Kategoria: Blogi

Lokakuu on Roosa nauha -kuukausi. Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräyksellä rahoitetaan suomalaista rintasyöpätutkimusta. Sen lisäksi kerätyillä varoilla tuetaan neuvontapalvelua. Syöpäjärjestöjen maksuttomassa neuvontapalvelussa syöpään erikoistuneet terveydenhuollon ammattilaiset tarjoavat tukea puhelimitse, sähköpostitse, chatissa ja kasvokkain. Neuvontapalvelu antaa tietoa ja tukea syöpään sairastuneille ja heidän läheisilleen. Rintasyöpä koskettaa sairastuneen lisäksi myös suurta joukkoa hänen läheisiään.

Syöpä seuraa tuntemattomia polkuja ja siksi sen voittamiseksi tarvitaan tutkimusta. Syöpäsäätiön tutkimusmatka syövän voittamiseksi on kestänyt jo yli 70 vuotta ja jokainen vuosikymmen on tuonut omat läpimurtonsa; tutkimuksen ansiosta jo kaksi kolmesta syöpäpotilaasta paranee. Roosa nauha -keräys tavoittelee tänä vuonna kahden miljoonan euron tuottoja syöpätutkimukseen ja sairastuneiden ja läheisten tukemiseen. Roosa nauha keräyksen ansioista toimii myös puhelin- ja chattineuvontapalvelut, jotka tarjoavat apua syöpään sairastuneille sekä heidän läheisilleen koko maassa.

Rintasyövästä selviytymisessä Suomi on Euroopan kärkipaikalla. Tämä on maailman huippuluokan syövän hoidon mutta myös varhaisen toteamisen, erityisesti hyvän mammografiaseulontaohjelman ansiota. Myös naisten omatoimisella rintojen tarkkailulla on tärkeä rooli rintasyövän varhaisessa toteamisessa. On tärkeä tosiasia, että valtaosa naisista havaitsee itse poikkeavan muutoksen rinnassaan.

Oma terveys on hyvä syy tehdä henkilökohtaisia terveyspäätöksiä ja esimerkiksi aloittaa rintojen omatarkkailu ja lisätä liikuntaa. Omatarkkailu on parhaimmillaan elämänmittainen tapa, jolla opitaan tuntemaan keho ja siinä tapahtuvat muutokset. Omatarkkailu vie kuukausittain viisi minuuttia, joten se on fiksu ja kaikille saatavilla oleva teko omaan terveyteen ja hyvinvointiin.

Tunne rintasi ry:n lanseeraama OMAKUU-sovellus on hieno innovaatio. OMAKUU-sovellus toimii sekä kuukautiskalenterina että muistuttaa joka kuukausi rintojen omatarkkailusta, ja näin ollen kannustaa naisia huolehtimaan omasta hyvinvoinnista ja terveydestä.

Rintasyöpä on suomalaisnaisten yleisin syöpä. Vuosittain maassamme ilmenee noin 5000 uutta rintasyöpätapausta. Rintasyöpä on yleisin yli 45-vuotiailla naisilla, mutta sitä esiintyy myös nuoremmilla. On hienoa asia, että rintasyövän ennuste paranee koko ajan varhaisemman syövän toteamisen ja hoitomenetelmien kehittymisen ansiosta. Tämän kehityksen taustalla on tehty tutkimus, jonka voimavarat on viisasta turvata.

Sari Sarkomaa Kansanedustaja

Eduskunnan syöpäverkoston puheenjohtaja

Syöpäsäätiön hallituksen jäsen

On välttämätöntä, että ikäihmisten oikeuksien toteutumisen valvontaa ja edistämistä tehostetaan viipymättä. Olen tehnyt eduskunnassa toimenpidealoitteen erillisen vanhusasiainvaltuutetun viran perustamisesta. On mainiota, että asiassa kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen. Vanhusten oikeuksien turvaamiskesi on tehtävä työtä joka taholla.

Toinen vanhusten oikeuksien vahvistamiseksi nopea ja vaikuttava keino on vahvistaa oikeusasiamiehen toimiston voimavaroja ja osoittaa vanhusten asioiden valvonta oikeusasiamiehen erityistehtäväksi. Lisämäärärahojen osoittaminen oikeusasiamiehen toimistolle mahdollistaisi oikeusasiamiehen aloitteiden ja tarkastusten määrän lisäämisen.

Esitän, että eduskunta osoittaisi määrärahat ikäihmisten oikeuksien valvonnan ja edistämiseen vahvistamiseen valtion ensi vuoden budjettiin. Lisäyksen voisimme tehdä talousarvion eduskuntakäsittelyssä, kun hallituspuolueet neuvottelevat joulun alla budjettimuutoksista.

Puhemies Paula Risikko (kok) ehdotti Helsingin sanomissa 6.10.2018 oikeusasiamiehen toimiston erityistehtäväksi vanhusten oikeuksien valvontaa.

Laillisuusvalvonnan vahvistamisella pyritään turvaamaan, että jokainen ikääntyvä henkilö saa perustuslaissa turvatut välttämättömän hoivan ja huolenpidon sekä riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Toimia tarvitaan vanhusten huonon kohtelun ja ikäsyrjinnän kitkemiseksi, ja vanhusystävällisen Suomen rakentamiseksi.

Olennaista on saada vanhusten asioiden valvontaan vahva viranomainen. Oikeusasiamiehen voimavarojen vahvistamista puoltaa se, että oikeusasiamiehellä on nykyisiä valtuutettuja laajempi toimivalta, tiedonsaantioikeus sekä monipuoliset toimintatavat ja tehokkaat mahdollisuudet puuttua lainvastaiseen tai virheelliseen menettelyyn. Oikeusasiamiehen toimisto on olemassa oleva instituutio, joka tekee jo vanhusten oikeuksien valvontaa. Siksi sen määrärahojen vahvistaminen olisi nopein keino edetä tärkeässä asiassa.

Tarvitsemme tehostettuja toimia kehittää Suomea, jossa ikääntymistä ei nähdä sairautena, vaan elämän vaiheena, jossa on mahdollisuus elää turvallista ja oman näköistä elämää eikä ketään jätetä yksin.

Sari Sarkomaa

helsinkiläisten kansanedustaja

 

Euroopan komissio ei pidä kansanterveydellisiä syitä riittävinä perusteluina kieltää alkoholin etämyynti ulkomailta. Komissio on ottanut kantaa Suomen alkoholin etämyyntiä koskevaan lakiluonnokseen Suomen pyynnöstä.

Alkoholin etämyyntiä koskeva sääntely jätettiin pois, kun Suomeen säädettiin viime vuonna uusi alkoholilaki. Laista äänestäessään eduskunta kuitenkin edellytti, että hallitus selkiyttää myös etämyyntiä koskevia säädöksiä. Etämyynti on alkoholikauppa, jossa myyjä huolehtii myös kuljetuksista ja veroista.

Komission kanta on odotettu ja hyvin tervetullut uutinen. Komission kanta tukee Kokoomuksen näkemystä, jonka mukaan etämyyntiä ei ole kielletty, eikä sitä tulekaan kieltää Suomessa. Komissio lähtee siitä, että etämyyntikielto on este tavaran vapaalle liikkuvuudelle EU:ssa, ja siksi se olisi mitä todennäköisemmin EU-oikeuden vastainen.

Alkoholiasioista vastaavan ministeri Annika Saarikon (kesk.) on nyt syytä keskeyttää etämyynnin kieltämiseen tähtäävän lain valmistelu ja myöntää, että kieltolakiajat ovat lopullisesti ohi. Etämyyntikielto olisi eduskunnan hyväksymän uudistuvan linjan vastaista.

On selvä, että komission kanta tukee Kokoomuksen linjaa alkoholipolitiikan järkevöittämisestä. Etämyynnissä on kysymys alkoholin kulutukseen suhteutettuna hyvin pienestä, mutta esimerkiksi monelle viiniharrastajalle tärkeästä asiasta. Kannustan ministeriötä ottamaan komission kannan tosissaan, luopumaan kieltolaista ja luottamaan suomalaisiin kuluttajiin.

Alkoholin kokonaiskulutus on laskussa ja se on ilahduttavaa. Pidän yhtenä eduskuntakauden onnistumisena ja työvoittona alkoholilain uudistamista. Urakoin asian eteen hartiavoimin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, jossa käsittelimme lakiuudistusta viime vuonna joulun alla.

Osana uutta alkoholilakia yrittäjiä ja ihmisten arkea haittaavia normeja purettiin. Samalla päivittäistavarakauppaan tuli pitkän väännön jälkeen vähän vahvemmat juomat. Muut hallituspuolueet käänsivät valiokunnassa kelkkansa ja hylkäsivät hallituksen esityksen asiasta. Tein tuolloin vastaesityksen, joka sai lopulta istuntosalissa enemmistön. Vahvat oluet pääsivät ruokakauppoihin, kun eduskunta kannatti esitystäni alkoholiprosentin ylärajan nostosta äänin 98–94.

Pidän tärkeänä, että alkoholipolitiikkaa kehitetään edelleen vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. kysymys, mihin tulevalla eduskuntakaudella tulee löytää ratkaisuja, on miten alkoholin kulutusta saataisiin suunnattua kotisohvilla istumisen sijasta ravintoloihin. Alkoholin nauttiminen valvotuissa tiloissa vähentäisi järjestyshäiriöitä ja edistäisi myös kansanterveyttä. Alkoholipolitiikkaan liittyy myös keskustelu suomalaisesta ruoka- ja ravintolakulttuurista. Päätöksillä on iso vaikutus yrittäjyyteen ja elinkeinonharjoittajien toimintamahdollisuuksiin. Pidän tervetulleena pääkaupunkimme ravintolakulttuurin viime vuosien vahvaa nousua.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

Peräänkuulutan Sipilän hallitukselta kaupunkipolitiikassa ripeää loppukiriä. Valmisteilla oleva kaupunkiohjelma on saatava valmiiksi ja toimet käyntiin. Ohjelmassa on oltava ratkaisuja isojen kaupunkien kestävään kasvuun ja metropolialueen erityishaasteisiin. Sote-uudistus ja sille puitteet luova maakuntamalli eivät saa haudata alleen kaupunki- ja metropolipolitiikkaa.

Hallituksen on tuotava eduskunnalle kaupunki- ja metropolipoliittinen selonteko. Olen toistuvasti vaatinut selontekoa kaupunkipolitiikasta. Selonteossa hallituksen on läpivalaistava kaupunkiohjelmansa toimet, metropolialueen ja suurimpien kaupunkien merkitys Suomen kansantaloudelle, kasvulle ja hyvinvoinnille. Välttämätöntä on myös kirkastaa kaupunkien rooli suhteessa kaavailtuihin maakuntiin.

Asumisen lähes sietämätön kalleus on talouden kasvun pullonkaula ja kaupunkilaisen arjen kipeimpiä kysymyksiä. Tarvitsemme valtiovallan toimia jarruttamaan asumisen kustannusten kasvua. Meillä ei ole varaa toistaa Tukholman virheitä. Tukholmassa asuntojen hinnat ovat tuplaantuneet eli kasvaneet 100 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2015. Suomi kulkee kaupungistumisessa Ruotsia noin 10-15 vuotta jäljessä. Meillä on vielä mahdollisuus ottaa oppia Ruotsin virheistä.

Kaupunki- ja varsinkin metropolipolitiikka on vielä osin käyttämätön voimavara.
On selvää, että ilman nykyistä vahvempaa kaupunki- ja metropolipolitiikkaa Suomi ei saavuta pohjoismaista työllisyysastetta. Metropolialueen verotuloihin perustuvaa, jo nyt korkeaa, valtionosuuksien tasausta ei saa enää kiristää eikä alueen kustannusrasitetta kasvattaa. Kaupunkien elinvoimaisuudesta ja elinkeinopolitiikan onnistumisesta tulevat myös verorahat sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoittamiseen.

Sote- uudistus siirtää vastuun sote-palvelujen järjestämisessä pois kunnilta leveämmille harteille. Näin yksi tahoa vastaa kokonaisuudesta terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden järjestämisestä. Tavoite on luoda nykyjärjestelmästä puuttuva mahdollisuus johtaa kustannusvaikuttavasti sote- kokonaisuutta ja luoda palveluja käyttävän ihmiselle sujuvat hoitopolut. Saman tyyppisesti on toimittu useimmissa Euroopan maissa, kuten myös Ruotsissa ja Tanskassa, joissa kaupungit eivät enää järjestä terveyspalveluja. Tästä huolimatta Tukholma ja Kööpenhamina ovat onnistuneet modernissa kaupunkipolitiikassa ja ovat kilpailukykyisiä sekä hyvinvoivia kaupunkeja. Mikä olennaista terveydenhuollon palvelut toimivat verrattain hyvin ja valinnanvapaus on tutkitusti lyhentänyt jonoja perusterveydenhuollossa.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

 

Yliopistossa opiskeluaikoina työskentelin hoitajana vanhustenosastolla, jossa myös sain ensimmäiset kosketukset kuolevan ihmisen hoitoon. Silloin opin, että yksin jääminen ja sen tuoma turvattomuus ovat yksi suurimpia vanhusten ja vakavasti sairaiden ihmisten huolenaiheita. Hoitajana olen monta kertaa ollut lähes sanaton, kun ihminen odottaa ja kaipaa vuodesta toiseen läheisiään vierailemaan. Kaikilla ei ole edes ketä odottaa. En tiedä kumpi oli surullisempi tilanne. Se, että ketään ei ole vai se, että kukaan ei ehdi tai välitä tulla. Läheisistä välittämisestä ja huolehtimisesta ei voi tehdä lakia mutta siihen on tärkeä meitä kaikkia kannustaa.

Monet yöt olen valvonut elämän viime hetkiä elävän ihmisen rinnalla kiireisen osaston töiden painaessa päälle. Silloisina yön tunteina minusta tuli vannoutunut hyvän saattohoidon puolesta puhuja ja edistäjä. Hyvään saattohoitoon kuuluu se, että on aikaa ihmisille silloin kun hän sitä tarvitsee.

Saattohoidon tavoitteena on hoitaa ihmistä kunnioittaen niin, että jäljellä oleva elämä on mahdollisimman hyvää, ilman kipuja ja muita haittaavia oireita. Niin, että arvokas kuolema olisi mahdollista.

Olen kantanut huolta siitä, että edelleen maassamme on kivun hoidossa ja osaavan saattohoidon saatavuudessa räikeääkin eriarvoisuutta. Ihmisten huoli hoidon ja hoivan laadusta sekä yksin jäämisestä elämän viimeisillä hetkillä on lisääntynyt. Aiheesta tehty kansalaisaloite oli tärkeä. Sen pohjalta eduskunta linjasi, että saattohoito pitää toteuttaa koko maassa laadukkaasti. Lisäksi ministeriö pohtii nyt lainsäädännön tarkentamista.

On selvä, että yhdenvertaisen saattohoidon turvaamiseksi tarvitaan sitova lainsäädäntö. Elämän loppuajan inhimillinen ja laadukas hoito ja hoiva sekä hyvä kuolema ovat jokaisen perusoikeuksia.

Valitettavasti sekä hoitajien että lääkärien tiedoissa on todettu puutteita erityisesti kuolevan potilaan kohtaamisessa sekä kivun ja muiden oireiden hoidossa. Koulutuksen merkitys on tässä suuri.

Viime vuonna valmistuivat uudistetut saattohoidon suositukset. Tämän vuoden valtion budjettiin lisättiin lisämäärärahoja hoitosuositusten toimeenpanoon sekä koulutuksen kehittämiseen. Koulutusta uudistetaan rakentamalla Suomeen valtakunnalliset opetusohjelmat. Mukana tässä ovat kaikki hoitotyötä järjestävät ammattikorkeakoulut ja lääketieteen koulutusta järjestävät yliopistot.

Saattohoidon puutteiden korjaamisen lisäksi tarvitaan myös uudenlaista tukea omaisen hoitamiseen. Työikäisistä suomalaisista lähes kolmasosa hoivaa, auttaa tai pitää huolta vakavasti sairaasta läheisestään oman työnsä ohessa. Läheisen hoitamisen ja työn yhdistäminen on vaikeaa, eikä siihen saa taloudellista tukea. Olemme kokoomuksessa sitoutuneet edistämään tuettua hoivavapaata, jossa korvausta voisi saada määräajaksi sairausvakuutuksesta. Vastaavia malleja on jo ansiokkaasti käytössä muissa Pohjoismaissa. Suomi on muita jäljessä.

Saattohoidon kehittämisessä on nähtävä Terhokodin ja muiden maamme saattohoitokotien tärkeä merkitys arvokkaana saattohoidon toteuttajana ja kehittäjänä. Saattohoitokotien perhekeskeinen toimintakulttuuri on keskeinen osa vaativaa saattohoitoa nyt ja tulevaisuudessa.

Terhokodissa on koko sen 30 vuoden olemassa oloajan tehty mittaamattoman arvokasta työtä saattohoidon kehittämiseksi. Työtä ihmisten mutta myös heidän omaistensa kuoleman kohtaamisen helpottamiseksi. Oli suuri kunnia olla juhlapuhujana Terhokodin juhlassa.

Terhokodissa kohtelu on arvokasta ja kunnioittavaa, mutta samalla lämmin henkistä. Näin sanovat kiitollisena kaikki, jotka Terhokodin toiminnan tietävät ja tuntevat. Suuri ja lämmin kiitos Terhokodin henkilöstölle ja vapaaehtoisille toimijoille.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

 

Metsähallituksen tietoon on tullut yhteensä 14 saimaannorpan verkkokuolemaa, joista viidessä on ollut kyseessä muikkuverkko. Tämä tarkoittaa sitä, että yli kolmannes on juuri muikkuverkoista johtuvia kuolemia. Aivan jokainen verkko on norpalle uhka, muikkuverkko ei ole muita vaarattomampi.

Nykyistä asetusta valmistellut työryhmä ehdotti mietinnössään, että kalastuskieltoa tulisi tarkistaa, mikäli muikkuverkkojen havaitaan aiheuttavan kuolleisuutta. Olen esittänyt, että vastuuministeri Jari Leppä kutsuisi työryhmän koolle valmistelemaan seuraavaa asetusta ja tehostamaan saimaannorpan suojelua.

Seuraavan asetuksen valmistelussa muikkuverkkojen vaarallisuus on otettava huomioon ja myös muikkuverkkojen käyttö tulee kieltää keväisen verkkokalastuskiellon voimassaoloaikana.

Saimaannorppakanta on norppakuolemista huolimatta hitaassa kasvussa ja tällä hetkellä näyttäisi siltä, että suojelustrategian mukainen välitavoite saimaannorpan talvikannan kasvusta 400 yksilöön vuoteen 2025 mennessä olisi toteutumassa. Tähän voi olla varovaisen tyytyväinen. Samalla on syytä muistaa norppakannan kasvun olevan useiden eri tekijöiden summa, jonka vuoksi hitaaseen kannan kasvuun ei sovi tuudittua. Emme voi tietää, millainen talvi on tulossa ja miten se mahdollisesti vaikuttaa kannan kasvuun. Ilmaston lämpeneminen ja lumettomat talvet ovat norpille mittava uhka.

Emme myöskään voi täysin sokeasti luottaa nykyisiin lukuihin, sillä arvioinnissa on ollut muun muassa sen kattavuuden suhteen ongelmia. Toisaalta on hyvä myös muistaa, että tuo 400 yksilöä vuoteen 2025 on vasta välitavoite. Myös sen saavuttamisen jälkeen norppakannasta on huolehdittava.

Muikkuverkkojen vapautus on lähettänyt täysin väärän signaalin siitä, että ne olisivat saimaannorpalle jotenkin vaarattomampia kuin muut verkot. Sitä ne eivät yksinkertaisesti ole, sen osoittavat jo tämän kesän surulliset uutiset kolmen nuoren saimaannorpan muikkuverkkoihin takertumisesta ja kuolemasta. Työryhmä on syytä kutsua koolle.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

 

Nykyiset ikäihmiset ovat tämän maan rakentaneet meille hyväksi paikaksi elää. Meidän tehtävämme on varmistaa kaikille vanhuksille turvallinen ja arvokas elämä. Työtä on tehty monin tavoin tavoitteen saavuttamiseksi. On vakava tosiasia, että emme pysty turvaamaan riittäviä palveluita ja tukea kaikille vanhuksille. Sekä omaishoitajat että kotihoito ovat monissa kaupungeissa osin ylikuormitettuja. On paljon asioita, kuten yksinäisyys, jota ei yksin lainsäätäjä kykene poistamaan. Työtä on tehtävä yhdessä.

Kannatan vanhusasiavaltuutetun viran perustamista. Uskon, että se osaltaan vauhdittaisi vanhusystävällisen Suomen rakentamista.

Vanhusasiavaltuutetun virkaa on yritetty edistää Suomessa useasti. Emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä suositteli vanhusasianvaltuutetun viran ja toimiston perustamista jo vuonna 2006. Olen asiaa paljon ja pitkään miettinyt. Ja päättänyt tehdä eduskunnassa toimenpidealoitteen vanhusasiainvaltuutetun viran perustamiseksi.

Mielestäni valtakunnallisella tasolla tarvitaan valtuutettu, joka valvoo, että vanhusten oikeus arvokkaaseen ja hyvään elämään toteutuu maassamme. Valtuutettu raportoisi, ottaisi kantaa vanhuksia koskeviin epäkohtiin ja esittäisi myönteisiä ratkaisuja vanhusten hyvän elämän rakentamiseksi.

Valtuutetun toimen perustamiseen on kolme erityistä perustelua.

Ensinnäkin Ikäsyrjintä on kitkettävä. Syrjinnän kitkemiseen ja ehkäisemiseen tarvitaan valtakunnallinen toimija, joka pystyy vaikuttamaan yhteiskunnan asenteisiin puuttumalla vahvasti ja riippumattomasti havaittuihin syrjintätapauksiin.

Vanhusasiavaltuutetun tehtäväkenttään kuuluisi tärkeänä osana myös neuvonta ja ohjaus iäkkäiden ihmisoikeuksien ja itsemääräämisoikeuden puolustamisessa.

Toiseksi Vanhusten äänen on kuuluttava. Vanhuksia ja heidän omaisiin tulee kuunnella nykyistä paremmin. Selkeisiin ja räikeisiin puutteisiin vanhustenhoidossa pitää puuttua välittömästi. Valtuutettu olisi suora kanava; jonne voisi huolet ja epäkohdat raportoida.

Kolmanneksi, ettei kukaan jäisi yksin. Yhä enemmän tilanteita, joissa vanhus elää täysin yksin, kotihoidon varassa, omassa kodissaan. Liian usein myös puolisoaan tai läheistään hoitava jää yksin arvokkaan, mutta vaativan hoitovastuun kanssa.

Virallinen vanhuspolitiikka on edelleen yksinäisyyttä lisäävää. Tarvitaan korjausliike, jolla lisätään yhteisöllisyyttä, mahdollisuuksia osallistua, vaikuttaa sekä saada tietoja. Ketään ei saa jättää yksin.

Tarvitsemme ajankohtaista tietoa ja keinoja seurata vanhusväestön elämän kehittymistä Suomessa. Vain riittävällä tietopohjalla ja jatkuvalla seurannalla me päätöksentekijät voimme tehdä ikäihmisten kannalta oikeasti vaikuttavia ja hyviä päätöksiä.

Onnistuessaan tehtävässään vanhusasiavaltuutettu toimisi katalysaattorina kehittää Suomea, jossa ikääntyminen nähdään elämän vaiheena, jossa on mahdollisuus elää oman näköistä elämää. Jossa korkea ikä tai muistisairaus ei ole este arvokkaalle elämälle ja turvalliselle asumiselle.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja

 

Eduskunnan puhemies Risikko pohti tänään ansiokkaasti (hs 4.9.2018) sitä, miten sote- palveluja voisi parantaa tässä ja nyt. Ja nosti esille palvelusetelien käytön yhdenvertaisten peruspalveluiden turvaamiseksi. Ajattelen täsmälleen samoin. Olen saanut kesän kuluessa vetoomuksia palveluseteleiden käytön lisäämisestä. Palautetta on tullut niin jonossa palveluja odottavilta ihmisiltä kuin pk-yrittäjiltä. Mittava sote- uudistus on vielä kesken ja se alkaa vaikuttaa ihmisten palveluihin pääsyyn viiveellä. Ihmiset toivovat toimia, jotka vaikuttaisivat nopeammin. Palvelusetelit toisivat kipeästi tarvittavaa helpotusta palveluihin pääsemiseksi niitä tarvitseville ihmisille.

Kunnat voisivat ottaa palvelusetelin käyttöön jo nyt nykyistä useammassa palvelussa ja purkaa samalla jonoja ja sujuvoittaa hoitopolkuja. Palvelusetelillä ihminen voisi itse vapaammin valita, mistä palvelun hankkii.

Pidän palveluseteleiden käyttöön vauhdittamista viisaana, niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin. Varsinkin, kun hallitus siirsi sote-uudistuksen voimaantuloa ja valinnanvapaus on esitetty astuvan voimaan portaittain vuodesta 2022 lähtien.

Kannustan kuntia palvelusetelien käyttämiseen. Palveluseteleistä on hyviä kokemuksia kunnissa. Ne ovat lisänneet palveluiden saatavuutta ja kustannustehokkuutta. Palveluseteleillä on myös onnistuttu luomaan uudenlaisia ketteriä lähipalveluja. Toivon, että vastuuministeri Annika Saarikko pohtisi, voisiko hallitus jopa lainsäädännöllä asiaa vauhdittaa. Siksi, että peruspalvelujen vahvistaminen saataisiin nopeammin käyntiin koko Suomessa.

Suomalaisen terveydenhuollon kipupiste on perusterveydenhuollon rapautuminen. Hoitoon pääsy takkuaa monilla alueilla ja aiheuttaa alueellista eriarvoisuutta palveluissa. Peruspalvelut ovat päässeet rapautumaan, vaikka terveydenhuoltoon on lisätty voimavaroja. Erityinen ongelma on se, että perusterveydenhuolto ei vastaa suurten kansansairauksien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien sekä diabeteksen, hoitoon.

Monet yrittäjät ovat huolissaan siitä, että tietyillä alueilla lähetteet esim. kuntoutusyrittäjille ovat romahtaneet. Sote-uudistuksen tavoitteena on paitsi parantaa palveluiden laatua ja yhdenvertaista saatavuutta kaikkialla Suomessa, myös edistää eri kokoisten yrittäjien toimintamahdollisuuksia palveluntuottajina. Se on palveluita käyttävän ihmisen etu. Palvelusetelin nykyistä laajempi käyttö parantaisi ihmisten palveluja ilman viiveitä ja taltuttaisi sote-uudistuksen odottelun tuomia lieveilmiöitä.

Sari Sarkomaa

 

 

Uskon siihen, että ihminen on onnellinen silloin, kun töihin on hyvä mennä, ja kun töistä on hyvä palata kotiin.

Työelämän joustot ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ovat täsmätoimia sujuvaan arkeen. Samalla edistämme hyvää työelämää, pidempiä työuria ja työn tuottavuutta. Siksi on välttämätöntä tavoitella maailman parasta työelämää ja tasa-arvoa entistäkin sitkeämmin.

Jyväskylän yliopiston tutkimus osoittaa, että väsymys on vaikuttanut ainakin joka toisen vanhemman toiveisiin hankkia lapsia. Onkin syytä pohtia toimia, joilla hyvälle vanhemmuudelle ja läheisistä huolehtimiselle tehdään sijaa.

Suomalaisten hyvinvoinnin kannalta on välttämätöntä, että kaikki voimavarat ovat käytössä. Työelämässä tarvitaan naiset ja miehet, perhe-elämässä isät ja äidit lapsineen. Monin tavoin aikansa elänyt järjestelmä on joustamaton ja asettaa erilaiset perheet sekä lapset keskenään epätasa-arvoiseen asemaan. Perhevapaauudistus on seuraavan eduskuntakauden tärkeimpiä tehtäviä.

Työyhteisöt ja -tehtävät mutta myös perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Siksi tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Työaikakulttuurin on oltava sellainen, että joustot toimivat molemmin puolin. Kyse on niin työntekijän kuin työnantajankin edusta. Joustot eivät tietenkään ole tarpeen vain pienten lasten vanhemmille, vaan niiden pitää olla tietenkin jokaisen työntekijän mahdollisuus.

Meistä moni huolehtii ja kantaa vastuuta ikääntyvistä omaisista jossain elämän vaiheessa. Arvioiden mukaan työikäisistä lähes kolmasosa hoivaa, auttaa tai pitää huolta omaisestaan tai läheisestään oman työssäkäyntinsä ohessa. Kun omainen tarvitsee apua ja hoivaa, on työelämässä oltava ihmisen niin halutessaan nykyistä helpompaa yhteensovittaa työ ja läheishoiva.

Yksi ratkaisu asiaan on luoda läheistään hoitaville tuettu hoivavapaa. Tuetun hoivavapaan malli tulee Ruotsista, jossa työntekijän on mahdollista tuetusti jäädä hoitamaan sairastunutta läheistään. Ruotsissa työntekijä voi saada määräaikaista korvausta sairausvakuutuksesta.

Tuettu hoivavapaa olisi tarkoitettu tilanteisiin, jossa työntekijä hoitaa omaistaan tai läheistään tilapäisesti.

Tällaisia tarpeita voi tulla esimerkiksi iäkkään vanhemman leikkauksen jälkeen tai vaikka lähiomaisen saattohoitoa varten.

Liian usein ajatellaan, että perhe- ja kotiasioista ei ole sopivaa puhua työpaikalla, eikä varsinkaan työnantajan kanssa. Olen saanut palautetta, että moni pelkää puhua hoivavastuusta, jottei tulisi kuvaa, ettei ole sitoutunut työhönsä.
Perheasioista puhuminen työpaikoilla on kaikkien etu, koska monet merkittävät päätökset työn järjestämisestä on mahdollista sopia ja tehdä vain työpaikkakohtaisesti.

Viisas työnantaja ottaa käyttöön tasa-arvoisen johtamiskulttuurin, johon kuuluvat kannustava ja tasavertainen suhtautuminen sekä miesten että naisten työuriin ja perhevapaisiin sekä työelämän joustoihin. Hyvä johtaja huolehtii, ettei perhe-elämään liittyvistä vapaista synny turhaa haittaa urakehitykselle, käyttää työajan joustoja sitten isä tai äiti, mies tai nainen. Fiksu esimies tekee hyvästä työelämästä kilpailuvaltin. Työstä ja elämästä on voitava myös nauttia.