Lakialoite LA 9/2023

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Lakialoitteessa ehdotetaan palliatiivisen hoidon asiantuntijatyöryhmän loppuraportin suositusten mukaisia muutoksia terveydenhuoltolakiin (1326/2010). Lain 4 lukuun lisättäisiin uusi 24 a §, jossa säädettäisiin voimassa olevaa lakia laajemmin hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän velvollisuudesta järjestää palliatiivinen hoito ja saattohoito. Lisäksi ehdotetaan, että terveydenhuoltolain 6 luvun 50 §:n 1 momentti muutetaan siten, että kiireelliseen hoitoon mukaan luettavia palveluja koskevaa listaa täydennetään saattohoidolla ja psykososiaalista tukea koskeva termi korvataan laajemmalla sosiaalinen tuki -termillä. 

PERUSTELUT

Palliatiivinen hoito on parantumatonta, etenevää sairautta sairastavan potilaan aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa. Sen tavoitteena on vähentää kärsimystä ja vaalia elämänlaatua. Palliatiivinen hoito voi kestää vuosia. Saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe. Yhteiskunnan on turvattava jokaiselle oikeus hyvään hoitoon myös elämän loppuvaiheessa.  

Palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa koskeva lainsäädäntö ei ole Suomessa ajan tasalla. Sääntely on osin eri säädöstasoilla päällekkäistä, eikä sääntely esimerkiksi tue riittävällä tavalla terveydenhuoltoalan ohjaus- ja valvontakeinojen ja sanktioiden tehokasta käyttöä.  

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa on sitouduttu varmistamaan elämän loppuvaiheen arvokkuus ilman kärsimystä ja yksilölliset tarpeet huomioiden. Hallitusohjelmassa sitoudutaan toteuttamaan tarpeelliset erityisjärjestelyt hyvälle palliatiiviselle hoidolle ja saattohoidolle hoitopaikasta riippumatta. Hallitusohjelmassa on sitouduttu selkiyttämään säädöksiin oikeus saattohoitoon sekä varmistamaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaaminen ja saatavuus sekä omaisten huomioiminen. Tarpeelliset erityisjärjestelyt hyvälle saattohoidolle ja palliatiiviselle hoidolle toteutetaan riippumatta siitä, tapahtuuko hoito kotona, palvelutalossa tai sairaalassa, kielelliset sekä kulttuuriset tarpeet huomioiden ja eriasteiset vammaisuudet huomioiden. 

Voimassa olevassa terveydenhuoltolain 24 §:ssä säädetään hyvinvointialueiden velvollisuudesta järjestää alueensa asukkaiden sairaanhoitopalvelut, joihin kuuluvat myös palliatiivinen hoito ja saattohoito. Saman pykälän 2 momentin mukaan sairaanhoito on toteutettava yhtenäisten hoidon perusteiden mukaisesti, ja niissä määritetään palliatiivisen hoidon ja saattohoidon porrastus.  

Keskittämisasetuksen perustelumuistion mukaan erityisvastuualueiden yliopistosairaaloiden tulee suunnitella vaativan palliatiivisen hoidon järjestelyt alueellaan valtakunnallisesti yhtenäisten hoidon perusteiden mukaan. Keskittämisasetuksen toteuttamisen ja yhtenäisten hoidon perusteiden seuranta kuuluu asetuksen 8 §:n mukaan sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimivalle kansalliselle koordinaatioryhmälle.  

On ilmeistä, että palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa koskevat säädökset ja määräykset olisivat tosiasiassa päällekkäisiä jo nyt voimassa olevan sääntelyn kanssa, mutta säädöstason nostaminen korostaisi sääntelyn merkitystä sekä voisi tehostaa terveydenhuoltoalan ohjaus- ja valvontakeinojen ja sanktioiden käyttöä. 

Elämän loppuvaiheen asiantuntijatyöryhmä asetti säädöstyöryhmän harkitsemaan palliatiivista ja saattohoitoa koskevan erillislainsäädännön tarvetta ja luonnostelemaan mahdollisia säädösehdotuksia. Säädöstyöryhmän näkemyksen mukaan palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta ei tarvita erillistä uutta lakia, vaan lisäykset voidaan sisällyttää olemassa oleviin terveydenhuollon säädöksiin. 

Elämän loppuvaiheen asiantuntijatyöryhmä kannatti säädöstyöryhmän valmistelemia säädösehdotuksia ja esittää muutoksia lainsäädäntöön yksimielisesti. Työryhmä saavutti yksimielisyyden myös siitä, että pelkästään suositusluonteinen sääntely ei ole riittävän vahvaa tai sitovaa. Tämän lakialoitteen ehdotukset perustuvat työryhmän ehdotuksiin. 

Työryhmätyössä esitettiin muutoksia myös potilaslakiin ja sairausvakuutuslakiin. Raportin asiantuntijaryhmän näkemyksen mukaan "potilaslain sääntely hoitotahdosta ei ole riittävän selkeä. Ennen kuin potilaslain kokonaisuudistusta toteutetaan, on tarpeen säätää hoitotahdosta nykyistä tarkemmin osana palliatiivisen hoidon sääntelyä". Sairausvakuutuslain osalta asiantuntijatyöryhmä katsoi, että "Suomessa olisi harkittava Ruotsin mallin mukaista lainsäädäntöratkaisua, jossa turvataan tuki henkilöille, jotka hoitavat vakavasti sairasta läheistään". Esityksessä sairausvakuutuslain erityishoitoraha, joka korvaa lyhytaikaista tai tilapäistä ansionmenetystä, laajennettaisiin koskemaan myös osallistumista vakavasti sairaan läheisen saattohoitoon. Esitykset ovat perusteltuja, mutta ne eivät sisälly tähän lakialoitteeseen. 

Säännöskohtaiset perustelut  

24 a § 

Aloitteessa ehdotetaan, että uudessa terveydenhuoltolain 24 a §:ssä säädettäisiin nykyisen sairaanhoitoa koskevan 24 §:n jälkeen erikseen palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin hyvinvointialueen velvollisuudesta järjestää palliatiivinen hoito ja saattohoito. Momentissa määriteltäisiin palliatiivinen eli oireita lievittävä hoito potilaan aktiiviseksi kokonaisvaltaiseksi elämän loppuvaiheen hoidoksi erityisesti, kun kuolemaan johtava tai henkeä uhkaava sairaus tai vamma aiheuttaa potilaalle kärsimystä ja heikentää hänen elämänlaatuaan. Saattohoito määriteltäisiin osaksi palliatiivista hoitoa ja ajoittuvaksi oletetun kuolinhetken välittömään läheisyyteen.  

Lisäksi 1 momentissa säädettäisiin palliatiivinen hoito ja saattohoito järjestettäväksi porrasteisesti osaamistasojen perustason, erityistason ja vaativan erityistason laatukriteereiden mukaisesti ja siten, että valtakunnallisesti tasa-arvoinen ja tarvelähtöinen hoitoon pääsy turvataan. Hyvinvointialueilla olisi ehdotuksen mukaan oltava monipuoliset ja moniammatilliset erityistason palliatiiviset keskukset, jotka tarjoavat erityistason avo- ja vuodeosastopalveluita sekä vastaavat konsultaatio- ja päivystystuen järjestämisestä ympärivuorokautisesti. Hyvinvointialueilla tulisi myös olla koko alueen kattavat palliatiiviset kotisairaalaverkostot, joita koskevien palvelujen on oltava saatavilla ympärivuorokautisesti.  

Pykälän 2 momentin mukaan yliopistollisissa sairaaloissa olisi oltava palliatiiviset keskukset, jotka vastaavat vaativan erityistason palliatiivisen hoidon palveluista koko erityisvastuualueella ja lasten ja nuorten palliatiivisen hoidon ja saattohoidon toteuttamissuunnitelmien laadinnasta.  

