveluntuottajien valvontaa koskevan lainsäädännön.

”Yhteiskunnan toimintaa ohjataan erilaisin laein ja normein. Turvallisuutta, toimivuutta ja laatua on lisätty normeja lisäämällä, mutta liika on liikaa tässäkin asiassa. Käytännössä on osoittautunut, että esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhoitoalalla normitus on joiltain osin kääntynyt itseään vastaan.” edustajat jatkavat.

”Olin päivän hoivakodissa vapaaehtoistyössä ja ihmisiä vessaan saattaessani huomasin, miten normi oli esimerkiksi siinä tilanteessa kääntynyt itseään vastaan. Aiemmin huonosti liikkuva potilas pääsi istualleen lavuaariin kiinnitettyyn kaiteeseen nojautuen, mutta nyt vessan suuri koko oli johtanut siihen, että lavuaari oli pitkällä ja istumaan asettamisen tarvittiin kaksi auttajaa." Sarkomaa kertoo.

"On käsittämätöntä, miten suureen painoarvoon on nostettu esimerkiksi se, että jokaisessa uudessa rakennettavassa potilashuoneessa on tismalleen määrätyt neliömäärät täyttävät saniteettitilat", Mäkelä harmittelee.

Edustajat vetoavat kehysriiheen ja ministereihin, jotta kipukohdat saadaan esiin ja sellaisista vaateista päästään eroon, jotka haittaavat enemmän kuin hyödyttävät. Nyt on aika siirtyä konkretiaan.

Lisätietoja:

Outi Mäkelä
Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja
Kansanedustaja
outi.makela@eduskunta.fi
050 512 2877

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
sari.sarkomaa@eduskunta.fi
050 511 3033

Tiedote 7.2.2014
Julkaisuvapaa heti

– Varhaiskasvatuslaki on säädettävä tällä hallituskaudella hallitusohjelman mukaisesti, vaativat kansanedustajat Sari Sarkomaa (kok) ja Raija Vahasalo (kok).

– On todella iso järkytys, että Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) listalta, jossa kerrotaan eduskunnalle tänä keväänä annettavista lakiesityksistä puuttuu varhaiskasvatuslaki. – OKM:n Koulutuksen- ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa on luvattu tuoda laki eduskunnan käsittelyyn keväällä 2014, joten viivästely syksyyn vaarantaa hallitusohjelmassa luvatun lain säätämisen, kansanedustajat huomauttavat.

Kokoomusedustajat ovat ehdottomia ja vaativat, että lupauksesta uudistaa yli 40 vuotta vanha päivähoitolaki varhaiskasvatuslaiksi ei saa lipsua. – Eduskunnan on saatava laadukkaasti valmisteltu varhaiskasvatuslakiesitys riittävän ajoissa käsiteltäväkseen, jotta laki saadaan huolella eduskunnan toimesta käsiteltyä. Siksi lakiesityksen tuomisesta eduskuntaan keväällä 2014 ei voi tinkiä, Sarkomaa ja Vahasalo toteavat.

– Laadukas ja kaikkien lasten ulottuvilla oleva varhaiskasvatus on parasta tasa-arvoa ja koulutuspolitiikkaa sekä tulevaisuuden rakentamista. – Oppimisen ja kouluinnostuksen perusta luodaan varhaiskasvatuksessa. Laadukas varhaiskasvatus onkin tehokkainta syrjäytymisen ehkäisyä, kansanedustajat muistuttavat.

– Kansainvälisesti Suomi on jälkijunassa varhaiskasvatuspalveluissa. Pedagogisiin varhaiskasvatuspalveluihin osallistuminen on vähäisintä Euroopassa ja Pohjoismaissa, he lisäävät.

– Yli 40 vuotta vanha päivähoitolaki ei enää kelpaa uuden lain pohjaksi. Tarvitsemme rohkeaa ja ennakkoluulotonta kehittämistyötä, kannustavat Sarkomaa ja Vahasalo ministeri Kiurua. – Millaisia varhaiskasvatuspalveluita haluamme tarjota alle kouluikäisille lapsille ja millaisia päivähoitopalveluja tarvitaan tukemaan äitien ja isien työelämään osallistumista? Nämä kysymykset ovat uudistuksen keskiössä, Sarkomaa ja Vahasalo muistuttavat.

– Rohkaisemme ministeri Kiurua evästämään varhaiskasvatuslakia valmistelevaa työryhmää esittämään erilaisia malleja ja keinoja siihen, että kaikilla vähintään yli 3-vuotiailla lapsilla olisi todellinen oikeus saada laadukasta pedagogista varhaiskasvatusta päiväkodeissa opettajan johdolla.

Lisätietoa:

Sari Sarkomaa, kansanedustaja, opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja (puh. 050 511 3033)
Raija Vahasalo, kansanedustaja, eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja (puh. 050 511 3090)

Kiusaaminen on monia lapsia ja nuoria koskeva ongelma, joka näkyy myös kouluterveyskyselyn tuloksissa. Kiusaavilla lapsilla on lisääntynyt riski jatkaa kiusaamista aikuisena, jos kukaan ei pysäytä negatiivista käyttäytymistä. Kiusaamisen ehkäisyllä on kauaskantoiset myönteiset vaikutukset lasten hyvinvoinnille ja koulunkäynnille sekä koko elämälle. Viimeksi kiusaamisilmiölle antoi kasvot Rädyn saama pahoinpitelytuomio.

On iso epäkohta, että päivähoitolaissa eikä valtakunnallisissa varhaiskasvatuksen perusteissa ole mainintaa kiusaamisen ennaltaehkäisemisestä ja kitkemisestä. Sen sijaan isompia lapsia, peruskoululaisia ja toisen asteen opiskelijoita suojaa laki, joka edellyttää, että oppilaat on suojattava väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä.

Tällä eduskuntakaudella on tarkoitus päivittää yli 40 vuotta vanha päivähoitolaki varhaiskasvatuslaiksi. On välttämätöntä, että valmisteilla olevaan uuteen varhaiskasvatuslakiin kirjataan pykälätasolle kiusaamisen ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen. Kiusaamiseen on saatava nollatoleranssi jo varhaisessa vaiheessa. Sen minkä kotona ja päivähoidossa oppii, sen koulussa ja myöhemmin elämässä taitaa.

Kiusaamisen kitkeminen edellyttää riittävää määrää lastentarhaopettajia ja osaamista koko päiväkodin moniammatilliselle henkilöstölle.

Tutkimukset osoittavat, että kiusaamisongelmaan on pureuduttava varhaisessa vaiheessa päivähoidossa, jottei kiusaamisesta juurru tapa, joka siirtyy lapsen mukana peruskouluun. Helsingin yliopiston tutkija Laura Repo on korostanut, että kiusaaminen on opittu käyttäytymismalli. Hänen mielestään aikuisen tulisi olla mukana leikeissä. Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Folkhälsan julkaiseman tutkimushankkeen mukaan päiväkodissa kiusaajia ja kiusattuja koskevat prosenttiluvut vastaavat suurelta osin koulussa tehtyjen tutkimusten tuloksia.

On välttämätöntä, että vanhemmat ovat mukana kiusaamisen vastaisessa työssä, sillä he ovat ensisijaiset vaikuttajat ja vastuunkantajat lapsen elämässä. Vanhempien yhteistyöllä voidaan luoda tärkeitä aikuisten verkostoja lasten kasvun tueksi. Lasten on voitava luottaa siihen, että kaikesta kiusaamisesta uskaltaa puhua, ja että aikuiset aina auttavat, eivätkä jätä lasta yksin. Kiusaamisen kitkemiseen tarvitaan lapsen koko lähiyhteisö.

Nyt kun varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalvelujen lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus on siirretty opetus- ja kulttuuriministeriöön, on tärkeää laajentaa myös KiVa-koulu -hanke varhaiskasvatukseen ja päiväkoteihin.

Toimiessani opetusministerinä laajensimme opetusministeriön rahoittamaa KiVa koulu -hanketta. Siinä tavoitteena on ehkäistä koulukiusaamista luomalla konkreettisia työkaluja opettajien, oppilaiden ja vanhempien käyttöön jokaiseen peruskouluun. Samanlaisia välineitä tarvitaan päiväkodeissa ja varhaiskasvatuksessa. KiVa-koulun tulokset ovat olleet kansainvälisestikin merkittäviä: kiusatuksi joutumisen ja toisten kiusaamisen on todettu vähentyneen merkittävästi ohjelmaa toteuttaneissa kouluissa.

Tiedote 30.1.2014
Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen kansanedustaja, opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa pitää isona epäkohtana sitä, että päivähoitolaissa eikä valtakunnallisissa varhaiskasvatuksen perusteissa ole mainintaa kiusaamisen ennaltaehkäisemisestä ja kitkemisestä. Sen sijaan isompia lapsia, peruskoululaisia ja toisen asteen opiskelijoita suojaa laki, joka edellyttää, että oppilaat on suojattava väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä.

Sarkomaa pitää välttämättömänä, että valmisteilla olevaan uuteen varhaiskasvatuslakiin kirjataan pykälätasolle kiusaamisen ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen. Kiusaamiseen on saatava nollatoleranssi jo varhaisessa vaiheessa.

Sen minkä kotona ja päivähoidossa oppii, sen koulussa ja myöhemmin elämässä taitaa”, sanoo Sarkomaa. Kiusaamisen kitkeminen edellyttää riittävää määrää lastentarhaopettajia ja osaamista koko päiväkodin moniammatilliselle henkilöstölle.

Kiusaaminen on vakava ongelma lapsille ja nuorille, joka näkyy myös kouluterveyskyselyn tuloksissa. Kiusaavilla lapsilla on lisääntynyt riski jatkaa kiusaamista aikuisena, jos kukaan ei pysäytä negatiivista käyttäytymistä. Kiusaamisen ehkäisyllä on kauaskantoiset myönteiset vaikutukset lasten hyvinvoinnille ja koulunkäynnille sekä koko elämälle. Viimeksi kiusaamisilmiölle antoi kasvot Rädyn saama pahoinpitelytuomio.

Tutkimukset osoittavat, että kiusaamisongelma on opittu käyttäytymismalli ja siihen on pureuduttava varhaisessa vaiheessa päivähoidossa, jottei kiusaaminen ole tapa, joka siirtyy lapsen mukana peruskouluun. Helsingin yliopiston tutkija Laura Repo on korostanut, että kiusaaminen on opittu käyttäytymismalli. Hänen mielestään aikuisen tulisi olla mukana leikeissä. Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Folkhälsan julkaiseman tutkimushankkeen mukaan päiväkodissa kiusaajia ja kiusattuja koskevat prosenttiluvut vastaavat suurelta osin koulussa tehtyjen tutkimusten tuloksia.

On välttämätöntä, että vanhemmat ovat mukana kiusaamisen vastaisessa työssä, sillä he ovat ensisijaiset vaikuttajat ja vastuunkantajat lapsen elämässä. Vanhempien yhteistyöllä voidaan luoda tärkeitä aikuisten verkostoja lasten kasvun tueksi. Lasten on voitava luottaa siihen, että kaikesta kiusaamisesta uskaltaa puhua, ja että aikuiset aina auttavat, eivätkä jätä lasta yksin. Kiusaamisen kitkemiseen tarvitaan lapsen koko lähiyhteisö.

Lisätietoa:
Sari Sarkomaa, puh. 050 511 3033