Kategoria: Blogi

Monelle suomalaiselle on varmasti hämmästyttävä tieto, että kaikki julkiset terveydenhuollon palvelun tuottajat eivät seuraa hoidon laatua järjestelmällisesti lainkaan. Kansallisen hoidon laadun seurannan ja vertailun puute on vakava epäkohta nykyisessä suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä, joka tulee pikimmiten korjata. Useat muut maat kuten Ruotsi ja Iso-Britannia ovat kehittäneet julkisia kansallisia terveydenhuollon laaturekistereitä hyvin tuloksin.

Neuvotellessamme tämän vuoden valtionbudjetista valtiovarainvaliokunnassa, esityksestäni sovimme määrärahalisäyksestä kansallisten laaturekistereiden pilotoimiseksi. Budjettimietintöön kirjasimme lisärahojen yhteyteen, että laaturekistereiden pilotoinnin kohteiden valinnassa on erityisesti otettava huomioon laajat kansansairaudet, kuten diabetes. Olen tyytyväinen, että THL on helmikuussa käynnistänyt lisämäärärahan turvin kansalliset laaturekisterit –pilottihankkeen, joka sisältää kuusi pilottia. Saamme vihdoin ehdotuksen siitä, miten kansalliset laaturekisterit voitaisiin Suomessa organisoida ja miten niiden ylläpito taata pitkällä aikajänteellä.

Tällä viikolla THL järjesti yhteistyössä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kanssa ensimmäisen terveydenhuollon kansallisia laaturekistereitä käsittelevän konferenssin, jossa minulla oli ilo olla mukana kertomassa terveiset Arkadianmäeltä.

Pilottien on tarkoitus jatkua vuoteen 2020. Mielestäni tavoitteena on oltava valtakunnallisille laaturekistereille pysyvä rahoitus- ja organisaatioratkaisu. Seuraavan hallituksen on tämä hallitusohjelmassaan sovittava, jotta valtiovallan tuki terveydenhuollon kansallisten laaturekistereiden kehittämiseksi on kestävä ja riittävä.

Terveydenhuollon kansallisten laaturekisterien päätarkoitus on lisätä potilaalle hoidosta syntyvää terveyshyötyä eli parantaa potilaiden saaman hoidon laatua, hoidon vaikuttavuutta ja potilasturvallisuutta. On myös päivän selvää, että terveydenhuollon ammattihenkilöt ja johtajat tarvitsevat ajantasaista ja luotettavaa laatutietoa voidakseen kehittää hoidon sisältöä, parantaa hoitoprosesseja sekä kehittää toimintaa. Tiedoilla johtaminen on ainoa keino päästä vaikuttavampaan soteen.

Ymmärrettävä vertailutieto palveluiden laadusta on välttämätön edellytys mm. kansalaisten laajenevan valinnanvapauden toteutumiselle terveydenhuollossa. Tietoa tarvitsevan niin potilaat kuin päättäjätkin päätöksen teon tueksi.

Aivan olennaista on saada valtakunnallista läpinäkyvää vertailutietoa eri kokoisten ja eri kantokykyisten maakuntien vertailuun, seurantaan, arviointiin ja johtamiseen. Varsinkin kun tiedämme, että maakuntien 18 kappaleen lukumäärä ei ole terveyspalveluiden järjestämisen kannalta optimaalinen. Palvelutuottajien ja maakuntien väliset erot kannustavat toivottavasti suunnitelmalliseen vertaiskehittämiseen, mikä toivottavasti näkyy pitkällä tähtäimellä hoitotuloksissa.

On tärkeää, että laaturekistereiden kehittämistyössä ovat mukana keskeiset ammatti- ja asiantuntijajärjestöt sekä potilasjärjestöt. Vain yhteistyöllä ja valtiovallan vahvalla tuella on mahdollista saavuttaa Suomeen maailman paras ja luotettavin kansallinen terveydenhuollon laaturekisteri.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

terveydenhuollon maisteri

 

Liikkumattomuus ja istuva elämäntapamme ovat iso riski terveydelle. Useat selvitykset osoittavat, että kaiken ikäiset suomalaiset liikkuvat liian vähän. On koko Suomen etu luoda uusia tapoja kannustaa suomalaisia liikkeelle. Kotitalousvähennyksen laajentaminen kotikuntoutukseen olisi tässä viisas ja vaikuttava toimi. Saahan sen kodinkin remontistakin. Ei ole mitään järkevää perustelua, miksi esimerkiksi siivous ja omasta kodista huolehtiminen ovat kotitalousvähennyksen piirissä, mutta ei omasta kunnosta huolehtiminen.

Erityisesti Ikääntyvälle väestöllemme on luotava lisäkannusteita ja -mahdollisuuksia fyysisen kunnon ylläpitämiseen ja liikunnan lisäämiseen. Ehdotus tarkoittaisi sitä, että myös fysioterapeutin tai toimintaterapeutin kotikäynti olisi kotitalousvähennyksen piirissä.

Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista kaksi kolmasosaa johtuu liikunnan puutteesta ja vain kolmannes ikääntymisestä. Mitä iäkkäämpiä olemme, sitä todennäköisemmin tarvitsemme tukea ja ohjausta liikuntaan ja toimintakyvyn ylläpitämiseen. Tuen avulla voidaan löytää ratkaisut sopivaan liikkumiseen sairaudesta ja kivuista huolimatta. Olennaista on se, että avun ja tuen saa nopeasti, ettei kipu kroonistu ja liikkumattomuus aiheuta peruuttamattomia vahinkoja.

Kotitalousvähennys kannustaa ennalta ehkäisevään kuntoutukseen, joka on aina tuloksellisintakin. Liikunta ja kuntoutus ovat parasta ja edullisinta terveyttä edistävää lääkettä.

Kaikessa päätöksenteossa on arvioitava vaikutukset, jotka edistävät liikuntaa. Tässä korostuu myös kuntapäättäjien rooli: kaiken ikäisille ja kuntoisille tulee lisätä. Liikuntapaikkoja ja -mahdollisuuksia. Viisasta on, että Helsinki huolehtii sopivista penkeistä ulkoilureittien varrella. Jokaisella on joskus tarve istua alas ja levähtää.

Lämpimästi tervetuloa mukaan järjestämääni after walk – tapahtumaan. Keskiviikkona 12.12 klo 17.30 lähdemme yhdessä kävelylle Töölönlahden kauniisiin maisemiin. Kokoonnumme pikkuparlamentin edustalla, Arkadiankatu 3. Mukana menossa Töölön Pilatesstudion Pia Kurkela, joka opettaa oikeanlaista kävelytekniikkaa sauvoilla ja ilman.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

 

Ensihoidon tehtävissä autetaan avun tarpeessa olevia hädänalaisia ihmisiä ja pelastetaan henkiä. On kohtuutonta, että heidän joutuessaan uhkailun ja väkivallan kohteeksi seurauksena on ainoastaan sakkoja. Ensihoitotyötä tekevän pahoinpitelystä rangaistaan tällä hetkellä pahoinpitelyrikoksena. Vastaavasti julkista valtaa käyttävän virkamiehen, kuten poliisin, väkivaltaisesta vastustamisesta seuraa neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta.

Useissa maissa, kuten Iso-Britanniassa ja Pohjois-Irlannissa on toteutettu lakimuutos, joka kaksinkertaistaa pelastajia pahoinpitelevien tuomiot.

Myös Suomessa tulee ryhtyä toimenpiteisiin. Kannatan rikoslain muutosta, jossa ensihoitotyötä tekevien pahoinpitelystä seuraisi rangaistus samalla asteikolla kuin virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen syyllistynyttä nyt rangaistaan. Olen jättänyt aiheesta kirjallisen kysymyksen. 

Uhkatilanteissa tärkeintä on välttää tilanteen eteneminen fyysiseksi pahoinpitelyksi. Kuitenkin myös rikoslain rangaistusasteikolla on merkitystä ensihoidon ammatin yleisen arvostuksen ja kunnioituksen kannalta. Riittävät rangaistukset antaisivat viestin siitä, että väkivaltaa tai uhkailua ensihoitajia kohtaan ei hyväksytä missään muodossa.