Pykälän 3 momentti sisältäisi tarkempien säännösten antamista koskevan asetuksenantovaltuuden. Momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon palveluiden tuottamisesta ja laadun parantamisesta. Asetuksen keskeinen sisältö voisi vastata sääntelyä, joka nykyään sisältyy yhtenäisiin kiireettömän hoidon perusteisiin palliatiivisen hoidon asiantuntijatyöryhmän loppuraportin suosituksen mukaisesti.  

50 § 

Voimassa olevan terveydenhuoltolain 50 §:n 1 momentin 1. virkkeen mukaan kiireellinen sairaanhoito, mukaan lukien kiireellinen suun terveydenhuolto, mielenterveyshoito, päihdehoito ja psykososiaalinen tuki, on annettava sitä tarvitsevalle potilaalle hänen asuinpaikastaan riippumatta. Aloitteessa ehdotetaan, että luetteloa täydennetään siten, että kiireelliseen sairaanhoitoon luetaan mukaan myös saattohoito. Lisäksi psykososiaalista tukea koskeva termi korvattaisiin laajemmalla sosiaalinen tuki -termillä.  Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella ehdotan,että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki terveydenhuoltolain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan terveydenhuoltolain (1326/2010) 50 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1281/2022, sekä  lisätään lakiin uusi 24 a § seuraavasti: 

24 a § Palliatiivinen hoito ja saattohoito 

Hyvinvointialueen on järjestettävä palliatiivinen hoito ja saattohoito. Palliatiivisella eli oireita lievittävällä hoidolla tarkoitetaan potilaan aktiivista kokonaisvaltaista elämän loppuvaiheen hoitoa erityisesti, kun kuolemaan johtava tai henkeä uhkaava sairaus tai vamma aiheuttaa potilaalle kärsimystä ja heikentää hänen elämänlaatuaan. Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa, ja se ajoittuu oletetun kuolinhetken välittömään läheisyyteen. Palliatiivinen hoito ja saattohoito järjestetään porrasteisesti osaamistasojen perustason, erityistason ja vaativan erityistason laatukriteereiden mukaisesti ja siten, että valtakunnallisesti tasa-arvoinen ja tarvelähtöinen hoitoon pääsy turvataan. Hyvinvointialueilla on oltava monipuoliset ja moniammatilliset erityistason palliatiiviset keskukset, jotka tarjoavat erityistason avo- ja vuodeosastopalveluita sekä vastaavat konsultaatio- ja päivystystuen järjestämisestä ympärivuorokautisesti. Hyvinvointialueilla tulee myös olla koko alueen kattavat palliatiiviset kotisairaalaverkostot, joita koskevien palvelujen on oltava saatavilla ympärivuorokautisesti.  Yliopistollisissa sairaaloissa on oltava palliatiiviset keskukset, jotka vastaavat vaativan erityistason palliatiivisen hoidon palveluista koko erityisvastuualueella ja lasten ja nuorten palliatiivisen hoidon ja saattohoidon toteuttamissuunnitelmien laadinnasta.  Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon palveluiden tuottamisesta ja laadun parantamisesta.  

50 § Kiireellinen hoito 

Kiireellinen sairaanhoito, mukaan lukien saattohoito, kiireellinen suun terveydenhuolto, mielenterveyshoito, päihdehoito ja sosiaalinen tuki, on annettava sitä tarvitsevalle potilaalle hänen asuinpaikastaan riippumatta. Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan äkillisen sairastumisen, vamman, pitkäaikaissairauden vaikeutumisen tai toimintakyvyn alenemisen edellyttämää välitöntä arviota ja hoitoa, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista. Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan myös päihteiden käytöstä johtuvaa välitöntä vieroitushoidon tarvetta.   Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois  Voimaantulopykälä tai –säännös alkaa Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.  Lakiehdotus päättyy Helsingissä 12.10.2023 Sari Sarkomaa kok 

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa esittää Kela-korvauksen palauttamista yksityisillä klinikoilla annettuihin hedelmöitymishoitoihin.

