Kolumni 20.3.2026 Töölöläinen
Helsingissä olemme viime vuosina tehneet paljon uudistuksia, jotta kaupunkilaiset saisivat verorahoilleen parempaa vastinetta sujuvana hoitoon pääsynä ja laadukkaina sosiaali- ja terveyspalveluina. Myös pelastustoimessa kehittämistyö on ollut aktiivista, ja uusia pelastusasemia on perustettu kaupungin kasvaessa. Eduskunnassa olemme myös tehneet päätöksiä lakiesityksistä, joilla on uudistettu palveluja: lasten ja nuorten terapiatakuu on säädetty, hedelmöityshoitojen Kela-korvaus on palautettu ja suuhygienisti-, fysioterapeutti- ja gynekologikäyntien korotetut Kela-korvaukset ovat käytössä. Valinnanvapauskokeilu mahdollistaa 65 vuotta täyttäneille pääsyn yksityiselle yleislääkärille 30 eurolla. Keskeisimpiä uudistuksia on omalääkäri-omahoitajamallin vauhdittaminen.
Meillä on Helsingissä vahva tahto purkaa terveyskeskusjonot. Oikea-aikaisen hoidon varmistamiseksi olemme varautuneet lääkärivakanssien lisäämiseen, ja hoitajavakansseja on jo aiemmin lisätty. Otamme käyttöön moniammatillista yhteistyötä vahvistavan omalääkärimallin. Kun sama lääkäri ja hoitaja – tai muu ammattilainen – hoitaa potilasta, palvelun laatu paranee ja kokonaiskustannukset pienenevät. Erityisesti monisairaille ja paljon palveluja tarvitseville on suuri helpotus, kun palvelua antaa mahdollisimman usein tuttu ammattilainen.
Tällä hetkellä lausunnolla oleva painotetusti Helsingin sote-rahoitusta leikkaava lakiesitys tuo synkkiä pilviä Helsingin ylle. Esitys on kohtuuton myös HUSille. Olen valmisteluvaiheessa kaikin tavoin nostanut ministeriölle ja ministerille esiin lain ongelmallisuutta, tehnyt muutosesityksiä ja ilmaissut huoleni vaikutuksista. Oli valtava pettymys, että esitys lähti lausuntokierrokselle ilman sen ilmeisten valuvikojen korjaamista. Lausuntokierroksen jälkeen korjauksia on mielestäni välttämätöntä tehdä. Helsingin kaupunginhallituksessa annoimme asiasta tiukan lausunnon samoin alueemme kansanedustajien neuvottelukunta. On huolestuttavaa, että esitys muuttaisi rahoitusmallin jakoperusteita tavalla, joka rankaisisi erityisesti vastuullisesti taloutensa hoitanutta Helsinkiä ja heikentäisi kannusteita uudistuksiin, säästöihin sekä tasapainoiseen taloudenpitoon. Tämä on vaarassa kampittaa kehittämistyötä koko maassa. Esitystä perustellaan sillä, että rahoitusta vähennettäisiin eniten niiltä alueilta, joiden rahoituksen on arvioitu kasvavan tulevina vuosina. Perustelu ei kestä tarkastelua: rahoituksen kasvu tulee suhteuttaa väestön ja palvelutarpeen kasvuun. Helsingissä väestö kasvaa nopeasti ja palvelutarpeet lisääntyvät muuta maata selvästi nopeammin. Helsingin rankaiseminen olisi täysin perusteetonta myös siksi, että olemme yksi Suomen kustannustehokkaimmin palveluja tuottavista alueista.
Lausunnolla olevan lakiesityksen taustalla on tarve tukea taloudeltaan heikossa tilanteessa olevia hyvinvointialueita. Tätä tarvetta varten on kuitenkin jo olemassa välineitä, kuten lisäaikaa alijäämien kattamiseen, arviointimenettely sekä mahdollisuus lisärahoitukseen. Koko sote-järjestelmän rahoitusmallia ei tule vääristää niin, että hyvin työnsä tehneitä alueita käytännössä sakotetaan. Se ei ole lopulta kenenkään etu.
Ripeä eteneminen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistamisessa ja onnistunut taloudenpito eivät saa johtaa rahoituksen vähentämiseen. Helsingissä ja muualla Uudellamaalla sijaitsee suuri osa koko maan erikoissairaanhoidosta, vaativista sosiaalipalveluista ja ympärivuorokautisista päivystyksistä. Palvelurakenteemme palvelee koko Suomea. Rahoitusmallin on huomioitava myös HUS-yhtymän erityinen rooli ja kohdeltava alueita tasapuolisesti.
Valtion rahoitus hyvinvointialueille sekä Helsingille pelastustoimen ja sote-palveluiden järjestämiseen on kasvanut kuluvalla vaalikaudella noin 4,6 miljardilla eurolla. Tänä vuonna rahoitusta on käytettävissä noin 37 miljardia euroa, mikä on yli kolmanneksen valtion noin 90 miljardin budjetista. Kyse on valtavasta rahamäärästä, joka on käytettävä viisaasti ja vaikuttavasti.
Pidän koko sote-järjestelmän ja hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyden kannalta välttämättömänä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitusta kehitettäessä luodaan koko maahan riittävät kannusteet järjestää palvelut suomalaisille yhdenvertaisesti, tehokkaasti ja laadukkaasti.