Kategoria: Blogi

Pääministeri Rinne on luvannut, että hallitus ei päästä ostovoimaa heikkenemään. Vahva tuki pääministerille! Lupaus on viisasta toteuttaa. Palkansaajien ja eläkeläisten ostovoiman leikkaaminen ansiotuloveroa kiristämällä olisi myrkkyä ihmisten arjelle ja työllisyydelle. Ikävä kyllä valtiovarainministeri Mika Lintilä tyrmäsi heti ja kovin sanoin pääministerin ostovoimalupauksen. Tulevassa budjettiriihessä nähdään kumpi ministereistä hallituksen talouslinjan määrittää. 

On helpottava uutinen, jos pääministerin puheenvuoro todella tarkoittaa sitä, että Rinteen hallitukselta löytyy armoa keskituloisten kurittamiseen ja malttia olla tiukentamatta jo nyt ylikireää ansiotuloverotusta. Hallituksen on syyskuun budjettiriihessä syytä purkaa ansiotuloverotuksen korotukset, kuten kokoomus on esittänyt.

Keskituloisen palkansaajan ansioita verotetaan Suomessa noin viisi prosenttiyksikköä Ruotsia ankarammin. Progressiomme on Pohjoismaiden kirein. Pienten palkkojen verotus on Suomessa hieman eurooppalaista keskitasoa kevyempää. Sen sijaan verotus kiristyy hyvin nopeasti palkansaajan tulojen noustessa. Myös eläkeläisen verotus on maassamme länsinaapuriamme monin tavoin kovempaa.

Esimerkiksi 2 720 euroa kuukaudessa ansaitsevan tienatusta lisäeurosta noin 47 senttiä vie verokarhu. Yli 50 prosentin marginaaliveroaste nousee jo 3 920 euron kuukausipalkalla. Karmaisevat luvut kertovat, että veropolitiikan painotuksen pitäisi olla keskituloisissa ja progression kohtuullistamisessa. 

Toisin näyttää ikävä kyllä käyvän. Veronmaksajien keskusliitto on arvioinut, että valtiovarainministeri Mika Lintilän esitys ensi vuoden valtion talousarvioksi kiristäisi ansiotuloverotusta 250 miljoonalla eurolla – keskituloisen lompakosta lähtisi 160 euroa vuodessa. Kiristykset osuisivat kovasti myös eläkeläisten rahapussiin. Myös muita veron kiristyksiä on luvassa, kuten kotitalousvähennyksen leikkaus.

Valtiovarainministerin tyrmäyksen lisäksi eivät muidenkaan hallituspuolueiden puheet tiedä mitään hyvää eikä helpotusta keskituloisten verokurimukseen. Keskusta on painottanut, että mahdolliset veronalennukset on joka tapauksessa ohjattava pienituloisille. Vihreiden ja muun vasemmiston käsi on aina ollut kärkijoukoissa ja kyynärpäitä myöten keskituloisten taskuissa.

Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Emma Kari on juuri väittänyt, että Suomessakin olisi hyvä puuttua jo nyt erityisesti verotuksella omaisuuden keskittymiseen pienelle vähemmistölle. Avoimuuden nimissä on tärkeä tietää, mitä veroja vihreät vielä haluavat korottaa.

Niin vihreiden kuin koko hallituksen on syytä muistaa, että tavallisen ahkeran keskituloisen ansioita verotetaan Suomessa jo ankarasti ja lisätuloja vieläkin ankarammin. Keskimääräisen keskituloisen palkansaajan, yrittäjän tai ansioistaan työeläkettä kerryttäneen suurin omaisuus lienee lainalla ostettu oma koti. Suomi on varallisuuden ja tulojen jakautumisen osalta maailman kärkipäätä.

Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalon tuore linjaus reilusta muutoksesta on se, että pienituloisten verotus keventyy ja etuudet paranevat, kun bensan hinta nousee. Ei pihaustakaan keskituloisista? Vasemmistoliitto kulkee samalla keskituloista ahkeraa suomalaista rokottavalla linjalla. 

Keskituloisten verokurimuksen helpottamisen sijaan hallituspuolueet tuntuvat etsivän lähes kilvan uusia tapoja työntää käsi vieläkin syvemmälle keskituloisen taskuun. Rinteen hallitusohjelman mukaan selvitetään työeläkejärjestelmän sisällä tehtäviä muutoksia, joilla leikattaisiin vähän parempia, käytännössä keskituloisten eläkkeitä ja pyrittäisiin lunastamaan työeläkkeiden osalta Rinteen lupaus ”vappusatasesta” korottamalla pienimpiä työeläkkeitä. Eläkkeiden ostovoimasta on huolehdittava mutta ei työeläkejärjestelmää romuttamalla.

Vihervasemmisto ja ainakin osa keskustaakin ajavat perustuloa, vaikka valtiovarainministeriön tuore selvitys vahvisti, ettei perustulo paranna työllisyyttä. Perustulo kiristäisi keskituloisten ja yrittäjien tuloverotusta. Perustulon rahoittaminen edellyttäisi myös pienituloisten verotuksen kiristämistä.

Työn vastainen verolinja on vaarassa musertaa koko hyvinvointiyhteiskunnan perustaa. Meidän tulee verottaa vähemmän sitä, mitä haluamme enemmän eli työtä ja ahkeruutta sekä enemmän sitä, mitä haluamme vähemmän eli haittoja ja päästöjä. Yhtä lailla tulee keventää eläkkeiden verotusta. Niin palkansaajien ja eläkeläisten ostovoiman turvaaminen on viisasta ja välttämätöntä.

Kokoomuksen kynnyskysymys hallitukseen menolle oli työ- ja eläketulon verotuksen keventäminen kaikissa tuloluokissa keskituloisia painottaen. Nyt keskituloisten verotus on kiristymässä. Tulemme esittämään oppositiossa keinoja, joilla erityisesti keskituloisten verotaakkaa voidaan helpottaa.

Keskituloiset ovat hyvinvointiyhteiskunnan selkäranka eikä heillä voi maksattaa ihan kaikkea. Kysymys on oikeudenmukaisuudesta mutta myös työhön kannustamisesta sekä ahkeruuden arvostamisesta. 

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan jäsen

Suomalaisten yrittäjien ja yritysten toimintaedellytykset on viisasta pitää kunnossa nyt ja tulevaisuudessa. Viime eduskuntakaudella Suomeen syntyi enemmän kuin Lahden kaupungin asukasmäärän verran uusia työpaikkoja. Nyt Tilastokeskuksen mukaan työllisyyskehitys on pysähtynyt. Uudet työpaikat syntyvät valtaosin pk-yrityksiin. Menestyvät yrittäjät ja yritykset ovatkin koko hyvinvointimme perusta. Hallituksen tärkein tehtävä syksyn budjettiriihessä on tehdä eduskunnalle esityksiä työllisyyttä ja yrittäjyyttä edistävistä toimista.

Me kokoomuksen eduskuntaryhmän kansanedustajat kiersimme yrityksissä ja tapasimme yrittäjiä. Kokosimme yrittäjäkiertueeltamme 10 kohdan ohjelman, jota viemme sitkeästi eteenpäin. 

Uusimmalla kiertueella keskeisimmäksi yrittäjien huoleksi paljastui pula osaavasta työvoimasta. Myös epävarmuus tulevaisuuden kiristyvästä sääntelystä ja veronkiristyksistä herätti huolta. 

Jotta suomalaiset yrittäjät voivat jatkossakin tarjota töitä, toimeentuloa ja hyvinvointia, tekoja yrittäjyyden puolesta tarvitaan lisää – ei vähemmän. Verojen korotukset ja kotitalousvähennyksen heikennys iskevät tuntuvasti tavallisten pienyrittäjien arkeen. 

Paikallista sopimista toivottiin laajennettavaksi koskemaan kaikkia yrityksiä ja työntekijöitä. Myös epäonnistumisten varalle toivottiin edes pientä turvaa sekä nykyistä parempia mahdollisuuksia uuteen alkuun. Kaikkiin näihin asioihin esitetään kokoomuksen ohjelmassa ratkaisuja.

1) Edistetään reilua paikallista sopimista
Kun luottamus on kunnossa, yrittäjä ja työntekijä ovat samalla puolella. Paikallista sopimista on laajennettava ja sopiminen on mahdollistettava myös liittoon kuulumattoman luottamusvaltuutetun johdolla tehtäväksi. Luottamusvaltuutetulla on oltava tuki ja osaaminen paikalliseen sopimiseen saatavilla.

2) Ei veronkorotuksille! - Turvataan hyvät yrittämisen edellytykset
Yrittämisen ja omistamisen verotusta ei pidä kiristää ensi vaalikaudella. Talouskasvua ei saa vaarantaa kokonaisveroastetta kiristämällä. Verotuksen painopistettä on siirrettävä työstä ja yrittämisestä haittoihin ja päästöihin.

3) Huolehditaan osaavan työvoiman saatavuudesta lisäämällä työpaikkaoppimista
Tuetaan koulutussopimuksen käyttöä huolehtimalla ammatillisen koulutuksen riittävistä tuki- ja ohjausresursseista. Tehdään oppisopimuksesta yrittäjille houkuttelevampi vaihtoehto sallimalla palkan kehittyminen joustavammin osaamisen kertyessä. Vahvistetaan palkkatuella työnteon merkitystä maahanmuuttajien kotoutumisessa.

4) Työhön kannustava sosiaaliturva
Uudistetaan perusturvaa kokoomuksen yleistukimallin pohjalta kannustavampaan ja velvoittavampaan suuntaan. Parannetaan yritysten työvoiman saatavuutta tekemällä lyhyempienkin työkeikkojen vastaanottaminen työttömällä houkuttelevammaksi. Töitä on tehtävä, jos töitä on tarjolla.

5) Helpotetaan ulkomaisen työvoiman saatavuutta
Luovutaan ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnasta. Vahvistetaan reilujen työehtojen noudattamisen valvontaa. Edistetään osaavan työvoiman saantia myöntämällä ulkomaisille tutkinto-opiskelijoille valmistumisen jälkeen automaattisesti vähintään kahden vuoden oleskelulupa. Oleskelulupakäytäntöjä tulee edelleen sujuvoittaa. Tavoite on, että työluvan saa viikossa.

6) Poliittisia lakkoja kohtuullistettava
Pk-yrittäjä ei ole vastuussa eduskunnan tai hallituksen päätöksistä. On kohtuutonta, että kustannus pitkittyneestä poliittisesta lakosta työrauhan voimassa ollessa kuitenkin lankeaa yrittäjän maksettavaksi. Työmarkkinajärjestöjen on päivitettävä poliittisiin lakkoihin liittyviä pelisääntöjä. Jos järjestöt eivät pääse sopuun, on eduskunnan arvioitava lainsäädännön päivittämistä muiden Pohjoismaiden linjalle.

7) Parannetaan yrittäjän sosiaaliturvaa ja tasataan vanhemmuuden kustannuksia
Kokoomuksen yleistukimallissa joustavaan ja kannustavaan perusturvaan olisivat oikeutettuja myös itsensä työllistäjät sekä pienet yksinyrittäjät. Yrittäjille räätälöitäisiin oma malli aktiivisuuden seurantaan. Lisäksi vanhemmuuden kustannuksia tasataan siirtämällä vastuuta yksittäiseltä työnantajalta koko yhteiskunnan vastuulle.

8) Mahdollisuus uuteen alkuun
Haluamme, että rehellinen yrittäjä pääsee myös konkurssin jälkeen nopeasti uuteen alkuun. Esimerkiksi viranomaisprosesseja tulee uudistaa niin, että konkurssi ei estä viranomaisrekistereihin pääsyä tai elinkeinoluvan saamista. Vanhan liiketoiminnan velat eivät saa estää uuden liiketoiminnan aloittamista. Erilaisia maksukyvyttömyystilanteita koskevia menettelyjä tulee kehittää edelleen yhä joustavammiksi

9) Jatketaan norminpurkua
Jatketaan norminpurkutyötä, lupaprosessien sujuvoittamista ja toteutetaan yhden luukun periaate elinkeinotoiminnan, työpaikkojen luomisen ja alkutuotannon toimintaedellytysten edistämiseksi. Tempoilevaa lainsäädäntöä ja kansallista ylisääntelyä elinkeinotoiminnassa pitää välttää.

10) Lisätään rehtiä kilpailua
Poistetaan yritysten välisen kilpailun esteitä, avataan markkinoita ja helpotetaan markkinoille pääsyä. Vahvistetaan EU:n sisämarkkinoita ja edistetään uusien kauppasopimusten solmimista. Vahvistetaan kilpailuviranomaisten resursseja valvoa rehdin kilpailun toteutumista. Edellytetään julkisilta tilaajilta vastuuta hankintojen yhteydessä huolehtia myös markkinoiden toimivuudesta. Kuntaomisteiset yhtiöt eivät saa vääristää kilpailua markkinoilla. Tarjoamme kymmenen kohdan ohjelmaa Antti Rinteen työn vauhdittamiseksi ja tulevan budjettiriihen tueksi. 

Aikaisemman vuonna 2014 tehdyn yrittäjyyskiertueen pohjalta asetetut tavoitteet toteutuivat mainiosti.

Kehotan kaikkia yrittäjiä olemaan aktiivisesti yhteydessä kansanedustajiimme ja muihin vaikuttajiin aina, kun yrittäjyyteen liittyvät asiat askarruttavat mieltä. Luotamme asiantuntemukseenne!

Sari Sarkomaa
helsinkiläisten kansanedustaja
kokoomuksen eduskuntaryhmän 1. varapuheenjohtaja

Euroopan Neuvoston tarkastusryhmä ns. GREVIO-ryhmä (Group of Experts on Action against Violence against Women and Domestic Violence) antoi Suomelle vahvoja ehdotuksia perheväkivallan ja erityisesti naisiin sekä lapsiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi maastamme. https://yle.fi/uutiset/3-10944915

Suomi sai työstään kiitostakin, mutta myös pitkän listan suosituksia muuttaa lainsäädäntöä ja esimerkiksi kouluttaa viranomaisia havaitsemaan eri väkivallan muodot kuten vainoaminen, pakkoavioliitot, sukuelinten silpominen ja kunniaväkivalta.

Asiantuntijat kannustavat Suomea kriminalisoimaan tyttöjen ympärileikkaukset eli sukuelinten silpomisen. Rikoksia olisivat itse silpomisen lisäksi muun muassa siihen yllyttäminen ja tekijän rekrytoiminen. Muissa Pohjoismaissa tyttöjen sukuelinten silpominen on selkeästi kielletty erillislailla. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen täyttää rikoslaissamme pahoinpitelyn tunnusmerkit. Se ei riitä tyttöjen suojelemiseksi. Suomessa ei asiassa tiettävästi ole nostettu yhtään syytettä.

Tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltävä erillislaki olisi tärkeä, sillä se antaisi selkeän ja vahvan signaalin, että silpominen on rangaistava teko Suomessa. Oikeusministerin on syytä tuoda laki viipymättä eduskunnan käsittelyyn. Olen tehnyt viime eduskuntakaudella asiaa vauhdittaakseni myös toimenpidealoitteen. Jokaisella tytöllä ja naisella on oikeus päättää omasta kehostaan ja tulevaisuudestaan. https://www.sarisarkomaa.fi/?p=7852

Rinteen hallituksen ja oikeusministeri Henrikssonin on syytä jatkaa kansanedustaja Häkkäsen oikeusministerinä tekemää kiitettävää työtä.

Edellisellä hallituskaudella oikeusministeri Häkkänen edisti useita toimia väkivalta- ja seksuaalirikosten torjumiseksi ja rangaistusten kiristämiseksi. Kuvaava esimerkki on se, että Häkkäsen esityksestä eduskunta päätti vihdoin kieltää lapsiavioliitot. Lisäksi laadittiin toimintaohjelma estämään tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Tämän viikon tilastokeskuksen uutinen on vakava varoitus. Työllisyyskehitys on pysähtynyt. 

Työttömyys on yksi ihmisten ja perheiden viheliäisimmistä ongelmista.  Ainoa keino turvata hyvinvointiyhteiskuntamme on se, että yhä useampi suomalainen saa työpaikan. Viime eduskuntakaudella Suomeen syntyi enemmän kuin Lahden kaupungin asukasmäärän verran uusia työpaikkoja. Se ei riitä, vaan vähimmäisvaade on saavuttaa 75 prosentin työllisyysaste. Se on kirjattu myös pääministeri Antti Rinteen hallitusohjelmaan, mutta vaikuttavia keinoja ei edelleen ole näköpiirissä. 

Kokoomus tekee työtä sen eteen, että paikalleen jumiutunut työllisyyskehitys saadaan taas vauhtiin. Siksi julkaisimme tällä viikolla hyvissä ajoin ennen hallituksen budjettiriihtä keskustelunavauksen työllisyyskeinoista, joilla Suomeen saataisiin 75 prosentin työllisyysasteen edellyttämät 60 000 uutta työpaikkaa. Olemme valmiita tukemaan jokaista hallituksen esittämää todennetusti vaikuttava työllisyyskeinoa.

Haluamme vastedeskin pitää kiinni työelämän reiluista pelisäännöistä sekä hyvästä sosiaaliturvasta. Keinoehdotusemme eivät nojaa vain menolisäyksiin, vaan esitämme rakenteellisia uudistuksia. Ehdotamme mm ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista, naisten työllisyyttä tukevaa perhevapaauudistusta, työttömyysputkesta luopumista ja varhaiskasvatusmaksujen alentamisen jatkamista sekä paikallisen sopimisen lisäämistä.  

Keskituloisten veronkiristyksille ja kotitalousvähennyksen leikkaamiselle sanomme ei. Suomi kärsii samanaikaisesti työttömyydestä ja kasvavasta työvoimapulasta. Tekijät ja työpaikka on saatava kohtaamaan. Työllisyyden vauhdittamisessa on yrittäjyydellä erityisen suuri merkitys, samoin osaamisen lisäämisellä.  

Kaikilla toimenpiteillä tähdätään siihen, että työn tekeminen ja teettäminen olisi nykyistä kannattavampaa sekä työntekijöille että työnantajille. Aktivoinnin ohella myös palveluita vahvistetaan. On tärkeää, että kaikki eduskuntapuolueet tekisivät omat ehdotuksensa työttömyyden kitkemiseksi. 

Meidän on tehtävä rohkeasti päätöksiä, jotta työllisyys voisi nousta ensi vuosikymmenen lopussa 80 prosenttiin. Muiden Pohjoismaiden työllisyysaste on jo nyt selvästi korkeampi kuin Suomen.  Ei ole mitään syytä, ettei Suomikin onnistuisi, muuta kuin se, että hallitus ja eduskunta jättäisivät välttämättömät uudistukset tekemättä. Nyt on aika tehdä. 

Ajatuksesi ovat tärkeitä. Voit laittaa minulle terveisiä. Voit myös tilata eduskuntakirjeeni politiikan kuulumisista laittamalla osoitteesi sähköpostitse sari.sarkomaa@eduskunta.fi.

Sari Sarkomaa
helsinkiläisten kansanedustaja
kolmen lapsen äiti

Viime viikolla pääministeri Rinne lupaili Ylen haastattelussa, että hallitus ei päästä ostovoimaa heikkenemään. Vahva tuki pääministerille! Tuore lupaus on viisasta toteuttaa. Palkansaajien ja eläkeläisten ostovoiman leikkaaminen olisi myrkkyä työllisyydelle ja ankaran progression kiristäminen työn kannustimille. 

Huolestuttavaa on, että valtiovarainministeri Lintilä tyrmäsi välittömästi pääministerin ostovoimalupauksen. Pääministeri puolestaan moitti pian takaisin valtiovarainministeriä hänen talouspolitiikan linjauksista. Näyttää siltä, että Rinteen hallituksen ministerit ovat jatkuvasti tukkanuottasilla. Tärkeä kysymys on, mikä on hallituksen linja? 

On helpottava uutinen, jos pääministerin puheenvuoro todella tarkoittaa sitä, että Rinteen hallitukselta löytyy armoa keskituloisten kurittamiseen ja malttia olla tiukentamatta jo nyt ylikireää verotusta. Keskituloiset ovat hyvinvointiyhteiskunnan selkäranka. Työn vastainen verolinja musertaa hyvinvointiyhteiskunnan perustaa. Hallituksen on syyskuun budjettiriihessä syytä purkaa ansiotuloverotuksen korotukset, kuten kokoomus on esittänyt.

Veronmaksajien keskusliitto on arvioinut, että valtiovarainministeri Lintilän esitys vuoden 2020 valtion talousarvioksi kiristäisi palkkaverotusta puolella miljardilla – keskituloisen lompakosta lähtisi jopa 250 euroa, ellei hallitus tee kompensoivia kevennyksiä kilpailukykysopimukseen liittyvien palkansaajamaksujen kiristymiseen.

Meidän tulisi verottaa vähemmän sitä, mitä haluamme enemmän, eli työtä ja enemmän sitä mitä haluamme vähemmän, eli haittoja ja päästöjä. Yhtälailla on kevennettävä eläkkeiden verotusta. Esimerkiksi 2 720 euroa kuukaudessa ansaitsevan tienatusta lisäeurosta noin 47 senttiä vie verokarhu. Yli 50 prosentin marginaaliveroaste nousee jo 3 920 euron kuukausipalkalla.

Nämä karmaisevat luvut kertovat, että veropolitiikan painotuksen on oltava keskituloisissa ja progression keventämisessä. On täysin kaupunkilaisjärjen vastaista, että lisätulojen tai paremmin palkatun työn hankkimisesta rangaistaan. Työn verotuksen keventäminen on täysin välttämätöntä työllisyyden ja kannustimien vahvistamiseksi ja hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamiseksi.

Suomessa kuten muuallakin Euroopassa veropolitiikka on viime vuosina kääntynyt talouskasvua ja työllisyyttä tukevampaan suuntaan. Tätä kestävää linjaa on välttämätöntä jatkaa. Veropolitiikan on oltava talouskasvua ja työllisyyttä tukevaa eikä ahkeruutta kampittavaa. Kaiken työn pitää kannattaa.

Veropolitiikassa on syytä katsoa naapurimaa Ruotsia. Keskipalkkaa verotetaan Ruotsissa keveämmin kuin Suomessa ja Ruotsissa progressio kiristyy suuremmilla tulotasoilla kuin Suomessa. Meillä verotus kiristyy hyvin nopeasti palkansaajan tulojen noustessa, kun korkeat marginaaliveroprosentit iskevät lisäansioiden ja uralla etenemisen kannustimiin.

Budjettiriihessä hallituksen on viimeistään kirkastettava, mikä hallituksen talouspolitiikan linja oikeasti on. Silloin viimeistään nähdään johtaako hallitusta pääministeri vai valtiovarainministeri?

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kolmen lapsen äiti

Vaalien alla oppositiokansanedustaja Krista Kiuru (sd.) julisti sitovan hoitajamitoituksen olevan tehtävissä heti ja yhdellä virkkeellä. Vaalien jälkeen oli täysin eri ääni kellossa. Kiurun toimiessa vastuuministerinä eduskunta ei ole saanut edes selvää vastausta mitä ja milloin asiassa aiotaan tehdä. Eduskunnan kesätaukoa edeltävällä kyselytunnilla ministeri Kiurun polveilevat vastaukset laittoivat asian jo lähes umpisolmuun.

Syy kierteleviin vastauksiin paljastuu hallitusohjelmasta, sillä sieltä ei vaalipuheissa luvattua hoitajamitoitusta löydy. Sen sijaan on kirjaus hoivahenkilöstä. Hallitusohjelman mukaan on tarkoitus säätää hoivahenkilöstön sitovasta vähimmäismitoituksesta (0,7) ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer on ilmaisut vakavan huolen Antti Rinteen hallituksen linjauksesta, josta ei ilmene lasketaanko mukaan muutakin kuin koulutettu hoitohenkilöstö. Kirjaus ei vastaa Kiurun eikä muun silloisen opposition vaalien aikaisia puheita eikä lupauksia.

Ihmetystä lisää se, että Rinteen hallitus ei ole myöskään rahanjaossa hoitajamitoitusasiaa priorisoinut. Ennen vaaleja sosiaalidemokraatit ilmoittivat 0,7:n hoitajamitoituksen maksavan 250 miljoonaa euroa. Kuntaliitto päätyi samaan arvioon. Hallitusohjelmassa mitoituksen toteuttamiseen on varattu 70 miljoonaa euroa. Ei ihme, että on herännyt perusteltu epäilys siitä, aikooko hallitus perua tai ainakin puolittaa tämänkin vaalilupauksen.

Vaalien alla opposition tekemä ”virkkeellä kuntoon” hoitajamitoitusehdotus olisi jättänyt kylmästi syrjään kotihoidossa olevat ikäihmiset sekä omaishoidon. Tämä vakava virhe on onneksi jo myönnetty ja hallitusohjelmaan on kirjattu, kuten kokoomus on esittänyt, mitoituksessa olevan kyse ensisijaisesti apua tarvitsevan ikäihmisen hoidon tarpeesta. Ohjelman mukaan kotihoidon hoitajatarve on otettava huomioon ja on myös katsottava mistä lisää hoitajia saadaan. 

Ministeri Kiurun ja Rinteen hallituksen onkin syytä lopettaa kaartelevat selitykset ja kannettava vastuu vanhusten palveluiden räikeiden epäkohtien korjaamisesta. Hallituksen on viisasta vihdoin kuulla asiantuntijoita ja jatkaa ripeästi viime eduskuntakaudella Kokoomuksen aloitteesta käynnistettyä vanhuspalvelulain uudistustyötä. Aikaa ei ole hukattavaksi. Huolestuttavaa on, että vastuuministeri Kiuru vastasi vielä tälläkin viikolla Demokraattilehden kyselyyn hoitajamitoituksen aikataulusta seuraavaa: ”Tältä osin en ota tässä vaiheessa kantaa millä aikataululla on mahdollista edetä.”

Syksyn budjettiriihessä on hallituksen kerrottava, miten ja millä rahalla vanhusten palveluiden laatua ja hoitajien määrää lisätään. Vanhusten huollon sietämättömät epäkohdat on kitkettävä. Myös hoiva-alan houkuttelevuuden ja työhyvinvoinnin lisäämiseen tarvitaan ripeitä toimia. Valtiovallan lisäksi on kuntien kannettava asiassa vahva vastuunsa. Jokaisen ikäihmisen on voitava luottaa siihen, että hän saa laadukasta hoivaa ja inhimillisen kohtelun.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

terveydenhuollon maisteri

Vaalien alla oppositiokansanedustaja Krista Kiuru (sd.) julisti sitovan hoitajamitoituksen olevan tehtävissä heti ja yhdellä virkkeellä. Vaalien jälkeen oli täysin eri ääni kellossa. Kiurun toimiessa vastuuministerinä eduskunta ei ole saanut edes selvää vastausta mitä ja milloin asiassa aiotaan tehdä. Eduskunnan kesätaukoa edeltävällä kyselytunnilla ministeri Kiurun polveilevat vastaukset laittoivat asian jo lähes umpisolmuun.

Syy kierteleviin vastauksiin paljastuu hallitusohjelmasta, sillä sieltä ei vaalipuheissa luvattua hoitajamitoitusta löydy. Sen sijaan on kirjaus hoivahenkilöstä. Hallitusohjelman mukaan on tarkoitus säätää hoivahenkilöstön sitovasta vähimmäismitoituksesta (0,7) ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer on ilmaisut vakavan huolen Antti Rinteenhallituksen linjauksesta, josta ei ilmene lasketaanko mukaan muutakin kuin koulutettu hoitohenkilöstö. Kirjaus ei vastaa Kiurun eikä muun silloisen opposition vaalien aikaisia puheita eikä lupauksia.

Ihmetystä lisää se, että Rinteen hallitus ei ole myöskään rahanjaossa hoitajamitoitusasiaa priorisoinut. Ennen vaaleja sosiaalidemokraatit ilmoittivat 0,7:n hoitajamitoituksen maksavan 250 miljoonaa euroa. Kuntaliitto päätyi samaan arvioon. Hallitusohjelmassa mitoituksen toteuttamiseen on varattu vain 70 miljoonaa euroa. Ei ihme, että on herännyt perusteltu epäilys siitä, aikooko hallitus perua tai ainakin puolittaa tämänkin vaalilupauksen.

Vaalien alla opposition tekemä ”virkkeellä kuntoon” hoitajamitoitusehdotus olisi jättänyt kylmästi syrjään kotihoidossa olevat ikäihmiset sekä omaishoidon. Tämä vakava virhe on onneksi jo myönnetty ja hallitusohjelmaan on kirjattu mitoituksessa olevan kyse ensisijaisesti apua tarvitsevan ikäihmisen hoidon tarpeesta. Ohjelman mukaan kotihoidon hoitajatarve  on otettava huomioon ja on myös katsottava mistä lisää hoitajia saadaan.

Ministeri Kiurun ja Rinteen hallituksen onkin syytä lopettaa kaartelevat selitykset ja kannettava vastuu vanhusten palveluiden räikeiden epäkohtien korjaamisesta. Hallituksen on viisasta vihdoin kuulla asiantuntijoita ja jatkaa ripeästi viime eduskuntakaudella Kokoomuksen aloitteesta käynnistettyä vanhuspalvelulain uudistustyötä. Aikaa ei ole hukattavaksi.

Syksyn budjettiriihessä on hallituksen kerrottava, miten ja millä rahalla vanhusten palveluiden laatua ja hoitajien määrää lisätään. Myös hoiva-alan houkuttelevuuden ja työhyvinvoinnin lisäämiseen tarvitaan ripeitä toimia. Jokaisen ikäihmisen on voitava luottaa siihen, että hän saa laadukasta hoivaa ja inhimillisen kohtelun.

Julkaistu Kokoomusnaisten vieraskynä blogissa 15.8.2019

Mielenterveyden häiriöt ovat alihoidettu ja aliresursoitu kansansairaus. Kansanedustajana olen tehnyt työtä mielenterveyspalveluiden vahvistamiseksi. Olin ilahtunut saatuani kutsun puhujaksi Helsingin Yliopiston Tiedekulmaan viime helmikuussa pidettyyn terapiatakuu–kansalaisaloitekampanjan julkistamistilaisuuteen perustelemaan terapiatakuun tärkeyttä.

Puheessani nostin esille huoleni siitä, että mielenterveysongelmien kasvusta huolimatta yhä pienempi osuus kuntien terveydenhuollon menoista ohjautuu mielenterveyspalveluihin. Vuonna 2000 mielenterveyspalvelujen osuus menoista oli 5,5 %, mutta vuonna 2015 osuus oli enää 4,3 %. Mielenterveyspalvelut eivät ole yhdenvertaisesti saatavilla. Suurin ongelma on viiveet palveluihin pääsyssä. Terveydenhuollon ammattilaisena tiedän, että kun asiat pitkittyvät ne myös mutkistuvat.

Mielenterveysongelmat ovat Suomen kansantaudeista kallein ja keskeisimpiä syitä syrjäytymiseen. Joka neljäs sairauslomapäivä ja puolet työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu mielenterveyden ongelmista. Mielenterveyden ongelmat välillisine kustannuksineen maksavat Suomessa kuusi miljardia euroa vuodessa. Inhimillisiä kustannuksia ja kärsimystä on mahdoton laskea mutta ne ovat valtavat.

Terapiatakuu -kansalaisaloitteessa ehdotetaan lakimuutosta, jolla taataan kaikille nopea pääsy hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon. Hoidon tarve tulisi arvioida
välittömästi apua haettaessa, ja hoito aloittaa kuukauden sisällä tästä. Kokoomus kannattaa terapiatakuun tavoitteiden edistämistä. Haluamme terapiatakuun, joka varmistaa mielenterveyspalvelujen nopean ja yhdenvertaisen saatavuuden. Mielenterveys kuuluu kaikille. On erinomaista, että terapiatakuu-kansalaisaloite on kerännyt tarvittavat 50 000 allekirjoitusta ja etenee eduskunnan käsittelyyn.

Huolestuttava uutinen oli Helsingin tarkastuslautakunnan huomautus puutteista lasten ja nuorten lievien mielenterveyshäiriöiden hoidossa Helsingissä. Palvelut ovat pirstoutuneet kouluterveydenhuoltoon, Helsingin nuorisoasemalle ja terveyskeskuksiin, joissa ei ole tarpeeksi asiantuntemusta. Helsingin kouluterveydenhuoltoa vaivaa krooninen lääkäripula ja perusterveydenhuolto takkuaa.

Eduskuntaryhmämme teki jo viime keväänä oman esityksen hoitotakuuajan huomattavasta lyhentämisestä ja peruspalveluiden vahvistamisesta, sisältäen esityksen nopeammasta mielenterveyspalveluihin pääsystä etenkin lapsille ja nuorille. Hoitotakuun tiukentaminen yhdessä terapiatakuun kanssa ovat välttämättömiä velvoittamaan Helsinkiä ja koko Suomeen yhdenvertaisten palveluiden vahvistamiseen. Viime eduskuntakaudella valmistelimme johdollani kokoomuksen sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteet kuluvalle eduskuntakaudelle. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden vahvistaminen on yksi keskeinen tavoitteemme.

Palveluiden sujuvuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi on mielenterveys- ja päihdepalveluita kehitettävä kokonaisuutena niin, että mielenterveys- ja päihdeongelmasta kärsivä saisi apua molempiin ongelmiinsa samanaikaisesti samalta luukulta. Myös sosiaalihuollon palvelut on yhteen nivottava mielenterveys- ja päihdepalveluihin ja niitä on tarjottava matalalla kynnyksellä oikea-aikaisesti perustasolla. Tutkimusten mukaan yhteissairastavuus on yleistä; lähes joka toinen päihdepotilas kärsii samanaikaisesti mielenterveysongelmasta. Päihdeongelma ei saa johtaa samanaikaisen mielenterveydenhäiriön hoitamatta jättämiseen eikä mielenterveydenhäiriö päihdeongelman hoidon laiminlyöntiin. Ihmistä on hoidettava kokonaisuutena.

Myös järjestöjen on oltava vahvasti mukana matalan kynnyksen vertaistuen ja muun tärkeän tuen takaajana kuntoutujille ja heidän läheisilleen. Sairastuneiden vanhempien lapset on nähtävä ja heitä on autettava. Ilman järjestöjä moni hyvinvointiyhteiskunnan osa olisi jäänyt keksimättä ja kehittymättä.

Sari Sarkomaa
helsinkiläisten kansanedustaja
terveydenhuollon maisteri

Helsingin kaupunki satsaa kaksi miljoonaa euroa kokeiluun, jossa tarjotaan tänä syksynä toisen asteen opintonsa aloittaville maksuttomat HSL:n matkakortit ja osa oppimateriaaleista. Tyrmistyttävää on se, että Helsinki jättää ison osan oman kaupungin nuorista kokeilun ulkopuolelle. Jos lähilukio ei ole kaupungin ylläpitämä, jää nuori ilman tukea. Sen sijaan kaupungin kouluissa opiskelevat ulkopaikkakuntalaiset saavat edun.

Helsingin kouluverkko koostuu muista kaupungeista poiketen paljon yhdistysten ylläpitämistä ja valtion kouluista. Peräti 40 prosenttia Helsingin lukiolaisista opiskelee muissa kuin kaupungin ylläpitämissä lukioissa. Myös ammatillista koulutusta tarjotaan Helsingissä useissa oppilaitoksissa. Puhutaan siis tuhansista nuorista.

Yksityisten ja valtion ylläpitämät oppilaitokset ovat kaupungin omien koulujen lailla voittoa tavoittelemattomia, verovaroin toimivia kouluja. Yhteishaussa koulut ovat samalla viivalla, mutta nyt kaupunki asettaa oppilaat keskenään eriarvoiseen asemaan, ilman mitään perusteluja.

Lukukauden alkaessa monessa helsinkiläisperheessä petytään. Epätasa-arvoisessa kohtelussa on kyse paljon julkisuudessa rummutetusta Helsingin valtuuston tavoitteesta tehdä toisesta asteesta maksuton. Mittava lupaus on kutistunut torsoksi kokeiluksi. Vaikea edes nähdä, mitä epätasa-arvoisella tuen antamisella kokeillaan. Nuorten tukeminen sattumanvaraisesti sen perusteella mihin kouluun on päässyt tai hakeutunut ei ole hyvää politiikkaa. Helsingin opetuslautakunnan on syytä tehdä korjauspäätökset niin, että helsinkiläiset nuoret ja perheet voivat luottaa kotikaupunkinsa yhdenvertaiseen kohteluun. 

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kolmen lapsen äiti

Kansalaisaloite terapiatakuusta osuu suoraan sote-palveluiden kipeämpää kohtaan. Mielenterveyden häiriöt ovat alihoidettu ja aliresurssoitu kansansairaus. Kokoomus kannattaa terapiatakuun tavoitteiden edistämistä. Haluamme terapiatakuun, joka varmistaa mielenterveyspalvelujen nopean ja yhdenvertaisen saatavuuden.

Eduskuntaryhmämme teki jo keväällä oman esityksen hoitotakuuajan huomattavasta lyhentämisestä ja peruspalveluiden vahvistamisesta, sisältäen esityksen nopeammasta mielenterveyspalveluihin pääsystä etenkin lapsille ja nuorille.
Ministeri Kiuru on julkisuudessa kertonut terapiatakuun olleen esillä hallitusneuvotteluissa, vaikkakaan mitään kirjausta ei asiasta tehty. Hallituksen on syytä päättää terapiatakuun toteuttamisesta syksyn budjettiriihessä. Samoin on tehtävä päätökset hoitatakuun uudistamisesta niin, että varmistetaan yhdenvertainen hoitoon pääsy myös muihin peruspalveluihin, kuten kokoomus on esittänyt.

On huolestuttavaa, että ministeri Krista Kiuru on kertonut, että mielenterveyspalvelujen hoitotakuuta suunniteltaneen vasta osana tulevaisuuden sote-mallia, jonka valmistelu on alussa. On täysin käsittämätöntä, että neliraajajarrutuksessa maakuntamallia vastustanut Krista Kiuru on nyt vastuuministerinä sitä innolla toteuttamassa. Näyttää siltä, että terapiatakuu ja muiden peruspalveluiden vahvistaminen on hautautumassa maakuntien alle. Viime vaalikaudesta pitäisi ottaa opiksi ja keskittyä ihmisten hoitoon pääsyn varmistamiseen, ennaltaehkäisyn ja terveyden edistämiseen.

On erinomaista, että terapiatakuu-kansalaisaloite on nyt kerännyt tarvittavat 50 000 allekirjoitusta ja etenee eduskunnan käsittelyyn. Eduskunnan on toimittava, jos hallitus on asiassa haluton toimimaan.
Terapiatakuu -kansalaisaloitteessa ehdotetaan lakimuutosta, jolla taataan kaikille nopea pääsy hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon. Hoidon tarve tulisi arvioida välittömästi apua haettaessa, ja hoito aloittaa kuukauden sisällä tästä. Mielenterveys kuuluu kaikille.

Olin  mukana Helsingin Yliopiston Tiedekulmassa pidetyssä terapiatakuu–kansalaisaloitekampanjan julkistamistilaisuudessa perustelemassa terapiatakuun tärkeyttä. Nostin esille neljä tärkeää perustelua:

1) Mielenterveyshäiriöistä ja niihin lukeutuvista päihdeongelmista puhuttaessa puhumme suurimmasta kansanterveysongelmastamme. Joka neljäs sairauslomapäivä johtuu mielenterveyden ongelmista. Puolet työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveysperusteisia, ja osuus on kasvamassa. Mielenterveyden ongelmat ovat Suomessa keskeisin syrjäytymiseen johtava tekijä.

2) Mielenterveysongelmat on suomen kansantaudeista kallein. Jyväskylän yliopiston viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa on laskettu, että mielenterveyden ongelmat välillisine kustannuksineen maksavat Suomessa kuusi miljardia euroa vuodessa. Tässä siis eurot. Inhimillisiä kustannuksia on mahdoton laskea mutta ne ovat valtavat.

3) Mielenterveysongelmien merkitys on kasvanut – mutta hoitoon panostus on suhteellisesti vähentynyt. Mielenterveyden ongelmien kasvavasta merkityksestä huolimatta yhä pienempi osuus kuntien terveydenhuollon menoista ohjautuu mielenterveyspalveluihin. Vuonna 2000 mielenterveyspalvelujen osuus menoista oli 5,5 %, mutta vuonna 2015 osuus oli enää 4,3 %.

4)  Mielenterveyspalvelut eivät ole yhdenvertaisesti saatavilla. Eroja on alueellisesti, väestöryhmittäin ja diagnoosiryhmittäin. Suurin ongelma on viiveet palveluihin pääsyssä. Jonotusajat perusterveydenhuoltoon ja sieltä edelleen erikoissairaanhoitoon ovat kestämättömiä ja eriarvoistavia. Tarvitsemme kipeästi toimia, jotta mielenterveyspalveluihin pääsee yhdenvertaisesti, oikea-aikaisesti ja matalalla kynnyksellä. Terveydenhuollon ammattilaisena tiedän, että kun asiat pitkittyy ne myös mutkistuu. Oikea-aikainen hoito on vaikuttavinta ja edullisinta inhimillisesti ihmiselle mutta myös veronmaksajille.

Mielenterveysasiat ja niiden hoidon kehittäminen ovat olleet kansanedustajan työssäni keskeisiä. Olen jäsen eduskunnan mielenterveyspoliittisessa  neuvottelukunnassa, jossa laadimme  tavoitteita  kuluvalle eduskuntakaudelle. Tavoitteeksi  numero yksi nostimme ”Taataan kaikille nopeampi pääsy mielenterveysapuun”.

Toimin kuntoutuksen uudistamiskomiteassa jäsenenä ja siellä esitin kuntoutustakuuta, johon terapiatakuu sisältyisi. Emme saaneet yksimielistä päätöstä mutta hyvää pohjustavaa keskustelua kävimme. Se on hyvä perusta terapiatakuulle.

Avain asemassa on toimiva perusterveydenhuolto matalan kynnyksen ja soveltuvan varhaisen avun tarjoajana. Mielenterveys ja päihdepalvelut tulee tuoda vahvasti perusterveydenhuoltoon. Järjestöt on oltava mukana vertaistuen ja muun tärkeän tuen takaajana kuntoutujille ja heidän läheisilleen. Myös sairastuneiden vanhempien lapset on nähtävä ja heitä on autettava.