Rikoslain kiristystä ovat esittäneet Suomen Ensihoitoalan liitto, Suomen Palomiesliitto ja Tehy. Olen liittojen kanssa yhtämieltä myös siitä, että laajemman kansallisen ensihoidon työturvallisuuden toimenpideohjelman tekeminen on viisasta ja välttämätöntä.

Saan paljon palautetta ensihoitotyötä tekeviltä työn vaativuudesta. Ambulanssi- ja pelastustyön tiedetään olevan vaativaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tästä kertovat myös poikkeukselliset eläköitymisluvut. Kevan tietojen mukaan vuosina 2000—2015 eläköityneistä palomiehistä 40 % jäi työkyvyttömyyseläkkeelle ja 60 % vanhuus-eläkkeelle. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden keski-ikä vuosina 2000—2015 oli 51,5 vuotta. Työtä alan ammattilaisten työhyvinvoinnin ja turvallisuuden eteen on tehtävä määrätietoisesti.

Otan mielelläni vastaan palautetta ja ajatuksia ensihoitotyötä sekä muita sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia koskevissa kysymyksissä.

Sari Sarkomaa

röntgenhoitaja & terveydenhuollon maisteri

helsinkiläisten kansanedustaja

 

Julkaistu HS mielipiteessä 5.11.2018

Olemme toistuvasti vedonneet sisäministeriöön sekä ministeri Kai Mykkäseen (kok) ja vaatineet peruuttamaan esityksen Helsingin pelastuskoulun toimintojen siirrosta Kuopioon ja jatkamaan koulutusta pääkaupunkiseudulla. Esitykselle ei ole yhtään kaupunkilaisjärkeen käypää perustelua. Päinvastoin siirto sisältäisi suuria riskejä pääkaupunkiseudun turvallisuudelle.

Ministeriön esityksen mukaan kaikki pelastajat koulutettaisiin jatkossa Kuopiossa, sillä esitys lakkauttaisi Helsingin Pelastuskoulun. Myös kansainväliseen pelastustoimintaan liittyvä koulutus ja rekrytointi siirtyisivät päätöksen myötä Kuopioon.

Koulutuksen keskittäminen ei takaa erityisalojen turvallisuutta eikä ota huomioon alueen erityispiirteitä. Uudellamaalla on muun muassa ydinvoimala, öljysatama, metro ja lentokenttä, jotka on huomioitava koulutuksessa. Pääkaupunkiseudun kansainvälisyys, matkailu ja tapahtumien suuri määrä aiheuttavat turvallisuusriskejä, joihin tulee varautua.

Lakkauttamisen sijaan koulutusmääriä tulisi pikemminkin kasvattaa Helsingissä, jonka asukasluku kasvaa. Ministeriön on kuultava ja ymmärrettävä pääkaupunkiseudun pelastusalan ammattilaisten huoli ja kritiikki koulutuksen siirtämistä kohtaan. Kritiikille on todelliset perusteet.

Uudellamaalla on runsaat 1,6 miljoonaa asukasta. On kestämätöntä, jos tämän kokoisella alueella ei ole omaa koulutusyksikköä huomioiden metropolialueen haasteet pelastukselle ja ensihoidolle. Pelastuskoululla on myös pääkaupunkiseudulla tiivis yhteistyöverkosto, jonka toimivuus olisi uhattuna siirron yhteydessä. Toimivan kokonaisuuden rikkomiseen ei ole kestäviä perusteluja.

Metropolialueella on toisenlaiset turvallisuusuhat kuin muualla Suomessa, ja uhkiin pitää osata varautua. Pelastuskoulun rooli täydennyskoulutuksessa, verkosto- ja viranomaisyhteistyössä ja valmiussuunnittelussa on tärkeä.

Turvallisuus ei saa jäädä aluepolitiikan alle. Pääkaupunkiseudulla on välttämätöntä jatkaa pelastusalan koulutusta.

Sari Sarkomaa terveydenhuollon maisteri

Mia Laiho erikoislääkäri

Kari Tolvanen rikosylikomisario

kansanedustajia (kok)

Kaupunkipolitiikka on Suomessa ollut hallituksista riippumatta monin osin käyttämätön voimavara. Seuraavan eduskuntakauden painopiste on oltava vahva metropoli- ja kaupunkipolitiikka. Se on jokaisen suomalaisen etu.

Työllisyysasteen nostaminen pohjoismaiselle tasolle ei onnistu ilman vahvaa metropoli- ja kaupunkipolitiikkaa. Kaupungistuminen on globaali megatrendi, joka on valjastettava kasvun ja hyvinvoinnin lähteeksi. Asukastiheyden kasvu lisää tutkitusti tuottavuutta ja innovaatiot sekä luovuus keskittyvät suuriin yliopistokaupunkeihin. Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovat koko maan talouden veturi. Siksi metropolialueen menestyksen vauhdittaminen on jokaisen suomalaisen etu.

Kaupunkien kasvaminen edellyttää aiempaa suurempia panostuksia ja ymmärrystä myös valtiovallalta. Helsingin täytyy saada pitää nykyistä suurempi osa verotuloistaan. Vuoteen 2020 mennessä Helsingissä on 10 000 koululaista ja päiväkoti-ikäistä lasta nykyistä enemmän. Tämä edellyttää lisäpanostuksia kouluihin ja päiväkoteihin. Liikenne- ja erityisesti raideliikenneinvestointeja on kasvatettava.

Tukholmassa asuntojen hinnat tuplaantuivat vuodesta 2005 vuoteen 2015. Suomi kulkee kaupungistumisessa Ruotsia noin 10-15 vuotta jäljessä. Meillä on vielä mahdollisuus ottaa oppia Ruotsin virheistä. Asumisen lähes sietämätön kalleus on mittava talouskasvun pullonkaula, sillä osaava työvoima ei välttämättä pysty muuttamaan liian kalliiden asuntojen seuduille. Siksi valtiovallan ja kaupunkien on yhdessä vahvistettava toimia, joilla jarrutetaan kaupunkien kustannusten kasvua. Norminpurkua, kaavoitusta, asuntotuotantoa ja tiiviimpää kaupunkirakentamista hyvien joukkoliikenneyhteyksien varteen on vauhditettava. Tavallisella ihmisellä pitää olla varaa asua kotikaupungissaan.

Työntekoa rankaisevan verotuksen purkamista on jatkettava. Tämä on olennaista myös korkeiden elinkustannusten kanssa kamppailevien työntekijöiden ja eläkeläisen ostovoiman turvaamiseksi. Yrittäjämyönteisyys ja osaamiseen sekä tutkimukseen panostaminen ovat hyvän kaupunkipolitiikan kulmakiviä. Helsingin on oltava monien mahdollisuuksien kaupunki sekä hyvä paikka asua ja elää kaiken ikäisille.

Sipilän hallitus valmistelee tällä hetkellä kaupunkiohjelmaa vuosille 2018-2022. Nykyisen hallituksen on viisasta tehdä kaupunkipolitiikassa loppukiri ja viipymättä viimeisteltävä kaupunkipoliittinen ohjelma, jotta sen sisältämät toimenpiteet saadaan käyntiin.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

Lokakuu on Roosa nauha -kuukausi. Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräyksellä rahoitetaan suomalaista rintasyöpätutkimusta. Sen lisäksi kerätyillä varoilla tuetaan neuvontapalvelua. Syöpäjärjestöjen maksuttomassa neuvontapalvelussa syöpään erikoistuneet terveydenhuollon ammattilaiset tarjoavat tukea puhelimitse, sähköpostitse, chatissa ja kasvokkain. Neuvontapalvelu antaa tietoa ja tukea syöpään sairastuneille ja heidän läheisilleen. Rintasyöpä koskettaa sairastuneen lisäksi myös suurta joukkoa hänen läheisiään.

Syöpä seuraa tuntemattomia polkuja ja siksi sen voittamiseksi tarvitaan tutkimusta. Syöpäsäätiön tutkimusmatka syövän voittamiseksi on kestänyt jo yli 70 vuotta ja jokainen vuosikymmen on tuonut omat läpimurtonsa; tutkimuksen ansiosta jo kaksi kolmesta syöpäpotilaasta paranee. Roosa nauha -keräys tavoittelee tänä vuonna kahden miljoonan euron tuottoja syöpätutkimukseen ja sairastuneiden ja läheisten tukemiseen. Roosa nauha keräyksen ansioista toimii myös puhelin- ja chattineuvontapalvelut, jotka tarjoavat apua syöpään sairastuneille sekä heidän läheisilleen koko maassa.

Rintasyövästä selviytymisessä Suomi on Euroopan kärkipaikalla. Tämä on maailman huippuluokan syövän hoidon mutta myös varhaisen toteamisen, erityisesti hyvän mammografiaseulontaohjelman ansiota. Myös naisten omatoimisella rintojen tarkkailulla on tärkeä rooli rintasyövän varhaisessa toteamisessa. On tärkeä tosiasia, että valtaosa naisista havaitsee itse poikkeavan muutoksen rinnassaan.

Oma terveys on hyvä syy tehdä henkilökohtaisia terveyspäätöksiä ja esimerkiksi aloittaa rintojen omatarkkailu ja lisätä liikuntaa. Omatarkkailu on parhaimmillaan elämänmittainen tapa, jolla opitaan tuntemaan keho ja siinä tapahtuvat muutokset. Omatarkkailu vie kuukausittain viisi minuuttia, joten se on fiksu ja kaikille saatavilla oleva teko omaan terveyteen ja hyvinvointiin.

Tunne rintasi ry:n lanseeraama OMAKUU-sovellus on hieno innovaatio. OMAKUU-sovellus toimii sekä kuukautiskalenterina että muistuttaa joka kuukausi rintojen omatarkkailusta, ja näin ollen kannustaa naisia huolehtimaan omasta hyvinvoinnista ja terveydestä.

Rintasyöpä on suomalaisnaisten yleisin syöpä. Vuosittain maassamme ilmenee noin 5000 uutta rintasyöpätapausta. Rintasyöpä on yleisin yli 45-vuotiailla naisilla, mutta sitä esiintyy myös nuoremmilla. On hienoa asia, että rintasyövän ennuste paranee koko ajan varhaisemman syövän toteamisen ja hoitomenetelmien kehittymisen ansiosta. Tämän kehityksen taustalla on tehty tutkimus, jonka voimavarat on viisasta turvata.

Sari Sarkomaa Kansanedustaja

Eduskunnan syöpäverkoston puheenjohtaja

Syöpäsäätiön hallituksen jäsen

On välttämätöntä, että ikäihmisten oikeuksien toteutumisen valvontaa ja edistämistä tehostetaan viipymättä. Olen tehnyt eduskunnassa toimenpidealoitteen erillisen vanhusasiainvaltuutetun viran perustamisesta. On mainiota, että asiassa kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen. Vanhusten oikeuksien turvaamiskesi on tehtävä työtä joka taholla.

Toinen vanhusten oikeuksien vahvistamiseksi nopea ja vaikuttava keino on vahvistaa oikeusasiamiehen toimiston voimavaroja ja osoittaa vanhusten asioiden valvonta oikeusasiamiehen erityistehtäväksi. Lisämäärärahojen osoittaminen oikeusasiamiehen toimistolle mahdollistaisi oikeusasiamiehen aloitteiden ja tarkastusten määrän lisäämisen.

Esitän, että eduskunta osoittaisi määrärahat ikäihmisten oikeuksien valvonnan ja edistämiseen vahvistamiseen valtion ensi vuoden budjettiin. Lisäyksen voisimme tehdä talousarvion eduskuntakäsittelyssä, kun hallituspuolueet neuvottelevat joulun alla budjettimuutoksista.

Puhemies Paula Risikko (kok) ehdotti Helsingin sanomissa 6.10.2018 oikeusasiamiehen toimiston erityistehtäväksi vanhusten oikeuksien valvontaa.

Laillisuusvalvonnan vahvistamisella pyritään turvaamaan, että jokainen ikääntyvä henkilö saa perustuslaissa turvatut välttämättömän hoivan ja huolenpidon sekä riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Toimia tarvitaan vanhusten huonon kohtelun ja ikäsyrjinnän kitkemiseksi, ja vanhusystävällisen Suomen rakentamiseksi.

Olennaista on saada vanhusten asioiden valvontaan vahva viranomainen. Oikeusasiamiehen voimavarojen vahvistamista puoltaa se, että oikeusasiamiehellä on nykyisiä valtuutettuja laajempi toimivalta, tiedonsaantioikeus sekä monipuoliset toimintatavat ja tehokkaat mahdollisuudet puuttua lainvastaiseen tai virheelliseen menettelyyn. Oikeusasiamiehen toimisto on olemassa oleva instituutio, joka tekee jo vanhusten oikeuksien valvontaa. Siksi sen määrärahojen vahvistaminen olisi nopein keino edetä tärkeässä asiassa.

Tarvitsemme tehostettuja toimia kehittää Suomea, jossa ikääntymistä ei nähdä sairautena, vaan elämän vaiheena, jossa on mahdollisuus elää turvallista ja oman näköistä elämää eikä ketään jätetä yksin.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

 

Euroopan komissio ei pidä kansanterveydellisiä syitä riittävinä perusteluina kieltää alkoholin etämyynti ulkomailta. Komissio on ottanut kantaa Suomen alkoholin etämyyntiä koskevaan lakiluonnokseen Suomen pyynnöstä.

Alkoholin etämyyntiä koskeva sääntely jätettiin pois, kun Suomeen säädettiin viime vuonna uusi alkoholilaki. Laista äänestäessään eduskunta kuitenkin edellytti, että hallitus selkiyttää myös etämyyntiä koskevia säädöksiä. Etämyynti on alkoholikauppa, jossa myyjä huolehtii myös kuljetuksista ja veroista.

Komission kanta on odotettu ja hyvin tervetullut uutinen. Komission kanta tukee Kokoomuksen näkemystä, jonka mukaan etämyyntiä ei ole kielletty, eikä sitä tulekaan kieltää Suomessa. Komissio lähtee siitä, että etämyyntikielto on este tavaran vapaalle liikkuvuudelle EU:ssa, ja siksi se olisi mitä todennäköisemmin EU-oikeuden vastainen.

Alkoholiasioista vastaavan ministeri Annika Saarikon (kesk.) on nyt syytä keskeyttää etämyynnin kieltämiseen tähtäävän lain valmistelu ja myöntää, että kieltolakiajat ovat lopullisesti ohi. Etämyyntikielto olisi eduskunnan hyväksymän uudistuvan linjan vastaista.

On selvä, että komission kanta tukee Kokoomuksen linjaa alkoholipolitiikan järkevöittämisestä. Etämyynnissä on kysymys alkoholin kulutukseen suhteutettuna hyvin pienestä, mutta esimerkiksi monelle viiniharrastajalle tärkeästä asiasta. Kannustan ministeriötä ottamaan komission kannan tosissaan, luopumaan kieltolaista ja luottamaan suomalaisiin kuluttajiin.

Alkoholin kokonaiskulutus on laskussa ja se on ilahduttavaa. Pidän yhtenä eduskuntakauden onnistumisena ja työvoittona alkoholilain uudistamista. Urakoin asian eteen hartiavoimin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, jossa käsittelimme lakiuudistusta viime vuonna joulun alla.

Osana uutta alkoholilakia yrittäjiä ja ihmisten arkea haittaavia normeja purettiin. Samalla päivittäistavarakauppaan tuli pitkän väännön jälkeen vähän vahvemmat juomat. Muut hallituspuolueet käänsivät valiokunnassa kelkkansa ja hylkäsivät hallituksen esityksen asiasta. Tein tuolloin vastaesityksen, joka sai lopulta istuntosalissa enemmistön. Vahvat oluet pääsivät ruokakauppoihin, kun eduskunta kannatti esitystäni alkoholiprosentin ylärajan nostosta äänin 98–94.

Pidän tärkeänä, että alkoholipolitiikkaa kehitetään edelleen vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. kysymys, mihin tulevalla eduskuntakaudella tulee löytää ratkaisuja, on miten alkoholin kulutusta saataisiin suunnattua kotisohvilla istumisen sijasta ravintoloihin. Alkoholin nauttiminen valvotuissa tiloissa vähentäisi järjestyshäiriöitä ja edistäisi myös kansanterveyttä. Alkoholipolitiikkaan liittyy myös keskustelu suomalaisesta ruoka- ja ravintolakulttuurista. Päätöksillä on iso vaikutus yrittäjyyteen ja elinkeinonharjoittajien toimintamahdollisuuksiin. Pidän tervetulleena pääkaupunkimme ravintolakulttuurin viime vuosien vahvaa nousua.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

Peräänkuulutan Sipilän hallitukselta kaupunkipolitiikassa ripeää loppukiriä. Valmisteilla oleva kaupunkiohjelma on saatava valmiiksi ja toimet käyntiin. Ohjelmassa on oltava ratkaisuja isojen kaupunkien kestävään kasvuun ja metropolialueen erityishaasteisiin. Sote-uudistus ja sille puitteet luova maakuntamalli eivät saa haudata alleen kaupunki- ja metropolipolitiikkaa.

Hallituksen on tuotava eduskunnalle kaupunki- ja metropolipoliittinen selonteko. Olen toistuvasti vaatinut selontekoa kaupunkipolitiikasta. Selonteossa hallituksen on läpivalaistava kaupunkiohjelmansa toimet, metropolialueen ja suurimpien kaupunkien merkitys Suomen kansantaloudelle, kasvulle ja hyvinvoinnille. Välttämätöntä on myös kirkastaa kaupunkien rooli suhteessa kaavailtuihin maakuntiin.

Asumisen lähes sietämätön kalleus on talouden kasvun pullonkaula ja kaupunkilaisen arjen kipeimpiä kysymyksiä. Tarvitsemme valtiovallan toimia jarruttamaan asumisen kustannusten kasvua. Meillä ei ole varaa toistaa Tukholman virheitä. Tukholmassa asuntojen hinnat ovat tuplaantuneet eli kasvaneet 100 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2015. Suomi kulkee kaupungistumisessa Ruotsia noin 10-15 vuotta jäljessä. Meillä on vielä mahdollisuus ottaa oppia Ruotsin virheistä.

Kaupunki- ja varsinkin metropolipolitiikka on vielä osin käyttämätön voimavara.
On selvää, että ilman nykyistä vahvempaa kaupunki- ja metropolipolitiikkaa Suomi ei saavuta pohjoismaista työllisyysastetta. Metropolialueen verotuloihin perustuvaa, jo nyt korkeaa, valtionosuuksien tasausta ei saa enää kiristää eikä alueen kustannusrasitetta kasvattaa. Kaupunkien elinvoimaisuudesta ja elinkeinopolitiikan onnistumisesta tulevat myös verorahat sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoittamiseen.

Sote- uudistus siirtää vastuun sote-palvelujen järjestämisessä pois kunnilta leveämmille harteille. Näin yksi tahoa vastaa kokonaisuudesta terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden järjestämisestä. Tavoite on luoda nykyjärjestelmästä puuttuva mahdollisuus johtaa kustannusvaikuttavasti sote- kokonaisuutta ja luoda palveluja käyttävän ihmiselle sujuvat hoitopolut. Saman tyyppisesti on toimittu useimmissa Euroopan maissa, kuten myös Ruotsissa ja Tanskassa, joissa kaupungit eivät enää järjestä terveyspalveluja. Tästä huolimatta Tukholma ja Kööpenhamina ovat onnistuneet modernissa kaupunkipolitiikassa ja ovat kilpailukykyisiä sekä hyvinvoivia kaupunkeja. Mikä olennaista terveydenhuollon palvelut toimivat verrattain hyvin ja valinnanvapaus on tutkitusti lyhentänyt jonoja perusterveydenhuollossa.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

 

Yliopistossa opiskeluaikoina työskentelin hoitajana vanhustenosastolla, jossa myös sain ensimmäiset kosketukset kuolevan ihmisen hoitoon. Silloin opin, että yksin jääminen ja sen tuoma turvattomuus ovat yksi suurimpia vanhusten ja vakavasti sairaiden ihmisten huolenaiheita. Hoitajana olen monta kertaa ollut lähes sanaton, kun ihminen odottaa ja kaipaa vuodesta toiseen läheisiään vierailemaan. Kaikilla ei ole edes ketä odottaa. En tiedä kumpi oli surullisempi tilanne. Se, että ketään ei ole vai se, että kukaan ei ehdi tai välitä tulla. Läheisistä välittämisestä ja huolehtimisesta ei voi tehdä lakia mutta siihen on tärkeä meitä kaikkia kannustaa.

Monet yöt olen valvonut elämän viime hetkiä elävän ihmisen rinnalla kiireisen osaston töiden painaessa päälle. Silloisina yön tunteina minusta tuli vannoutunut hyvän saattohoidon puolesta puhuja ja edistäjä. Hyvään saattohoitoon kuuluu se, että on aikaa ihmisille silloin kun hän sitä tarvitsee.

Saattohoidon tavoitteena on hoitaa ihmistä kunnioittaen niin, että jäljellä oleva elämä on mahdollisimman hyvää, ilman kipuja ja muita haittaavia oireita. Niin, että arvokas kuolema olisi mahdollista.

Olen kantanut huolta siitä, että edelleen maassamme on kivun hoidossa ja osaavan saattohoidon saatavuudessa räikeääkin eriarvoisuutta. Ihmisten huoli hoidon ja hoivan laadusta sekä yksin jäämisestä elämän viimeisillä hetkillä on lisääntynyt. Aiheesta tehty kansalaisaloite oli tärkeä. Sen pohjalta eduskunta linjasi, että saattohoito pitää toteuttaa koko maassa laadukkaasti. Lisäksi ministeriö pohtii nyt lainsäädännön tarkentamista.

On selvä, että yhdenvertaisen saattohoidon turvaamiseksi tarvitaan sitova lainsäädäntö. Elämän loppuajan inhimillinen ja laadukas hoito ja hoiva sekä hyvä kuolema ovat jokaisen perusoikeuksia.

Valitettavasti sekä hoitajien että lääkärien tiedoissa on todettu puutteita erityisesti kuolevan potilaan kohtaamisessa sekä kivun ja muiden oireiden hoidossa. Koulutuksen merkitys on tässä suuri.

Viime vuonna valmistuivat uudistetut saattohoidon suositukset. Tämän vuoden valtion budjettiin lisättiin lisämäärärahoja hoitosuositusten toimeenpanoon sekä koulutuksen kehittämiseen. Koulutusta uudistetaan rakentamalla Suomeen valtakunnalliset opetusohjelmat. Mukana tässä ovat kaikki hoitotyötä järjestävät ammattikorkeakoulut ja lääketieteen koulutusta järjestävät yliopistot.

Saattohoidon puutteiden korjaamisen lisäksi tarvitaan myös uudenlaista tukea omaisen hoitamiseen. Työikäisistä suomalaisista lähes kolmasosa hoivaa, auttaa tai pitää huolta vakavasti sairaasta läheisestään oman työnsä ohessa. Läheisen hoitamisen ja työn yhdistäminen on vaikeaa, eikä siihen saa taloudellista tukea. Olemme kokoomuksessa sitoutuneet edistämään tuettua hoivavapaata, jossa korvausta voisi saada määräajaksi sairausvakuutuksesta. Vastaavia malleja on jo ansiokkaasti käytössä muissa Pohjoismaissa. Suomi on muita jäljessä.

Saattohoidon kehittämisessä on nähtävä Terhokodin ja muiden maamme saattohoitokotien tärkeä merkitys arvokkaana saattohoidon toteuttajana ja kehittäjänä. Saattohoitokotien perhekeskeinen toimintakulttuuri on keskeinen osa vaativaa saattohoitoa nyt ja tulevaisuudessa.

Terhokodissa on koko sen 30 vuoden olemassa oloajan tehty mittaamattoman arvokasta työtä saattohoidon kehittämiseksi. Työtä ihmisten mutta myös heidän omaistensa kuoleman kohtaamisen helpottamiseksi. Oli suuri kunnia olla juhlapuhujana Terhokodin juhlassa.

Terhokodissa kohtelu on arvokasta ja kunnioittavaa, mutta samalla lämmin henkistä. Näin sanovat kiitollisena kaikki, jotka Terhokodin toiminnan tietävät ja tuntevat. Suuri ja lämmin kiitos Terhokodin henkilöstölle ja vapaaehtoisille toimijoille.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja