Kategoria: Blogi

Osana hallituksen kehysriihiratkaisua syntyi pitkään odotettu päätös mahdollistaa ulkosuomalaisten kirjeäänestysmahdollisuus. Kirjeäänestyksen aloittamiseen kohdistetaan yhteensä 1,12 miljoonan euron rahoitus vuosille 2018–2019.

Kirjeäänestyksen tarkoituksena on parantaa ulkomailla pysyvästi asuvien ja tilapäisesti oleskelevien äänioikeutettujen äänestysmahdollisuuksia. Nykyisin ulkosuomalaiset pääsevät äänestämään Suomen edustustoissa. Usein äänestämisen esteenä ovat pitkät, kalliit ja aikaa vievät matkat äänestyspaikalle. Käytännön syyt voivat estää äänestämisen, vaikka äänestystahtoa olisi.

Kirjeäänestysmahdollisuuden luominen turvaa ulkosuomalaisille nykyistä tasavertaisemmat mahdollisuudet käyttää äänioikeuttaan ja vaikuttaa kotimaansa asioihin. On hyvä uutinen, että nyt voidaan vihdoin aloittaa kirjeäänestyksen käyttöönottoon liittyvä lainvalmistelu ja tietojärjestelmien kehittäminen. Myönteistä on myös se, että kirjeäänestämisen on arvioitu vähentävän kustannuksia ulkomaan edustajistoissa. Tavoitteena on, että kirjeäänestysäänestys olisi käytössä vuoden 2019 eduskuntavaaleista alkaen.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ulkosuomalaisia äänioikeutettuja oli noin 242 096. Ulkosuomalaisten äänestysaktiivisuus on ollut 2000-luvun vaaleissa hyvin matalaa, noin 8-12 prosenttia. Useimmissa EU-maissa ulkomailla asuvilla äänioikeutetuilla kansalaisilla on mahdollisuus äänestää kirjeitse todistajien avulla. Ruotsissa kirjeäänestys on nostanut ulkoruotsalaisten äänestysprosenttia merkittävästi.

Demokratian toteutumisen kannalta kyseessä on tärkeä uudistus, kun kirjeäänestys saadaan vihdoin myös suomalaisten ulottuville. Suomi-Seuran johtokunnan jäsenenä olen ollut aktiivisesti asiaa ajavien kansanedustajien joukossa ja yhteistyössä Suomi-Seuran ja ulkosuomalaisparlamentin kanssa. Viimeisemmässä yhteistilaisuudessamme eduskunnassa eduskuntaryhmien edustajat antoivat kirjeäänestykselle yhdessä tukensa. Oli hyvä uutinen, että asiaa viedään nyt määrätietoisesti eteenpäin.

Päätöksen taustalla on äänioikeuden käyttäminen mahdollisimman helposti ja vaivattomasti ja yhdenvertaisuuden lisääminen kun yhä useampi ulkomailla asuva äänioikeutettu saisi tosiasiallisen oikeuden käyttää äänioikeutta. Kannustankin hallitusta tuomaan kirjeäänestyksen toteuttamiseksi vaadittavat lakimuutokset eduskunnan käsittelyyn mahdollisimman ripeästi.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

Edessä on poikkeuksellisen haastava politiikan kevät. Eduskuntatyössä kaikkein tärkeimpiä ovat toimet, joilla edistetään työpaikkojen syntyä ja yrittäjyyttä. Suomen kannalta oli välttämätöntä, että hallitus piti kehysriihessä kiinni vastuullisesta talouspolitiikan linjasta, neljän miljardin säästöuralla pysymisestä ja talouspolitiikan uskottavuudesta. Olen tyytyväinen, että onnistuimme tavoitteessa turvata se, ettei kokonaisveroaste nouse eikä työn verotus kiristy.

