Kategoria: Blogi

Liikkumattomuus ja passiivinen elämäntapa käyvät Suomelle kalliiksi. Tuoreen UKK-instituutin selvityksen mukaan pelkästä ihmisten liikkumattomuudesta aiheutuvat kustannukset ovat joka vuosi jopa kolme miljardia euroa. Istuva elämäntapa lisää useita kansansairauksia ja ikääntymisestä aiheutuvia haasteita. Yhtä lailla vähäinen liikunta heikentää lasten oppimistuloksia, lyhentää työuria, ja kasvattaa väestön terveyseroja.

Tutkimus osoittaa taas kerran, että meidän jokaisen kannattaa huolehtia omasta ja läheisten liikunnasta. On hyvä, että liikunnan merkityksestä kaiken ikäisten terveydelle puhutaan. Vaikka liikuntaa harrastettaisiin vapaa-ajalla, muu osa päivästä on istumista päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja ikäihmisten arjessa. Jo alle kolmivuotiaiden fyysinen aktiivisuus on riittämätöntä. Tutkimukset osoittavat elämäntavan urautuvan jo tässä vaiheessa.

Kaiken ikäisten liikunnan lisääminen on olennainen keino, kun nousevia sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia halutaan taittaa. Julkisella vallalla on liikunnallista elämäntapaa ja terveyttä edistävien palveluiden hoidossa iso vastuu.

Opetusministerinä aloitin liikunnan lisäämisen lasten koulupäivässä. Tällä eduskuntakaudella tavoitteeksi asetimme liikkuvan koulun. Kiitos Helsingin osaavien rehtoreiden ja opettajien jokainen koulumme on toteuttamassa liikkuvan koulun periaatteita. Tarkoitus on, että liikunnallisuus ja yhdessä tekeminen koulun ja myös kodin kanssa jää pysyväksi toimintatavaksi. Helsingin seuraava iso ponnistus on koulupihojen kuntoon laittaminen leikkiin ja liikuntaan innostavaksi. Varsinkin kantakaupungin ja vanhimpien koulujemme pihat vaativat uudistamista. Toinen iso urakka on saada kaikki päiväkodit mahdollistamaan lasten riittävä liikunta. Päiväkodeissamme on isot erot, miten lapsilla on mahdollista leikkiä ja liikkua terveyttä edistävästi.  Meillä vanhemmilla on tietenkin päävastuu siitä, että autamme lapsia löytämään liikunnan ilon ja ottamaan sen tärkeäksi osaksi jokapäiväistä elämää.

Helsinki on näyttänyt esimerkkiä nostamalla kaupungin strategian kärkitavoitteeksi liikunnan edistämisen. Ikääntyville liikunta on elintärkeää. Ikäihmisten liikkumiskyvyn ongelmista kaksi kolmasosaa johtuu liikunnan puutteesta – vain kolmannes vanhenemisesta. Helsingin on jatkettava työtä, että joka asuinalueella on sopivia liikuntamahdollisuuksia seniori-ikäisille. Liikuntaneuvontaa ja -palveluita on tarjottava terveysasemilla ja palvelukeskuksissa. Liikuntaryhmiä ja -palveluita tulee järjestää riittävästi myös kotihoidon ja omaishoidon asiakkaille.

Meidän kaikkien on hyvä muistaa ikääntyneitä omaisia sekä läheisiä ja olla heidän apunaan ulkoilussa, varsinkin jos he eivät enää yksin pääse ulos liikkumaan. Ulkoilu ja liikkuminen ovat parasta terveydenedistämistä ja ennaltaehkäisevää lääkettä, mutta myös mitä parhainta yhdessäoloa.

Sosiaali-ja terveydenhuollon uudistus on mittava mahdollisuus myös luoda uusia tapoja edistää liikuntaa ja terveyttä.  Järjestöt tekevät liikunnan edistämisessä kiitettävää työtä. Diabetes on esimerkki sairaudesta, jossa liikunta on tärkeä osa hoidon tasapainoa. Olen mukana Pääkaupunkiseudun diabetesyhdistyksen Diabeteskävelyssä lauantaina 28.4. Lähtö Narinkkatorilta kello 12.00. Tervetuloa mukaan liikkumaan ja keskustelemaan!

Sari Sarkomaa
Helsinkiläinen kansanedustaja

Sosiaali- ja terveydenhuolloin uudistus on välttämätön palveluja tarvitseville ihmisille niin Helsingissä kuin koko Uudellamaalla. Yhdenvertaisten palvelujen turvaamiseen liittyviä isoja kysymyksiä on Metropolialueella ratkaistavana yhtä lailla kuin muualla Suomessa.

Toimivat peruspalvelut, sujuvat hoitoketjut sekä kustannusten hillintä ovat tavallisten ihmisten etu, mutta ne eivät toteudu ilman uudistusta.

Helsingin ja metropolialueen erityislaatuisuuden tunnistaminen on onnistumisen edellytys. Uudistus siirtää vastuun sote-palvelujen järjestämisessä pois kunnilta leveämmille harteille. Samoin on tehty Ruotsissa ja Tanskassa, joissa kaupungit eivät enää järjestä terveyspalveluja. Tässä huolimatta Tukholma ja Kööpenhamina ovat onnistuneet modernissa kaupunkipolitiikassa ja ovat kilpailukykyisiä ja hyvinvoivia kaupunkeja. On turhaa pelottelua väittää, etteikö Suomessa ja Helsingissä tässä onnistuttaisi.

Uudenmaan asukkaille sote-keskustelu voi näyttää hyvin huolestuttavalta. Ilmassa oleviin moniin vielä avoimiin kysymyksiin ja osin vääriinkin väitteisiin olisi vastuullista saada hallituksen, eduskunnan ja pääkaupunkiseudun kuntien yhdessä keskustellen yhteiset lukemat. Helsinkiläisten on tärkeää tietää, että kaupungin omat sote-virkamiehet ovat olleet valmistelemassa uudistusta yhdessä muun Uudenmaan kanssa jo pitkään. Kaupunkien huolenaiheet on kuultava ja niihin on vastattava. Palvelua tarvitsevalle ihmisille ei ole olennaista kuka palvelut tuottaa vaan se, että ihmiset saavat yhdenvertaisesti ja kustannusvaikuttavat laadukkaat palvelut.

Sote-uudistuksen käsittely on aloitettu eduskunnassa. Työtä tehdään huolella. Helsingin ja Uudenmaan asiantuntijoita kuullaan laajasti. Tässä vaiheessa voin jo nimetä viisi reunaehtoa, joiden toteutuminen on metropolisoten onnistumisen edellytys.

1) Helsinki-Uusimaa metropolimaakunta on valittava valinnanvapauspilotiksi. On erinomaista, että Helsinki on halukas muiden Uudenmaan kuntien kera kokeillen kehittämään valinnanvapauden laajentamista. Metropolimaakunta on omanlainen ja pilotointi on ainoa oikea tapa löytää alueelle sopivat tavat järjestää valinnanvapauspalvelut.

2) Uudistuksen muutoskustannuksien arviointi on virkavastuulla ministeriöissä työn alla. Muutoskustannusten kattamiseksi on yhdessä Uudenmaan toimijoiden kanssa löydettävä kestävät ratkaisut.

3) Opetukseen ja tutkimukseen liittyvien kustannusten korvaamista selvittää erillinen ministeriön työryhmä. Erityisesti yliopistollisen sairaalamme toimintaedellytyksiä on vaalittava. Eduskunta on lausumalla edellyttänyt, että uudistuksessa on huolehdittava sote-tutkimusmäärärahojen riittävyydestä. Kokonaisuuteen on oltava osoitettuna voimavarat ennen kuin muu osa sote-uudistuksesta eduskunnassa hyväksytään.

4) Hallituksen on ripeästi valmisteltava kaupunkiohjelma ja sen osana kestävät ratkaisut kaupunkien kasvuun, kestävyyteen ja hyvinvointiin. Työtä on hallitus linjannut tehtävän yhteistyössä valtio ja kaupungit. Erityisesti tärkeää on se, että Helsinki ja muut alueemme suuret kaupungit esittävän yhdessä näkemyksiään. On koko maan etu, että metropolialue ei kilpaile keskenään vaan tekee yhteistyötä, onhan se koko maan kasvun veturi. Kansantalouden kestävän kasvun kannalta on erityisen tärkeää panostaa suurten kaupunkiseutujen menestymiseen.

5) Hallituksen on tuotava eduskunnalle kaupunki- ja metropoliittinen selonteko. Selonteon avulla voidaan kootusti läpivalaista tarvittavat toimet ja sote- ja maakuntauudistuksen vaikutukset kaupunkeihin sekä selkeyttää maakuntien ja kaupunkien roolit. Selonteossa on nostettava esille metropolialueen merkitys kansantaloudellemme. Helsinki-Uusimaa metropolimaakunnan erityishaasteita on ratkottava tarvittaessa erillisratkaisuina.

Sari Sarkomaa

Helsinkiläinen kansanedustaja

 

Asumisen lähes sietämätön kalleus on talouden kasvun pullonkaula ja kaupunkilaisen arjen kipeimpiä kysymyksiä. Tarvitsemme ripeitä toimia jarruttamaan asumisen kustannusten kasvua. Meillä ei ole varaa toistaa Tukholman virheitä. Tukholmassa asuntojen hinnat ovat tuplaantuneet eli kasvaneet 100 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2015.

Suomi kulkee kaupungistumisessa Ruotsia noin 10-15 vuotta jäljessä. Meillä on mahdollisuus ottaa oppia Ruotsin virheistä. Maassamme on huutava tarve nykyistä vahvemmalle ja monimuotoisemmalle kaupunki- ja metropolipolitiikalla. Niin valtion kuin kaupunkien on terästäydyttävä. Nousevien asumiskustannusten hillintään tarvitaan valtiota vahvasti mukaan. Samoin erityisesti Helsingin on kirittävä toimiaan, joilla asuntotuotantoon saadaan lisävauhtia.

Jo nyt on nähtävissä, että pieniin ja osin keskipalkkaisiinkaan palvelualojen ammatteihin ei tahdo saada työntekijöitä metropolialueella. Tutkimuksien mukaan asumismenot ovat ylisuuret jo lähes kolmanneksella suomalaisista. Asuntotuotannon kiihdyttäminen ja tiiviimpi kaupunkirakentaminen hyvien joukkoliikenteen yhteyksien varteen poistaisi kasvun suurimman pullonkaulan.

Ainoa tehokas keino vaikuttaa yleisesti korkeisiin asumiskustannuksiin on lisätä asuntojen tarjontaa. Millään muilla asuntopoliittisilla tempuilla ei korjata perusongelmaa. Tavallisten palkansaajien ja eläkeläisten korkeita asumiskustannuksia ei ratkaista tuetulla ”kohtuuhintaisella” asuntotuotannolla.

Vastuuministeri Kimmo Tiilikaisen on myös kirittävä tahtiaan. On vakava tosia-asia, että rakentamiseen liittyvät säädökset ja normit ovat Suomessa edelleen verrattain tiukkoja. Norminpurku talkoita on syytä vauhdittaa niin valtakunnan kuin kaupunkien tasolla.

Sujuva kaavoitus on edellytys toimivalle asuntotuotannolle. Viisasta olisi ottaa käyttöön ns. rullaava kaavoitus, jossa eri tason kaavoja valmistellaan limittäin. Näin kaupunkia voitaisiin rakentaa joustavasti. Valtion tehtävänä on tukea ja luoda kannustimia asuntotuotannon vauhdittamiseksi.

Kaupungeilla tulee olla yhtälailla kannustimet alueensa asuntotuotannon kirittämiseksi. Kaupunkien asuntopula ja riittämätön kohtuuhintaisten asuntojen kaavoittaminen sekä rakentaminen näkyvät kaupungeissa myös kasvavina asumistuen kustannuksina.

Kasvu vaatii merkittäviä panostuksia uusiin kouluihin, päiväkoteihin sekä infraan. Uusien asukkaiden palveluiden ja kestävien liikkumisratkaisujen järjestämisen kustannukset voivat hillitä kuntien kaavoitushaluja, mikä johtaa riittämättömään asuntotuotantoon ja korkeisiin asumiskustannuksiin.

Vahvistetut asuntopoliittiset toimet ovat koko maan talouskasvun ja kaupunkilaisten toimivan arjen elinehto. Hallituksen on ryhdyttävä ripeästi toimiin kaupunkipolitiikan täysimääräiseksi hyödyntämiseksi. Yksi askel on antaa eduskunnalle kaupunki- ja metropolipoliittinen selonteko. Selonteko on keino läpivalaista metropolialueen sekä suurimpien kaupunkien merkitys ja koota yhteen kaupunkipoliittiset toimet sekä niihin liittyvät ratkaisuesitykset. Selonteon ytimenä on oltava esitykset kaupunkien kasvun rahoitukseen liittyvät kysymykset. Kaupunkipolitiikkaa on tehtävä ihmisten näkökulmasta. Kaupungin on oltava hyvä paikka asua ja elää kaiken ikäisille.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

 

 

Kiusaamisen kitkeminen ja ennaltaehkäisy on vihdoin selkeästi kirjattu varhaiskasvatuslakiin. Tähän asti laki ei ole velvoittanut päiväkoteja samalla tavalla puuttumaan kiusaamiseen kuten kouluja. Isompia lapsia, peruskoululaisia ja toisen asteen opiskelijoita on jo pitkään suojannut lainsäädäntö, joka edellyttää oppilaiden suojaamisen väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Nyt lausunnolla olevaan uudistettuun varhaiskasvatuslakiin on kirjattu velvoite suojella lasta väkivallalta, kiusaamiselta ja muulta häirinnältä. Näin nollatoleranssi kiusaamiseen on selkeästi lainmukainen tehtävä päiväkodeissa ja kaikessa varhaiskasvatuksessa.

On ilouutinen, että asia on saanut sen vakavuuden vaativan huomion. Kyllä sen eteen on urakoitukin. Eduskunnassa olemme tehneet toistuvia kannanottoja ja kirjallisia kysymyksiä. Erityiskiitos tutkijoille, kuten Laura Revolle, joka on tutkimuksissaan nostanut esille varhaisen puuttumisen merkityksen kiusaamisen kitkemistä.

Toisin kuin on usein uskottu tai haluttu uskoa ja ajatella, kiusaaminen on tutkimusten mukaan arkipäivää jo päiväkodeissa. Kiusaaminen ilmenee päiväkodeissa mm. fyysisenä väkivaltana, haukkumisena ja vallankäyttönä. Kiusaamiseen varhainen puuttuminen ja sen ehkäisy on välttämätöntä lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille, oli kyse sitten kiusatusta, kiusaajasta tai sivusta katsojasta.

Laura Repo on tutkimuksissaan korostanut kiusaamisen olevan opittu käyttäytymismalli. Siihen on pureuduttava varhaisessa vaiheessa ja mieluusti ennaltaehkäisevästi. Näin myös ehkäistään kiusaamisen siirtymistä lapsen mukana peruskouluun. Minkä kotona ja päivähoidossa oppii, sen koulussa ja myöhemmin elämässä taitaa.

On välttämätöntä, että vanhemmat ovat mukana kiusaamisen vastaisessa työssä. Vanhemmat ovat ensisijaiset vaikuttajat ja vastuunkantajat lapsen elämässä. On tervetullutta, että varhaiskasvatuksen lakiluonnoksessa tietosuojanormit on päivitetty mahdollistamaan digitaalinen yhteydenpito kotien ja päiväkotien välillä saman tapaan kuin kouluissa.

Yksi avain kiusaamisen ehkäisyssä on myös laadukas varhaispedagogiikka, jonka edistämiseksi on lakiluonnoksessa useampiakin toimenpiteitä. Lakiluonnoksessa on myös nykyistä selkeämmin säädetty, että varhaiskasvatusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja siitä päätettäessä on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Esitys uudeksi varhaiskasvatuslaiksi on lausuntokierroksella. Eduskunnassa aloitamme lain käsittelyn vielä tänä keväänä. Palaute ja ajatukset tervetulleita sähköpostitse osoitteeseen sari.sarkomaa@eduskunta.fi.

Järjestän yhdessä kansanedustaja Sari Multalan kanssa tilaisuuden varhaiskasvatuksen uudistamisesta torstaina 22.3 klo 17- 18.15 Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa (Arkadiankatu 3). Olet lämpimästi tervetullut mukaan kuulemaan, keskustelemaan ja vaikuttamaan.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan jäsen

Perhevapaauudistuksen valmistelun katkaiseminen kesken kaiken perheministeri Saarikon toimesta oli mittava pettymys. Kokoomus olisi ollut valmis jatkamaan työtä, etsimään yhdessä luovia ratkaisuja perheille paremman perhevapaajärjestelmän rakentamiseksi. Perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia siksi tarvitaan joustoja ja vaihtoehtoja. Vanhemmuudessa tarvitaan isät ja äidit, työelämässä naiset ja miehet. Periksi ei anneta ja vaikuttamistyötä jatketaan, jotta hallitus saisi tehtyä syksyn budjettiriiheen valmiin esityksen.

Hyvä asia on, että päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen liittyvät asiat etenevät lapsen kannalta hyvään suuntaan. Vuoden alusta alennettiin varhaiskasvatuksen maksuja. Uudistuksen myötä 6700 perhettä pääsi kokonaan maksuttoman varhaiskasvatuksen piiriin. Sisaralennusta nostettiin 50 prosenttiin. Alennus koskee kaikkein pienituloisimpien lisäksi myös keskituloisten perheiden maksuja. Kaksilapsisen keskituloisen perheen maksut alenevat jopa 1200 euroa vuodessa.

Esitys uudeksi varhaiskasvatuslaiksi on lausuntokierroksella. Eduskunta aloittaa lain käsittelyn tänä keväänä.

Lakiluonnoksessa on nykyistä selkeämmin säädetty, että varhaiskasvatusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja siitä päätettäessä on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Myös varhaiskasvatusympäristöä koskevaa säädöstä on tarkennettu kirjaamalla, että lasta tulee suojata väkivallalta, kiusaamiselta ja muulta häirinnältä. Tietosuojanormit päivitetään mahdollistamaan digitaalinen yhteydenpito kotien ja päiväkotien välillä.

Uusi laki vahvistaa varhaiskasvatuksen laatua nostamalla henkilöstön koulutustasoa ja selkiyttämällä tehtävänimikkeitä. Tulevaisuudessa päiväkodeissa työskentelee moniammatillisena tiiminä varhaiskasvatuksen opettajia, varhaiskasvatuksen sosionomeja ja lastenhoitajia. Lakiluonnoksessa ehdotetaan, että vuoteen 2030 mennessä kaksi kolmasosaa päiväkodin henkilöstöstä olisi korkeakoulututkinnon suorittaneita. Nykyään korkeakoulutus vaaditaan vain yhdeltä kolmesta. Laissa on monta muutakin muutosta. Palaute ja ajatukset tervetulleita sähköpostitse osoitteeseen sari.sarkomaa@eduskunta.fi.

Järjestän yhdessä kansanedustaja Sari Multalan kanssa tilaisuuden varhaiskasvatuksen uudistamisesta torstaina 22.3 klo 17- 18.15 Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa (Arkadiankatu 3). Olet lämpimästi tervetullut mukaan kuulemaan, keskustelemaan ja vaikuttamaan. Tilaisuus on avoin ja maksuton eikä siihen tarvitse erikseen ilmoittautua.
Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan jäsen

 

 

Iloitsen lakivaliokunnan mietinnöstä, joka puoltaa hyväksyttäväksi kansalaisaloitteen mukaista äitiyslakia. Laki on ennen kaikkea lapsen aseman ja oikeuksien kannalta tärkeä. Yhtälailla turvallisuutta tuova uudistus perheille, jotka ilman lakimuutosta joutuisivat käymään raskaan perheen sisäisen adoptioprosessin.

Äitiyslaki sisältäisi säännökset siitä, että lapsen synnyttäjä on lapsen äiti ja että lapsen synnyttäneen äidin naispuolinen kumppani voidaan vahvistaa lapsen äidiksi lapsen synnyttäneen ohella silloin, kun lapsi on hankittu yhdessä hedelmöityshoidon avulla. Vanhemmuus voitaisiin tunnustaa jo ennen lapsen syntymää tapahtuvan neuvolakäynnin yhteydessä. Näin päästään raskaasta perheen sisäisestä adoptiomenettelystä ja lapsi saisi oikeuden molempiin vanhempiinsa heti syntymänsä jälkeen. Tämä on lapsen oikeusturvan kannalta välttämätö korjausliike.

Nykyisin lapsi saa oikeuden toiseen vanhempaansa vasta kun perheen sisäinen adoptio on vahvistettu. Adoptioon voi mennä useita kuukausia, jopa vuosi. Siihen asti lapsi on turvattomassa asemassa, jos toinen vanhemmista menehtyy tai vanhemmat eroavat.

Lakivaliokunta puolsi kansalaisaloitteen lakiehdotuksia muutamin muutosehdotuksin. Äitiyslaista on mitä todennäköisimmin tulossa Suomen historian toinen kansalaisaloite, joka menee läpi eduskunnassa. Kaikki suuret lapsi- ja perhejärjestöt tukevat aloitetta, koska sen nähdään olevan lapsen edun mukainen. Äitiyslain kaltainen käytäntö on voimassa kaikissa muissa Pohjoismaissa ja lukuisissa muissa Euroopan maissa kuten Maltalla ja Espanjassa.

Vilkkaana käyvässä keskustelussa on hyvä alleviivata, että laki ei estä kenenkään isyyden vahvistamista koska lakia sovelletaan ainoastaan hedelmöityshoitotilanteissa. On myös mainittava, että lakivaliokunta päätyi siihen, että naispareille voidaan antaa hedelmöityshoitoa vain sellaisilla sukusoluilla, joiden luovuttaja ei ole antanut suostumustaan isyyden vahvistamiseen. Esitys on valmisteltu huolellisesti oikeusministeriössä ja valmistelussa on otettu täysimittaisesti huomioon uuden isyyslain sisältöä.

Esitys on norminpurkutalkoissa mitä parhainta työtä. Kallis ja työteliäs adoptioprosessi korjautuu sujuvalla tunnustamisen prosessilla, joka helpottaa perheiden arkea sekä lapsen turvallista kasvua. Laki on myös tärkeä askel tiellä kohti erilaisten perheiden yhdenmukaista kohtelua.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen kansanedustaja ja kolmen lapsen äiti

 

 

 

 

Aikansa eläneen eläinsuojelulain uudistaminen on välttämättömyys. Eläinten hyvinvoinnin ja suojelun puutteet vaativat vaikuttavia toimenpiteitä. lakiluonnos on lausuntokierroksella helmikuun loppuun saakka. Jo nyt on ilmiselvää, että lakiluonnokseen jääneet puutteet on korjattava, ennen kuin se tuodaan eduskunnan käsittelyyn.

Eläinsuojelulain uudistamisessa modernisoidaan ja selkeytetään vuodelta 1996 oleva laki vastaamaan eläintenpidolle ja lainsäädännölle nykypäivänä asetettavia vaatimuksia. Eläinsuojelulakia on valmisteltu seitsemän vuotta. On tärkeää, että nykyinen eduskunta ehtii eläinsuojelulain huolella käsitellä. Uuden eläinsuojelulain on tarkoitus tulla voimaan mahdollisen maakuntauudistuksen yhteydessä 2020.

Uudessa eläinsuojelulaissa ensisijaisena tavoitteena on eläinten hyvinvoinnin edistäminen. Se edellyttää eläinten mahdollisuutta olennaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen sekä eläinsuojeluvalvonnan tehostamista.

Lakiluonnoksessa on paljon tärkeitä askelia eteenpäin. Esimerkiksi kivunlievitys nupoutuksen yhteydessä tulee nyt pakolliseksi. Myös eläimen tainnuttaminen ennen teurastusta vaaditaan jatkossa poikkeuksetta. Lisäksi piikki- ja sähköpannat kielletään. Ehdotuksen valmistelussa on hyödynnetty uusinta tutkimustietoa eläinten tarpeista ja kyvyistä. valmistelussa on tehty laajasti yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa. Tästä huolimatta lausunnolla oleva lakiluonnos on monelta osin pettymys. Lakiluonnokseen on jäänyt useita korjausta edellyttäviä kipupisteitä.

Esimerkiksi parsinavettoista ja porsimishäkeistä tulisi luopua siirtymäkauden jälkeen. Eläinten jatkuva vedensaanti on turvattava. Myös Eläinsuojelun valvontaa on edelleen tehostettava. Eläinsuojeluvalvontaviranomaisten pätevyys on määritettävä laissa, sillä maakunta viranomaisena ei riitä turvaamaan eläinsuojeluvalvonnan toteutumista.

Pidän tärkeänä, että eläinsuojelulain uudistamisen yhteydessä selvitetään tarvittavat toimenpiteet koirien ja kissojen tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä säätämiseksi. Lemmikkieläimen heitteille jättö on laiton ja rangaistava teko, mutta kissojen kohdalla syyllisiä saadaan harvoin vastuuseen teoistaan. Tämä johtuu siitä, että ilman tunnistusmerkintää kissaa on käytännössä mahdotonta yhdistää sen omistajaan. Tähän on syytä löytää Suomeen sopiva ratkaisu.

Vastuuministeri Jari Lepän johdolla palaute lakiluonnoksesta on viisasta ja välttämätöntä kuulla tarkkaan ja tehdä eläinten hyvinvoinnin kannalta välttämättömät korjaukset. Lakiin jääneet puutteet on korjattava niin että se turvaa eläinten hyvinvoinnin ja suojelun edistyksellisesti pitkälle tulevaisuuteen.

Otan mielelläni vastaan palautetta eläinsuojelulain uudistamiseen ja eläinten hyvinvointini liittyen.

Sari Sarkomaa

helsinkiläinen Kokoomuksen kansanedustaja ja eduskunnan eläinsuojeluryhmän ja Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY jäsen

Perhevapaauudistus on yksi tämän hallituksen suurimmista tasa-arvouudistuksista. Me Kokoomuksen eduskuntaryhmässä emme  missään nimessä halua pysäyttää uudistusta. Keskustan eduskuntaryhmän mukaan uudistus pitäisi jättää seuraavan hallituksen tehtäväksi. Perheministeripuolueen kannanotto perhevapaauudistuksen perumisesta on kova isku uudistusta odottaville suomalaisille perheille.

Perhemyönteistä politiikkaa olisi viedä erittäin laajaa kannatusta nauttiva uudistus maaliin. Täytyy pitää mielessä ne tärkeät syyt, jonka vuoksi koko uudistusta tehdään. Suomessa pienten lasten äitien työllisyysaste on muihin Pohjoismaihin verrattuna alhaisella tasolla ja perhevapaat jakautuvat selvästi epätasa-arvoisemmin. Meidän on kannustettava äitejä töihin ja isiä jäämään kotiin. Vanhemmuudessa tarvitaan isät ja äidit, työelämässä naiset ja miehet.

Perhevapaauudistuksessa on kyse ennen kaikkea tasa-arvosta, työllisyydestä ja perheiden sekä lasten edusta. Uudistuksen tavoitteet ovat hyvät ja saavutettavissa. Hallitus on asettanut uudistukselle selkeät reunahehdot, joiden puitteissa se voidaan toteuttaa. Hallituksella ei ole varaa kaataa näin merkittävää uudistusta.

Perhevapaiden uudistamisen lisäksi tarvitaan perhe-elämän rooleihin liittyvää asennemuutosta. Sitä ei synny, ellei tehdä aidosti uudistavaa ja tasa-arvoon ohjaavaa politiikkaa. Keskustan ja perheministerin halu viivyttää perhevapaauudistusta seuraavalle hallituskaudelle ei voi hyväksyä eikä mitenkään ymmärtää.

Kun perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) perjantaina ilmoitti perhevapaauudistuksen kaatamisesta, nousi keskusteluun hurjiakin väitteitä neuvotellun mallin vaikutuksista. On olennaista muistuttaa, ettei neuvotteluissa oltu vielä päästy siihen saakka, että pöydällä olisi ollut yksi lopullinen malli. Työn on siis vielä kesken. On totta, että hallituksen uudistukselle asettama raami on tiukka, mutta mahdottomaksi sitä ei voi väittää. Uskon, että vaikutuksiltaan hyvä malli on saavutettavissa vielä tällä hallituskaudella. Suomalaiset perheet ansaitsevat tasa-arvoa, työtä ja lapset pääsyä varhaiskasvatukseen. Tätä meidän on nyt yhdessä edistettävä, kuten hallitus syksyllä yhdessä sopi.

Perheministerin nimitystä pidin koko hallituksen sitoumuksena tehdä erityisesti perheasioissa uudistuksia. Olisi perin kummallista, jos historiallisen uudistava ja vielä perheministerin omaava hallitus peruuttaisi perhevapaauudistuksen tilanteessa, jossa uudistuksen tarve on huutava. Työn kesken jättäminen ei ole vaihtoehto.

On toivoa antavaa, että hallituspuolueista on tullut merkittäviä puheenvuoroja, jotka antavat ymmärtää halua  löytyvän jatkaa uudistustyötä. Valtiovarainministeri Petteri Orpon lupaus puolueiden puheenjohtajien trion "perhepalaverista" on viisas ja vastuullinen tapa hakea jumissa olevalle uudistukselle loppukiriin vauhtia.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

On vakava riski, että maakuntauudistus livahtaa voimaan huomaamatta valinnanvapauskeskustelun suojissa. Historiallisen suuren ja paljon kysymyksiä herättävän maakuntauudistuksen läpivalaisu ja pureksiminen on välttämätöntä.

Perustuslakivaliokunta edellytti valinnanvapauslain lisäksi muutoksia myös maakunta-ja järjestämislakiin. Muutosvaateita isompi asia on se, että moni asiantuntija niin perustuslakivaliokunnassa kuin muissa yhteyksissä on nostanut esille merkittäviä huomiota ja huolia liittyen maakuntauudistukseen. Pääkysymys on, kyetäänkö 18 maakunnan mallilla turvaamaan yhdenvertaiset palvelut kaikkialla Suomessa. Useissa asiantuntija-arvioissa 18 maakuntaa on pidetty liian suurena määränä suhteessa uudistuksen kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Osa maakunnista on jäämässä auttamatta liian pieniksi suhteessa niiltä vaadittaviin tehtäviin.

Asiantuntijat ovat pitäneet etenkin alle 200 000 asukkaan maakuntien kantokykyä riittämättömänä. Nyt vain 8 maakuntaa pääsisi ylitse kriittisen kynnyksen. Keskeinen pohdinnan paikka on myös se, onko maakuntamallissa perustuslakiin kompastuvia kohtia? Ja mitkä ovat uudistuksen suurimmat riskit ja miten niitä voisi vielä pienentää? Tiivistettynä voi sanoa, että mitä enemmän on maakuntia, sitä haastavampaa on turvata yhdenvertaiset palvelut. Sitä vaikeampaa on saavuttaa tehokkuutta ja kustannusvaikuttavuutta.

Maakuntahallinnosta on syytä käydä kunnollinen keskustelu. Kaupunkien ja maakuntien roolien kirkastaminen on vielä tekemättä. Tarvetta on vakuuttaville vaikutusarvioinneille etenkin maakuntien välisistä eroista, kantokyvystä ja maakuntahallinnon vaikutuksista ja kustannuksista. On varmistettava, että menot eivät kasva ja että hyötyjä saadaan ihmisten arkeen. Veronmaksajan taakkaa ei ole varaa eikä lupaa lisätä. Tavoite on päin vastainen.

Maakuntien suuri määrä ja erikokoisuus eivät saa jarruttaa uudistuksen tavoitteita toteutumasta.

Uudistuksen valmistelun määrärahojen jako on kuvaava esimerkki. Valmistelumäärärahoja ei tule jakaa tasasuuruisina. Väestöperusteisuuden on oltava määräävä kriteeri. Sotea ei voi valmistella niin, että euro Kainuussa on 0,04 € Uudellamaalla. Ei voi olla niin, että 68 000 asukkaan Keski-Pohjanmaa saisi soten valmisteluun samaisen summan rahoitusta kuin 1,6 miljoonan asukkaan Uusimaa. Ministeriöstä on onneksi luvattu, että väestömäärä huomioidaan rahanjaossa.

Maakuntien kokoerojen vaikutus näkyi myös valinnanvapauspilottien kriteereissä, jotka sopivat vain pieniin maakuntiin. Eduskunta huomautti asiasta, ja nyt kriteerit valmistellaan uudestaan. On aivan eri vaatia pilottiin 80 prosenttia väestöstä 200 000 asukkaan maakunnassa kuin 1,6 miljoonan asukkaan Uudellamaalla. Maakuntien kokoerojen merkitys on ymmärrettävä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusmäärärahojen turvaaminen osana uudistusta on vielä ratkaisematta. Asiaa koskevat esityksestä puuttuvat pykälät on huolella valmisteltava osaksi sote-lakipakettia.

Olen tyytyväinen, että saimme valtiovarainvaliokunnan hallituspuolueiden neuvotteluissa sovittua 6 miljoonaa euron lisäyksestä terveydenhuollon yliopistotasoiseen tutkimukseen. Näin määräraha on kuluvana vuonna 21 me. Kyseinen tutkimusmääräraha on vähentynyt merkittävästi hallitusten ja ministerien vaihtuessa. 2000-luvun alkuvuosina määräraha oli vielä noin 60 me. Tämän päivän tutkimus merkitsee huomisen hyvää ja kustannustehokasta hoitoa ja siksi määrärahalisäys oli välttämätön. Sovimme myös lisäyksestä hoitotyön tutkimukseen valtion budjetista suoraan menevään määrärahaan.

On välttämätöntä, että tieto terveydenhuollon laadusta on avointa ja kaikkien saatavilla. Siksi sovimme esityksestäni määrärahasta valtakunnallisten laaturekistereiden pilotointiin. Laaturekisterit ovat muissa Pohjoismaissa käytössä edistämässä ennaltaehkäisyn ja hoidon laatua sekä vaikuttavuutta. Suomessa laaturekistereitä on mutta ne ovat pääsääntöisesti yliopistosairaalakohtaisia. Tieto laadusta on myös edellytys valinnanvapauden onnistuneelle laajentamiselle.

Sote-uudistuksen aikataulu on tiukka. Työtä on vastuuministeri Saarikon joukkoineen tehtävä ripeästi mutta huolella. Eduskuntaan on saatava niin uudelleen muokatun valinnanvapauslain kuin täydennetyn maakunta-sekä järjestämislain vedenpitävät taloudelliset- ja toiminnalliset vaikutusarviot, joissa on vahvasti mukana niin perustuslaillinen kuin EU-oikeudellinen arvionti.

Sari Sarkomaa

Helsinkiläinen kansanedustaja