Siirry sisältöön

Tekijä: sari

Julkaistu

Tiedote 26.3.2022

Julkaisuvapaa heti

Kokoomusedustajat: Hallituksen tekemättömyys vaarantamassa yliopistosairaaloiden jatkon

Sosiaali- ja terveyspalveluiden muutoksessa yliopistosairaaloiden rooli ja rahoitus on edelleen varmistamatta. Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Sari Sarkomaa ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Mia Laiho vaativat hallitukselta pikaisesti yliopistosairaaloiden roolin ja tehtävät turvaavan lainsäädännön antamista.

”Yliopistosairaaloiden tehtävät vaativan erikoissairaanhoidon, lääketieteellisen koulutuksen ja kliinisen tutkimuksen osalta ovat elintärkeä osa suomalaista korkealaatuista terveydenhuoltoa. Sote-alan kannalta välttämättömän tutkimuksen ja koulutuksen kohtalo on ratkaistava kehysriihessä ja tuomalla täsmentävää lainsäädäntöä eduskunnan käsiteltäväksi”, Sarkomaa ja Laiho sanovat.

”Tämän päivän tutkimus on huomisen hyvää hoitoa. Pidän vaarallisena valuvikana, että maastamme puuttuvat säädökset ja ratkaisut siitä, miten yliopistotasoinen sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus ja koulutus rahoitetaan. Suomalaisen erikoissairaanhoidon mahdollisuus pysyä maailman kärkimaiden joukossa on turvattava lailla ja yliopistollisen sairaalan tehtävät on huomioitava sote-rahoituksessa”, Sarkomaa sanoo.

”Miten yliopistosairaalat voivat ylläpitää sen hoitamia vaativia ja korkeaa ammattitaitoa ja osaamista vaativia tehtäviä, kuten vaativia lasten sydänleikkauksia, lääketieteellisiä tutkimuksia, valmiutta yhteiskunnan kriisitilanteiden hoitoon ja uusien ammattilaisten koulutusta, jos sille ei ole osoitettu siihen erillistä rahoitusta? Yliopistosairaaloilla on vastuullaan vaativia tehtäviä, joita ei voi jättää tekemättä”, sanoo Laiho

Eduskunta edellytti soteuudistuksen yhteydessä, että sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta ja niiden rahoitusta koskeva erillislainsäädäntö saatetaan eduskunnan käsittelyyn siten, että se tulee voimaan viimeistään ennen sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen toimeenpanoa. Lisäksi edellytettiin, että hallituksen on turvattava yliopistollisten sairaaloiden mahdollisuus tehdä edelleen tieteellistä tutkimusta ja tuottaa alan perus- ja erikoistumiskoulutusta.

”Sote-uudistuksen myötä hyvinvointialueiden rahoitus tulee jatkossa valtiolta, mutta yliopistosairaaloiden asemaa ja rahoitusta ei ole laissa erikseen säädelty. On käsittämätöntä, että hallitus ei alun perin varmistanut yliopistosairaaloiden roolia jo osana soteuudistusta. Nyt uudet aluevaltuustot ovat jo aloittaneet työnsä, mutta yliopistosairaaloiden asema ja rahoitus ovat edelleen täysin auki. Yliopistosairaaloiden toiminta ja rahoitus tulee olemaan suurissa ongelmissa hyvinvointialueiden aloittaessa, jos asiaa ei kiireellisesti korjata”, edustajat sanovat.

Sarkomaa ja Laiho kantavat huolta myös soten rahoitusmallista, joka vähentää varsinkin Uudenmaan alueen ja HUS:n rahoitusta. Edustajat muistuttavat, että pääkaupunkiseudun erityistarpeet, kuten suuren maahanmuuttajaväestön, sekä päihteiden ja syrjäytymisen aiheuttamat lisäpalvelutarpeet on huomioitava myös rahoituksessa.

”Rahoitusmallia tulee korjata. Hallituksen esitys vaarantaisi muun muassa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n korkeatasoisen syöpätutkimuksen ja siten potilaiden mahdollisuuden saada parasta mahdollista hoitoa. Kansainvälisestikin arvioituna hyvin toimivaa erikoissairaanhoitoa ja sen keskeistä osaa, yliopistosairaaloiden toimintaa, ei saa vaarantaa”, edustajat sanovat.

Lisätietoja

Sari Sarkomaa, puh. 050 511 3033

Mia Laiho, puh. 050 433 6461

Julkaistu


Ihmisten kasvava huoli elämän viime hetken hoidon ja hoivan laadusta on kuultava.

Opiskellessani yliopistossa tein hoitajana yövuoroja vanhusten ympärivuorokautisen hoivan osastolla. Valvoin usein viime hetkiä elävän, usein kipujen kanssa kamppailevan, ihmisen rinnalla kiireisen osaston töiden painaessa päälle. Silloisina yön tunteina minusta tuli vannoutunut hyvän saattohoidon ja palliatiivisen hoidon puolestapuhuja ja edistäjä. Hyvään saattohoitoon kuuluu se, että on aikaa ihmiselle silloin, kun hän sitä tarvitsee.

Eduskunnan vuonna 2018 tekemän tahdonilmaisun johdosta asetettiin sosiaali- ja terveysministeriön toimesta elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa selvittämään asiantuntijajoukko. Ryhmä esitti viime vuonna yksimielisesti lainsäädäntömuutoksien olevan välttämättömiä laadukkaan ja yhdenvertaisen saattohoidon ja palliatiivisen hoidon turvaamiseksi. Kannan raskasta huolta siitä, että hallituksen lakiesitystä ei näy eikä kuulu. Nykyinen eriarvoinen tilanne on epäinhimillinen ja kestämätön.

Hallituksen aikeet yrittää korjata tilannetta hankkeilla on täysin riittämätön. Vaikka Suomessa on tehty paljon kehittämistyötä ja meillä on hyviä esimerkkejä laadukkaasta saattohoidosta, on elämän viime hetkien hoidossa merkittäviä alueellisia eroja ja räikeitäkin puutteita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreiden tutkimustulosten mukaan eri potilasryhmät eivät saa palveluita tasa-arvoisesti. Palliatiivisen hoidon tarvetta ei aina edes tunnisteta kaikkialla riittävän hyvin, joten hoitoa jää myös kokonaan saamatta.

