Kategoria: Blogi

Kansainvälisenä kisapäivänä on oikea aika muistuttaa eläinsuojelusta vastaavaa ministeri Leppää kissojen tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä. Tunnistusmerkinnän säätäminen velvoittavaksi olisi merkittävä askel lemmikkien paremman terveyden ja hyvinvoinnin puolesta. Rekisteröinti ehkäisee pentutehtailua, lemmikkien laitonta maahantuontia, sekä helpottaa irrallaan tavattujen lemmikkien palauttamista omistajalleen. Uudistus on syytä tehdä osana eläinsuojelulain uudistamista, joka on määrä vihdoin viedä maaliin tällä eduskuntakaudell

Lemmikkieläimen heitteille jättö on laiton ja rangaistava teko, mutta kissojen kohdalla syyllisiä saadaan todella harvoin vastuuseen. Tämä johtuu siitä, että ilman tunnistusmerkintää kissaa on käytännössä mahdotonta yhdistää sen omistajaan.

Maa- ja metsätalousministeriön alkuvuodesta valmistuneen selvityksen mukaan rekisteri koirille tullaan perustamaan ja koirien rekisteröinti tulee pakolliseksi vuonna 2022. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä löytöeläimistä kissat ovat heikoimmassa asemassa. Tärkeä tavoitteeni on ollut, että tunnistusmerkintä ja rekisteröinti tulee pakolliseksi myös kissojen osalta.

Vuosittain noin 10 000 kissaa toimitetaan löytöeläiminä löytöeläintaloille. Näistä valitettavasti vain harva löytää takaisin omistajansa luo. Nämä eläimet sijoitetaan uuteen kotiin tai joudutaan lopettamaan.

SEY:n tuoreimman tutkimuksen mukaan löytöeläimistä koirista 91 % haettiin takaisin kotiin, kun taas kissoista 26 % palautui alkuperäiselle omistajalle. Löytökissoista lähes joka viides päätyi lopetettavaksi, kun koirista noin 0,7 % jouduttiin lopettamaan. Kissat ovat myös rekisteriinsä ansainneet.

Tänään on syytä kiittää Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen väkeä kissamaisen hyvästä työstä kaikkien kattien ja muiden eläinten parhaaksi.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

eduskunnan eläinsuojeluryhmän jäsen

Alkaneen  heinäkuun aikana verkkoihin takertuneita saimaannorppia on hukkunut jo ainakin neljä. Niistä kolme on ollut kuutteja. Tilanteen on syytä herättää maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä(kesk.) ja ympäristöministeri Krista Mikkonen(vihr.) toimiin erittäin uhanalaisen saimaannorpan suojelun tehostamiseksi.

Saimaannorpan suojelemiseksi säädetty keväinen verkkokalastuskielto päättyi maanantaina. Verkkokalastus on kielletty vuosittain saimaannorpan keskeisillä elinalueilla 15.4.–30.6.

Hallituksen on syytä perustaa suojelun vahvistamiseksi saimaannorppa- ja kalastustyöryhmä, joka on aiemminkin valmistellut uutta kalastusasetusta. 

Muistutan ministereitä asetukseen liitetystä lausumasta, joka sovittiin kokoomuksen esityksestä norppakannan ja erityisesti kuuttien henkivakuutukseksi vuonna 2016. Lausumassa sovittiin, että säädetyt kalastusrajoitukset ovat erityistarkkailussa. Hallituksen on tarkennettava asetusta uudelleen, mikäli esimerkiksi pyydyskuolemien määrä kasvaa. On myös muistettava, että todellinen vuosittainen kuolleisuus on arviolta lähes kolme kertaa suurempi kuin havaitut norppien  kuolemantapaukset.

