Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

Peräänkuulutan Guggenheim-hankkeen nauttimaa "mistään ei lannistuta" asennetta Helsingin byrokratian rattailta erityisesti yrittäjälähtöisiin hankkeisiin. Menestyäkseen Helsinki kaipaa kipeästi uudenlaisia ja innovatiivisia ratkaisuja.

Helsingin Sanomien uutisoima tieto virkamiesten HIFK:n kaavaileman Helsinki Garden - monitoimihallin tyrmäämisestä nosti ison äläkän ja syystä. Virkamiesten lehteen kirjoitetut perustelut olivat vähintäänkin hämmästyttäviä ja menivät yli kaupunkilaisjärjen. Miksi ei kaupunkiin voisi tehdä myös asuntoja ja yhdistää ne jäähalliin sekä palveluihin. Juuri tällaisia innovatiivisia ja uudenlaisia hankkeita Helsinki tarvitsee elävöittääkseen kaupunkikuvaa ja kulttuuria muullakin kuin pelkästään veronmaksajien rahoilla. Ja mikä olennaista HIFK ja helsinkiläiset tarvitsevat uuden hallin. Kyse on myös runsaslukuisen lapsi- ja nuorisojoukon harrastuksesta jäällä ja katsomossa.

Useat helsinkiläiset päättäjät ja veronmaksajat ajattelivat varmasti samoin kuin minä; virkamiesten näkemyksiä ei pidä sellaisenaan niellä. Virkamiesten kannanotto olisi vaarantanut HIFK rakentaman rahoitusmallin ja siten hankkeenkin.

Tuoreimmat uutiset kaupungin virkamiesten ja HIFK:n edustajien tapaamisesta ovat jo paljon parempia. Uutisoinnin mukaan osapuolet ovat lähentyneet toisiaan ja Mäntymäki on yksi mahdollinen rakennuspaikka. Toinen vaihtoehto on vanhan hallin viereen ja Nordenskiöldinkadun varteen rakentaminen. Vanhan hallin korjaaminen lienee epätodennäköisintä.

Pisararadan läheisyys tekee Mäntymäestä loistavan paikan monitoimihallille, joka upealla tavalla täydentäisi Olympiastadionin ja Oopperan kokonaisuutta. Kyseiset rakennukset eivät varmaankaan kalpene, vaikka viereen rakennetaan. Siitähän kaupungissa on kyse, että taloja rakennetaan vierekkäin.

Hankkeen edistyessä on tietenkin kaikilla kaupunkilaisilla mahdollisuus sanoa sanansa rakennushankkeesta. Monelle Töölön seudun yrittäjälle on ollut helpotus, ettei halliin olla kaavailemassa kaupan suuryksikköä, vaan suunnitelmissa on ollut muutaman tuhannen neliön ruokakauppa.

Nyt on kaupungin jatkettava ripeästi neuvotteluja ja valmisteluja, jotta HIFK-halliasia saadaan eteenpäin ja mahdollisimman pian kaupunkisuunnittelulautakuntaan. Asioiden venyttäminen ja vitkuttelu tulisi kalliiksi, eikä ole kenenkään etu. Peukkuja on pidettävä myös sille, että vanha halli kestää siihen saakka, kun uusi valmistuu.

Julkaistu

Tiedote 13.1.2014
Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen kansanedustaja, eduskunnan Lapsen puolesta ryhmän varapuheenjohtaja Sari Sarkomaa yhtyy Lastensuojelun Keskusliiton huoleen maamme lastensuojelun tilanteesta. Sarkomaa kannattaa keskusliiton tänään tekemää ehdotusta koota sosiaali- ja terveysministeriön johdolla yhteen keskeiset toimijat. Kunta- ja sote-uudistuksen temmellyksen keskellä on tärkeä yhteisvoimin katsoa, miten lastensuojelun kehittämisessä konkreettisesti edetään.

Samassa voitaisiin keskustella Lastensuojelun Keskusliiton ehdottamasta asiakkaiden oikeusturvaa koskevista suosituksista. Sarkomaa pitää ehdotusta varteenotettavana. Lasten ja perheiden näkökulma on olennainen, kun puhutaan lastensuojelun laadusta.