Onnistuimme myös siinä, ettei koulutukseen tehdä uusia leikkauksia. Sovimme lisäpanostuksista korkeakouluihin. Vuosina 2017–2018 toteutetaan noin 105 miljoonan euron lisäpanostus korkeakouluopetuksen digitaalisiin oppimisympäristöihin, ympärivuotisen opiskelun edellytysten parantamiseksi ja nuorten tutkijoiden tieteen tekemisen edistämiseksi. Tämän vuoden valtion budjettiin perusopetuksen laadun kehittämisen rahoihin lisättiin eduskunnassa esityksestäni lisävoimavaroja ja käyttötarkoitusta muutettiin niin, että rahaa saa tänä vuonna käyttää myös opettajien palkkaamiseen ja ylisuurten ryhmäkokojen kitkemiseen. On tärkeää, että opettajalla on riittävästi aikaa jokaiselle oppilaalle.

Helsinkiläisten kansanedustajana iloitsen, että saimme valtion panostuksen Raide-Jokeriin. Tuki Raide-Jokerille on tärkeää joukkoliikenteen kehittämiselle ja kohtuuhintaisen asuntotuotannon edistämiselle. Pääkaupunkiseudun menestyminen on elintärkeää koko Suomen hyvinvoinnille.

Leikkauspäätökset eivät ole mukavia, mutta välttämättömiä osana velkaantumisen katkaisemisessa. Kehysriihen tärkein anti oli tietenkin toimet uusien työpaikkojen ja yrittäjyyden edellytysten puolesta sekä talouden pyörien vauhtiin saattamiseksi. Suomalaisten kannalta on tärkeintä, että yhä useampi osallistuu työelämää. Se on paras tapa purkaa kestävyysvajetta ja rakentaa hyvinvointia.

Terveysalan kasvustrategian vauhdittaminen on tärkeä osa eduskuntatyötäni. Oli merkittävää, että kehysriihessä saimme läpi päätöksen, että Suomeen perustetaan genomikeskus, jolla tavoitellaan Suomen kehittymistä edelläkävijämaaksi ja kansainvälisesti halutuksi yhteistyökumppaniksi genomitietoa hyödyntävälle terveydenhuollolle, huippututkimukselle ja globaalille liiketoiminnalle. Päätös tehtiin myös julkisten biopankkien toimintojen tehostamisesta ja yhteistyön varmistamisesta genomikeskuksen kanssa. Olen pitkään tehnyt työtä kansallisen syöpäkeskuksen vauhdittamiseksi. Oli loistavaa, että nyt saimme asiasta vihdoin päätöksen. Genomi- ja syöpäkeskuksen perustamiskustannuksiin kohdennetaan yhteensä 17 milj. euroa vuosina 2017–2020.

Lähiviikkoina ratkaistaan myös Fimean kohtalo ja sen eteen teen työtä, että Fimean pakkoalueellistamispäätös purettaisiin. Se on täysin välttämätöntä maamme lääkelain turvaamisen kannalta.

Riihen yhteydessä tehtiin jatkolinjauksia myös sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksesta ja sen osana valinnanvapauden edistämisestä. Suomalaisille tämä on hyvä uutinen. On työvoitto, että ajamani raha seuraa ihmistä -malli nyt etenee. Ehdotin ensimmäisenä mallia vuonna 2012 juuri peruspalvelujen vahvistamiseksi ja tasa- arvoisen hoidon turvaamiseksi. Uudistus on erityisen tärkeää lapsiperheille ja eläkeläisille.

Merkittävä uutinen on se, että saimme torpattua uuden verotason eli maakuntaveroa ei tule ainakaan tämän eduskunnan aikana. Saimme myös sovittua Metropolialueen kunnille mahdollisuuden sote-erillisratkaisuun. Nyt on pääkaupunkiseudun kuntien vuoro rakentaa yhteinen sote-näkemys. Työstämme sote-uudistusta viikottain parlamentaarisessa sote-ryhmässä, jonka jäsen olen. Jatkotyössä kiritän hallitusta perusteellisten vaikutus- ja kustannusarvioiden tekemiseen, kuten samoin sote-henkilöstön osallistamiseen sote-uudistuksen valmistelussa ja toimeenpanossa.

Vastaanotan mielelläni palautetta ja ajatuksia helsinkiläisten hyvän arjen edistämiseksi ja kierrän mielelläni puhumassa helsinkiläisten eri tilaisuuksissa ja minulle voi laittaa kutsuja sähköpostitse. Minua voi myös tulla tapaamaan eri tilaisuuksiin, joista ilmoitan kotisivuillani. Järjestän keskustelutilaisuuden valmisteilla olevista varhaiskasvatuksen perusteista tiistaina 19.4. klo 17.00–19.00 eduskunnan kansalaisinfossa (Arkadiankatu 3). Avoimessa keskustelutilaisuudessa pohditaan, mikä muuttuu päivähoidossa ja varhaiskasvatuksesta. Opetushallitus valmistelee varhaiskasvatussuunnitelman perusteita, jotka hyväksytään syksyllä 2016. Olet myös tervetullut Munkka keskustelee -tilaisuuteen maanantaina 2.5.2016 klo 17:30. kuulemaan ja keskustelemaan Helsingin ja Munkkiniemen ajankohtaisista asioista Café Torpanrantaan, Munkkiniemenranta 2. Olen myös HOK-Elannon vaaleissa mukana. Äänestämään pääsee 18.–29.4. numerolla 359. #LähiKauppa #SujuvaArki #KaupunkilaisenPalvelut #IhmiselleSopiva #Ekologisuus #Vastuullisuus #EsimerkillinenTyönantaja. Kirjoitan kerran kuussa politiikan kuulumisia eduskunnasta ja Helsingistä. Kirjeen saa tilattua kotisivuiltani tai ottamalla minuun muuten yhteyttä.

Sari Sarkomaa

kansanedustaja

sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi

www.sarisarkomaa.fi

Tuore valinnanvapausraportti on professori Brommelsin työryhmältä hyvää työtä ja pohja jatkotyölle. Valinnanvapaus ottaa askelia eteenpäin ja ohjaa hallintohimmeleihin eksynyttä sotea olennaiseen eli ihmisiin ja palveluihin. Esitetystä neljästä mallista en ottaisi suoraan yhtään täysin sellaisenaan. Esityksestä on käytävä perusteellinen keskustelu ja sen pohjalta luotava Suomen malli.

Vierailtuani viime eduskuntakaudella Ruotsissa johtamani valtiovarainvaliokunnan jaoston kanssa pääsimme tutustumaan Ruotsin valinnanvapauslainsäädäntöön ja vakuutuin, että Suomen kannattaa ottaa osaksi sote-uudistusta Ruotsin mallin parhaat palat. Kirjoitin ehdotuksesta ensimmäistä kertaa Helsingin Sanomissa kesäkuussa 2012.

Muut pohjoismaat ovat luoneet lääkärilähtöisiä valinnanvapausmalleja, mutta Suomen mallin on oltava moniammatillinen. Henkilöstön työnjakomuutokset ovat meillä pidemmällä kuin muualla ja tätä muutosta on vauhditettava. Sote-uudistuksen yksi onnistumisen edellytys on se, kuinka hyvin hyödynnämme koko korkeasti koulutetun sote-henkilöstön osaamisen.

Valinnanvapausmallin on oltava sellainen, että se ei betonoi olemassa olevaa. Ydinidea on se, että valinnanvapaus muokkaa ihmisen näkökulmasta rakenteita ja toimintatapoja sekä vauhdittaa uudistumista ja uusia innovaatioita palveluja tarvitsevan ihmisen parhaaksi kustannustehokkuutta unohtamatta.

Sote-uudistuksessa on toteuttava tiedon integraatio ja eri toimijoiden verkostoituminen niin, että palvelut integroidaan ihmisen ympärille tarpeen mukaan. Näin palveluja ei enää tulevaisuudessa nähdä mekaanisesti raskaina rakenteita ja seininä. On olennaista ymmärtää, että digitalisaatio ja esimerkiksi erilaiset mobiilipalvelut ovat mullistava mahdollisuus ja ne on hyödynnettävä täysimääräisesti.

Tavoitteena on saada kaikki voimavarat käyttöön ja siksi palvelun tuottajilta ei tule vaatia isoja investointeja. Yhden henkilön yrityksen, toimivan järjestön, mittavan julkisen osaamisen tai erilaisten hoivaideoiden luomiseen keskittyvän erikoistuneen hoivayrityksen sekä uusien toimijoiden on päästävä tasaveroisesti mukaan.

Valinnanvapauslain säätäminen tarkoittaa sitä, että julkinen valta määrittelee valittavissa olevat palvelut, ehdot ja laatukriteerit, joita noudattavat julkiset, yritykset sekä kolmannen sektorin toimijat voivat toimia yhdenvertaisesti palveluntuottajana. Korvausten taso ja sitä kautta kustannusten kokonaismäärä ovat maksajan eli julkisen vallan, päätettävissä ja säädettävissä.

Valinnan palveluntuottajista siis hoitopaikasta ja mahdollisuuksien mukaan henkilöstä tekee palveluja käyttävä ihminen ja julkinen veroraha seuraa ihmisen mukana. Palvelun käyttäjän asiakasmaksut ja siten ihmiselle palvelun hinta ovat sama riippumatta palveluntuottajasta. Näin kilpailutekijäksi muodostuu hinnan sijaan hoidon laatu ja hoitoon pääsy.

Valinta on voitava tehdä riittävän usein, jotta valinta toimii aitona palautemekanismina palveluiden laadusta. Palvelun tuottajat eivät voi valita asiakkaitaan, mutta voivat määrittää hoitamansa asiakkaiden määrän. Ratkaisevaa on, että valinnanvapauslainsäädäntö ja sen osana säädetty rahoitus sekä korvausjärjestelmä kannustaa hoitamaan laadukkaasti ja ennaltaehkäisevästi. Järjestelmää ei pidä virittää luomaan suoritteita vaan edistämään vaikuttavuutta.

Ihmisen valitessa ja vaihtaessa palveluntuottajaa on tiedon liikuttava mukana saumattomasti. Palveluiden rahoituksen on oltava selkeää ja osaoptimointia purkavaa. Olemassa olevia järjestelmiä, kuten Kansaneläkelaitosta, on viisasta hyödyntää rahavirtojen ohjaamisessa.

Palvelun tarjoajille on luotava lakisääteinen raportointivelvollisuus. Palveluiden laadun, saatavuuden ja kansalaisten tiedonsaannin turvaamiseksi on oltava helposti saatavilla ja vertailtavissa olevaa valtakunnallista tietoa vaihtoehtoisista palvelun tuottajista, asiakastyytyväisyydestä, odotusajoista, palvelujen sisällöstä ja laadusta sekä hoitotuloksista.

Valinnanvapaus on säädettävä koko maan kattavaksi. Palvelujen järjestäjälle on säädettävä lakisääteinen velvoite tarjota valinnanmahdollisuuksia. Valinnanvapaus on ihmiselle oikeus ja mahdollisuus, ei velvoite. Järjestäjän on osoitettava palveluntuottaja, mikäli valintaa ei haluta tehdä. Lisäksi on tuettava ja tarjottava uudistettua palveluohjausta ihmisille, jotka sitä tarvitsevat. Jotta ihmisillä on aitoa valinnanvaraa, palveluntuottajien tasapuoliset toimintaedellytyksen täytyy turvata ja omistuspohjasta riippumatta. Toimintaa ohjaavien lakien, laatukriteerien, valvonnan, viranomaiskäytäntöjen ja hankintasääntöjen on oltava samat kaikille.

Ihmisten valinnanvapauden ydin on nykyistä nopeampi ja yhdenvertainen pääsy palveluihin sekä palveluiden laadun parantuminen. Valinnanvapauden laajentaminen on loikka pois järjestelmäkeskeisyydestä kohti ihmisten osallisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa käyttämiinsä palveluihin yhdenvertaisesti riippumatta rahapussin paksuudesta. Esimerkiksi terveyskeskusjonoissa viikkotolkulla odottavat eläkeläiset, lapsiperheet ja työttömät on irvikuva tasavertaisesti terveyspolitiikasta, johon on saatava muutos. Siksi sote-uudistus on tehtävä ja sen osana Suomeen sopiva oma valinnanvapausmalli.

Valtion talouden tasapainottamistalkoissa kestävimmät tulokset ja aidot säästöt löytyvät rakenteita ja toimintatapoja uudistamalla. Olin tyytyväinen, että saimme hallitusneuvotteluissa sovittua tavoitteesta toteuttaa rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelman. Kirjasimme myös tavoitteeksi selkeän tahdon vahvistaa lääkehoidon kokonaisarviointia (LHKA). Tarkoituksena on parantaa potilaan kokonaisvaltaisen hoidon toteutumista ja ihmisten toimintakykyä sekä luoda edellytykset kustannustehokkaalle lääkehoidolle.

