Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

Kiritän pääministeri Petteri Orpon hallitusta viemään ripeästi eteenpäin hallitusohjelman välttämättömiä ja tervetulleita kirjauksia työturvallisuuden ja työelämän väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisemiseksi.

Sote-, pelastus-, kasvatus- ja opetusalojen turvallisuustilanne on hälyttävä. On vakava tosiasia, että väkivalta ja sen uhka ovat lähes päivittäisiä ongelmia näiden alojen työpaikoilla. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö Tehyn tuoreimman tutkimuksen mukaan 69 prosenttia vastaajista on kokenut työssään väkivaltaa tai sen uhkaa. Väkivaltaa on esiintynyt esimerkiksi potkimisena, lyömisenä ja jopa tappouhkauksina.

On kiitettävää, että hallitusneuvotteluissa ymmärrettiin tarve toimille sote- ja pelastusalan työturvallisuuden parantamiseksi. Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut muun muassa vahvistamaan hoito- ja pelastushenkilökunnan oikeussuojaa työhön liittyvissä väkivaltatilanteissa. Työntekijöiden oikeussuoja vastaisi jatkossa virkamiehen suojaa.

On tärkeää, että asiasta saadaan esitykset eduskuntaan mahdollisimman pian. Tarve muutokselle on ollut jo pitkään huutava.

Esitän, että Suomeen perustettaisiin sote-, pelastus-, kasvatus- ja opetusaloja kokonaisuudessaan koskeva valtakunnallinen työturvallisuushanke, joka toteutettaisiin sosiaali- ja terveysministeriön, opetusministeriön, oikeusministeriön ja sisäministeriön tiiviinä yhteistyönä.

Tavoitteena olisi kartoittaa alojen väkivaltatilannetta ja luoda toimintamalli, jolla väkivaltaa voidaan konkreettisesti ennaltaehkäistä. Työryhmään tulisi koota keskeiset työntekijöiden ja työnantajien edustajat. Esitän, että hallitus nimeäisi työryhmän viipymättä. Esimerkiksi Tehy on perustellusti esittänyt vastaavan kaltaisen työryhmän perustamista.

Työnantajien toimenpiteillä voidaan merkittävästi vähentää henkilöstöön kohdistuvaa väkivaltaa ja sen uhkaa. Nykyinen sääntely työnantajan puuttumisvelvollisuudesta väkivaltatilanteissa ei ole riittävän tiukkaa ja täsmällistä. Lainsäädännön pitäisi paremmin tukea tavoitetta työpaikkojen ehdottomasta nollatoleranssista väkivallan ja sen uhan suhteen.

Väkivaltatilanteisiin on kyettävä puuttumaan nykyistä huomattavasti tehokkaammin. Tehyn tuoreimmassa tutkimuksessa 39 prosenttia vastaajista kertoi, ettei väkivaltatilanteesta eteenpäin kertominen johtanut minkäänlaisiin jatkotoimenpiteisiin. Kiritän kuntia ja hyvinvointialueita sekä muita työnantajia lisätoimiin väkivallan kitkemiseksi työpaikoilta. Myös valtiovallan on siihen nykyistä vahvemmin ohjattava.

Työpaikkojen turvallisuudesta huolehtiminen on yksi keskeinen toimi sote-, pelastus-, kasvatus- ja opetusalojen pito- ja vetovoiman vahvistamisessa. Väkivalta ei kuulu työpäivään.

Julkaistu

7.10.2023 Tiedote

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa pitää sote-, pelastus-, kasvatus- ja opetusalojen turvallisuustilannetta hälyttävänä.

Sarkomaa kirittää pääministeri Petteri Orpon hallitusta viemään ripeästi eteenpäin hallitusohjelman välttämättömiä ja tervetulleita kirjauksia työturvallisuuden ja työelämän väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisemiseksi.

Väkivalta ei kuulu työpäivään. On vakava tosiasia, että väkivalta ja sen uhka ovat lähes päivittäisiä ongelmia näiden alojen työpaikoilla. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö Tehyn tuoreimman tutkimuksen mukaan 69 prosenttia vastaajista on kokenut työssään väkivaltaa tai sen uhkaa. Väkivaltaa on esiintynyt esimerkiksi potkimisena, lyömisenä ja jopa tappouhkauksina, Sarkomaa toteaa.

On kiitettävää, että hallitusneuvotteluissa ymmärrettiin tarve toimille sote- ja pelastusalan työturvallisuuden parantamiseksi. Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut muun muassa vahvistamaan hoito- ja pelastushenkilökunnan oikeussuojaa työhön liittyvissä väkivaltatilanteissa. Työntekijöiden oikeussuoja vastaisi jatkossa virkamiehen suojaa, Sarkomaa sanoo.

Sarkomaa pitää tärkeänä, että asiasta saadaan esitykset eduskuntaan mahdollisimman pian. Tarve muutokselle on ollut jo pitkään huutava.

Sarkomaa esittää, että Suomeen perustettaisiin sote-, pelastus-, kasvatus- ja opetusaloja kokonaisuudessaan koskeva valtakunnallinen työturvallisuushanke, joka toteutettaisiin sosiaali- ja terveysministeriön, opetusministeriön, oikeusministeriön ja sisäministeriön tiiviinä yhteistyönä.