Sarkomaa muistuttaa, että joulun alla eduskunnassa hyväksytyssä talousarviomietinnössä ilmaistiin huoli siitä, että lastensuojelun painopiste ei ole toistaiseksi siirtynyt ennaltaehkäiseviin palveluihin ja avohuollon työhön, vaikka se on lastensuojelulain tavoite. Siirtämällä painopiste ennaltaehkäiseviin palveluihin voidaan saavuttaa taloudellisia säästöjä inhimillisistä kustannuksista puhumattakaan.

Sarkomaa pitää hyvänä, että peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd) on lasten asian tiimoilta ollut aktiivinen. Esimerkiksi tämän vuoden valtion budjetissa on lisätty valtionosuuksia, joilla voidaan palkata kuntiin noin 70 uutta lastensuojelun työntekijää. Sarkomaa muistuttaa, että eduskunnassa lisäsimme myös määrärahan sosiaalityöntekijöiden koulutuspaikkojen lisäämiseksi.

Sarkomaa korostaa kuntien vastuusta. Eduskunnan asiantuntijakuulemisessa on todettu, että lasten huostaanoton ja sijoittamisen kustannukset ovat niin suuret, että yhdenkin huostaanoton välttämiseksi melkein mikä tahansa määrä ehkäisevää työtä tai avohuollon työtä on kannattavaa. On käsittämätöntä, että edelleen on kuntia, joissa perheen ensimmäinen apu on lastensuojelu ja huostaanotto. Erityisesti ennaltaehkäisevä kotiapua ja lasten lähellä toimivien aikuisten ja eri toimijoiden yhteistyö on saatava toimimaan lapsen parhaaksi ja koko perheen tukemiseksi.

Sarkomaa kannustaa kuntia vertailemaa kustannuksia ja ottamaan käyttöön malleja, joissa investoimalla varhaiseen ja ennaltaehkäisevään perheiden tukeen on huostaanottomäärät saatu pienemmiksi sekä samalla säästettyä rahaa ja mikä parasta lisättyä lasten sekä perheiden hyvinvointia. Olennaista on, että nämä parhaat käytännöt saadaan sote-uudistuksessa juurrutettua koko maahan. Tässä kuntapäättäjillä on päävastuu.

Lisätietoja: Sari Sarkomaa 050 511 3033

Julkaistu

Lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aulan ero oli yllätys ja samalla poikkeuksellisen vahva kannanotto lapsiasiavaltuutetun toimiston voimavarojen puolesta. Tehtävästään eronnut Aula on todennut, että työ on ollut luovaa ja sisällöllisesti palkitsevaa, mutta samalla kuormittavaa henkilöstön vähyyden vuoksi. Aula toivookin seuraajalleen parempia toimintaedellytyksiä.

On kiitettävä, että peruspalveluministeri Huovinen (sd) on sanonut ottavansa lapsiasiavaltuutetun eron hyvin vakavasti ja kannanottona resurssien vähäisyydestä. Olen samaa mieltä peruspalveluministerin toteamuksen kanssa, että talouden niukkana aikana suuren suuria lupauksia ei voida tehdä.

Lapsiasiavaltuutettu on itsenäinen viranomainen, joka toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä. Hän edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista yhteiskunnassamme. Valtuutettu toimii yhteistyössä muiden viranomaisten sekä järjestöjen kanssa. Lapsiasiavaltuutettu seuraa lasten ja nuorten elinolosuhteita, lainsäädäntöä sekä yhteiskunnallista päätöksentekoa. Samalla hän arvioi lasten ja nuorten oikeuksien ja hyvinvoinnin toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa. Valtuutettu tekee aloitteita sekä antaa neuvoja ja ohjeita lapsia ja nuoria koskevissa asioissa. Hän edistää myös YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumista.

Nykyisessä taloustilanteessa on haastavaa lisätä voimavaroja valtionhallintoon. Välttämätöntä onkin ensin arvioida eri organisaatioiden synenergia – ja yhteistyömahdollisuudet sekä toimenkuvien painopisteet. Eroavan Aulan hätähuutoa voimavaroista ei voi jättää huomioimatta.