Tiedote 16.10.2023

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa esittää Verkkouutisten blogissa Kela-korvauksen palauttamista yksityisillä klinikoilla annettuihin hedelmöitymishoitoihin.

Syntyvyys on laskenut Suomessa yhtäjaksoisesti 2010-luvun alusta tähän päivään. Viime vuonna syntyi 44 951 lasta. Kokonaishedelmällisyysluku 1,32 on maamme 1900-luvulta aloitetun mittaushistorian matalin.

Ensisynnyttäjien keski-ikä on maassamme noussut tasaisesti ja samoin lapsettomuusongelmat.

Hedelmöityshoidot ovat tulleet yhä tärkeämmiksi keinoiksi saada lapsi. Väestöliiton Perhebarometrin mukaan valtaosa suomalaisista toivoo noin kahta lasta.

”Ikääntyvässä Suomessa on viisasta tavoitella sitä, että perheet voisivat saada toiveissaan olevan lapsimäärän. Lapsien syntymistä ei pitäisi ainakaan vaikeuttaa, kuten Marinin hallitus teki poistuessaan hedelmöitymishoidoista Kela-korvauksen,” sanoo Sarkomaa.

Nyt monia lapsesta haaveilevia järkyttänyt leikkaus on mahdollista perua. Hallitusneuvotteluissa sovimme Kela-korvauksien nostosta sekä uuden korvausmallin luomisesta. Osana uuden mallin rakentamista olisi perusteltua palauttaa hedelmöityshoidot Kela-korvauksen piiriin.

Hedelmöityshoidoista saatu Kela-korvaus on tukenut lapsitoiveen toteutumista niille, joilla ei ole ollut mahdollisuutta päästä julkisten hoitojen piiriin. Kela-korvauksen poistaminen nosti yksityisellä klinikalla käyvän hedelmöityshoidon maksuja. Osalle perheistä leikkaus johti lapsihaaveista luopumiseen.

”Korvauksen poisto pidentää entisestään julkisen terveydenhuollon hedelmöityshoidon jonoja, jolloin yhä harvempi saa hoitoja ja yhä useampi rajataan hoitojen ulkopuolelle. Tämä on lannistava viesti niille, jotka hedelmöityshoitoja tarvitsevat,” Sarkomaa sanoo.

Ennen Kela-korvauksen poistoa noin 45 prosenttia kaikista hedelmöityshoidoista Suomessa tehtiin yksityisillä klinikoilla. Lahjoitetuilla sukusoluilla tehtävistä hoidoista yksityisen puolen osuus oli jopa yli 75 prosenttia. Hedelmöityshoitojen avulla syntyi vuonna 2020 noin 2400 lasta, mikä on 4,9 prosenttia kaikista syntyneistä.

Tahaton lapsettomuus koskettaa Suomessa joka viidettä hedelmällisessä iässä olevaa.  On hyvä pohtia, tarjotaanko Suomessa ylipäätään tarpeeksi hedelmöityshoitoja julkisessa terveydenhuollossa. Nyt monella jää lapsitoive toteutumatta, mikä näkyy myös Pohjoismaiden matalimpana hedelmällisyyslukuna.  

”Hallitusneuvotteluissa tehtäväksi sovittu väestöpoliittinen selonteko, jossa etsitään syntyvyyteen positiivisesti vaikuttavia toimenpiteitä, on erityisen tervetullut,” päättää Sarkomaa.

Lisätietoja: Sari Sarkomaa 050 511 3033

7.10.2023 Tiedote

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa pitää sote-, pelastus-, kasvatus- ja opetusalojen turvallisuustilannetta hälyttävänä.

Sarkomaa kirittää pääministeri Petteri Orpon hallitusta viemään ripeästi eteenpäin hallitusohjelman välttämättömiä ja tervetulleita kirjauksia työturvallisuuden ja työelämän väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisemiseksi.

Väkivalta ei kuulu työpäivään. On vakava tosiasia, että väkivalta ja sen uhka ovat lähes päivittäisiä ongelmia näiden alojen työpaikoilla. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö Tehyn tuoreimman tutkimuksen mukaan 69 prosenttia vastaajista on kokenut työssään väkivaltaa tai sen uhkaa. Väkivaltaa on esiintynyt esimerkiksi potkimisena, lyömisenä ja jopa tappouhkauksina, Sarkomaa toteaa.

On kiitettävää, että hallitusneuvotteluissa ymmärrettiin tarve toimille sote- ja pelastusalan työturvallisuuden parantamiseksi. Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut muun muassa vahvistamaan hoito- ja pelastushenkilökunnan oikeussuojaa työhön liittyvissä väkivaltatilanteissa. Työntekijöiden oikeussuoja vastaisi jatkossa virkamiehen suojaa, Sarkomaa sanoo.

Sarkomaa pitää tärkeänä, että asiasta saadaan esitykset eduskuntaan mahdollisimman pian. Tarve muutokselle on ollut jo pitkään huutava.

Sarkomaa esittää, että Suomeen perustettaisiin sote-, pelastus-, kasvatus- ja opetusaloja kokonaisuudessaan koskeva valtakunnallinen työturvallisuushanke, joka toteutettaisiin sosiaali- ja terveysministeriön, opetusministeriön, oikeusministeriön ja sisäministeriön tiiviinä yhteistyönä.

Tavoitteena olisi kartoittaa alojen väkivaltatilannetta ja luoda toimintamalli, jolla väkivaltaa voidaan konkreettisesti ennaltaehkäistä. Työryhmään tulisi koota keskeiset työntekijöiden ja työnantajien edustajat. Sarkomaa esittää, että hallitus nimeäisi työryhmän viipymättä. Esimerkiksi Tehy on perustellusti esittänyt vastaavan kaltaisen työryhmän perustamista.

Sarkomaa korostaa myös, että väkivaltatilanteisiin on kyettävä puuttumaan nykyistä huomattavasti tehokkaammin. Tehyn tuoreimmassa tutkimuksessa 39 prosenttia vastaajista kertoi, ettei väkivaltatilanteesta eteenpäin kertominen johtanut minkäänlaisiin jatkotoimenpiteisiin. Sarkomaa kirittääkin kuntia ja hyvinvointialueita sekä muita työnantajia lisätoimiin väkivallan kitkemiseksi työpaikoilta. Työpaikkojen turvallisuudesta huolehtiminen on keskeinen toimi alojen pito- ja vetovoiman vahvistamisessa.

Työnantajien toimenpiteillä voidaan merkittävästi vähentää henkilöstöön kohdistuvaa väkivaltaa ja sen uhkaa. Nykyinen sääntely työnantajan puuttumisvelvollisuudesta väkivaltatilanteissa ei ole riittävän tiukkaa ja täsmällistä. Lainsäädännön pitäisi paremmin tukea tavoitetta työpaikkojen ehdottomasta nollatoleranssista väkivallan ja sen uhan suhteen, Sarkomaa sanoo.

Lisätietoja: Sari Sarkomaa 050 511 3033

Tiedote 4.10.2023

– Syövästä selviytymisessä on alueellisia ja sosio-ekonomisia eroja. Syöpäpotilaiden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että jokainen potilas voi saada sairauteensa vaikuttavaa hoitoa alueesta ja taustastaan riippumatta. Samalla terveydenhuollon kestävyyden kannalta on tärkeä varmistaa hoitojen kustannusvaikuttavuus. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi ja yhteensovittamiseksi tarvitaan kansallisia syövän laaturekistereitä ja kansallista syöpästrategiaa, painottaa eduskunnan syöpäverkoston puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Sarkomaa.

– Suomi tarvitsee kansallisen syöpästrategian, jotta kasvavaan syöpämäärään voidaan varautua. Syöpä yleistyy vauhdilla. Kun vuonna 2021 syöpään sairastui 36 500 suomalaista, vuonna 2040 luku on 48 200. Syövän vuoksi menetetään vuosittain liki 200 000 elinvuotta, kertoo eduskunnan syöpäverkoston varapuheenjohtaja, kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta.

Syövänhoito kehittyy koko ajan, minkä ansiosta yhä useampi potilas selviytyy syövästään. Uudet lääkkeet ovat kuitenkin kalliita. Samaan aikaan potilaat ovat osin eriarvoisessa asemassa: hoitokäytännöt ja käytettävissä olevat lääkkeet voivat vaihdella eri alueilla.

Kansallisella syöpästrategialla tarkoitetaan yhteisiä linjauksia syövän ehkäisyn, diagnostiikan ja hoidon, potilaiden psykososiaalisen ja kuntoutumisen tuen sekä syöpätutkimuksen tulevaisuudesta. Strategian tavoitteena on ehkäistä syöpätapauksia ja syöpäkuolemia, parantaa potilaiden elämänlaatua sekä varmistaa resurssien paras ja kustannusvaikuttavin käyttö. Maailman terveysjärjestö WHO on jo pitkään suositellut syöpästrategian laatimista. Strategioita on laadittu ympäri maailmaa. EU-maista syöpästrategia löytyy miltei jokaisesta, ja myös EU:lla on oma syöpästrategiansa.

– Kansallinen syöpästrategia sopii erinomaisesti hallitusohjelman tavoitteisiin parantaa sote-sektorin vaikuttavuutta. Hoitokäytäntöjen yhtenäistäminen, keskittyminen kustannusvaikuttavimpiin menetelmiin, syöpien ehkäisy ja potilaiden toimintakyvyn parantaminen ovat kaikki keinoja, jotka vähentävät syöpien sote-sektorille aiheuttamaa kuormaa, selittää Syöpäjärjestöjen pääsihteeri Juha Pekka Turunen.

Eduskunnan syöpäverkosto kannustaa sosiaali- ja terveysministeriötä käynnistämään kansallisen syöpästrategian laatimisen. Työhön tarvitaan valtioneuvoston sitoutuminen sekä hyvä edustus syövän hoidon ja ehkäisyn ammattilaisia, tutkijoita, potilaita ja kansalaisyhteiskuntaa.

Eduskunnan syöpäverkosto järjestäytyi

Eduskunnan syöpäverkosto piti järjestäytymiskokouksensa tänään ja valitsi puheenjohtajakseen kansanedustaja Sari Sarkomaan (kok.) ja varapuheenjohtajakseen kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan (sd.). Verkoston kumppanina ja sihteerinä toimii Syöpäjärjestöt. Verkosto on avoin kaikille kansanedustajille.

– On merkittävää, että kansanedustajat yli puoluerajojen ovat sitoutuneet työhön syöpäpotilaiden hyväksi sekä syövän ehkäisemiseksi. Liki 40 % suomalaisista tulee elämänsä aikana sairastumaan syöpään. On sekä inhimillisesti että sote-sektorin kestävyyden kannalta olennaista, että löydämme keinot ehkäistä syöpiä ja hoitaa potilaita parhaalla ja kustannusvaikuttavammilla tavalla. Tähän tarvitsemme yhteistä rintamaa myös päättäjien keskuudessa, korostaa Syöpäjärjestöjen Turunen.

Lisätiedot:

Eduskunnan syöpäverkoston puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Sarkomaa, sari.sarkomaa@eduskunta.fi, 050 511 3033

Eduskunnan syöpäverkoston varapuheenjohtaja, kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta, eeva-johanna.eloranta@eduskunta.fi, 050 5232 309

Syöpäjärjestöjen pääsihteeri Juha Pekka Turunen, juhapekka.turunen@cancer.fi, 050 571 4577

Eduskunnan syöpäverkoston sihteeri, Syöpäjärjestöjen yhteiskuntasuhdepäällikkö Sini Terävä, sini.terava@cancer.fi, 050 513 5083