fbpx Siirry sisältöön

Eduskunnan puhemiehelle

Sairaanhoitajaliitto ja 30 muuta järjestöä vaativat, että sairaanhoitajille luodaan kansallisesti määritellyt, yhtenäiset kliiniset erikoistumiskoulutusvaihtoehdot sekä laajoihin että suppeampiin tärkeisiin erikoisosaamisalueisiin. 

Sairaanhoitajaliiton ja 30 muun järjestön yhdessä tekemän kannanoton mukaan tällä hetkellä saatavilla oleva erikoistumiskoulutustarjonta ei vastaa työelämän tarpeita. Tarjonta on vaihtelevaa, ja monelle erikoisalalle ei ole tarjolla lainkaan koulutusta. Vaikka moniammatillinen yhteistyö on tärkeää, kaikki erikoistumiskoulutus ei voi olla moniammatillista ja hoitotyön kliinisen syväosaamisen ulkopuolelle keskittyvää. Käytännön hoitotyön vaatimukset edellyttävät sairaanhoitajilta hoitotyön syväosaamista ja sen jatkuvaa kehittämistä, mihin tarvitaan omia erikoistumiskoulutusvaihtoehtoja. 

Suomessa sairaanhoitajat ovat tällä hetkellä kouluttautumismahdollisuuksien osalta hyvin eriarvoisessa asemassa, sillä koulutuksiin pääsy ja mahdollisuudet erikoistua ovat riippuvaisia työnantajasta. Eri työnantajat tukevat eri tavoin työntekijöitään olemassa oleviin erikoistumisopintoihin ja muihin täydennys- tai lisäkoulutuksiin. Sairaanhoitajaliiton ja kannanoton allekirjoittaneiden mielestä erikoistumiskoulutusten tulee jatkossa olla valtion tukemia. On kohtuutonta edellyttää, että sairaanhoitaja joutuu itse maksamaan koulutuksesta, jota hän tarvitsee alati kehittyvän ja yhä vaativamman työnsä hoitamiseen ja oman asiantuntijuutensa vahvistamiseen. 

Sairaanhoitajaliitto korostaa, että sairaanhoitajien jatkokoulutusmahdollisuuksien avulla turvataan hoitotyön laatu ja potilasturvallisuus. Jatkokoulutusmahdollisuudet tukevat myös työntekijän työssä jaksamista, työhön sitoutumista sekä hoitotyön ammatin veto- ja pitovoimaisuutta, kun sairaanhoitaja kokee saavansa lisävalmiuksia vaativan työnsä hoitamiseen.  Erikoistumiskoulutusten järjestäminen

Erikoistumiskoulutukset tulee suunnitella ja järjestää väestön terveystarpeiden ja työelämän tarpeiden pohjalta. Erikoistumiskoulutuksilla tulee olla yhtenäiset, valtakunnalliset opetussuunnitelmat. Sairaanhoitajan erikoistumiskoulutusta tulisi seurata urapolku aina YAMK- ja tohtoritutkintoihin asti, kuten nyt on suunniteltu palliatiivisen hoitotyön urapolulla. Tällä hetkellä erikoisosaaminen hankitaan pitkälti aikaa vievän työssäoppimisen kautta ja työnantajat kouluttavat itse jonkin verran erikoisosaajia, minkä johdosta kokemus ja koulutus eivät takaa yhtenäistä ja tunnustettua osaamista. 

Erikoistumiskoulutuksen opettamisen laatu ja taso tulee varmistaa. Tässä voidaan hyödyntää myös hoitotyön kliinisiä erikoisosaajia. Heillä on syväosaamista ja tietoa siitä, millaista osaamista kyseisellä erikoisalalla tarvitaan.

 - Erikoistumiskoulutukseen tulee sisältyä myös kliinistä harjoittelua, joka tulee mahdollistaa palkallisena. Harjoittelu voi tapahtua  esimerkiksi  työpaikkojen  vaihtoina  eri erikoisalojen välillä ja perustamalla erikoistumisvakansseja samoin kuin on toimittu lääkäreiden erikoistumisen mahdollistamiseksi. 

Tarvittavien erikoisalojen määrittelyssä tulee huomioida, kuinka laajoja tai suppeita määriteltyjen erikoisalojen on mielekästä olla ja esimerkiksi sitä, kuinka laajoja kokonaisuuksia voidaan ottaa haltuun 30 opintopisteen puitteissa. Erikoisalakohtaisesti tulee voida harkita, onko 30 opintopistettä sopiva laajuus vai vaaditaanko joidenkin erikoisalojen opinnoilta suurempaa opintopistemäärää. - Erikoistumiskoulutuksen järjestämistapaa mietittäessä tulee pohtia hyvänä vaihtoehtona niin sanottua Ruotsin mallia. Siihen kuuluu 11 pysyvää erikoistumiskoulutusalaa ja niiden lisäksi yksi avoin malli, jossa yksittäinen yliopisto voi tarpeen mukaan tarjota edellisten lisäksi jonkin muun suppean erikoistumiskoulutuksen. 

Yhtenä vaihtoehtona voisi olla myös mahdollisuus syventyä eri erikoisosaamisalueiden sisällä joillekin erikseen määritellyille suppeammille erikoisaloille.  

Hoitotyön erikoisosaaminen tulee tunnistaa ja tunnustaa nykyistä paremmin. Nykyisessä tilanteessa tutkintonimikkeen puuttumisen myötä puuttuvat myös tunnustettu pätevyys sekä työn vaativuutta ja koulutustasoa vastaava palkkaus, ja usein myös koulutusta vastaava toimi tai työnkuva. Myös potilailla on oikeus tietää, milloin heitä hoitavalla henkilöllä on sellaista erikoisosaamista, jota heidän hoitonsa edellyttää.  

Hoitotyön vaativuus on lisääntynyt viimeisten kahden vuosikymmenen aikana merkittävästi lääketieteen ja hoitomenetelmien kehittyessä sekä hoitomahdollisuuksien laajentuessa. Osa sairaanhoitajista toimii nykyisin hoitajavastaanotoilla, joilla työ on itsenäistä. Sairaanhoitajilta vaaditaankin eri erikoisaloilla entistä spesifimpää ja itsenäisempää syväosaamista, jonka tulisi rakentua rinnakkain työkokemuksen ja yhtenäisen erikoistumiskoulutuksen kanssa.  

Systemaattiset ja valtakunnallisesti yhtenäiset kliiniset urapolut  sekä  hoitotyön erikoisosaajien virallinen tunnustaminen ja rekisteröinti lisäisivät alan vetovoiman lisäksi työhön sitoutumista, osaamisen tasalaatuisuutta, toiminnan yhdenmukaisuutta, läpinäkyvyyttä, väestön luottamusta asiantuntijatoimintaan sekä ennen kaikkea potilasturvallisuutta. 

Kirjallisessa kysymyksessä viitatun kannanoton ovat allekirjoittaneet: 

  • Astma- ja allergiahoitajat ry 
  • Diabeteshoitajat ry 
  • Hallintoylihoitajat ry 
  • Hivpoint  
  • Hoitotyön tutkimussäätiö sr (Hotus) 
  • Lastenneurologian hoitajat ry (Lane) 
  • MET Alliance of Finland ry 
  • Suomen Anestesiasairaanhoitajat ry 
  • Suomen Endoproteesihoitajat ry 
  • Suomen Haavanhoitoyhdistys ry 
  • Suomen HIV/aids -sairaanhoitajayhdistys ry  
  • Suomen Hygieniahoitajat ry  
  • Suomen korva-, nenä- ja kurkkutautien hoitajat ry 
  • Suomen leikkausosaston sairaanhoitajat ry (FORNA) 
  • Suomen neurohoitajat ry (FANN) 
  • Suomen Parkinsonhoitajat ry 
  • Suomen Reumahoitajayhdistys ry 
  • Suomen Syöpäsairaanhoitajat ry 
  • Suomen Verisuonihoitajayhdistys ry 
  • Terveydenhuollon osastonjohtajat ry 
  • Tutkimushoitajat ry 
  • Valtakunnallisen opiskelijaohjauksen (ValOpe) kehittämisverkosto 
  • Suomen Sairaanhoitajaliitto ry 
  • Suomen avannehoitajat ry 
  • Suomen gastroenterologiahoitajat ry 
  • Suomen Hematologiset hoitajat ry 
  • Suomen kardiologiset hoitajat SKH ry 
  • Suomen kivuntutkimusyhdistyksen hoitotyön toimikunta 
  • Suomen Traumahoitajayhdistys 
  • Suomen unihoitajaseura ry  
  • Suomen urologiset hoitajat — URHOT r.y. 

Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:Mihin toimiin hallitus ryhtyy sairaanhoitajien kattavien kliinisten erikoistumisvaihtoehtojen luomiseksi, valtakunnallisesti yhtenäisten erikoistumiskoulutuksien käynnistämiseksi sekä valtion rahoituksen turvaamiseksi erikoistumiskoulutukseen ja mihin toimiin hallitus ryhtyy systemaattisten ja valtakunnallisesti yhtenäisten kliinisten urapolkujen sekä hoitotyön erikoisosaajien virallisen tunnistamisen ja rekisteröinnin toteutumiseksi? 

Helsingissä 12.5.2021 

Sari Sarkomaa kok  

VILLE MÄKILÄ | 29.04.2021 | 12:06

Kansanedustajan mukaan veronkiristykset ovat myrkkyä elpymiselle.

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa kysyy, käykö Sanna Marinin (sd.) hallitus joukolla tieteen ja taiteen kimppuun?

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hallitus on esittämässä yleishyödyllisten yhteisöjen osinkotulolle lähdeveroa. Säätiöiden etujärjestön mukaan kyse olisi todellisuudessa apurahansaajien verosta.

– Unohdettiinko velkariihessä täysin sivistys? Tutkijoiden ja taiteilijoiden toimeentuloa aiotaan leikata, Sarkomaa kysyy Facebookissa.

Toteutuessaan veroesitys merkitsisi vuosittain 1 700 henkilötyövuotta vähemmän apurahalla työskenteleville tutkijoille ja taiteilijoille.

– Oliko tämä kahdeksan päivän päivän neuvotteluiden hedelmä. Ei olisi kannattanut!, Sarkomaa sanoo.

– Miksi ihmeessä? Eikö korona ole jo kurittanut tarpeeksi ja tyhjentänyt kulttuurialan ja yrittäjien taskut. Veronkiristykset ovat myrkkyä maamme elpymiselle ja hyvinvoinnille. Ei Suomi näin nouse.

Hyvä kokoomuslainen,

Lämpimästi tervetuloa Kokoomuksen Senioriverkoston jäsentilaisuuteen keskiviikkona 6.11. klo 11:30-13:30 eduskunnan Kansalaisinfoon, Arkadiankatu 3, 00101 Helsinki.

OHJELMA

  • Senioriverkoston pj. kansanedustaja Markku Eestilä toivottaa osallistujat tervetulleeksi
  • Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen: ”Eduskuntaryhmän työ oppositiossa”
    • Kysymyksiä ja keskustelua
  • Kokoomuksen uusi puoluesihteeri Kristiina Kokko: ”Kokoomuksen tulevaisuuden askelmerkit”
    • Kysymyksiä ja keskustelua
  • Verkoston vpj. kansanedustaja Sari Sarkomaa esittelee Senioriverkoston kärkitavoitteita
  • Puheenjohtaja Markku Eestilän loppuyhteenveto keskusteluista ja verkoston tavoitteista
  • Tilaisuuden päätös

Kansalaisinfossa on turvatarkastus, joten pyydämme vieraita saapumaan paikalle noin 15 minuuttia ennen ohjelman alkua. Turvatarkastuksen vuoksi tilaisuuteen täytyy myös ilmoittautua etukäteen. Paikalle mahtuu 50 ensimmäisenä ilmoittautunutta.

ILMOITTAUTUMINEN: verkoston sihteeri Hanna Hyyryläinen,

hanna.hyyrylainen@eduskunta.fi tai +358 504776058

Tilaisuudessa on kahvitarjoilu.

Tapaamisiin vilkkaan vuorovaikutuksen merkeissä,

Markku Eestilä

Senioriverkoston puheenjohtaja

Sari Sarkomaa

Senioriverkoston varapuheenjohtaja


Hei helsinkiläinen kokoomusnainen! Lämpimästi tervetuloa yhteistyössä helsinkiläisten kokoomusnaisten kanssa järjestämääni poliittiseen workshop-tilaisuuteen ideoimaan ja linjaamaan kokoomuspolitiikkaa. Tilaisuus järjestetään eduskunnassa kokoomuksen ryhmähuoneessa 18.11. klo 17–19. Kokoomusnaisten järjestö- ja viestintäsihteeri Nea Tarvainen on lähettänyt tapahtumaan liittyen sähköpostitse kutsun sisältäen ilmoittautumislinkin. Tarvittaessa Neaan voi olla yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen nea.tarvainen@kokoomusnaiset.fi. Toivottavasti mahdollisimman moni helsinkiläinen kokoomusnainen pääsee osallistumaan.

Eduskunnan puhemiehelle

Korkeatasoisen pedagogisen varhaiskasvatuksen vaikutukset sekä lapsen oppimiselle ja kehitykselle että yhteiskunnalle tunnistetaan hyvin. OECD ja Euroopan unioni ja Maailmanpankki ovat linjanneet varhaiskasvatuksen opettajan keskeisen yhteyden varhaiskasvatuksen laatuun ja vaikuttavuuteen. OECD määrittelee tilastoissaan varhaiskasvatuksen vähintään kaksi tuntia päivässä tapahtuvaksi intensiiviseksi pedagogiseksi toiminnaksi, joka toteutuu vähintään sata päivää vuodessa ja jossa pedagogisesti koulutettu henkilö toteuttaa opetussuunnitelman mukaista varhaiskasvatusta.

Ymmärryksen kasvaessa varhaiskasvatuksen vaikuttavuudesta ja tuloksellisuudesta on tärkeää selventää, mitä varhaiskasvatuksella ja sen korkealla laadulla tarkoitetaan.

Varhaiskasvatuslaissa (540/2018) varhaiskasvatus määritellään lapsen suunnitelmalliseksi ja tavoitteelliseksi kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaksi kokonaisuudeksi, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Varhaiskasvatuslain 1 §:ssä todetaan varhaiskasvatuksen toimintamuodoiksi päiväkotitoiminta, perhepäivähoito ja avoin varhaiskasvatustoiminta.

Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatuslain tavoitteet ja velvoittava
varhaiskasvatussuunnitelma ohjaavat yhtäläisesti varhaiskasvatuksen eri toimintamuotoja. Kansallisen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on arvioinneissaan kuitenkin todennut, että varhaiskasvatuksen eri toimintamuotojen edellytykset varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteiden saavuttamiseksi vaihtelevat ja etteivät varhaiskasvatuslaki ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ota riittävästi huomioon
varhaiskasvatuksen eri toimintamuotoja, kuten perhepäivähoitoa ja avointa varhaiskasvatusta.

Perhepäivähoidolla ja avoimella varhaiskasvatuksella on oma tehtävänsä. Avoin varhaiskasvatus ja perhepäivähoito eroavat kuitenkin oleellisesti päiväkotien varhaiskasvatuksesta esimerkiksi henkilöstön koulutusvaatimusten, ryhmäkokojen sääntelyn ja oppimisympäristön ja varhaiskasvatussuunnitelmien toteutumisen suhteen. Varhaiskasvatuksen määritelmän epämääräisyyttä osoittaa myös se, että tällä hetkellä varhaiskasvatusta tarjotaan jopa yöaikaan. Varhaiskasvatuksen nykyinen määrittely ei ole riittävä selkeyttämään eroa varhaiskasvatuksen opettajan johdolla olevan toiminnan, perhepäivähoidon ja avoimen varhaiskasvatuksen välillä.

Varhaiskasvatusta kehitettäessä on varhaiskasvatuksen eri toimintamuotojen erot tunnustettava ja vanhemmille tulee avoimesti kertoa eri toimintamuotojen eroista. Käsitteellinen sekaannus voi haitata myös palveluohjausta ja neuvontaa.

Varhaiskasvatuksen opettajien lisääminen päiväkodeissa on välttämätöntä varhaiskasvatuslain tavoitteiden saavuttamiseksi. Se on välttämätöntä myös lasten varhaisessa tukemisessa ja haasteiden tunnistamisessa. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja on keskeinen lapsen tuen tarpeeseen vastaamisessa. Varhaiskasvatuslaki korostaa pedagogiikkaa ja tämän tulee myös näkyä lapsen tuen järjestämisessä. Lapsen oppimisen tuen järjestämisessä pedagogiset ja opetukseen liittyvät ratkaisut ovat ohjausjärjestelmän mukaisesti keskeisiä ja varhaiskasvatuslain tavoitteiden saavuttamiseksi on varhaiskasvatuksen erityisopettajien riittävä määrä turvattava.

Varhaiskasvatuslaissa ei edelleenkään määritellä lasten oikeutta erityiseen tukeen ja ohjata sen toteuttamiseen. Puutteet lapsen kehityksen ja oppimisen tuen järjestämisessä sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajapulan vaikutus varhaiskasvatussuunnitelman käyttöönottoa estäväksi tekijäksi on todettu Karvin arvioinneissa. Riittävän ajoissa annettu erityinen tuki on oleellinen lapsen koko kehityksen kannalta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus selkeyttää ja millä aikataululla varhaiskasvatuksen määritelmää eri toimintamuodoissa ja toteuttaa lainsäädäntötasolla lapsen oikeudet erityiseen tukeen varhaiskasvatuksessa?

Helsingissä 9.10.2019

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa kok
Sari Multala kok
Paula Risikko kok

Eduskunnan puhemiehelle

Antti Rinteen hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite selvittää siirtymistä rekisteröitymismenettelyyn tietyissä Kelan kilpailuttamissa palveluissa.

Elli Aaltonen on Kelan pääjohtajana tehnyt esityksen rekisteröintimenettelyyn siirtymisestä Kelan järjestämien vammaisten henkilöiden tulkkipalveluiden ja kuntoutuksen terapiapalveluiden osalta. 

Rekisteröitymismenettely tarkoittaa sitä, että Kelan asettamien kriteereiden mukaiset kuntoutus- ja tulkkauspalvelun tuottajat olisivat palvelun käyttäjien itsensä valittavissa. Tästä on tullut vahva viesti ja toive palveluiden käyttäjiltä mutta myös palveluiden tuottajilta.  Viimeiseksi palautetta on tullut Kelan järjestämän lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä. Erityisen vakava huolta on tullut vammaisten lasten vanhemmilta.

Kelan järjestämän kuntoutuksen ja vammaisten tulkkauspalvelun kilpailutukseen liittyvät moninaiset huolet osoittavat, että hankintakilpailu istuu huonosti tämän tyyppisiin palveluihin. Kelan valtuutettujen teettämät arvioinnit ovat myös osoittaneet vahvan uudistamistarpeen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus ryhtyy selvittääkseen tiettyjen Kelan kilpailuttamien palveluiden siirtämistä rekisteröitymismenettelyyn?

Helsingissä 27.9.2019

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa kok

Kokoomuksen kansanedustajat Mia Laiho, Kari Tolvanen ja Sari Sarkomaa pitävät viisaana ja ainoana oikeana vaihtoehtona päätöstä säilyttää pelastuskoulu pääkaupunkiseudulla. Sisäministeriö teki viime marraskuussa esityksen Helsingin pelastuskoulun toimintojen siirrosta Kuopioon. Ministeriön esityksen mukaan kaikki pelastajat oltaisiin koulutettu jatkossa Kuopiossa, sillä esitys olisi lakkauttanut Helsingin pelastuskoulun. Myös kansainväliseen pelastustoimintaan liittyvä koulutus ja rekrytointi uhkasivat siirtyä Kuopioon. Laiho, Tolvanen ja Sarkomaa vastustivat esitystä jo tuolloin muun muassa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan (HS 5.11.2018).

"On hienoa, että turvallisuus ei jäänyt aluepolitiikan alle ja Helsingin pelastuskoulu jatkaa toimintaansa. Siirto Kuopioon olisi sisältänyt suuria riskejä pääkaupunkiseudun turvallisuudelle. Koulutuksen keskittäminen ei olisi huomioinut erityisalojen turvallisuutta eikä riittävällä tavalla Uudenmaan alueen erityispiirteitä. Uudellamaalla on muun muassa ydinvoimala, öljysatama, metro ja lentokenttä, jotka on huomioitava koulutuksessa. Pääkaupunkiseudun kansainvälisyys, matkailu ja tapahtumien suuri määrä aiheuttavat turvallisuusriskejä, joihin tulee varautua”, kokoomusedustajat toteavat.

Pelastuskoulun toimilupa on myönnetty määräaikaisena kesään 2023 siten, että viimeiset sisään otettavat opiskelijat otetaan syksyn 2021 aikana. Toimiluvan edellytyksenä on muun muassa se, että Helsingin Pelastuskoulun opetuksesta tehdään puolueeton arviointi vuoden 2020 loppuun mennessä. Edustajien mukaan pelastuskoulutuksen säilyttäminen Uudellamaalla myös tämän jälkeen on ensiarvoisen tärkeää. Heidän mukaansa koulutusmääriä tulisi lisäksi kasvattaa, sillä Uudenmaan asukasluku kasvaa koko ajan. Pelastuskoululla on pääkaupunkiseudulla tiivis yhteistyöverkosto, jonka toimivuus oli uhattuna siirron yhteydessä. Pääkaupunkiseudulla koulutetuilla pelastajilla on mahdollisuus pätevöityä myös lähihoitajaksi sote-oppilaitoksen kanssa solmitun yhteistyösopimuksen ansiosta. Monipuolinen koulutustausta on eduksi vaativan ja ikääntyvän väestön ensihoitotehtävissä. Pelastuskoulun rooli täydennyskoulutuksessa, verkosto- ja viranomaisyhteistyössä ja valmiussuunnittelussa on merkittävä, ja toimivaa yhteistyöverkostoa Uudellamaalla tulee edelleen jatkossakin ylläpitää ja kehittää.

"Metropolialueella on hyvin erilaiset turvallisuusuhat kuin muualla Suomessa, ja uhkiin pitää osata varautua. Uudellamaalla on runsaat 1,6 miljoonaa asukasta. On tärkeää, että tämän kokoisella alueella on jatkossakin oma pelastusalan koulutusyksikkö, joka huomioi metropolialueen haasteet pelastukselle ja ensihoidolle. Toimiluvan myöntäminen on hieno asia, mutta päätöksen määräaikaisuus ihmetyttää. Pelastuskoulun on välttämätöntä saada jatkaa pysyvästi Uudellamaalla, jotta alan houkuttelevuus ja ammattilaisten saatavuus saadaan turvattua”, kokoomusedustajat summaavat.

Lisätietoja:

Mia Laiho

kansanedustaja, erikoislääkäri

050 433 6461

Kari Tolvanen

kansanedustaja, rikosylikomisario

09 432 3182

Sari Sarkomaa

kansanedustaja, terveydenhuollon maisteri

09 432 3033

Eduskunnan puhemiehelle

Runsas neljäsosa kouluterveyskyselyyn vastanneista yläkoulun kahdeksannen ja yhdeksännen luokan tytöistä sanoo kokeneensa seksuaalista häirintää puhelimessa tai netissä vuoden aikana. Kahden vuoden takaisessa kyselyssä näin ilmoitti tytöistä selvästi harvempi, alle viidesosa. Myös lukion ja ammattioppilaitosten tyttöjen kokemukset ovat samansuuntaisia.

Netti on aiempaa selkeämmin nuorten seksuaalisen häirinnän kanava. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreen kouluterveyskyselyn mukaan kahdessa vuodessa on tapahtunut selvä muutos.

Koululaisten kokemukset seksuaalisesta häirinnästä ovat yleisiä. Kouluterveyskyselyssä alakoulun neljännen ja viidennen luokan oppilaista vajaat viisi prosenttia kertoi kokeneensa seksuaalista kommentointia, ehdottelua, viestittelyä tai kuvamateriaalin näyttämistä vuoden aikana. Tyttöjen ja poikien kokemusten välillä ei ollut merkittävästi eroja. Pieni osa alakoululaisista vastasi kokeneensa myös koskettelua tai painostamista koskettamaan.

Yläkoulussa, lukiossa ja ammattioppilaitoksissa opiskelevista tytöistä häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua oli vuoden aikana kokenut kolmasosa vastaajista, pojista selvästi harvemmat. Tuloksia ei voi suoraan verrata alakoululaisten vastauksiin, sillä asiasta kysyttiin eri tavoin.

Yläkoulun, lukion ja ammattioppilaitosten tytöistä noin joka kymmenes vastaaja oli kokenut seksuaaliväkivaltaa: riisuutumaan pakottamista, intiimien alueiden koskettelua vastoin tahtoa, seksiin painostamista tai pakottamista tai päihteiden tai tavaroiden tarjoamista seksiin suostumisesta. Yläkoulussa ja toisella asteella opiskelevista pojista seksuaaliväkivaltaa oli vuoden aikana kokenut muutama prosentti vastaajista.

Kouluterveyskyselyn mukaan tytöt kertovat kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä tai väkivallasta jollekin luottamalleen aikuiselle useammin kuin pojat. Silti tytöistäkin niin tekee vain noin kolmasosa.

Tytöt kokevat poikia harvemmin, että he saavat tukea kokemansa seksuaalisen häirinnän tai väkivallan vuoksi koulun aikuisilta ja koulun ulkopuolisista palveluista.

THL:n erikoistutkija Riikka Ikonen todennut, että tulokset herättävät uusia kysymyksiä siitä, miten tytöt ja pojat kokevat avun ja tuen saamisen. Hän on myös todennut, että on selvitettävä, millaista tukea tytöt haluavat ja tarvitsevat.  

Kouluterveyskysely toteutettiin keväällä 2019. Kyselyyn vastasi eri luokka-asteilla 70–82 prosenttia oppilaista, yhteensä runsaat 260 000 lasta ja nuorta. Kyselyyn osallistui peruskoulun neljättä ja viidettä luokkaa käyviä lapsia sekä kahdeksatta ja yhdeksättä luokkaa käyviä nuoria sekä lukion ja ammatillisten oppilaitosten ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoita.

Viime eduskuntakaudella laadittiin silloisen opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen toimeksiannosta opas peruskouluille, lukioille ja toisen asteen ammatillisille oppilaitoksille seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisemisestä ja siihen puuttumisesta. 

Kouluterveyskyselyn tulokset osoittavat, että lisätietoa ja toimia tarvitaan lasten ja nuorten seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi ja häirintään puuttumiseksi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millaisia toimia hallitus aikoo tehdä lasten ja nuorten kokeman seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi ja häirintään puuttumisen keinojen vahvistamiseksi? Miten aiotaan selvittää niin, tyttöjen kuin poikien tarpeet avusta ja tarpeista, ettei kukaan jäisi yksin ilman tukea?

Helsingissä 17.9.2019

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­Sari Sarkomaa kok

Follow by Email
Facebook
LinkedIn
Instagram