Kategoria: Kolumnit

julkaistu AVH-lehdessä 13.3.2015

Tätä kirjoittaessani elämme Arkadianmäellä eduskuntakauden loppukiriä ja työstämme mittavaa määrää lakiesityksiä. Keskeinen tehtävämme tiukassa taloustilanteessa on löytää keinoja turvata ihmisille tärkeät palvelut, apu ja tuki. Ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia ja siksi tarvitaan vaihtoehtoja ja valinnanvaraa. Sairauden kohdatessa on voitava luottaa, että hoito, kuntoutus ja tarvittava tuki ovat saatavilla. Ja että sairaudestakin huolimatta voi elää oman näköistä elämää.

Kansanedustajan työn tärkeä voimavara on yhteistyö järjestöjen kanssa. Tammikuussa järjestämämme Yhdeksän aivoverenkiertohäiriötä kymmenestä voidaan estää-seminaari oli jymymenestys.

Tärkeä viesti tuotiin eduskuntaan Suomen Aivot ry:n toimesta helmikuussa. Yhdistyksessä on kootusti mittavaa osaamista, tietoa ja taitoa aivoterveyden tiimoilta. Yhdistykseltä saimme kuulla, että aivosairaudet ovat kalleimmat kansantautimme ja että niihin kohdistuvat ennaltaehkäisevät toimet ja tutkimus todella kannattavat. Puhumattakaan panostuksista ihmiselle koituvan kärsimyksen ja terveyshaittojen vähentämiseen. Me asiaan paneutuneet edustajat viestimme päätöksentekopöytiin, että vaikeat neurologiset poikkeavuudet vaativat tehokasta hoitoa, oikea-aikaista kuntoutusta ja tukitoimia sairastuneen ja läheisten arkeen.

Yksi merkittävää työtä tehnyt taho on Aivoliiton Kommunikaatiokeskus. Se on tukenut puhevammaisten ja heidän läheistensä arjessa selviytymistä tarjoamalla tietoa puhetta tukevista ja korvaavista menetelmistä sekä edistämällä näiden keinojen käyttöä. Ikävä uutinen oli, että sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaessa Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) avustusehdotuksen vuodelle 2015 ei RAY enää rahoita Aivoliiton Kommunikaatiokeskuksen toimintaa. Valtakunnallisesti toimineen Kommunikaatiokeskuksen työtä puhevammaisten asiantuntijana, neuvojana ja opastajana ei voida sivuuttaa. Jätinkin eduskunnan puhemiehelle kirjallisen kysymyksen asiasta vastaavalle ministerille. Kirjallisessa kysymyksessä tiedustelen, mihin toimenpiteisiin ryhdytään, että puhevammaisille turvataan mahdollisuus oikea-aikaiseen puheterapiaan ja kommunikaatioon.

Puheterapiaresurssit ovat tällä hetkellä valtakunnallisesti riittämättömät. Usein afasian tai kielellisen erityisvaikeuden diagnoosin saaneet joutuvat jonottamaan puheterapeutille pääsyä jopa vuoden. Henkilöt, joilla on afasia, eivät välttämättä joillain paikkakunnilla saa puheterapiaa lainkaan. He ovat vaarassa jäädä ilman tietoa, ohjausta ja neuvontaa elämäntilanteessaan. joka koskettaa sekä heitä itseään että kaikkia ihmisiä heidän ympärillään. Aivoverenkiertohäiriön seurauksena tullut afasia on tällä hetkellä lähes 20 000 suomalaisella ja väestön vanhetessa määrä uhkaa kasvaa. Puhe ja kieli, mahdollisuus ilmaista itseään, on jokaisen ihmisen perusoikeus, jota pitää tukea.

Ajatukset ja terveiset ovat tervetulleita meille eduskunnan Stroke-työryhmäläisille.

 
Sari Sarkomaa
kansanedustaja
Aivoliiton hallituksen varajäsen
sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi
www.sarisarkomaa.fi