Tavoitteena olisi kartoittaa alojen väkivaltatilannetta ja luoda toimintamalli, jolla väkivaltaa voidaan konkreettisesti ennaltaehkäistä. Työryhmään tulisi koota keskeiset työntekijöiden ja työnantajien edustajat. Sarkomaa esittää, että hallitus nimeäisi työryhmän viipymättä. Esimerkiksi Tehy on perustellusti esittänyt vastaavan kaltaisen työryhmän perustamista.

Sarkomaa korostaa myös, että väkivaltatilanteisiin on kyettävä puuttumaan nykyistä huomattavasti tehokkaammin. Tehyn tuoreimmassa tutkimuksessa 39 prosenttia vastaajista kertoi, ettei väkivaltatilanteesta eteenpäin kertominen johtanut minkäänlaisiin jatkotoimenpiteisiin. Sarkomaa kirittääkin kuntia ja hyvinvointialueita sekä muita työnantajia lisätoimiin väkivallan kitkemiseksi työpaikoilta. Työpaikkojen turvallisuudesta huolehtiminen on keskeinen toimi alojen pito- ja vetovoiman vahvistamisessa.

Työnantajien toimenpiteillä voidaan merkittävästi vähentää henkilöstöön kohdistuvaa väkivaltaa ja sen uhkaa. Nykyinen sääntely työnantajan puuttumisvelvollisuudesta väkivaltatilanteissa ei ole riittävän tiukkaa ja täsmällistä. Lainsäädännön pitäisi paremmin tukea tavoitetta työpaikkojen ehdottomasta nollatoleranssista väkivallan ja sen uhan suhteen, Sarkomaa sanoo.


Lisätietoja: Sari Sarkomaa 050 511 3033

Julkaistu

Tiedote 4.10.2023

– Syövästä selviytymisessä on alueellisia ja sosio-ekonomisia eroja. Syöpäpotilaiden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että jokainen potilas voi saada sairauteensa vaikuttavaa hoitoa alueesta ja taustastaan riippumatta. Samalla terveydenhuollon kestävyyden kannalta on tärkeä varmistaa hoitojen kustannusvaikuttavuus. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi ja yhteensovittamiseksi tarvitaan kansallisia syövän laaturekistereitä ja kansallista syöpästrategiaa, painottaa eduskunnan syöpäverkoston puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Sarkomaa.

– Suomi tarvitsee kansallisen syöpästrategian, jotta kasvavaan syöpämäärään voidaan varautua. Syöpä yleistyy vauhdilla. Kun vuonna 2021 syöpään sairastui 36 500 suomalaista, vuonna 2040 luku on 48 200. Syövän vuoksi menetetään vuosittain liki 200 000 elinvuotta, kertoo eduskunnan syöpäverkoston varapuheenjohtaja, kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta.

Syövänhoito kehittyy koko ajan, minkä ansiosta yhä useampi potilas selviytyy syövästään. Uudet lääkkeet ovat kuitenkin kalliita. Samaan aikaan potilaat ovat osin eriarvoisessa asemassa: hoitokäytännöt ja käytettävissä olevat lääkkeet voivat vaihdella eri alueilla.

Kansallisella syöpästrategialla tarkoitetaan yhteisiä linjauksia syövän ehkäisyn, diagnostiikan ja hoidon, potilaiden psykososiaalisen ja kuntoutumisen tuen sekä syöpätutkimuksen tulevaisuudesta. Strategian tavoitteena on ehkäistä syöpätapauksia ja syöpäkuolemia, parantaa potilaiden elämänlaatua sekä varmistaa resurssien paras ja kustannusvaikuttavin käyttö. Maailman terveysjärjestö WHO on jo pitkään suositellut syöpästrategian laatimista. Strategioita on laadittu ympäri maailmaa. EU-maista syöpästrategia löytyy miltei jokaisesta, ja myös EU:lla on oma syöpästrategiansa.

– Kansallinen syöpästrategia sopii erinomaisesti hallitusohjelman tavoitteisiin parantaa sote-sektorin vaikuttavuutta. Hoitokäytäntöjen yhtenäistäminen, keskittyminen kustannusvaikuttavimpiin menetelmiin, syöpien ehkäisy ja potilaiden toimintakyvyn parantaminen ovat kaikki keinoja, jotka vähentävät syöpien sote-sektorille aiheuttamaa kuormaa, selittää Syöpäjärjestöjen pääsihteeri Juha Pekka Turunen.

Eduskunnan syöpäverkosto kannustaa sosiaali- ja terveysministeriötä käynnistämään kansallisen syöpästrategian laatimisen. Työhön tarvitaan valtioneuvoston sitoutuminen sekä hyvä edustus syövän hoidon ja ehkäisyn ammattilaisia, tutkijoita, potilaita ja kansalaisyhteiskuntaa.

Eduskunnan syöpäverkosto järjestäytyi

Eduskunnan syöpäverkosto piti järjestäytymiskokouksensa tänään ja valitsi puheenjohtajakseen kansanedustaja Sari Sarkomaan (kok.) ja varapuheenjohtajakseen kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan (sd.). Verkoston kumppanina ja sihteerinä toimii Syöpäjärjestöt. Verkosto on avoin kaikille kansanedustajille.

– On merkittävää, että kansanedustajat yli puoluerajojen ovat sitoutuneet työhön syöpäpotilaiden hyväksi sekä syövän ehkäisemiseksi. Liki 40 % suomalaisista tulee elämänsä aikana sairastumaan syöpään. On sekä inhimillisesti että sote-sektorin kestävyyden kannalta olennaista, että löydämme keinot ehkäistä syöpiä ja hoitaa potilaita parhaalla ja kustannusvaikuttavammilla tavalla. Tähän tarvitsemme yhteistä rintamaa myös päättäjien keskuudessa, korostaa Syöpäjärjestöjen Turunen.

Lisätiedot:

Eduskunnan syöpäverkoston puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Sarkomaa, sari.sarkomaa@eduskunta.fi, 050 511 3033

Eduskunnan syöpäverkoston varapuheenjohtaja, kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta, eeva-johanna.eloranta@eduskunta.fi, 050 5232 309

Syöpäjärjestöjen pääsihteeri Juha Pekka Turunen, juhapekka.turunen@cancer.fi, 050 571 4577

Eduskunnan syöpäverkoston sihteeri, Syöpäjärjestöjen yhteiskuntasuhdepäällikkö Sini Terävä, sini.terava@cancer.fi, 050 513 5083

Julkaistu

Syöpädiagnoosin saanut kansanedustaja Sari Sarkomaa on saanut tukea lähipiiriltä. 

Teksti: Linda Martikainen 

Julkaistu Annassa 28.9.2023

Rintasyöpään sairastunut kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoi palanneensa sairaslomalta töihin oman jaksamisensa mukaan. 

– Kesällä oli sädehoidot ja ne ovat nyt ohi. Lääkehoito alkaa ja pikkuhiljaa pyrin tässä toipumaan. Olen iloinen, että pääsin töihin. Totta kai pitää katsoa oman jaksamisen mukaan, Sari totesi Syöpäsäätiön Roosa nauha -julkistustilaisuudessa Musiikkitalossa Helsingissä.

– Ihan kaikessa en vielä voi olla mukana. Olen tosi kiitollinen saamastani hoidosta ja siitä, että ollaan tässä tänään. 

Sari on itse ollut pitkään Syöpäsäätiön hallituksessa sekä eduskunnan syöpäverkoston puheenjohtajana. Kun Sari sai kuulla omasta syöpädiagnoosistaan, hän oli luottavaisin mielin. 

– Ajattelin silloin, että täytyy vain katsoa eteenpäin. Siinä ei muuta voi kuin toivoa, että hoito tepsii. Suomessa kuolee kuitenkin levinneeseen rintasyöpään noin 900 naista vuodessa. Olen iloinen, että syöpä ei tämän päivän tiedon mukaan ollut ehtinyt levitä.

Sari on myös huolehtinut liikkumisesta. Liikkumaan lähtemisessä ovat kannustaneet myös ystävät.

– Alustavien tutkimusten mukaan syöpähoidot vaikuttavat paremmin jos liikkuu. Vaikka kuinka hoidot väsyttivät, niin kaverit tulivat kävelyttämään, Sari kiitteli. 

Sari ei ole halunnut kaikkea kaataa puolisonsa Kim Ruokosen harteille, joka on ollut luonnollisesti suuri tuki. Lue lisäähttps://imasdk.googleapis.com/js/core/bridge3.593.1_fi.html#goog_1550199189PauseUnmute

– On hyvä, että on ystäviä, jotka ovat kokeneet tämän saman. Keskustelu kaverin kanssa on arvokas asia. Kiitokset kavereille, Sari hymyili. 

– Roosa nauha -päivä antaa toivoa.

Julkaistu

Julkaistu Töölöläisessä 1.10.2023

Lähiluonto, meri ja sen rannat sekä saaret ovat meille helsinkiläisille suuri rikkaus ja rakkaus. On elintärkeää seurata kaupunkimme toimien vaikutuksia ympäristöömme. Helsingin ympäristöraportti on tässä työssä mainio työkalu. Uusin raportti julkaistiin ja käsiteltiin kaupunginvaltuustossa syyskuussa.

Helsingin tavoitteena on edistää vesistöjemme terveyttä ja säilyttää niiden monimuotoinen luonto. Helsinki on erityisen aktiivinen Itämeren suojelija. Valitettavasti kotimeremme on edelleen yksi maailman saastuneimmista merialueista, ja meidän on vähennettävä päästöjä ja vaalittava paremmin rantojamme. Iloitsen siitä, että olemme Helsingissä käynnistäneet uuden Itämeri-toimenpideohjelman valmistelun, joka keskittyy kestävään merenkäyttöön, meriluonnon monimuotoisuuteen, tutkimusyhteistyöhön sekä rehevöitymisen, haitallisten aineiden ja roskaantumisen kitkemiseen.

Ympäristöraportin käsittelyssä valtuusto hyväksyi kokoomuksen aloitteen, jossa vaadimme selvitystä lumensulatuslaitteiden hankkimisesta lumen mereen kippaamisen sijaan. Hernesaaresta ajetaan vuosittain edelleen jopa 10 000 kuormallista saastunutta lunta mereen. Valtuusto on linjannut vuonna 2019 kokoomuksen aloitteesta, että likaisen lumen kaatamisesta mereen on päästävä eroon. Toimien viipyminen on ikävä häpeätahra. Vauhdittaakseni Helsingin toimia tein eduskunnassa lakialoitteen likaisen lumen kippaamisen kiellosta vesistöihin. Nyt tavoite on kirjattu uuteen hallitusohjelmaamme. Helsingin on vihdoin ja viimein löydettävä saastuneen lumen mereen ajolle ympäristön kannalta kestävä vaihtoehto.

Vaikka Helsingin ilmanlaatu on parantunut vuosikymmenien aikana, liikenteen pakokaasupäästöt, katupöly ja pientaloalueiden puunpolton päästöt vaikuttavat edelleen negatiivisesti terveyteen ja viihtyisyyteen. Kaupunki pyrkii parantamaan ilmanlaatua monin toimenpitein. Helsingin kaupunki tekee yhtä lailla aktiivisesti toimenpiteitä meluhaittojen vähentämiseksi.

Sähköautojen ja bussien määrä Helsingissä kasvaa jatkuvasti. Helsingissä on panostettu voimakkaasti raideliikenteeseen ja pyöräverkon laajentamiseen. Joukkoliikenteen matkustajamäärät eivät ole vielä palautuneet koronapandemiaa edeltävälle tasolle.

Hiilineutraali Helsinki -ohjelman päivittäminen vastaamaan vuoteen 2030 aikaistettua hiilineutraaliustavoitetta on merkittävä askel eteenpäin. Tämä tarkoittaa jatkuvia toimenpiteitä, jotta voimme pysyä ajan tasalla teknologian kehityksen ja energian hinnan muutosten kanssa.

Kaupunkiympäristölautakunnan tuoreet linjaukset ydinkeskustan liikennejärjestelmäsuunnitelman periaatteista ovat herättäneet paljon kysymyksiä ja huolia. Syytä onkin olla huolissaan liikenteen sujuvuuden säilymisestä sekä keskustan elinvoimaisuudesta ja saavutettavuudesta kaikilla kulkumuodoilla, autot mukaan lukien. Liikennettä on määrä kanavoida Kaivokadulta Esplanadeille, jotka on myös hiljattain muutettu yksikaistaisiksi.

Ydinkeskustan liikennejärjestelmän muutosten vaikutuksia olisi pitänyt arvioida laajemmin myös ydinkeskustan ulkopuolella. On vakavaa, että keskustan yrittäjät ja asukkaat on sivuutettu periaatteiden suunnittelussa. Alueen yrittäjät ovat huolissaan päätöksen näivettävän entisestään keskustaa. Kantakaupungin alueella asuu mittava määrä ihmisiä, joista kymmenet tuhannet asuvat keskustan välittömällä vaikutusalueella, mukaan lukien Töölö, Kruununhaka, Katajanokka, Eira, Punavuori ja Kamppi.

Kun keskustasta vapautetaan lisää tilaa jalankulkijoille, pyörille ja palveluille, on huolehdittava keskustan asukkaiden, yrittäjien ja muiden autoilijoiden liikkumisedellytyksistä. Valtuustoryhmämme edustajat lautakunnassa esittivät asian palauttamista uudelleen valmisteluun ja lisäaikaa löytää yhdessä kaikkia kaupunkilaisia, yrityksiä ja koko kaupunkia paremmin palveleva ratkaisu. Ikävä kyllä ehdotus äänestettiin kumoon vihreiden, SDP:n ja vasemmistoliiton vastustukseen äänin 7-6.

Toimiva joukkoliikenne, suotuisat olosuhteet kävelylle ja pyöräilijöille ovat olennainen osa viihtyisää ja elinvoimaista kaupunkia, mutta yhtä lailla keskustan saavutettavuus kaikista suunnista kaikilla kulkumuodoilla pitää varmistaa. Tässä työssä olisi jatkossa syytä huomioida Esplanadin katujen kaventamisen kokeilun vaikutuksista saadut tulokset eri vuodenaikoina sekä hyödyntää maanalaisia ratkaisuja nykyistä paremmin.

Luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi Helsingissä on tehty useita toimia, mukaan lukien osayleiskaavat ja asemakaavat, jotka ottavat paremmin huomioon luontoarvot. Lähiluonnon säilyttäminen ja katuvihreän lisääminen ovat kärjessä kaupunkilaisten toivelistalla. Kotikaupunkiimme perustettiin myös neljä uutta luonnonsuojelualuetta.

Kaupunkimme tavoitteena on vähentää roskien määrää ja roskaamista sekä lisätä Helsingin puhtautta. Se on asia, jossa jokainen meistä voi tehdä osuutensa.

Julkaistu

Peruskoulujen oppilaiden oppimistulosten lasku näkyy Pisa-tutkimuksissa ja muissa arvioinneissa. Kyseessä on ilmiö, jonka syistä tutkijatkaan eivät ole yksimielisiä. Yhteiskunta on muuttunut, oppiminen on murroksessa. Älylaitteiden käyttö nakertaa ikävästi kaikkeen muuhun käytettävää aikaa. Vaikka lasten lukutaito ja lukuharrastus ovat hiipuneet, se tosiasia ei ole muuttunut, että lukutaito on kaiken oppimisen perusta. Siksi lukutaitoa ja lukemista on vauhdilla edistettävä.

Kotien valmiudet tukea lukutaidon kehittymistä vaihtelevat huomattavasti. Lapset ovat kouluun tullessaan hyvin eriarvoisessa asemassa. Lasten kielellinen kehitys ja lukemisen valmiudet alkavat kehittyä varhaisessa vuorovaikutuksessa. Vanhempien tietoisuutta lapselle lukemisen ja lukutaidon merkityksestä sekä kodin keinoista tukea lapsen lukutaitoa on tärkeä lisätä.

Lukutaidon edistäminen on ollut aina tärkeää kansanedustajan työssäni. Käsitellessämme valtiovarainvaliokunnassa valtion budjettia pohdimme, miten voimme edistää lasten lukutaitoa vaikuttavammin. Kuulimme Lukukeskuksen tuottamasta materiaalista, joka kertoi lapselle lukemisen hyödyistä, ja terveydenhoitajat jakoivat sitä pilottina kymmenen kunnan neuvoloissa. Pilotin kokemukset olivat niin lupaavia, että lisäsimme eduskunnassa hallituksen budjettiesitykseen määrärahat pilotin vakinaistamiseksi kaikkiin neuvoloihin. Vauva-aikana aloitetut lukuhetket tukevat monin tavoin lapsen kehitystä. Lapselle on hyvä lukea myös sen jälkeen, kun lukutaito on saavutettu. Lukea voi yhdessä ja keskustella luetusta.

Lukulahja lapselle -ohjelmasta tuli menestystarina. Se on lyhyessä ajassa mahdollistanut merkittäviä muutoksia perheiden lukutottumuksiin ja lisännyt tietoa lukemisen merkityksestä. Ohjelma ehkäisee tehokkaasti lukutaidon ja lukemisen eriarvoistumista. Se on tutkitusti lisännyt vauvaperheiden lukemista etenkin niissä perheissä, joissa muuten luettaisiin vähän tai ei lainkaan. Lukulahja lapselle -ohjelma on onnistunut sivistyksen tasa-arvoteko, jota kannattaa ehdottomasti jatkaa.

Olemme eduskunnassa vuosittain turvanneet hankkeen rahoituksen. Iloitsen siitä, että hallitusneuvotteluissa kirjasimme hallitusohjelmaan Lukulahja lapselle -neuvolaohjelman hankkeen rahoituksen vakinaistamisen.

Sovimme hallitusneuvotteluissa myös 200 miljoonan euron panostuksesta perusopetukseen. Peruskoulu on laitettava kuntoon niin, että oppilaiden perustaidot vahvistuvat. Perusopetuksen vähimmäistuntimäärää laajennetaan 2–3 vuosiviikkotunnilla laajentamatta opetussuunnitelmaa. Lisäyksellä tavoitellaan lisätunteja erityisesti alakoulun vuosiluokille luku-, kirjoitus- ja laskutaidon vahvistamiseen. Jokaisella peruskoulun päättävällä nuorella on oltava riittävät perustiedot ja -taidot jatkaa toisen asteen opintoihin.

Opettajille ja oppilaille on turvattava työrauha sekä aikaa keskittyä opettamaan ja oppimiseen. Yksi keskeinen keino on korjata reistaileva kolmiportainen oppimisen tuki toiselle asteelle asti, niin että oppilas saa tarvitsemansa tuen ja samalla on vähennettävä opetushenkilöstöä kuormittavaa byrokratiaa. Välttämätön uudistus on kirjattu hallitusohjelmaan.

Toimiessani opetusministerinä pidensimme valmistavan opetuksen valtion rahoituksen puolesta vuodesta vuoteen. Iloitsen, että hallitusneuvotteluissa saimme sovittua, että valmistava opetus on saatavilla tarvittaessa kahdeksi vuodeksi. Tasa-arvorahoituksen taso vakiinnutetaan varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa. Opettajien ja rehtoreiden toimivaltuuksia puuttua opetusta häiritsevään toimintaan vahvistetaan. Lainsäädäntöä muutetaan niin, että esimerkiksi mobiililaitteiden käyttöä koulupäivän aikana voidaan rajoittaa tehokkaammin.

Liikunta edistää lasten normaalia kasvua ja kehitystä sekä tutkitusti myös oppimista. Hallitusohjelman mukaan perusopetuslakiin lisätään liikunnallisen elämäntavan edistäminen. Päiväkoti- ja koulupäivien sekä koulumatkojen liikunnallisuutta vahvistetaan.

Lukutaidon edistämistä ei pidä jättää pelkästään päiväkotien ja koulujen harteille. Kannustan kaikkia aikuisia lukutalkoisiin. Lapselle ääneen lukemisella on suuri vaikutus lukutaidon ja koulumyönteisyyden kehittymiseen. Yhdessä lukeminen vaikuttaa lapsen koulumenestykseen jopa enemmän kuin vanhempien sosioekonominen tausta. Kun lapselle on luettu, tulee kirjasta ystävä, joka seuraa mukana koko elämän.

Julkaistu

Julkaistu Kaupunkisanomissa 21.9.2023

Peruskoulujen oppilaiden oppimistulosten lasku näkyy Pisa-tutkimuksissa ja muissa arvioinneissa. Kyseessä on ilmiö, jonka syistä tutkijatkaan eivät ole yksimielisiä. Yhteiskunta on muuttunut, oppiminen on murroksessa. Älylaitteiden käyttö nakertaa ikävästi kaikkeen muuhun käytettävää aikaa. Vaikka lasten lukutaito ja lukuharrastus ovat hiipuneet, se tosiasia ei ole muuttunut, että lukutaito on kaiken oppimisen perusta. Siksi lukutaitoa ja lukemista on vauhdilla edistettävä.

Kotien valmiudet tukea lukutaidon kehittymistä vaihtelevat huomattavasti. Lapset ovat kouluun tullessaan hyvin eriarvoisessa asemassa. Lasten kielellinen kehitys ja lukemisen valmiudet alkavat kehittyä varhaisessa vuorovaikutuksessa. Vanhempien tietoisuutta lapselle lukemisen ja lukutaidon merkityksestä sekä kodin keinoista tukea lapsen lukutaitoa on tärkeä lisätä. Vauva-aikana aloitetut lukuhetket tukevat monin tavoin lapsen kehitystä. Lapselle on hyvä lukea myös sen jälkeen, kun lukutaito on saavutettu. Lukea voi yhdessä ja keskustella luetusta.

Lukutaidon edistäminen on ollut aina tärkeää kansanedustajan työssäni. Käsitellessämme valtiovarainvaliokunnassa valtion budjettia pohdimme, miten voimme edistää lasten lukutaitoa vaikuttavammin. Kuulimme Lukukeskuksen tuottamasta materiaalista, joka kertoi lapselle lukemisen hyödyistä, ja terveydenhoitajat jakoivat sitä pilottina kymmenen kunnan neuvoloissa. Pilotin kokemukset olivat niin lupaavia, että lisäsimme eduskunnassa hallituksen budjettiesitykseen määrärahat pilotin vakinaistamiseksi kaikkiin neuvoloihin.

Lisäksi saimme yhteisvoimin Suomen Kulttuurirahaston mukaan Lukulahja lapselle -ohjelmaan. Se on mahdollistanut jokaiselle Suomessa syntyvälle lapselle annettavan kirjalahjan samalla kun vanhemmat saavat neuvolassa tietoa lukemisen merkityksestä. Kirjalahja sisältää kaksi lastenkirjaa, jotka kustannettiin erityisesti tätä tarkoitusta varten.

Lukulahja lapselle -ohjelmasta tuli menestystarina. Se on lyhyessä ajassa mahdollistanut merkittäviä muutoksia perheiden lukutottumuksiin ja lisännyt tietoa lukemisen merkityksestä. Ohjelma ehkäisee tehokkaasti lukutaidon ja lukemisen eriarvoistumista. Se on tutkitusti lisännyt vauvaperheiden lukemista etenkin niissä perheissä, joissa muuten luettaisiin vähän tai ei lainkaan. Lukulahja lapselle -ohjelma on onnistunut sivistyksen tasa-arvoteko, jota kannattaa ehdottomasti jatkaa.

Olemme eduskunnassa vuosittain turvanneet hankkeen rahoituksen. Iloitsen siitä, että hallitusneuvotteluissa kirjasimme hallitusohjelmaan Lukulahja lapselle -neuvolaohjelman hankkeen rahoituksen vakinaistamisen. Sovimme hallitusneuvotteluissa myös 200 miljoonan euron panostuksesta perusopetukseen. Peruskoulu on laitettava kuntoon niin, että oppilaiden perustaidot vahvistuvat. Perusopetuksen vähimmäistuntimäärää laajennetaan 2–3 vuosiviikkotunnilla laajentamatta opetussuunnitelmaa. Lisäyksellä tavoitellaan lisätunteja erityisesti alakoulun vuosiluokille luku-, kirjoitus- ja laskutaidon vahvistamiseen. Jokaisella peruskoulun päättävällä nuorella on oltava riittävät perustiedot ja -taidot toisen asteen opintoihin.

Lukutaidon edistämistä ei pidä jättää pelkästään koulujen harteille. Opinpolun alussa päiväkodeissa tehdään varhaiskasvatuksen keinoin valtavan tärkeää työtä lasten perustaitojen kehittämiseksi ja oppimisen ilon edistämiseksi.

Kannustan kaikkia aikuisia lukutalkoisiin lasten lukutaidon edistämiseksi. Lapselle ääneen lukemisella on suuri vaikutus lukutaidon ja koulumyönteisyyden kehittymiseen. Yhdessä lukeminen vaikuttaa lapsen koulumenestykseen jopa enemmän kuin vanhempien sosioekonominen tausta. Lapselle lukeminen on tasa-arvoteko. Kun lapselle on luettu, tulee lukemisesta ystävä, joka seuraa mukana koko elämän.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Kolmen nuoren äiti

Julkaistu

Uutinen julkaistu Verkkouutisissa 14.9.2023

Kansanedustajan mukaan Itämeren suojeluun on laitettava pääkaupungissa vauhtia.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok.) ihmettelee, miksi saastuneen lumen kippaaminen mereen jatkuu Helsingissä, vaikka asiaan on etsitty ratkaisua useita vuosia.

– Asiaan on Helsingissä etsitty ratkaisua useita vuosia apulaispormestari [Anni] Sinnemäen vastuualueella mutta sitä ei ole löytynyt. Toimiin on vihdoin laitettava vauhtia, Sarkomaa kommentoi.

Monet kunnat, kuten Espoo, Turku ja Oulu ovat kieltäneet lumen kaatamisen mereen kunnallisella ympäristönsuojelumääräyksellä. Sarkomaan mukaan ratkaisut kaduilta kerättyyn lumeen on löydetty myös muun muassa Tukholmassa, jossa lumen ajo mereen on kielletty.

– Mereen lumen mukana kaadetut jätteet, roskat ja aineosat kulkeutuvat merivirtojen mukana laajalle. Mereen joutunut jäte, kuten mikromuovi ja raskasmetallit eivät häviä merestä ehkä koskaan, Sarkomaa muistuttaa julkisessa päivityksessään Facebookissa.

Helsingin uusin ympäristöraportti esiteltiin eilen Helsingin kaupunginvaltuustossa.

– Raportista käydyssä keskustelussa hyväksyimme kokoomuksen ponnen, jossa edellytimme selvitettävän lumensulatuslaitteiden hankkimista, jotta Hernesaaressa likaisen lumen kippaaminen mereen saataisiin loppumaan. Valtuusto on jo vuonna 2019 kokoomuksen aloitteesta linjannut, että likaisen lumen kaatamisesta mereen on päästävä eroon. Ikävä kyllä saastuneen lumen mereen kippaaminen jatkuu, Sarkomaa toteaa.

Ympäristöministeriön vuonna 2020 tekemän selvityksen mukaan mereen päätyy normaalilumisena talvena Helsingin edustalla useita tuhansia kiloja roskaa ja yli viisikymmentä miljoonaa mikromuovipartikkelia.

– Tein eduskunnassa lakialoitteen vuonna 2020 likaisen lumen kippaamisen kiellosta vesistöihin. Nyt asia on kirjattu uuteen hallitusohjelmaamme, kertoo Sarkomaa ja jatkaa uusineensa lakialoitteen asiaa vauhdittaakseen.

– Helsingin on vihdoin ja viimein löydettävä saastuneen lumen mereen ajolle ympäristön kannalta kestävä vaihtoehto.

Julkaistu

Tiedote 11.9.2023

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa esittää rintasyöpäseulontojen laajentamista koskemaan kaikkia 45–74-vuotiaita naisia.

Kokoomuksen kansanedustaja, terveydenhuollon maisteri Sari Sarkomaa esittää rintasyöpäseulontojen laajentamista koskemaan kaikkia 45–74-vuotiaita naisia. Sarkomaa on jättänyt eduskunnassa asiaa koskevan toimenpidealoitteen.

- Seulonnan laajentaminen sopii hyvin pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman terveyden edistämistä, oikea-aikaista hoitoon pääsyä ja hoitojonojen purkua painottaviin linjauksiin. Sote-uudistuksen kunnianhimoiset tavoitteet saavutetaan vain tekemällä asioita uudella tavalla, Sarkomaa toteaa.

Suomessa seulontaohjelma koskee nykyisin 50–69-vuotiaita. Euroopan komissio suosittelee rintasyöpäseulonnan kohdistamista 45–74-vuotiaisiin naisiin.

Seulontojen laajentaminen nuorempiin ja iäkkäämpiin ikäryhmiin on tutkimusten mukaan kustannusvaikuttava keino varhentaa rintasyövän havaitsemista, lisätä sairastuneen mahdollisuuksia voittaa syöpä, vähentää hoidon kustannuksia ja inhimillisiä kärsimyksiä, Sarkomaa sanoo.

- On perusteltua, että maamme seulontaohjelmat kokonaisuudessaan vastaavat uusinta tutkimusnäyttöä. Nykyisin seulontaikäisten naisten rintasyövistä noin kaksi kolmasosaa löydetään seulonnassa, Sarkomaa sanoo.

Seulonnan vaikutusta rintasyöpäkuolleisuuteen on tutkittu Suomessa 1990-luvulta alkaen. Pitkäjänteisellä tutkimuksella varmistetaan, että seulonnat ovat paitsi vaikuttavia myös kustannustehokkaita.

Suomessa seulontaan osallistuu yli 80 prosenttia kutsutuista naisista. Seulontaan osallistumisasteen nostaminen on myös tärkeä tavoite.

- Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä aiheuttaen eniten naisten syöpäkuolemia. Rintasyöpään sairastuu lähes joka kahdeksas nainen jossain vaiheessa elämäänsä. Rintasyövän useisiin muihin syöpiin verrattain hyvä paranemisennuste perustuu varhaiseen diagnostiikkaan ja kehittyvään hoitoon. Pitkälle edenneisiin rintasyöpiin ei toistaiseksi ole parantavia hoitoja. Mitä varhaisemmassa vaiheessa rintasyöpä todetaan, sitä parempi on ennuste. Siksi seulontojen laajentaminen nuorempiin ja iäkkäämpiin ikäryhmiin on monin tavoin hyvin perusteltua, Sarkomaa sanoo. - Kaikenikäisten naisten rintojen omatarkkailu ja tutkiminen säännöllisesti esimerkiksi gynekologin vastaanotolla tai terveystarkastuksessa on hyvin tärkeää, päättää Sarkomaa.

Sari Sarkomaa

050 511 3033

sari.sarkomaa@eduskunta.fi

Julkaistu

Julkaistu Kamppi-Eira-lehdessä 31.8.2023

Suomessa syöpään sairastuu vuosittain noin 35 000 ihmistä, joista 5000 on naisten rintasyöpiä. Vuonna 2035 syöpiin arvioidaan sairastuvan jopa yli 46 000 suomalaista. Maailman terveysjärjestö WHO on pitkään suositellut syöpästrategian laatimista varmistamaan yhdenvertainen ja kustannusvaikuttava hoito tilanteessa, jossa syöpäsairauksia on yhä enemmän. Myös Suomen on aika valmistella syöpästrategia. Se sopii mainiosti pääministeri Orpon hallituksen ohjelman terveyden edistämistä ja oikea-aikaista hoitoon pääsyä painottavaan sekä hoitojonoja purkavaan linjaukseen. 

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä. Se aiheuttaa eniten naisten syöpäkuolemia. Rintasyöpä löytyy useimmin väestöseulonnalla, joihin helsinkiläiset 50–69-vuotiaat naiset kutsutaan kahden vuoden välein. EU:n antama tutkimustietoon perustuva suositus seuloa kaikki 45–74-vuotiaat naiset on viisasta toteuttaa. Seulonta on kustannusvaikuttava keino varhentaa rintasyövän havaitsemista, lisätä sairastuneen mahdollisuuksia voittaa syöpä, vähentää hoidon kustannuksia ja inhimillisiä kärsimyksiä. Asiaa vauhdittaakseni uusin viime eduskuntakaudella asiasta tekemäni toimenpidealoitteen.

Lisäksi tarvitaan toimia seulontaan osallistumisen lisäämiseksi. Kaupungissamme on maan alhaisin rintasyövän seulontaan osallistumisaste. Seulontaan kannattaa osallistua. Seulontaikäisten naisten rintasyövistä noin kaksi kolmasosaa löydetään seulonnassa. Omakohtaisen kokemuksen syövän hoidosta sain tänä keväänä sairastuttuaan rintasyöpään. Ehdin osallistua hallitusneuvotteluihin mutta pitkien neuvotteluiden toiseksi viimeisellä viikolla pääsin leikkaukseen ja jäin sairauslomalle. Syövän hoidon kehittäminen on ollut kansanedustajan työssäni tärkeä osa. Olen johtanut eduskunnan syöpäverkostoa useamman eduskuntakauden ajan. Verkosto  on vapaamuotoinen ryhmittymä kansanedustajia eri eduskuntaryhmistä. Verkoston pyrkimyksenä on tuoda esille syöpää sairastavien ja heidän läheistensä ääntä. Toiminnan tavoitteena on turvata kansalaisille yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä tasokkaaseen, oikea-aikaiseen hoitoon ja kuntoutukseen sekä edistää syöpätutkimusta.

Viiveet hoitoon pääsyssä ovat aina ja varsinkin vakavan sairauden kohdatessa epäinhimillisiä. Töölöläiset pääsevät terveyskeskukseensa kiireettömässä hoidossa keskimäärin 29 vuorokaudessa. Se on aika, jota helsinkiläiset joutuvat keskimäärin odottamaan jonottaessaan terveyskeskukseen. Syyskuun alusta jonotusaika saa lain mukaan olla korkeintaan 14 vuorokautta. Kevään hallitusneuvotteluissa sovimme useista toimista, joiden tarkoitus on nopeuttaa hoitoon pääsyä ja purkaa kohtuuttomia hoitojonoja. Osana hallituksen investointiohjelmaa tehdään 400 miljoonan euron kertaluonteinen panostus sosiaali- ja terveyspalveluiden vaikuttavuuden lisäämiseen ja hoitojonojen purkuun.

Palvelusetelilainsäädäntöä uudistetaan. Jos sairastunut ihminen ei saa tarvitsemaansa julkista palvelua hoitotakuuajan sisällä, on hänelle jatkossa tarjottava palveluseteliä. Myös hoitotakuun toteutumisen valvontaa tehostetaan. Näin kiritetään Helsinkiä ja muita hyvinvointialueita laittamaan lisävauhtia palveluiden vahvistamiseen ja oikea-aikaisen hoidon toteutumiseen. Työn alle on myös laitettu osin romutetun yksityisen terveydenhuollon Kela-korvauksen uudistaminen. Ydinkysymys helsinkiläisille on tietenkin se, että Helsinki ja HUS saavat oikeudenmukaisen osuuden valtion sote- rahoituksesta.

Useat kunnat ovat lyhentäneet hoitojonoja omatiimimalilla. Helsingissä asiaan on nyt tartuttu ja tuloksia pitäisi alkaa pian näkyä. Omatiimimallissa lääkäreiden ja muun terveydenhuolloin ammattihenkilöstön tiiviillä yhteistyöllä sujuvoitetaan ihmisten hoitoon pääsyä ja hoidon jatkuvuutta.

Syöpä seuraa vielä monin osin tuntemattomia polkuja.  Tämän päivän tutkimus on huomisen hyvää hoitoa. Toivoa antavaa on se, että hallitusohjelmassa saimme sovittua mittavista panostuksista tutkimus-, kehittämis-  ja innovaatiotoimintaan. Se vauhdittaa myös syövän hoidon kehittymistä. Laadukkaan hoidon lisäksi on varmistettava, että potilaat saavat tarvitsemaansa psykososiaalista ja kuntoutumisen tukea. Syöpään sairastuneen ihmisen hoidon onnistumisen ja hyvän elämän kannalta liikkumaan kannustaminen on olennaisen tärkeää. Meillä ei ole inhimillisesti eikä kansantaloudellisesti varaa siihen, että potilas paranee taudistaan mutta menettää syövän ja syöpähoitojen vuoksi työ- ja toimintakykynsä. Kuntoutuksen keskeinen rooli koskee kaikkia sairauksia.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

kolmen nuoren äiti

valtiovarainvaliokunnan jäsen