Tekijä: sari

Blogi 13.2.2026

Keskustelimme viimeisimmässä Helsingin kaupunginvaltuustossa katujen ja kevyen liikenteen väylien talvikunnossapidosta. Esille nousi eri puolilla kaupunkia havaittuja epäkohtia.

Viimeisimpänä olen saanut eri somekanavien kautta paljon palautetta katujen talvikunnossapitoon liittyvistä, usein heikosti havaittavista siirtokehotuksista.

Puhdistussuunnitelmat.fi/Helsinki on ollut kaupunkilaisille ja kunnossapitäjille kullanarvoinen verkkopalvelu, josta on voinut tarkistaa katu- ja aluekohtaiset puhdistusaikataulut sekä tilata tekstiviesti-ilmoituksia. Palvelu on auttanut välttämään siirtokehotuksia ja sakkoja sekä tehostanut katujen puhdistusta. Nyt palvelu on kuitenkin loppunut.

Nostin asian esille valtuuston kyselytunnilla. Kysyin, miksi kaupunki on palannut takaisin pelkkään liikennemerkkipohjaiseen ilmoitteluun. Syyksi kerrottiin palvelusopimuksen päättyminen. Korvaava järjestelmä on kehitteillä, mutta sen käyttöönottoon on tullut viiveitä. Tämä on todella harmillista. Tässä, kuten monessa muussakin yhteydessä, pohdin, onko kaupungin aina tehtävä kaikki itse, jos yrityksillä on toimivia palveluja tarjolla.

Kysyin myös, kuinka näin on päästetty tapahtumaan ja milloin korvaava ratkaisu saadaan käyttöön. Virkamiesjohto on luvannut, että palvelu saadaan kuntoon ennen katujen kevätpesuja ja toivottavasti jo aiemmin.

Helsingin tulisi tehdä vähemmän yksin ja enemmän yhdessä yritysten, asukkaiden ja järjestöjen kanssa.

Palautetta on tullut paljon myös koirille vaarallisen liukkaudentorjunta-aineen käytöstä. Kaupunginhallitus on hyväksynyt esityksestäni kannan, jonka myötä parhaillaan selvitetään, miten voidaan lopettaa tai vähentää koirien tassuille kipua aiheuttavien liukkaudentorjunta-aineiden, natriumkloridin ja kalsiumkloridin, käyttöä. Samalla huolehditaan liukkauden torjunnasta ja ihmisten turvallisuudesta.

Kalsiumkloridi on myrkyllistä. Nieltynä se voi polttaa koiran suun rakkuloille ja aiheuttaa pahoinvointia, oksentelua, ripulia ja kouristuskohtauksia. Ainetta päätyy koiran suuhun helposti, sillä kipeytyneiden tassujen nuoleminen on koiralle luonnollinen reaktio.

Helsingin kaupunki kerää kokemuksia helsinkiläisiltä koiranomistajilta. Kyselyyn voi vastata helmikuun loppuun saakka täällä: https://app.maptionnaire.com/q/koiranulkoilutuskysely

Vastaamalla kyselyyn autat Helsinkiä löytämään parhaan mahdollisen tavan torjua liukkautta niin, että liikkuminen on turvallista ja sujuvaa kaikille kaupunkilaisille, myös koirille.

Olemme valtuustossa lisänneet kaupungin kuluvan vuoden budjettiin määrärahoja talvikunnossapitoon ja erityisesti kävelyn talviolosuhteiden parantamiseen. Määrärahan lisäyksen tulisi näkyä kaupunkilaisille kulkemisen sujuvuutena ja turvallisuutena.

Kaikki palaute ja ideat kaupunkimme kevyen liikenteen väylien ja katujen talvikunnossapidon sujuvoittamiseen ovat tervetulleita.

Blogi 11.2.2026

Suomalainen peruskoulu on koko yhteiskunnan tulevaisuuden perusta. Juuri siksi peruskoulun kehittäminen ei voi olla sattumanvaraista tai lyhytnäköistä. Muuttuva maailma, teknologinen murros ja kasvavat osaamiserot sekä oppimisen haasteet vaativat koululta muutoskykyä ja rohkeaa uudistumista. 

Peruskoulu ei ole pysynyt mukana kaikessa maailman myllerryksessä. Oppimistulokset ovat laskeneet tasaisesti viimeiset 20 vuotta. Yhä suurempi osa päättää peruskoulunsa puutteellisin perustaidoin. Tämä kehitys pitää saada pysäytettyä ja suunta käännettyä.  Se, miten hyvin koulussa opitaan, vaikuttaa siihen, miten pärjäämme tulevaisuudessa. Tärkeää on myös oppia toimimaan yhdessä ja kasvaa yhteiskunnan jäseneksi.

Siksi olemme hallitusohjelman mukaisesti tehneet perusopetukseen merkittäviä lisäpanostuksia, jotka tukevat jokaisen lapsen oikeutta oppimiseen. Tiukan talouden aikana olemme priorisoineet peruskoulun ja uudistuksiin on investoitu.  Me olemme vahvistaneet peruskoulua 200 miljoonalla eurolla. Olemme lisämäärärahalla uudistaneet oppimisen tuen, lisänneet lukujärjestyksiin tunteja kirjoittamisen, lukemisen ja laskemisen oppimiseen sekä lisänneet läsnäolevien aikuisten määrää kouluissa.

Koulujen työrauhaongelmat ovat vaikuttaneet oppimista heikentävästi. Viime syksynä tuli voimaan kännykkäkielto, jonka on jo nyt nähty vaikuttavan myönteisesti koulujen työskentelyilmapiiriin ja -tapoihin. Myös nuoret ovat kiitelleet uusia sääntöjä. Koulut ovat myös käyttäneet aktiivisesti mahdollisuutta rajoittaa kännykän käyttöä koko koulupäivän aikana. Välitunneilla seurustellaan ja liikutaan taas aktiivisesti, eikä tuijoteta ruutuja, millä on myönteinen vaikutus hyvinvointiin ja keskittymiskykyyn tunneilla.

Perusopetuksessa on ollut haasteena löytää toimivia tapoja vahvistaa perustaitoja ja nostaa oppimistuloksia. Samaan aikaan koulun tulisi tarjota uudenlaista osaamista esimerkiksi digitalisaation, tekoälyn ja kestävän tulevaisuuden vaatimuksiin vastaamiseksi ilman, että oppilaiden kuormitus kasvaa tai opetuksen ydin hämärtyy.

Tähän tarpeeseen on tarkoitus vastata Peruskoulun tulevaisuustyön, joka on tärkeä osa pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmaa. Visiotyössä on arvioitu peruskoulun kehittämistarpeita ja sitä, millaisia valmiuksia koulutuksen tulisi tarjota tulevaisuuteen. 

Visio korostaa koulua, joka on elämää varten – paikkaa, jossa oppiminen tukee sekä osaamista että antaa lapsille ja nuorille toivoa tulevaisuudesta. Suomen tärkein tavoite on se, että jokainen lapsi saa perusopetuksesta oppimisen ilon, riittävät tiedot ja taidot, jotka kantavat toisen asteen tutkintoon ja edelleen jatko-opintoihin tai työelämään sekä tavoittelemaan unelmiaan.

Toimiva peruskoulu ei synny pelkillä linjauksilla, vaan se vaatii tuekseen johdonmukaista koulutuspolitiikkaa ja riittäviä voimavaroja. Perusopetuksen tulee olla erityisenä painopisteenä myös tulevalla vaalikaudella.

Kun peruskoulun tulevaisuuden visio ja eduskunnan konkreettiset päätökset kulkevat samaan suuntaan, syntyy pohja peruskoululle, joka kestää muutoksia ja vahvistaa luottamusta tulevaisuuteen. Näin peruskoulu voi olla nykyistäkin vahvemmin osaamisen, sivistyksen, tasa-arvon, merkityksellisen elämän ja toivon rakentaja – paikka, joka antaa valmiudet muuttaa maailmaa ja uudistaa yhteiskuntaa.

Blogi 10.2.2026

Nykyinen lainsäädäntö ei riittävästi turvaa ikäihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. 

Otimme asiaan kantaa yhdessä kansanedustaja Mia Laihon kanssa. Tämä blogi on tehty pääosin yhteisen kannanottomme perusteella.

Itsemääräämisoikeutta koskeva lainsäädäntö on ollut valmistelussa yli vuosikymmenen ajan, mikä kertoo siitä, että kyseessä on vaativa lakikokonaisuus. Lain valmistelu vaatii riittävästi aikaa ja huolellista valmistelua, mutta työn tulee edetä. On tärkeää tehdä valmistelutyötä vielä tällä hallituskaudella niin, että seuraavalla hallituskaudella laki voidaan tuoda eduskuntaan ja varmistaa sille myös riittävä käsittelyaika eduskunnassa. 

Vanhusten itsemääräämisoikeuden vahvistamista turvaaville toimille on ollut pitkään selkeä tarve. Hallitusohjelmaan on kirjattu itsemääräämislain edistäminen, ja selvitys- ja valmistelutyötä on välttämätöntä viedä eteenpäin määrätietoisesti ja huolellisesti.

Vanhuspalveluissa tehdään paljon hyvää ja arvokasta työtä, mutta samaan aikaan tarvitaan vaikuttavia lisätoimia yhdenvertaisen ja inhimillisen hoivan turvaamiseksi. Esimerkiksi muistisairaus ei poista ihmisen perus- ja ihmisoikeuksia. Sairastuneella on oltava oikeus päättää omista asioistaan ja hoidostaan niin kauan kuin hän siihen kykenee.

Itsemääräämislaki on yhtä lailla henkilöstön näkökulmasta, sillä sen avulla saataisiin ne raamit ja reunaehdot, milloin ja miten rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää.

Itsemääräämisoikeuslakia tarvitaan niin asumispalveluista, vuodeosastoilla kuin päivystyksessä, ikään katsomatta. Tarvitsemme selkeämpiä säädöksiä siitä, miten oikeuksia voidaan tukea ja milloin niitä voidaan poikkeustapauksissa rajoittaa. Laki on tarpeellinen väline laitoismaisen toimintakulttuurin murtamiseksi kaikkialla yksilöä kunnioittavan hoivan varmistamiseksi.

Itsemääräämisoikeuteen liittyy olennaisesti mahdollisuus vaikuttaa omaan hoivaan ympärivuorokautisessa hoidossa.

Esimerkiksi ympärivuorokautisen hoivapaikan valinnassa vanhusten vaikutusmahdollisuudet oman hoivapaikan valintaan ovat kovin ohuet. Ja vaikka hyvinvointialueella olisi palveluseteli käytössä, useat hyvinvointialueet eivät noudata lakia siten, että palvelusetelillä saisi tosiasiallisesti tarvitsemansa hoivan. Tähän epäkohtaan myös oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota. Palvelusetelilakia uudistettaessa tämä epäkohta on välttämätöntä korjata. Oikeus valita ja vaikuttaa ei saa jäädä kuolleeksi kirjaimeksi.

Tämä koskee myös iäkkäiden puolisoiden oikeutta asua yhdessä, josta jo säädetään laissa, mutta joka jää usein toteutumatta.

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin määräyksestä tehdyissä tarkastuksissa vanhusten ympärivuorokautisiin asumispalveluyksiköihin havaittiin useita tilanteita, joissa asukkaiden hyvä hoito ja huolenpito ei ole toteutunut tai on selvästi vaarantunut. Lainsäädännön puuttuessa apulaisoikeusasiamies on edellyttänyt, että jokaisella yksiköllä on ohjeet rajoitustoimenpiteiden käytön vähentämiseksi ja niistä luopumiseksi sekä että henkilökunta tuntee perusoikeuksien rajoittamisen edellytykset.

Vanhusten ja vammaisten itsemääräämisoikeuden parantaminen edellyttää useita toimia. Itsemääräämisoikeuslain valmistelua on jatkettava. Lisäksi esimerkiksi palvelusetelilakia on kehitettävä vanhusten oikeuksia vahvistavaan suuntaan ja ikäihmisten kotitalousvähennystä korotettava kotona asumisen tukemiseksi sekä toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Erilaisia keinoja on ja niitä on otettava käyttöön.

Blogi 6.2.2026

Tänään 6.2. vietetään silpomisen vastaista päivää.

Sukuelinten silpominen on brutaalia väkivaltaa, joka uhkaa tyttöjen terveyttä ja elämää. Tänäkin vuonna yli neljä miljoonaa tyttöä ympäri maapalloa on vaarassa joutua silvottavaksi. Maailmassa elää arviolta 230 miljoonaa silvottua tyttöä ja naista.

Tyttöjen sukuelinten silpominen on brutaali rikos ja ihmisoikeusloukkaus. Hyväksyimme eduskunnassa  marraskuussa 2024 lakiesityksen naisten sukuelinten silpomisen kieltämisestä omalla rikoslainsäännöksellään. Lakiuudistuksen myötä Suomi liittyi muiden Pohjoismaiden joukkoon, joissa silpominen on kielletty nimenomaisella säädöksellä.

Tätä asiaa olin monen muun ohella pitkään ajanut. Oli hienoa, että nykyinen hallitus sai lakiesityksen tuotua eduskuntaan. Siitä suuret kiitokset.

Teimme vaalikauden alussa yhdessä edustaja Sofia Vikman kanssa lakialoitteet tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen erilliskriminalisoinnista sekä ennaltaehkäisemisen tehostamisesta. Valmistelimme aloitteet vauhdittaaksemme asian etenemistä.

Uuden lain myötä silpominen ja sen valmistelu on  säädetty rangaistavaksi omina rikosnimikkeinään, kun ne aiemmin käsiteltiin törkeinä pahoinpitelyinä.

Laki teki rangaistavaksi myös silpomisen valmistelun sekä lapsen viemisen ulkomaille silvottavaksi.

THL:n mukaan Suomessa silpomista harjoittavista maista lähtöisin olevia naisia ja tyttöjä arvioidaan olevan noin 38 000 ja heistä noin 10 000 arvioidaan läpikäyneen silpomisen. Suomessa silpomisvaarassa arvioidaan olevan noin 650 tyttöä, jos laskenta perustuu sille lähtökohdalle, ettei ketään Suomessa syntynyttä tyttöä enää silvota. Jos lähtökohta on, ettei silpomisperinne katkea maahanmuuton jälkeen, arvio riskissä olevien tyttöjen lukumäärästä on noin 3 0 80.

Silpomisen vastaisessa työssä maassamme tarvitaan yhtä lailla ennaltaehkäiseviä toimia. Maahanmuuttajataustaisten yhteisöjen, ammattilaisten sekä viranomaisten yhteistyö ja vuoropuhelu on varmistettava

Eduskunnan asiantuntijakuulemisissa kävi ilmi, ettei tyttöjen sukuelinten silpomisesta tehdä poliisille rikosilmoituksia, jolloin niitä ei päästä tutkimaan rikosepäilynä. Lastensuojelulain ilmoitusvelvollisuuden osalta on vuorostaan arvioitu, ettei ilmoitusvelvollisuutta tunneta riittävän hyvin, tai että viranomaiset ovat hyvin varovaisia tekemään ilmoituksia näistä asioita.

Maamme ammattilaiset tarvitsevat lisäkoulutusta silpomisuhassa olevien tyttöjen tunnistamiseksi ja auttamiseksi.

Jokaisella tytöllä ja naisella on oikeus väkivallattomaan elämään ja oikeuteen päättää kehostaan. Työtä asiassa on tehtävänä edelleen Suomessa ja ympäri maailmaa.

Blogi 6.2.2026

Saimaannorppa on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Saimaannorpan suojelua koskevia kalastusrajoituksia sisältävästä asetuksesta tuleviksi viideksi vuodeksi tehdään pian päätös. Lämpimästi tervetullut on ELY-keskuksen ehdottama verkkokalastuksen rajoitusalueen merkittävä laajentaminen.

Huolikeskustelua on käyty muikkuverkojen käytön rajoitusajoista ja ELY-keskuksen esille nostamasta mahdollisesta höllennyksestä. Sellaista ei pidä tehdä. Päin vastoin muikkuverkkojen käyttökieltoa on syytä pidentää kesäkuun loppuun samalla tavalla kun tällä hetkellä on säädetty yleisemmästä verkkokalastukiellosta.

Kuuttien suojaksi säädetty verkokalastuskielto on nykyisen asetuksen mukaan huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun. Rajoituksen jatkamiselle heinäkuun loppuun on vahvat perusteet ja se olisi syytä tehdä kuuttien kuolemien ehkäisemiseksi. Kuukauden lisäaika antaisi pienille kuuteille aikaa voimistua ja siten vähentää riskiä tukehtumiskuolemaan pyydyksissä.

Kalanpyydysten aiheuttama kuuttien hukkumisen estäminen ja siten kuolleisuuden vähentäminen on tutkitusti tehokkain omissa käsissämme oleva keino suojella Saimaannorppaa.

Ennen rajoituksia kuutteja hukkui kalanpyydyksiin eniten huhti-kesäkuussa. Kalastusrajoitusten tehostamisen myötä kuolleisuuden huippu on siirtynyt heinäkuulle ja aikaan, jolloin verkkojen täyskielto ei ole voimassa.

Saimaannorppa on yhä uhanalainen. Ilmaston lämpeneminen ja lumettomat talvet ovat norpille kasvava riskitekijä ja vakava uhka. Ellei kalanpyydyskuolleisuutta kyetä tehokkaasti estämään ovat muut suojelukeinot vaarassa jäädä riittämättömiksi. Ilmastomuutoksen tuomat poikkeukselliset sääolosuhteet ovat jo vaikuttaneet saimaannorpan pesintään lisäämällä kuuttien kuolleisuutta.

Olen pitkään pitänyt verkkokiellon jatkamista heinäkuun loppuun asti perusteltuna. Tätä linjaa tukee myös merkittävä osa  suomalaisista.  WWF:n teettämän kyselyyn mukaan 67 % kaikista suomalaisista kannattaa heinäkuun loppuun jatkuvaa verkkokalastuksen rajoitusta. 

Saimaannorppa on lumesta ja jäästä riippuvainen laji, ja ilmastonmuutos on jo muuttanut Saimaan oloja. Kalastusrajoituksilla voimme vaikuttaa nopeasti ja suojella saimaannorppaa vaikuttavasti.

Blogi 27.01.2026

Ammattikorkeakoulujen ja erityisesti sosiaali- ja terveysalan AMK opiskelijoiden harjoittelupaikkapulaan tarvitaan ratkaisuja. Haasteita harjoittelupaikkojen kanssa on yhtälailla yliopisto- opiskelijoilla.

Harjoittelupaikkojen saatavuus on niukkaa ja aivan erityisen vakava tilanne on yliopistosairaaloiden ympäristössä ja pääkaupunkiseudulla.

Tilanne tuntuu opiskelijoiden arjessa  opintojen vaikeutumisena  ja viivästymisinä.

Tilanne kuormittaa opiskelijoiden lisäksi mm ammattikorkeakouluja ja sote-palveluita tuottavia organisaatioita.

Vakava tilanne todentuu ammattikorkeakoulujen osalta Arenen hiljattain julkaisemassa ammattikorkeakouluopiskelijoiden harjoittelupaikkojen saatavuus sosiaali- ja terveysalalla -kyselyanalyysista. Yli 90 prosenttia Arenen kyselyyn vastanneesta vastaajista arvioi harjoittelupaikkatilanteen heikentyneen viime vuosina. Kyselyn tulokset osoittavat, että kyse on valtakunnallisesta ja rakenteellisesta ongelmasta.  

Kyselyyn vastanneiden ammattikorkeakoulujen mukaan harjoittelupaikkojen puute ei rajoitu yksittäisille alueille tai koulutusohjelmiin. Erityisesti pakollisten harjoittelujaksojen viivästyminen aiheuttaa ongelmia ja tekee vaikeaksi opintojen suunnittelun sekä opiskelijalle että korkeakoululle. Ongelma liittyy raportin mukaan paitsi paikkamääriin myös siihen, missä harjoittelupaikat sijaitsevat, millaisia osaamistavoitteita ne tukevat ja millaiset resurssit ohjaukseen ovat käytettävissä. Kaikkein vaikeinta harjoittelupaikkoja on kuitenkin saada kansainvälisille opiskelijoille. 

Harjoittelupaikkojen saatavuus on heikointa väkirikkaimmilla alueilla. Harjoitteluihin pääsy edellyttää yhä useammin opiskelijalta liikkumista oman opiskelupaikan hyvinvointialueen ulkopuolelle. Tämä korostaa alueiden välistä riippuvuutta ja osoittaa, että harjoittelupaikkatilannetta ei voida tarkastella pelkästään yksittäisten hyvinvointialueiden tai korkeakoulujen näkökulmasta. 

Raportin mukaan jopa 3 500 opiskelijan opinnot viivästyvät yhden lukuvuoden. Luvut kertovat merkittävästä ongelmasta, jonka ratkaiseminen on yhteiskunnallisesti tärkeää. Korvaavat suoritukset ja simulaatiot ovat vakiintuneet osaksi opetuksen toteutusta, mutta ne eivät korvaa työelämässä tapahtuvaa harjoittelua. Työpaikkojen henkilöstötilanne vaikuttaa osaltaan harjoittelupaikkojen tarjontaan. 

Arenen saamat vastaukset osoittavat, että harjoittelupaikkojen tarjonta ei ole tasapainossa koulutuksen aloituspaikkamäärien kanssa.  

Harjoittelu ovat olennainen osa koulutusta. Sote-alan ammattilaisten osaamisen turvaamiseksi on välttämätöntä löytää ratkaisut turvata koulutuspaikkoja vastaavat mahdollisuudet harjoitteluun.

Jätimme yhdessä Mia Laihon kanssa asiasta myös eilen kirjallisen kysymyksen. KK 484/2025 vp

Kestävään ratkaisuun tarvitaan usean eri tahon tiivistä ja ratkaisuhakuista yhteistyötä. Tapaan Helsingin yliopiston johtoa ensi viikolla ja olen menossa vierailulle Metropoliaan. Harjoittelupaikka-asiat on myös silloin agendallani.

Ajatukset ja palaute asiaan liittyen on tervetullutta.

Blogi 23.01.2026

Kansalliset suositukset  0–13-vuotiaiden lasten vapa-ajan ruutuajasta on  julkaistu. Omia älypuhelinta eikä myöskään  sosiaalisen median käyttöä suositella alle 13-vuotiaille. Alle kaksivuotiaille ei suositella lainkaan ruutuaikaa. Suositus 2–10-vuotiaille on  enintään tunti ruutua päivässä ja 11–13-vuotiaille enintään kaksi tuntia päivässä. Suositukset julkaistiin 22.1.26.   

Yhtä lailla olennaista on digilaitteella  käytettävä sisältö. Sen tulee olla lapselle sopivaa, kehitystä sekä oppimista tukevaa ja mieluusti iloa tuottavaa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että digitaalisten pelien, televisio-ohjelmien ja elokuvien ikärajoja tulee noudattaa, eikä lapsi saa altistua haitallisille sisällöille. 

Tutkimukset osoittavat, että liiallinen sosiaalisen median käyttö ja altistuminen lapsille sopimattomalle sisällölle heikentävät lasten ja nuorten kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia.

Liiallinen ruutuaika on merkittävä riski mm aivojen kehitykselle ja mielenterveydelle. Sen on todettu lisäävän masennusta, ahdistuneisuutta ja tarkkaavaisuushäiriöitä. Älylaitteiden liikakäyttö vie myös aikaa lapsen normaalille kehitykselle tärkeiltä asioilta

Lapsen normaalille kehitykselle välttämättömät asiat kuten lukeminen vähenee, sosiaalisten taitojen oppiminen heikkenee ja ulkoilu sekä liikkuminen jäävät vähemmälle, kun yhä suurempi osa ajasta kuluu ruudun äärellä. Sosiaalista mediaa hyödynnetään lisäksi kiusaamiseen ja väkivallan levittämiseen.

Olen huolissaan netissä toimivista väkivaltaisista ja hyväksikäyttöön liittyvistä verkostoista, joiden kohteena ovat usein lapset ja nuoret. Sosiaalinen media on lisännyt myös seksuaalisen ahdistelun riskiä tarjoamalla tekijöille suoran ja usein valvomattoman pääsyn lasten ja nuorten arkeen.

Euroopan parlamentti on ilmaissut vakavan huolensa alaikäisten verkossa kohtaamista riskeistä ja ehdottanut 16 vuoden ikärajaa sosiaalisen median käyttöön koko EU:ssa.

Lapsuus on ainutlaatuinen elämänvaihe, jonka vaikutukset ulottuvat koko ihmisen elämään ja yhteiskuntaan. Pääministeri Petteri Orpo on käynnistänyt selvityksen sosiaalisen median ikärajasta ja rajoituksista alle 15-vuotiaille.

Olen tehnyt keskustelualoitteen siitä, että eduskunta kävisi ajankohtaiskeskustelun lasten ja nuorten sosiaalisen median käytön rajoittamisesta ja digitaalisen kasvurauhan turvaamisesta.

Mitä mieltä sinä olet uusista suosituksista, lasten sosiaalisen mediaan käytöstä ja ruudulla vietetystä ajasta?

Blogi 21.01.2026

Munkkivuoren ostarin arvo aikakautensa liike-elämän ja rakennustyypin edustajana on huikea. Ostarin käytön jatkuminen jotakuinkin alkuperäisen kaltaisena on tärkeä arvo. Moni vastaava ostari on jo purettu.

Asemakaavan muutos mahdollistaa kulttuurihistoriallisesti arvokkaan ostoskeskuksen toiminnan jatkumisen pääpiirteissään ja sen palveluiden kehittämisen. Ostoskeskuksen arvokkaimpia säilyviä osia täydennetään uudella liikerakennuksella ja asuinrakennuksella. Tavoite on parantaa yritysten toimintaedellytyksiä ja kehittää ostoskeskusta siten, että suojellut osat ja uudisrakennukset muodostavat toimivan ja eheän kokonaisuuden. Tässä on kohtuudella onnistuttu. Ostoskeskuksen kohennusta on suunniteltu pitkään. Rakennuksessa on merkittävä ja koko ajan kasvava korjausvelka ja siksi oli välttämätöntä saada asiaa eteenpäin.

Ostoskeskuksen ulkoalueita kehitetään, sisäpihalle palautetaan alkuperäinen selkeä luonne. Ja että sisäpihan alle rakennettu pysäköintikellari säilyy. Toimivassa kaupungissa ja ostarissa on oltava parkkipaikkoja.

Valtuustossa korostin sitä, että myös jatkosuunnitelmissa on kuultava alueen asukkaita, yrittäjiä ja muita toimijoita. Ostoskeskuksen sijainti on joukkoliikenteen kannalta keskeinen. On olennaista, että remontin toteutuksessa kadut, raiteet ja kevyenliikenteenväylät sekä parkkipaikat pysyvät käytössä siten, että kaikki liikenne ja arki saadaan aluella sujumaan.

Kannatin lämpimästi sitä, että jatkosuunnittelussa Naantalinaukiosta suunnitellaan vehreä aukio, jossa lehtipuiden lisäksi on pensaita ja ikivihreää kasvillisuutta. Munkkivuoren vehreää omaleimaisuutta on vaalittava

Blogi 19.1.2026

Julkisia kotipalveluja saa useimmin vasta kun toimintakyky on merkittävästi heikentynyt. Kotihoidon palvelujen sisältö on sellainen, että lisäapua on useimmiten hankittava myös muualta. Elämäntilanteet ovat erilaisia, siksi tarvitaan vaihtoehtoja.

PM Orpon hallitusohjelmassa on sitouduttu tekemään selvitys mahdollisuuksista ottaa käyttöön ikäihmisten parannettu kotitalousvähennys. Asiaa kirittääkseni jätin hallitukselle tänään kirjallisen kysymyksen. Selvitys on tärkeä saada valmiiksi niin, että nykyinen hallitus ehtii asiassa tehdä mahdollisia toimia.

Monet senioreista ovat aktiivisia toimijoita ja kantava voima yhteiskunnassamme. Ikäero juuri eläkkeelle jääneen ja hyvin ikääntyneen ihmisen välillä voi olla jopa 40 vuotta. Osa tarvitsee apua ja tukea kotona asumiseen tai esimerkiksi omaisen hoidossa. Usein avun tarve kasvaa iän myötä.

Kotitalousvähennys on ketterä tapa mahdollistaa apua niihin asioihin, joita kulloinkin eniten ja usein välttämättä turvallisen kotona asumisen mahdollistamiseksi tarvitaan. Kotitalousvähennys on veronmaksajalle ja useimmin kotihoidon tulosidonnaisen maksun maksavalle palvelun käyttäjälle edullisempi kuin julkisen kotihoidon piirissä annettavat palvelu.

Kotiin saatu oikeanlainen apu on omiaan viivästyttämään raskaampien palveluiden tarvetta ja parantamaan elämänlaatua. Korotettu kotitalousvähennys keventäisi painetta moniin julkisiin palveluihin mahdollistaen avun varhaisessa vaiheessa.

Kotitalousvähennys on luonut kulttuurin kaiken ikäisille ostaa palveluja arjen helpottamiseksi. Kotitalousvähennystä on syytä tarkastella laajemminkin ja saada sille vakiintuneempi muoto. Kotitalousvähennys luo uusia mahdollisuuksia mikro- ja pk-yrittäjille vauhdittaen työllisyyttä.