Hyvä elämä on jokaiselle erilainen, aina omannäköinen. Aikuinen saa tehdä oman elämänsä valinnat itse – silloinkin, kun ne ovat muiden mielestä kehnoja. Toisin käy, jos sairastuu muistisairauteen. Vaikkei sairaus suinkaan vie itsemääräämisoikeutta, ei ainakaan kokonaan ja saman tien, alkavat muut diagnoosin jälkeen tehdä päätöksiä sairastuneen puolesta.
Muistisairaalla ihmisellä on oikeus päättää elämästään, tai ainakin olla mukana sitä koskevassa keskustelussa ja päätöksenteossa. Sairauden alkuvaiheessa voivat onnistua suuretkin valinnat, mutta myöhemminkin on valta ratkaista monia arkisia asioita. Yksi tavallisimmista pohdinnoista on paras paikka asua.
Kodin tunnun tekee tuttuus, turvallisuus, pysyvyys ja muistot. Nämä elementit voidaan säilyttää myös muistisairaan ihmisen tarpeet tuntevassa yhteisökodissa, jossa pääpaino ei ole hoidossa ja toimenpiteissä, vaan hyvän elämänlaadun varmistamisessa.
Muistiliitossa ollaan uudistamassa niin sanottuja hyvän hoidon kriteereitä. Syksyllä valmistuva työkirja auttaa ammattilaisia kehittämään ja arvioimaan hoitotyötä niin, että samalla tuetaan laadukasta elämää. Parhaimmillaan elo yhteisökodissa on jopa mukavampaa ja iloisempaa kuin kotona, jonne moni sairastunut voi jäädä hyvin yksin, jopa heitteille.
Tärkeä hyvää elämää ja asumista linjaava kysymys on, kuka päättää ja kysytäänkö ihmiseltä itseltään. Terveelle aikuiselle olisi vastenmielinen ajatus, että joku määräisi, montako kertaa viikossa saa käydä kävelyllä tai kaupassa tai saako edelleen asua omassa kodissa. Yhtä lailla pelottavaa se on muistisairaalle ihmiselle. Ei ihmistä saa ulkoistaa omasta elämästään.
Elämä ei pääty muistisairauden diagnoosiin, vaan voi jatkua monimuotoisena ja laadukkaana myös diagnoosin jälkeen. Hoitotahto on paras väline varmistaa, että omat toiveet kuullaan silloinkin, kun ei niitä enää pysty itse ilmaisemaan.

 

 

Merja Mäkisalo-Ropponen, kansanedustaja (sd), Muistiliiton pj.
Sari Sarkomaa, kansanedustaja (kok) Muistoliiton 1. vpj
Annika Saarikko, kansanedustaja (kesk), Muiistiliiton 2.vpj.

Julkaistu Kirkko&Kaupunki-lehdessä helmikuussa 2015

 

Lukutaito on kaiken oppimisen perusta. Lastemme heikentynyt lukutaito ja laskenut kiinnostus lukemiseen on vakava uhka koko maamme sivistykselle ja osaamiselle. Niiden nuorten osuus, jotka eivät lue läksyjen lisäksi lainkaan vapaa-ajallaan, on merkittävästi kasvanut. Lukutaidon lasku näkyy myös Pisa- tuloksissa.

Huolta heikentyneestä lukutaidosta ei pidä jättää vain opettajien hartioille. Lukemisen merkitystä on tärkeä miettiä joka kodissa. Ovi lukemisen maailmaan avataan kotona yhteisen lukemisen avulla ja tässä vanhemmilla on päävastuu mutta myös isovanhemmilla ja muilla lasten läheisillä aikuisilla on merkittävä rooli.

Kun luemme lapselle, vahvistamme lapsen kielen kehitystä, tulevaa lukutaitoa ja kiinnostusta lukemiseen. Lapselle lukeminen ja yhdessä lukeminen lapsen opittua lukemaan auttavat lapsen koulunkäyntiä ja helpottavat tulevaisuudessa hänen oppimistaan. Tukemalla lapsen lukemista opinpolun alkuvaiheessa voidaan tehokkaasti kitkeä eroja oppimistuloksissa.

Koulujen lukuharjoitukset ja kirjailijavierailut, kirjallisuuskerhot, koulujen kirjastot sekä yhteistyö yleisten kirjastojen kanssa ovat asioita, joita joka koulussa tulisi vaalia. Kirjastojen kanssa tehtävä yhteistyö on hyvä olla osa päiväkotien arkea. Päiväkodit ja koulut voivat osaltaan innostaa ja kannustaa perheitä yhteiseen lukuharrastukseen esimerkiksi lukudiplomein. Kun lapselle on luettu, tulee kirjasta ystävä, joka kulkee mukana koko elämän.

Sari Sarkomaa
kolmen lapsen äiti
kansanedustaja

Munkin seutu helmikuu 2015

Munkka on mukava paikka asua ja elää. Luonnon läheisyys, hyvät palvelut ja joukkoliikenneyhteydet ovat parasta Munkassa. Munkkiniemen kahvilat ovat meidän munkkalaisten ja kaikkien helsinkiläisten olohuoneita ja kohtaamispaikkoja. Kansanedustajatyöni kannalta on ollut tärkeää, että ihmiset tulevat kertomaan avoimesti mietteitään kadulla, kahvilassa ja nelosen ratikassa. Ajoittain olen järjestänyt tilaisuuksia, joissa olen munkkalaisten tavattavissa. Järjestän lauantaina 21.2. klo 10-11.30 Max Cafessa kahvilaparlamentin. Tervetuloa tapaamaan ja vaihtamaan ajatuksia politiikasta ja muustakin.

Yrittäjyyden edistäminen on ollut monella tapaa agendalla kuluneen talven aikana. Tapasin yrittäjiä eduskunnassa järjestämilläni Helmikahveilla muutama viikko sitten. Asialistalla oli mm. yksinyrittäjän aseman parantaminen, yrittäjän puolison sosiaaliturva ja ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottaminen. Ja tietenkin ylikireä verotus. Pienyrittäjyyden edistämisessä on vielä paljon tehtävää.

Helmikahveilla nousi vahvasti esille yrittäjien huoli työntekijän vanhempainvapaasta työnantajille aiheutuvasta kustannustaakasta. On epäreilua, että äitien työnantajat kantavat tästä suurimman taakan. Tilanne on jarruttanut yrittäjyyttä ja aiheuttaa naisten syrjimistä työmarkkinoilla. Olen sitkeästi tehnyt työtä asian korjaamiseksi.

Ei ole tätä vuosisataa eikä viisasta voimavarojen käyttöä, että ylläpidämme järjestelmiä, jotka suosivat miesten palkkaamista. Nykyisessä järjestelmästä äitiydestä aiheutuu työnantajalle sitä enemmän kustannuksia, mitä parempi naisen palkka on. Niin kauan kuin naisista aiheutuu enemmän kustannuksia työnantajalle kuin miehistä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. Tämä näkyy kovalla tavalla naisten pätkätöinä, urakehityksessä ja siten myös palkassa.

Suuri pettymys on ollut, että hallitus ei ole ohjelmansa lupauksesta huolimatta edistänyt tasa-arvon suurimman häpeätahran poistamista. Ei, vaikka vanhemmuuden kustannusten tasaaminen on tehokkain yksittäinen täsmätoimi edistää työelämän tasa-arvoa ja myös palkkatasa-arvoa.

On ilahduttavaa, että tasa-arvo asiat ovat nousseet vahvasti poliittisiin puheisiin. Pelkkä retoriikka ja tasa-arvotorailu ei kuitenkaan riitä. Puheiden rinnalle tarvitaan todellisia tekoja.

Olen useaan otteeseen ehdottanut pohdittavaksi itsenäistä vanhempainvakuutusta, joka toisi selkeästi esiin sen, millaisia kustannuksia vanhempainetuuksista työnantajalle ja palkansaajalle tulee. Vakuutus mahdollistaisi vanhemmuuden kustannusten jakamisen, mutta myös rahoitusosuuksien muutoksen kuten valtiovallan osuuden vahvistamisen. Mallia voi käydä katsomassa Ruotsista, jossa asia on jo aikaa sitten hoidettu. Olennaista on, että asia saadaan ratkaistua. Työelämässä tarvitaan naiset ja miehet. Vanhemmuudessa isät ja äidit. Perheet ovat erilaisia ja siksi perheille tarvitaan vaihtoehtoja ja valinnanvapautta, miten arjen asiat järjestetään.

Yrittäjyys, lähipalvelut sekä muut ajankohtaisista asioista annettu palaute ja ajatukset ovat tervetulleita.

Nähdään Max Cafessa lauantaina 21.2.!

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan jäsen

www.sarisarkomaa.fi

Julkaistu Turun Sanomissa marraskuussa 2014

Suomen lääketieteelliset tiedekunnat ovat olleet laajasti huolissaan valtion tutkimusrahoituksen heikentämisestä. Yliopistosairaaloiden yhteydessä tehtävän tutkimuksen rahoitusta esitetään vähennettäväksi ensi vuoden budjetissa kolmanneksella. Raju leikkaus on viemässä edellytykset uusien hoitomenetelmien kehittämiseltä ja jarruttamassa hoidon tehokkuuden lisäämistä. Tämä uhkaa myös lääketeollisuuttamme sekä terveysteknologian vahvistumista viennin kasvualana.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä tehdyn selvityksen mukaan kliinisen tutkimuksen hyödyt ovat kiistattomat. Viimeisen yhdentoista vuoden aikana Suomessa on kehitetty yli 700 omaan tutkimukseen perustuvaa taudinmäärityksen tai hoidon parantamisratkaisua tai -menetelmää. Sairaanhoidon vastuuhenkilöstöstä puolestaan yli 90 prosenttia kokee tutkimuksen parantaneen omaa ammattitaitoaan ja yli 80 prosenttia arvioi tutkimuksen parantaneen hoidon vaikuttavuutta ja toiminnan tuottavuutta.

Yliopistosairaaloista uudet hoitokäytännöt ovat perinteisesti levinneet tehokkaasti muihin terveydenhuollon yksiköihin. Siten ne ovat hyödyttäneet kaikkia suomalaisia. Lääketeollisuutemme ja terveysteknologiayritystemme menestyskin on useimmiten perustunut yliopistoissa tai yliopistosairaaloissamme tehtyyn tutkimukseen.
Leikkaamalla terveydenhuollon tutkimusresursseja leikkaamme tulevaisuuden hoitotuloksia ja vientituloja. Suomella ei ole yksinkertaisesti varaa romuttaa yliopistotasoista terveyden tutkimusta. Tämän päivän tutkimus on huomisen hyvä hoito.

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa olemme toistuvasti esittäneet huolen tutkimusrahoituksen isoista leikkauksista. Vetoamme sosiaali- ja terveysministeriöön, jotta siellä luotaisiin tulevaisuuden askelmerkit, joilla valtion yliopistotasoinen terveyden tutkimusrahoitus nostetaan kestävällä tasolle. Tämä on välttämätöntä, kun haluamme turvata myös tulevaisuudessa tutkimuksen edellytykset ja laadukkaan hoidon tasa-arvoisesti kaikille suomalaisille.

Sari Sarkomaa, kansanedustaja (kok)
Anne-Mari Virolainen, kansanedustaja (kok)

Julkaistu Munkin seutu-lehdessä tammikuussa 2015

 

Tätä kirjoittaessani eduskunnassa on menossa yksi vuoden kiireisimmistä viikoista. Urakoimme ympärivuorokauden valmiiksi ensi vuoden valtion talousarviota. Budjettia käsitellään valtiovarainvaliokunnassa hallituksen esitykseen tekemiemme muutosten ja mietintölinjaustemme pohjalta.

Suomen taloudellinen tilanne on vakava. Suomen Pankin tuoreimman arvion mukaan talouden kasvu on lähivuosina on korkeintaan kituliasta. Valtiovarainvaliokunnassa olemme koko eduskuntakauden esittäneet hallitukselle ripeämpiä toimia taloustalkoissa ja rakenteellisten uudistusten eteenpäinviemisessä. Tahmea asioiden eteneminen on myrkkyä Suomen nousulle. Olen tyytyväinen, linjapuheessaan pääministeri Stubb on selkeästi todennut, että hallituksen ja Suomen on parannettava juoksuaan. Työtä on vielä tältä eduskuntakaudelta paljon tekemättä.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössämme on tiukat lausumat maamme uuden nousun nuoteiksi ja erityisesti linjaus painopisteen palauttamisesta koulutukseen ja tutkimukseen strategisena painopisteenä. Tällä hallituskaudella on tästä vaarallisesti hallituksen toimesta lipsuttu. Vaikka maailma miten muuttuu, meidän menestymisemme perustuu aina koulutukseen, osaamiseen ja sivistykseen.

Ensi vuoden budjetti sisältää lähes kolmen miljardin valtiontalouden alijäämän umpeenkuromisen. Budjetissa on myös parannuksia ihmisten arkeen ja panostuksia paremman Suomen rakentamiseen.

Yliopistojen 75 miljoonan pääomittaminen on tärkeä investointi yliopistouudistuksen toimeenpanoon ja tutkimuspohjaiseen osaamiseen. Yliopistolliseen terveydenhuollon tutkimukseen lisäsimme eduskunnassa voimavaroja johtamassani jaostossa ja edellytimme, että terveydenhuollon tutkimusrahoituksen romahdustiellä oleva trendi katkaistaan. Tämän päivän tutkimus on huomisen vaikuttavaa ja kustannustehokasta hoitoa.

Jouduimme tekemään valtiovarainvaliokunnassa varsinaisia "ilmaveivejä" perusopetuksen kehittämisen määrärahojen pelastamiseksi ja hallituksen kirittämiseksi myöhästyneiden säästöbudjettilakien tuomiseksi eduskuntaan heti tammikuussa. Tilanne syntyi budjettikäsittelyn loppumetreillä, koska hallitus ei saanut kaikkia jo sovittuja säästölakeja eduskuntaan. Kyseessä oli jumiin jäänyt subjektiivisen päivähoidon rajaamista koskeva lakiesitys, joka aiheutti myöhästyessään 6 miljoonan euron lisäleikkaustarpeen ensi vuoden budjettiin. Hallitus esittää, että vanhempainvapaalla olevien perheiden päiväkoti-ikäisille lapsille olisi pääsääntönä puolipäivähoito. Tarkoitus on, että rajoitusta ei ole, jos lapsen etu sitä vaatii.

Oli suuri pettymys, että valtiovarainministeri Rinne esitti lisäleikkauksen juuri perusopetukseen. Minulle lisälohkaisu moneen kertaan karsittuihin ja opetusministerinä alulle laittamaan perusopetuksen laadun kehittämiseen oli liikaa. Emme valitettavasti saaneet enemmistöä valtiovarainvaliokunnassa etsimään säästöä toisin mitä Rinne esitti. Mutta lopulta saimme, väännettyämme vuorokauden asiaa kokoomuksen puolelta, aikaan sovun näkemyksestä, että kiritämme hallitusta tuomaan tekemättömän säästölain vielä heti tammikuussa eduskuntaan niin, että niistä säästöistä saadut rahat palautetaan perusopetukseen ensimmäisessä lisäbudjetissa.

”Ilmaveivaus” osoittaa, että lipsuminen ja viivyttely rakenneratkaisuissa johtaa vieläkin vaikeampiin ja vahingollisiin leikkauksiin toisaalla. On osattava priorisoida ja laittaa perusasiat kuntoon. Tapahtunut osoitti, että eduskunnassa tarvitaan koulutuksen ja sivistyksen puolustajia. Mikä tärkeintä, perusopetuksen laadun kehittämisen välttämättömät voimavarat pelastettiin. Laadukas perusopetus ei ole itsestään selvyys vaan se vaatii jatkuvaa työtä niin päättäjiltä kuin maailman parhailta opettajiltamme.

Toivotan onnellista uutta vuotta kaikille Munkin seudun lukijoille.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan sekä sivistys - ja tiedejaoston jäsen

www.sarisarkomaa.fi

julkaistu Kansallinen Senioriliitto ry:n Patina-lehdessä joulukuussa 2014

Istuva elämäntapamme on monin tavoin myrkkyä keholle ja mielelle. Viimekesäinen Cambridgen yliopiston tutkimus vahvisti useissa tutkimuksissa esille tulleen tuloksen, että liikunnan puute lisää Alzheimerin taudin puhkeamisen riskiä.

Ihminen on luotu liikkumaan. Päivittäinen liikunta edistää terveyttämme ja toimintakykyämme. Liikunta pienentää riskiä sairastua erityisesti keski-iän sydän- ja verisuonitauteihin sekä vähentää niiden aiheuttamien riskitekijöiden vaikutusta muistisairauksiin myöhemmin elämässä. Liikunta parantaa kaiken ikäisten verenkiertoa aivoissa ja vaikuttaa positiivisesti hermojärjestelmään. Liikkuja myös nukkuu yönsä paremmin ja edistää näin aivoterveyttään. Liikunnalla on siten monipuoliset vaikutukset ihmisen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin.

Tutkimukset osoittavat myös vakavan tosiasian, että valtaosa kaikenikäisistä suomalaisista päiväkoti-ikäisestä ikäihmisiin liikkuu liian vähän. Kansanterveyden ja jokaisen suomalaisen elämänlaadun vuoksi ja myös kansantalouden kestävyyden kannalta on välttämätöntä edistää arkipäivän liikuntaa kaikin tavoin. Ikääntyville liikunta on elintärkeää. Voidaan sanoa, että Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista kaksi kolmasosaa johtuu liikunnan puutteesta – vain kolmannes vanhenemisesta.

UKK-instituutin liikuntasuositusten mukaan terveiden aikuisten ja yli 65-vuotiaiden tulisi harjoittaa kestävyysliikuntaa useana päivänä viikossa yhteensä vähintään noin parin tunnin verran. Lisäksi tulisi harjoittaa lihaskuntoa ja liikehallintaa ainakin kahdesti viikossa. Arjesta löytyy monia keinoja liikunnan lisäämiseen, kuten portaiden nousu hissin sijasta tai lähikauppaan käveleminen.

Erityisen hyvin muistisairauksilta suojaavat sellaiset liikuntalajit, joissa yhdistyvät fyysinen, älyllinen ja sosiaalinen aktiivisuus. Tällaisia ovat esimerkiksi tanssi. Vaikuttavaa on myös ohjattu ryhmäliikunta, jonka parissa tapaa tuttuja ja voi vaihtaa arjen kuulumisia liikunnan lomassa.

Säännöllinen liikunta auttaa myös jo sairastunutta henkilöä. Muistisairas voi liikunnan avulla purkaa toiminnallisuuttaan ja rytmittää päiväänsä. Kotona arjen askareista selviytyminen helpottuu ja omaishoitajan työ kevenee, jos muistisairas pitää yllä peruskuntoaan ja pystyy liikkumaan itsenäisemmin.

Muistisairauksien määrän on arvioitu kasvavan väestön elinvuosien lisääntyessä. Suomessa muistisairaita on Muistiliiton mukaan lähes 130 000. Muistisairauksiin sairastuu 36 suomalaista päivässä. Muistisairas henkilö tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa ja apua. Muistisairaille ja heidän omaisilleen on luotava mahdollisuuksia saada apua ja tukea arkeen, jotta elämä muistisairaudesta huolimatta olisi hyvää ja turvallista.

Mukava uutinen on se, että onnistuimme lisäämään ensi vuoden budjettiin lisärahaa omaishoitajien tukipalveluiden kehittämiseen ja omaishoitajien terveystarkastusten käyttöön ottamiseen. Arvokasta ja vaativaa työtä tekeville omaishoitajille on tärkeää joka kunnassa luoda sopivia liikuntamahdollisuuksia.

Myös valtiovallan on oltava nykyistä aktiivisempi ja innovatiivisempi. Olemme myös Muistiliitossa ottaneet terveyden ja liikunnan edistämisen sydämenasiaksi. Vauhditamme ikäihmisten palveluiden kehittämistä aktiivisuuden, liikkumisen ja hyvän arjen turvaamiseksi.

Liikuntaneuvontaa on tarjottava terveysasemilla ja palvelukeskuksissa. Liikuntareseptejä voidaan käyttää niin ennaltaehkäisevästi kuin sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa. Liikuntaryhmiä ja -palveluita tulee järjestää riittävästi myös kotihoidon ja omaishoidon asiakkaille. Helsinki on viisaasti uudessa koko kaupungin päätöksentekoa ohjaavassa strategiassaan painottanut liikunnan lisäämistä ja liikkumattomuuden vähentämistä.

Erityisesti ikäihmisten suosimia liikuntaharrastuspaikkoja ja -mahdollisuuksia tulee lisätä. Seniorikuntosali on kunnassa kannattava investointi. Joka kuntaan tulisi saada ikäihmisten liikuntakaveritoiminta yhteistyöllä seurakuntien ja kolmannen sektorin kanssa. Näin liikuntaa saa vapaaehtoinen ja yksin esimerkiksi asuva vanhus, joka ei ilman kaveria liikkuisi. Yksinkertaiset asiat ovat arjen kannalta tärkeitä. Liikuntareittien varrella olevat penkit ovat tästä kuvaava esimerkki.

Erityisen paljon tehtävää on siinä, että ympärivuorokautisen hoidon tarpeessa olevat ihmiset pääsevät halutessaan päivittäin ulkoilemaan. Meidän kaikkien on hyvä muistaa ikääntyneitä omaisia sekä läheisiä ja olla heidän apunaan ulkoilussa, varsinkin jos he eivät enää yksin pääse ulos liikkumaan. Ulkoilu ja liikkuminen ovat parasta terveydenedistämistä ja ennaltaehkäisevää lääkettä, mutta myös mitä parhainta yhdessäoloa ja elämän iloa.

 

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
Muistiliitto ry:n varapuheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

 

Haagalainen, joulukuu 2014

Hyväksyessämme eduskunnassa joulun alla ensi vuoden budjetin, täyttyy samalla lupaus valtionosuudesta uudelle lastensairaalalle. Aloitteestani eduskunta hyväksyi vuonna 2012 lausuman, jossa edellytimme, että valtiovalta lähtee mukaan rahoittamaan uutta lastensairaalaa.

Moni on kysynyt, miksi lastensairaala sai valtion erityisrahaa ja toisaalta miksi se ei ollut itsestäänselvyys. Hyvä on ensin todeta, että lain mukaan kunnat ja kuntayhtymät vastaavat julkisen terveydenhuollon järjestämisestä ja rahoittamisesta. Tämän tehtävän hoitamiseksi ne saavat valtionosuutta. Kuntien vastuulla on huolehtia rahojen käytöstä niin, että tarvittavat tilat ovat kunnossa. Näin myös vastuu uuden lastensairaalan toteuttamisesta ja rahoituksesta kuuluu periaatteessa HUS:lle ja sen jäsenkunnille.

Koska HUS:lla on lastensairaalan lisäksi useita kiireellisiä ja tärkeitä uudisrakennustarpeita, pohdinta alkoi monella taholla, miten vauhdittaa lastensairaalaa. Lastensairaalaa siksi, että Lastenklinikan tilat alkoivat lukuisista tehdyistä korjauksista olla kunnossa, jotka eivät enää kestäneet pitkää odottelua. Olin myös huolissani, että sote-uudistus toisi mutkia matkaan.

Näytti siltä, että odottelun sijaan on myös eduskunnan asiaan tartuttava innovatiivisella otteella.

Vuoden 2012 keväällä vein johtamani valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston vierailulle Lastenklinikalle, jotta kaikki näkivät ja vakuuttuivat valtion osallistumisen välttämättömyydestä. Käynnillä tutustuimme korkeatasoiseen hoitoon ja motivoituneeseen henkilöstöön, joka joutui tekemään vaativaa työtään kosteusvarioituneissa ja ahtaissa aikansaeläneissä tiloissa. Tilan ahtauden takia vanhempien mahdollisuus olla läsnä lasten kanssa on usein rajoittua. Se on raskasta lapsille ja perheille. Tämä vaikuttaa lasten toipumiseen ja kehitykseen.

Uuden lastensairaalan poikkeuksellinen matka rahoituksesta rakentamisen aloittamiseen on ollut vaiheikas. Keskeisimmin asiaa eteenpäin on vienyt Anne Berner ja upea Uusi lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry sekä lukemattomat muut vapaaehtoiset toimijat. Ilman heitä emme olisi tässä tänään.

Poikkeuksellinen tilanne vaatii poikkeuksellisia keinoja. Uuden lastensairaalan rahoitukseen luotiin uusi rahoitusmalli. Valtio osallistuu 160 miljoonaa euroa maksavan lastensairaalan rahoitukseen 40 miljoonalla eurolla. HUS osallistuu 40 miljoonalla, ja vieraan pääoman omaehtoinen rahoitus on 50 miljoonaa. Yksityisillä lahjoitusvaroilla on jo kerätty 30 miljoonaa euroa, mikä on ollut upea ponnistus. Mukana on ollut yrityksiä ja yksityisiä tahoja. Lastensairaala on saanut aikaan mitä moninaisempia kampanjoita rahan keräämiseksi ja hyvän tekemiseksi. Ilman suomalaisten yhteisponnistusta ei uusi lastensairaala olisi nyt rakenteilla.

Tavoitteena on oltava maailman huippuluokan lastensairaala, joka palvelee pääkaupunkiseutua ja koko Suomea pitkälle tulevaisuuteen. Lastensairaalan, jossa myös sairailla lapsilla on mahdollisuus vanhempien läsnäoloon.

Uuden lastensairaalan työt on aloitettu ja valmista on tarkoitus olla Suomen juhlavuonna 2017. Mikä olisikaan parempi lahja pian sata vuotta täyttävältä isänmaaltamme tuleville sukupolville, kuin uusi lastensairaala.

Toivotan lämmintä joulumieltä ja onnellista uutta vuotta kaikille Haagalaisen lukijoille.

 

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja

www.sarisarkomaa.fi

Ystävällisin terveisin

 

LPY-lehti 10/2014

 
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoitteena on vaikuttavat ja tasa-arvoiset palvelut sekä paras terveyshyöty. Läpinäkyvät palvelun saatavuutta, laatua ja kustannuksia koskevat tiedot ovat välttämättömiä uudistuksen onnistumiseksi. Tiedoista hyötyvät kaikki – niin valintoja tekevät ihmiset, sote-alan ammattilaiset, päätöksentekijät kuin veronmaksajat.

 
Tällä hetkellä tietoa on aivan liian vähän. Teimme eduskunnassa viime vuonna lausuman kuntatalouden seurannan kehittämiseksi niin, että palveluiden kustannuksista on saatavilla ajantasaiset ja vertailukelpoiset tiedot. Valmistelutyö on käynnissä Kuntatieto-ohjelman puitteissa. Samoin eduskunta aloitteestani edellytti tänä vuonna, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin terveyspalveluiden laatua kuvaavien julkisten rekistereiden laatimiseksi. Seuranta- ja laaturekisterien kehittäminen on mittava tehtävä mutta sote-johtamisen ja hyvien käytäntöjen levittämisen kannalta aivan välttämätön. Harmillista kyllä, valmistelutyö ei ole edennyt siinä vauhdissa, mitä asian tärkeys edellyttäisi.

 
Muissa Pohjoismaissa ollaan laaturekisteriasiassa paljon pidemmällä. Ruotsissa on käytössä laaja laaturekistereistä muodostuva kokonaisuus. Järjestelmä kannustaa palveluiden jatkuvaan kehittämiseen ja mahdollistaa tietojen käyttämisen myös alan tutkimuksessa. Ruotsi on myös vuosikymmeniä sitten eriyttänyt järjestäjän ja tuottajan roolit. Meillä Suomessa se on ehdottomasti tehtävä osana sote-uudistusta.

 
Ydinkysymys on, mikä lausunnolla olevassa sote-laissa on se tekijä, joka kirittää valitsemaan tehokkaimmat tavat tuottaa palveluja. Päivänselvää on, että vaikuttavia lisäkannusteita tarvitaan, jotta tavoite paremmista ja asiakaslähtöisistä palveluista toteutuisi. Ja jotta samalla rahalla saisimme tulevaisuudessa enemmän.
Uudistuksessa on viisasta valjastaa ihmisten valinnanvapaus muutosvoimaksi. Palvelusetelin käyttöönotto nykyistä vahvemmin on tässä tehokas tapa. Rahoitusuudistuksessa on raha seuraa ihmistä -mallista säädettävä uudella valinnanvapauslainsäädännöllä.

 
Valinnanvapautta on laajennettava terveydenhuollossa mutta myös muissa palveluissa, kuten esimerkiksi vanhustenhuollossa, vammaispalveluissa ja kuntoutuksessa. Valinnanvapaus on toteutettava niin, että siirrymme aitoon monituottajamalliin, jossa palveluita tuottavat kunnat, yritykset ja kolmas sektori pelaavat samoilla pelisäännöillä. Toimintaympäristön on oltava sellainen, että suomalaiset mikro- ja pk-yritykset voivat osallistua tasavertaisesti hyvinvointipalveluiden tuottamiseen.

 
Sari Sarkomaa (kok)
kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi

 

kuvateksti:
Sarkomaa on aktiivisesti ajanut valinnanvapauden kasvattamista. Vuonna 2012 hän vei johtamansa valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston Ruotsiin tutustumaan paikalliseen terveydenhuoltoon. Sarkomaa ottaisi Ruotsin raha seuraa potilasta -mallista oppia Suomeenkin.

 

MunkinSeutu 11/2014

 

Me suomalaiset elämme yhä pidempään. Olemme saaneet lisää vuosia elämään. Yhtä tärkeää on saada lisää elämää ja terveyttä vuosiimme. Varmasti me kaikki haluamme iästä riippumatta puhtaan ja mahdollisimman terveen suun. Ikävä kyllä vanhusten hammashuollon taso vaihtelee kuntien välillä ja alueittain paljon.

Tämä on asia, johon on saatava muutos. Suun infektiot ja sairaudet ovat iso terveysriski ja ne voivat lisätä tai edesauttaa yleissairauksien puhkeamista ja pahenemista. Tutkimusten mukaan suun sairauksilla voi olla yhteyttä esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin sekä diabetekseen. Yleissairaudet ja niiden lääkitykset voivat myös heikentää suun terveyttä. Suun terveys on täten tärkeä osa yleisterveyttä.

Olen tehnyt työtä sen eteen, että sosiaali- ja terveysministeriö julkaisisi valtakunnalliset suositukset suun terveysneuvonnan ja ohjauksen sisällöstä iäkkäille ihmisille. Siinä on erityistä huomiota kiinnitettävä muistisairaiden suun terveydenhoitoon.

Silloin kun hampaiden hoitaminen ei enää suju, tarvitaan läheisen tai hoitajan apua. Perushoidon tulee olla jokapäiväistä. Ikäihmisten palvelutarpeiden selvittämisessä ja palvelusuunnitelman laatimisessa suunhoidon tarpeet ja niiden hoitaminen sekä ennaltaehkäisevät toimet on ikävä kyllä varsin usein unohdettu. Tutkitusti suun sairaudet ovat iäkkäillä yleisiä ja omahoidon toteutuminen usein puutteellista.

Vanhustenhuollossa toimivan henkilöstön perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämiseen tulee panostaa enemmän, jotta osaamisen puutteet saadaan korjattua. Käytännön harjoittelussa pitäisi vaatia näyttö suun hoidosta. Kotipalvelun ja kotisairaanhoidon henkilöstön koulutus on avainasemassa. Tässä meillä on Helsingissä vielä tehtävää.

Palvelujen vieminen kotiin, liikkuvat palvelut, kotihoidon tiimissä suunterveydenhuollon ammattilainen, hammasvastaavat osastoilla ja palvelutaloissa ovat keinoja huolehtia siitä, että suun terveydenhuollon palvelut ja hoitohenkilöstön ohjaaminen hyvään suun terveydenhoitoon toteutuu laadukkaasti. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen toimeenpanossa on luotava monimuotoisia palveluita, jotta puutteet myös ikäihmisten suunhoidossa saadaan kuntoon.

Vastaanotan mielelläni palautetta terveydenhuollon kysymyksistä sekä muistakin Helsingin ja Suomen asioista. Kirjoitan myös kuukausittain kirjeen, jossa käsittelen ajankohtaisia politiikan kuulumisia. Kirjeen saa tilattua kotisivuiltani tai ottamalla minuun yhteyttä sari.sarkomaa@eduskunta.fi tai puh. (09) 432 3033

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja
www.sarisarkomaa.fi