Siirry sisältöön

Kokoomuksen Naisten Helsingin Piiri ja Uudenmaan Kokoomusnaiset järjestävät kaikille avoimen keskustelutilaisuuden sotesta ja valinnanvapaudesta maanantaina 28.5. klo 17.00 – 18.30 Eduskunnan kansalaisinfossa, Arkadiankatu 3, Helsinki.

17.00 Avaus: Pia Hytönen, Kokoomuksen Naisten Helsingin Piirin puheenjohtaja

17.05 Alustus: ylijohtaja Kirsi Varhila, Sosiaali- ja terveysministeriö

17.20 Paneelikeskustelussa: kansanedustaja Sari Sarkomaa, elinkeinoasioiden päällikkö Susanna Kallama, Suomen Yrittäjät ja toimitusjohtaja Katrina Harjuhahto-Madeoja, Eteva

18.00 Lopuksi yhteistä keskustelua

Tilaisuuden juontaa Uudenmaan Kokoomusnaisten puheenjohtaja Salla Mäkelä

Lämpimästi tervetuloa!

 

Tervetuloa vaihtamaan politiikan kuulumiset Sari Sarkomaan kanssa eduskuntaan ke 23.5 klo 16.45. Tilaisuuteen voitte ilmoittautua linkin kautta: https://goo.gl/forms/LEJCplAdCBY1hpqK2. Tilaisuuden alussa on opastettu kierros uudistetussa eduskunnassa ja sen jälkeen kahvit ja keskustelun Sarin kanssa Kokoomuksen ryhmähuoneessa. Sisäänkäynti Päätalon B-ovesta (Töölön puoleinen ovi). Tervetuloa!

 

Työttömästä nuoresta kasvaa helposti työtön aikuinen. Erityisesti osatyökykyisten
nuorten pääsyn vahvistamiseksi työelämään täytyy ottaa määrätietoisia askelia
päätöksenteossa. Mielenterveyden häiriö on ylivoimaisesti yleisin syy nuoren
työkyvyttömyyteen. Noin puolet aikuisiän mielenterveyshäiriöistä on alkanut
ennen 14 vuoden ikää, ja noin kolme neljästä ennen 24. ikävuotta.
Ennaltaehkäisevät palvelut ja varhainen tuki ovat erittäin tärkeitä nuorille, joilla on
lieviä ja alkavia mielenterveyden ongelmia. Aikuisten on otettava vastuu nuoren
tukemisesta ja kohtaamisesta. Mielenterveysongelmia kohdanneet nuoret
tarvitsevat matalan kynnyksen kriisitukea ja hoitoonohjausta sekä joustavaa
opinto-ohjausta ja vähintään osa-aikatyöhön johtavia työllistymispolkuja.
Mielen ongelmia kohtaavan nuoren tulee saada varhaisessa vaiheessa tuki
vaikeuksiinsa omassa yhteisössään siellä, missä nuoret ovat: oppilaitoksissa,
työssäoppimisjaksoilla ja uraohjauksessa. Matalan kynnyksen
mielenterveyspalveluihin tulee päästä nykyistä helpommin, ja palvelut tulisi saada
yhdeltä luukulta.
Hoidon saavutettavuuden parantamiseksi on luotava nuoren psykoterapiatakuu
hoitoon pääsemiseksi kuukauden sisällä. Lisäksi hoidon kustannusten
omavastuuosuutta on kevennettävä merkittävästi, jottei nuoren tai hänen
perheensä talous olisi este hoitoon hakeutumiseen ajoissa. Toimeentulon
turvaaminen vapauttaa nuoren ja hänen läheistensä voimavaroja
kuntoutumisessa. Myös kuntoutusrahan tasokorotusta tulee harkita.
Työpaikoilla kannattaa panostaa nuorten työkykyyn. Vuoden 2017
Mielenterveysbarometrin tulosten mukaan noin puolella työpaikoista ei ole
toteutettu psyykkistä työkykyä tukevia toimenpiteitä. Työkyvyn vahvistamiseksi
on kehitettävä työnantajien mahdollisuuksia ja kannustimia palkata ja tukea
osatyökykyisiä nuoria.
Kun nuori siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle, työpanoksen menetyksen arvo on yli
miljoona euroa jokaista nuorta kohden. Varhainen ja oikea-aikainen apu nuoren
omia näkemyksiä kuunnellen voi tehokkaasti estää työkyvyttömyyttä ja muuttaa
nuoren elämän suunnan.

Mahdollisuuksien tasa-arvo on Suomen koulutuksen kehittämisen kivijalka. Jokaisen lapsen on varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksessa löydettävä oppimisen ilo ja opittava riittävät tiedot ja taidot, jotka kantavat vähintään toisen asteen opintoihin. Ja koulutuksen kautta myöhemmin työpaikkaan tai yrittäjyyteen. Yhdenkään lapsen tai nuoren perhetausta, asuinpaikka tai varallisuus ei saa yksin määrittää sitä mitä hänestä voi tulla tai mitä voi opiskella.

Iloitsen siitä, että valtion talouden linjoista päätettäessä onnistuimme luomaan uusia keinoja lasten ja nuorten opintien turvaamiseksi. Uusien toimien positiiviset vaikutukset ulottuvat heti lasten arkeen. Uudella 10 miljoonan euron varhaiskasvatuksen tasa-arvorahalla turvataan eri alueilta ja erilaisista lähtötilanteista tulevien lasten mahdollisuuksia pärjätä tulevaisuuden koulutiellä.

Tasa-arvorahalla voidaan pienentää ryhmäkokoja ja palkata lisää henkilöstöä päiväkoteihin alueilla, joissa tilanne on kaikkein haastavin esimerkiksi korkeamman työttömyysasteen vuoksi. Jo aiemmin tasa-arvorahoitusta on käytetty esi- ja perusopetuksessa. Tutkijoiden mukaan kyseessä on tehokas ja toimiva tapa torjua eriarvoisuutta. Aloitin opetusministerinä perusopetuksen kehittämisen erillisrahalla ja olen todella tyytyväinen, että tämä sama toimintatapa ulotetaan nyt varhaiskasvatukseen.

Eriarvoistuminen ja nuorten kokemus osattomuudesta ovat vakavia ongelmia, joihin on löydettävä vaikuttavia ratkaisuja. Toinen merkittävä parannus koulutuksen tasa-arvoon on toisen asteen opiskelijoiden opintotuen oppimateriaalilisä. Jatkossa pienituloisille alle 20-vuotiaille opiskelijoille maksetaan opintotuen yhteydessä noin 46 euroa kuukaudessa oppimateriaalilisää. Tämä on tervetullut uutinen perheille ja nuorille, jotka kamppailevat koulutuksen kulujen kanssa.

Oppimateriaalilisän tavoite on turvata se, ettei kenenkään koulutuspolku katkea varattomuuden tai liian korkeiden materiaalimaksujen vuoksi. Pidän oppimateriaalilisää järkevänä keinona torjua pudokkuutta toisella asteella. Se kohdentuu juuri niille nuorille, joiden tilanne on haastavin. Apua saavat ne, jotka sitä eniten tarvitsevat.

Pidemmän aikavälin tavoitteena pitää olla myös se, että oppimateriaalien hintaa saataisiin laskettu eri toimin alaspäin. Jos kustantaisimme nykyisellä hintatasolla ilmaiset materiaalit kaikille toisen asteen opiskelijoille, olisi hintalappu valtiontaloudelle jopa 100 miljoonaa euroa joka vuosi. Ja tämän rahoittamiseen ei ole yhdelläkään puolueella ollut esittää kestävää ratkaisua. Oli hyvä, että asiaan löydettiin ripeästi tepsivät keino. Ongelma ollut pitkään tiedossa, nyt siihen tartuttiin.

On paljon vaikuttavampaa tarjota nuorelle räätälöityä tukea ja ohjausta sekä mielekkäitä tapoja oppia aina varhaisista vuosista asti, kuin mekaanisesti pidentää oppivelvollisuutta. Oppivelvollisuuden venytys on tehoton keino, joka kohdentuu huonosti ja liian myöhään, eikä auta niitä, jotka eniten apua tarvitsisivat. Keskeiset syyt siihen, että nuori ei suorita toisen asteen koulutusta on peruskoulun heikot oppimistulokset ja opintojen keskeytyminen toisella asteella. Tämä on erityisesti poikien ongelma. Siksi toimia on jatkuvasti tehtävä ja tehdään varhaiskasvatuksen laadun ja osallistumisasteen sekä peruskoulun oppimistulosten nostamiseksi. On myönteinen uutinen, että keskeyttämisprosentit ovat pienentyneet. Ammatillisen koulutuksen uusi rahoitusmalli edellyttää, että jokaisesta nuoresta on huolehdittava. Myös riittävistä aloituspaikoista huolehdittava.

Sari Sarkomaa

Helsinkiläinen kansanedustaja

 

Lauantaina 28.4.2018 Töölönlahden läheisyydessä järjestetään Diabeteskävely!

Kokoonnumme kello 11.30 lähtien Narikkatorille, jossa ohjelma alkaa kello 12.00. Kansanedustaja Sari Sarkomaa avaa kävelyn virallisesti kello 12.10. Ja noin kello 12.40 lähdemme liikkeelle.

Kävely toteutetaan kahden juhlivan järjestön yhteistyönä kansainvälisen Lions-järjestön täytettyä 100 vuotta viime vuonna ja Pääkaupunkiseudun Diabetesyhdistyksen täyttäessä 70 vuotta tänä kesänä. Mukana on Lions-järjestön N ja B piirit.

Tarkoituksena on tehdä diabetes näkyväksi, olla yhdessä, jakaa tietoa diabeteksesta, yhdistystemme toiminnasta ja mitata verensokereita. Diabetes on kansansairautemme. Suomessa noin 10 % ihmisistä sairastaa diabetesta. Liikunta on hyvä lääke pitää verensokeri tasapainossa. Diabeetikoiden säännöllinen liikunta edesauttaa sairauden hoidossa ja prediabeetikoilla, eli ei vielä sairastuneilla, mahdollisesti myös estää sairauden puhkeamisen.

Kävelyreitti: Kampin Narinkkatori – Oopperatalo – Narinkkatori eli noin 4 km.

Mahdollista on myös kävellä lyhyempi reitti (n 2 km) tai pieni kierros (alle 1 km).

Lämpimästi tervetuloa mukaan!

300 ensimmäistä ilmoittautunutta saavat Diabeteskävelyliivin! Liivin saat paikan päältä.
Ilmoittaudu mukaan oheisesta linkistä:

https://goo.gl/forms/Vc6DVVSSd33qMS4D3

Julkaistu Diabetesliiton jäsenlehdessä 16.4.2018

Eduskunnan diabetesryhmä tekee työtä diabeteksen yhdenvertaisen hoidon toteutumiseksi ja diabeteksen hoidon uusien hoitovälineiden saatavuuden turvaamiseksi.

Jatkuvaan glukoosiseurantaan kehitetyt glukoosisensoreiden saatavuus on tavoitteemme. Sote-uudistuksessa on luotava hoitokäytännöt, joissa vaikuttavan ja hyvän hoidon edellyttämät laitteet ja tarvikkeet ovat niitä tarvitsevien saatavilla.

Sote-uudistuksen ydintavoite on turvata yhdenvertainen hoitoon pääsy ja terveyden edistäminen. Valinnanvapauden lisäämisellä mahdollistetaan palveluja käyttävien ihmisten osallisuus ja edistetään hoitomyöntyvyyttä, mikä on edellytys hyvään diabeteksen hoitoon. Nykyinen terveydenhuollon järjestelmä on rakentunut enemmän akuuttien sairaustapahtumien hoitoon, eikä vastaa riittävästi pitkäaikaissairauksien toistuvaan ja jatkuvaan hoidon ja hoivan tarpeeseen.

Uudistuksen osana on tyypin 1 diabeteksen ja erityisosaamista vaativan tyypin 2 diabeteksen hoito keskitettävä osaamiskeskuksiin ja -verkostoihin. Yhtä oleellista on järjestää valtakunnallinen diabeteksen hoidon laadun seuranta. Tieto terveydenhuollon laadusta on oltava avointa ja kaikkien saatavilla. Tämä vauhdittaa diabeteksen hoidon eroavuuksien ja epäkohtien korjaamista sekä yhdenvertaisen hoidon turvaamista.

Kansanväliset kokemukset osoittavat, että laaturekistereiden avulla on mahdollisuus kehittää diabeteksen hoitoa. Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa diabeteksen hoidon laaturekisterien myötä diabeteksen hoitotasapaino on parantunut ja vakavien hypoglykemioiden määrä on vähentynyt merkittävästi.

Huoli laaturekistereiden puutteesta Suomessa on ollut suuri. Ehdotuksestani kuulimme eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa asiantuntijoita rekisteriasian tiimoilta. Myös Diabetesliiton edustaja oli kuultavana. Esityksestäni tämän vuoden valtion budjettiin lisättiin määräraha valtakunnallisten laaturekistereiden pilottihankkeen vauhdittamiseen.

Pilotoinnin kohteiden valinnassa otetaan erityisesti huomioon laajat kansansairaudet, kuten diabetes.

Eduskunnan diabetesryhmä on Diabetesliiton eduskuntaan muodostama ryhmä, joka on toiminut 1980-luvulta lähtien. Toimin ryhmän puheenjohtajana. Diabetesliitto tuo ryhmän jäsenille kansanedustajien työn kannalta välttämätöntä diabetestietoa ja diabetekseen liittyviä lainsäädännöllisiä tarpeita. Otan mielelläni vastaan palautetta ja ajatuksia diabetesta sairastaville tärkeiden asioiden kehittämiseksi.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

Diabetesliiton hallituksen jäsen ja eduskunnan diabetesryhmän puheenjohtaja

 

Eduskunnan diabetesryhmän jäsenet

Diabetesryhmän puheenjohtaja on Sari Sarkomaa (Kokoomus), varapuheenjohtaja Katja Hänninen (Vasemmistoliitto) ja sihteeri Diabetesliiton erityisasiantuntija Irene Vuorisalo. Muut jäsenet ovat Outi Alanko-Kahiluoto (Vihreät), Mira Hirvonen (Sininen tulevaisuus), Sanna Lauslahti (Kokoomus), Anneli Kiljunen (SDP), Mikaela Nylander (RKP), Pekka Puska (Keskusta), Pentti Oinonen (Sininen tulevaisuus) ja Sari Tanus (KD).

 

Vuoden alku on hyvä aika tehdä henkilökohtaisia terveyspäätöksiä ja esimerkiksi aloittaa rintojen omatarkkailu ja lisätä liikuntaa.

 

Naisten omatoimisella rintojen tarkkailulla on tärkeä rooli rintasyövän varhaisessa toteamisessa. On tärkeä tosiasia, että valtaosa naisista havaitsee itse poikkeavan muutoksen rinnassaan.

 

Omatarkkailu kannattaa opetella jo nuorena – minkä nuorena oppii, sen aikuisena taitaa. Rintojen tarkkailu on asia, joka on viisasta aloittaa kaiken ikäisenä. Omatarkkailu on parhaimmillaan elämänmittainen tapa, jolla opitaan tuntemaan keho ja siinä tapahtuvat muutokset. Omatarkkailu vie kuukausittain viisi minuuttia, joten se on fiksu ja kaikille saatavilla oleva teko omaan terveyteen ja hyvinvointiin.

 

Hyvä innovaatio on OMAKUU-sovellus, joka on ilmaiseksi ladattavissa mobiililaitteeseen. OMAKUU-sovellus toimii tarvittaessa kuukautiskalenterina ja ennen kaikkea muistuttaa joka kuukausi rintojen omatarkkailusta, ja näin ollen kannustaa huolehtimaan omasta hyvinvoinnista ja terveydestä. Lisää mielenkiintoisesta sovelluksesta ja omatarkkailusta löytyy Tunne rintasi ry:n kotisivuilta.

 

Rintasyöpä on suomalaisnaisten yleisin syöpä. Vuosittain maassamme ilmenee noin 5000 uutta rintasyöpätapausta. Rintasyöpä on yleisin yli 45-vuotiailla naisilla, mutta sitä esiintyy myös nuoremmilla. On tärkeää tiedostaa, että rintasyöpää voi sairastua myös miehetkin, vaikka se on harvinaista.

 

Rintasyöpä on aina monen tekijän summa eikä suurimpaan osaan riskeistä voi vaikuttaa. Sairastuvuuteen vaikuttavat esimerkiksi geeniperimä ja ikä. Esimerkiksi alkoholin käytön vähentäminen, terveellinen ruokavalio ja kuntoliikunta ovat tekijöitä, jotka edistävät terveyttä ja pienentävät myös sairastumisen riskiä. On hienoa asia, että rintasyövän ennuste paranee koko ajan varhaisemman syövän toteamisen ja hoitomenetelmien kehittymisen ansiosta. Tämän kehityksen taustalla on tehty tutkimus, jonka voimavarat on viisasta turvata.

 

Mitä aikaisemmassa vaiheessa rintasyöpä todetaan, sitä parempia ovat hoitotulokset ja mahdollisuudet elämän jatkumiseen laadukkaana ja täysipainoisena. Terveydenedistämistyössä terveydenhuollon ammattilaisten, järjestöjen ja etenkin vapaaehtoistoimijoiden yhteistyö on kaiken perusta.

 

Mukava tapa aloittaa kuntoilu on tehdä päätös osallistua keväällä Naisten kympille, joka on lauantaina 26.5.2018. Syöpäsäätiön Roosa nauha on myös mukana Naisten kympillä. Juoksijat voivat halutessaan tukea rintasyöpätutkimusta ja tehdä kaksin verroin hyvää.

 

Sari Sarkomaa
Helsinkiläinen kansanedustaja

Eduskunnan syöpäverkoston puheenjohtaja

 

 

Helsingin ja Uudenmaan rahoituksen turvaaminen on ydinkysymys sote-uudistuksen rahoitusmallia tarkastellessa. Keskustelua on viisainta käydä virkamiesten valmistelemien laskelmien pohjalta. Juuri julkaistujen laskelmien mukaan Uusimaa ei ole häviäjä, vaan sen saama rahoitus pysyy kutakuinkin samana. Monet muut maakunnat sen sijaan menettävät rahoitusta. Laskelmiin voi tutustua tekstin lopusta löytyvän linkin kautta.

Uudenmaan maakunnan rahoitusosuus kasvaa nykymallista yhdellä eurolla per asukas, eli leikkauksesta ei voi puhua. Helsinkiläisten veronmaksajien kannalta tehokkaasti ja hyvin hoidetut terveyspalvelut koko Suomessa näyttäytyvät pienempinä veroina.

Sote-uudistuksen itseisarvo on hyvät ja yhdenvertaiset palvelut. Ei se, onko Helsinki itse järjestäjä tai tuottaja sosiaali- ja terveyspalveluissa. Esimerkiksi Tukholma ja Kööpenhamina menestyvät kaupunkeina ja sote-palveluilla, vaikka kaupungit eivät itse palveluista vastaa. Niin Ruotsissa kuin Tanskassakin terveyspalvelut ovat uudistusten myötä säädetty leveämpien hartioiden kannettavaksi kuten Suomessa on nyt tarkoitus tehdä.

Missään esillä olleessa toteuttamiskelpoisesessa mallissa sote-palveluiden järjestäminen ei olisi säilynyt kunnalla. Suomessa on laaja yksimielisyys siitä, että kaikkien sote-palveluiden järjestämisvastuu on siirrettävä laajemmalle kokonaisuudelle. Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt, että pelkkä kuntayhtymä ilman demokraattisesti valittuja päättäjiä ei käy ja siksi maakuntavaalit ovat välttämättömät.

Kaupungit ja varsinkin metropolialue ovat koko Suomen kasvun veturi, mutta vielä osin käyttämätön voimavara. Hallituksen on tartuttava esitykseeni ja annettava Kaupunki- ja metropolipoliittisen selonteko eduskunnalle. Selonteko olisi keino läpivalaista metropolialueen ja suurimpien kaupunkien merkitys Suomen kansantaloudelle, kasvulle ja hyvinvoinnille. Selonteko valaisi osaltaan rohkeutta hallitukseen panostaa ja hyödyntää etenkin pääkaupunkiseutua Suomen kehityksen vauhdittajana.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on tärkeä helsinkiläisille monella tapaa. Voimavaralisäyksilläkään ei Helsingissä olla päästy eroon eriarvoistavista perusterveydenhuollon jonoista. Erot terveyskeskusjonoissa kaupungin sisällä ovat kestämättömiä, ja väestö vanhenee myös Helsingissä. Yli 70 % lapsiperheistä on vakuutus. Riippumatta siitä, järjestääkö palvelut maakunta vai kaupunki, on palveluita uudistettava. Valinnanvapauden laajentaminen on uudistuksen tuoma keino peruspalveluiden vahvistamiseksi. Esimerkit Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta osoittavat, että terveydenhuollon monituottajamallin avulla on mahdollista lyhentää jonotusaikoja perusterveydenhuollossa ja kehittää palveluiden asiakaslähtöisyyttä.

Lainsäädännön arviointineuvosto on todennut, että sote-uudistuksen onnistumisen ratkaisee se, miten lainsäädäntöä toimeenpannaan. Uudellamaalla on terveydenhuollossa osaava joukko ja koulutettu henkilöstö, jonka on oltava alusta asti mukana suunnittelussa. Se on onnistumisen edellytys.

Tällä hetkellä jokaisessa Uudenmaan kunnassa on oma sote-virasto. Lisäksi on sairaanhoitopiiri, aluehallintovirastot ja ely-keskukset ja vielä Uudenmaan liitto. Nyt nämä kootaan yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka nimi lakiesityksessä on Uudenmaan maakunta.

Aloitamme eduskunnassa alkavalla viikolla sote-lakipaketin käsittelyn, joka tehdään huolella. Eduskunta hyväksynyt esityksestäni lausuman, että sote-tutkimusrahoituksen riittävyys on turvattava osana uudistusta. Tutkimusasiaa on ratkomassa työryhmä. Eduskunnassa on myös pureuduttava ison uudistuksen muutoskustannuksiin.

Maakuntien rahoituslaskelmat: http://alueuudistus.fi/documents/1477425/4346241/Maakuntien+rahoitus+2019+taso/9509d6a5-1741-43e5-8048-f0326bc56a20.

Julkaistu Iltalehden päivän poimnta osiossa 2.3.2018

Maakuntauudistus on livahtamassa voimaan huomaamatta valinnanvapauskeskustelun suojissa. Riskinä on, että uudistusta tehdään vähäväkisten miniatyyrimaakuntien ehdoilla, samalla kun metropolimaakunnnan tarpeet poljetaan kaupungistumisen pelossa kumoon. Historiallisen suuren ja jopa ongelmallisia kysymyksiä herättävän maakuntauudistuksen perusteellinen läpivalaisu on välttämätöntä.

Useissa asiantuntija-arvioissa 18 maakuntaa on pidetty liian suurena määränä suhteessa uudistuksen kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Asiantuntijat ovat pitäneet etenkin alle 200 000 asukkaan maakuntien kantokykyä riittämättömänä. Nyt vain 8 maakuntaa pääsisi ylitse kriittisen kynnyksen. Tiivistetty huomio on, että mitä enemmän on maakuntia, sitä haastavampaa on turvata yhdenvertaiset palvelut.

Osa maakunnista on jäämässä auttamatta liian pieniksi suhteessa niiltä vaadittaviin tehtäviin. Uudellamaalla asuu 1,6 miljoonaa ihmistä. Uudistuksen onnistuminen metropolimaakunnassa edellyttää lainsäädännössä ja rahoituksessa erityistä huomiota. Viimeisimpien laskelmien valossa on ilmeistä, että Uudenmaan maakunnalle kaavailtu rahoitus vuonna 2020 ja sitä seuraavina vuosina ei riitä kattamaan palvelujen tarpeen kustannuksia ja uuden organisaation käynnistämiskustannuksia.

Tarvitsemme viimeistään nyt vakuuttavat vaikutusarvioinnit maakuntien välisistä eroista, kantokyvystä ja maakuntahallinnon vaikutuksista ja kustannuksista. Tietoon pohjautuvalla päätöksenteolla varmistetaan, että kustannukset eivät kasva. Näin lisätään myös luottamusta uudistukseen. Hyötyjen on heijastuttava ihmisten arkeen. Veronmaksajan taakkaa ei ole varaa eikä lupaa lisätä.

Katsotaan asiaa mistä näkökulmasta tahansa, on selvää, että uudistuksessa on huomioitava metropolialueen tarpeet. Kaupunkien ja maakuntien roolien kirkastaminen on vielä edelleenkin tekemättä. Hallituksen on ryhdistäydyttävä kaupunkipolitiikan suhteen. Jos uudistuksen tavoitteita ei saada toimimaan Uudellamaalla, niin ei sitten missään.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Outi Mäkelä

Kansanedustaja

 

Julkaistu Kirkko ja kaupunki lehdessä 1.3.2018

Saan paljon kansalaispalautetta ja huolen ilmaisuja elämän viime ajan hoidosta. Suomesta puuttuu kokonaan saattohoitoon liittyvä lainsäädäntö. Pidän huolestuttavana nykytilaa, joka on johtanut räikeään eriarvoisuuteen elämän loppuvaiheen hoidon laadussa ja saatavuudessa sekä kivunlievityksessä. Tarve sitoviin säädöksiin on huutava. Elämän loppuajan inhimillinen ja laadukas hoito sekä hyvä kuolema ovat jokaisen perusoikeuksia.

Olen tehnyt aloitteen saattohoitolain säätämiseksi. Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaiden ja kuolevien ihmisten kokonaisvaltaista hoitoa. Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa, joka tapahtuu elämän viimeisinä päivinä tai viikkoina. Tavoitteena on hoitaa ihmistä kunnioittaen niin, että jäljellä oleva elämä on mahdollisimman hyvää, ilman kipuja ja muita haittaavia oireita. Niin, että arvokas kuolema olisi mahdollista.

Oli tärkeää, että saimme valtion budjettiin määrärahan saattohoidon lisä- ja täydennyskoulutukseen. Terveydenhuollon ammattilaisten osaamisen lisääminen on ydinosa laadukkaan ja yhdenvertaisen saattohoidon varmistamisessa.

Otan mielelläni vastaan palautetta ja ajatuksia saattohoitoon liittyvissä kysymyksissä.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja