Siirry sisältöön

Eduskunnalle

Hoitotyön tutkimussäätiö Hotus on kansallisella tasolla toimiva näyttöön perustuvan hoitotyön edistäjä, jolle on myönnetty valtion talousarviossa avustusta vuodesta 2014 lähtien. Kansallisena toimijana Hotuksella on tärkeä tehtävä tuottaa luotettavaksi arvioitua ja hoitotyön tarpeisiin tiivistettyä tutkimusnäyttöä ja näyttöön perustuvan hoitotyön kansallisia tukirakenteita. Toiminnasta hyötyvät paitsi hoitotyöntekijät myös ennen kaikkea sote-palveluiden käyttäjät. Hoitotyön osuus potilaan kokonaishoidosta on merkittävä, ja samoin sen merkitys on keskeinen potilaan omahoidon onnistumisen näkökulmasta.  

Hotuksen rahoitusta on nostettu vuosien aikan mutta ensi vuoden valtion talousarvioesityksessä määrärahana esitetään leikkausta. Vuoden 2023 valtion talousarviossa Hoitotyön tutkimussäätiölle esitetään 388 000 euron määrärahaa. Kuluvan vuoden valtionavustus Hoitotyön tutkimussäätiölle oli yhteensä 588 000 euroa, eli 200 000 enemmän kuin nyt esitetty määräraha.

On välttämätöntä, että rahoitus vahvistuu ja jatkuu, jotta voimme turvata näyttöön perustuvan toiminnan jatkumisen ja kehittämisen myös hoitotyössä. Hoitotyössä tarvitaan tutkimusnäyttöä, joka kohdistuu nimenomaan hoitotyöhön ja sen kehittämiseen.  

Hoitotyöntekijät tarvitsevat työssään luotettavaksi arvioitua ja hoitotyön tarpeisiin tiivistettyä tutkimusnäyttöä ja näytön käyttöönottoa edistäviä tukirakenteita. Tutkimustietoa on saatavilla, mutta tutkimustiedon laatu vaihtelee ja siten hoitosuosituksiin ja järjestelmällisiin katsauksiin koottu luotettava tutkimusnäyttö on hoidon laadun näkökulmasta ensiarvoisen tärkeää.  

Hoitotyön käytänteiden kehittäminen kohti tuloksellisia toimintatapoja kansallisiin hoitosuosituksiin perustuen parantaa sekä potilasturvallisuutta että sote-palveluiden kustannustehokkuutta.  

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että eduskunta lisää 200 000 euroa momentille 33.03.04

Hoitotyön tutkimussäätiö Hotukselle

Helsingissä 30.9.2022

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa kok.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan Sari Sarkomaan mukaan perhe- ja peruspalveluministeri Lindén ei kyennyt välikysymysvastauksessaan vakuuttamaan, että hallitus kykenee varmistamaan hoitajien määrän riittävyyden. Sarkomaa on vanhus- ja terveyspalvelujen kriisiä koskevan välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Sari Sarkomaa käytti eduskunnan vanhus- ja terveyspalveluiden kriisiä koskevassa välikysymyskeskustelussa kysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan puheenvuoron. Sarkomaa esitti puheen päätteeksi hallitukselle epäluottamusta.

”Yhä useampi, yhä heikommassa kunnossa oleva, usein yksinasuva moni- ja muistisairas ihminen jää ilman välttämätöntä huolenpitoa. Tilanne on epäinhimillinen. Kun henkilöstöpula on kaikkialla, ei hoitajia riitä hoitajamitoituksen täyttämiseen. Hoitopaikkoja joudutaan sulkemaan, kotihoidossa työskennellään yhä useammin vajaalla henkilöstöllä”, Sarkomaa sanoi.

Sarkomaa mukaan sosiaali- ja terveyspalveluissa pitäisi kehittää henkilöstön työnjakoa, tukipalveluita ja hoiva-avustajien käyttöä. Sarkomaan mukaan hallitus on poistattanut vanhuspalvelulaista teknologian käyttöä edistävät pykälät. Sarkomaa vaatii lakia korjattuna eduskuntaan. Sarkomaan mukaan teknologian hyödyntäminen vapauttaisi hoitajien työaikaa ihmisten kohtaamiseen.

”Peruisimme Kela-korvauksen romuttamisen, joka lisää entisestään julkisen sektorin jonoja, henkilöstön työtaakkaa ja jättää yhä useamman ihmisen ilman palvelua ja kuntoutusta. Kuulisimme lääkäreiden hätähuudon. Peruisimme hallituksen päätökset romuttaa hoivakotien ja saattohoidon akuuttilääkevarastot, emmekä vaikeuttaisi kaikkein hauraimpien ihmisten hyvää hoitoa”, Sarkomaa listasi.

Sarkomaa ei ollut tyytyväinen hallituksen päätöksiin hoitajapulan ratkaisemiseksi.

”Hallitus on tänään opposition välikysymyksen taivuttamana herännyt pohtimaan, miten hoitajamitoituksen kiristäminen voidaan oikeasti toteuttaa. Hallituksen päätös siirtää hoitajamitoituksen voimaantuloa ei ratkaise ongelman juurisyytä, vakavaa henkilöstöpulaa. Asiantuntijoiden mukaan se jarruttaa hoitopaikkojen sulkemiskierrettä, mutta se ei tuo lisää hoitajia eikä korjaa syntynyttä vanhuspalvelukriisiä”, Sarkomaa sanoi.

”Ilman vahvoja, konkreettisia toimia voimaantulon siirtäminen on vain vastuun pakoilua ja osoitusta hallituksen toimintakyvyttömyydestä. Hallituksen on kyettävä omalla vahtivuorollaan esittämään keinot turvata henkilöstön saatavuus ja korjata jo nyt tapahtunut palveluiden heikkeneminen. Voimaantulon siirto ostaa aikaa toimille vain vähän ja jos toimettomuus jatkuu, on pian taas edessä tilanne, jossa lisää hoivapaikkoja suljetaan ja yhä useampi vanhus jää yksin ilman palvelua”, Sarkomaa sanoi.

Välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan puhe 28.9.2022 (Sari Sarkomaa)
Muutokset mahdollisia puhuttaessa

Voit kuunnella puheen täältä.

Arvoisa puhemies,

Ihmisten huoli vanhuuden päivien hoivasta ja yksin jäämisestä on hallituksen vihdoin kuultava.

Nuorena hoitajana tein yövuoroja vanhusten hoivaosastolla. Yöt olivat usein repivää riittämättömyyden tunnetta, tarve oli olla kipujen kanssa kamppailevan, läheisiään ikävöivän ihmisen rinnalla, mutta hoivaa tarvitsevia oli paljon ja osaston muut työt painoivat päälle. Silloisina yön tunteina minusta tuli vannoutunut inhimillisen vanhusten hoidon puolustaja. Hyvään hoitoon kuuluu se, että on aikaa ihmiselle silloin, kun hän sitä tarvitsee.

Jos ei ole hoitajia, ei ole palveluja. Sitä ei ole hallitus vieläkään ymmärtänyt. Kaikki kilpistyy henkilöstöpulaan, jonka ratkaisemiseksi tehdyt toimet ovat aivan liian vähäisiä. Hoitoalan pito- ja vetovoiman vahvistamisen laiminlyönti on hallitukselta valtava virhe. Seuraukset ovat rujolla tavalla nähtävillä. Vanhustenhuollon ennestään vaikea tilanne ja hoitajapula ovat pääministeri Marinin hallituksen aikana vakavalla tavalla kriisiytyneet. Vaikka toisin luvattiin.

Yhä useampi, yhä heikommassa kunnossa oleva, usein yksinasuva moni- ja muistisairas ihminen jää ilman välttämätöntä huolenpitoa. Tilanne on epäinhimillinen. Kun henkilöstöpula on kaikkialla, ei hoitajia riitä hoitajamitoituksen täyttämiseen. Hoitopaikkoja joudutaan sulkemaan, kotihoidossa työskennellään yhä useammin vajaalla henkilöstöllä. Myös jonot kotihoitoon ovat pidentyneet. Hoitajat ovat yhä kuormittuneempia. Omaishoitajien tilanne on huolestuttava.

Vanhuspalvelukriisi heijastuu myös terveydenhuoltoon päivystysten ruuhkaantumisena. Kun apua tarvitsevilla vanhuksilla ei ole paikkaa, minne mennä, on syntynyt päivystysruuhkia. Sairaanhoitopiireistä kerrotaan jatkuvasti potilasturvallisuuden vaarantumisista. Koko sosiaali- ja terveydenhuolto on vakavan kriisin partaalla.

Hallitus on vastuuttomalla politiikallaan vauhdittamassa palveluiden kriisiytymistä. Huolen ovat esittäneet monet asiantuntijat. Hallitus ratkaisi hoitajapulan vain paperilla kirjaamalla sitovan mitoituksen lakiin. Moni kysyy perustellusti, onko hallitus aidosti sitoutunut ympärivuorokautisen hoivan 0,7 mitoitukseen, kun olennaiset toimet sen toteuttamiseksi jätettiin tekemättä. Puhumattakaan toimista muiden vanhuspalveluiden tilan parantamiseksi. Valtiovarainministeri Saarikkokin moitti rankasti hallituksen toimintaa julkistaessaan viimeisen budjettiesityksensä ja kysyi, miksei hoitajapulan ratkaisuun ollut vieläkään yhtään esitystä.

Rujo arvovalinta oli myös se, että runsaan rahanjaon keskellä hallitus jätti hoitajamitoituksen ilman riittävää rahoitusta. Nyt puuttuvia euroja esitetään leikattavaksi terveydenhuollosta. Holtiton velkaantuminen vaarantaa tulevaisuudenkin palvelut. Hallituksen vastuuton politiikka on tullut tiensä päähän.

Arvoisa puhemies,

Hoitajapula ja hallituksen politiikan tuomat vauriot eivät voi olla yllätys. Asiantuntijoiden varoitus henkilöstön heikon saatavuuden riskeistä oli kirjoitettu hallituksen vanhuspalvelulain muutosesityksen perusteluihin kissan korkuisilla kirjaimilla. Toimien laiminlyönti on kylmää politiikkaa. Hallitus ei välikysymysvastauksessaankaan osoittanut ymmärtävänsä tilanteen vakavuutta.

Hallitus on tänään opposition välikysymyksen taivuttamana herännyt pohtimaan, miten hoitajamitoituksen kiristäminen voidaan oikeasti toteuttaa. Hallituksen päätös siirtää hoitajamitoituksen voimaantuloa ei ratkaise ongelman juurisyytä, vakavaa henkilöstöpulaa. Asiantuntijoiden mukaan se jarruttaa hoitopaikkojen sulkemiskierrettä, mutta se ei tuo lisää hoitajia eikä korjaa syntynyttä vanhuspalvelukriisiä. Ilman vahvoja, konkreettisia toimia voimaantulon siirtäminen on vain vastuun pakoilua ja osoitusta hallituksen toimintakyvyttömyydestä. Hallituksen on kyettävä omalla vahtivuorollaan esittämään keinot turvata henkilöstön saatavuus ja korjata jo nyt tapahtunut palveluiden heikkeneminen. Voimaantulon siirto ostaa aikaa toimille vain vähän ja jos toimettomuus jatkuu, on pian taas edessä tilanne, jossa lisää hoivapaikkoja suljetaan ja yhä useampi vanhus jää yksin ilman palvelua.

Kokoomus varoittaa taas kerran hallitusta. On valtava virhe, että sote-palvelujen järjestämisvastuu on siirtymässä hyvinvointialueille kriisiytymisen syöksykierteessä. Hallituksen on katsottava totuutta silmiin. On viimeinen hetki estää se, ettei vanhustenhuolto ja koko sosiaali- ja terveydenhuolto ajaudu päin seinää.

Kyse ei ole siitä, kuka on oikeassa tai väärässä. Kyse on hallituksen vastuusta, siitä, että hallituksen on toimittava. Olemme valmiita antamaan kaiken tuen kriisitilanteen korjaamiseksi. Kunhan hallitus tekee kelpo esityksiä. Kokoomus on vahvasti sitoutunut toimiin, joilla lisätään hoitotyön houkuttelevuutta, saadaan lisää hoitajia ja osaavia tekijöitä kaikkiin sote-palveluihin.

Vanhuspalvelut on laitettava kuntoon kokonaisuutena. Kaikille ikääntyneille on turvattava hyvä hoito ja hoiva, sekä inhimillinen kohtelu. Terveyspalveluihin pääsy on varmistettava.

Palvelutarve kasvaa väestön ikääntyessä ja sen myötä myös henkilöstön tarve. THL:n mukaan lähivuosina tarvitaan tuhansia lisähoitajia niin ympärivuorokautisessa kuin kotihoidossakin. Jo nyt meillä arvioidaan olevan noin 10 000–15 000 hoitajan vaje. Koulutuksen lisääminen ja työntekijöiden kansainvälinen rekrytointi ovat olennaisia toimia, mutta ne vaikuttavat hitaasti. Kriisi on tässä ja nyt. Tarvitsemme viipymättä ratkaisuja ihmisten hyvän hoidon ja hoivan turvaamiseksi. Nyt on otettava kaikki voimavarat käyttöön.

Kokoomus vauhdittaisi sote- henkilöstön työnjakoa, tukipalveluiden ja hoiva-avustajien käyttöä varmistaen sairaan -ja lääkehoidollinen osaaminen. Hallituksen huonon valmistelun takia vanhuspalvelulaista poistetut teknologian käyttöä edistävät pykälät on tuotava korjattuna eduskuntaan. Monipuolinen henkilöstörakenne ja teknologia on huomioitava myös hoitajamitoituksessa. Toimiva teknologia vapauttaa hoitajia raskaasta työstä ihmisten kohtaamiseen.
Peruisimme Kela-korvauksen romuttamisen, joka lisää entisestään julkisen sektorin jonoja, henkilöstön työtaakkaa ja jättää yhä useamman ihmisen ilman palvelua ja kuntoutusta.

Kuulisimme lääkäreiden hätähuudon. Peruisimme hallituksen päätökset romuttaa hoivakotien ja saattohoidon akuuttilääkevarastot, emmekä vaikeuttaisi kaikkein hauraimpien ihmisten hyvää hoitoa.

Ottaisimme vakavasti vanhusasianvaltuutetun huolen vanhusten kuntouttavien ja terveyttä edistävien palvelujen jäämisestä aluehallintouudistuksen jyrän alle. On ymmärrettävä, että kuntoutus keventää hoitotyön kuormaa.

Ihmisen kivut pitää hoitaa, erityisesti saattohoitoon on tehtävä säädökset, ettei kenenkään tarvitse kuolla yksin kivuissaan.

Suomessa on yli 200 000 muistisairasta. Joka vuosi sairastuu lähes 15 000 ihmistä. Jatkaisimme hallituksen rumasti katkaisemaa Muisti-ohjelmaa, jotta sairastuneet ihmiset voisivat jatkaa mahdollisimman hyvää elämää. Varmistaisimme arvokasta työtä tekeville omaishoitajille aitoja mahdollisuuksia pitää vapaapäiviä palvelusetelin, kotiavustajapalvelun ja kiertävän perhehoitajan avulla.

Hoitotyön pito- ja vetovoimaa lisääviä toimia ei voi enää lykätä. Hoitotyön koulutuksen ja tutkimuksen korkea taso, osaamisen ylläpito ja kannustavat urapolut, työntekemisen edellytykset ja johtaminen on oltava kunnossa. Toivomme pikaista hoitotyön houkuttelevuutta lisäävää kestävää ratkaisua työmarkkinaneuvotteluihin.

Arvoisa puhemies,

Hallitus ei voi enää paeta vastuutaan vaan nyt on esitettävä itse ratkaisuja. Ryhdyttävä toimiin. Kokoomus on ratkaisuja esittänyt vastalauseissaan ja vaihtoehtobudjeteissaan, mutta ne ovat hallituspuolueet aina tylysti äänestäneet kumoon. Kyse ei ole siitä, etteikö ratkaisuja olisi vaan siitä, että hallitus, jolla on valta ja vastuu, viimekädessä pääministeri, osoittaa johtajuutta ratkaisujen toimeen panemiseksi. Hallitus on istunut kautensa lähes loppuun, on kohtuullista vaatia hallitukselta myös toimia.

Hyvä hallitus, te väistätte täällä monta kysymystä kääntämällä aina katseen oppositioon tai aikaisempien hallitusten toimiin. Muistakaa, että jätätte samalla vastuuttomasti vastaamatta ikääntyneiden ja heidän omaistensa hätään, jonoissa palvelua odottavien ihmisten ja kuormittuneen hoitohenkilöstön huoleen. He odottavat vastausta ja ratkaisuja.

Pääministeri Marinin hallitusohjelmassa luvattiin palauttaa luottamus vanhuspalveluiden laatuun, oikea-aikaisuuteen ja saatavuuteen. Tämän keskeisimmän vaalilupauksenne olette vahtivuorollanne jättäneet lunastamatta.
Yhteiskuntaa koettelee nyt moni kriisi, mutta me emme hyväksy, että vanhusten asiat jätetään hoitamatta. Vanhustenhuollossa tehdään paljon valtavan hyvää ja arvokasta työtä. Sinne jos minne tarvitaan kunnianpalautus.

Perhe- ja peruspalveluministeri Lindén ei vastauksessaan kyennyt vakuuttamaan, että hallitus korjaa vanhus- ja terveyspalvelujen kriisin ja varmistaa hoitajien riittävän määrän. Siksi esitän, että eduskunta toteaa, ettei hallitus nauti enää eduskunnan luottamusta.

Sari Sarkomaa
Eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja
p. 050 511 3033

Nykylainsäädännössä päihtyneenä sähköpotkulautailua tai pyöräilyä ei ole suoraan kielletty eikä niiden kuljettajille ole asetettu promillerajaa. Poliisilla ei ole käytännössä oikeutta puhalluttaa epäiltyjä sähköpotkulautailijoita ilman jo aiheutunutta vaaraa tai tapaturmaa. Tilanne on kaupunkilaisjärjen vastainen.

Yliopistollisten sairaaloiden useat tutkimukset sähköpotkulautailuonnettomuuksista antavat vahvan tuen kiireelliselle lakimuutokselle. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) päivystyksiin tulleista loukkaantuneista sähköpotkulautailijoista reilu puolet on päihtyneitä. Loukkaantuneista vajaalla puolella on keskivaikeita tai tätä vaikeampia vammoja ja vain kolme prosenttia heistä käytti dokumentoidusti kypärää. Sähköpotkulautaonnettomuudet tulevat inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti erittäin kalliiksi sekä kuormittavat täysin kohtuuttomasti jo äärirajoilla toimivaa terveydenhuoltoamme.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kesäkuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan kaiken kaikkiaan kustannukset yhteiskunnalle Helsingissä tapahtuneista sähköpotkulautaonnettomuuksista olivat vuonna 2021 peräti 1 712 400 euroa eli lähes huikeat kaksi miljoonaa euroa. Yksityisen sektorin kustannuksia ei ollut tässä tutkimuksessa edes mukana.

Maassamme on selkeä tarve tehdä viipymättä useampia toimia, joilla sähköpotkulautojen aiheuttamia vakavia ongelmia voitaisiin vähentää. Olemme tehneet Kokoomuksen eduskuntaryhmästä promillerajan säätämisestä lakialoitteen. Kansalaisten enemmistö antaa sähköpotkulautojen kuljettajien promillerajalle vahvan tuen. Odotan syksyn aikana liikenneministeri Harakan ja maan hallituksen toimia. Sähköpotkulautojen aiheuttamien onnettomuuksien, vaaratilanteiden ja muiden haittojen kitkemistoimissa olisi vastuutonta enää viivytellä.

On perusteltua arvioida laajaa skaalaa toimia, joilla sähköpotkulautojen aiheuttamat ongelmat saadaan eri toimijatahojen kanssa yhteistyössä kuriin. Helsingissä on ollut viisasta ja välttämätöntä tehdä päätökset joiden johdosta vuokrasähköpotkulautoja ei ole enää saatavilla viikonloppuöisin kello 00–05 ja päivisin vuokrapotkulautojen enimmäisnopeus on laskettu 25:stä 20 kilometriin tunnissa sekä öisin 15 kilometriin tunnissa.

On myönteistä, että Helsingissä tekemämme sähköpotkulautailun rajoitustoimet ovat vaikuttaneet. Tänä vuonna sairaalahoitoa vaatineiden sähköpotkulautaonnettomuuksien määrä on vähentynyt huomattavasti. Myös muut kadulla liikkujat ja varsinkin jalankulkijat ovat vakavassa vaarassa jalkakäytävillä huristelevien sähköpotkulautojen keskellä.

Ympäriinsä keskelle ihmisten kulkureittejä holtittomasti hylätyt sähköpotkulaudat ovat ongelma muille kaupungissa liikkujille. Nämä ongelmat on saatava kuriin. Jatkossa kaupungin pitää lisätä potkulaudoille osoitettuja selkeitä pysäköintipaikkoja ja mahdollisesti rajoittaa niillä ajoa tietyillä alueilla kuten esimerkiksi torialueilla sekä niiden liepeillä. Ennen kaikkea sähköpotkulautojen käyttäjien on syytä muistaa liikennesäännöt.

Helsingin on oltava turvallinen, esteetön ja viihtyisä kaupunki kävellä ja liikkua eri kulkumuodoilla kaikenikäisille kaikkina vuoden aikoina.

Kuulen mielelläni kokemuksia ja ideoita Helsingin katuturvallisuuden lisäämiseksi ja voit seurata työtäni eduskuntaterveisistäni, joissa kerron ajankohtaisia politiikan kuulumisia.
Eduskuntaterveiset voit tilata lähettämällä sähköpostia sari.sarkomaa@eduskunta.fi tai soittamalla 050 511 3033. Ajatukset ja palaute ovat aina tervetulleita.

KK 408/2022 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) perusti viime syksynä työryhmän ratkomaan hoitajapulaa hallituksen budjettiriihessä tekemän päätöksen mukaisesti. Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk) ei osannut vastata, miksei työryhmä ole esittänyt ainuttakaan toimenpidettä, kun asiaa kysyttiin valtiovarainministeriön budjettiesityksen tiedotustilaisuudessa torstaina 4.8.2022. 

Valtiovarainministeri Saarikko moitti samaisessa tiedotustilaisuudessa sosiaali- ja terveysministeriötä ja sen ministereitä tekemättömistä toimista hoitoalan henkilöstön saatavuuden turvaamiseksi. Moittimiseen on kaikki syyt, kun työryhmä ei ole vuoteen saanut tuloksia aikaiseksi. Ihmetystä herättää myös se, eikö hallitus käy keskenään keskustelua näin tärkeistä asioista. 

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun johdolla käynnistetty koko hyvinvointiyhteiskuntamme toimivuudelle täysin välttämätön työ on kesken ja samaan aikaan sosiaali- ja terveydenhuolto on ajautumassa kriisiin. Hallituksen tekemättömyys asiassa on johtamassa sosiaali- ja terveyspalveluita kaaokseen.  

Tiedotustilaisuus herätti vahvan huolen hallituksen toiminnasta. Eduskunnan on saatava tietää, miksi hoitajapulan ratkaiseminen ei ole edennyt vuodessa käytännössä mihinkään. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työvoimapulan ratkaisemiseksi sekä hoitoalan pito- ja vetovoiman lisäämisen ratkaisemiseksi tarvitaan nopeaa valmistelua ja toimeenpanoa, jotta kaikkia ongelmia ei lykätä seuraavan hallituksen ratkottavaksi.  

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

  • Miksi hallituksen päättämän työryhmän työ sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstövajeen korjaamiseksi sekä alan pito- ja vetovoiman lisäämiseksi ei ole edennyt ja
  • mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä hoitajapulan korjaamiseksi sekä alan veto- ja pitovoiman lisäämiseksi? 

Helsingissä 8.8.2022 

Sari Sarkomaa kok  
Pauli Kiuru kok  
Marko Kilpi kok  
Timo Heinonen kok  
Mia Laiho kok  
Sinuhe Wallinheimo kok  '
Jari Kinnunen kok  
Ville Kaunisto kok  
Ville Valkonen kok 
Paula Risikko kok  
Heikki Autto kok  
Anne-Mari Virolainen kok  
Mari-Leena Talvitie kok  

KK 406/2022 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Saimaannorppa on yksi maailman harvinaisimmista hylkeistä. Sitä ei esiinny missään muualla kuin Suomessa, joten meillä, ja vain meillä, on suuri vastuu sen kannan suojelemisesta.Saimaannorppa on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla, ja sen suojelun ylin ohjaus sekä valvonta kuuluvat ympäristöministeriölle. Saimaannorppakannan suojelua ohjaa ympäristöministeriön hyväksymä saimaannorpan suojelustrategia ja toimenpidesuunnitelma. Saimaannorpan suojelutyöryhmä päivittää strategiaa ja toimenpidesuunnitelmaa tarpeen mukaan, kuitenkin vähintään viiden vuoden välein. 

Suojelun ylimmän ohjauksen ministeriön vastuuministeri on halunnut pidentää verkkokalastuskieltoa heinäkuun yli saimaannorpan suojelemiseksi. Kannan suojelua ohjaa ympäristöministeriön hyväksymä suojelustrategia toimenpide-esityksineen. Valitettavasti strategiasta puuttuu verkkokalastuskiellon pidentämisen valmistelu, vaikka norppia kuolee eniten vapaa-ajankalastajien verkkoihin. 

Verkkojen osuus kalanpyydyskuolleisuudesta on 2000-luvulla ollut noin 80 %. Kuten suojelustrategiassa sanotaan: ellei kalanpyydyskuolleisuutta tehokkaasti ehkäistä, jäävät muut suojelukeinot riittämättömiksi. Siksi kalanpyydyskuolleisuuden ehkäisyn kaikki keinot tulisi olla käytössä. Kalastusrajoitusalueiden laajetessa kuolleisuus on siirtynyt heinäkuulle ja alkutalveen. Strategiakaudella 2017—2021 puolet havaitusta kalastuskuolleisuudesta tapahtui heinäkuussa. 

Heinäkuussa 2022 ei Metsähallituksen tietoon ole tullut yhtään verkkoihin tai muihin kalanpyydyksiin kuolleita norppia. Tämä on hieno uutinen, mutta ei missään nimessä tarkoita sitä, että nykyinen verkkokalastus olisi turvallista norpille, eikä suojelutoimia tarvitse kehittää edelleen. Metsähallitus on myös aiemmin arvioinut, että se saa tietoonsa vain noin 40 prosenttia saimaannorppien kokonaiskuolleisuudesta. Kalaverkot ja väärän malliset katiskat ovat vaarallisimpia etenkin itsenäistä elämää aloitteleville kuuteille. Kiinni jäätyään norppa kokee pitkän ja tuskallisen tukehtumiskuoleman. 

Ilmastonmuutos on saimaannorpan keskeisin kasvava riskitekijä. Paikallisesti voimme pitkälti vain sopeutua ilmastonmuutokseen ja ehkäistä sen aiheuttamia seurauksia esim. keinopesimäkinoksia kasaamalla. Kalanpyydyskuolemien ehkäisyyn sen sijaan vaikutetaan paikallisesti ja siksikin siihen liittyvät kaikki keinot tulisi ottaa käyttöön. Poikkeukselliset sääolosuhteet ovat jo vaikuttaneet saimaannorpan pesintään lisäämällä kuuttien kuolleisuutta. Tämä on erityisen huolestuttavaa, sillä nuorten ikäluokkien kuolleisuus on jo poikkeuksellisen korkea juuri sivusaaliskuolleisuuden takia. 

Olemme myös jättäneet eduskuntaryhmien rajat ylittävän toimenpidealoitteen (TPA 29/2019 vp), että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin eräistä kalastusrajoituksista Saimaalla annetun asetuksen (259/2016) muuttamiseksi siten, että asetuksessa säädetty kalastuskielto olisi voimassa vuosittain 31.7. asti. Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

  • Miten saimaannorpan suojelusta vastaava ministeriö edistää erityisesti kalanpyydyskuolleisuuden ehkäisyä vielä tällä kaudella, 
  • miksi ympäristöministeriön hyväksymässä suojelustrategiassa ei ole mukana verkkokalastuskiellon pidentämistä tai edes sen mahdollisen käyttöönoton arviointia, vaikka tosiasia on, että jos kalanpyydyskuolleisuutta ei tehokkaasti ehkäistä, jäävät muut suojelukeinot riittämättömiksi ja puolet havaitusta kalastuskuolleisuudesta on tapahtunut juuri heinäkuussa ja mitkä suojelustrategian toimenpide-esitykset etenevät tällä hallituskaudella ja 
  • onko ympäristöministeriö esimerkiksi jo aloittanut teetättämään arviota kannan seurannan toimivuudesta sekä strategiassa asetettujen tavoitteiden ja niistä johdettujen toimenpiteiden riittävyydestä? 

Helsingissä 8.8.2022

Sari Sarkomaa kok

Saara-Sofia Sirén kok

KK 400/2022 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sairaaloiden ja muiden sote-palveluiden ennennäkemätön henkilöstöpula on johtanut monien päivystysten työntekijöiden mukaan toistuvasti potilasturvallisuuden vaarantumiseen. Päivystyksen ruuhkautuminen on jäävuorenhuippu katastrofin äärellä olevien sote-palveluiden tilanteesta. Kyse on valtakunnallisesta ongelmasta, joka koskee kaikkia maamme sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. 

Useat Helsingin Sanomien kyselyyn vastanneet hoitajat ja lääkärit kertovat, että resurssipulan johdosta potilaille aiheutuu vaaratilanteita jopa päivittäin eikä suurta osaa tapauksista ehditä edes kirjaamaan virallisiin tilastoihin. 

HUSin sairaaloiden päivystykset ovat ruuhkautuneita ja odotusajat ovat venyneet jopa useiden tuntien, pahimmillaan kymmenen tunnin mittaisiksi.  

Lehtitietojen mukaan potilaita joudutaan esimerkiksi sijoittamaan aulaan istumaan, vaikka vointi edellyttäisi vuodepaikkaa. Jos potilaalla epäillään koronavirustartuntaa, ei häntä pystytä välttämättä eristämään tilan ja potilaspaikkojen puutteen vuoksi. Lisäksi ihmisten voinnin heikkenemistä ei välttämättä huomata ajoissa, sillä yksittäisen hoitajan vastuulla on yksinkertaisesti liikaa potilaita. Ambulanssit ovat pahimmillaan joutuneet odottamaan jopa tunnin ennen kuin ovat pystyneet luovuttamaan potilaan päivystykseen. 

Jonot perusterveydenhuollon palveluihin ovat pitkiä. Hammaslääkäriliiton arvion mukaan suun terveyden hoitovelka on jo sillä tasolla, että nuoria on jo joutunut teho-osastolle hampaidensa vuoksi. 

Hallituspuolueiden tärkeimpiin vaalilupauksiin kuulunut hoitajamitoituksen nosto vanhuspalveluissa ei ole toteutumassa. Hoitoon pääsy on vaikeutunut niin ympärivuorokautiseen hoivaan kuin kotihoitoon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) kerrotaan, että viime marraskuussa hoitajamitoituksen ollessa 0,55, yhteensä 92 yksikköä ei päässyt lakisääteiseen mitoitukseen. Useiden asiantuntija-arvioiden mukaan sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kriisin partaalla.   

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

  • Mihin toimiin hallitus ryhtyy sen varmistamiseksi, että sosiaali- ja terveyspalveluiden lakisääteinen toiminta ja ihmisten yhdenvertainen oikeus saada hyvää hoitoa sekä hoivaa turvataan,
  • mihin toimiin hallitus ryhtyy sen varmistamiseksi, että sairaaloiden kyky toimia mahdollisissa suuronnettomuuksissa säilyy,
  • mihin toimiin hallitus ryhtyy sen varmistamiseksi, että aluehallintouudistus ei heikennä sote-palveluiden saatavuutta ja vaikuttavuutta,
  • millaisiin arvioihin perustuu hallituksen näkemys siitä, että hyvinvointialueet ovat valmiit ottamaan vastuun 1.1.2023 siten, että sotepe-palveluiden lainmukainen toiminta voidaan taata ja
  • millaisia toimia hallitus on tehnyt ja aikoo tehdä sosiaali- ja terveysalan henkilöstöpulan sekä pito- ja vetovoiman vahvistamiseksi?   

Helsingissä 3.8.2022

Sari Sarkomaa kok

KK 397/2022 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Vaikuttava joukko lääkäreitä muun muassa palliatiivisen hoidon, geriatrian ja yleislääketieteen erikoisaloilta, Suomen Palliatiivisen Lääketieteen yhdistyksen (SPLY) hallitus ja Suomen yleislääkärit — Allmänläkare i Finland GPF ry:n hallitus ovat esittäneet 8.5.2022 mittavan huolen lainsäätäjälle ja valvontaviranomaisille koskien uusia säädöksiä ja ohjeita liittyen hoivakotien akuuttilääkevaraston merkittävään rajoittamiseen ja sen ylläpitokustannuksiin. 

Vuoden 2020 keväästä lähtien Valviran ohjeen mukaisesti akuuttilääkevarasto on ollut hoivakodeissa mahdollinen ja moni yksikkö on ottanut sen käyttöön suurella kiitollisuudella. Lääkevaraston sisällön on määrittänyt yksikön lääkehoidosta vastaava lääkäri ja varastossa on saanut olla vain välttämättömiä lääkkeitä, joiden käyttöönoton aloitus tulisi tarvittaessa tapahtua viiveettä. Keskeisiä akuuttitilanteita hoivakodeissa ovat infektiot ja saattohoito. 

1.4.2022 voimaan tullut lääkelain muutos (1258/2021) vahvisti akuuttilääkevarastomahdollisuuden, mutta on samalla sisältänyt uusia elementtejä. Valviran ohjeessa lain ja asetuksen soveltamisessa lääkevalikoimaa on rajoitettu antibioottien osalta vain silmätippoihin. Valvira on ohjeistanut tarkemmin menettelyä lakimuutoksen voimaan astumisen jälkeen akuuttilääkevaraston osalta. Akuuttilääkevarastolle tulee nyt hankkia hoivakotikohtainen lupa ja valvontaviranomainen saattaa rajoittaa lääkevaraston sisältöä. Muutokset ja lääkevaraston lakkautus on ilmoitettava valvontaviranomaiselle. Lupakäsittely ja muutokset ovat maksullisia. 

Tehostetun palveluasumisen (hoivakotien) asukkaat ovat ikääntyneitä, vaikeavammaisia, kehitysvammaisia tai heillä on ympärivuorokautisen hoidon tarve mielenterveys- tai päihdeongelman vuoksi. Suuri osa iäkkäistä asukkaista on vaikeasti monisairaita ja valtaosalla on vähintään keskivaikea muistisairaus. Heillä eliniän keskiodote on noin kaksi vuotta. Monelle päivystyskäynti on äärettömän raskas ja siitä saatava hyöty jää useimmiten vähäiseksi, kun huomioidaan kokonaistilanne potilaan joutuessa hänelle lähinnä epätarkoituksenmukaisiin päivystysprotokollan mukaisiin tutkimuksiin. Pahimmillaan potilas vain kärsii päivystyskäynnistä ja sen usein provosoimasta sekavuudesta.  

Turhia päivystyskäyntejä tulisi myös välttää, jotta hoivakotien hoitohenkilökunnan aika tulisi mahdollisimman optimaalisesti hyödynnettyä asukkaiden päivittäisen hyvinvoinnin tukemiseen. Valvira on aiemmin ohjeistanut laatimaan potilaille hoitosuunnitelmia sekä ennakoivia hoitosuunnitelmia akuuttihoito-ohjeineen juuri tarpeettomien päivystyskäyntien ehkäisemiseksi.  

Suomen hoivakotilääkäreitä on koulutettu aktiivisesti viimeisten vuosien aikana näiden hoitosuunnitelmien laatimiseen, ja hoivakodeissa hoitajat ovat olleet tyytyväisiä yksilöllisiin, potilaslähtöisesti laadittuihin ennakoiviin hoitosuunnitelmiin. Niiden ja akuuttilääkevaraston turvin on nyt pystytty takaamaan asukkaan hyvä ja nopea hoito niin Utsjoella kuin Helsingissäkin riippumatta apteekin aukioloajoista tai siitä, pystyykö henkilökunta tai omainen noutamaan määrätyn kuurin apteekista mahdollisesti pitkänkin matkan takaa. Akuuttilääkevaraston mahdollisuus on myös lisännyt potilaiden tasavertaisuutta hoidon saavutettavuuden suhteen. Lisäksi nopeasti aloitettu hoito on usein ollut riittävän tehokas estämään tulehduksen eskaloitumista sairaalahoitoiseksi. 

Monin paikoin on tehty valtava työ akuuttilääkevarastojen perustamiseksi vuoden 2020 alusta ja ne on huolella kuvattu yksiköiden lääkehoitosuunnitelmiin. Usein akuuttilääkevarastoon on valikoitu 2—3 suun kautta annosteltavaa antibioottia, saattohoitolääkkeitä, mahdollisesti puudutegeeli katetrointiin haavanhoidon aloitukseen, epileptisen kohtauksen lääke ja kuumetta alentava lääke. Tämä lääkevalikoima on osoittautunut varsin käyttökelpoiseksi. Kaikkien lääkkeiden kulutusta seurataan ja ne tilataan keskitetysti sopimusapteekista tai kunnan kautta sairaala-apteekista. 

Nyt Valtioneuvoston asetuksessa 192/2022 lääkelain muuttamisesta ja Valviran ohjeessa lääkelain muutokseen liittyen kuitenkin antibiootit on rajattu turvallisuussyihin vedoten hoivakotien akuuttilääkevaraston ulkopuolelle. Tämä on aiheuttanut hämmennystä ja huolta hoivakotiasukkaita hoitavien lääkäreiden ja palliatiivisten lääkäreiden sekä päivystyslääkäreiden keskuudessa hauraiden potilaiden akuuttihoidon turvaamisessa. Ylivoimaisesti suurin osa ikääntyneiden hoivakotiasukkaiden akuuttisairauksista on juuri infektioita, joista valtaosa pystytään hoitamaan ilman päivystyspisteessä tehtäviä tutkimuksia. Eduskunnan perustelumuistiossa HE 107/2021 vp lakimuutoksen valmisteluun liittyen kohdassa 4.2. Pääasialliset vaikutukset/sosiaalihuollon palveluasumisyksiköiden yhteiskäyttöiset rajatut lääkevarastot sanotaan, etteivät hoivakotilääkärit ole kohdanneet tilanteita, joissa hoitajat olisivat lääkinneet asukkaita antibiooteilla perusteetta.  

Antibioottihoidon aloitus perustuu aina lääkärin ennakoivassa hoitosuunnitelmassa määrittämään tilanteeseen ja lääkärin puhelinkonsultaatioon. Hoitosuunnitelmat ja -linjaukset on laadittu siten, että päivystysarvioon ja sairaalahoitoon päätyvät edelleen ne potilaat, jotka siitä hyötyvät. Pelko siitä, että potilaat eivät saisi tarvitsemaansa hoitoa antibioottien ollessa lääkevarastossa, ei vaikuta perustellulta. Tosiasiallisesti myös hoivakotien henkilöstöpula on usein esteenä antibiootin saamiseksi yksikköön saman päivän aikana, vaikka apteekki ei edes olisi kaukana. Ratkaisu on myös ristiriidassa Valviran aiempaa akuuttilääkevarastoa ja hauraiden potilaiden hoitoa koskevien ohjeiden kanssa. 

Toinen selkeä käytännön ongelma on akuuttilääkevaraston rekisteröintiprosessi ja siihen liittyvät kustannukset. Kuntien yksityisiin tehostetun palveluasumisen yksiköihin sijoittamat asukkaat joutuvat todennäköisesti epätasa-arvoiseen asemaan akuuttihoidon suhteen verrattuna kuntien omiin yksiköihin sijoittamiin asukkaisiin yksityisten palvelutalojen luopuessa akuuttilääkevarastoista sen kustannusten ja etenkin marginaaliseksi jäävän käyttökelpoisuuden vuoksi. 

Pelkona on, että mikäli tätä asetusta ja Valviran ohjetta lääkevaraston osalta ei pystytä uudelleen tarkastelemaan, joudutaan potilaita lähettämään nykyistä enemmän päivystykseen, vaikka päivystyskäynnistä ei ole odotettavissa heille merkittävää hyötyä. Tämä johtaa päivystyspisteiden tarpeettomaan kuormitukseen, epätarkoituksenmukaiseen ylidiagnostiikkaan, kustannusten kasvuun, hoidon aloituksen viivästymiseen ja hoidon laadun heikkenemiseen. Lisäksi hoito ei toteudu valtakunnallisesti katsoen tasavertaisesti apteekki- tai päivystysmatkojen ollessa pitkiä. 

Ikääntyneiden hoitoon, geriatriaan ja palliatiiviseen hoitoon erikoistuneet lääkärit esittävät kannanotossaan perustellusti antibioottien lääkevarastoissa kieltämisen sijaan niiden sallimista. Lääkäri arvioi joka tapauksessa aina oikean antibiootin ja annostuksen määräyksen antaessaan. Antibioottien kieltäminen lääkevarastosta aiheuttaa vain turhia viiveitä lääkkeen aloituksessa. 

Lisäksi lääkärit ehdottavat, että lääkevaraston rekisteröinnistä luovutaan. He ehdottavat, että rajattu lääkevarasto kuvataan entiseen tapaan yksikön lääkehoitosuunnitelmaan, josta valvontaviranomaiset näkevät sen sisällön sekä käytön seurannan ja voivat valvontakäynneillään todentaa fyysisen sijainnin ja toteutuksen. Mikäli rekisteröinti katsotaan välttämättömäksi, tulee sen olla kaikille yksiköille maksuton, jotta kuntien yksityisiin palvelutaloihin sijoittamat asiakkaat eivät joudu eriarvoiseen asemaan kuntien omiin yksiköihin sijoitettuihin asukkaisiin nähden. 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

  • Mihin toimiin hallitus ryhtyy uudelleen arvioidakseen uudet säädökset ja ohjeet liittyen hoivakotien akuuttilääkevaraston merkittävästä rajoittamisesta ja ylläpitokustannuksista,
  • mihin toimiin hallitus ryhtyy turvatakseen yhdenvertaisen hoidon tehostetun palveluasumisen yksikköjen asukkaille,
  • miten hallitus aikoo turvata laadukkaan, oikea-aikaisen ja yhdenvertaisen lääkehoidon hoivakodeissa ja saattohoidossa,
  • mihin perustuu näkemys oletetusta antibioottien väärinkäytöstä niiden sisältyessä akuuttilääkevarastoon jamiksi muutos rajatun lääkevaraston sisällöstä on tehty ottamatta huomioon maamme keskeisien lääketieteen asiantuntijoiden näkemyksiä?

Helsingissä 1.8.2022 

Sari Sarkomaa kok  

Aivosairaudet vaikuttavat lähes jokaisen suomalaisen elämään suoraan tai välillisesti läheisen kautta. Silti suurin kansansairautemme jää liian usein varjoon. Muistisairauteen tai muuhun vakavaan aivosairauteen sairastuu puolet naisista ja joka kolmas 45 vuotta täyttänyt mies loppuelämänsä aikana. 

Aivoterveyden ja aivosairauteen sairastuneiden hyvän elämän edistämiseksi on viisasta rakentaa kansallinen aivoterveysohjelma. Tarvetta on luoda keinoja, joilla erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset voivat huolehtia aivoterveydestään, erityisesti muistisairauksien riskitekijöiden ehkäisyn näkökulmasta. 

FINGER-tutkimushankkeen elintapainterventiot vaikutuksineen ovat rohkaisevia. Aivoterveysohjelman vaikuttavuutta lisää sekin, että aivosairauksiin sairastumisen riskiä vähentävät toimet ehkäisevät muitakin kansansairauksia ja lisäävät jo sairastuneiden elämän laatua. Säännöllinen liikunta, terveellinen ravinto, riittävä uni, päihteettömyys sekä aivojen sopiva haastaminen ovat tärkeitä kaikille. Lopulta perintötekijät määräävät sattuman ohella sen, mitä aivosairauksia tulemme sairastamaan. Sairaus voi koskettaa ketä vain meistä. 

Aivoterveysohjelma olisi odotettu kädenojennus muistisairauksien ja muiden aivosairauksien merkityksen ymmärtämiseksi, niiden aiheuttamien inhimillisten ja muiden haittojen ehkäisemiseksi. Hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa on oiva aika vauhdittaa suurimpien kansansairauksien yhdenvertaista varhaisdiagnosointia, laadukasta hoitoa ja kuntoutusta. 

On luotava Suomi, jossa kukaan ei jää yksin avuntarpeen kanssa. Erityisesti omaistaan auttavien tilanne kaipaa kohennusta. Aivoterveyden ja muistiystävällisyyden vauhdittaminen on koko Suomen asia.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Muistiliiton hallituksen 1. varapuheenjohtaja

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Lakialoitteessa ehdotetaan palliatiivisen hoidon asiantuntijatyöryhmän loppuraportin suositusten mukaisia muutoksia terveydenhuoltolakiin (1326/2010). Lain 4 lukuun lisättäisiin uusi 24 a §, jossa säädettäisiin voimassa olevaa lakia laajemmin kunnan velvollisuudesta järjestää palliatiivinen hoito ja saattohoito. Lisäksi ehdotetaan, että terveydenhuoltolain 6 luvun 50 §:n 1 momentti muutetaan siten, että kiireelliseen hoitoon mukaan luettavia palveluja koskevaa listaa täydennetään saattohoidolla ja psykososiaalista tukea koskeva termi korvattaisiin laajemmalla sosiaalinen tuki -termillä.

PERUSTELUT

Yleisperustelut

Palliatiivinen hoito on parantumatonta, etenevää sairautta sairastavan potilaan aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa. Sen tavoitteena on vähentää kärsimystä ja vaalia elämänlaatua. Palliatiivinen hoito voi kestää vuosia. Saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe.  Yhteiskunnan on turvattava jokaiselle oikeus hyvään hoitoon myös elämän loppuvaiheessa.

Palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa koskeva lainsäädäntö ei valitettavasti ole Suomessa ajan tasalla. Sääntely on osin eri säädöstasoilla päällekkäistä eikä sääntely esimerkiksi tue riittävällä tavalla terveydenhuoltoalan ohjaus- ja valvontakeinojen ja sanktioiden tehokasta käyttöä.

Voimassa olevassa terveydenhuoltolain 24 §:ssä säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää alueensa asukkaiden sairaanhoitopalvelut, joihin kuuluvat myös palliatiivinen hoito ja saattohoito. Saman pykälän 2 momentin mukaan sairaanhoito on toteutettava yhtenäisten hoidon perusteiden mukaisesti, ja niissä määritetään palliatiivisen hoidon ja saattohoidon porrastus.

Keskittämisasetuksen perustelumuistion mukaan erityisvastuualueiden yliopistosairaaloiden tulee suunnitella vaativan palliatiivisen hoidon järjestelyt alueellaan valtakunnallisesti yhtenäisten hoidon perusteiden mukaan. Keskittämisasetuksen toteuttamisen ja yhtenäisten hoidon perusteiden seuranta kuuluu asetuksen 8 §:n mukaan sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimivalle kansalliselle koordinaatioryhmälle.

On siis ilmeistä, että palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa koskevat säädökset ja määräykset olisivat tosiasiassa päällekkäisiä jo nyt voimassa olevan sääntelyn kanssa, mutta säädöstason nostaminen korostaisi sääntelyn merkitystä sekä voisi tehostaa terveydenhuoltoalan ohjaus- ja valvontakeinojen ja sanktioiden käyttöä.

Elämän loppuvaiheen asiantuntijatyöryhmä asetti säädöstyöryhmän harkitsemaan palliatiivista ja saattohoitoa koskevan erillislainsäädännön tarvetta ja luonnostelemaan mahdollisia säädösehdotuksia. Säädöstyöryhmän näkemyksen mukaan palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta ei tarvita erillistä uutta lakia, vaan lisäykset voidaan sisällyttää olemassa oleviin terveydenhuollon säädöksiin.

Elämän loppuvaiheen asiantuntijatyöryhmä kannatti säädöstyöryhmän valmistelemia säädösehdotuksia ja esittää muutoksia lainsäädäntöön yksimielisesti. Työryhmä saavutti yksimielisyyden myös siitä, että pelkästään suositusluonteinen sääntely ei ole riittävän vahvaa tai sitovaa. Tämän lakialoitteen ehdotuksen perustuvat työryhmän ehdotuksiin.

Säännöskohtaiset perustelut

24 a §

Aloitteessa ehdotetaan, että uudessa terveydenhuoltolain 24 a §:ssä säädettäisiin nykyisen sairaanhoitoa koskevan 24 §:n jälkeen erikseen palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kunnan velvollisuudesta järjestää palliatiivinen hoito ja saattohoito. Momentissa määriteltäisiin palliatiivinen eli oireita lievittävä hoito potilaan aktiiviseksi kokonaisvaltaiseksi elämän loppuvaiheen hoidoksi erityisesti, kun kuolemaan johtava tai henkeä uhkaava sairaus tai vamma aiheuttaa potilaalle kärsimystä ja heikentää hänen elämänlaatuaan. Saattohoito määriteltäisiin osaksi palliatiivista hoitoa ja ajoittuvan oletetun kuolinhetken välittömään läheisyyteen.

Lisäksi 1 momentissa säädettäisiin palliatiivinen hoito ja saattohoito järjestettäväksi porrasteisesti osaamistasojen perustason, erityistason ja vaativan erityistason laatukriteereiden mukaisesti ja siten, että valtakunnallisesti tasa-arvoinen ja tarvelähtöinen hoitoon pääsy turvataan. Sairaanhoitopiireissä olisi ehdotuksen mukaan oltava monipuoliset ja moniammatilliset erityistason palliatiiviset keskukset, jotka tarjoavat erityistason avo- ja vuodeosastopalveluita sekä vastaavat konsultaatio- ja päivystystuen järjestämisestä ympärivuorokautisesti. Sairaanhoitopiireissä tulisi myös olla koko sairaanhoitopiirin kattavat palliatiiviset kotisairaalaverkostot, joita koskevien palvelujen on oltava saatavilla ympärivuorokautisesti.

Pykälän 2 momentin mukaan yliopistosairaanhoitopiireissä olisi oltava palliatiiviset keskukset, jotka vastaavat vaativan erityistason palliatiivisen hoidon palveluista koko erityisvastuualueella ja jotka vastaavat lasten ja nuorten palliatiivisen hoidon ja saattohoidon toteuttamissuunnitelmien laadinnasta.

Pykälän 3 momentti sisältäisi tarkempien säännösten antamista koskevan asetuksenantovaltuuden. Momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon palveluiden tuottamisesta ja laadun parantamisesta. Asetuksen keskeinen sisältö voisi vastata sääntelyä, joka nykyään sisältyy yhtenäisiin kiireettömän hoidon perusteisiin palliatiivisen hoidon asiantuntijatyöryhmän loppuraportin suosituksen mukaisesti.

50 §

Voimassa olevan terveydenhuoltolain 50 §:n 1 momentin 1. virkkeen mukaan kiireellinen sairaanhoito, mukaan lukien kiireellinen suun terveydenhuolto, mielenterveyshoito, päihdehoito ja psykososiaalinen tuki on annettava sitä tarvitsevalle potilaalle hänen asuinpaikastaan riippumatta. Aloitteessa ehdotetaan, että luetteloa täydennetään siten, että kiireelliseen sairaanhoitoon luetaan mukaan myös saattohoito. Lisäksi psykososiaalista tukea koskeva termi korvattaisiin laajemmalla sosiaalinen tuki -termillä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki terveydenhuoltolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään terveydenhuoltolain (1326/2010) 4 lukuun uusi 24 a §,

muutetaan terveydenhuoltolain (1326/2010) 6 luvun 50 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1516/2016, seuraavasti:

4 luku

Terveydenhuollon yhteistyö ja alueelliset palvelut

24 a §

Palliatiivinen hoito ja saattohoito

Kunnan on järjestettävä palliatiivinen hoito ja saattohoito. Palliatiivisella eli oireita lievittävällä hoidolla tarkoitetaan potilaan aktiivista kokonaisvaltaista elämän loppuvaiheen hoitoa erityisesti, kun kuolemaan johtava tai henkeä uhkaava sairaus tai vamma aiheuttaa potilaalle kärsimystä ja heikentää hänen elämänlaatuaan. Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa ja se ajoittuu oletetun kuolinhetken välittömään läheisyyteen. Palliatiivinen hoito ja saattohoito järjestetään porrasteisesti osaamistasojen perustason, erityistason ja vaativan erityistason laatukriteereiden mukaisesti ja siten, että valtakunnallisesti tasa-arvoinen ja tarvelähtöinen hoitoon pääsy turvataan. Sairaanhoitopiireissä on oltava monipuoliset ja moniammatilliset erityistason palliatiiviset keskukset, jotka tarjoavat erityistason avo- ja vuodeosastopalveluita sekä vastaavat konsultaatio- ja päivystystuen järjestämisestä ympärivuorokautisesti. Sairaanhoitopiireissä tulee myös olla koko sairaanhoitopiirin kattavat palliatiiviset kotisairaalaverkostot, joita koskevien palvelujen on oltava saatavilla ympärivuorokautisesti.

Yliopistosairaanhoitopiireissä on oltava palliatiiviset keskukset, jotka vastaavat vaativan erityistason palliatiivisen hoidon palveluista koko erityisvastuualueella ja jotka vastaavat lasten ja nuorten palliatiivisen hoidon ja saattohoidon toteuttamissuunnitelmien laadinnasta.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon palveluiden tuottamisesta ja laadun parantamisesta.

6 luku

Hoitoon pääsy

50 §

Kiireellinen hoito

Kiireellinen sairaanhoito, mukaan lukien saattohoito, sekä kiireellinen suun terveydenhuolto, mielenterveyshoito, päihdehoito ja sosiaalinen tuki, on annettava sitä tarvitsevalle potilaalle hänen asuinpaikastaan riippumatta. Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan äkillisen sairastumisen, vamman, pitkäaikaissairauden vaikeutumisen tai toimintakyvyn alenemisen edellyttämää välitöntä arviota ja hoitoa, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä laki tulee voimaan     .  päivänä           kuuta 2022.

Helsingissä    2. 3. 2022

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­_______________________________

Sari Sarkomaa [kok]

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Lakialoitteessa esitetään tuloverolain (1535/1992) 127 a §:n 1 momentin muuttamista siten, että kotitalousvähennys laajennetaan koskemaan myös fysioterapia- ja toimintaterapiayritysten sekä vastaavien ammatinharjoittajien tuottamaa verovelvollisen kotona tai vapaa-ajan asunnolla tekemää kotikuntoutuspalvelutyötä.

PERUSTELUT

Yleisperustelut

Kotikuntoutus on arvokasta ja tärkeää työtä, jolla ylläpidetään ja edistetään ihmisten arjen toimintakykyä ja tuetaan turvallista kotona asumista silloin, kun kotona pärjääminen ja arjen toiminnoista suoriutuminen on heikentynyt ikääntymisen, sairastumisen, leikkauksen tai onnettomuuden seurauksena ja toimintakyky on laskenut merkittävästi. Kotona tapahtuvan kuntoutuksen tavoitteena on vahvistaa asiakkaan kykyä toimia mahdollisimman itsenäisesti omassa arjessaan.

Kotikuntoutuksen tavanomaiseksi perusesimerkiksi voidaan luonnehtia fysioterapeutin tai toimintaterapeutin ihmisen kotona antamaa kotikuntoutusta. Kuntoutuksessa fysioterapeutti rakentaa ihmisen toimintakykyä ja fyysistä perustaa karkeassa motoriikassa ja toimintaterapeutti tukee ihmisen hienomotoriikkaa ylläpitävää kuntoutusta. Tämä on olennaisen tärkeää, sillä fyysisen toimintakyvyn on oltava riittävällä tasolla, jotta ihminen pääsee esimerkiksi nousemaan tuolilta ylös, liikkumaan portaissa, siirtymään vessaan, istumaan ja nousemaan vessasta pois, ja jotta arjen tehtävät, kuten esimerkiksi tiskaaminen ja muu kuin perusliikkuminen mahdollistuu.

Fysioterapeutti ja toimintaterapeutti pystyvät antamallaan lääkinnällisellä kuntoutuksella ja fyysisillä harjoitteilla tukemaan, että perusedellytykset kotona asumiseen ja pärjäämiseen jatkuvat.

Etenkin koronaepidemian takia sekä jo pidempiaikaisen tutkimusnäytön perusteella kuntoutuksen ja liikunnan edistämiseen tarvitaan uusia keinoja. Tehokas toimenpide on laajentaa kotitalousvähennys koskemaan fysioterapiayritysten, toimintaterapiayritysten sekä vastaavien ammatinharjoittajien tuottamaa lääkinnällistä kotikuntoutusta sekä liikunnan ohjausta.

Kotihoidossa olevat ihmiset ovat yhä iäkkäämpiä, huonokuntoisempia ja usein muistisairaita. Kotihoidon sairaanhoitajat ja lähihoitajat ovat ylikuormittuneita. Omaishoitajat ovat kovilla ja kaipaavat kipeästi lisätukea.

Julkisen sektorin tarjoama kotikuntoutus on aivan liian vähäistä tarpeeseen nähden, rinnalle tarvitaan muita keinoja ikääntyvän väestön toimintakyvyn edistämiseen ja ylläpitämiseen.  Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista kaksi kolmasosaa johtuu liikunnan puutteesta – vain kolmannes vanhenemisesta. Liikkumattomuus romahduttaa nopeasti ihmisen toimintakyvyn ja elämän laadun. 

Suomessa oli vuoden 2019 lopussa 70 vuotta täyttäneitä henkilöitä 874 314. Heistä ympärivuorokautisessa hoidossa on noin 40 000 ja kotihoidon piirissä noin 52 000 ihmistä. Merkittävä osa senioreista asuu yksin ilman mitään apua ja tukea. Koronaepidemia ja monin osin liian kategoriset yli 70 vuotta täyttäneitä ihmisiä koskevat suositukset ovat entisestään lisänneet uudenlaisten apujen ja tukien muotojen merkitystä. 

Mitä iäkkäämpi ihminen on, sitä todennäköisemmin hän tarvitsee tukea ja ohjausta liikuntaansa ja toimintakykynsä ylläpitämiseen. Tuen avulla voidaan löytää ratkaisut arjessa selviytymiseen ja sopivaan liikkumiseen sairaudesta ja kivuista huolimatta. Olennaista on, että avun ja tuen saa nopeasti, ettei kipu kroonistu ja ettei liikkumattomuus aiheuta peruuttamattomia vahinkoja. Kotikuntoutus on vaikuttava toimi edistää terveyttä ja toimintakyvyn ylläpitoa niin, että iän karttuessa ja sairauksista huolimatta kotona on mahdollista asua itsenäisesti, turvallisesti ja mielekkäästi.  

Kotitalousvähennyksen laajentamisella kuntoutukseen on monia myönteisiä taloudellisia vaikutuksia inhimillisen elämänlaadun edistämisen lisäksi. Ikääntyneiden ja huonokuntoisten kotona selviytymisen tukemisella voidaan siirtää muita raskaampia palveluja ja ympärivuorokautista hoitoa.

Lakialoite toisi helpotusta myös yli 65-vuotiaiden vaikeavammaisten henkilöiden tilanteeseen, jotka putoavat Kelan maksaman kuntoutuksen piiristä. Kunnat hyvin harvoin jatkavat kuntoutuksen maksamista.

Työikäisistä esimerkiksi pienyritysten henkilökunta saa yleensä hyvin typistetyn työterveyshuollon, johon ei kuulu fysioterapiaa, toimintaterapiaa tai kuntoutusta. Suomessa on yli 230 000 yritystä, joissa on alle viisi työntekijää, mutta yhteensä niissä työskentelee noin miljoona suomalaista yrittäjät mukaan lukien. Kotitalousvähennys lisäisi aktiivisuutta oman työkyvyn vaalimiseen.

Kotitalousvähennyksestä säädetään tuloverolain 127 a §:ssä. Sanotun pykälän 1 momentin mukaan verovelvollinen saa vähentää tuloverosta osan käyttämässään asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehdystä kotitalous-, hoiva- tai hoitotyöstä sekä asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- tai perusparannustyöstä. Verottajan tulkinnan mukaan laissa tarkoitettavaksi tavanomaiseksi kotitalous-, hoiva- tai hoitotyöksi ei katsota fysioterapeutin tai toimintaterapeutin tekemää kuntoutuspalvelutyötä, vaikka työ tehtäisiin asiakkaan kotona. Näin ollen sanottu työ jää tällä hetkellä kotitalousvähennyksen ulkopuolelle.

 Yhteiskunnan on eri keinoin pyrittävä mahdollistamaan nykyistä paremmin ihmisten toimintakykyä ja hyvinvointia tehokkaasti edistävien kotikuntoutuspalvelujen hankkiminen. Yksi tällainen keino on huomioida sanotut palvelut nykyistä paremmin verotuksessa. Aloitteessa esitetään, että tuloverolain 127 a §:n 1 momentti muutetaan siten, että fysioterapia- ja toimintaterapiayritysten sekä vastaavien ammatinharjoittajien verovelvollisen kotona tai vapaa-ajan asunnolla tekemä kuntoutuspalvelutyö otetaan kotitalousvähennyksen piiriin.

Säännöskohtaiset perustelut

127 a §:n 1 momentti

Voimassa olevan tuloverolain 127 a §:n 1 momentin mukaan verovelvollinen saa vähentää verosta osan käyttämässään asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehdystä työstä maksamistaan määristä (kotitalousvähennys). Vähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- tai perusparannustyö. Sanottu listaa kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä esitetään täydennettäväksi siten, että jatkossa myös fysioterapia- ja toimintaterapiayritysten sekä vastaavien ammatinharjoittajien verovelvollisen kotona tai vapaa-ajan asunnolla tekemä kotikuntoutuspalvelutyö tulisi vähennykseen oikeuttavaa työtä koskevan määritelmän piiriin. Tarkempia säännöksiä sääntelyn tulkinnasta antaisi verohallinto.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki tuloverolain 127 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan tuloverolain (1535/1992) 127 a §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1557/2019, seuraavasti:

1 luku

Valtionvero ja yhteisön tulovero

127 a §

Kotitalousvähennys

Verovelvollinen saa vähentää verosta osan käyttämässään asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehdystä työstä maksamistaan määristä (kotitalousvähennys). Vähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö, asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- tai perusparannustyö sekä fysioterapia- ja toimintaterapiayritysten sekä vastaavien ammatinharjoittajien verovelvollisen kotona tai vapaa-ajan asunnolla tekemä kotikuntoutuspalvelutyö. Vähennys on enintään 2 250 euroa vuodessa, ja se myönnetään vain siltä osin kuin 127 b §:ssä tarkoitettu vähennettävä osa kustannuksista ylittää 100 euroa.

— — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — —

Tämä laki tulee voimaan     .  päivänä           kuuta 2022.

Helsingissä    18.   02. 2022

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­

Sari Sarkomaa [kok]