Kategoria: Blogi

On tärkeää, että tänään alkavassa budjettiriihessä lyödään lukkoon äitien päihdekuntoutuksen rahoitusratkaisu. Muistutan tuoretta sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilaa (ps) ja koko hallitusta, että eduskunta on pelastanut lisämäärärahalla Ensi- ja turvakotien liiton päihdeongelmaisten äitien ja heidän perheidensä Pidä kiinni -hoitojärjestelmän kuusi kertaa. Eduskunta on myös edellyttänyt, että hallitus etsii rahoitukseen pysyvämmän ratkaisun.

Ilman eduskunnan tukea olisi toimiva järjestelmä muuten murentunut. Päihdeongelmaisten äitien erityishoito tuottaa mittavia inhimillisiä ja taloudellisia säästöjä. Äidin raskaudenaikaisen päihteidenkäytön aiheuttama sikiövaurio on pahimmillaan korjaamaton kehitysvamma, joka vaatii pysyvää ja kallista laitoshoitoa. Sikiön suojelu ja vauvan hyvinvointi on oltava ensisijalla.

Pidä kiinni –hoitojärjestelmän tavoitteena on ehkäistä ja minimoida sikiön vaurioita äidin päihteettömyyttä tukemalla raskauden aikana ja tukea koko perheen hyvinvointia ja päihteettömyyttä myös lapsen syntymän jälkeen.

Suomessa syntyy vuosittain noin 650 alkoholin vaurioittamaa lasta. Odottavista äideistä kuudella prosentilla on arvioitu olevan päihderiippuvuus. Pelkästään Helsingin Naistenklinikalla synnyttää viikoittain 1-2 päihdeäitiä. Yleisesti tiedetään, että äidin päihteiden käyttö on yleisin syy pienten lasten huostaanottoihin Suomessa. Nämä luvut varmasti puhuvat puolestaan, kun hallitus istuu riihipöytääni.

Nyt tarvitaan tehdä ratkaisu pidemmälle tähtäimelle. Tilanne, jossa rahoitus ratkaistaan aina vuosittain, ei ole kenenkään etu ja on vahvasti vastoin eduskunnan tahtoa. Pidä kiinni -ensikotien sulkeminen tarkoittaa sitä, että äideiltä katoaa vapaaehtoisen kuntoutumisen mahdollisuus ja vauvat ovat vakavassa vaarassa. Pitkällä aikavälillä sote-ratkaisuun kytkeminen ja päihdekuntoutuksen järjestämisvastuun keskittäminen yhdelle toimijalle on tavoiteltava asia. Sote-uudistuksen toteutumiseen on kuitenkin vielä vuosia ja siksi ajaksi on rahoitus löydettävä.

Päihdeäitien hoidossa on kyse fiksusta investoinnista ennaltaehkäiseviin palveluihin, jotka huonosti hoidettuna aiheuttavat mittavia kuluja huostaanottojen ja vaurioituneiden lasten tarvitsemien palveluiden muodossa inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Valtiovarainvaliokunnan jäsen

Lisävelkaantumisen, veronkorotusten ja leikkausten tiellä emme kykene rakentamaan yhdenvertaisten mahdollisuuksien Suomea. Parempi työllisyyden taso on se ainoa keino, jolla Suomi voi kestävästi edetä. Eduskuntakauden keskeisin asia on vaimean kasvun ja korkean työttömyyden ongelman ratkaisu. Samaan aikaan on kyettävä luomaan uutta kasvua, osaamista ja pitämään huolta heikompiosaisista. Tuoreen valtiovarainministeri Orpon ensimmäinen taluosarvioesitys on toivoa tuova työnäyte, joka rakentaa polkua reilumpaan Suomeen.

Orpon esitykseen sisältyy kasvua ja työllisyyttä sekä kotimaista kysyntää vahvistava verokokonaisuus. Kaikkien palkansaajien ansiotuloveroastetta esitetään laskettavaksi puoli prosenttiyksikköä ensi vuonna. Lisäksi budjettiesitys sisältää veronkevennyksen eläkeläisille. On oikein, että koko ikänsä työtä tehneet pidetään samalla viivalla veroalennuksia kohdennettaessa.

Budjettiesityksen olennaista antia on yrittäjyyttä edistävät toimet. Uudet työpaikat syntyvät, jos ovat syntyäkseen, juuri pk-yrityksiin. Maksuperusteisen arvolisäveroon siirtymisellä päästään pois kohtuuttomasti yrittäjiä lannistaneesta valuviasta, jossa yrittäjä on joutunut maksamaan verot ennen kuin myyntitulot ovat tulleet tilille. Kannusteita yritystoiminnan harjoittamiseen esitetään vahvistettavaksi uudella yrittäjävähennyksellä sekä keventämällä perintö- ja lahjaverotusta yritysten sukupolvenvaihdosten edistämiseksi.

Kotitalouspalveluiden kulutuksen lisäämiseksi esitetään kotitalousvähennyksen kasvattamista. Tämä luo uusia työpaikkoja sekä vähentää harmaata taloutta. Hallitusneuvotteluissa sovimme, että vähennystä laajennetaan myös ikääntyneiden hoivapalveluihin. Ehdotin kuntoutuksen ottamista kotitalousvähennyksen piirin jo aiemmin vuonna 2011.

Työllisyystavoitetta ei saavuteta ilman lisätoimia, joita valmistellaan elokuun lopun budjettiriiheen. Tuolloin hallitus käy läpi koko budjettiesityksen ja antaa yhdessä talousarvioesityksen eduskunnan käsiteltäväksi. Valtion talousarvion käsittely on valtiovarainvaliokunnassa syksyn keskeisin tehtävämme.

Osana työllisyyspakettia on hallituksen peruttava ylisuuret päivähoitomaksukorotukset, esimerkiksi Helsingissä on niin korkeat asumis- ja elinkustannukset, ettei keskituloisia perheitä ole enää varaa kurittaa mittavilla lisämaksuilla ja ostovoiman leikkauksilla. Maksukorotusesitys on ristiriidassa työllisyys- ja tasa-arvotavoitteen kanssa, mutta erityisesti pyrkimyksessämme kasvattaa varhaiskasvatuksen osallistumisastetta. Maksujen korotusten peruminen ei yksin riitä, vaan varhaiskasvatuksen kehittäminen on oltava ykkösagendalla. Tutkimukset osoittavat, että lasten kannalta vaikuttavinta on investoida varhaiskasvatuksen laatuun.

Ensi vuonna suomalaiset kirjallisuuden tekijät saavat vihdoin asianmukaista lainauskorvausta kirjastojen lainoista. Lainauskorvauksilla on tekijänoikeuskorvauksina paitsi kulttuuria myös talouskasvua edistävä vaikutus. Johtavana kirjastokansana on vähintäänkin kohtuullista, että lainattavista teoksista saa myös tekijä oman osansa. Eduskunta on edellyttänyt lainauskorvauksien kuntoon laittamista ja meille sivistyskansanedustajille Orpon budjettiesitys on työvoitto.

Olen urakoinut kansallisen rokoteohjelmamme täydentämiseksi vesirokkorokotteella ja nyt rokoterahat on valtiovarainministerin toimesta esitykseen lisätty. Se on kansanterveys- ja työllisyysteko sekä investointi, joka tuo säästöjä. Rokotteen lisääminen rokotusohjelmaan kaventaa lasten terveyseroja. On arvioitu, että rokote käytännössä hävittäisi vesirokkotaudin Suomesta ja säästäisi yhteensä noin 80 000 työpäivää ja lähes 14 milj. euroa vanhempien työstä poissaolosta aiheutuvia kustannuksia.

Eduskunta aloittaa valtion budjetin käsittelyn heti syksyllä. Ajatukset ja palautteet niin Helsingin kuin Suomen asioista ovat tervetulleita.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Valtiovarainvaliokunnan jäsen

www.sarisarkomaa.fi

Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Verkkouutisten V-blogissa 17.8.2016

Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Verkkouutisten V-blogissa 21.6.2016

Suomalaisilta jää käyttämättä apteekista hankittuja reseptilääkkeitä vuosittain jopa 95–125 miljoonan euron arvosta, mikä tarkoittaa, että summa lähentelee 5 prosenttia koko Suomen reseptilääkemyynnistä. Lääkekorvauksen osuus reseptilääkkeistä on keskimäärin 66 prosenttia. Siten yhteiskunnan osuus käyttämättömien lääkkeiden kustannuksesta on noin 80 miljoonaa euroa vuosittain. Näiden lukujen valossa lääkejätteen vähentämiseen on ryhdyttävä ripeästi osana valtion talouden säästötalkoita. Lääkejätteen vähentämisellä voidaan säästää niin ympäristöä, apteekin asiakkaiden kuin veronmaksajan euroja.

Tiedot lääkejätteen määrästä selviävät Apteekkariliiton helmikuussa tehdystä selvityksestä. Tavallisin syy lääkejätteen syntyyn oli se, että vain osa lääkkeistä kului, vaikka lääkettä oli käytetty lääkärin ohjeen mukaan. Näin vastasi 42 prosenttia. Noin joka kolmas vastaaja kertoi lääkkeen jääneen käyttämättä, koska lääkäri vaihtoi lääkkeen toiseen. Noin kolmannes vastanneista kertoi, että lääkkeen käyttö oli lopetettu, koska se aiheutti haittavaikutuksen. Reseptilääke jäi käyttämättä myös siksi, että se oli ostettu varmuuden vuoksi (14 %) tai lääkärin määrää lääkettä oli ostettu niin paljon, että se ehti vanhentua (17 %).

Lääkejätteen vähentämiseen on löydettävissä yksinkertaisia keinoja, jotka on syytä ottaa viivytyksettä käyttöön. Ensinnäkin uusi lääkehoito tulisi aloittaa pienellä aloituspakkauksella, jolloin lääkettä jää mahdollisimman vähän käyttämättä, jos lääke vaihdetaan toiseen. Peruskorvattavia lääkkeitä voisi hankkia Kela-korvattuina vasta, kun edellisen ostokerran lääkkeet olisi käytetty lähes loppuun. Vastaava käytäntö on jo nyt erityiskorvattavilla lääkkeillä. Kalleimpia, tuhannesta jopa kymmeniin tuhansiin euroihin maksavia, lääkkeitä voisi ostaa korvattuna vain pienissä erissä, esimerkiksi kuukauden annos kerrallaan.

Myös koneellista annosjakelua tulisi hyödyntää nykyistä laajemmin. Koneellisessa annosjakelussa asiakkaalle toimitetaan kerta-annoksiin pakatut lääkkeet kahden viikon jaksoissa. Annosjakelussa käytetään suuria, edullisempi lääkepakkauksia sekä lääkevaihdon piirissä olevia edullisia lääkevalmisteita. Yhteiskunta hyötyy annosjakelussa syntyvistä säästöistä lääkekorvausten osalta.

Annosjakelupalvelu on monin tavoin potilaan etu. Se parantaa lääkitysturvallisuutta, edistää lääkehoidon onnistumista ja säästää lääkekuluissa. Säästöjä tulee varmasti muihinkin sote-menoihin, kun "lääketokkurat" vähenee, potilaan yleiskunto kohenee ja tarve käyttää muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja vähenee. Parasta tietenkin on ihmisen toimintakyvyn ja elämän laadun paraneminen. Palvelu on hyödyllisin paljon lääkkeitä käyttäville.

Apteekki perii annosjakelusta palkkion, joka kattaa palvelusta aiheutuneet kustannukset. Palkkiot vaihtelevat apteekkikohtaisesti. Annosjakelupalkkion rahoitusta uudistettava siten, että annosjakeluun liittyvät palkkiot määritellään lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen asetuksessa lääketaksasta. Annosjakelupalkkion määrittäminen lääketaksassa lisäisi annosjakelupotilaiden tasa-arvoa palvelun kustannuksien suhteen ja mahdollistaisi potilaan kokonaisvaltaisen palvelun hänen valitsemastaan lähiapteekista.

Hallitusohjelman mukaisesti syksyn budjettiriiheen valmistellaan 134 me leikkauksia lääkekorvausjärjestelmään. Kannustan hallitusta selvittämään, mikä osuus mittavasta leikkauksesta voitaisiin löytää lääkejätteen vähentämisen ja tarkoituksenmukaisen lääkehoidon toimin. Samalla säästettäisiin ympäristöä ja helpotettaisiin paljon lääkkeitä käyttävien tilannetta.

Sari Sarkomaa
Valtiovarainvaliokunnan ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen

Osana sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on varmistettava koulu- ja opiskeluterveydenhuollon laadukas ja yhdenvertaisuuden takaava toiminta. Perusterveydenhuoltoon suunniteltu valinnanvapaus ei sellaisenaan sovi kouluterveydenhuoltoon. Siihen on etsittävä erillisratkaisut, aivan kuten opiskeluterveydenhuoltoonkin. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) toiminta on laajennettava koskemaan kaikkia korkeakouluopiskelijoita. Lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten terveys- ja oppilashuoltopalveluiden saatavuus on turvattava. Painopistettä on siirrettävä ennaltaehkäiseviin toimiin.

Hallitus on päättänyt osana sote-uudistusta, että valinnanvapaus koskee pääsääntönä peruspalveluja ja soveltuvin osin erikoistason sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Valinnanvapauden tavoite on vahvistaa hyvien ja vaikuttavien peruspalveluiden yhdenvertaista saatavuutta. Professori Mats Brommelsin työryhmä julkaisi raporttinsa, jonka pohjalta hallituksen on tehtävä omat linjauksensa. Raportissa todetaan, että kouluterveydenhuollon ja opiskeluterveydenhuollon valinnanvapauteen liittyvät ratkaisut on tarpeen sovittaa yhteen lasten, nuorten ja perheiden palvelujen muutosohjelman kanssa. Tämä edellyttää jatkovalmistelua valtion, maakuntien ja kuntien kesken.

Johdollani valmisteltuihin kokoomuksen valinnanvapausteeseihin on kirjattu, että kouluterveydenhuollon on toimittava tiivisti yhdessä oppilashuollon kanssa lähellä lasta. Kouluterveydenhuollon mallin on oltava sellainen, että se tukee oppilashuoltotyötä ja yhteistyötä opettajien, rehtoreiden kuraattoreiden ja koulupsykologien kanssa. Olennainen osa niin koulu- kuin opiskeluterveydenhuoltoakin on oppimisympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden sekä koko kouluyhteisön hyvinvoinnin edistäminen.

Suomen Terveydenhoitajaliiton tuore kannanotto osuu oikeaan siinä, että sote-uudistuksessa on turvattava kouluterveydenhoitajan työn keskeinen elementti eli hoidon jatkuvuus.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja

Tiistaina julkaistu professori Mats Brommelsin työryhmäraportti on hyvä pohja valinnanvapausmallin valmistelutyölle. Raportin myötä sote-uudistus ottaa taas askeleen eteenpäin, kun Suomen valinnanvapausmallia päästään konkreettisesti työstämään. Valmisteluryhmä pääsi luokalta, vaikka edessä on hyvin paljon työtä, kuten raportin vastaanottanut ministeri Juha Rehulakin totesi.

Valinnanvapausmallin jatkovalmistelussa on ehdottomasti varmistettava, että yritykset, järjestöt ja julkiset palveluntuottajat pääsevät tasavertaisesti mukaan palveluntuottajiksi. Kriteerit on oltava sellaiset, että yhden naisen tai miehen yritys, toimiva järjestö, julkinen osaaminen tai vaikkapa hoivaideoiden luomiseen keskittynyt yritys sekä uudet toimijat voivat olla tasaveroisesti mukana.

Raha seuraa ihmistä -mallin peruspihvi on se, että mukana on kaikki voimavarat ja osaaminen. Ilman sitä ei synny aitoa valinnanvaraa eikä siten myöskään valinnanvapautta. Pienten toimijoiden mukanaolon edellytysten turvaaminen on tärkeää myös siksi, ettei monopoleja muodostu – ei yksityisiä eikä julkisia.

Ihmisen oma valinta on inhimillinen ja ketterä tapa vauhdittaa uudistumista ja parempia peruspalveluja. Tuottajia voidaan kannustaa haja-asutusalueille myös korvausperusteita painottamalla. Kun kysyntä luo tarjontaa ja raha seuraa ihmistä, on mahdollisuus vahvistaa lähi- ja peruspalveluja koko Suomessa.

Hyvät palvelut kaikille on soten päätavoite. Valinnanpausmalli on tarkoitus perustua siihen, että palveluille määritellään laatutaso, joka kaikkien palveluntuottajien on täytettävä. Valinnavapausmahdollisuuttaan käyttävät eli he, jotka valinnoillaan viestittävät palvelun laadusta, hyödyttävät kaikkia palvelun käyttäjiä. Valinnanmahdollisuus pitää olla riittävän usein, jotta se oikeasti vaikuttaa palveluiden laatuun. Kaikkien ei tarvitse käyttää valintaoikeuttaan hyötyäkseen valinnanvapausmallin tuomista hyödyistä palveluiden kehittymiseen.

Brommelsin selvitysmiestyöryhmän raportissa esitetään sairausvakuutuskorvausta lopetettavaksi. Pidän viisaana, ettei korvausta poisteta yhtäkkiä ilman siirtymäaikaa. Osana jatkotyötä, on löydettävä kestävät ratkaisut nykyisin sairausvakuutuskorvauksella tuettujen, mutta muuten pääosin ihmisten omavastuulla rahoitettujen, esimerkiksi silmälääkäri- ja gynekologikäyntien järjestämiseen. Suunterveydenhuolto kaipaa myös oman pohdintansa. Vaikka Sairausvakuutuskorvaus on ollut vuosi vuodelta pienempi, on se mahdollistanut palveluiden käytön pienituloisillekin ja kannustanut kansanterveydellisesti ihmisiä edistämään terveyttään.

Ehdotin raha seuraa ihmistä –mallia peruspalveluiden vahvistamiseksi ja ihmisten tasa-arvoisen verovaroin järjestettyjen palveluihin pääsyn mahdollistamiseksi ensimmäistä vuonna 2012. Valmisteilla olevan Suomen mallin on oltava sellainen, että se varmasti vahvistaa kaikkien suomalaisten peruspalveluja.

Kokoomus julkaisi johdollani valmistellut valinnanvapausteesit, joiden on hyvä viitoittaa valinnanvapausmallin jatkotyötä.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja

Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Verkkouutisten blogissa 2.6.2016.

Home- ja kosteusvauriot ovat vakava ongelma koululaisten arjessa. On ikävä tosiasia, että Suomessa ei ole useista toimista huolimatta edelleenkään kyetty merkittävästi vähentämään kosteus- ja homevaurioista aiheutuvia terveyshaittoja, kansantaloudellisia menetyksiä eikä torjumaan uusien kosteusvaurioiden syntyä.

Suhteellisesti eniten vaurioita on kuntien omistamissa rakennuksissa. Julkisten rakennusten kunto onkin häpeä pilkku ja vakava terveysriski. Lukemattomien päiväkotien, koulujen, sairaaloiden ja muiden julkisten rakennusten kunto voidaan luokitella vaaralliseksi terveydelle. Olen erityisen huolissani kosteus- ja homevaurioiden vaikutuksista lasten ja nuorten terveyteen. Pelkästään kosteusvaurioiden vuoksi korjaustarpeessa olevia kouluja ja päiväkoteja on Opetusalan Ammattijärjestön (OAJ) toimesta arvioitu olevan 2000.

Rakentamisen virheet, rakennusten kunnossapidon laiminlyönnit ja korjausten lykkäämiset tarkoittavat terveyshaittojen sekä korjauskustannusten kasvua ja korjaustarpeiden lisääntymistä. Kokonaistilanteen parantamista vaikeuttaa uusissa rakennuksissa ilmenevät kosteus- ja homevauriot sekä korjausten epäonnistumiset. Olen kansanedustajan työssäni muistuttanut hallitusta sitkeästi suomalaisissa rakennuksissa muhivasta home-ongelmasta ja sen vahingollisuudesta suomalaisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Eduskunnassa olemme urakoineet asian ratkaisemiseksi.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta teki viime vaalikaudella ansiokasta työtä ja esitti kattavan toimenpidelistauksen (TrVM 1/2013 vp) rakennusten home- ja kosteusvaurioiden kuriin saamiseksi. Peräänkuulutankin vahvaa jatkoa valtakunnallisille hometalkoille. Hallituksen on ensimmäisenä huolehdittava, että tarkastusvaliokunnan laatimat ja eduskunnan edellyttämät toimenpiteet on tehty. Kokoomuksen eduskuntaryhmässä sosiaali- ja terveyspolitiikasta vastaavana jätin yhdessä sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja Lauslahden kanssa kirjallisen kysymyksen rakennusten sisäilmaongelmien korjaamisesta ja ennaltaehkäisystä hallituksen vastattavaksi (KK 283/2016 vp).

Sisäilmaongelmien korjaamista, ennakointia ja ennaltaehkäisyä tulee tehdä ja tehdäänkin Helsingissä eri toimijoiden kesken. Olennaista on arvioida eri toimijoiden velvollisuuksia ja viranomaisten välisiä toimivaltuuksia, jotta sisäilmaongelma ei jää hoitamatta vain siksi, että sitä ei ole nimenomaisesti määritelty tietyn viranomaisen tehtäväksi.

Järjestän kansanedustaja Sanna Lauslahden kanssa avoimen Terve ja sisäilmaongelmaton koulu –keskustelutilaisuuden keskiviikkona 1.6.2016 klo 16.30–18.00 eduskunnan kansalaisinfossa, Arkadiankatu 3. Puhujina kuullaan koulutus-, terveys-, ympäristö- ja kiinteistöalan asiantuntijoita, kuin myös kouluissa opiskelevien lasten vanhempia. Lämpimästi tervetuloa.

Vastaanotan mielelläni palautetta ja ajatuksia helsinkiläisten hyvän arjen edistämiseksi. Kirjoitan myös kerran kuussa politiikan kuulumisia eduskunnasta ja Helsingistä. Kirjeen saa tilattua kotisivuiltani tai ottamalla minuun muuten yhteyttä.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi
www.sarisarkomaa.fi

On vakava tosiasia, että alle kolmivuotiaiden lasten äitien työllisyysaste on viime vuosina laskenut jyrkemmin kuin äitien työllisyysaste keskimäärin. Pienten lasten äitien muita Pohjoismaita alhaisempi työllisyysaste on asia, johon Suomella ei ole varaa. Työelämässä tarvitaan naiset ja miehet sekä vanhemmuudessa isät ja äidit.

Vakavaa huolta aiheuttaa eduskunnan käsittelyssä oleva varhaiskasvatuksen maksujen korotusesitys ja sen vaikutukset vanhempien ja erityisesti äitien työssäkäyntiin. Hallituksen esityksen mukaan varhaiskasvatuksen maksut nousisivat enimmäismaksuluokassa jopa 22 prosenttia. Samaan aikaan kotihoidon tuki on jäänyt koskemattomaksi.

Aivan erityinen huoli on äideistä, joiden palkka menisi suurelta osin päivähoitomaksuihin. Tämä koskee erityisesti keskituloisia perheitä, jotka ovat ylimmässä maksuluokassa. Niihin kuuluu myös perheitä, joissa äidit ovat pienipalkkaisia, koska miesten palkat ovat edelleen usein yhä suuremmat kuin naisilla. Näin ylimmän maksuluokan tuloraja saavutetaan silloinkin, kun naisen palkka on keskipalkkaa alhaisempi.

Maksukorotuksen vaikutusta voi vahvistaa jo tehdyt varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon kohdistuneet määrärahaleikkaukset. Ne tarkoittavat osissa kuntia ryhmäkoon kasvamista ja subjektiivisen päivähoidon rajoittamista. Jos varhaiskasvatuksen laatuun kohdistuvien riskien ohella varhaiskasvatusmaksuja korotetaan tuntuvasti, niin riski äitien kotihoidon tuen käytön pitenemiseen kasvaa. Näin perhe voi olla tilanteessa, jossa äidin työhön meno ei ole taloudellisista syistä mielekästä. Nykyistä maksujärjestelmää on arvosteltu juuri siitä, että se ei kannusta äitejä työntekoon, kun jo melko pienillä tuloilla joutuu maksamaan ylintä perittävää maksua.

On iso riski, että eduskunnan käsittelyssä oleva varhaiskasvatusmaksujen korotusesitys vauhdittaisi äitien syöksykierrettä kotiin ja pois työelämästä. Esitys ja sen vaikutukset on syytä vielä kerran arvioida. Taloustalkoissa on välttämätöntä tehdä määrärahaleikkauksia, mutta niillä ei saa kampata taantumasta nousun kannalta olennaisinta eli työllisyysasteen nousua. Päätöksenteossa on varmistettava, että tavoitteet naisten ja miesten tasavertaisesta työllistymisestä, työelämän tasa-arvosta ja perheiden yhdenvertaisesta kohtelusta toteutuvat. Suomen nousuun tarvitaan kaikki voimavarat.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja

Varhaiskasvatuslaki astui voimaan vihdoin ja viimein elokuussa 2015. Laki korvasi vuonna 1973 säädetyn ja puhki paikatun päivähoitolain. Useat tiedotusvälineet arvioivat varhaiskasvatuslain voimaantuloa toteamalla, että – varhaiskasvatus, jota ennen kutsuttiin päivähoidoksi. Moni uutta lakia hartaasti odottanut murehti, kävikö tässä niin, että vain lain nimi muuttui ja mikään muu ei muuttunut?

Varhaiskasvatuslain valmistelu on ollut poliittisella agendalla pitkään. Jo vuonna 1999 sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esitti uutta lakia ja erityisesti varhaiskasvatuksen ja päivähoidon käsitteiden selkiyttämistä.

Kun eduskunnassa viime kaudella käsittelimme varhaiskasvatuslakia, eduskunnan valiokunnat kiinnittivät huomiota siihen, että varhaiskasvatukselle on asetettu vaativat tavoitteet. Eduskunta totesi lain valuvian ja lausui, että määritelmät missä ja millä ehdoilla varhaiskasvatus toteutuu, jäivät vajaiksi. Varhaiskasvatus ei ole yksi yhteen sitä, mitä ennen kutsuttiin päivähoidoksi.

Eduskunnan sivistysvaliokunta hyväksyikin varhaiskasvatuslakiin liittyvän lausuman (29/2014/lausuma), jossa edellytettiin, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin laista puuttuvien keskeisten määritelmien ja reunaehtojen selkiyttämiseksi, millä varhaiskasvatus toteutuu. Opetusministeri Kiurulta tämä työ jäi tekemättä. Ministeri Kiurun johdolla valmisteltu sekamelskaksi jäänyt varhaiskasvatuslaki on nykyisen opetusministerin ja eduskunnan voimin korjattava. Se on viisas toimi lasten ja suomalaisten hyvinvoinnin parhaaksi. Työhön on ryhdyttävä ripeästi, jotta korjausliike eli lakiesitys ehditään huolella tällä eduskuntakaudella käsitellä.

Varhaiskasvatuslaissa on varhaiskasvatukselle asetettu vahvat tavoitteet tukea oppimisen edellytyksiä sekä edistää kokonaisvaltaista kasvua, elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista. Laissa korostetaan varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa ja oppimista, jokaisen lapsen oikeutta saada monenlaisia oppimisen ja tekemisen kokemuksia sekä elämyksiä mm. musiikista, taiteesta ja liikunnasta. Näin täytyy ollakin, koska tutkimukset ja erityisesti aivotutkimus ovat vahvasti korostaneet varhaiskasvatuksen merkitystä osana koulutuspolitiikkaa ja elinikäistä oppimista sekä hyvälle alulle lasten elämään.

Ensi syksynä voimaan tulevan lainsäädäntömuutoksen myötä subjektiivinen päivähoito-oikeus muuttuu joidenkin lasten osalta oikeudeksi varhaiskasvatukseen 20 tuntia viikossa. On siis entistä tärkeämpää selkiyttää varhaiskasvatuksen ja päivähoidon käsitteet ja toiminta. Varhaiskasvatus- ja päivähoitokäsitteiden sekamelskasta kertoo myös se, että laissa ei ole määritelty miten taataan ilta-, yö- ja viikonloppuhoitoa tarvitsevien lasten vuorohoito ja varhaiskasvatus. Ei liene tarkoitus, että on olemassa yövarhaiskasvatusta?

Voimassa olevan lain mukaan varhaiskasvatus toteutuu päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai muussa varhaiskasvatuksessa. Kuitenkin näiden toimintojen henkilöstö, toimintaympäristö ja lapsiryhmät poikkeavat hyvin selkeästi toisistaan.

Korjausliikettä varhaiskasvatuslakiin tarvitaan myös erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten osalta. Nämä oikeudet ja säädökset puuttuvat laista. Kuitenkin tiedämme, että oikea ja riittävä lasten varhainen tuki tasoittaa oppimisvaikeuksia ja vahvistaa lasten oppimispolkuja.

Korjausliikettä tarvitaan myös varhaiskasvatuksen henkilöstön osalta. Varhaiskasvatuslain mukainen toiminta toteutuu vain, jos jokaisessa lapsiryhmässä on myös varhaiskasvatuksen asiantuntija, lastentarhanopettaja.

Kansainvälisten suositusten mukaan varhaiskasvatuksen henkilöstä 50 % tulee olla korkeakoulutuksen saaneita. Korkeakoulutuksen saaneen henkilöstön lisääminen varhaiskasvatuksen lapsiryhmissä, pedagogisen toiminnan ja laadun kehittämiseksi, tulee varmistaa varhaiskasvatuslain täsmentämisen yhteydessä. On kiitoksen arvoista, että valtiovarainvaliokunnassa aloittamamme lastentarhanopettajien koulutusmäärien lisäämistyö jatkuu vahvasti opetusministeri Grahn-Laasosen toimesta.

Varhaiskasvatus tarvitsee korjausliikettä myös muun muassa päiväkotien lapsiryhmien määrittelyn osalta. Nyt säädöksiä on sekä voimassa olevassa laissa, että edelleen voimassa olevissa päivähoitoasetuksissa. Varhaiskasvatuslakiin on lisäksi kirjattava pykälätasolle kiusaamisen ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen.

On myös syytä käydä julkista keskustelua ja tiedottaa lasten vanhemmille laadukkaan varhaiskasvatuksen merkityksestä. Suomi on OECD maiden jälkijoukoissa 3-5 -vuotiaiden lasten osallistumisessa varhaiskasvatukseen.

Korjausliikkeet vahvistavat varhaiskasvatusta, mutta eivät välttämättä maksa, tai ei ainakaan välittömästi, vaan kustannukset ajoittuvat pieniä erinä tuleville vuosille. Varhaiskasvatus on asia, johon kannattaa investoida. Maailmanpankin kokoamat tiedot laadukkaan varhaiskasvatuksen kasautuvista myönteisistä vaikutuksista ovat vakuuttavia. Yhdysvaltalaiset seurantatutkimukset osoittivat, että jokainen varhaiskasvatukseen sijoitettu dollari tuottaa pitkällä aikavälillä 7,27 dollaria takaisin. Euroopan komissio pitää investointia varhaiskasvatukseen yhtenä parhaista tavoista vaikuttaa lasten ja koko Euroopan tulevaisuuteen.

Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Valtiovarainvaliokunnan ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen

Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Verkkouutisten blogissa 26.4.2016.

Uhanalaisen saimaannorpan ja erityisesti sen kuuttien suojelemiseksi säädetyt uudet kalastusrajoitukset Saimaalla ovat astuneet voimaan. Oli pettymys, ettei asetuksessa verkkokalastuskieltoa laajennettu jatkumaan heinäkuun loppuun asti.

Oli välttämätöntä, että uusi ohueksi jäänyt norppa-asetus asetettiin hallituksen toimesta erityistarkkailuun.

Saimaannorppa on maailman uhanalaisin hylje. Asetuksessa olisi mielestäni pitänyt ottaa paremmin huomioon se, että kuuttien kalanpyydyskuolleisuus on siirtynyt heinäkuulle ja että kuuttien kokonaiskuolleisuus kalanpyydyksiin suhteessa kannan kokoon ei ole oleellisesti vähentynyt. Verkkokalastuskiellon laajentamiselle heinäkuun loppuun olisi ollut ja on hyvin selkeät perusteet.

Kokoomuksen vaatimuksesta asetukseen kirjattiin erillinen lausuma saimaannorppien elinolojen turvaamiseksi. Lausuman mukaan hallitus seuraa ja arvioi saimaannorppakannan kehittymistä, asetuksen voimaantulon jälkeen tapahtuvia mahdollisia pyydyskuolemia ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin saimaannorpan suojelun riittävän tason turvaamiseksi. Lausuma velvoittaa ministeriötä ja ministeriä jatkuvaan seurantaan ja tarvittaessa reagoimaan sekä palaamaan tällä kertaa norpan suojelun kannalta riittämättömäksi jääneeseen asetukseen. Lausuman johdosta on verkkokalastuskiellon laajentamiseen ja muihin lisätoimiin palattava, jos seurantaluvut niin näyttävät.

Kalastus on suurin yksittäinen saimaannorpan kuolemia aiheuttava tekijä. Nyt asetukseen kirjattu lausuma on äärimmäisen tärkeä ja norppakannalle henkivakuutus. Hallitus tulee tarkastelemaan asetusta uudelleen, mikäli esimerkiksi pyydyskuolemien määrä kasvaa ja jäädään jälkeen saimaannorpan suojelustrategian mukaisesta kannan kasvusta. Saimaannorpan suojelustrategian välitavoitteena on, että saimaannorpan talvikanta kasvaa vähintään 400 yksilöön vuoteen 2025 mennessä.

Oli ilouutinen, että tänä talvena kuutteja on syntynyt enemmän kuin koko 35-vuotisen laskentahistorian aikana. Uutinen varmasti kannustaa kaikkia norpan suojelussa olevia tahoja jatkamaan suojelutyötä.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja