Kategoria: Blogi

Iloitsen lakivaliokunnan mietinnöstä, joka puoltaa hyväksyttäväksi kansalaisaloitteen mukaista äitiyslakia. Laki on ennen kaikkea lapsen aseman ja oikeuksien kannalta tärkeä. Yhtälailla turvallisuutta tuova uudistus perheille, jotka ilman lakimuutosta joutuisivat käymään raskaan perheen sisäisen adoptioprosessin.

Äitiyslaki sisältäisi säännökset siitä, että lapsen synnyttäjä on lapsen äiti ja että lapsen synnyttäneen äidin naispuolinen kumppani voidaan vahvistaa lapsen äidiksi lapsen synnyttäneen ohella silloin, kun lapsi on hankittu yhdessä hedelmöityshoidon avulla. Vanhemmuus voitaisiin tunnustaa jo ennen lapsen syntymää tapahtuvan neuvolakäynnin yhteydessä. Näin päästään raskaasta perheen sisäisestä adoptiomenettelystä ja lapsi saisi oikeuden molempiin vanhempiinsa heti syntymänsä jälkeen. Tämä on lapsen oikeusturvan kannalta välttämätö korjausliike.

Nykyisin lapsi saa oikeuden toiseen vanhempaansa vasta kun perheen sisäinen adoptio on vahvistettu. Adoptioon voi mennä useita kuukausia, jopa vuosi. Siihen asti lapsi on turvattomassa asemassa, jos toinen vanhemmista menehtyy tai vanhemmat eroavat.

Lakivaliokunta puolsi kansalaisaloitteen lakiehdotuksia muutamin muutosehdotuksin. Äitiyslaista on mitä todennäköisimmin tulossa Suomen historian toinen kansalaisaloite, joka menee läpi eduskunnassa. Kaikki suuret lapsi- ja perhejärjestöt tukevat aloitetta, koska sen nähdään olevan lapsen edun mukainen. Äitiyslain kaltainen käytäntö on voimassa kaikissa muissa Pohjoismaissa ja lukuisissa muissa Euroopan maissa kuten Maltalla ja Espanjassa.

Vilkkaana käyvässä keskustelussa on hyvä alleviivata, että laki ei estä kenenkään isyyden vahvistamista koska lakia sovelletaan ainoastaan hedelmöityshoitotilanteissa. On myös mainittava, että lakivaliokunta päätyi siihen, että naispareille voidaan antaa hedelmöityshoitoa vain sellaisilla sukusoluilla, joiden luovuttaja ei ole antanut suostumustaan isyyden vahvistamiseen. Esitys on valmisteltu huolellisesti oikeusministeriössä ja valmistelussa on otettu täysimittaisesti huomioon uuden isyyslain sisältöä.

Esitys on norminpurkutalkoissa mitä parhainta työtä. Kallis ja työteliäs adoptioprosessi korjautuu sujuvalla tunnustamisen prosessilla, joka helpottaa perheiden arkea sekä lapsen turvallista kasvua. Laki on myös tärkeä askel tiellä kohti erilaisten perheiden yhdenmukaista kohtelua.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja ja kolmen lapsen äiti

 

 

 

 

Aikansa eläneen eläinsuojelulain uudistaminen on välttämättömyys. Eläinten hyvinvoinnin ja suojelun puutteet vaativat vaikuttavia toimenpiteitä. lakiluonnos on lausuntokierroksella helmikuun loppuun saakka. Jo nyt on ilmiselvää, että lakiluonnokseen jääneet puutteet on korjattava, ennen kuin se tuodaan eduskunnan käsittelyyn.

Eläinsuojelulain uudistamisessa modernisoidaan ja selkeytetään vuodelta 1996 oleva laki vastaamaan eläintenpidolle ja lainsäädännölle nykypäivänä asetettavia vaatimuksia. Eläinsuojelulakia on valmisteltu seitsemän vuotta. On tärkeää, että nykyinen eduskunta ehtii eläinsuojelulain huolella käsitellä. Uuden eläinsuojelulain on tarkoitus tulla voimaan mahdollisen maakuntauudistuksen yhteydessä 2020.

Uudessa eläinsuojelulaissa ensisijaisena tavoitteena on eläinten hyvinvoinnin edistäminen. Se edellyttää eläinten mahdollisuutta olennaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen sekä eläinsuojeluvalvonnan tehostamista.

Lakiluonnoksessa on paljon tärkeitä askelia eteenpäin. Esimerkiksi kivunlievitys nupoutuksen yhteydessä tulee nyt pakolliseksi. Myös eläimen tainnuttaminen ennen teurastusta vaaditaan jatkossa poikkeuksetta. Lisäksi piikki- ja sähköpannat kielletään. Ehdotuksen valmistelussa on hyödynnetty uusinta tutkimustietoa eläinten tarpeista ja kyvyistä. valmistelussa on tehty laajasti yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa. Tästä huolimatta lausunnolla oleva lakiluonnos on monelta osin pettymys. Lakiluonnokseen on jäänyt useita korjausta edellyttäviä kipupisteitä.

Esimerkiksi parsinavettoista ja porsimishäkeistä tulisi luopua siirtymäkauden jälkeen. Eläinten jatkuva vedensaanti on turvattava. Myös Eläinsuojelun valvontaa on edelleen tehostettava. Eläinsuojeluvalvontaviranomaisten pätevyys on määritettävä laissa, sillä maakunta viranomaisena ei riitä turvaamaan eläinsuojeluvalvonnan toteutumista.

Pidän tärkeänä, että eläinsuojelulain uudistamisen yhteydessä selvitetään tarvittavat toimenpiteet koirien ja kissojen tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä säätämiseksi. Lemmikkieläimen heitteille jättö on laiton ja rangaistava teko, mutta kissojen kohdalla syyllisiä saadaan harvoin vastuuseen teoistaan. Tämä johtuu siitä, että ilman tunnistusmerkintää kissaa on käytännössä mahdotonta yhdistää sen omistajaan. Tähän on syytä löytää Suomeen sopiva ratkaisu.

Vastuuministeri Jari Lepän johdolla palaute lakiluonnoksesta on viisasta ja välttämätöntä kuulla tarkkaan ja tehdä eläinten hyvinvoinnin kannalta välttämättömät korjaukset. Lakiin jääneet puutteet on korjattava niin että se turvaa eläinten hyvinvoinnin ja suojelun edistyksellisesti pitkälle tulevaisuuteen.

Otan mielelläni vastaan palautetta eläinsuojelulain uudistamiseen ja eläinten hyvinvointini liittyen.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen Kokoomuksen kansanedustaja ja eduskunnan eläinsuojeluryhmän ja Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY jäsen

Perhevapaauudistus on yksi tämän hallituksen suurimmista tasa-arvouudistuksista. Me Kokoomuksen eduskuntaryhmässä emme  missään nimessä halua pysäyttää uudistusta. Keskustan eduskuntaryhmän mukaan uudistus pitäisi jättää seuraavan hallituksen tehtäväksi. Perheministeripuolueen kannanotto perhevapaauudistuksen perumisesta on kova isku uudistusta odottaville suomalaisille perheille.

Perhemyönteistä politiikkaa olisi viedä erittäin laajaa kannatusta nauttiva uudistus maaliin. Täytyy pitää mielessä ne tärkeät syyt, jonka vuoksi koko uudistusta tehdään. Suomessa pienten lasten äitien työllisyysaste on muihin Pohjoismaihin verrattuna alhaisella tasolla ja perhevapaat jakautuvat selvästi epätasa-arvoisemmin. Meidän on kannustettava äitejä töihin ja isiä jäämään kotiin. Vanhemmuudessa tarvitaan isät ja äidit, työelämässä naiset ja miehet.

Perhevapaauudistuksessa on kyse ennen kaikkea tasa-arvosta, työllisyydestä ja perheiden sekä lasten edusta. Uudistuksen tavoitteet ovat hyvät ja saavutettavissa. Hallitus on asettanut uudistukselle selkeät reunahehdot, joiden puitteissa se voidaan toteuttaa. Hallituksella ei ole varaa kaataa näin merkittävää uudistusta.

Perhevapaiden uudistamisen lisäksi tarvitaan perhe-elämän rooleihin liittyvää asennemuutosta. Sitä ei synny, ellei tehdä aidosti uudistavaa ja tasa-arvoon ohjaavaa politiikkaa. Keskustan ja perheministerin halu viivyttää perhevapaauudistusta seuraavalle hallituskaudelle ei voi hyväksyä eikä mitenkään ymmärtää.

Kun perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) perjantaina ilmoitti perhevapaauudistuksen kaatamisesta, nousi keskusteluun hurjiakin väitteitä neuvotellun mallin vaikutuksista. On olennaista muistuttaa, ettei neuvotteluissa oltu vielä päästy siihen saakka, että pöydällä olisi ollut yksi lopullinen malli. Työn on siis vielä kesken. On totta, että hallituksen uudistukselle asettama raami on tiukka, mutta mahdottomaksi sitä ei voi väittää. Uskon, että vaikutuksiltaan hyvä malli on saavutettavissa vielä tällä hallituskaudella. Suomalaiset perheet ansaitsevat tasa-arvoa, työtä ja lapset pääsyä varhaiskasvatukseen. Tätä meidän on nyt yhdessä edistettävä, kuten hallitus syksyllä yhdessä sopi.

Perheministerin nimitystä pidin koko hallituksen sitoumuksena tehdä erityisesti perheasioissa uudistuksia. Olisi perin kummallista, jos historiallisen uudistava ja vielä perheministerin omaava hallitus peruuttaisi perhevapaauudistuksen tilanteessa, jossa uudistuksen tarve on huutava. Työn kesken jättäminen ei ole vaihtoehto.

On toivoa antavaa, että hallituspuolueista on tullut merkittäviä puheenvuoroja, jotka antavat ymmärtää halua  löytyvän jatkaa uudistustyötä. Valtiovarainministeri Petteri Orpon lupaus puolueiden puheenjohtajien trion "perhepalaverista" on viisas ja vastuullinen tapa hakea jumissa olevalle uudistukselle loppukiriin vauhtia.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

On vakava riski, että maakuntauudistus livahtaa voimaan huomaamatta valinnanvapauskeskustelun suojissa. Historiallisen suuren ja paljon kysymyksiä herättävän maakuntauudistuksen läpivalaisu ja pureksiminen on välttämätöntä.

Perustuslakivaliokunta edellytti valinnanvapauslain lisäksi muutoksia myös maakunta-ja järjestämislakiin. Muutosvaateita isompi asia on se, että moni asiantuntija niin perustuslakivaliokunnassa kuin muissa yhteyksissä on nostanut esille merkittäviä huomiota ja huolia liittyen maakuntauudistukseen. Pääkysymys on, kyetäänkö 18 maakunnan mallilla turvaamaan yhdenvertaiset palvelut kaikkialla Suomessa. Useissa asiantuntija-arvioissa 18 maakuntaa on pidetty liian suurena määränä suhteessa uudistuksen kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Osa maakunnista on jäämässä auttamatta liian pieniksi suhteessa niiltä vaadittaviin tehtäviin.

Asiantuntijat ovat pitäneet etenkin alle 200 000 asukkaan maakuntien kantokykyä riittämättömänä. Nyt vain 8 maakuntaa pääsisi ylitse kriittisen kynnyksen. Keskeinen pohdinnan paikka on myös se, onko maakuntamallissa perustuslakiin kompastuvia kohtia? Ja mitkä ovat uudistuksen suurimmat riskit ja miten niitä voisi vielä pienentää? Tiivistettynä voi sanoa, että mitä enemmän on maakuntia, sitä haastavampaa on turvata yhdenvertaiset palvelut. Sitä vaikeampaa on saavuttaa tehokkuutta ja kustannusvaikuttavuutta.

Maakuntahallinnosta on syytä käydä kunnollinen keskustelu. Kaupunkien ja maakuntien roolien kirkastaminen on vielä tekemättä. Tarvetta on vakuuttaville vaikutusarvioinneille etenkin maakuntien välisistä eroista, kantokyvystä ja maakuntahallinnon vaikutuksista ja kustannuksista. On varmistettava, että menot eivät kasva ja että hyötyjä saadaan ihmisten arkeen. Veronmaksajan taakkaa ei ole varaa eikä lupaa lisätä. Tavoite on päin vastainen.

Maakuntien suuri määrä ja erikokoisuus eivät saa jarruttaa uudistuksen tavoitteita toteutumasta.

Uudistuksen valmistelun määrärahojen jako on kuvaava esimerkki. Valmistelumäärärahoja ei tule jakaa tasasuuruisina. Väestöperusteisuuden on oltava määräävä kriteeri. Sotea ei voi valmistella niin, että euro Kainuussa on 0,04 € Uudellamaalla. Ei voi olla niin, että 68 000 asukkaan Keski-Pohjanmaa saisi soten valmisteluun samaisen summan rahoitusta kuin 1,6 miljoonan asukkaan Uusimaa. Ministeriöstä on onneksi luvattu, että väestömäärä huomioidaan rahanjaossa.

Maakuntien kokoerojen vaikutus näkyi myös valinnanvapauspilottien kriteereissä, jotka sopivat vain pieniin maakuntiin. Eduskunta huomautti asiasta, ja nyt kriteerit valmistellaan uudestaan. On aivan eri vaatia pilottiin 80 prosenttia väestöstä 200 000 asukkaan maakunnassa kuin 1,6 miljoonan asukkaan Uudellamaalla. Maakuntien kokoerojen merkitys on ymmärrettävä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusmäärärahojen turvaaminen osana uudistusta on vielä ratkaisematta. Asiaa koskevat esityksestä puuttuvat pykälät on huolella valmisteltava osaksi sote-lakipakettia.

Olen tyytyväinen, että saimme valtiovarainvaliokunnan hallituspuolueiden neuvotteluissa sovittua 6 miljoonaa euron lisäyksestä terveydenhuollon yliopistotasoiseen tutkimukseen. Näin määräraha on kuluvana vuonna 21 me. Kyseinen tutkimusmääräraha on vähentynyt merkittävästi hallitusten ja ministerien vaihtuessa. 2000-luvun alkuvuosina määräraha oli vielä noin 60 me. Tämän päivän tutkimus merkitsee huomisen hyvää ja kustannustehokasta hoitoa ja siksi määrärahalisäys oli välttämätön. Sovimme myös lisäyksestä hoitotyön tutkimukseen valtion budjetista suoraan menevään määrärahaan.

On välttämätöntä, että tieto terveydenhuollon laadusta on avointa ja kaikkien saatavilla. Siksi sovimme esityksestäni määrärahasta valtakunnallisten laaturekistereiden pilotointiin. Laaturekisterit ovat muissa Pohjoismaissa käytössä edistämässä ennaltaehkäisyn ja hoidon laatua sekä vaikuttavuutta. Suomessa laaturekistereitä on mutta ne ovat pääsääntöisesti yliopistosairaalakohtaisia. Tieto laadusta on myös edellytys valinnanvapauden onnistuneelle laajentamiselle.

Sote-uudistuksen aikataulu on tiukka. Työtä on vastuuministeri Saarikon joukkoineen tehtävä ripeästi mutta huolella. Eduskuntaan on saatava niin uudelleen muokatun valinnanvapauslain kuin täydennetyn maakunta-sekä järjestämislain vedenpitävät taloudelliset- ja toiminnalliset vaikutusarviot, joissa on vahvasti mukana niin perustuslaillinen kuin EU-oikeudellinen arvionti.

Sari Sarkomaa

Helsinkiläinen kansanedustaja

Perustuslakivaliokunta antoi viime kesänä hallitukselle kotiläksyjä, mutta päästi sote-uudistuksen luokalta. Muutoksia edellytettiin valinnanvapauslain lisäksi maakunta- ja järjestämislakiin. Muutosvaateista huolimatta valinnanvapauden perusperiaatteet läpäisivät perustuslakivaliokunnan tiukan seulan. Vihreää valoa näytettiin valinnanvapauden toteuttamiskeinoille: sosiaali- ja terveyskeskuksille, suunhoidon yksiköille, asiakassetelille ja henkilökohtaiselle budjetille. Perustuslakivaliokunta piti tervetulleena ihmisen itsemääräämisoikeuden lisäämistä.

Hallituksen perustuslakivaliokunnan vaateiden vauhdittamana muokattu valinnanvapauslakiesitys on nyt palannut lausuntokierrokselta. Palautetta on tullut paljon. Huoli isosta uudistuksesta näkyy ja tuntuu. Sote-ministereiden on tarkkaan luettava lausunnot, jotta kehittämisehdotukset saadaan viisaasti hyödynnettyä. On varottava, ettei maakunta-ja järjestämislakien muutostarpeet jää muun keskustelun varjoon. Maakuntien suuri määrä ja erikokoisuus eivät saa johtaa uudistuksen tavoitteita heikentäviin ratkaisuihin. Hallituksenkin on syytä asiaa vielä arvioida.

On päivänselvää, että asiakassetelin säätämisessä on työstämistä. Alunperinkään lausuntokierrokselle ei olisi pitänyt laittaa lakiluonnosta, jonka tulkinta ei ollut hallitusryhmillä yhdensuuntainen. Isoa uudistusta on vietävä eteenpäin yhteisvoimin. Kansainvälisesti laadukasta erikoissairaanhoitoa eikä sen ydintä, päivystystä, ei ole tietenkään tarkoitus vaurioittaa. Päinvastoin tavoite on tietenkin edistää soten tavoitteita; yhdenvertaisia palveluja ja kustannusvaikuttavuutta. Valinnanvapauslaki on katsottava huolella kokonaisuutena, eikä asiakassetelikeskusteluun pidä jumittua. Valmistelussa on vielä kerran varmistettava se, että monituottajamalli syntyy ja suurten sote-yritysten oligopolien syntymiselle luodaan lukot.

Hallitus on selvästi sopinut, että valinnanvapaus on pääsääntö peruspalveluissa, mutta erityistason palveluissa valinnanvapautta laajennetaan vain soveltuvin osin. Olennaista on alleviivata, että valinnanvapauslain ydintavoite on peruspalveluiden vahvistaminen. Ja sen varmistaminen, että verovaroilla julkisen toimijan järjestämänä turvataan kaikille suomalaisille yhdenvertaiset palvelut. OECD:n vertailuissa pidämme joukon perää yhdessä Yhdysvaltojen kanssa, mitä tulee terveydenhuollon eriarvoisuuteen. Työlliset ja työttömät ovat eriytyneet ja yhä useampi ostaa vakuutuksen tai palvelun yksityiseltä. OECD on Suomea huomauttanut eriarvoisesta pääsystä peruspalveluihin ja todennut sen olevan on yksi syy terveyseroihimme.

Suomessa on parikymmentä vuotta yritetty eri ohjelmin ja toimenpitein vahvistaa perusterveydenhuoltoa siinä onnistumatta. Esimerkiksi Helsingissä ei voimavaralisäyksilläkään ole onnistuttu pääsemään terveysasemien eriarvoistavista jonoista.

Siksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos esitti vuonna 2013 Raha seuraa potilasta -mallia peruspalveluiden vahvistamiseen. THL:n Jonotta hoitoon malli perustui asiakkaan valinnanvapauden muodostamalle ajurille ja syntyi Pohjoismaisten esimerkkien pohjalta. Työssä oli laajasti asiantuntijoita mukana, muun muassa professori Hiilamo.  Ehdotin (HS 12.6.12) valinnanvapautta keinoksi peruspalveluiden vahvistamiseen ensimmäistä kertaa vuonna 2012 juuri hyvinvointiyhteiskuntamme perustan pelastamiseksi.

Valinnanvapauden laajentamisella peruspalveluissa tavoitellaan sitä, että palvelut ovat tasa-arvoisesti saatavilla lompakon paksuudesta riippumatta. Oikea-aikaisilla palveluilla ja ennaltaehkäisevällä toiminnalla aikaan saadaan kustannusvaikuttavuutta, terveyttä ja hyvinvointia.

Valinnanvapaus on olennainen osa nykyaikaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Se vahvistaa palveluiden käyttävän ihmisen asemaa ja vaikutusmahdollisuuksia sekä kääntää järjestelmäkeskeisyydestä palveluja käyttävän ihmisen keskiöön. Valinnanvapaus tuo kipeästi kaivatun kannusteen kustannusvaikuttavaan toimintaan, jatkuvaan kehittämiseen ja innovaatioihin. Aiemmista sote-yrityksistä on tämä olennainen elementti puuttunut.

Valinnanvapausmalli tarjoaa huolellisesti toteutettuna mahdollisuuksia menokehityksen hillitsemiseen. Kustannusten hillinnän tavoitteet ovat kuitenkin erittäin vaativat. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii maakunnilta jatkuvaa ohjausta ja tavoitteiden saavuttamista tukevien toimintaedellytysten rakentamista. Digitalisaatioon liittyvien sekä taloudellisten että toiminnallisten hyötyjen saaminen ajoittunee 2020-luvun jälkimmäiselle puoliskolle.

Myös sote-tutkimusmäärärahojen turvaaminen osana uudistusta on vielä ratkaistava. Samoin moniammatillinen johtaminen olisi kirjattava sote-pykäliin.

Sote-uudistus ei onnistu, ellei henkilöstö ole aidosti ja oikeasti mukana uudistuksen suunnittelussa ja toimeenpanossa. On vakava tosiasia, että tämä ei alueilla toteudu. Maakuntien päättäjien on tässä tehtävä iso korjausliike ja nopeasti.

Eduskuntaan on tuotava laadukas lakiesitys, joka täyttää uudistukselle asetetut tavoitteet. Lopullisen päätöksen sote-maakuntauudistuksen sisällöstä tekee eduskunta kuultuaan asiantuntijoita.

Joulun lähestyessä niin sote kuin muut työasiat jäävät hetkeksi syrjään. Joulun iloa ja onnea uudelle vuodelle 2018!

Sari Sarkomaa

Helsinkiläinen kansanedustaja

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen

 

Diabetesta sairastaa jo yli 500 000 suomalaista. Sairastuneiden määrä voi ennusteen mukaan jopa kaksinkertaistua seuraavien 10-15 vuoden aikana. Pääkaupunkiseudulla diabetesta sairastavien osuus väestöstä on jo lähes kuusi prosenttia. Joka viides ikääntynyt pääkaupunkiseudun asukas sairasti diabetesta vuonna 2014. Kroonisten sairauksien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn on välttämätöntä panostaa.

Suomessa on käytössä vaikuttavia ja hyväksi koettuja menetelmiä tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn ja hoitoon. Osana sote-uudistusta ne on vakiinnutettava koko maahan. Suomesta on tehtävä diabeteksen ehkäisyn ja hoidon mallimaa. Laadukas hoito onnistuu keskitetysti terveyskeskuksissa, joissa on riittävästi diabeteshoitajia ja yhtenäiset toimintatavat.

Diagnostiikan kehityksen myötä diabetes ja mahdolliset lisäsairaudet voidaan tunnistaa aikaisemmin. Tällöin sairauksien hoitoon ja niiden kustannuskehitykseen voidaan vaikuttaa jo varhaisemmassa vaiheessa. Diabeteksen hyvä hoito kannattaa.

Diabeteksen hoito on mullistunut, kun markkinoille on tullut laitteita, jotka mahdollistavat reaaliaikaisen verensokerimittauksen eli glukoosisensoroinnin. Sensorointi parantaa tutkitusti diabeteksen hoitotasapainoa. Sen jatkuvat kustannukset ovat alimmillaan noin 1 400 € vuodessa, mikä on noin kaksi kertaa kalliimpaa kuin verensokerin mittaus sormenpäästä. Sensoroinnilla voidaan kuitenkin ehkäistä diabeteksesta johtuvia sairaalajaksoja ja liitännäissairauksia, mikä tekee siitä diabeteksen hoidon kokonaisuuden kannalta kustannusvaikuttavaa. Palaute laitteesta on ollut positiivista. Paremman verensokeritasapainon lisäksi laite luo turvallisuudentuntua diabeetikon ja omaisten arkeen. Tämä vahvistaa diabeetikon tunnetta sairauden hallinnasta ja edistää toimintakykyä ja arkea.

Eri kunnissa käytännöt glukoosisensorin saamiseksi ovat osoittautuneet hyvin epätasa-arvoisiksi. Joissain kunnissa lukulaitteen voi saada lainaksi vain kahden viikon ajaksi ja toisissa kaikki ykköstyypin diabeetikot saavat sen ilman tiukkoja kriteerejä. Helsingissä ja lähialueella tilanne on ongelmallisin.

Sote-uudistuksessa on maakunnittain luotava hoitokäytännöt, joissa vaikuttavan ja hyvän hoidon edellyttävät laitteet ja tarvikkeet ovat saatavilla.

Tervetuloa Maailman diabetespäivÃän tilaisuuteen tiistaina 14.11 klo 8.30-9.30 Eduskunnan kansalaisinfoon osoitteeseen arkadiankatu 3.

Tilaisuudessa diabetologi Markku Saraheimo puhuu siitä, miten kehittyvä kudossokerin seuranta muuttaa diabeteksen hoitoa lähitulevaisuudessa. Insuliinista koko ajan riippuvaisen tyypin 1 diabeetikon elämää voi uusi tekniikka helpottaa ja parantaa merkittävästi.

Tilaisuudessa julkistetaan vuoden diabetesteko- tunnustuspalkinnon saaja. Sen on Diabetesliiton hallitus tänä vuonna myöntänyt henkilölle, joka on suomalainen edelläkävijä keinohaiman kehittelyssä ja käyttöönotossa. Palkinnon saaja esittelee työtään tilaisuudessa.

Avoin tilaisuus järjestetään eduskunnan diabetesryhmän ja Diabetesliiton yhteistyönä. Eduskunnan diabetesryhmä tekee tiivistä yhteistyötä diabetesliiton ja sen jäsenjärjestöjen kanssa. Ryhmä ottaa mielellään vastaan palautetta diabeetikoilta ja heidän läheisiltään tärkeiden asioiden edistämiseksi.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Eduskunnan diabetesryhmän puheenjohtaja

 

Sote-vastuuministeri Saarikon johdolla on syytä selkeyttää asiakassetelipykälää perusteluineen ennen valinnanvapauslain lausuntokierrosta. Hallituksella näyttää olevan yksimielisyys tavoitteesta, mutta pykälän muotoilu on herättänyt runsaasti väärinymmärryksiä ja huolta. Lausuntokierrokselle ei pidä laittaa lakiluonnosta, jonka tulkinta ei ole hallitusryhmillä yhdensuuntainen. Isoa uudistusta on vietävä  eteenpäin yhteisvoimin.

On päivän selvää, että kansainvälisesti laadukasta erikoissairaanhoitoa eikä sen ydintä päivystystä ole kenenkään tarkoitus vaurioittaa. Päinvastoin tavoite on tietenkin edistää soten tavoitteita yhdenvertaisia palveluja ja kustannusvaikuttavuutta.

Hallitus on selvästi sopinut, että valinnanvapaus on pääsääntö peruspalveluissa, mutta erityistason palveluissa valinnanvapautta laajennetaan vain soveltuvin osin. Asiakassetelipykälissä on oltava sopivassa suhteessa joustoa mutta myös velvoittavuutta, jotta uudistuksen tavoitteiden saavuttamiseen saadaan riittävät välineet. Säädöksien on edistettävä laadukasta päivystyksen ja koko erikoissairaanhoidon kustannusvaikuttavaa toimintaa sekä maakunnan vahvaa järjestämisvastuuta. Valinnanvapauden laajentaminen on keino edistää uudistumista palvelunkäyttäjän näkökulmasta. On ymmärrettävä, että sen tarkoitus on muuttaa toimintatapoja ihmisen parhaaksi.

Asiakasseteli on yksi väline turvata ihmiselle sopivat palvelut oikea-aikaisesti ja vaikuttava hoitoketju. Asiakassetelien hallinnointiprosessi on hiottava mahdollisimman ketteräksi, jotta tavoitellut hyödyt voidaan saavuttaa. Kaikissa tapauksissa asiakassetelin myöntää maakunta ammattihenkilön tekemän arvion perusteella.

Valmistelussa edetään normaalin lainsäädäntömenettelyn mukaisesti. On vakiintunut käytäntö, ettö lausuntokierroksen jälkeen tehdään tarpeellisiksi katsotut muutokset.  Eri toimijatahojen, etenkin tutkijoiden ja asiantuntijoiden kuuleminen on uudistuksessa oltava jatkossakin mukana tiiviisti.

Valinnanvapauslain perusperiaatteet läpäisivät viime toukokuussa perustuslakivaliokunnan tiukan seulan. Perustuslakivaliokunta piti tervetulleena ihmisen itsemääräämisoikeuden lisäämistä mutta antoi myös tiukat muutosvaateet, jotka on nyt valmisteltu. Merkittävämpiä muutoksia ovat yhtiöittämisvelvollisuuuden muuttaminen mahdollisuudeksi. Yksityisten, julkisten ja kolmannen sektorin toimijoiden tasapuoliseen kohteluun markkinoilla sekä palvelutuotannon kustannusten vertailtavuuteen ja läpinäkyvyyteen on etsitty vaihtoehtoiset keinot. Mittavan uudistuksen voimaantuloa on porrastettu uudella tavalla. Säätelyä on muokattu tarkkarajaisemmaksi erityisesti asiakasseteleiden kohdalla.

On tärkeää, että muutosten perustuslailliset arviot on tehty huolella samoin vaikutusarviot suhteessa uudistuksen tavoitteisiin. On myös syytä nostaa esiin tietoa kansainvälisistä verrokeista. Esimerkiksi Ruotsissa ja Isossa Britanniassa valinnanvapautta on toteutettu jo vuosikymmenen ajan mahdollistamalla asiakkaan palveluntarjoajan valinta. Suomessa palvelusetelin tuomat vaikutukset ovat olleet tähän mennessä myönteisiä. Palveluiden saatavuus, laatu ja kustannusvaikuttavuus ovat parantuneet siellä, missä palveluseteleitä on otettu käyttöön.

Asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti mahdollistavat uudessa lakiluonnoksessa paremmin myös pienten ja keskisuurten toimijoiden tulon palveluiden tuottajiksi. Tätä nykyä yksityisiä markkinoita dominoivat suuryritykset, valinnanvapauden myötä haastava tavoite on kääntää tilanne monituottajamalliin. Tämä tuo ihmiselle lisää aitoja vaihtoehtoja ja toivottavasti tervehdyttää nykyistä kilpailutilannetta.

Huolellisesti toteutettuna asiakassetelijärjestelmän käyttöönotto turvaa palveluiden yhdenvertaista saavutettavuutta ja laatua kaikkialla maassa. Nyt palvelusetelin käyttö vaihtelee suuresti ja ihmisten mahdollisuudet ovat eri kunnissa erilaisia. Ihmisen kannalta asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti ovat inhimillinen tapa järjestää palvelut verrattuna nykyisen kilpailutukseen. Kun valinnan tekee ihminen ei kilpailutusta eikä hankintalakia sovelleta.

Perustuslakivaliokunta edellytti muutoksia myös maakunta-ja järjestämislakiin. Myös muita muutoksia on meidän valiokunnassa arvioitava ja tehtävä.

Maakuntien suuri määrä ja erikokoisuus eivät saa johtaa uudistuksen tavoitteita heikentäviin ratkaisuihin. Kannan huolta pienten maakuntien kantokyvystä palveluiden tuottajina sekä maakuntien suuren määrän vaikutuksista uudistuksen tavoitteiden saavuttamiseen. Hallituksenkin on syytä vielä arvioida, miten maakunta-ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiin luotaisiin erilaisia yhteistyömahdollisuuksia. Yliopistollisten sairaaloiden alueet ovat toimivia yhteistyöalueita. Myös sote-tutkimusmäärärahojen turvaaminen osana uudistusta on vielä ratkaistava. Eduskunta on tämän vuoden budjettia käsittelevässä mietinnössä asiasta tehnyt velvoittavan lausuman.

On tärkeää, että maakuntauudistuksen yksityiskohdista käydään julkista keskustelua. Nyt on vaara, että massiivinen maakuntauudistus livahtaa huomaamatta valinnanvapauskeskustelun suojissa.

Eduskuntaan on tuotava laadukas lakiesitys, joka täyttää uudistukselle asetetut tavoitteet. Lopullisen päätöksen sote-maakuntauudistuksen sisällöstä tekee eduskunta kuultuaan asiantuntijoita.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

 

Ensi vuoden talousarvioon sisältyvä ehdotus nostaa kiinteistöveron alarajaa jätetään toteuttamatta. Meidän kaupunkipoliitikkojen ja asiantuntijoiden huoli asumiskustannusten noususta kuultiin. Tämä vapauttaa Helsingin kiinteistöveron pakkokorotuksesta. Korotus olisi mennyt suoraan ihmisten asumiskustannuksien, vuokriin ja yhtiövastikkeisiin. Tämä olisi kestämätöntä. Asumisen kustannuksiin pitää päin vastoin löytää helpotusta, että tavallisella ihmisillä on mahdollista asua kotikaupungissaan. Hyväksyimme juuri valtiovarainvaliokunnassa kiinteistöverolain muutoksesta mietinnön, johon kiinteistöveron korotuksen perumisen kirjasimme hallituspuolueen valiokuntajäsenten voimin.  Perustelimme muutosta sillä, että korotus painottuisi pääkaupunkiseudulle, jossa asumiskustannusten nousu on suurempaa kuin käytettävissä olevien tulojen. Sietämättömän korkeat asumisen kustannukset ovat kasvun este ja ihmisten arjen kipukohta. Yhdessä asetettu kiinteistöveron tuottotavoite on saavutettu, joten siksikin päätös oli hyvä tehdä.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Kaupungit ja varsinkin metropolialue ovat koko Suomen kasvun veturi, mutta vielä osin käyttämätön voimavara. Hallituksen tulisi tarttua mahdollisuuteen ja antaa Kaupunki- ja metropolipoliittisen selonteko eduskunnalle. Selonteko olisi keino läpivalaista metropolialueen ja suurimpien kaupunkien merkitys Suomen kansantaloudelle, kasvulle ja hyvinvoinnille. Selonteko valaisi osaltaan rohkeutta hallitukseen panostaa ja hyödyntää etenkin pääkaupunkiseutua Suomen kehityksen vauhdittajana.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen ilmoitti tulevan vuoden budjettikäsittelyn yhteydessä, että Keskusta haluaa kutsua koolle neuvonantajaryhmän pohtimaan tasapainoisemman Suomen rakentamista. Tasapainoisempi Suomi ei voi tarkoittaa kaupungistumisen vastustamista eikä siltarumpupolitiikkaa. Suomen menestymiseen tarvitaan niin maaseutu- kuin kaupunkipolitiikkaa. Toimia on tehtävä alueiden omista lähtökohdista ja Suomen kokonaisetu huomioiden.

Kaupungistumisen tosiasiat on tunnistettava. Aktiivinen ja elinvoimainen metropoli toimii globaalitaloudessa koko maan kehityksen veturina ja luovuuden lähteenä Metropolimme kilpailee maailman muiden metropolien kanssa liiketoiminnasta, osaamisesta ja uusista menestystarinoista. Kun kansantalouteen haetaan tuottavuutta, sitä löytyy väestöltään monipuolisista ja tiheään rakennetuista kaupungeista ja etenkin pääkaupunkiseudulta. On katteetonta luvata ja kansantaloudellisesti kestämätöntä tavoitella yhtä tasaista kehitystä kaikkialle.  Ilman metropolialueen ja suurten kaupunkien elinvoimaisuuden edistämistä ja hyödyntämistä maamme talous ja tyllisyys eivät nouse kestävästi.

Sote-uudistuksen ydinperiaate on oltava paremmat palvelut eikä aluehallinnon paisuttaminen. Metropolialueen verotuloihin perustuvaa, jo nyt korkeaa, valtionosuuksien tasausta ei saa enää kiristää eikä alueen kustannusrasitetta kasvattaa. Kaavailtujen maakuntien roolia kaupunkien rinnalla on selkeytettävä. Kaupunkien elinvoimaisuudesta ja elinkeinopolitiikan onnistumisesta tulevat myös verorahat sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoittamiseen. Kaupunkialueilla on myös omia erityishaasteita, jotka on tunnistettava ja kaupunkipolitiikassa on niihin hallituksen etsittävä vastauksia.

On myönteistä, että ministerit Lintilä, Lindström ja Tiilikainen toteavat yhteisessä blogissaan (TEMatikkaa 28.9.2017) pitävänsä ajatustamme kaupunkipoliittisesta selonteosta vähintäänkin harkinnan arvoisena ajatuksen. Olennaista on, että koko hallitus tekisi kaupunkipoliittisen selonteon antamisesta pian päätöksen. Vahva metropoli- ja kaupunkipolitiikkaa ovat koko Suomen etu.

Outi Mäkelä

Sari Sarkomaa