Ministereiden on vahvistettava norppien henkivakuutusta ja tiukennettava kalastusrajoitusta pidentämällä verkkokalastuskielto heinäkuun loppuun. On huolestuttavaa, että ympäristöministeri Mikkonen on ainoastaan luvannut keskustella asiasta ministeri Lepän kanssa. Mikkonen on aiemmin esittänyt toimia kalastusrajoitusten laajentamiseksi. Ympäristöministerinä ei ole vain mahdollisuus vaan velvollisuus toimia. Kuuttien kalanpyydyskuolleisuus on siirtynyt heinäkuulle ja kuolleisuus kalanpyydyksiin suhteessa kannan kokoon ei ole oleellisesti vähentynyt. Verkkokalastuskiellon laajentamiselle heinäkuun loppuun asti on kaikki perusteet. Kuuteille on annettava lisäaikaa kasvaa ja vahvistua.

Sari Sarkomaa

Pääministeri Rinteen hallitus kaavailee SDP:n vaalilupauksen ”vappusatasen” lunastamiseksi työeläkkeiden leikkaamista. Sairaanhoitajien ja opettajien työllään ansaitseminen eläkkeiden leikkaamisselvitykset on tyrmättävä alkuunsa. Ahkerien suomalaisten on voitava luottaa, että heidän työllään ansaitsemiaan eläkkeitä ei käytetä vaalilupauksien rahoittamiseen.

Rinteen hallitusohjelman mukaan käynnistetään kolmikantainen selvitys siitä, miten työeläkejärjestelmän sisällä voitaisiin parantaa pienimmillä työeläkkeillä olevien asemaa. Tämän selvityksen osana on tarkoitus tutkia keinoja, joiden avulla voitaisiin nostaa alle 1 400 euron työeläkkeitä nettomääräisesti 100 eurolla työeläkemaksuja nostamatta. Ehdotus on käsittämätön. Eläkejärjestelmässä ei ole olemassa ylimääräisiä euroja, joilla korotus voitaisiin tehdä. Esitys tarkoittaisi työeläkkeiden leikkaamista. 

Hallitusohjelman kirjaus tarkoittaisi sitä, että pienempiä työeläkkeitä nostettaisiin suurempien eläkkeiden kustannuksella. 

Rinteen hallituksen kaavailu murentaisi työeläkejärjestelmän kestävyyttä, oikeudenmukaisuutta ja luotettavuutta. Työeläkejärjestelmä on rakennettu ansiosidonnaisuuden periaatteelle niin, että eläke määräytyy kaikille yhdenvertaisin säännöin työllä ansaittujen tulojen mukaan. Järjestelmän tulee olla reilu kaikille. Rinteen hallituksen kaavailut rikkoisi nämä periaatteet ja siten koko työeläkejärjestelmän uskottavuuden.

Järjestelmää ei ole rakennettu, eikä voida rakentaa tuloerojen tasaamiseen. Tämä myös murtaisi koko järjestelmän perusperiaatteet. 

Ehdotus on vaarallinen myös siksi, että ilman sitäkin eläkejärjestelmä kohtaa haasteita väestön ikärakenteen, alhaisen syntyvyyden ja riittämättömän työllisyysasteen vuoksi. Jos vaalilupauksen rahoittamiseksi ei leikattaisi maksussa olevia eläkkeitä niin silloin leikattaisiin lastemme ja lapsenlapsiemme eläkkeitä. Molemmat vaihtoehdot ovat mahdottomia. Vaalilupauslaskun maksattaminen lapsillamme on kestämätön ajatus.

Eläkeläisköyhyys on vakavasti otettava tosiasia. Sitä ei kuitenkaan voida korjata työeläkejärjestelmän rahoituksellista kestävyyttä tai periaatteita murentamalla, vaan muilla keinoilla. Työllisyysasteen nostaminen on kaiken perusta. Tärkeitä toimia ovat mm hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden turvaaminen, verotuksen ja asiakasmaksujen kohtuullisuus sekä oikein mitoitettu asumistuki ja lääkekorvaukset.

Työeläkejärjestelmä ei saa olla lyhytnäköisten, hätiköityjen ja perusteettomien lupausten armoilla. Hallituksen on peräännyttävä yrityksestä leikata työeläkkeitä.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kolmen lapsen äiti

Viime eduskuntakaudella oppositio väitti kansanedustaja Krista Kiurun (SDP) äänekkäällä johdolla, että hoitajamitoitus on laitettavissa kuntoon heti ja yhdellä virkkeellä. Välittömästi ministerivalinnan jälkeen linja muuttui ja perhe- ja peruspalveluministeri Kiuru muistutti, että hoitajamitoituksen määrittely on tehtävä huolellisesti, samalla kun uudistetaan vanhuspalvelulakia. Mitoituksessa on pääministeri Rinteen hallitusohjelman mukaan kyse ensisijaisesti hoitoisuudesta. Myös kotihoito on otettava huomioon ja on myös katsottava mistä hoitajat tulevat. Tämä oli Kokoomuksen linja ennen vaaleja ja on myös vaalien jälkeen. Samaa mieltä ovat olleet useat asiantuntijat. Näin yllätys yllätys lukee myös Rinteen hallitusohjelmassa. Onkin hyvä, että SDP ja vasemmistovihreä hallitus pyörsivät oppositiopolitiikan esityksensä, joka jätti kylmästi syrjään vakavan tosiasian, että myös kotihoidossa on huutava pula hoitajista. 

Huolestuttavaa on se, että ministeri Kiuru linjasi heti ministeriksi valintansa jälkeen myös seuraavaa: ”Tältä osin en osaa tässä vaiheessa ennustaa, kuinka nopeasti vanhuspalvelulaki on mahdollista uudistaa, koska muitakin tarpeita kuin tämä itse vähimmäismitoitus on”. 

Kaiken päälle Kiuru on jo ehtinyt puhua pitkän tähtäimen tiekartasta hoitajamitoituksen säätämiseksi, mitä ihmettä se sitten tarkoittaakaan. Ei ainakaan sitä, että vakavaan vanhustenhuollon tilanteeseen tartuttaisiin välittömästi, kuten vaalipuheista luvattiin. Kiuru kuulostaa jo siltä, että tuoretta hallitusohjelmaakin jo vesitetään. Ei liene liioittelua sanoa, että ministeri Kiurun poukkoilevat puheet ovat vaarassa rapauttaa vastuuministerin ja koko hallituksen uskottavuutta jo alkumetreillä. 

Vakava huolenaihe on myös se, että omaishoitajista ei ole lähes 200 sivuisessa hallitusohjelmassa kuin virke ”kehitetään omaishoitoa”. Omaishoitajat tekevät arvokasta, mutta usein hyvin vaativaa työtä. Heidän työnsä tukemiseksi on paljon työtä tehtävänä. Omaishoitajien ja heidän hoitamiensa ihmisten asema olisi ansainnut sijansa hallitusohjelmassa. 

Kokoomus jatkaa työtään oppositiossa sen eteen, että vanhuspalvelulakia tiukennetaan niin, että inhimillinen ja hyvä hoito voidaan turvata kaikille ikäihmisille oikea-aikaisesti. Ja vahdimme, että hallitus noudattaa hallitusohjelmaa, ja toteuttaa siinä lupaamansa asiat. 

Vastuuta on kannettava kaikista ikäihmisistä riippumatta siitä, millaisten palveluiden piirissä he ovat. Myös hoiva-alan houkuttelevuuden ja työhyvinvoinnin lisäämiseen tarvitaan ripeitä toimia. Koulutusmääriä on niin ikään arvioitava uudelleen.

Jokaisen ikäihmisen on voitava luottaa siihen, että hän saa laadukasta hoivaa ja inhimillisen kohtelun. 

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kolmen lapsen äiti

On tasa-arvon irvikuva, että työmarkkinoilla sukupuoli on miehelle bonus ja naisille riski. Se, että äidit pitävät edelleen valtaosan perhevapaista vaikut­taa kiel­tei­sesti nais­ten ura- ja palk­ka­ke­hitykseen. Samoin se, että äideistä aiheutuu työantajille enemmän kustannuksia kuin isistä. Monet työnan­ta­jat näke­vät nuoren naisen palk­kaa­mi­sen edel­leen riskinä. Työantajille vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva ”äitiriski” näkyy myös naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa ja työllistämismahdollisuuksissa. Tähän ei Suomella olisi varaa.

Täysin välttämättömän perhe­va­paa­uu­dis­tuk­sen keskeinen tavoite on oltava työ- ja perhe-elämän tasa-arvon edistäminen ja perhevapaiden jakau­tu­minen tasai­sem­min vanhempien kesken. Vanhemmuudessa tarvitaan isät ja äidit, työelämässä naiset ja miehet.

Hyvä perhe­va­paa­uu­dis­tus huomioi lapsilähtöisesti perhei­den moni­nai­set ti­lan­teet, kohte­lee erilaisia perheitä tasa­puo­li­sesti sekä vahvistaa työl­li­syyttä. Uudistuksessa on otettava huomioon muuttuva työelämä, erilaiset työmarkkina-asemat ja työnteon muodot.

Perhevapaauudistuksessa on oltava kyse myös lasten vahvemmasta osallisuudesta varhaiskasvatukseen. Suomi ja suomalaiset tarvitsevat kipeästi perhevapaiden kokonaisuudistuksen ja sen ovatkin luvanneet ennen vaaleja kaikki puolueet.

Pääministeri (Antti) Rinteen hallitusohjelmassa perhevapaauudistus on luvattu tehdä siten, että isille korvamerkittyjä ansiosidonnaisia vapaita pidennettäisiin vastaamaan äideille varattujen ansiosidonnaisten vapaiden määrää. Molemmille vanhemmille aiotaan maksaa korotettua ansio-osaa nykyistä äitien osuutta vastaavasti. Mitään muita lisäkannustetta ei vielä ole tiedossa isien kannustamiseksi perhevapaiden käyttöön eikä ohjelmassa ole mainittu uusia keinoja vanhemmuuden kustannusten tasaamiseen. Kotihoidon tukea on tarkoitus jatkaa nykymuotoisena.

Uudistuksen reunaehdot herättävät huolia ja kysymystulvan. Miten ne edistävät kunnianhimoisesti tasa-arvoa ja työllisyyttä? Onko hallitusneuvotteluissa varmasti muistettu, että pienten lasten äitien työllisyysaste on Suomessa muihin Pohjoismaihin verrattuna alhaisella tasolla ja perhevapaat jakautuvat hyvin epätasa-arvoisesti?

Hallitusohjelma on pullollaan lupauksia ja on täysin epäselvää, mihin asioihin toiveiden tynnyristä oikeasti aiotaan tarttua. Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat yhdessä lapsi- ja perhejärjestöjen kanssa laskeneet, että jo yksi isäkuukausi maksaa noin 50 miljoonaa euroa. Rinteen hallitusohjelmassa perhevapaauudistuksen toteuttamiseen on varattu valtion rahoitusosuutta 25 miljoonaa euroa. Jonkun rahapussilla on käytävä, jos uudistus oikeasti aiotaan tehdä? Tuoreen sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen on tärkeää selkeyttää, mistä rahat aliresursoituun uudistukseen otetaan.

Näyttää ilmeiseltä, että edellisen hallituksen neuvotteluissa ollut malli on Rinteen hallitusohjelmassa linjattua huomattavasti kunnianhimoisempi. Viime eduskuntakaudella oli syvä pettymys, että keskustan perheministeri Annika Saarikko pysäytti yksipuolisesti tekeillä olevan uudistuksen. Suomalaisten perheiden kannalta on tärkeää, ettei näin tällä eduskuntakaudella tapahdu. Kokoomuksen eduskuntaryhmässä me teemme tinkimättömästi työtä sen eteen, että lapsille ja perheille paras mahdollinen perhevapaauudistus saadaan vihdoinkin tehtyä.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kolmen lapsen äiti

Hallituksen muodostaja Antti Rinteen valinta tarkastella hallitusohjelman painopisteitä Ilmiöpohjaisesti on hyvä idea. Aikamme suuret kysymykset ratkaistaan ministeriöiden hallinnonalojen rajapinnoilla. On ihmetyksen aihe, että kaupungistumiselle ei ole varattu omaa neuvottelupöytää. SDP oli kiitettävän ponteva kaupunkipolitiikan puolestapuhuja oppositiossa. Nyt on lupausten lunastamisen paikka.

Vetoan  hallitusneuvottelijoihin, jotta kaupungistuminen saisi kaikkiin suomalaisin vahvasti vaikuttavana globaalina megailmiönä sijaa Säätytalossa. Nyt kaupunkipolitiikka on vaarassa jäädä sivuraiteille, vaikka sen pitäisi olla yksi painopiste.

Pääministeri Sipilän hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka tuotti hyviä tuloksia, mutta edellinen hallitus ei hyödyntänyt riittävästi kaupunkipolitiikkaa. Tulevan hallituksen on välttämätöntä sopia toimista kaupunkipolitiikan täysimääräiseksi hyödyntämiseksi.

Työllisyysasteen nostaminen pohjoismaiselle tasolle ei onnistu ilman vahvaa metropoli- ja kaupunkipolitiikkaa. Kaupungistuminen on valjastettava kasvun ja hyvinvoinnin lähteeksi. Asukastiheyden kasvu lisää tutkitusti tuottavuutta ja innovaatiot sekä luovuus keskittyvät suuriin yliopistokaupunkeihin. Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovat koko maan talouden veturi. Siksi metropolialueen menestyksen vauhdittaminen on jokaisen suomalaisen etu.

Talouden kasvu on vaarassa sakata osaavan työvoiman puutteeseen.  Siksi osaamiseen ja sen uudistamiseen pitää erityisesti panostaa siellä, missä on työvoiman tarvetta.

Valtiovallan ja kaupunkien on yhdessä vahvistettava toimia, joilla jarrutetaan kaupunkien kustannusten kasvua. Työntekoa rankaisevan verotuksen purkamista on jatkettava. Tämä on olennaista korkeiden elinkustannusten kanssa kamppailevien työntekijöiden ja eläkeläisen ostovoiman turvaamiseksi. 

Asumisen lähes sietämätön kalleus on myös mittava talouskasvun pullonkaula. Hallitusneuvotteluissa näyttää olevan mittavasti lobbareita, kuulla on syytä myös kaupunkeja. Hallitusneuvotteluissa olisi oleellista sopia esimerkiksi MAL-sopimusten pidentämisestä. Sopimuksilla on tuettava entistä paremmin kasvun vastaanottamista ja sen vaatimia investointeja.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

Vihervasenta pukkaa. Kokoomus oli valmis vastuuseen mutta vastuullisilla nuoteilla. Huoli tulevasta on suuri. Tolkkua velkaantumiseen ja verotukseen voi vain toivoa. Uusien työpaikkojen synnyn tukeminen ja yrittäjyyden vahvistaminen on kestävin tapa turvata rahoitus jokaiselle suomalaiselle tärkeille palveluille. Siksi kokoomus ei linjastaan tinkinyt. 

Täysin epäselväksi on jäänyt SDP:n talouslinja ja se millä keinoin työllisyysastetta nostetaan. Tulevien sukupolvien mahdollisuuksia ei saa ahneuksissa vaarantaa, vaikka halu siihen näyttää SDP:llä ja koko vihervasemmistolla olevan aivan valtava.

Sydän on rauhallisin mielin siitä, että eduskuntaryhmänä suoraselkäisinä pidimme tavoitteitamme kiinni suomalaisten parhaaksi. Emme päässeet tunnusteluja pidemmälle. On tärkeä alleviivata, että Kokoomuksella oli esittää vastuullisia tapoja investoida osaamiseen, sivistykseen ja yhdenvertaisuuteen perustuvan hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseen.

Niukin naukin suurimmaksi puolueeksi vaaleissa sinnitellyt SDP halusi ehdottomasti tukijalakseen historiallisen rökäletappion kärsineen keskustan. Myös SDP:n tulos lässähti lähtötasosta vaalipäivään mennessä rikkoutuneen ilmapallon lailla. Tilannetta voisi melkein kuvailla niin, että siipirikko hamusi tuekseen toisen siipirikon.

Suomalaisten kannalta on tärkeää, että maahan saadaan ripeästi toimintakykyinen hallitus, jolla on vastuullisesti maatamme eteenpäin vievä ohjelma. Nyt on annettava neuvottelurauha Säätytalon toimijoille. Toivon kuitenkin, että neuvottelut ovat avoimet ja hallituksen muodostaja Antti Rinne avoimesti tiedottaa neuvottelujen etenemisestä. Ensimmäiseksi on hyvä kuulla vihervasemmiston yhteinen kuva taloudesta.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

Olin Kokoomuksen joukkueessa, kun neuvottelimme Sipilän hallitusohjelmasta. Tärkeä tavoitteemme oli järjestötyön ja vapaaehtoistoiminnan edistäminen ja järjestötyötä jarruttavien normein purku. Hallitusohjelmaan kirjasimme myös tavoitteen vertaistuen ja ihmisten osallisuuden vahvistamisesta. Olen iloinen siitä, että kuluneella eduskuntakaudella asioissa on edetty, mutta työtä on vielä paljon tehtävänä. Olemme tehneet muutoksia, jotka edistävät vapaaehtoistoimintaa ja lisäävät yhteisöllisyyttä. Toimintaa edistäviä muutoksia teimme mm rahankeräyslainsäädäntöön, arpajaislakiin ja vapaaehtoisten kulukorvauksiin.

Vapaaehtoistoimintaa ei saa liiaksi kuormittaa hankalalla byrokratialla. Vapaaehtoistyön tulee säilyä mielekkäänä tekijälleen. Pidän tärkeänä myös sitä, että järjestöt saavat kerätä varoja toiminnalleen ilman uuvuttavaa hallintoa.

Eduskuntakauden yksi hyvä teko on verohallinnon laatima ohjeistus yleishyödylliselle yhdistyksille, joka laadittiin järjestökentän toiveesta. Ohjeen tarkoituksena on auttaa järjestöjä hoitamaan ennakonpidätykseen liittyvät asiat oikein. Ohjeen mukaan vapaaehtoistyöntekijöitä voi nyt esimerkiksi muistaa tai kiittää lahjalla, joka on verovapaa 100 euroon saakka. Myös vapaaehtoisille tarjottava ruokailu yhdistyksen järjestämässä tapahtumassa on verovapaa.

Suomessa lähes 40 % väestöstä tekee vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyön merkitys hyvinvoinnin lähteenä tunnustetaan yleisesti ja siksi sitä on vahvasti vaalittava. Tutkimusten mukaan yhä useammat suomalaiset haluaisivat tehdä vapaaehtoistyötä, jos siihen ryhtyminen olisi helppoa. Yhteiskunnassamme pitää olla asianmukaiset palvelut ja tukiverkot niitä tarvitseville, mutta välittämistä emme voi ulkoistaa. Vapaaehtoistoimintaan osallistuminen on välittämistä, jota pidän korvaamattoman tärkeänä työnä yhteisen hyvinvointimme eteen.

Kolmannella sektorilla on vahva rooli esimerkiksi nuorten ja vanhusten asioissa. Järjestöistä voi löytyä myös uusia innovaatioita ja sellaista erikoisosaamista, joita ei muualla olekaan.

Järjestöt ovat herkkiä havaitsemaan ruohonjuuritasolla ihmisten tarpeet ja ketteriä luomaan uusia tapoja auttaa ihmisiä. Ilman järjestöjä moni hyvinvointiyhteiskunnan osa olisi jäänyt keksimättä ja kehittymättä. Kuntoutuksen vertaistuki, nuorten turvatalo ja lukuisat muut toimivat mallit parantavat suomalaisten hyvinvointia. Järjestöjä tarvitaan terveyden ja liikunnan edistämiseen, yksinäisyyden kitkemiseen ja perheiden tukemiseen. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestämä tilapäinen hoitoapu on ollut monelle perheelle pelastus arjessa selviytymiseen ja siksi hoitoavun tarjoamista pitäisi vahvasti edistää. Vapaaehtoistyötä on vahvistettava. Tulevalla eduskuntakaudella on löydettävä kestävät ratkaisut järjestöjen vapaaehtoistoiminnan tukemiseksi ja vauhdittamiseksi. Keskustelen mielelläni ideoista ja ehdotuksista.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja (kok)

Eduskunnan vapaaehtoistoiminnan tukiryhmän jäsen

Oikeusasiamiehen toimisto on juuri antanut vastauksen (EOAK/268/2018) yksityishenkilön kanteluun Helsingin ohjeistuksesta diabeteksen hoitotarvikkeiden myöntämisen perusteista. Oikeusasiamiehen laillisuusarvioinnin mukaan Helsingin ohjeet ovat ristiriidassa lain kanssa ja niitä on muutettava. 

Helsingin kaupungin ohjeistuksen mukaan osa tyypin 2 diabetesta sairastavista henkilöistä saavat verensokeriliuskoja vain erityisperusteilla. Ohje on tuoreen päätöksen mukaan ristiriidassa potilaslain 3 §:n ja terveydenhuoltolain 24 ja 25 §:n kanssa. Oikeusasiamiehen päätöksen mukaan diabetespotilaiden hoitotarvikkeita ei voida rajoittaa alle kunkin potilaan yksilöllisesti määritellyn tarpeen. Helsingin kaupungin ohje on muotoiltu liian kategoriseksi, eikä se jätä tilaa diabetespotilaan yksilöllisen tarpeen huomioon ottamiselle. 

Isolle joukolle helsinkiläisiä päätös on helpotus. Ohjeen ongelmallisuus on ollut selvää ja oli tärkeää, että asiaan on nyt saatu oikeusasiamiehen kanslialta selkeä näkemys, jonka mukaan ohjetta on perusteltua muuttaa.

Päätös on saatettu Oikeusasiamiehen toimiston taholta Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan tietoon ja esitetty, että Helsinki ryhtyisi toimenpiteisiin lainsäädännön kansa ristiriidassa olevan ohjeen muuttamiseksi. Helsingin on ilmoitettava viimeistään toukokuun lopussa korjaustoimenpiteistään.

Kannustan Helsingin sosiaali- ja terveystoimialaa arvioimaan samalla kokonaisuudessaan diabeteksen hoidon käytännöt ja erityisesti uuden teknologian hyödyntämisen mahdollisuudet diabeteksen hoidossa. Maaliskuussa 2018 valmistunut uusi diabeteksen Käypä- hoito suositus kannustaa aktiivisesti hyödyntämään modernin hoidon (pumppuhoito ja sensoroinnit) tarjoamia mahdollisuuksia. Käypä hoito -suosituksen jalkauttaminen käytännön työhön erityisesti insuliinipuutosdiabeteksen osalta vaatii Diabetesliiton vuonna 2018 teettämän selvityksen perusteella vielä paljon työtä, sillä käytännöt hoitotarvikkeiden myöntämisessä vaihtelevat paljon ja alueelliset erot ovat huomattavia.

Pidän tärkeänä, että maamme pääkaupunki Helsinki toimisi suunnannäyttäjänä terveysteknologian hyödyntäjänä. Diabeteksen hoidossa teknologia on jo olemassa. Se pitäisi vain ottaa käyttöön. 

Sari Sarkomaa

Helsinkiläisten kansanedustaja (kok)

Eduskunnan diabetesverkoston puheenjohtaja

On vakava tosiasia, että Suomessa diabeteksen hoitovälineiden saatavuus on räikeän epätasa-arvoista. Helsingissä diabetesta sairastavien on vaikea saada kudossokerin sensorointia ja insuliinipumppuja. Tyypin 2 diabetesta sairastavien kohdalla verensokeriliuskojen jakelua on rajoitettu voimakkaasti. Hoitotarvikkeita tulisi tarjota lääketieteellisin perustein yhdenvertaisesti Käypä hoito -suositusta noudattaen.

Toimin eduskunnan diabetesryhmän puheenjohtajana. Eri eduskuntapuolueissa edustajista muodostunut ryhmämme tekee työtä diabeteksen yhdenvertaisen hoidon toteutumiseksi ja diabeteksen hoidon uusien hoitovälineiden saatavuuden turvaamiseksi. Jatkuvaan glukoosiseurantaan kehitettyjen glukoosisensoreiden saatavuuden parantaminen on tavoitteemme.

Pidän hälyttävänä, että Suomessa diabeteksen hoitotulokset eivät vastaa nykyaikaisen hoidon ja tekniikan antamia mahdollisuuksia. Nykyteknologian laajemmalla hyödyntämisellä on saavutettavissa parempaa elämänlaatua ja apua omahoitoon. Sen kustannukset maksavat itsensä monin keltaisesti takaisin lisäsairauksien vähentyessä ja ihmisten hyvinvoinnin kasvaessa.

Terveydenhuollossamme on aivan erityinen tarve kehittää laajojen kansansairauksien, kuten diabeteksen hoidon laatua. Helsingin on syytä ottaa diabeteksen hoidon laadun nostaminen erityistoimenpiteeksi. Diabeteksen hoito on järjestettävä niin, että hoitotulokset paranevat. Tyypin 1 diabeteksen ja vaativan tyypin 2 diabeteksen hoito tulisi keskittää osaamiskeskuksiin ja -verkostoihin ammattilaisten riittävän osaamisen ylläpitämiseksi.

Suomessa vain 20 prosenttia tyypin 1 diabetesta sairastavista ja 70 prosenttia tyypin 2 diabetesta sairastavista pääsee hoitotavoitteeseen. Huono hoitotasapaino altistaa vähitellen syntyville lisäsairauksille. Tämä aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja toimintakyvyn menetystä, ja niiden hoitaminen tulee paljon kalliimmaksi kuin itse diabeteksen. Diabetesliiton ja Tampereen yliopiston kustannustutkimuksen mukaan lisäsairauksien ehkäisyllä voitaisiin saavuttaa yli 550 miljoonan euron vuotuiset säästöt.

Monelle on varmasti hämmästyttävä tieto, että kaikki julkiset terveydenhuollon palveluntuottajat eivät seuraa hoidon laatua järjestelmällisesti. Olen iloinen siitä, että THL on aloittanut aloitteestani eduskunnan myöntämällä määrärahalla terveydenhuollon kansallisten laaturekistereiden pilotoinnit, jossa pilotoidaan myös diabetesrekisteriä.

Diabetesrekisteri tuo valtakunnallisesti vertailukelpoista ja läpinäkyvää tietoa hoidon laadusta, mikä vauhdittaa yhdenvertaisten ja vaikuttavien palveluiden kehittämistä. Kansainväliset kokemukset terveydenhuollon julkisten laaturekistereiden vaikutuksesta palveluiden laadun kehittymiseen ovat vakuuttavia. Kun nostetaan julkiseksi se, miten diabetesta hoidetaan, on se joka maassa laittanut vauhtia epäkohtien korjaamiseen ja parhaiden käytäntöjen käyttöönottoon. 

Elintavat vaikuttavat useisiin sairauksiin, mutta diabeteksessa perintötekijät määräävät aika paljon. Meillä suomalaisilla se on geeneissä. Liikunta on oiva lääke pitää verensokeri tasapainossa. Diabeetikoiden säännöllinen liikunta edesauttaa sairauden hoitoa ja hyvää elämää monin tavoin. Se on olennainen osa itsehoitoa, jolla hoitotasapaino saavutetaan. Helsingissä on viisasta tehdä toimia, että mukava liikuntamahdollisuus on jokaisen ulottuvilla. 

Vastaanotan mielelläni palautetta ja ajatuksia helsinkiläisten diabeteksen hoidon kehittämistarpeista. Olen tavattavissa Kolmen sepän patsaalla maanantaina 8.4 kello 16-17 ja perjantaina 12.4 kello 16.30-17.30. Tervetuloa tapaamaan.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

kolmen lapsen äiti

Eduskunnan diabetesverkoston puheenjohtaja