Tekijä: sari

Töölöläinen 26.1.2025

Juhlistamme tänä vuonna 150-vuotiasta Helsingin kaupunginvaltuustoa, joka on vuodesta 1875 huolehtinut helsinkiläisten asioista. Vuonna 1919 valittu valtuusto oli ensimmäinen yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden voimaan tulon jälkeen valittu valtuusto. Vaalien aikaan vuonna 1918 juuri itsenäistyneen Suomen pääkaupungissa oli noin 155 000 asukasta. Tavoite oli silloin luoda moderni ja eteenpäin katsova kaupunki. Tavoite on pysynyt samana, mutta keinot ovat muuttuneet vuosien vieriessä ja Helsingin kasvaessa.

Kaupunginvaltuuston tammikuun 150-vuotisjuhlakokoussa teemana oli paikallisdemokratian vahvistaminen. Helsinkiä on kehitettävä niin, että kaupunki ei tee asioita pelkästään itse ja yksin, vaan uusin tavoin yhdessä asukkaiden, yritysten ja kolmannen sektorin sekä seurakuntien kanssa.

Kaupungin kehittäminen vaatii jatkuvaa tasapainoilua rakentamisen sekä remonttien ja toisaalta arjen sujuvuuden, ihmisten hyvinvoinnin sekä lähiluonnon turvaamisen välillä. Siinä paikallisdemokratialla on keskeinen paikka uudistua. Kaupunki ja sen erilaiset asuinalueet ovat viihtyisämpiä ja toimivampia, jos asukkaat voivat halutessaan aidosti vaikuttaa ja olla osallisena.

Töölön alueella näkyvä ja tuntuva Mannerheimintien peruskorjaus on Helsingin historian suurin katuremontti. Kun valtavaa remonttia tehdään keskellä ihmisten koteja, kouluja ja työpaikkoja, on alueen asukkailla ja muilla toimijoilla oltava mahdollisuus vaikuttaa ratkaisuihin, antaa palautetta sekä myös saada vastauksia antamaansa palautteeseen. 

Loppuvuodesta 2025 valmistuvaksi luvatun katuremontin vaikutukset kaupunkilaisten arkeen ovat olleet mittavia, vaikka liikennesuunnittelu, remontin urakoitsija ja rakennuttaja ovat yhteistyössä tavoitelleet haittojen minimointia.

Saamieni viestien mukaan varsinkin kävelijöiden kulkureittien merkitsemisestä, selkeydessä ja turvallisuudessa on paljon parantamisen varaa ja vaaratilanteilta ei olla vältytty. Olen asiasta ollut yhteydessä kaupunkiympäristölautakunnan jäseniin ja asiasta vastaavaan tekniseen johtajaan. Alueella pitää remontin loppukirissä pystyä varsinkin turvallisuusasioissa ja reittien merkinnässä parempaan.

Helsingin on ponnisteltava löytääkseen ratkaisut, miten katutyöt ja rakentaminen voidaan toteuttaa paremmin – niin, että asuinalueet todella toimivat sekä rakentamisen aikana että sen jälkeen. Tämä onnistuu vain yhteistyöllä alueen asukkaiden ja muiden toimijoiden kanssa.

Kun Mannerheimintien katuremontti on valmis, on se viisasta arvioida ja ottaa myös oppia. Huhtikuun kuntavaalien jälkeen laadittavaan uuteen kaupunkistrategiaan on kirjattava tavoite kaupungin katutöiden ja remonttien ripeistä, vuorovaikutteisista ja mahdollisimman vähän arkeen vaikuttavien toimintatapojen edistämisestä.

Lasten, vanhempien sekä opettajien huoli katuremontin tuomista vaaratilanteista ja reittien vaikeutumisesta tuli hyvin selväksi, kun vierailin syksyllä Töölön ala-asteella. Päättäjien ja virkamiesten on huoli kuultava. Olennaista onkin turvata ihmisten arjen turvallisuus, liikenteen sujuvuus, erityisesti lasten koulutie sekä mahdollisuus harrastaa, liikkua ja leikkiä lähiympäristössä.

Iloitsen valtuustossa tekemästämme juhlapäätöksestä. Kaupunginvaltuuston 150-juhlakokouksessa tekemämme päätös perustuu tavoitteeseen Helsingistä, jossa lasten ja nuorten sekä tietenkin kaiken ikäisten on hyvä ja turvallista asua ja elää.

Juhlapäätöksellämme helsinkiläiset 7–19-vuotiaat lapset ja nuoret pääsevät maksutta Uimastadionille ja Kumpulan maauimalaan, kulttuurikeskus Caisaan, Kanneltaloon, Malmitaloon, Stoan ja Vuotalon konsertteihin, elokuvanäytöksiin ja muihin esityksiin. Maksuttomuus alkaa 1. helmikuuta 2025.

Päätöksellämme haluamme edistää nuorten tasavertaisuutta osallistua sekä madaltaa kynnystä nauttia liikunnasta ja kulttuurista. Uskon, että juhlapäätöksemme innostaa ja kannustaa lapsia ja nuoria sekä perheitä liikuntaan ja tutustumaan kulttuuriin sekä monien mahdollisuuksien kotikaupunkiimme.

Oma-lehti – Pääkaupunkiseudun omaishoitajat 1/2025

Omaishoitajan on venyttävä monenlaisiin taitoihin, joita ei välttämättä aiemmin ole tarvinnut osata. Omaishoitaja tarvitsee tietoa siitä millaista, mistä ja miten apua on saatuvilla. Omaishoitajaa ei saa jättää yksin.

Omaishoitajille kuuluu mahdollisuus elää myös omaa elämäänsä. Tutkimustulokset ovat huolestuttavia: vain noin puolet omaishoitajista käyttää lakisääteiset vapaapäivänsä. Omaishoitajan työ on vaativaa ja myös omaishoitajan pitäisi saada levätä. Moni ei löydä läheiselleen sopivaa paikkaa tai apua vapaapäivän ajaksi.

Tarvitsemme lisää konkreettisia toimia ja voimavaroja, jotta jokainen omaishoitaja voisi oikeasti pitää vapaapäiviä.

Ensi vuonna alkavat terveyden edistämisen hankkeet, jotka kohdistuvat omaishoitajien jaksamisen tukemiseen. Tavoitteena on edistää omaishoitajien terveyttä ja hyvinvointia, ja tarjota kohdennettua tukea erityisesti kuormittavimmissa tilanteissa. Olin hallitusneuvotteluissa asiaa sopimassa. Meidän on Helsingissä varmistettava, että saamme varmasti toivottuja parannuksia omaishoitajien ja hoidettavien arkeen.

Nykyisen hallituksen ohjelmassa on vahvat kirjaukset omaishoidosta. Valmisteilla on omaishoidon kokonaisuudistus. Tavoite on varmistaa omaishoitajille mahdollisuuksia pitää vapaapäiviä palvelusetelin, kotihoitopalvelun, intervallihoidon ja perhehoidon avulla.

Perhehoidon kehittäminen on jo käynnissä. Ministeriö kannustaa lisäämään ja uudistamaan iäkkäiden ryhmämuotoista päiväkeskustoimintaa.

Tarkoitus on myös edistää työssäkäyvien omaishoitajien omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittamista sekä tuetun tilapäisen hoitovapaan mahdollisuutta myös omaishoitajille. Omaishoidon tuen verotuksen kohtuullistamista selvitetään. Omaishoidon tuen kriteerien yhtenäistämistä jatketaan.

Nämä ovat asioita, joista on paljon puhuttu. Aika on saada päätöksiä. Suomen vaikeassa taloustilanteessa on Helsingin varmistettava, ettei omaishoitajien tilannetta vaikeuteta.

Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n toimijoita ja jäseniä oli vieraanani eduskunnassa syyskuussa. Kiitos kaikille tärkeästä keskustelusta ja ajatuksista omaishoitajien ja heidän läheistensä parhaaksi. Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry tarjoaa tärkeää tukea ja tietoa, mikä antaa monelle omaishoitajalle voimia jaksaa arjen haasteissa.

Moni meistä ei edes täysin tiedosta, kuinka sitovaa ja haastavaa omaishoito voi olla. Isäni huolehti kotihoidon tukemana muistisairaasta äidistäni kotona. Pyrimme sisaruksien kanssa olemaan kaikin tavoin apuna ja tukena. Isäni kuoli viime kesänä ja usein mieleeni tulee suuri arvostus sekä se kuinka vaativassa tilanteessa isäni oli, kun hän vähenevillä voimillaan halusi turvata puolisolleen yhteisen kodin ja elämän. Nyt on meidän lasten vuoro huolehtia äidistämme.

Omaishoito on arvokas osoitus ihmisten välisestä huolenpidosta ja vastuusta. Suomessa on jatkettava työtä sen eteen, että omaishoitajat saavat tärkeään tehtäväänsä tuen ja avun, jota tarvitsevat. Ajatukset ja palaute ovat tervetulleita.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen

Pasila-lehti 16.1.2025

Kännyköiden ja sosiaalisen median merkitys on kasvanut vaivihkaa vallitsevaan asemaan monen lapsen ja nuoren elämässä. Älylaitteiden jatkuva käyttö on omiaan heikentämään keskittymiskykyä ja nakertamaan muihin asioihin, kuten liikkumiseen ja lukemiseen, käytettyä aikaa. Liika ruutuaika on riski myös aivoterveydelle.

Kännykät eivät ole mikään kotikutoinen ongelma. Useissa maailman maissa kännyköiden käyttö on koulupäivän kielletty tai selkeästi rajattu. Kännykkäparkit ovat tutkitusti edistäneet parempia oppimistuloksia ja parempaa lasten hyvinvointia. Myös OECD ja Unesco ovat suositelleet valtioita säätelemään digiteknologiaa kouluissa tarkemmin oppimistulosten laskun taittamiseksi.

Peruskoulujemme kehittämisen kannalta on merkittävää, että olemme saaneet vihdoin eduskuntaan hallitusneuvotteluissa sopimamme lakiesityksen, joka antaa opettajille ja rehtoreille kipeästi kaivatun selkeän toimivallan asiassa. Tavoitteena on taata oppitunneille työrauha, parantaa oppimistuloksia ja edistää oppilaiden sekä opettajien hyvinvointia.

Lakiesityksen mukaan mobiililaitteiden käyttö olisi sallittu vain opettajan tai rehtorin luvalla joko oppimistarkoitukseen tai oman terveyden hoitamiseen. Lakiesitys antaa kouluille myös mahdollisuuden säädellä kännyköiden käyttöä välitunneilla järjestyssääntöjen avulla.

Koulujen tulee jatkossa laatia järjestyssäännöt mobiililaitteiden käytöstä ja säilytyksestä koulupäivän, myös välituntien ja ruokailun, aikana.

Tämä tukee myös lakiesitykseen sisältyvää ehdotusta lisätä liikunnallisen elämäntavan edistäminen osaksi esi- ja perusopetuksen tavoitteita. Suomalaiset lapset liikkuvat hälyttävän vähän. Vain murto-osa päiväkoti-, alakoulu- ja etenkin yläkouluikäisistä liikkuu riittävästi edes oman terveytensä ylläpitämiseksi.

Liikuntatottumukset opitaan varhain. Vanhempien merkitys lapsen liikunnallisen elämäntavan oppimisessa on tietysti keskeinen, mutta peruskoulussa voidaan tehdä paljon. Siksi on viisasta lisätä välitunteihin ja koko koulupäivään leikkiä, liikuntaa ja toimia, joilla jokainen lapsi löytäisi oman tavan ja ilon liikkua.

Monipuolinen ja riittävä liikkuminen on perusedellytys lasten kasvulle ja kehitykselle. Koulupäivän aikaisen liikkumisen on havaittu vaikuttavan myönteisesti oppimistuloksiin.

Myös sosiaaliset taidot opitaan yhdessä muiden kanssa toimiessa. Lasten ja meidän aikuistenkin on opittava, että ihmisen pitää hallita teknologiaa ja puhelintaan, eikä päinvastoin.

Kaupunkisanomat 9.1.2025

Kuluvan vuoden Helsingin kaupungin budjettia koskevissa neuvotteluissa asetimme valtuustoryhmien kesken tavoitteeksi vahvistaa helsinkiläisten palveluja. Jonot erikoissairaanhoitoon ja peruspalveluihin ovat aivan liian pitkiä ja hoitoon pääsy hidasta. Helsinkiläisten on saatava parempaa vastinetta verorahoilleen. Sovimme tavoitteeksi, että kiireettömän perusterveydenhuollon lääkäriajan saisi viimeistään 30 vuorokauden ja hoitaja-ajan 14 vuorokauden kuluessa. Myös vanhuspalveluihin pääsyssä ja laadussa helsinkiläiset ansaitsevat parempaa.

Hoidon jatkuvuutta edistävä omatiimimalli on otettava laajasti käyttöön. Tutun eli jatkossa yhä useammin omalääkärin ja omahoitajan hoitaessa laatu paranee, palveluiden kokonaistarve ja -kustannukset pienenevät. Varsinkin paljon palveluja tarvitseville on helpotus, että palvelun antaa mahdollisimman usein tuttu ammattilainen. Olennaista tietenkin on, että hoidon piiriin pääsee ajoissa.

Ennaltaehkäisyyn ja sairauksien varhaiseen toteamiseen on panostettava. Tästä elintärkeä esimerkki on rintasyöpäseulontojen laajentaminen. Euroopan komissio suosittaa rintasyöpäseulontojen laajentamista 45–74-vuotiaille naisille. Nykyisin rintasyövän seulontaan kutsutaan vain 50–69-vuotiaita.

Seulonnat ovat vaikuttava keino lisätä sairastuneen mahdollisuuksia voittaa syöpä, vähentää hoidon kustannuksia ja inhimillisiä kärsimyksiä. Niin Helsingin kuin Helsingin yliopistollinen sairaala HUS: toimintaa vaikeuttaa merkittävästi edellisen hallituksen tekemä aluehallintouudistus ja sen rahoitusmalli. HUS:ssa käydyt YT-neuvottelut olivat kova isku jonossa apua odottaville ihmisille ja sairaalan koko henkilöstölle, joka tekee vaativaa työtä ympäri vuorokauden. Lainsäädäntöä on muutettava ja korjattava torsoksi jäänyttä rahoitusmallia. Kiireellisintä on tehdä muutos, jonka myötä valtakunnallisesti keskitettyyn erityistason sairaanhoitoon tulisi rahoitus suoraan valtiolta. HUS kantaa keskitetyistä tehtävistä suurimman vastuun. Nykyisessä rahoitusmallissa ei riittävästi huomioida HUS:n kustannusrakennetta eikä valtakunnallisia vastuita.

HUS:n henkilöstön laadukkaan työskentelyn ja erikoissairaanhoidon jonojen purkamiseksi Helsingin kaupunginhallituksessa olemme esittäneet nykyistä korkeampaa rahoitusta HUS-yhtymälle, jonka rahoitus tulee uuden rahoitusmallin myötä Helsingin kaupungilta ja neljältä Uudenmaan hyvinvointialueelta. Emme valitettavasti ole saaneet ehdotuksellemme vielä riittävää kannatusta.

Helsinkiläisten oikea-aikaisen hoitoon pääsyn varmistaminen edellyttää toimintojen uudistamista, helsinkiläisten ja kaupunkimme sote-ammattilaisten näkemyksien nykyistä parempaa huomioon ottamista. HUS: n ja Helsingin kaupungin on oltava esimerkillisiä työnantajia, vaikka aluehallintouudistus laittoi pääkaupunkiseudun taloudellisesti vaikeaan pinteeseen.

Pidän hyvänä lähtökohtana alkaneelle vuodelle 2025 sitä, että kotikaupunkimme budjetista on sopu valtuustoryhmien kesken. Helsinkiä on viisasta kehittää yhteistyössä.

Toivotan terveyttä ja turvallisuutta vuodelle 2025 kaikille Kaupunkisanomien lukijoille.

Sari Sarkomaa