Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

19.4.2012 Lauttasaari-lehti

Lähes jokainen suomalainen on nähnyt useamminkin suojatiellä tapahtuvan "läheltä piti" -vaaratilanteen, jossa moottoriajoneuvo on ollut ajaa suojatietä ylittävän päälle. Viimeksi huhtikuun alussa jouduimme lukemaan lehdestä järkyttävän uutisen siitä, että 10-vuotias tyttö kuoli jäätyään suojatiellä auton alle. Uusia ja tehokkaita toimia turvallisuuden parantamiseksi suojateillä tarvitaan, jotta ne olisivat nimensä veroisia. Poliisin 16.4. alkanut koko maan kattava viikon mittainen ajonopeuksien ja suojatiesäännösten noudattamisen tehovalvonta tuli todelliseen tarpeeseen.

Meillä Suomessa on suojateiden turvallisuudessa paljon parantamisen varaa. Poliisin mukaan suomalaiset autoilijat eivät kunnioita suojatiesääntöjä yhtä hyvin kuin esimerkiksi ruotsalaiset ja virolaiset kuljettajat.

Liikenneturvallisuuskysely kertoo ikävän tosiasian. Vastaajista neljännes tunnusti jättävänsä pysähtymättä suojatien eteen, jos jalankulkijoita ei ollut näköpiirissä, vaikka viereisellä samansuuntaisella kaistalla oleva auto olisikin pysähtyneenä.

Myös poliisin rikostilastojen mukaan autoilijat jättävät yhä useammin väistämättä suojatiellä kulkevan sekä ohittavat näkyvyyden peittävän auton pysähtymättä. Arviolta kolme neljästä lapsille sattuvista henkilövahingoista tapahtuu tietä ylittäessä. Ala-asteikäiset koululaiset ja ikäihmiset ovat erityisiä riskiryhmiä suojatieonnettomuuksissa.

On tärkeää, että lapsi oppii noudattamaan liikennevaloja, mutta myös tarkkailemaan autoilijoiden käyttäytymistä. On katsottava, tuleeko auto, vaikka valo olisi jalankulkijalle vihreä. Ja vaikka auto olisikin pysähtynyt suojatielle, voi viereisellä kaistalla ajava painaa kaasua.

Vierailin maaliskuussa liikkuvan poliisin toimitiloissa Malmilla. Liikkuva poliisi edistää liikenneturvallisuutta ja tukee paikallispoliisia järjestyksenpidossa sekä rikosten torjunnassa. Keskustelimme heidän toiminnastaan ja resursseista sekä liikenneturvallisuudesta ja siitä, mitä suojateiden osalta voisimme tehdä niiden turvallisuuden edistämiseksi.

Suojatiellä tapahtuvat kuolemantapaukset ja loukkaantumiset ovat lisääntyneet. Liikenneturvan mukaan vuonna 2011 suojateillä sattuneissa onnettomuuksissa kuoli 21 ihmistä. Lähes 700 ihmistä loukkaantui, eli keskimäärin 2 ihmistä päivässä loukkaantuu suojatieonnettomuudessa.

Liikenneministeri Kyllösen (vas.) on syytä ottaa vakavasti lisääntyneet suojatieonnettomuudet ja nostaa asia viivytyksettä työpöydälleen. Ensitöikseen Kyllösen on syytä tarttua Liikenneturvan esittämiin toimenpiteisiin suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Esitettyjä keinoja ovat päiväsakkojen lukumäärän nostaminen, poliisivalvonnan lisääminen ja ajonopeuksien hidastaminen suojateiden liepeillä. Kirittääkseni ministeriä jätin hänelle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen toimista suojatieonnettomuuksien ehkäisemiseksi.

Monissa maissa, kuten Ruotsissa, on ollut mittavia valtakunnallisia kampanjoita suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Kansallista kampanjaa suojatieturvallisuuden edistämiseksi puoltaa myös se seikka, että suojatiellä törttöilyn ja ihmishenkien vaarantamisen ehkäisyssä tehokkainta on asenteen muuttaminen. Oikeaa asennetta noudattaa liikennesääntöjä tarvitaan tietenkin niin autoilijoilta, pyöräilijöiltä kuin jalankulkijoiltakin. Suojatiet turvallisiksi -kampanjan ajankohdaksi sopisi erityisen hyvin syksy ja koulujen alkamisaika.

Turvalliseen liikenteeseen ei ole yhtä niksiä, mutta perusta on meidän jokaisen asenteissa. Lapsille tärkeintä on kotoa ja aikuisilta saatu esimerkki. Liikenneturvallisuus syntyy omalla liikennekäyttäytymisellä ja yhteistyöllä.

Sari Sarkomaa (kok)
Kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu

Julkaistu

Tänään on julkistettu odotettu ohjausryhmän esitys vanhuspalvelulaiksi. Esitys luovutettiin asiasta vastaavalle peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille (sd.). Viime kaudella aloitetun ja lausunnolla olleen vanhuspalvelulakiluonnoksen jatkotyöstäminen oli poikkeuksellisen salaista eikä julkisuuteen tihkunut tietoa, mitä lakiesitys sisältää. Loppuviikon yksi keskeinen asia on paneutua lakiesitykseen ja katsoa, mitä se sisältää. Vanhuspalvelulaki on varmasti tämänpäiväisen kyselytunnin keskeinen aihe.

Monia asioita säädetään lailla aina päivähoidosta yliopistoihin, mutta vanhustenhuollosta ei ole vielä kokonaisvaltaista lakia. Vanhustenhuoltoa ohjataan tällä hetkellä laatukriteereillä, jotka eivät ole sitovia vaan suosituksia. Vanhustenhoidon laatu vaihteleekin rajusti paikkakunnittain, mutta myös laitoskohtaisesti. Suomeen tarvitaan vanhuspalvelulaki, jossa on määritelty hyvän hoidon vähimmäistavoitteet.

Selvää on, että johtamassani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostossa kuulemme yksityiskohtaisesti, mitkä lain kustannukset ovat valtiolle ja mitkä kunnille. On katsottava, mitä konkreettisia uusia velvoitteita lakiesitys tuo kunnille. Toinen aivan olennainen asia on arvioida, täyttääkö työryhmän esitys hallitusohjelmalupauksen.

Ensitutustumisella näyttää siltä, että esitys ei sellaisenaan lunasta hallitusohjelman kirjauksia. Hallitusohjelmaanhan oli selkeäsanaisesti kirjattu, että lailla turvataan iäkkäiden henkilöiden oikeus laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan. Kyse on siis nimenomaan oikeudesta.

Viime vaalikaudella valmisteltu vanhuspalvelulaki lähti ihmisen oikeudesta saada palvelut. Uuden esityksen pykälistä ei lisävelvoitetta kunnille ole selkeästi luettavissa. Uusi lakiesitys näyttää lähtevän enemmän järjestelmästä kuin ikäihmisen oikeuksista. Esityksestä puuttuu ”jutun juoni”, eli tiukennettu velvoite tarjota ja oikeus saada palvelut sekä sitä kautta itse lain lähtökohta. Onko tosiaan näin? Tämä asia on nyt perusteellisesti tutkittava ja pohdittava, jotta laista saadaan varmasti sellainen, kuin alun perin oli tarkoitus.

Vanhuspalvelulaista tulee varmasti hyvä, kunhan nyt työ tehdään rivakasti ja kunnolla loppuun. Eduskunnan on tarkoitus saada lakiesitys käsiteltäväksi heti syksyllä.

Uudessa lakiesityksessä on useita ilahduttavia ja palveluiden laatua edistäviä asioita. Vanhusneuvostojen lakisääteistäminen on kannatettavaa. Näin vanhusneuvostot olisivat oikeasti vahvasti mukana niin palveluiden kuin suomalaisen yhteiskunnan kehittämisessä. Esitykseen sisältyy myös asetuksenantovaltuutus, jolla voidaan puuttua asioihin, mikäli palveluiden laatuongelmat eivät väisty uuden lain ja informaatio-ohjauksen avulla.

Yliopisto-opintojen alkuvaiheessa työskentelin vanhainkodissa sen verran, että vanhustenhuollon haasteet tulivat hyvin tutuiksi. Puheet hoidon puutteista ja laiminlyönneistä koskettavat myös hoivatyötä tekeviä kovasti. On tärkeää todeta, että valtaosin vanhusten hoiva on hyvää ja alalla on asiansa osaavia ammattilaisia. Olennaista on myös sanoa ääneen, että yksinäisyys ja yhteisöllisyyden puute ovat vähintään yhtä suuria ongelmia kuin palveluiden saavutettavuus. Paljon on sellaista, mitä julkinen sektori ei voi yksin korjata. Yksinäisyys on monesti käsin kosketeltavaa.

Vanhuspalvelulaki ei yksin turvaa ikäihmisten palveluiden laatua, mutta se on hyvä perusta toimivien vanhuspalveluiden varmistamiseksi. Uuden lain säätämisen lisäksi tarvitaan myös useita muita muutoksia.

Julkaistu

Tiedote 17.4.2012

Kokoomuksen kansanedustajat Sanna Lauslahti ja Sari Sarkomaa vaativat, että valtiovalta on mukana rahoittamassa Suomen uuden Lastensairaalan rakentamista. Kansanedustajat ovat tyytyväisiä, että HUS:n hallitus teki eilen päätöksen Lastensairaalan suunnittelun jatkamisesta ja rahoitusvaihtoehtojen selvittämisestä. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) on jo aiemmin luvannut perustaa työryhmän pohtimaan valtiovallan osallistumista Lastensairaalan rahoitukseen. Kansanedustajat kirittävät peruspalveluministeriä nimeämään työryhmän viivytyksettä. Tällä hetkellä noin kolmannes Lastenklinikan hoitopäivistä on ns. ulkokuntalaisten hoitopäiviä. Lauslahti ja Sarkomaa pitävät perusteltuna, että näin tärkeään kansalliseen hankkeeseen tulisi erityisvaltionosuus.

Kansanedustajat jättivät asiasta kirjallisen kysymyksen.

Lastenklinikan ja Lastenlinnan tilat ovat kansallinen häpeätahra eivätkä vastaa nykyajan vaateita. Nykyiset tilat ovat kurjaakin kurjemmassa kunnossa. Jatkuvat kattojen ja ilmastointilaitteiden vesivuodot aiheuttavat kosteusvaurioita. Kosteusvauriot taas lisäävät infektioriskejä. Ilmastointi on tehoton ja tilat ovat ahtaat. Tiloissa hoidetaan eri puolelta Suomea tulevia vakavasti sairaita lapsia. Vanhempien mukanaolo sairaalassa on osa nykyaikaista länsimaista lasten sairaanhoitoa, mutta tällä hetkellä sitä ei voi toteuttaa ahtaiden tilojen takia. Myös vakavasti sairaalla lapsella on oltava oikeus vanhempiensa läsnäoloon.

”On välttämätöntä, että myös HUS:n omistajakunnissa käydään keskustelua Lastensairaalan rahoitusvaihtoehdoista ja siitä, millä tavoin kunnat ovat tässä tärkeässä hankkeessa mukana”, sanovat Lauslahti ja Sarkomaa.

Lastensairaalassa tehdään maailmalla arvostettua ja urauurtavaa tutkimusta, jonka avulla yhä pienempiä ihmisen alkuja pidetään elämässä kiinni. Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen.

Lastensairaalan rahoitukseen yritetään saada myös ulkopuolisia lahjoittajia. Aalto-yliopiston ja Guggenheimin kaltaista innostusta tarvitaan myös Lastensairaalan synnyttämiseksi. Suomen lippulaiva voi olla myös maailman huippua oleva terveydenhuolto.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Sanna Lauslahti
050 512 2380

-----------------------------
KIRJALLINEN KYSYMYS

Valtion osallistumisesta uuden Lastensairaalan rakentamisen rahoittamiseen

Eduskunnan puhemiehelle

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallitus on tehnyt päätöksen uuden Lastensairaalan suunnittelun jatkamisesta ja rahoitusvaihtoehtojen selvittämisestä. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) on jo aiemmin luvannut perustaa työryhmän pohtimaan valtiovallan osallistumista Lastensairaalan rahoitukseen. Tällä hetkellä noin kolmannes Lastenklinikan hoitopäivistä on ns. ulkokuntalaisten hoitopäiviä. Perusteltua on, että valtiovalta on näin tärkeässä kansallisessa hankkeessa mukana ja että hanke saisi erityisvaltionosuuden.

Suomi tarvitsee viivytyksettä uuden lastensairaalan. HUS:n Lastenklinikan ja Lastenlinnan tilat ovat elinkaarensa päässä eivätkä vastaa nykyajan vaateita. Jatkuvat kattojen ja ilmastointilaitteiden vesivuodot aiheuttavat kosteusvaurioita. Kosteusvauriot taas lisäävät infektioriskejä. Ilmastointi on tehoton ja tilat ovat ahtaat. Tiloissa hoidetaan eri puolilta Suomea tulevia vakavasti sairaita lapsia. Tilojen jatkuva korjaaminen maksaa. Infektiot maksavat sekä vaarantavat lasten terveyden ja joskus jopa pienen ihmisenalun hengen.

Vanhempien mukanaolo sairaalassa on osa nykyaikaista länsimaista lasten sairaanhoitoa, mutta tällä hetkellä sitä ei voi toteuttaa ahtaiden tilojen takia. Kuvaava esimerkki tilojen räikeistä puutteista on epäinhimillisen ahtaat keskosten hoitotilat. Tilojen ahtauden takia vanhempien läsnäoloa joudutaan jatkuvasti rajoittamaan. Vanhempien läheisyys on tärkeää keskosten toipumisen kannalta. Vanhempien mahdollisuus yöpyä lapsen luona tuo esimerkiksi pitkiä aikoja sairaalassa viettävälle syöpäpotilaalle turvaa. Myös vakavasti sairaalla lapsella on oltava oikeus vanhempiensa läsnäoloon.

Lastensairaalassa tehdään myös maailmalla arvostettua ja urauurtavaa tutkimusta, jonka avulla yhä pienempiä ihmisenalkuja pidetään elämässä kiinni. Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen.

On välttämätöntä, että HUS:n omistajakunnissa käydään keskustelua Lastensairaalan rahoitusvaihtoehdoista. Sairaalan rakentaminen ja rahoitus on kaikkien kuntien, mutta myös valtion asia. Kiinteistöjen rakentamiseen pitää etsiä ennakkoluulottomasti uudenlaisia rahoitusratkaisuja. Lastensairaalan rahoitukseen yritetään saada myös ulkopuolisia lahjoittajia. Aalto-yliopiston ja Guggenheimin kaltaista innostusta tarvitaan myös Lastensairaalan synnyttämiseksi. Suomen lippulaiva voi olla myös maailman huippua oleva terveydenhuolto.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin ryhdytään valtiovallan rahoitusosuutta Lastensairaalaan miettivän työryhmän perustamiseksi, ja

mihin toimenpiteisiin ryhdytään Lastensairaalan rahoituksen järjestämiseksi ja rakentamisen mahdollistamiseksi?

Helsingissä 17 päivänä huhtikuuta 2012

Sari Sarkomaa /kok

Sanna Lauslahti /kok

Julkaistu

Tiedote 16.4.2012

Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan jäsen Sari Sarkomaa on huolissaan hallituksen kehysriihessä tekemistä päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen liittyvistä päätöksistä. On suuri riski, että päätökset vaarantavat päivähoidon kehittämisen sekä hallitusohjelmassa luvatun päivähoitolain uudistamisen varhaiskasvatuslaiksi. Sarkomaa toteaa, että päätöksen johdosta päivähoidon hallinnonalasiirto on menossa vikaraiteille.

Kehyspäätöksen mukaan vain kaksi henkilötyövuotta siirtyy sosiaali- ja terveysministeriöstä uuteen vastuuministeriöön. Tämän lisäksi hallitus aikoo halkaista päivähoidon ja jättää kokonaisuudesta irrotetut kotihoidon ja yksityisen hoidon tuet STM:öön. Tällainen puolittamismalli on vastoin alkuperäistä tarkoitusta siirtää koko päivähoidon kokonaisuus opetus- ja kulttuuriministeriöön. Tälle uudelle käänteelle repiä päivähoito kahtia ei löydy mitään asiallista perustelua. Tämä on vastoin selvitysmiesten ja asiantuntijoiden yksimielistä näkemystä ja johtaa moniin ongelmiin sekä voimavarojen tehottomaan käyttöön. Merkittävä osa kunnista on siirtänyt päivähoidon ja varhaiskasvatuksen opetustoimeen ja jokainen näistä on siirtänyt koko päivähoidon kokonaisuuden.

Sarkomaa jätti v.2011 asiasta kirjallisen kysymyksen (KK 96/2011)

”Puolittamismallin vuoksi STM:ssä kotihoidon ja yksityisen hoidon tukien kehittämiseen olisi käytännössä runsaammat resurssit kuin OKM:ssä kunnallisen päivähoidon kehittämiseen. Tällainen vastakkainasettelu ei ole mitenkään perusteltua saati järkevää”, Sarkomaa sanoo.

Sarkomaan mielestä hallituksen olisi arvioitava uudelleen päätöksensä ja toimittava niin, että hallinnonalan siirto saadaan oikeille raiteille. Päivähoito ja varhaiskasvatus on siirrettävä kokonaisuutena opetus- ja kulttuuriministeriön vastuulle. Lasten sekä Suomen tulevaisuuden kannalta olennaisen varhaiskasvatuksen kehittämiseen on löydyttävä kunnolliset voimavarat. Myös eduskunnan tulee asiaa arvioida käsitellessään kehysselontekoa.

Puolittamismallin takia OKM:ssä ja STM:ssä olisi oltava kussakin omat "päivähoitovirkamiehensä" jotka valmistelisivat omaa puolikastaan päivähoidosta. Näin ollen itse varhaiskasvatuslain valmisteluun sekä päivähoidon ja varhaiskasvatuksen kokonaisvaltaiseen kehittämiseen ei vastuuministeriönä toimivassa OKM:ssä ja Opetushallituksessa olisi riittäviä voimavaroja.

”Näyttää siltä, että tehtäviä siirtyy ministeriöstä toiseen, mutta voimavarat eivät. Muutenkin jo isojen säästöjen kohteena oleva OKM joutuisi siirtämään resursseja muualta sivistyksen ja koulutuksen kehittämisen voimavaroista”, toteaa Sarkomaa.

”Tämä uudistus ei saa olla ministeriöiden tai ministereiden välinen kiistelyn kohde, vaan koko hallituksen ohjelmansa mukaisesti ajama todellinen uudistus. Suomalainen varhaiskasvatus on kansainvälisesti verrattuna korkeatasoista, mutta sitä on edelleen kehitettävä. Varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus on nähtävä laajempana kokonaisuutena ja oppimisen polkuna. Se on lasten etu”, sanoo Sarkomaa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Tiedote 14.4.2012

Kokoomuksen kansanedustaja ja palkansaajavaltuuskunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaa on ilahtunut Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin tuoreesta ja poikkeuksellisesta puheenvuorosta. Puheenvuorossaan Fjäder kirittää hallitusta ja työmarkkinajärjestöjä tekoihin työelämän tasa-arvon edistämiseksi. Sarkomaa haastaa työmarkkinajärjestöt tasa-arvotalkoisiin myös omassa toiminnassaan ja keskusteluun vaietusta miesylivallasta työelämän omien järjestöjen johtotehtävissä.

Sarkomaa nostaa esille sen vakavan tosiasian, ettei työmarkkinapöydissä juuri naisia näy eikä naisten edustusta voi missään nimessä työmarkkinakeskusjärjestöjen hallituksessa sanoa tasa-arvoiseksi. Juuri työelämän järjestöjen tulisi toimia esimerkkinä ja suunnannäyttäjiä työelämän kehittämisessä.

Niin kauan kun tärkeitä taloudellisia ja tulonjakoa sekä työelämän kehittämistä koskevia päätöksiä tekevät pääasiassa miehet, eivät naiset ole tasa-arvoisessa asemassa. Työmarkkinajärjestöjen on otettava naisten osallistuminen tosissaan myös omassa toiminnassaan.

Eilisessä puheenvuorossaan Fjäder nosti esille keskuskauppakamarin ohjeet molempien sukupuolien 40-prosenttisesta edustuksesta pörssiyritysten hallituksissa. Fjäder kannattaa lakisääteisiä kiintiöitä ellei tasa-arvo etene. Sarkomaa kannustaa myös työmarkkinajärjestöjä noudattamaan keskuskauppakamarin ehdotusta molempien sukupuolien edustuksesta korkeimmissa päätöksentekoelimissä kuten työmarkkinakeskusjärjestöjen hallituksissa. Sarkomaa haastaa työmarkkinajärjestöt kertomaan kantansa siitä, ovatko he tähän jo valmiita ja sisältyykö tämä tavoite heidän tasa-arvo-ohjelmiinsa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Tiedote 12.4.2012

Eduskuntaan on perustettu lähiruokakerho. Kerhoon ilmoittautui 37 kansanedustajaa. Ruoka on kaikille yhteinen asia, ei puolueeseen sidottu. Kerhon tarkoituksena on järjestää ruokaan liittyviä seminaareja, esittää kannanottoja, tarkastella ruokaan liittyvää lainsäädäntöä ja tehdä yhteistyötä ruoka-alan toimijoiden kanssa. Tavoitteena on saada julkiset ja yksityiset toimijat suosimaan suomalaista ruokaa, lähi- ja luomuruokaa.

Kansanedustajien kautta laitetaan eteenpäin kuntien valtuutettuja varten tehty vetoomus ja aloite lähiruuan käyttämiseksi julkisissa keittiöissä. Lähiruokakerho haluaa myös eri puolueiden vaaliohjelmiin lähiruuan.

Lähiruokakerhon puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Anne Kalmari, kesk. ja varapuheenjohtajaksi kansanedustaja Sari Sarkomaa, kok. Kerhon työvaliokuntaan tulee jäsen jokaisesta puolueesta.

Lisätiedot:
Kansanedustaja Anne Kalmari 050 512 2084
Kansanedustaja Sari Sarkomaa 050 511 3033

Julkaistu

Tiedote 7.4.2012

Kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa pahoittelee sitä, että hallitus lykkäsi kehysriihessä taas HPV-rokotteen ottamista yleiseen rokotusohjelmaan. On vakava tosiasia, että Suomen jälkeenjäänyt rokotusohjelma on omiaan lisäämään terveyseroja ja eriarvoisuutta. Nyt Suomessa rokotteen saavat vain ne nuoret, joiden vanhemmilla on varaa rokotteen ostamiseen ja tietoa rokotteen antamisen tärkeydestä.

Sarkomaa pitää välttämättömänä, että päätös HPV-rokotteen sisällyttämisestä rokoteohjelmaan tehdään viimeistään ensi vuoden talousarviosta päätettäessä. Sarkomaa on jättänyt HPV-rokotepäätöksen viivästymisestä kirjallisen kysymyksen (5.4.)

Papilloomavirusta vastaan annettava ja esimerkiksi lisääntynyttä kohdunkaulasyöpää ennaltaehkäisevä HPV-rokote on käytössä muissa Pohjoismaissa ja useimmissa Länsimaissa, joten Suomi on räikeä poikkeustapaus. Ahvenanmaakin otti rokotteen käyttöön, koska Suomen päätös viipynyt. Useissa maissa keskustellaan poikien liittämisestä rokotusohjelmaan saatujen yhteiskunnallisten hyötyjen ja säästöjen valossa. Suomessa HPV-rokote on ostettavissa apteekista mutta se on kohtuullisen kallis.

”Täysin päinvastaisia toimia tarvittaisiin tilanteessa, jossa osa lapsista voi paremmin kuin koskaan ja osalle terveysongelmat kasaantuvat”, huomauttaa Sarkomaa. ”Rokote on tällä hetkellä käytännössä ennaltaehkäisy vain varakkaille.” Päätös on täysin päinvastainen sille, mitä terveysasiantuntijat toivovat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on suositellut rokotuksia, ja sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijaryhmä oli samaa mieltä. Myös OECD on vastikään todennut, että Suomen kannattaa pureutua väestön terveyseroihin juuri lapsiin ja nuoriin kohdistuvilla terveyttä edistävillä toimilla.  Myös eduskunta on tämän vuoden budjettimietinnössään HPV-asiaa kirittänyt.

”Ei ole terveyspolitiikallemme kunniaksi ylläpitää tilannetta, jossa osa saa rokotteen ja osa ei. Kohdunkaulan syöpien ja papilloomaviruksen ennaltaehkäisy pitäisi olla jokaisen nuoren kohdalla mahdollista”, sanoo Sarkomaa. Talouden kuntoon laittaminen on välttämätöntä, mutta samalla on huolehdittava siitä, että perusasiat ovat kunnossa ja siitä koko ikäluokan kattavassa ajantasaisessa rokoteohjelmassa on juuri kysymys. Sarkomaa varoittaa lisäämästä säästöpäätöksillä terveyseroja. Päinvastoin koko terveyspolitiikan painopistettä on siirrettävä ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen sekä toimiin, joilla edistetään terveyden tasa-arvoa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Julkaistu

Blogi 4.4.2012

Lähes jokainen suomalainen on nähnyt useamminkin suojatiellä tapahtuvan "läheltä piti" -vaaratilanteen, jossa moottoriajoneuvo on ollut ajaa suojatietä ylittävän päälle. Viimeksi toissapäivänä jouduimme lukemaan lehdestä järkyttävän uutisen siitä, että 10-vuotias tyttö kuoli jäätyään suojatiellä auton alle. Uusia ja tehokkaita toimia turvallisuuden parantamiseksi suojateillä tarvitaan, jotta ne olisivat nimensä veroisia.

Liikenneturvallisuuskysely kertoo ikävän tosiasian. Vastaajista neljännes tunnusti jättävänsä pysähtymättä suojatien eteen, jos jalankulkijoita ei ollut näköpiirissä, vaikka viereisellä samansuuntaisella kaistalla oleva auto olisikin pysähtyneenä.

Varsinkin pienten lasten vanhemmille huoli lasten turvallisuudesta on enemmän kuin tuttua. Ei riitä, että lapset oppivat noudattamaan liikennevaloja. Yhtä tärkeää on opettaa lapsi katsomaan tuleeko autoja, ja että auto voi tulla ja tuleekin usein, vaikka valo on jalankulkijalle vihreä. Vielä vaikeampaa on ollut lapsille opettaa, että vaikka auto pysähtyy suojatielle, voi toisella kaistalla autoilijat vain painaa kaasua. Näin tapahtuu käsittämättömän usein ja hyvin vakavin seurauksin.

Myös poliisin rikostilastojen mukaan autoilijat jättävät yhä useammin väistämättä suojatiellä kulkevan sekä ohittavat näkyvyyden peittävän auton pysähtymättä. Arviolta kolme neljästä lapsille sattuvista henkilövahingoista tapahtuu tietä ylittäessä. Ala-asteikäiset koululaiset ja ikäihmiset ovatkin erityisiä riskiryhmiä suojatieonnettomuuksissa.

Suojatiellä tapahtuvat kuolemantapaukset ja loukkaantumiset ovat lisääntyneet. Liikenneturvan mukaan vuonna 2011 suojateillä sattuneissa onnettomuuksissa kuoli 21 ihmistä. Lähes 700 ihmistä loukkaantui, eli keskimäärin 2 ihmistä päivässä loukkaantuu suojatieonnettomuudessa.

Liikenneministeri Kyllösen (vas.) on syytä ottaa vakavasti lisääntyneet suojatieonnettomuudet ja nostaa asia viivytyksettä työpöydälleen. Ensitöikseen Kyllösen on syytä tarttua Liikenneturvan esittämiin toimenpiteisiin suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Esitettyjä keinoja ovat päiväsakkojen lukumäärän nostaminen, poliisivalvonnan lisääminen ja ajonopeuksien hidastaminen suojateiden liepeillä. Kirittääkseni ministeriä jätin hänelle eilen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen toimista suojatieonnettomuuksien ehkäisemiseksi.

Monissa maissa, kuten Ruotsissa, on ollut mittavia valtakunnallisia kampanjoita suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Kansallista kampanjaa suojatieturvallisuuden edistämiseksi puoltaa myös se seikka, että suojatiellä törttöilyn ja ihmishenkien vaarantamisen ehkäisyssä tehokkainta on asenteen muuttaminen. Oikeaa asennetta noudattaa liikennesääntöjä tarvitaan tietenkin niin autoilijoilta, pyöräilijöiltä kuin jalankulkijoiltakin. Suojatiet turvallisiksi -kampanjan ajankohdaksi sopisi erityisen hyvin syksy ja koulujen alkamisaika.

On olennaista muistaa, että lasten tarkkaavaisuus liikenteessä herpaantuu helposti. Lapsi ei kykene hahmottamaan liikennettä samalla lailla kuin aikuinen. Jo lasten pieni koko tekee liikenteen havainnoinnin haastavaksi lapselle. Siksi autoilijoiden ja muiden tiellä liikkujien tulee osoittaa malttia ja varovaisuutta etenkin suojateiden ja kouluteiden varsilla.

Turvalliseen liikenteeseen ei ole yhtä niksiä, mutta perusta on meidän jokaisen asenteissa. Lapsille tärkeintä on kotoa ja aikuisilta saatu esimerkki. Liikenneturvallisuus syntyy omalla liikennekäyttäytymisellä ja yhteistyöllä.

Julkaistu

Kirjoitan kuukausittain kirjeen ajankohtaisista asioista.

Saat kuukausikirjeen täyttämällä lomakkeen tai ottamalla minuun yhteyttä. Ohessa näet viimeisimmän kuukausikirjeeni aiheet.

Sari Sarkomaalta eduskuntaterveiset

Arvoisa vastaanottaja,

Eduskunnan keväästä tulee poikkeuksellinen värikäs ja yllätyksellinen. Vaikka Euroopan taloustilanne on hetken ollut hieman rauhallisempi, on talouden vakauttamisessa edessä vielä pitkä ja kivinen tie. Kotimaan politiikassa vauhti kiihtyy. Varsinkin talouden tasapainottaminen ja meneillään olevat rakenneuudistukset keskusteluttavat ja edellyttävät meiltä kansanedustajilta viisautta löytää kestäviä ratkaisuja. Oman säväyksensä politiikkaan antavat kesän puoluekokoukset ja lähestyvät syksyn kunnallisvaalit.

Tässä kirjeessäni käsittelen seuraavia asioita:
- Kehysriihen ratkaisuista
- Päivähoidosta ja välikysymyksistä
- Perusopetuksen tuntijakouudistus työn alla
- Valtuustoterveisiä

- Lämpimästi tervetuloa keskustelutilaisuuteen ma 23.4.2012:
Lapset ja nuoret liikkeelle!

Lapsi on luotu liikkumaan ja leikkimään. Tosiasia on, että lasten ja nuorten liikkumattomuus on suurimpia kansanterveysongelmiamme. Koulutiensä aloittavat lapset ovat vuosi vuodelta heikommassa kunnossa. Enemmistö suomalaislapsista ei liiku terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittävästi. Tilanne uhkaa vakavasti tulevien työikäistemme työkykyä ja terveyttä.

Tervetuloa mukaan keskustelemaan ja kertomaan näkemyksiänne siitä, miten saamme yhdessä kannustettua lapset ja nuoret liikkeelle! Järjestän tilaisuuden yhdessä kansanedustaja Leena Harkimon kanssa eduskunnan lisärakennuksen Kansalaisinfossa, ma 23.4 klo 17 - 18.30. Sisäänkäynti Pikkuparlamenttiin osoitteesta Arkadiankatu 3, Mannerheimintien puoleiselta aukiolta.

Tilaisuudessa aiheina
- Liikunta varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa / Nuori Suomi ry, päivittäisen liikunnan yksikön johtaja Jukka Karvinen
- Liikunta koulupäivän aikana / Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry (LIITO)
- Urheiluseurojen rooli ja haasteet lasten ja nuorten liikuttajina / Suomen Liikunta ja Urheilu SLU ry:n kehitysjohtaja Sirpa Korkatti
- Liikunta tasapäistävänä vai erilaisia lahjakkuuksia tukevana? / Huippu-urheilun muutosryhmä
- Lasten ja nuorten liikunta Helsingin kaupungin näkökulmasta / Liikuntaviraston liikuntajohtaja Anssi Rauramo

Julkaistu

Tiedote 3.4.2012

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa toivoo, että liikenneministeri Kyllönen (vas.) ottaa vakavasti lisääntyneet suojatieonnettomuudet ja nostaa asian viivytyksettä työpöydälleen. Sarkomaa kannattaa Kyllösen julkisuudessa esille nostamaa ajatusta tiukentaa autoilijoiden rangaistuksia suojatiellä kulkevien jalankulkijoiden turvaksi. Sarkomaa jätti tänään kirjallisen kysymyksen suojateiden turvallisuuden parantamisesta.

”Taas eilen luimme lehdestä todella surullinen uutinen siitä, että 10-vuotias tyttö kuoli jäätyään pakettiauton alle suojatiellä Naantalissa. Uusia ja tehokkaita toimia turvallisuuden parantamiseksi suojateillä tarvitaan, jotta ne olisivat nimensä veroisia. Lapsilla ja meillä kaikilla on oikeus liikkua turvallisesti omassa lähiympäristössämme”, sanoo Sarkomaa.

Liikenneturvan mukaan vuonna 2011 suojateillä sattuneissa onnettomuuksissa kuoli 21 ihmistä. Suojatieonnettomuuksissa loukkaantui lähes 700 ihmistä, eli keskimäärin 2 ihmistä päivässä.

Sarkomaa kirittää ministeriä tarttumaan Liikenneturvan esittämiin toimenpiteisiin suojatieturvallisuuden edistämiseksi. Esitettyjä keinoja ovat mm. päiväsakkojen lukumäärän nostaminen, poliisivalvonnan lisääminen ja ajonopeuksien alhaisemmaksi saaminen.

”Kaikki keinot pitäisi saada käyttöön. Olisi hyvä harkita myös kansallista kampanjaa suojatieturvallisuuden edistämiseksi etenkin syksyllä taas koulujen alkaessa”, ehdottaa Sarkomaa.

Sarkomaa muistuttaa myös siitä tosiasiasta, että ei riitä, että lapset oppivat noudattamaan liikennevaloja. Yhtä tärkeää on opettaa lapsi katsomaan tuleeko autoja, ja että auto voi tulla vaikka valo on jalankulkijalle vihreä. Vaikka auto pysähtyy suojatielle, voi toisella kaistalla autoilijat vain painaa kaasua. Näin tapahtuu käsittämättömän usein ja hyvin vakavin seurauksin.

Poliisin rikostilastojen mukaan autoilijat jättävät yhä useammin väistämättä suojatiellä kulkevan sekä ohittavat näkyvyyden peittävän auton pysähtymättä. Arviolta kolme neljästä lapsille sattuvista henkilövahingoista tapahtuu tietä ylittäessä. Ala-asteikäiset koululaiset ovat suuri riskiryhmä suojatieonnettomuuksissa.

Lisätietoja:
Sari Sarkomaa
050 511 3033

Linkki kirjalliseen kysymykseen