Eurooppalaisessa vertailussa palliatiivisen hoidon erityistason palvelujemme saatavuus sijoittuu keskitasoon. Vertailussa Suomea heikompi tilanne oli lähinnä Itä-Euroopan maissa. Pohjoismaisessa vertailussa Suomi on viimeinen.

Vauhdittaakseni saattohoidon ja palliatiivisen hoidon nopeaa ja yhdenvertaista toteutumista, olen tehnyt lakialoitteen terveydenhuoltolain muuttamisesta  elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa selvittäneen asiantuntijatyöryhmän esityksen pohjalta.

Lakialoitteessa ehdotetaan säädettäväksi nykyistä laajemmin kunnan ja myöhemmin hyvinvointialueiden velvollisuudesta järjestää saatto- ja palliatiivinen hoito. Lisäksi ehdotetaan, että terveydenhuoltolain kiireelliseen hoitoon mukaan luettavia palveluja koskevaan listaan sisällytetään saattohoito ja psykososiaalista tukea koskeva termi korvattaisiin laajemmalla sosiaalinen tuki-termillä.

Massiivisen aluehallintouudistuksen myllerryksessä ja uusien hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa on välttämätöntä, että maassamme on lainsäädäntö, joka vauhdittaa yhdenvertaisen ja laadukkaan saattohoidon ja palliatiivisen hoidon rakentamista.

Lainsäädännön ja riittävien voimavarojen lisäksi on maassamme panostettava henkilökunnan koulutukseen ja tiedon lisäämiseen. Viime kädessä laadukkaan saattohoidon tasa-arvoisen toteutumisen turvaa osaava terveydenhuollon henkilökunta.

Ihmiselämää on kunnioitettava loppuun saakka. Kenenkään ei pitäisi joutua kuolemaan peloissaan tai yksin. Saattohoidon ja palliatiivisen hoidon tavoitteena on hoitaa ihmistä niin, että arvokas kuolema olisi mahdollinen ja jäljellä oleva elämä mahdollisimman kivutonta, lempeää ja hyvää. Myös omaisten valmistautuminen lähestymään kuolemaan on tärkeä osa saattohoitoa. Arvokas elämän viimeinen vaihe kuuluu kaikille.

Tervetuloa kuulemaan ajankohtaisista politiikan kysymyksistä Arkadianmäeltä ja Helsingistä tiistaina 15.3. klo 17.00 Facebook-liveen. Voit lähettää etukäteen kysymyksiä ja terveisiä liittyen politiikkaan ja ajankohtaisiin aiheisiin.

Voit seurata työtäni kansanedustajana ja kaupunginvaltuutettuna vastaanottamalla eduskuntaterveiseni, joissa kerron ajankohtaisia politiikan kuulumisia. Eduskuntaterveiset voit tilata lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa@eduskunta.fi tai soittamalla 050 511 3033. Ajatukset ja palaute ovat aina tervetulleita. Ne ovat tärkeitä. Pidetään yhteyttä.

Julkaistu

Tiedote 15.3.2022

Julkaisuvapaa heti

Kokoomusedustajat: Hallitus romuttaa Kela-korvaukset, vaikka hoitojonot ennätyksellisen pitkät

Kokoomuksen kansanedustajat Paula Risikko, Sari Sarkomaa ja Mia Laiho pitävät vastuuttomana hallituksen aikomusta toteuttaa Kela-korvauksiin merkittävät leikkaukset. Eduskuntapuolueiden loppuvuodesta sopima yksimielinen kanta oli, että yksityisen sairaanhoidon korvausjärjestelmää ja sen rahoitusta voidaan tarvittaessa uudistaa vasta sen jälkeen, kun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu on siirtynyt hyvinvointialueille. Myös Kelassa on oltu jättileikkauksista huolissaan ja työmarkkinajärjestöt ovat ottaneet vahvasti kantaa siihen, että nyt ole oikea aika Kela-korvauksien leikkauksille. Edustajat pitävät käsittämättömänä sitä, että hallitus yksipuolisesti hylkäsi parlamentaarisen sovun, eikä kuuntele asiantuntijoiden varoituksia, vaan jatkaa Kela-korvausten leikkausten valmistelua.

”Koronan vaikutuksesta hoitovelka on ennätyksellinen. Samalla sosiaali- ja terveyspalvelut ovat suuren mullistuksen edessä. Moni käyttää yksityisiä terveydenhuollon palveluita siksi, että julkisen sektorin palveluihin ei pääse. Lisäksi Kelan korvaamista lääkäripalveluista esimerkiksi silmälääkärin ja gynekologin palveluita ei ole edes saatavilla kuntien terveyskeskuksista. Kela-korvausten alasajo tässä tilanteessa on vastuuton, sillä se tulee vaikeuttamaan ihmisten hoitoon pääsyä ja lisäämään eriarvoisuutta”, edustajat sanovat.

Ministeri Lindén on tuoreeltaan (HS 12.3.) nostanut esiin huolen koronan vaikutuksesta hoitamatta jääneistä kansantaudeista ja puhunut jopa hoitopommista. Hallituksen aikeena on myös kiristää hoitotakuuta kiireettömässä hoidossa kolmesta kuukaudesta viikkoon. Kokoomusedustajien mielestä Kela-korvausten leikkaus on ristiriidassa hallituksen tavoitteiden kanssa.

”Kela-korvausten leikkaukset johtavat julkisten palveluiden kuormittumiseen entisestään, kun yhä useampi yksityisiä palveluita käyttänyt siirtyy julkisen palvelun jonoon. Ministerin kuvaama hoitopommi on todellakin käsillä, jos hoitoon pääsyä ei varmisteta ottamalla kaikki toimijat mukaan purkamaan jonoja. Kokoomuksen mielestä koronan tuoman hoitovelan purkuun ja julkisen terveydenhuollon kuormituksen keventämiseksi Kela-korvauksia olisikin ennemmin nostettava. Lisäksi on otettava laajasti palvelusetelit käyttöön niin, että ihmiset saavat tarvitsemansa hoidon ajoissa”, edustajat sanovat.

Lisätietoja:

Paula Risikko, puh. 050 511 3107

Sari Sarkomaa, puh. 050 511 3033

Mia Laiho, puh. 050 433 6461

Julkaistu

Aivosairaudet vaikuttavat lähes jokaisen suomalaisen elämään suoraan tai välillisesti läheisen kautta. Silti suurin kansansairautemme jää liian usein varjoon. Muistisairauteen tai muuhun vakavaan aivosairauteen sairastuu puolet naisista ja joka kolmas 45 vuotta täyttänyt mies loppuelämänsä aikana. 

Aivoterveyden ja aivosairauteen sairastuneiden hyvän elämän edistämiseksi on viisasta rakentaa kansallinen aivoterveysohjelma. Tarvetta on luoda keinoja, joilla erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset voivat huolehtia aivoterveydestään, erityisesti muistisairauksien riskitekijöiden ehkäisyn näkökulmasta. 

FINGER-tutkimushankkeen elintapainterventiot vaikutuksineen ovat rohkaisevia. Aivoterveysohjelman vaikuttavuutta lisää sekin, että aivosairauksiin sairastumisen riskiä vähentävät toimet ehkäisevät muitakin kansansairauksia ja lisäävät jo sairastuneiden elämän laatua. Säännöllinen liikunta, terveellinen ravinto, riittävä uni, päihteettömyys sekä aivojen sopiva haastaminen ovat tärkeitä kaikille. Lopulta perintötekijät määräävät sattuman ohella sen, mitä aivosairauksia tulemme sairastamaan. Sairaus voi koskettaa ketä vain meistä. 

Aivoterveysohjelma olisi odotettu kädenojennus muistisairauksien ja muiden aivosairauksien merkityksen ymmärtämiseksi, niiden aiheuttamien inhimillisten ja muiden haittojen ehkäisemiseksi. Hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa on oiva aika vauhdittaa suurimpien kansansairauksien yhdenvertaista varhaisdiagnosointia, laadukasta hoitoa ja kuntoutusta. 

On luotava Suomi, jossa kukaan ei jää yksin avuntarpeen kanssa. Erityisesti omaistaan auttavien tilanne kaipaa kohennusta. Aivoterveyden ja muistiystävällisyyden vauhdittaminen on koko Suomen asia.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Muistiliiton hallituksen 1. varapuheenjohtaja

Julkaistu

ULKOSUOMALAISET ovat monipuolinen verkosto ihmisiä, joilla on erilaisia Suomen valtionhallintoon liittyviä palvelutarpeita ja joiden asiantuntemusta yhteiskuntamme on viisasta hyödyntää. On arvokasta, että ulkosuomalaiset ovat kiinnostuneita vaikuttamaan kotimaansa kehitykseen. Eduskunnan ulkosuomalaisten ystävyysryhmämme tarkoitus on olla Arkadianmäellä ulkosuomalaisten äänitorvi ja yhteistyötaho. Iloitsen uudesta Ulkosuomalaisstrategiasta vuosille 2022–2026. Sen tavoitteena on kehittää ulkosuomalaisille saatavilla olevia palveluja, hyödyntää heidän osaamistaan ja tiivistää heidän siteitä Suomeen.
On mainiota, että tarkoitus on terävöittää viranomaisviestintää tavoittamaan ulkosuomalaiset nykyistä paremmin. Toiveita olemme saaneet erityisesti verotusta ja sosiaaliturvaa koskevan viestinnän ajantasaisuudesta. Ryhmämme tekee työtä yhdessä Suomi-Seuran kanssa strategian tavoitteiden ja toimien edistämiseksi. Jotta arki sujuisi ulkomailla asuessa, ulkosuomalaiset ovat peräänkuuluttaneet digitaalisten palveluiden käytön helpottamista. Strategiaan onkin kirjattu ajamamme tavoite ajasta ja paikasta riippumattomasta asioinnista viranomaisten kanssa ja sähköistä asiointia helpottava mobiilisovellus, joka luodaan vuoden 2023 puoliväliin mennessä.
Uudistus tulee tarpeeseen, ettei ulkosuomalaisten tarvitse välttämättä olla suomalaisten pankkien asiakkaita voidakseen käyttää suomalaisia palveluja. Vauhditamme myös passeihin ja sosiaaliturvaan liittyvän asioinnin sujuvoittamistavoitteita.
Suomalaisuus, suomen kieli ja kulttuuri kulkevat suomalaisten
mukana maailmalla. Ulkosuomalaisten yhteyttä suomalaiseen yhteiskuntaan voidaan vahvistaa kielen
ja kulttuurin avulla. Vahvistamisen tukena toimivat Suomi-koulut tekevät hienoa työtä. Ryhmämme on vuosittain valtion talousarvion käsittelyssä onnistunut korottamaan Suomi-koulujen rahoitusta. Keskeinen tavoite on tason nostaminen pysyvästi, ettei rahoituksen saaminen olisi jokavuotinen taistelu.


Yhteistyötä ja vuoropuhelua toivoen

Sari Sarkomaa
Eduskunnan ulkosuomalaisten
ystävyysryhmän puheenjohtaja
Kansanedustaja (kok)
Eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja

Julkaistu

Hyvään saattohoitoon kuuluu se, että on aikaa ihmiselle silloin, kun hän sitä tarvitsee.

Opiskellessani yliopistossa tein hoitajana yövuoroja vanhusten ympärivuorokautisen hoivan osastolla. Valvoin usein viime hetkiä elävän, usein kipujen kanssa kamppailevan, ihmisen rinnalla kiireisen osaston töiden painaessa päälle. Silloisina yön tunteina minusta tuli vannoutunut hyvän saattohoidon ja palliatiivisen hoidon puolestapuhuja ja edistäjä. Hyvään saattohoitoon kuuluu se, että on aikaa ihmiselle silloin, kun hän sitä tarvitsee.

Vaikka Suomessa on tehty paljon kehittämistyötä ja meillä on hyviä esimerkkejä laadukkaasta saattohoidosta, on elämän viime hetkien hoidossa merkittäviä alueellisia eroja ja räikeitäkin puutteita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreiden tutkimustulosten mukaan eri potilasryhmät eivät saa palveluita tasa-arvoisesti. Palliatiivisen hoidon tarvetta ei aina edes tunnisteta kaikkialla riittävän hyvin, joten hoitoa jää myös kokonaan saamatta.

Eurooppalaisessa vertailussa palliatiivisen hoidon erityistason palvelujemme saatavuus sijoittuu keskitasoon. Vertailussa Suomea heikompi tilanne oli lähinnä Itä-Euroopan maissa. Pohjoismaisessa vertailussa Suomi on viimeinen.

Eduskunnan vuonna 2018 tekemän tahdonilmaisun johdosta asetettiin elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa selvittämään asiantuntijajoukko. Ryhmä esitti viime vuonna yksimielisesti lainsäädäntömuutoksien olevan välttämättömiä laadukkaan ja yhdenvertaisen saattohoidon ja palliatiivisen hoidon turvaamiseksi. Kannan raskasta huolta siitä, että hallituksen lakiesitystä ei näy eikä kuulu. Nykyinen eriarvoinen tilanne on epäinhimillinen ja kestämätön.

Vauhdittaakseni saattohoidon ja palliatiivisen hoidon nopeaa ja yhdenvertaista toteutumista, olen tehnyt lakialoitteen terveydenhuoltolain muuttamisesta elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa selvittäneen asiantuntijatyöryhmän esityksen pohjalta.

Lakialoitteessa ehdotetaan säädettäväksi nykyistä laajemmin kunnan ja myöhemmin hyvinvointialueiden velvollisuudesta järjestää saatto- ja palliatiivinen hoito. Lisäksi ehdotetaan, että terveydenhuoltolain kiireelliseen hoitoon mukaan luettavia palveluja koskevaan listaan sisällytetään saattohoito ja psykososiaalista tukea koskeva termi korvattaisiin laajemmalla sosiaalinen tuki-termillä.

Massiivisen aluehallintouudistuksen myllerryksessä ja uusien hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa on välttämätöntä, että maassamme on lainsäädäntö, joka vauhdittaa yhdenvertaisen ja laadukkaan saattohoidon ja palliatiivisen hoidon rakentamista.

Lainsäädännön ja riittävien voimavarojen lisäksi on maassamme panostettava henkilökunnan koulutukseen ja tiedon lisäämiseen. Viime kädessä laadukkaan saattohoidon tasa-arvoisen toteutumisen turvaa osaava terveydenhuollon henkilökunta.

Ihmiselämää on kunnioitettava loppuun saakka. Kenenkään ei pitäisi joutua kuolemaan peloissaan tai yksin. Saattohoidon ja palliatiivisen hoidon tavoitteena on hoitaa ihmistä niin, että arvokas kuolema olisi mahdollinen ja jäljellä oleva elämä mahdollisimman kivutonta, lempeää ja hyvää. Myös omaisten valmistautuminen lähestymään kuolemaan on tärkeä osa saattohoitoa. Arvokas elämän viimeinen vaihe kuuluu kaikille.

Julkaistu

Tiedote 2.3.2022

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, kansanedustaja Sari Sarkomaa vaatii hallitusta ryhtymään viivytyksettä lakimuutoksiin yhdenvertaisen ja laadukkaan saattohoidon ja palliatiivisen hoidon saatavuuden turvaamiseksi. Hallituksen nykyiset toimet edistää asiaa hankkeilla ja laatusuosituksilla eivät Sarkomaan mukaan ole riittäviä. Sarkomaa vetoaa hallitusta kuulemaan elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa selvittäneen asiantuntijatyöryhmän tuoretta yksimielistä näkemystä (STM/2021:23) siitä, että saattohoidon puutteiden korjaaminen edellyttää muutoksia lainsäädäntöön.

Tänään THL: n julkaisemien pilottitutkimusten alustavien tulosten mukaan eri potilasryhmät eivät saa palveluita tasa-arvoisesti, vaan saattohoidon ja palliatiivisen hoidon saaminen vaihtelee diagnoosin mukaan. Palliatiivisen hoidon tarvetta ei ilmeisesti tunnisteta kaikkialla riittävän hyvin, joten hoitoa jää kokonaan saamatta.

”Pidän huolestuttavana nykyistä eriarvoista tilannetta saattohoidon laadussa, saatavuudessa ja kivunlievityksessä. Ihmisten huoli elämän loppuvaiheen hoidon ja hoivan laadusta on kuultava. Tarve lakimuutokseen on huutava. Jokaisella on oikeus hyvän elämän lisäksi myös hyvään kuolemaan”, Sarkomaa sanoo.

Vauhdittaakseen saattohoidon ja palliatiivisen hoidon  nopeaa ja yhdenvertaista toteutumista Sarkomaa on tehnyt lakialoitteen terveydenhuoltolain muuttamisesta elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa selvittäneen asiantuntijatyöryhmän  esityksen pohjalta.

”Nykyinen sääntely on osin eri säädöstasoilla päällekkäistä, eikä sääntely esimerkiksi tue riittävällä tavalla terveydenhuoltoalan ohjaus- ja valvontakeinojen tehokasta käyttöä. Massiivisen aluehallintouudistuksen alkaessa ja uusien hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa olisi välttämätöntä, että maassamme on lainsäädäntö, joka vauhdittaa yhdenvertaisen ja laadukkaan saattohoidon ja palliatiivisen hoidon rakentamista”, Sarkomaa toteaa.

Sarkomaan lakialoitteessa ehdotetaan säädettäväksi voimassa olevaa lakia laajemmin kunnan ja myöhemmin hyvinvointialueiden velvollisuudesta järjestää saattohoito ja palliatiivinen hoito. Lisäksi ehdotetaan, että terveydenhuoltolain kiireelliseen hoitoon mukaan luettavia palveluja koskevaan listaan sisällytetään saattohoito ja psykososiaalista tukea koskeva termi korvattaisiin laajemmalla sosiaalinen tuki-termillä.

”Opiskellessani yliopistossa tein hoitajana yövuoroja myös vanhusten ympärivuorokautisen hoidon osastolla. Tuolloin olin ensimmäistä kertaa kosketuksissa kuolevan ihmisen hoitoon, kun valvoin elämän viime hetkiä elävän ihmisen rinnalla kiireisen osaston töiden painaessa päälle. Tuolloin minusta tuli vannoutunut hyvän saattohoidon puolestapuhuja ja edistäjä. Hyvään saattohoitoon kuuluu se, että on aikaa ihmisille silloin, kun hän sitä tarvitsee”, Sarkomaa tähdentää.

”Ihmiselämää on kunnioitettava sen loppuun saakka. Saattohoidon ja palliatiivisen hoidon tavoitteena on hoitaa ihmistä niin, että arvokas kuolema olisi mahdollinen ja jäljellä oleva elämä mahdollisimman kivutonta, lempeää ja hyvää. Arvokas elämän viimeinen vaihe kuuluu kaikille”, Sarkomaa päättää.

Sarkomaa pitää hyvänä tänään julkaistua Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kansallista laatusuositusta. Se on mainio tuki elämän loppuvaiheen hyvän hoidon kehittämiseen. Sarkomaa pitää välttämättömänä asiantuntijoiden esityksen toteuttamista laaturekisteristä hoidon yhdenvertaisuuden tukemiseksi. Sarkomaa alleviivaa asiantuntijoiden yksimielistä kantaa siitä, että suositukset eivät yksin riitä, vaan niiden rinnalle tarvitaan ripeästi lakimuutos. 

Lisätietoja:

Sari Sarkomaa

050 511 3033

Julkaistu

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Lakialoitteessa ehdotetaan palliatiivisen hoidon asiantuntijatyöryhmän loppuraportin suositusten mukaisia muutoksia terveydenhuoltolakiin (1326/2010). Lain 4 lukuun lisättäisiin uusi 24 a §, jossa säädettäisiin voimassa olevaa lakia laajemmin kunnan velvollisuudesta järjestää palliatiivinen hoito ja saattohoito. Lisäksi ehdotetaan, että terveydenhuoltolain 6 luvun 50 §:n 1 momentti muutetaan siten, että kiireelliseen hoitoon mukaan luettavia palveluja koskevaa listaa täydennetään saattohoidolla ja psykososiaalista tukea koskeva termi korvattaisiin laajemmalla sosiaalinen tuki -termillä.

PERUSTELUT

Yleisperustelut

Palliatiivinen hoito on parantumatonta, etenevää sairautta sairastavan potilaan aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa. Sen tavoitteena on vähentää kärsimystä ja vaalia elämänlaatua. Palliatiivinen hoito voi kestää vuosia. Saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe.  Yhteiskunnan on turvattava jokaiselle oikeus hyvään hoitoon myös elämän loppuvaiheessa.

Palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa koskeva lainsäädäntö ei valitettavasti ole Suomessa ajan tasalla. Sääntely on osin eri säädöstasoilla päällekkäistä eikä sääntely esimerkiksi tue riittävällä tavalla terveydenhuoltoalan ohjaus- ja valvontakeinojen ja sanktioiden tehokasta käyttöä.

Voimassa olevassa terveydenhuoltolain 24 §:ssä säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää alueensa asukkaiden sairaanhoitopalvelut, joihin kuuluvat myös palliatiivinen hoito ja saattohoito. Saman pykälän 2 momentin mukaan sairaanhoito on toteutettava yhtenäisten hoidon perusteiden mukaisesti, ja niissä määritetään palliatiivisen hoidon ja saattohoidon porrastus.

Keskittämisasetuksen perustelumuistion mukaan erityisvastuualueiden yliopistosairaaloiden tulee suunnitella vaativan palliatiivisen hoidon järjestelyt alueellaan valtakunnallisesti yhtenäisten hoidon perusteiden mukaan. Keskittämisasetuksen toteuttamisen ja yhtenäisten hoidon perusteiden seuranta kuuluu asetuksen 8 §:n mukaan sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimivalle kansalliselle koordinaatioryhmälle.

On siis ilmeistä, että palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa koskevat säädökset ja määräykset olisivat tosiasiassa päällekkäisiä jo nyt voimassa olevan sääntelyn kanssa, mutta säädöstason nostaminen korostaisi sääntelyn merkitystä sekä voisi tehostaa terveydenhuoltoalan ohjaus- ja valvontakeinojen ja sanktioiden käyttöä.

Elämän loppuvaiheen asiantuntijatyöryhmä asetti säädöstyöryhmän harkitsemaan palliatiivista ja saattohoitoa koskevan erillislainsäädännön tarvetta ja luonnostelemaan mahdollisia säädösehdotuksia. Säädöstyöryhmän näkemyksen mukaan palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta ei tarvita erillistä uutta lakia, vaan lisäykset voidaan sisällyttää olemassa oleviin terveydenhuollon säädöksiin.

Elämän loppuvaiheen asiantuntijatyöryhmä kannatti säädöstyöryhmän valmistelemia säädösehdotuksia ja esittää muutoksia lainsäädäntöön yksimielisesti. Työryhmä saavutti yksimielisyyden myös siitä, että pelkästään suositusluonteinen sääntely ei ole riittävän vahvaa tai sitovaa. Tämän lakialoitteen ehdotuksen perustuvat työryhmän ehdotuksiin.

Säännöskohtaiset perustelut

24 a §

Aloitteessa ehdotetaan, että uudessa terveydenhuoltolain 24 a §:ssä säädettäisiin nykyisen sairaanhoitoa koskevan 24 §:n jälkeen erikseen palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kunnan velvollisuudesta järjestää palliatiivinen hoito ja saattohoito. Momentissa määriteltäisiin palliatiivinen eli oireita lievittävä hoito potilaan aktiiviseksi kokonaisvaltaiseksi elämän loppuvaiheen hoidoksi erityisesti, kun kuolemaan johtava tai henkeä uhkaava sairaus tai vamma aiheuttaa potilaalle kärsimystä ja heikentää hänen elämänlaatuaan. Saattohoito määriteltäisiin osaksi palliatiivista hoitoa ja ajoittuvan oletetun kuolinhetken välittömään läheisyyteen.

Lisäksi 1 momentissa säädettäisiin palliatiivinen hoito ja saattohoito järjestettäväksi porrasteisesti osaamistasojen perustason, erityistason ja vaativan erityistason laatukriteereiden mukaisesti ja siten, että valtakunnallisesti tasa-arvoinen ja tarvelähtöinen hoitoon pääsy turvataan. Sairaanhoitopiireissä olisi ehdotuksen mukaan oltava monipuoliset ja moniammatilliset erityistason palliatiiviset keskukset, jotka tarjoavat erityistason avo- ja vuodeosastopalveluita sekä vastaavat konsultaatio- ja päivystystuen järjestämisestä ympärivuorokautisesti. Sairaanhoitopiireissä tulisi myös olla koko sairaanhoitopiirin kattavat palliatiiviset kotisairaalaverkostot, joita koskevien palvelujen on oltava saatavilla ympärivuorokautisesti.

Pykälän 2 momentin mukaan yliopistosairaanhoitopiireissä olisi oltava palliatiiviset keskukset, jotka vastaavat vaativan erityistason palliatiivisen hoidon palveluista koko erityisvastuualueella ja jotka vastaavat lasten ja nuorten palliatiivisen hoidon ja saattohoidon toteuttamissuunnitelmien laadinnasta.

Pykälän 3 momentti sisältäisi tarkempien säännösten antamista koskevan asetuksenantovaltuuden. Momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon palveluiden tuottamisesta ja laadun parantamisesta. Asetuksen keskeinen sisältö voisi vastata sääntelyä, joka nykyään sisältyy yhtenäisiin kiireettömän hoidon perusteisiin palliatiivisen hoidon asiantuntijatyöryhmän loppuraportin suosituksen mukaisesti.

50 §

Voimassa olevan terveydenhuoltolain 50 §:n 1 momentin 1. virkkeen mukaan kiireellinen sairaanhoito, mukaan lukien kiireellinen suun terveydenhuolto, mielenterveyshoito, päihdehoito ja psykososiaalinen tuki on annettava sitä tarvitsevalle potilaalle hänen asuinpaikastaan riippumatta. Aloitteessa ehdotetaan, että luetteloa täydennetään siten, että kiireelliseen sairaanhoitoon luetaan mukaan myös saattohoito. Lisäksi psykososiaalista tukea koskeva termi korvattaisiin laajemmalla sosiaalinen tuki -termillä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki terveydenhuoltolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään terveydenhuoltolain (1326/2010) 4 lukuun uusi 24 a §,

muutetaan terveydenhuoltolain (1326/2010) 6 luvun 50 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1516/2016, seuraavasti:

4 luku

Terveydenhuollon yhteistyö ja alueelliset palvelut

24 a §

Palliatiivinen hoito ja saattohoito

Kunnan on järjestettävä palliatiivinen hoito ja saattohoito. Palliatiivisella eli oireita lievittävällä hoidolla tarkoitetaan potilaan aktiivista kokonaisvaltaista elämän loppuvaiheen hoitoa erityisesti, kun kuolemaan johtava tai henkeä uhkaava sairaus tai vamma aiheuttaa potilaalle kärsimystä ja heikentää hänen elämänlaatuaan. Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa ja se ajoittuu oletetun kuolinhetken välittömään läheisyyteen. Palliatiivinen hoito ja saattohoito järjestetään porrasteisesti osaamistasojen perustason, erityistason ja vaativan erityistason laatukriteereiden mukaisesti ja siten, että valtakunnallisesti tasa-arvoinen ja tarvelähtöinen hoitoon pääsy turvataan. Sairaanhoitopiireissä on oltava monipuoliset ja moniammatilliset erityistason palliatiiviset keskukset, jotka tarjoavat erityistason avo- ja vuodeosastopalveluita sekä vastaavat konsultaatio- ja päivystystuen järjestämisestä ympärivuorokautisesti. Sairaanhoitopiireissä tulee myös olla koko sairaanhoitopiirin kattavat palliatiiviset kotisairaalaverkostot, joita koskevien palvelujen on oltava saatavilla ympärivuorokautisesti.

Yliopistosairaanhoitopiireissä on oltava palliatiiviset keskukset, jotka vastaavat vaativan erityistason palliatiivisen hoidon palveluista koko erityisvastuualueella ja jotka vastaavat lasten ja nuorten palliatiivisen hoidon ja saattohoidon toteuttamissuunnitelmien laadinnasta.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon palveluiden tuottamisesta ja laadun parantamisesta.

6 luku

Hoitoon pääsy

50 §

Kiireellinen hoito

Kiireellinen sairaanhoito, mukaan lukien saattohoito, sekä kiireellinen suun terveydenhuolto, mielenterveyshoito, päihdehoito ja sosiaalinen tuki, on annettava sitä tarvitsevalle potilaalle hänen asuinpaikastaan riippumatta. Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan äkillisen sairastumisen, vamman, pitkäaikaissairauden vaikeutumisen tai toimintakyvyn alenemisen edellyttämää välitöntä arviota ja hoitoa, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä laki tulee voimaan     .  päivänä           kuuta 2022.

Helsingissä    2. 3. 2022

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa [kok]

Julkaistu

Arvoisa vastaanottaja,

Turvallisuusympäristömme on muuttunut. Sota on Ukrainassa ja Euroopassa, Venäjä uhkaa ydinaseilla. Kaikki mahdollinen tuki on annettava Ukrainalle. Sota Ukrainassa edellyttää myös Helsingin kaupungilta tehostettua varautumista, johon kuuluu kaupunkimme oman valmiuden korottaminen, Ukrainaan suunnattava humanitaarinen apu ja sotaa pakenevien ukrainalaisten vastaanotto. Samalla meidän on katsottava pidemmälle. On Suomen etu yhtenäisenä rakentaa polkua kohti Suomen Nato-jäsenyyttä. Suomalaisten enemmistö antaa sille tukensa. Ettei koskaan tuli sotaa, siksi siihen on meidän kansakuntana parhaalla mahdollisella tavalla varauduttava. 

Vahvaa toivoa synkkään tilanteeseen tuo poikkeuksellisen laaja eri maiden ja ihmisten tuki Ukrainalle ja samalla vapaudelle. On suoraselkäinen periaate kohdella muita siten, kuin haluaisimme itseämme ja maatamme kohdeltavan. Suomen on tuettava Ukrainaa kaikin mahdollisin keinoin. Kokoomus kiritti hallitusta auttamaan Ukrainaan  myös antamalla aseita ja ammuksia ukrainalaisten puolustustaistelun avuksi. Jokainen minuutti on tärkeä.

Helmikuu alkoi eduskuntaryhmämme järjestäytymisellä uusille valtiopäiville. On ilo ja kunnia saada jatkaa mainion ryhmämme ensimmäisen varapuheenjohtajan tehtävässä. Puheenjohtajana jatkoi Kai Mykkänen, varapuheenjohtajina kanssani Jukka Kopra ja Pia Kauma.

Helmikuun terveisissä:

▪ Tervetuloa tapaamaan
▪ Säilytämme oppilashuollon kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla Helsingissä
▪ Lakialoitteeni kotitalousvähennyksen laajentamisesta kotikuntoutukseen
▪ Korjaussarjamme polttoaineiden hinnan ja arjen kustannusten nousuun
▪ Hallituksen aie romuttaa Kela-korvaus on törkeä temppu
▪ Hallituksen tiedepolitiikka epäonnistunut
▪ Uudenmaan korkeakoulujen aloituspaikkoja lisättävä
▪ Helsinkiä kurjistava aluehallintouudistuksen rahoitusmalli korjattava

Säilytämme oppilashuollon kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla Helsingissä

Iloitsen siitä, että Helsingissä saavutettiin kokoomuksen vahvasti ajama poliittinen sopu. Oppilashuolto pidetään kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla. Oli viisasta kuulla opettajien, rehtoreiden ja koko oppilashuollon ääntä lasten ja nuorten parhaaksi. Aluehallintouudistuksessa Helsingillä oli mahdollisuus näin toimia. Muualla Suomessa laki määrää siirtämään oppilas- ja opiskelijahuollon hyvinvointialueiden alaisuuteen.

Lakialoitteeni kotitalousvähennyksen laajentamisesta kotikuntoutukseen

Vain kolmannes ikäihmisten liikuntakyvyn ongelmista johtuu vanhenemisesta - kaksi kolmasosaa liikunnan puutteesta. Tehokas tapa lisätä toimintakykyä on laajentaa kotitalousvähennys koskemaan fysioterapia- ja toimintaterapiayritysten sekä vastaavien ammatinharjoittajien tuottamaa kotikuntoutusta. Vauhdittaakseni tavoitetta tein asiasta lakialoitteen, joka on luettavissa kotisivuillani: https://www.sarisarkomaa.fi/?p=11104

Kun kerta siivous ja omasta kodista huolehtiminen ovat kotitalousvähennyksen piirissä, niin miksei omasta ja vanhempien toimintakyvystä huolehtiminen ole.
Olennaista on, että avun ja tuen saa nopeasti, ettei kipu kroonistu ja ettei liikkumattomuus aiheuta peruuttamattomia vahinkoja.

Korjaussarjamme polttoaineiden hinnan ja arjen kustannusten nousuun

Eduskuntaryhmämme vaati hallitukselta pikaisia toimia Suomen kotitalouksien ostovoiman vahvistamiseksi. Emme olleet mukana perussuomalaisten laatimassa välikysymyksessä, sillä vaikka yhdyimme epäluottamukseen hallitusta kohtaan, pidimme perussuomalaisten ratkaisuja ongelmien ratkaisemiseksi vastuuttomina ja epärealistisin kalliina.

Lue lisää täältä: https://www.kokoomus.fi/kokoomuksen-keinoja-kotitalouksien-ostovoiman-vahvistamiseksi/

Hallituksen aie romuttaa Kela-korvaus on törkeä temppu

Tuskin oli muste ehtinyt kuivua, kun parlamentaarisessa työssä Risikon kanssa kovalla vaivalla tekemältämme sovulta vedettiin pohja. Esitys Kela-korvauksen alasajosta tilanteessa, jossa myös koronan vaikutuksesta hoitovelka on ennätyksellinen ja jonot ovat kestämättömiä, on umpivastuuton. 
Suunnan pitää olla päinvastainen. Koronan tuoman hoitovelan purkuun ja julkisen terveydenhuollon kuormituksen keventämiseksi on Kela-korvauksia nostettava ja otettava laajasti palvelusetelit käyttöön niin, että ihmiset saavat tarvitsemansa hoidon ajoissa. Lue lisää täältä: https://www.sarisarkomaa.fi/?p=11083

Hallituksen tiedepolitiikka epäonnistunut

Ministeri Kurvisen ja koko hallituksen on syytä tehdä korjausliike korkeakoulu- ja tiedepolitiikan linjaansa. Hallitus on sopinut rajuista leikkauksista tieteen ja tutkimuksen määrärahoihin.

Olemme mahduttaneet Kokoomuksen vaihtoehtobudjettiin kaikkien eduskuntapuolueiden parlamentaarisessa työssä sovitut T&K- määrärahalisäykset valtion kehyksiä rikkomatta. Tämä osoittaa sen, että kyse on tahdosta ja arvovalinnoista. Hallituksen velvollisuus on löytää kevään kehysneuvotteluissa valtion talouden määrärahakehyksien sisältä leikkauksien sijaan rahoitus tieteelle ja tutkimukselle.

Lue kannanottomme täältä: https://www.sarisarkomaa.fi/?p=11069

Uudenmaan korkeakoulujen aloituspaikkoja lisättävä

 Lisäksi niiden on saatava tutkintotavoitteiden nostoa vastaavat määrärahat. Tämä on niin Uudenmaan kuin koko maan kasvun ja hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Vallitseva tilanne on sekä huonoa korkeakoulu- että aluepolitiikkaa.
Esitin tästä hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jonka voit lukea kokonaisuudessaan täältä: https://www.sarisarkomaa.fi/?p=11057

Helsinkiä kurjistava aluehallintouudistuksen rahoitusmalli korjattava

Helsingin valtiolta saama rahoitus sote- ja pelastuspalvelujen järjestämiseen leikkaantuu. Lisäksi yliopistollisten sairaaloiden, opetuksen ja tutkimuksen rahoitus on ratkaisematta.

Mikä varioittavinta valtio leikkaa sote-palveluiden rahoittamiseksi kunnallisveron tuotosta kaksi kolmasosaa. Jäljelle jäävällä summalla Helsingin on rahoitettava kaikki menonsa. Kestämätön ja keskeneräinen rahoitusmalli on ensi tilassa korjattava. Maan kasvun veturin hyytymisestä kärsisi koko Suomi.

Lue kirjoittamani mielipidekirjoitus Helsingin Sanomiin täältä: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008565087.html 

Julkaistu

Tiedote 19.2.2022
Julkaisuvapaa heti

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, kansanedustaja Sari Sarkomaa toistaa ehdotuksensa kotitalousvähennyksen laajentamisesta koskemaan kotikuntoutusta. Ikääntyvälle väestölle on Sarkomaan mukaan luotava lisäkannusteita ja -mahdollisuuksia toimintakyvyn ylläpitämiseen ja liikunnan lisäämiseen.  

Tehokas toimenpide on laajentaa kotitalousvähennys koskemaan fysioterapia- ja toimintaterapiayritysten sekä vastaavien ammatinharjoittajien tuottamaa kotikuntoutusta.

Sarkomaa on tehnyt asiasta lakialoitteen: https://www.sarisarkomaa.fi/?p=11104

 ”Kun kerran siivous ja omasta kodista huolehtiminen ovat kotitalousvähennyksen piirissä, niin miksi ei sitten omasta ja vanhempien sekä isovanhempien toimintakyvystä huolehtiminen.” Sarkomaa kysyy.

Kotikuntoutuksella ylläpidetään ja edistetään ihmisten arjen toimintakykyä ja tuetaan turvallista kotona asumista silloin, kun kotona pärjääminen ja arjen toiminnoista suoriutuminen on heikentynyt ikääntymisen, sairastumisen, leikkauksen tai onnettomuuden seurauksena ja toimintakyky on laskenut merkittävästi. Kotona tapahtuvan kuntoutuksen tavoitteena on vahvistaa ihmisen kykyä toimia mahdollisimman itsenäisesti omassa arjessaan. Kotikuntoutusta järjestävät nykyisin kunnat, mutta palvelut eivät riitä kaikkeen tarpeeseen.

”Julkisen sektorin tarjoama kotikuntoutus on aivan liian vähäistä tarpeeseen nähden, rinnalle tarvitaan muita keinoa ikääntyvän väestön toimintakyvyn edistämiseen ja ylläpitämiseen. Mitä iäkkäämpi ihminen on, sitä todennäköisemmin hän tarvitsee tukea ja ohjausta liikuntaansa ja toimintakykynsä ylläpitämiseen. Tuen avulla voidaan löytää ratkaisut arjessa selviytymiseen ja sopivaan liikkumiseen sairaudesta ja kivuista huolimatta. Olennaista on, että avun ja tuen saa nopeasti, ettei kipu kroonistu ja ettei liikkumattomuus aiheuta peruuttamattomia vahinkoja. Kotikuntoutus on arvokasta ja tärkeää työtä sekä vaikuttava toimi edistää terveyttä ja toimintakyvyn ylläpitoa niin, että iän karttuessa ja sairauksista huolimatta kotona on mahdollista asua itsenäisesti, turvallisesti ja mielekkäästi. ” Sarkomaa jatkaa.

Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista kaksi kolmasosaa johtuu liikunnan puutteesta – vain kolmannes vanhenemisesta. Liikkumattomuus romahduttaa nopeasti ihmisen toimintakyvyn ja elämän laadun. Kohentunut toimintakyky ja säännöllinen arkiliikunta auttaa kaikkia jaksamaan paremmin, mutta erityisesti ikääntyneet hyötyvät liikunnasta monella tapaa. Sillä on positiivisia vaikutuksia elämänlaatuun, toimintakykyyn, mielialaan ja muistiin.

Sarkomaa muistuttaa, että kotihoidossa olevat ihmiset ovat yhä iäkkäämpiä, huonokuntoisempia ja usein muistisairaita. Kotihoidon henkilöstö on ylikuormittunutta, omaishoitajat ovat kovilla ja kaipaavat kipeästi lisätukea. Kotitalousvähennyksen laajentamisella kuntoutukseen on monia myönteisiä taloudellisia vaikutuksia inhimillisen elämänlaadun edistämisen lisäksi. Ikääntyneiden ja huonokuntoisten kotona selviytymisen tukemisella voidaan siirtää muita raskaampia palveluja ja ympärivuorokautista hoitoa.

Sarkomaan lakialoitteessa esitetään tuloverolain (1535/1992) 127 a §:n 1 momentin muuttamista siten, että kotitalousvähennys laajennetaan koskemaan myös fysioterapia- ja toimintaterapiayritysten sekä vastaavien ammatinharjoittajien verovelvollisen kotona tai vapaa-ajan asunnolla tekemää kotikuntoutuspalvelutyötä.

Lisätiedot:

Sari Sarkomaa

puh. 050 511 3033