Meidän täytyy kannustaa koko hallitusta etsimään luovia tapoja uudistaa valtionhallintoa. Pidän perusteltuna vaihtoehtona lapsiasiavaltuutetun toimiston siirtämistä Jyväskylästä Helsinkiin eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston tai ihmisoikeuskeskuksen yhteyteen. Tällä järjestelyllä voisi olla mahdollista turvata resurssit nykyistä paremmin sekä turvata valtuutettujen riippumaton asema. Lapsiasiavaltuutetun useimmat keskeiset valtionhallinnon ja esimerkiksi järjestöjen yhteistyökumppanit ovat pääkaupunkiseudulla, joten siirrolla olisi myös mahdollisuus lisätä lapsiasiavaltuutetun toimiston työn kustannustehokkuutta.

Muistaen 90-luvun laman toimien vaikutukset lasten ja perheiden tilanteeseen, on viisasta huolehtia lapsiasiavaltuutetun työn saumattomasta jatkumisesta ja riittävistä voimavaroista. Edessä on esimerkiksi mittavan suuria rakenteellisia uudistuksia ja talouden sopeuttamistoimia. Lapsiasiavaltuutettua tarvitaan.

Toivon, että peruspalveluministeri Huovinen (sd) ottaisi ehdotuksen lapsiasiavaltuutetun toimiston siirrosta harkintaansa ja että tämän lisäksi valtionviranomaistoiminnoissa tehtäisiin arvio, miten voimavaroja on kohdennettu lasten asioiden käsittelyyn. Ministeri on itsekin viitannut lapsiasioiden voimavarojen vähyyteen ministeriössä ja valvonnassa. Tämä on näkynyt vakavalla tavalla esimerkiksi lastensuojelussa. Arvion perusteella on mahdollista pohtia olemassa olevien voimavarojen uudelleen kohdentamista niin, että lasten asiat on hoidettu ja valvottu riittävällä tavalla.

Kiitän lapsiasiavaltuutettu Aulaa ansiokkaasta työstä lasten puolesta. Eduskunnan Lapsen puolesta – ryhmä on tehnyt tiivistä työtä lapsiasiavaltuutetun kanssa ja se on ollut tärkeää sekä tuloksellista.

Julkaistu

Tiedote 10.1.2014
Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen kansanedustaja, eduskunnan Lapsen puolesta - ryhmän varapuheenjohtaja Sari Sarkomaa ehdottaa lapsiasiavaltuutetun toimiston siirtämistä Jyväskylästä Helsinkiin eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston tai ihmisoikeuskeskuksen yhteyteen. Tällä järjestelyllä voisi olla mahdollista turvata resurssit nykyistä paremmin sekä valtuutettujen riippumaton asema. Lapsiasiavaltuutetun useimmat keskeiset valtionhallinnon ja esimerkiksi järjestöjen yhteistyökumppanit ovat pääkaupunkiseudulla, joten siirto olisi myös mahdollisuus lisätä lapsiasiavaltuutetun toimiston työn kustannustehokkuutta.

Nykyisessä taloustilanteessa on haastavaa lisätä voimavaroja valtionhallintoon. Välttämätöntä onkin ensin arvioida eri organisaatioiden synenergia - ja yhteistyömahdollisuudet sekä toimenkuvien painopisteet. Eroavan Aulan hätähuutoa voimavaroista ei voi jättää huomioimatta, sanoo Sarkomaa ja kannustaa koko hallitusta etsimään luovia tapoja uudistaa valtionhallintoa.

Muistaen 90-luvun laman toimien vaikutukset lasten ja perheiden tilanteeseen, on viisasta huolehtia lapsiasiavaltuutetun työn saumattomasta jatkumisesta ja riittävistä voimavaroista. Edessä on esimerkiksi mittavan suuria rakenteellisia uudistuksia ja talouden sopeuttamistoimia. Lapsiasiavaltuutettua tarvitaan, painottaa Sarkomaa ja muistuttaa, että lapsiasiavaltuutetun tehtävä perustuu YK:n lasten oikeuksien yleissopimukseen.

Sarkomaa pitää kiitettävänä, että peruspalveluministeri Huovinen (sd) on sanonut ottavansa lapsiasiavaltuutetun eron hyvin vakavasti ja kannanottona resurssien vähäisyydestä. Sarkomaa on samaa mieltä peruspalveluministerin toteamuksen kanssa, että talouden niukkana aikana suuren suuria lupauksia ei voi tehdä.

Sarkomaa toivoo, että peruspalveluministeri Huovinen (sd) ottaisi ehdotuksen lapsiasiavaltuutetun toimiston siirrosta harkintaansa ja että tämän lisäksi valtionviranomaistoiminnoissa tehtäisiin arvio, miten voimavaroja on kohdennettu lasten asioiden käsittelyyn. Ministeri on itsekin viitannut lapsiasioiden voimavarojen vähyyteen ministeriössä ja valvonnassa. Arvion perusteella on mahdollista pohtia olemassa olevien voimavarojen allokointia niin, että lasten asiat on hoidettu ja valvottu riittävällä tavalla.

Sarkomaa kiittää lapsiasiavaltuutettu Aulaa ansiokkaasta työstä lasten puolesta. Eduskunnan Lapsen puolesta - ryhmä on tehnyt tiivistä työtä lapsiasiavaltuutetun kanssa ja se on ollut tärkeää sekä tuloksellista.

Lisätietoja: Sari Sarkomaa 050 511 3033

Julkaistu

Tiedote 8.1.2014
Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa on täysin samaa ministeri Risikon eilisen lääkäripäivillä esittämän näkemyksen kanssa, että sote-uudistusta vauhdittamaan tarvitaan uusi rahoitusmalli. Ilman rahoituksen uudistamista terveyshyötyjä ja potilaan valinnanvapautta sekä kustannustehokkuutta edistävään ja osaoptimointia karsivaan suuntaan jää sote-uudistus torsoksi.

Hallituksella on rahoitusuudistuksesta jo aie, kun se on tehnyt osana rakennepakettia päätöksen selvittää sote-rahoituksen uudistamista maalikuuhun 2015 mennessä. Tämä tarkoittaisi sitä, että päätökset mitä todennäköisemmin siirtyisivät seuraavalle hallitukselle. Sarkomaa on huolissaan siitä, että työtä ei ole vieläkään aloitettu. Kello käy ja vaalikausi lähenee loppuaan. Sarkomaa pitää välttämättömänä, että sote-rahoituksen uudistamistyö aloitettaisiin viipymättä ja niin, että ilman lisäviiveitä selvitettäisiin raha seuraa potilasta -mallista Suomen malli ja sen tueksi valmisteltaisiin jo tällä eduskuntakaudella alkavia rahoituskokeiluja. Tämä edellyttää, että raha seuraa potilasta -mallista saadaan alkuvuodesta hallituksessa yhteinen linja. Nämä asiat on ehdottomasti kirjattava nimeämistä odottavan työryhmän agendalle tai sitten niiden valmisteluun on nimettävä muu nopeamman valmisteluaikataulun omaava työryhmä. Sarkomaa pitää tärkeänä, että tämä hallitus saisi tehtyä esityksiä eduskunnalle vähintään sote-rahoituksen kokeiluista.

Sarkomaa on erityisen ilahtunut, että Risikko näyttää vahvasti hallituksen suunnalta vihreää valoa raha seuraa potilasta -mallille, jota on parin vuoden ajan tarjoiltu meidän kokoomusedustajien taholta osaksi sote-uudistusta. Ensimmäisen kerran esitimme mallia ed. Virolaisen kanssa kesäkuussa 2012 vierailtuamme Tukholmassa Ruotsin terveydenhuoltoon tutustumassa. Sarkomaa on esittänyt rahoituskokeilua toistuvasti metropolialueelle ja ehdottanut, että kokeilu voisi alkaa myös suunterveydenhuollosta.

Sarkomaa sanoo, että lausunnolla oleva esitys sote-järjestämislaiksi oli iso pettymys. Esityksessä on edelleen perustuslaillisten ongelmien lisäksi muita isoja epäkohtia sekä ratkaisemattomia kysymyksiä. Taloudelliset vaikutukset ovat arvioimatta. Sarkomaa pitää Risikon tavoin päivänselvänä, että lausunnolla oleva järjestämislakiesitys vaatii merkittäviä muutoksia. Olisin pitänyt parempana, että hallitus olisi työstänyt tiedossa olevia epäkohtia ja tehnyt valmiimman esityksen ennen lausuntokierrosta, sanoo Sarkomaa.

Sarkomaa muistuttaa, ettei sote-luonnos sellaisenaan täytä sote-uudistukselle asettuja tavoitteita. Valmius käydä esitys pohjamutia myöten kuntoon on oltava koko hallituksella.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän on tehtävä osaltaan arvio esityksestä, kunhan hallitus saa korjausurakkansa valmiiksi sekä taloudelliset arviot, onko sote-järjestämislaki riittävän hyvä eduskuntaan tuotavaksi. Uudistamistyö on välttämätön ja siinä on pakko onnistua, mutta huonoa ei ole varaa tehdä, sanoo Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
puh. 050 511 3033

Julkaistu

Kaupunki Sanomat, tammikuu 2014

Valtion talousarvionmietinnön tekeminen on meille valtiovarainvaliokunnan jäsenille loppuvuoden suurin urakka. Olen tyytyväinen, että johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston muutosesitykset budjettiin toteutuivat hyvin. Eroperheiden arkeen tuo kaivattua apua se, että lasten huoltoriitojen asiantuntija-avusteinen sovittelu vakinaistetaan koko maassa. Sovittelu on vähentänyt pitkittyneitä huoltoriitoja ja siten tuomioistuinten ja sosiaalitoimen työtä sekä kustannuksia. Ja mikä parasta, sovittelu parantaa lapsen edun huomioon ottamista. Työtä on tehtävä, jotta lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa toteutuisi.

Olemme eduskunnassa toistuvasti pelastaneet päihdeäitien palvelut kohdentamalla rahaa Ensi- ja turvakotien liiton päihdeongelmaisten äitien ja heidän perheidensä hoitojärjestelmään. Näin sovimme tehtävän myös ensi vuoden budjetin osalta, koska eduskunnan toiveesta huolimatta sosiaali- ja terveysministeriö ei ollut tälläkään kertaa turvannut rahoitusta.

Suomessa syntyy vuosittain noin 650 alkoholin vaurioittamaa lasta. Pelkästään Helsingin Naistenklinikalla synnyttää viikoittain 1-2 päihdeäitiä. Äidin raskaudenaikaisen päihteidenkäytön aiheuttama sikiövaurio on pahimmillaan korjaamaton kehitysvamma, joka vaatii pysyvää ja kallista laitoshoitoa. Päihdeongelmaisten äitien erityishoito tuottaa mittavia inhimillisiä ja taloudellisia säästöjä.

Varsinkin pääkaupunkiseudulla ja Helsingissä on huutava pula lastentarhanopettajista. Yliopistolliseen lastentarhanopettajien lisäkoulutukseen kolmannen kerran suuntaamamme lisävoimavarat ovat helpotus Helsingille. Päätöksellä halusimme myös vauhdittaa valmisteilla olevan päivähoitolain uudistamista varhaiskasvatuslaiksi.

Kävimme johtamassani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostossa tarkkaan läpi myös veteraanikuntoutuksen määrärahoja. Arvioimme, että raha ei riitä kustannusten nousun ja veteraanien ikääntymisen myötä. Siksi lisäsimme kuntoutusvoimavaroja ensi vuodelle. Edellytämme, että myös sotainvalideilla on vastaavanlaiset mahdollisuudet kotiin vietäviin palveluihin kuin veteraaneilla.

Vaikka budjetissa on paljon säästöjä, on tärkeä arvovalinta, että lisävoimavaroja suunnataan myös uuden vanhuspalvelulain mukaisten palveluiden kehittämiseen ja omaishoitajien tukipalveluihin. Taloutta on tasapainotettava ja Suomea on rakennettava niin, että Suomi on hyvä paikka asua, tehdä työtä ja elää kaikenikäisille.

Yhteisöveron kevennys, kasvuun kannustava osinkoverouudistus, kasvurahastot, palkkaverotuksen kevennys ja kotitalousvähennyksen korotus ovat budjetin tärkeitä uudistuksia, jotka tehtiin siksi, että suomalaisilla olisi töitä.

Olen iloinen, että 300 000 euron lisäraha Aalto-yliopiston Startup-talolle toteutui. Kannustan hallitusta kaikin tavoin edistämään yrittäjyyden toimintaedellytyksiä. Vierailemme eduskuntaryhmämme kanssa yrittäjien luona eri puolilla Suomea ja kysymme yrittäjyyden haasteista. Yrittäjyyskiertueen (https://www.facebook.com/kansallinenkokoomus/app_185807481623885) tuloksista kootaan lista, joita Kokoomus sitoutuu viemään eteenpäin kuluvalla hallituskaudella. Ajatukset ja ideat ovat tervetulleita.

Hyvää alkanutta uutta vuotta!

Sari Sarkomaa
kansanedustaja (kok)
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu

Heikentynyttä lukutaitoa ja vähenevää kiinnostusta lukemiseen ei saa jättää vain opettajien harteille. Tietenkin lukutaidon edistäminen on asia, joka on otettava vakavasti varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kehittämisessä mutta kaikkea lukemisen merkitystä on hyvä miettiä joka kodissa. Kannustan ja innostan vanhempia, isovanhempia ja muita lasten lähellä olevia aikuisia lukutalkoisiin lasten lukutaidon edistämiseksi.

Kotona lukemisella on aivan erityinen merkitys. Vanhempien ja muiden läheisten aikuisten rooli on avainasemassa lasten kiinnostuksessa lukemiseen. Lapselle lukeminen on monin tavoin merkityksellistä lapsen koko kehitykselle. Kun luemme lapselle, vahvistamme lapsen kielen kehitystä, tulevaa lukutaitoa ja kiinnostusta lukemiseen. Lapselle lukeminen ja yhdessä lukeminen lapsen opittua lukemaan auttavat lapsen koulunkäyntiä ja helpottavat tulevaisuudessa hänen oppimistaan.

Arjessa tehdyt asiat voivat joskus olla paljon tehokkaampia kuin valtiovallan säädökset ja hankkeet. Lukutalkoot on myös talouden tiukassa tilanteessa keino, joka ei maksa mitään. On tärkeä muistaa, että ovi lukemisen maailmaan avataan yhteisen lukemisen avulla ja tässä vanhemmilla ja muilla lasten läheisillä aikuisilla on päävastuu.

Kotona opitaan myös sitoutuminen koulutyöhön ja koulun sekä opettajien arvostus sekä se, että oppiminen vaatii ahkeruutta. Nämä ovat tärkeitä taitoja lapselle koko elämän.

Lastemme heikentynyt lukutaito vakava uhka koko maamme sivistykselle ja osaamiselle, onhan lukutaito kaiken oppimisen kivijalka. Nuorten lukutaito on heikentynyt ja kiinnostus lukemista kohtaan on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Heikkoja osaajia on aiempaa enemmän ja erinomaisia puolestaan aiempaa vähemmän. Samaan aikaan niiden nuorten osuus, jotka eivät lue läksyjen lisäksi lainkaan vapaa-ajallaan, on merkittävästi kasvanut.

On välttämätöntä, että Suomessa löydämme monipuolisia keinoja innostaa kaikkia lapsia lukemaan. Koulujen lukuharjoitukset ja kirjailijavierailut, kirjallisuuskerhot, koulujen kirjastot sekä yhteistyö yleisten kirjastojen kanssa ovat asioita, joita meidän tulee vaalia ja vauhdittaa. Parhaillaan työn alla oleva perusopetuksen uudistus on lukemisen innostamisessa iso mahdollisuus, jota meillä ei ole varaa hukata. Samoin työn alla oleva päivähoitolain uudistamisen varhaiskasvatuslaiksi. Kirjastojen kanssa tehtävä yhteistyö on hyvä olla osa jokaisen päiväkodin arkea. Päiväkodit ja koulut voivat osaltaan innostaa ja kannustaa perheitä yhteiseen lukuharrastukseen.

Tukemalla lapsen lukemista opinpolun alkuvaiheessa voidaan tehokkaasti kitkeä eroja oppimistuloksissa. Lukeminen on osa perustaitoja, joita on vaikea myöhemmin nopeasti kiriä. Tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen ja sivistykseen ovat asia, jotka viisaimmin tehdään varhaisessa vaiheessa. Oppivelvolisuuden päättyessä ollaan jo monin tavoin myöhässä.

Kun lapselle on luettu, tulee kirjasta ystävä, joka kulkee mukana koko elämän.

Julkaistu

Haussa eduskunta-avustaja, joka on täynnä innostusta ja aatetta! Nykyinen avustajani Antti jatkaa opintojaan. Avustaja on tärkeä työpari kansanedustajalle. Orientaatio politiikkaan sekä kirjalliset viestintä- ja tietotekniset taidot ovat välttämättömiä. Tärkeitä ominaisuuksia ovat aikaansaavuus ja oma-aloitteisuus. Tehtäviin kuuluu mm. eduskuntatyössä avustamista, kalenterin ylläpitoa, sidosryhmäyhteistyötä, tilaisuuksien järjestämistä sekä kirjoitustyötä. Työ on ajoittain kiireistä ja vaatii joustavuutta sekä kykyä reagoida nopeasti muuttuviin aikatauluihin. Arvostan innokkuutta oppia uusia asioita sekä tahtoa sitoutua avustajan tehtävään tämän eduskuntakauden loppuun asti. Eduskunta-avustajan kuukausipalkka on 2359 €. Toivon, että hakemukset lähetetään 20.1. mennessä sähköpostitse osoitteeseen sari.sarkomaa@eduskunta.fi.

Julkaistu

Tiedote 30.12.2013
Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen kansanedustaja ja Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa kannustaa vanhempia lukutalkoisiin lasten lukutaidon edistämiseksi. Heikentynyttä lukutaitoa ja vähenevää kiinnostusta lukemiseen ei saa jättää vain opettajien harteille, vaikka totta kai asia on otettava vakavasti varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kehittämisessä. Lukemisen merkitystä on hyvä miettiä joka kodissa. Arjessa tehdyt asiat voivat joskus olla paljon tehokkaampia kuin valtiovallan säädökset ja hankkeet. Lukutalkoot on myös talouden tiukassa tilanteessa keino, joka ei maksa mitään. Sarkomaa muistuttaa, että ovi lukemisen maailmaan avataan yhteisen lukemisen avulla ja tässä vanhemmilla ja muilla lasten läheisillä aikuisilla on päävastuu.

Sarkomaa painottaa erityisesti kotona lukemista. Vanhempien rooli on avainasemassa lasten kiinnostuksessa lukemiseen. Lapselle lukeminen on monin tavoin merkityksellistä lapsen koko kehitykselle. Kun luemme lapselle, vahvistamme lapsen kielen kehitystä, tulevaa lukutaitoa ja kiinnostusta lukemiseen. Lapselle lukeminen ja yhdessä lukeminen lapsen opittua lukemaan auttavat lapsen koulunkäyntiä ja helpottavat tulevaisuudessa hänen oppimistaan. Kun lapselle on luettu, tulee kirjasta ystävä, joka kulkee mukana koko elämän.

Sarkomaa pitää vakava koko maamme sivistyksen ja osaamisen kannalta sitä, että nuorten lukutaito on heikentynyt ja kiinnostus lukemista kohtaan on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Heikkoja osaajia on aiempaa enemmän ja erinomaisia puolestaan aiempaa vähemmän. Samaan aikaan niiden nuorten osuus, jotka eivät lue läksyjen lisäksi lainkaan vapaa-ajallaan, on merkittävästi kasvanut. Sarkomaa muistuttaa, että lukeminen on kaiken oppimisen perusta.

Sarkomaa pitää välttämättömänä, että Suomessa löydetään monipuolisia keinoja innostaa lapsia lukemaan. Koulujen lukuharjoitukset ja kirjailijavierailut, kirjallisuuskerhot, koulujen kirjastot sekä yhteistyö yleisten kirjastojen kanssa ovat asioita, joita joka koulussa tulisi vaalia. Kirjastojen kanssa tehtävä yhteistyö olisi hyvä olla osa jokaisen päiväkodin arkea. Päiväkodit ja koulut voivat osaltaan innostaa ja kannustaa perheitä yhteiseen lukuharrastukseen.

Lisätietoja:

Sari Sarkomaa
puh. 050 511 3033

Julkaistu

Valtaosa meistä suomalaisista on kirjastojen ja kirjojen ystäviä. Suomessa käytetään kirjastoja eniten kaikista Pohjoismaista. Yleisten kirjastojen vuosittainen lainausmäärä oli vuonna 2012 noin 95 000 000. On ikävä tosiasia, että työ ei rahallisesti kiitä kirjan tekijää kohtuudella. Yhdestä lainatapahtumasta tekijä saa korvausta vain muutaman sentin. Esimerkiksi Tanskassa lainauskorvausmäärärahat ovat yli seitsemän kertaa enemmän kuin Suomessa.

Suomessa teosten lainamääriin perustuvat korvaukset ovat olleet käytössä vasta vuodesta 2007. Muissa Pohjoismaissa vastaavia korvauksia on maksettu jo usean vuosikymmenen ajan. Vuokraus- ja lainausdirektiivi implementoitiin aikanaan 1990-luvun puolivälissä Suomeen epäonnistuneesti. Silloin tekijöille säädettiin oikeus lainauskorvaukseen, mutta kaikki merkittävää lainaustoimintaa harjoittavat kirjastot vapautettiin korvauksen maksamisesta.

Vuonna 2004 Suomi sai Euroopan yhteisön komissiolta virallisen huomautuksen vuokraus- ja lainausdirektiivin virheellisestä implementoinnista. Suomessa tehtiin syksyllä 2006 pikaisella lainvalmistelulla muutos tekijänoikeuslakiin, jonka seurauksena yleiset kirjastot poistettiin poikkeuksen piiristä. Tässä yhteydessä eduskunta kiinnitti huomiota siihen, että lainauskorvausmääräraha oli huomattavan pieni suhteessa yleisten kirjastojen vuosittaisiin lainamääriin.

Kirjallisuuden lainaamisesta yli viidesosa tapahtuu tutkimusta ja opetustoimintaa palvelevista kirjastoista, jotka Suomessa ovat edelleen korvauksen ulkopuolella. Muissa Pohjoismaissa opetus- ja tutkimuskirjastot ovat pääsääntöisesti mukana lainaluvuissa ja korvauksen piirissä. Eduskunta on useasti edellyttänyt, että tutkimus- ja opetustoimintaa palvelevat kirjastot liitetään tekijänoikeuslain lainauskorvausjärjestelmään. Tämä on välttämätöntä opetus- ja tutkimuskirjallisuuden tekijöiden omaisuuden suojan ja yhdenvertaisen kohtelun kannalta.

Lainauskorvausjärjestelmän alkuvuosina lainauskorvauksiin oli käytettävissä 3 milj. euroa, mutta sen jälkeen siihen on tehty pieniä korotuksia usein eduskunnan valtiovarainvaliokunnan vaateesta ja aloitteesta. Vuonna 2013 määräraha oli 3,8 milj. euroa. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostossa lisäsimme vuoden 2014 budjettiin lainauskorvausten korottamiseen 100 000 euroa. Määrärahalisäyksen lisäksi toistimme linjauksemme, että lainauskorvausten tasoa on pyrittävä edelleen nostamaan ja että tiukasta taloustilanteesta huolimatta on löydettävä keinot lainauskorvauksen laajentamiseen tutkimus- ja opetuskirjastoista tapahtuvaan lainaamiseen.

Tämä on vahva viesti opetus- ja kulttuuriministeriölle ja koko hallitukselle. Suomalainen kirjallisuus on asia, josta meillä suomalaisilla on päävastuu, jota emme voi ulkoistaa.

Vaateellemme antaa vahvan tuen Euroopan unionin tuomioistuin, joka on ottanut kesäkuussa 2011 antamassaan tuomiossa kantaa vuokraus- ja lainausdirektiiviin sekä kohtuullisen korvauksen määräytymiseen. Tuomiossa korostetaan, että jos tekijältä poistetaan mahdollisuus kieltää teostensa lainaaminen, niin se edellyttää sen turvaamista, että tekijät saavat lainaamisesta korvauksen.

Laadukas suomalainen kirjallisuus tarjoaa kirjastolaitokselle sisällön samalla mahdollistaen sen olemassaolon. Tekijän palkka koostuu erilaisista tekijänpalkkiokorvauksista, joita hän saa teostensa käyttämisestä. Siksi on erittäin tärkeää, että nämä korvaukset ovat kohtuullisia. Syksyllä 2012 yli 5 300 tekijää ja kirjallisuuden ystävää allekirjoitti lainauskorvausmäärärahojen korottamista koskevan vetoomuksen, joka luovutettiin ministeri Arhinmäelle.

Turvaamalla tekijöille kohtuullisen korvauksen näiden sisältöjen lainaamisesta, voidaan samalla turvata tekijöiden mahdollisuus keskittyä luovaan työhön. Hallitusohjelmassa painotetaan, että tekijänoikeuslailla säädetään nykyistä tarkemmin tekijänoikeuksien käytöstä suoritettavasta kohtuullisesta korvauksesta. Oikeus kohtuulliseen korvaukseen tulee turvata myös silloin, kun teoksia käytetään kirjastoissa. On oikeudenmukaista ja viisasta suomalaisen sivistyksen ja kirjallisuuden kannalta, että kirjailijoiden työ kannattaa.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja (kok)
valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston jäsen
www.sarisarkomaa.fi