Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

Kirjoitan kuukausittain kirjeen ajankohtaisista asioista.

Saat kuukausikirjeen täyttämällä lomakkeen tai ottamalla minuun yhteyttä. Ohessa näet viimeisimmän kuukausikirjeeni.

Sarin eduskuntaterveiset

Arvoisa vastaanottaja,

Euroopan talousvaikeudet ja oman taloutemme tasapainottaminen värittävät vahvasti eduskuntatyötä. Vaikka ajat ovat vaikeat, on tärkeä katsoa eteenpäin ja rakentaa parempaa tulevaisuutta. Palveluiden ja kuntarakenteen uudistaminen on ollut talousasioiden lisäksi keskeisimpiä asioita työlistallani. Aivan erityisesti olen tehnyt työtä terveydenhuollon uudistamisen ja vanhuspalvelulain edistämiseksi. Myös peruskoulun tuntijakouudistusesityksen oikealle tolalle saaminen on vaatinut paljon työtä.

Metropolilinjaukset eivät olleet napakymppi

Eduskunnalle kesäkuun alussa annetun kuntatiedonannon metropolilinjaukset eivät ole napakymppi. Mielestäni metropolialueella on tehtävä ensin kuntajakoselvitys, eikä pidä sännätä suoraan hallintorakenteiden selvittelyyn ja ”himmelihommiin”. Kun kuntarakenne on selvillä, sen jälkeen voidaan selvittää, tarvitaanko ja millaista välitason ohjausta tai koordinaatiota.

Tiiviimpi ja elinvoimaisempi metropolialue ei ole vain asukkaidensa, vaan myös koko Suomen etu. Vaikka kaikki pääkaupunkiseudun ja metropolialueen kunnat eivät olleet valmiina kuntajakoselvityksiin, mielestäni alueemme ihmisillä on kuitenkin oikeus tietää kuntien yhdistymisen ja tiiviin yhteiselon vaikutukset omaan elämäänsä. Kun ihminen tarvitsee terveyspalveluja, päivähoitoa tai vanhustenhuoltoa, silloin olennaista on se, että palvelun saa, eikä se missä kuntaraja kulkee.

Terveydenhuolto on ihmistä varten

Pakko on sanoa, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen osalta tiedonanto on pettymys. Hallitusohjelmakirjauksiin ei ole tullut uusia linjauksia. Nyt on peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) käärittävä hihansa. Uudistuksen on oltava sellainen, ettei se vaaranna HUS-alueella tehtyä hyvää työtä. Kiireisintä on saada terveysasemat toimimaan ja painopiste terveydenedistämiseen ja ennaltaehkäisyyn.

Kävimme toukokuun lopulla johtamani kunta- ja terveysjaoston kanssa tutustumassa Ruotsin terveydenhuoltoon. Ehdotin eduskuntapuheenvuorossani, että hallitus ottaisi valmisteluun Ruotsissa sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluiden järjestämisessä käytössä olevan mallin.

Ruotsissa otettiin vuonna 2009 käyttöön ns. Vård val ja Fritt val –lainsäädännöt.
Uudistuksen myötä perusterveydenhuollossa ja hoiva-alalla on saatu samalla rahalla enemmän. Palveluntuottajia kannustetaan hoitamaan potilas mahdollisimman laadukkaasti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Tuottavuus on kasvanut samalla kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet. Myös uusia terveydenhuollon ja hoiva-alan palveluyrityksiä on syntynyt runsaasti.

Palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaan. Olennaista on myös, että palveluntuottajalle maksettava korvaus seuraa potilaan mukana. Korvausjärjestelmä ei myöskään erottele yksityistä ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina. Mielestäni meillä ei ole varaa olla arvioimatta, miten vastaava järjestelmä toimisi meidän oloissamme.

Askel eteenpäin Lastensairaalan rahoituksessa

Lastenklinikan ja Lastenlinnan tilat ovat aikansa eläneet. Olen kannustanut peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonia (sd.) perustamaan ripeästi työryhmän pohtimaan valtiovallan osallistumista Lastensairaalan rahoitukseen. Asia on edennyt, ja sosiaali- ja terveysministeriöön on toukokuussa perustettu työryhmä selvittämään lasten erikoissairaanhoitoa ja HUS:n Lastensairaalan rahoitusta.

Kesäkuussa otetaan taas yksi askel eteenpäin uuden lastensairaalan edistämisessä, kun Lastensairaalan tukiyhdistys perustetaan tiistaina 19.6. Paikalla on paljon meitä lastensairaala-asiaan sitoutuneita ihmisiä. Uuden yhdistyksen tarkoituksena on tukea hankkeen edistymistä sekä johtaa lahjoitusvaroja hankkeelle keräävän Lastensairaalan tukisäätiön perustamiseen.

Lähiruokaa edistämässä - Tervetuloa tapaamaan!

Eduskunnan lähiruokakerhon varapuheenjohtajana toivotan Sinut lämpimästi tervetulleeksi seminaariin ”Lähiruokaa julkisiin keittiöihin.”
Tilaisuus järjestetään eduskunnan pikkuparlamentin Kansalaisinfossa, ke 20.6.2012 klo 15 – 16.30, sisäänkäynti Arkadiankatu 3, Mannerheimintien puoleiselta aukiolta.

On kaikkien etu, että saamme kotimaista ruokaa ruokapöytiimme. Ihminen on mitä hän syö, mutta myös Suomi ja koko maapallomme on monin tavoin sellainen, mitä syömme. Ravinnon koko ketju muodostaa noin kolmanneksen kaikista kulutuksen ympäristövaikutuksista. Lähiruoan ja luomun käyttöä edistämällä edistämme samalla terveyttä, kotimaista työllisyyttä sekä yrittäjyyttä ja olemme ympäristöystävällisiä.

Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan suomalaisen lähi- ja luomuruoan merkityksestä ja siitä, mitä voimme tehdä edistääksemme lähiruoan käyttöä. Lisätietoja seminaarista kotisivuiltani www.sarisarkomaa.fi

------------------
Eduskunta jää istuntotauolle todennäköisesti juhannuksesta. Heinäkuussa purjehdimme koko perheen voimin Itämeren aalloilla ja elokuussa olen taas työn ääressä.

Toivotan aurinkoista kesää Sinulle ja läheisillesi!

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja
Helsingin kaupunginvaltuutettu
sari.sarkomaa@eduskunta.fi
www.sarisarkomaa.fi
050 511 3033

Julkaistu

Kesäkuu 2012 / Kirjoitus Elävä Helsinki -lehdessä

Perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Siksi myös päivähoidossa on oltava erilaisia vaihtoehtoja ja valinnanmahdollisuuksia. Kunnallisia ja yksityisiä päiväkoteja, perhepäivähoitoa sekä kotihoitoa tarvitaan. Helsingissä on tällä valtuustokaudella korotettu kokoomuksen vaalilupauksen mukaisesti kotihoidontuen ja yksityisen hoidon tuen Helsinki-lisää. Helsinki-lisän kehittämistä on viisasta jatkaa niin perheiden kuin Helsingin palveluiden kehittämisen kannalta.

Myös päivähoitomuotojen sisällä tarvitaan joustoa, jotta sujuva arki olisi kaikissa perheissä mahdollista. Tämän vaalikauden yksi keskeisistä uudistuksista on yli 30 vuotta vanhan päivähoitolain uudistaminen. Lasten kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että päivähoidon aikuisilla on riittävästi aikaa joka lapselle. Lapset ja perheet ovat erilaisia, mutta samanarvoisia.

Alle kouluikäisten helsinkiläisten lasten määrä kasvaa vauhdilla. Monella alueella on ollut pula päivähoitopaikoista. On aivan välttämätöntä, että päiväkoteja rakennetaan ilman viivyttelyä sinne missä on lapsia. Perheiden ja varsinkin lasten, mutta myös ympäristön kannalta on olennaista, että hoitopaikka on riittävän lähellä. Meidän on myös huolehdittava kaupunkimme leikkipuistoista. Niillä on merkittävä rooli perheiden arjessa.

Monilla helsinkiläisillä perheillä on ollut huolena pienten koululaisten yksinäiset iltapäivät. Aiemmin ei kaikille iltapäivähoitoon hakeutuville tokaluokkalaisille löytynyt paikkaa ja siksi kokoomuksen johdolla suuntasimme tämän vuoden budjettiin lisävoimavaroja iltapäivähoitoon. Voimavaroja lisättiin, jotta jokainen eka- ja tokaluokkalainen hakija saisi syksyllä koulujen alkaessa paikan iltapäivätoimintaan. Hyvä asia on se, että Opetushallituksen laatiman seurannan mukaan iltapäivätoiminta on järjestetty hyvin Helsingissä. Vaikka arviointituloksemme olivat verrattain hyvät, on meillä vielä paljon tehtävää. Etenkin iltapäivähoidon liikuntamahdollisuuksia ja yhteistyötä koulun kanssa on lisättävä.

Lapsiystävällinen Helsinki on hyvä Helsinki kaikille. On kaikkien etu, että kaupunkimme on viihtyisä paikka asua ja elää myös kaikkein pienimmille helsinkiläisille.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

Julkaistu

Tiedote 18.6.2012

Kokoomuksen kansanedustajat Sari Sarkomaa ja Anne-Mari Virolainen ehdottavat, että terveydenhuollon uudistusta valmistelevalle työryhmälle annettaisiin tehtäväksi selvittää Ruotsissa vuonna 2009 käyttöön otettujen ns. Vård val ja Fritt val –lainsäädäntöjen soveltaminen Suomessa. Kansanedustajien mielestä sosiaali- ja terveysministeriössä työtä tekevän työryhmän toimeksiantoa on syytä viivytyksettä täydentää.

Kansanedustajat toteavat, että uudistus on Ruotsissa saanut hyvien tulosten ansiosta laajan tuen. Ruotsin lakimuutosten tavoitteena oli siirtyä organisaatiokeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen. Tämä tarkoittaa sitä, että potilas voi vapaasti valita vakituisen lääkärin tai terveyskeskuksen. ”Suomella ei ole varaa olla arvioimatta, miten vastaava järjestelmä toimisi meidän oloissamme”, toteavat Sarkomaa ja Virolainen.

Ruotsissa palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaan. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua seurataan sekä valvotaan tarkasti. Olennaista on myös, että palveluntuottajalle maksettava korvaus seuraa potilaan mukana. Korvausjärjestelmä ei myöskään erottele yksityistä ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina.

Naapurimaassamme uudistus on mahdollistanut sen, että perusterveydenhuollossa ja hoiva-alalla on saatu samalla rahalla enemmän. Palveluntuottajia kannustetaan hoitamaan potilas laadukkaasti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Myös uusia terveydenhuollon ja hoiva-alan palveluyrityksiä on syntynyt runsaasti.

Kokoomusedustajien mielestä terveydenhuollon uudistamisessa on viisasta keskittyä rakenteiden ja hallinnon sijaan ihmisiin ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa lisäämiseen. Lisäpaineita uudistukselle tuo se, että terveydenhuoltolaki tulee voimaan asteittain niin, että vuonna 2014 kaikilla Suomessa asuvilla on oikeus valita terveyskeskuksensa ja sairaalansa. Uudistusta tehtäessä on hyvä arvioida myös muiden Suomen kaltaisten maiden pääosin verovaroilla rahoitettujen terveydenhuoltojärjestelmien viimeaikaisia muutoksia. On syytä pohtia, mitä voimme oppia muilta ja mitä virheitä tahdomme Suomessa välttää.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Anne-Mari Virolainen
050 512 1941

Julkaistu

Blogi 18.6.2012

Terveydenhuollon uudistamisessa on viisasta keskittyä rakenteiden ja hallinnon sijaan ihmisiin ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa lisäämiseen. Uudistusta tehtäessä on hyvä arvioida myös muiden Suomen kaltaisten maiden pääosin verovaroilla rahoitettujen terveydenhuoltojärjestelmien viimeaikaisia muutoksia. On syytä pohtia, mitä voimme oppia muilta ja mitä virheitä tahdomme Suomessa välttää.

Ruotsissa otettiin vuonna 2009 käyttöön ns. Vård val ja Fritt val –lainsäädännöt. Lakimuutosten tavoitteena oli siirtyä organisaatiokeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen. Tämä tarkoittaa sitä, että potilas voi valita vapaasti vakituisen lääkärin tai terveyskeskuksen.

Palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaan. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua seurataan sekä valvotaan tarkasti. Olennaista on myös, että palveluntuottajalle maksettava korvaus seuraa potilaan mukana. Korvausjärjestelmä ei erottele yksityistä ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina.

Uudistuksen myötä perusterveydenhuollossa ja hoiva-alalla on saatu samalla rahalla enemmän. Palveluntuottajia kannustetaan hoitamaan potilas mahdollisimman laadukkaasti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet. Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Myös uusia terveydenhuollon ja hoiva-alan palveluyrityksiä on syntynyt runsaasti.

Suomeen on välttämätöntä saada myös ajantasaiset laatu- ja vaikuttavuusrekisterit, joiden avulla hoidontarjoajien vertailu palvelun saatavuuden, laadun ja kustannusten osalta on mahdollista. Terveydenhuollon kustannusten hallitsemiseksi ja tasa-arvoisen hoidon takaamiseksi on tärkeää, että rajalliset resurssit suunnataan oikein. Tavoitteena on saada paras terveyshyöty, ja hoitoa on priorisoitava sen terveyshyödyn mukaan. Ruotsissa julkaistaan vuosittain eri alueiden onnistuminen valittujen noin 170 kriteerin mukaan. Näin jaetaan avoimesti tietoa hoidon laadusta.

Tutustuimme toukokuussa valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston vierailulla Ruotsin terveydenhuollon uudistukseen. Kansanedustajien kanssa keskusteltaessa kävi ilmi, että uudistuksen myönteiset puolet puhuttelevat sekä oppositio- että hallituspuolueita ja että uudistus on saanut hyvien tulosten ansiosta laajan tuen.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen on ajankohtaista myös Suomessa. Lisäpaineita uudistukselle tuo se, että terveydenhuoltolakimme tulee voimaan asteittain niin, että vuonna 2014 kaikilla Suomessa asuvilla on oikeus valita terveyskeskuksensa ja sairaalansa. Meillä ei ole varaa olla arvioimatta, miten ruotsalaistyyppinen järjestelmä toimisi meidän oloissamme. Ehdotamme, että Suomen terveydenhuollon uudistusta valmisteleva työryhmä ottaisi selvitykseen Ruotsin Vård val ja Fritt val –lainsäädäntöjen soveltamisen Suomessa.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Helsinki

Anne-Mari Virolainen (kok)
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston jäsen
Lieto

Julkaistu

18.6.2012 Kolumni KaupunkiSanomissa

Kevätjuhlat tuovat tullessaan iloa, mutta myös paljon pohdintaa koulujemme ja päiväkotiemme perinteistä. Taas tänä keväänä ovat monet miettineet, voiko suvivirttä laulaa päiväkodin tai koulun juhlissa. Tietysti voi! Suvivirren laulaminen on osa suomalaista kulttuuria ja perinnettämme.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on tähdentänyt, että kevät- ja joulujuhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Virren johdosta ei juhlaa voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena. Tietenkin koulut ja päiväkodit itse päättävät juhlista, mutta ei ole mitään syytä siihen, että perinteitä pitäisi muuttaa. Päinvastoin globaalissa ja aina monikulttuurisemmassa maailmassa omien juurien ja perinteiden vaaliminen on vahvuus. Oman kulttuurin ja uskonnon tunteminen sekä ymmärtäminen auttaa muiden kulttuurien ja uskontojen ymmärtämisessä. Kun kunnioitamme ja vaalimme omaa kulttuuriamme, voimme odottaa sille myös muiden kunnioitusta.

Suomalaiset ja helsinkiläiset koulut ovat yhä useammin monikulttuurisia ja siksi asia on korostetun tärkeä meillä pääkaupunkiseudulla. Joissakin luokissa saattaa puolet oppilaista olla maahanmuuttajataustaisia lapsia. Silloin on erityisen tärkeää ylläpitää omaa kulttuuria ja huomioida lasten ja nuorten erilaisuus. Tämän onnistuminen vaatii koulujen rehtoreilta, opettajilta ja vanhemmilta hyvää yhteistyötä.

Monikulttuurisuuden ymmärtäminen ja käsitteleminen on asia, joka pitäisi sisällyttää jokaisen lastentarhan-, luokan-, ja aineopettajan koulutukseen sekä koulun johdon, opettajien ja muun kouluhenkilöstön täydennyskoulutukseen. On hyvä ihan käytännössä käydä läpi sitä, mitä uskonnonvapaus ja toisaalta oman kulttuurimme vaaliminen tarkoittaa.

Erilaisuuden kohtaaminen ja myös oman uskonnon sekä kulttuurin käsitteleminen on haastava tehtävä. Siksi Opetushallitus on vuonna 2006 ohjeistanut (www.edu.fi) kaikkia kouluja toimimaan tässä tehtävässä niin, että kaikilla on oikeus kohdata ja oppia omaa uskontoa ja kulttuuria. Ohjeistuksiin kuuluu myös periaatteet siitä, miten taataan uskonnonvapaus kouluissa ja oppilaitoksissa. Ohjeistus antaa perustan sille, miten maamme perinteet ja uskonnonvapaus sovitetaan arkityössä yhteen. Päätökset tehdään tietenkin kussakin koulussa ja päiväkodissa.

Omien perinteiden säilyttäminen ja arvostaminen on osa päiväkotien ja koulujen toimintaa. On tärkeää, että kevätjuhlissa voi laulaa ja lauletaan perinteisiä lauluja, myös suvivirren. Se kuuluu suomalaisuuteen.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja

Julkaistu

16.6.2012  Helsingin Sanomat / Mielipidekirjoitus

Terveydenhuoltomme uudistamisessa on rakenteiden ja hallinnon sijaan viisasta ottaa lähtökohdaksi ihmiset ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa lisääminen. Uudistusta tehtäessä on hyvä katsoa ympärilleen ja arvioida muiden Suomen kaltaisten maiden pääosin verovaroilla rahoitettujen terveydenhuoltojärjestelmien viimeaikaisia muutoksia.

Ruotsissa on käytössä niin sanotut Vård val ja Fritt val -lainsäädännöt. Tavoitteena oli siirtyä organisaatiokeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen, jolloin potilas voi vapaasti valita vakituisen lääkärin tai terveyskeskuksen.

Palveluntarjoajat, jotka täyttävät asetetut laatu- ja muut vaatimukset, voivat toimia järjestelmässä, mutta valinta on aina potilaalla. Järjestelmän toimivuuden turvaa se, että toimijoiden lainmukaisuutta ja laatua seurataan sekä valvotaan tarkasti.

Olennaista on myös, että palveluntuottajalle maksettava korvaus seuraa potilaan mukana. Korvausjärjestelmä ei myöskään erottele yksityistä ja julkista sektoria, vaan ne toimivat tasavertaisina palvelujen tuottajina.

Uudistuksen myötä perusterveydenhuollossa ja hoiva-alalla on saatu samalla rahalla enemmän. Palveluntuottajia kannustetaan hoitamaan potilas mahdollisimman korkealaatuisesti ja ehkäisevää työotetta käyttäen. Tuottavuus on kasvanut samalla, kun hoitoon pääsy, hoidon laatu ja ihmisten tyytyväisyys ovat parantuneet.

Esimerkiksi potilasvalitukset ovat vähentyneet ja yksikköjen aukioloajat ovat laajentuneet. Myös uusia alan palveluyrityksiä on syntynyt runsaasti.

Suomeen on välttämätöntä saada myös ajantasaiset laatu- ja vaikuttavuusrekisterit, joiden avulla hoidontarjoajien vertailu palvelun saatavuuden, laadun ja kustannusten osalta on mahdollista.

Terveydenhuollon kustannusten hallitsemiseksi ja tasa-arvoisen hoidon takaamiseksi on tärkeää, että rajalliset resurssit suunnataan oikein. Tavoitteena on paras terveyshyöty, ja hoitoa on priorisoitava sen mukaan. Ruotsissa julkaistaan vuosittain eri alueiden onnistuminen valittujen noin 170 kriteerin mukaan. Näin jaetaan avoimesti tietoa hoidon laadusta.

Tutustuimme toukokuussa Ruotsin terveydenhuollon uudistukseen. Kävi ilmi, että uudistus on saanut hyvien tulosten ansiosta laajan tuen.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen on ajankohtaista myös Suomessa. Meillä ei ole varaa olla arvioimatta, miten vastaava järjestelmä toimisi meillä. Suomen terveydenhuollon uudistusta valmistelevan työryhmän pitäisi ottaa selvitykseen Ruotsin lainsäädäntöjen soveltaminen.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja (kok)
Helsinki

Anne-Mari Virolainen
Kansanedustaja (kok)
Lieto

Julkaistu

15.6.2012 Blogi Verkkouutisissa

Kevätjuhlat tuovat tullessaan iloa, mutta myös paljon pohdintaa koulujemme ja päiväkotiemme perinteistä. Taas tänä keväänä ovat monet miettineet, voiko suvivirttä laulaa päiväkodin tai koulun juhlissa. Tietysti voi! Suvivirren laulaminen on osa suomalaista kulttuuria ja perinnettämme.

Aktiivista pohdintaa kevätjuhlaperinteistä kuvaa julkisuuteen noussut esimerkki helsinkiläisestä koulusta, jonka kevätjuhlassa laulettiin mm. apinaorkesteri suvivirren sijaan.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on tähdentänyt, että kevät- ja joulujuhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Virren johdosta ei juhlaa voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena. Tietenkin koulut ja päiväkodit itse päättävät juhlista, mutta ei ole mitään syytä siihen, että perinteitä pitäisi muuttaa. Päinvastoin globaalissa ja aina monikulttuurisemmassa maailmassa omien juurien ja perinteiden vaaliminen on vahvuus. Oman kulttuurin ja uskonnon tunteminen sekä ymmärtäminen auttaa muiden kulttuurien ja uskontojen ymmärtämisessä. Kun kunnioitamme ja vaalimme omaa kulttuuriamme, voimme odottaa sille myös muiden kunnioitusta.

Suomalaiset ja helsinkiläiset koulut ovat yhä useammin monikulttuurisia ja siksi asia on korostetun tärkeä meillä pääkaupunkiseudulla. Joissakin luokissa saattaa puolet oppilaista olla maahanmuuttajataustaisia lapsia. Silloin on erityisen tärkeää ylläpitää omaa kulttuuria ja huomioida lasten ja nuorten erilaisuus. Tämän onnistuminen vaatii koulujen rehtoreilta, opettajilta ja vanhemmilta hyvää yhteistyötä.

Monikulttuurisuuden ymmärtäminen ja käsitteleminen on asia, joka pitäisi sisällyttää jokaisen lastentarhan-, luokan-, ja aineopettajan koulutukseen sekä koulun johdon, opettajien ja muun kouluhenkilöstön täydennyskoulutukseen. On hyvä ihan käytännössä käydä läpi sitä, mitä uskonnonvapaus ja toisaalta oman kulttuurimme vaaliminen tarkoittaa.

Erilaisuuden kohtaaminen ja myös oman uskonnon sekä kulttuurin käsitteleminen on haastava tehtävä. Siksi Opetushallitus on vuonna 2006 ohjeistanut (www.edu.fi) kaikkia kouluja toimimaan tässä tehtävässä niin, että kaikilla on oikeus kohdata ja oppia omaa uskontoa ja kulttuuria. Ohjeistuksiin kuuluu myös periaatteet siitä, miten taataan uskonnonvapaus kouluissa ja oppilaitoksissa. Ohjeistus antaa perustan sille, miten maamme perinteet ja uskonnonvapaus sovitetaan arkityössä yhteen. Päätökset tehdään tietenkin kussakin koulussa ja päiväkodissa.

Omien perinteiden säilyttäminen ja arvostaminen on osa päiväkotien ja koulujen toimintaa. On tärkeää, että kevätjuhlissa voi laulaa ja lauletaan perinteisiä lauluja, myös suvivirren. Se kuuluu suomalaisuuteen.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja

Julkaistu

Tiedote 11.6.2012

Kokoomuksen kansanedustaja ja opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa kannustaa opetusministeri Jukka Gustafssonia (sd.) ottamaan tosissaan opetusalan ammattilaisten ja vanhempien huolen koulurauhasta. Vanhempainliitto ja opetusalan järjestöt ovat tänään vaatineet perusopetuslakiin muutoksia, joiden avulla peruskoulussa tehostuisivat kurinpito ja turvallisuuden ylläpito.

”On välttämätöntä, että ministeri ottaa koulurauhan turvaamisen ykkösagendalleen. Adressin toimenpiteet on viivytyksettä arvioitava ja työstettävä lakiesitykseksi. Eduskunnasta löytyy varmasti tahtoa tukea muutoksia, joilla turvataan koulurauha, edistetään lasten ja nuorten hyvinvointia sekä parempaa kodin ja koulun yhteistyötä”, sanoo Sarkomaa.

Koska vanhemmat ovat vahvimmat vastuunkantajat lapsen elämässä, tarvitaan lakimuutosten rinnalle meidän vanhempien ryhtiliike. Vanhempien tärkeimpiä tehtäviä on antaa lapsille rajat ja rakkaus. Sarkomaa peräänkuuluttaa erityisesti toimia, joilla voidaan tehostaa vanhemmuuden tukemista sekä koulun ja kodin yhteistyötä, joka on monin osin vielä käyttämätön voimavara. Nämä ovat tärkeitä asioita koulurauhan, mutta myös kaikessa lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä. Vaikka moni asia on maailmassa muuttunut, niin se tosiasia pysyy, että lapset tarvitsevat ennen kaikkea aikuisten aikaa kasvaakseen turvallisesti aikuisuuteen.

Vuoden 2010 aikana oli huostassa noin 10 000 lasta. Kiireellisesti sijoitettuja oli 21 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Huostaanotettujen lasten määrä kertoo karua kieltä lasten ja perheiden tilanteesta ja kipeästä tarpeesta saada apua ajoissa. Aikuisten tiivistettyä yhteistyötä tarvitaan, jotta pienet ongelmat eivät ehdi kasvaa suuriksi.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Tiedote 8.6.2012

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa vaatii opetusministeri Jukka Gustafssonia (sd.) luopumaan Itä-Suomen juristikoulutuksen aloittamisesta. Tutkinnonanto-oikeuden laventaminen Itä-Suomen yliopistoon on saanut lausuntokierroksella odotetusti täystyrmäyksen. Nyt opetusministerillä ei ole muuta viisasta vaihtoehtoa kuin luopua täysin perusteluja vaille olevasta ja hallitusohjelman hengen vastaisesta rönsyhankkeesta.

Alusta alkaen on ollut täysin selvää, että rönsyhankkeella ei ole mitään tiede- eikä korkeakoulupoliittisia perusteluja. Päinvastoin uusi tutkinnonanto-oikeus ei olisi vain turha, mutta myös vahingollinen oikeustieteen kehittämiselle. Hanke on vastoin valittua yliopistojen kehittämislinjaa ja rikkoo hallitusohjelman tavoitteita. Koko hanke vaikuttaa enemmän päähänpistolta kuin pitkäjänteiseltä tiede- ja koulutuspolitiikalta.

On pakko ihmetellä opetusministerin valitsemaa työn painopistettä ja intoa lisätä yliopistojen rönsyjä, kun suomalaisten menestymisen ja hyvinvoinnin kannalta on suunnan oltava täysin päinvastainen. Yliopistoihin sekä koulutukseen on kohdistumassa historiallisen suuret leikkaukset ja opetusministeri keskittyy tieteelle haitallisten ja lisäkustannuksia tuovien hankkeiden eteenpäinviemiseen. Voimavarat pitää nyt koko hallitusrintamalla koota ja kohdistaa yliopistouudistuksen toimeenpanon edistämiseen, koulutuksen laadun turvaamiseen sekä säästöjen kohtuullistamiseen.

On kysyttävä, olisiko Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen tutkinnonanto-oikeus hyvittelypolitiikkaa? Myös Akava ja Suomen Lakimiesliitto ovat nostaneet esille kysymyksen, onko taustalla ennen kaikkea syitä, jotka eivät liity koulutuksen järkevään järjestämiseen.

Jos aloituspaikkoja tarvitaan lisää, on ne mahdollista lisätä olemassa oleviin yksiköihin. Juristeja valmistuu Suomessa jo kolmesta yliopistosta. Koulutuksen ja tutkimuksen korkea laatu varmistetaan parhaiten, jos jo olemassa olevia yksiköitä vahvistetaan sen sijaan, että aluepoliittisen hyvittelyn vuoksi synnytetään uusia.

Sarkomaa varoittaa, että aluepolitiikan alttarilla ei pidä uhrata tiede- ja korkeakoulupolitiikan laatua.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Eduskunnalle annetun kuntatiedonannon metropolilinjaukset eivät ole napakymppi. Eilisessä keskustelussa oli pakko kysyä hallitukselta, miksi kuntakylki edellä ei mennä myös metropolialueella? Vai mennäänkö? Selonteossa sanotaan, että alueella tarvitaan sekä kuntarakenteen muutoksia että jonkin tyyppistä metropolihallintoa. Tältä osin askelmerkkejä on syytä täsmentää. Metropolialueella on tehtävä ensin kuntajakoselvitys eikä pidä sännätä suoraan hallintorakenteiden selvittelyyn ja himmelihommiin. Kun kuntarakenne on selvillä, sen jälkeen voidaan selvittää, tarvitaanko ja millaista välitason ohjausta tai koordinaatiota. Häntä ei saa heiluttaa koiraa, eikä varsinkaan metropolialuetta.

Me emme tarvitse pääkaupunkiseudulle lisää hallintotasoja, veroja, emmekä virkamiehiä, vaan parempia palveluja, kohtuuhintaista asumista ja hyvän elämän mahdollisuudet jokaiselle metropolin asukkaalle. Se mitä tarvitsemme, on uusia mahdollisuuksia lähidemokratiaan niin että ihmiset voivat nykyistä paremmin vaikuttaa omaan lähiympäristöönsä sekä alueen palveluihin.

Vaikka kaikki pääkaupunkisedun ja metropolialueen kunnat eivät olleet valmiina kuntajakoselvityksiin, mielestäni alueemme ihmisillä on kuitenkin oikeus tietää kuntien yhdistymisen ja tiiviin yhteiselon vaikutukset omaan elämäänsä. Naapurikunnille ja erityisesti Espoolle on pakko sanoa, että selvittäminen ei satu.

Tiiviimpi ja elinvoimaisempi metropolialue ei ole vain asukkaidensa, vaan myös koko Suomen etu. Pääkaupunkiseutu toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen ja talouden veturina sekä luovuuden lähteenä. Kun pääkaupunkiseutu menestyy, hyötyy siitä koko Suomi.

En pidä kuntien pakkoavioliittoja suotavana, mutta järki- ja ennen kaikkea rakkausavioliittoja toivon. Kun pääkaupunkiseudun kunnat istuvat samaan pöytään, uskon, että rakkaus vielä syttyy.

Kuntarajoissa roikkumisen sijaan on ripeästi luotava elinvoimaiset kunnat. Kun ihminen tarvitsee terveyspalveluja tai pieni lapsi päivähoitoa, silloin olennaista on se, että palvelun saa, eikä se missä kuntaraja kulkee. On ollut välttämätöntä ja koko Suomen etu, että kuntaministeri Virkkunen (kok) on puskenut uudistusta eteenpäin ja pitänyt koko hallituksen sekä kuntakentän mukana.

Pakko on sanoa, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen osalta tiedonanto on pettymys. Edellisessä hallituksessa kokoomusministeri Risikon johdolla jumpattuun malliin, joka on hallitusohjelmakirjauksena, ei ole tullut uusia linjauksia. Luiden ympärille olisi jo tiedonannossa kaivattu vähän lihaakin! Nyt on peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) otettava toiseen kertaan hallituksen hyväksymä malli pohjaksi ja ryhdyttävä tosityöhön.

Terveydenhuollon uudistus ei ole vain rakenteiden, vaan erityisesti toimintatapojen ja työnjaon uudistamista, jotta painopiste saadaan oikeasti perusterveydenhuoltoon sekä terveydenedistämiseen. Terveysasemat on saatava toimimaan yhden luukun periaatteella. Lähtökohtana ja keskiössä pitää olla ihminen.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

Blogi Verkkouutisissa