Erityisesti vanhustenhuollossa on kipeä tarve saada saataville keinot ratkaista erilaisia lääkehoitoon liittyviä ongelmia ja varmistaa, että ikäihmisten lääkitys on tarkoituksenmukainen. Ikäihmisten taloudellinen mahdollisuus hankkia tarvitsemansa lääkkeet on turvattava. Samoin lääketokkuran ja turhien lääkkeiden karsiminen pitää saada hoivan osaksi turvaamaan hyvän elämän edellytyksiä.

Tarvetta farmaseuttisen osaamisen nykyistä laajempaan hyödyntämiseen on koko sote-järjestelmässä, samoin käyttämätöntä voimavaraa on apteekkien ottamisessa tiiviimmäksi osaksi sote-palvelutuotantoa. On tarpeen saada valtakunnalliset ohjeet moniammatilliseen työhön, jossa varmisteaan lääkehoidon tarkoituksenmukaisuus. Lääkelistojen, LKHA-palveluiden ja muiden toimivien käytäntöjen levittäminen on hyvä olla mukana.

Luin joululomalla OLKA -kokeiluhankkeesta (Oikea lääkehoito kokonaisarvioinnin avulla), ja on sanottava, mutta tulokset olivat innostavia. Yli puolet osallistujista koki vointinsa kohentuneen tai lääkitykseen liittyvän ongelman ratkenneen arvioinnin seurauksena. Potilaiden vointi ei myöskään huonontunut, vaikka lääkitystä vähennettiin tai muutettiin. Taloudellista hyötyä arvioinnista oli 90 prosentille potilaista: kolmessa kuukaudessa säästö oli Kelalle keskimäärin 51 euroa ja asiakkaalle 76 euroa, kun turhat ja epätarkoituksenmukaiset lääkkeet karsittiin.

Nämä ovat merkittäviä lukuja ja niiden on kannustettava lääkehoidon säästöjä valmistelevaa ministeriötä ja ministeriä kartoittamaan, mikä osuus mittavasta 150 miljoonan euron lääkekustannusten säästövaateesta voitaisiin löytää tarkoituksenmukaisen lääkehoidon toimin. Säästöjä tulee varmasti muihinkin sote-menoihin, kun potilaan yleiskunto kohenee ja tarve käyttää terveydenhuollon palveluja vähenee. Parasta tietenkin on ihmisen toimintakyvyn ja elämän laadun paraneminen.

Sote-uudistuksessa on löydettävä keinot ottaa valtakunnallisesti käyttöön tutkitusti toiminnan laatua ja kustannustehokkuutta lisäävät toimintatavat. Tarkoituksenmukaisen lääkehoidon palvelut on saatava niitä tarvitsevien saataville.

Inhimillisesti ja taloudellisesti järkevää lääkehoidon arviointipalvelun saatavuutta on lähdetty Kuopiossa viisaasti vauhdittamaan palveluseteleillä. Kuopio mahdollistaa sen, että palvelun saanti ole kiinni lompakon paksuudesta. Kuopion saama vuoden Terveysteko –palkinto meni todella oikeaan osoitteeseen. Kuopion palvelusetelimallista kannattaa tulevien sote-alueiden ottaa vinkkiä.

Sari Sarkomaa
kansanedustaja
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
Sote-parlamentaarisen seurantaryhmän jäsen

 

Osana sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) uudistamista hallitus on sopinut valinnanvapauslain säätämisestä. Valinnanvapauden laajentamisen ydintavoitteena on vahvistaa peruspalveluja ja turvata oikea-aikainen sekä tasa-arvoinen pääsy verovaroin järjestettyihin palveluihin. On sovittu, että valinnanvapaus on pääsääntö peruspalveluissa ja käytössä soveltuvin osin myös erityispalveluissa. Kokoomus on ollut aloitteellinen valinnanvapauden edistämisessä. Ehdotin raha seuraa ihmistä -mallia ensimmäistä kertaa kesällä 2012.

Hallituksen asettama selvityshenkilöryhmä on parhaillaan valmistelemassa valinnanvapausmalleja ja monikanavarahoituksen yksinkertaistamista. Väliraportin on määrä olla valmis maalikuussa ja lopulliset ehdotukset toukokuussa.

Valinnanvapauslailla halutaan muutos nykytilaan, jossa merkittävä osa väestöstä – kuten työttömät, lapsiperheet ja eläkeläiset – jonottavat perusterveydenhuoltoon. Kohtuuttomia ja eriarvoistavia jonoja on myös moniin sosiaalipalveluihin. Työssäkäyvät voivat käyttää työterveyshuoltoa ja tietenkin jonoista pääsee ostamalla yksityispalveluja tai vakuutus. Eriarvoiset mahdollisuudet ja pitkät jonot ovat merkittävä syy hyvinvointi- ja terveyseroihin. Siksi valinnanvapauden laajentaminen on täsmätoimi edistää terveyden ja hyvinvoinnin tasa-arvoa.

Valinnanvapauslainsäädännöllä vahvistetaan julkisin varoin rahoitettujen palveluiden saatavuutta, laatua ja monituottajuutta ottamalla mukaan kaikki voimavarat – julkinen, yritykset ja järjestöt, tietenkin valtiovallan asettamien tiukin kriteerein.

Valinnanvapauslain säätäminen tarkoittaa sitä, että julkinen valta määrittelee valinnan vapauden piirissä olevat palvelut, korvauksen palvelun tuottajalle, ehdot ja laatukriteerit, joita noudattavat – voivat toimia tasavertaisesti palveluntuottajana. Valinnan tekee palvelun tarvitsija ja veroraha seuraa käyttäjän valinnan mukana. Palvelun käyttäjän asiakasmaksut ovat samat riippumatta palveluntuottajasta. Palvelun tuottajat eivät voi valita asiakkaitaan. Palveluntarjoajille on luotava lakisääteinen raportointivelvollisuus ja vaatimus palvelun laadun sekä muiden toimintatietojen läpinäkyvyydestä. Vastuu palveluiden järjestämisestä on vahvasti julkisella vallalla eli sote-alueilla ja valtiolla.

Ihmisten valinnan mahdollisuuksia tuetaan yhtenäisillä laatukriteereillä ja valintaa tukevalle julkisella tiedolla. Nykyisen ihmisten pompottelun sijaan on tarkoitus luoda yhtenäiset hoitoketjut ja integroida potilasohjaus osaksi kaikkia sote-palveluja sitä tarvitseville.

Kun ihmiselle palvelun hinta on sama riippumatta kuka palvelun tuottaa, muodostuu kilpailutekijäksi hinnan sijaan laatu ja hoitoon pääsy. Ihmisen oma valinta on inhimillinen ja ketterä tapa vauhdittaa uudistumista ja parempia ihmisiä lähellä olevia palveluja. Valinnanvapaus ja raha seuraa ihmistä -malli on myös tapa vahvistaa lähipalveluja ja lisätä palveluiden saatavuutta sinne, missä on kysyntää eli lähelle ihmistä.

Tuottajien hyväksymismenettely tulee toteuttaa niin, että se rohkaisee esimerkiksi mikro- ja pk-yrityksiä perustamaan kevyitä tuotantoyksiköitä pienille paikkakunnille.

Valinnanvapauslainsäädäntö on mahdollisuus korvata raskas kilpailutusmenettely, kun valtiovallan asettamat kriteerit täyttävä toimija voi listautua palvelun tuottajaksi. Valinnanvapaus on mittava mahdollisuus esimerkiksi vanhusten ja vammaisten palveluiden kehittämisessä. Näin kilpaillaan hinnan sijaan laadulla ja lopullisen valinnan tekee ihminen eikä järjestelmä.

Palveluiden tarjoajien kriteerit on oltava sellaiset, ettei vaadita välttämättä isoja investointeja tuottajalta, ja sellaiset, että yhden henkilön yritys, toimiva järjestö, julkinen osaaminen tai erilaisten hoivaideoiden luomiseen keskittyvällä erikoistuneelle hoivayritykselle sekä uudet toimijat pääsevät tasaveroisesti mukaan.

Valinnanvapaus on säädettävä koko maan kattavaksi eikä sote-alueista saa tehdä raja-aitoja. Ratkaisevaa on, että valinnanvapauslainsäädäntö ja sen osana säädetty rahoitus kannustaa hoitamaan kerralla kuntoon, ennaltaehkäisevästi ja vaikuttavasti. Järjestelmää ei pidä virittää luomaan suoritteita ja lääkärissä käyntejä vaan edistämään ihmisten terveyttä ja hyvinvointia.

Valinnanvapaus taataan useimmissa Euroopan maissa lainsäädäntöpohjaisilla ratkaisuilla. EU:n potilasdirektiivi pakottaa Suomenkin luomaan ja selkeyttämään valinnanvapaussäädökset. Kelan tuoreessa tutkimuksessa on kansainvälisesti osoitettu, että valinnanvapaudella voidaan saavuttaa merkittäviä myönteisiä vaikutuksia palveluita käyttävän ihmisen näkökulmasta. Kun Euroopan viimeisempien joukossa uudistamme sote-järjestelmäämme ja laajennamme valinnanvapautta, on meillä mahdollisuus hyödyntää muiden maiden kokemuksia. Mitään mallia ei ole tarkoitus sellaisenaan kopioida, mutta parhaista käytännöistä on viisasta ottaa oppia. Tavoitteena on luoda Euroopan edistyksellisen valinnanvapausmalli, joka perustuu moniammatillisuuteen ja koko koulutetun sote-henkilöstön osaamisen tehokkaaseen käyttöön.

Valinnanvapauden laajentaminen on mittava loikka pois järjestelmäkeskeisyydestä kohti ihmisten osallisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa käyttämiinsä sote-palveluihin yhdenvertaisesti riippumatta rahapussin paksuudesta.

Sari Sarkomaa
Kansanedustaja
Sote-parlamentaarisen seurantaryhmän jäsen

Koko Suomi odottaa henkeään pidätellen uutta sote-lakiesitystä. Ensisijaista on saada tieto, miten uudistuksen kivijalaksi kaavailtu 18+15-malli konkreettisesti toteutetaan ja kestääkö se perustuslaillisen tarkastelun. Jos ongelmia on, ne on ratkottava heti palvelut paremmaksi -periaatteella.

Malli 18+15 syntyi 7.11.2015 hallituksen värikkään väännön jälkeen. Mallin hyväksyminen ei ollut helppoa, koska sen haasteet olivat ilmeiset. Hallitus sopi, että itsehallintoalueita perustetaan 18 ja sote-palveluja järjestetään 15 alueen puitteissa. Kolmen itsehallintoalueen, jotka hallitus on ristinyt maakunnaksi, pitäisi järjestää palvelut jonkun toisen maakunnan kanssa. Kuinka tämä tehdään, on ollut siitä asti avoin kysymys.

Kokoomus on vahvasti sitoutunut siihen, että tämä eduskunta vie sote-uudistuksen maaliin. Tämä edellyttää sitä, että mallin jatkovalmistelussa on saatava ripeästi vastauksia. Soten sotkuinen menneisyys ja aikataulun tiukkuus edellyttävät, että sote-malli läpivalaistaan viivytyksettä ja perusteellisesti. Lausuntokierrokselle saatikka eduskuntaan ei voi eikä saa tuoda lakiesitystä, joka ei kestä perustuslakitarkastelua.

Jokaiselle suomalaiselle tärkeän uudistuksen asiantuntija-arviot on saatava ripeästi osaksi sote-keskustelua. Poliittisessa valmistelussa sote ja ihmisten paremmat palvelut on priorisoitava ykkösasiaksi. Asialla on kiire, koska hallitus on luvannut sote-järjestämislain lausuntokierrokselle kevään korvilla. Ensimmäiset muuttolinnut ovat jo saapuneet.

Sote-uudistuksen onnistumisen edellytys on kunnollinen tietopohja uudistuksen vaikutuksista. Viimeksi eduskunnassa kaatuneessa uudistuksessa vaikutusarviot olivat vajavaiset. Opiksi on osattava ottaa ja jo tehtyjä virheitä ei ole varaa toistaa.

Sote-esityksen taloudelliset ja toiminnalliset vaikutukset on läpivalaistava sekä arviot siitä, miten mallilla voidaan saavuttaa hallitusohjelman tavoitteet tasavertaisista, kustannustehokkaista sekä vaikuttavista palveluista. On hyvä muistuttaa lausumasta, jossa eduskunnassa edellytimme, että sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen taloudelliset vaikutukset arvioidaan analyyttisesti kaikkien toimenpiteiden osalta ja että uudistus luo edellytyksiä kestävyysvajeen supistamiselle.

Perusteltua huolta aiheuttaa hallituksen kaavailema itsehallinto- ja sote-alueiden suuri määrä. Alueet ovat kantokyvyltään kovin erilaisia ja heikkojakin. Se tuo valmisteluun haasteensa, josta asiantuntijat ovat vakavasti varoittaneet.

Koko hallituksella on vastuu siitä, että muutenkin mittavaan ja tunnetusti monimutkaiseen uudistukseen ei itse enää lisätä vaikeuskertoimia. Ylipaisuneen aluehallinnon ja lisäverotason luominen maakuntaveronmuodossa ovat asioita, joista viisasta pidättäytyä. Rahoitus on viisainta hoitaa valtion verotuksen yhteydessä kerätyillä sote-maksulla. Valmistelukoneiston rajalliset voimavarat ja kiireisen hallituksen poliittinen pääoma on suunnattava itse asiaan eli soteen.

Viime kaudella kuntauudistus kamppasi sote-uudistuksen. Samaan ansaan ei ole vara livetä. Kaikki muut Pohjoismaat ovat kyenneet uudistamaan sote-järjestelmänsä ja juurruttamaan valinnanvapauden osaksi ihmisten arkea. Kyllä me Suomessakin kykenemme, kun tinkimättä etenemme sote-edellä.

Into luoda uusia verotasoja ja ylipaisunutta aluehallintoa on heitettävä roskakoriin. Päällimmäisenä on tinkimättömästi pidettävä palveluja tarvitseva ihminen ja koko sote-uudistuksen tarkoitus: yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut. Sote-uudistus eikä Suomi kestä uutta maakuntaveroa.

Sote-uudistuksen vääntömomentiksi valittu valtakunnallinen ohjaus puoltaa valtion verotusta. Valtion nykyistä vahvempi ohjaus ja valtion rahoitus käyvät käsi kädessä. Niillä varmistetaan kansalaisten yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut sekä sote-uudistukselle asetettu kustannustehokkuusvaade.

Sote-palvelujen tasosta päättää viime kädessä valtio lainsäädännössä. Vastuun ja vallan on oltava samoissa käsissä. Kansalaisten ja eri tasoilla toimivien päättäjien pitää ymmärtää, mistä rahat tulevat ja mihin ne käytetään. Verotuksen on oltava kokonaisuudessaan ohjattavaa.

Hallituksen kaavailema itsehallintoalueiden suuri määrä merkitsee sitä, että ne ovat kantokyvyltään kovin erilaisia ja heikkojakin. Maakuntavero johtaisi moninkertaiseen tasausjärjestelmään, minkä maksajina on jälleen Helsinki ja Pääkaupunkiseutu. Metropolialueen verotuloihin perustuvaa, jo nyt korkeaa, valtionosuuksien tasausta ei tule enää kiristää eikä alueen kustannusrasitetta kasvattaa.

Uusi verotaso ja maakuntavero lisäisivät entisestään riskiä menojen ja veroasteen nousuun. On syytä muistaa hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan sote-uudistus on toteutettava niin, ettei kokonaisveroasetta eikä työn verotusta kiristetä. Verojärjestelmän on oltava selkeä ja läpinäkyvä. Veronmaksajien etu on mieluummin rahapussin verotettavien määrän vähentäminen - ei lisääminen. On visusti varottava tekemästä ratkaisuja, jotka kamppaavat uudistuksen ydintavoitetta.

Työn verottamisen tason pitäminen kohtuullisena ja kannustavana on koko sote-järjestelmän kestävyyden kannalta elintärkeää. Työstä ja yrittämisestä kerätään rahat, joilla jatkossakin on tarkoitus julkisen vallan vastuulla olevat sote-palvelut rahoittaa. Nämä palvelut onkin viisainta rahoittaa valtion verotuksen yhteydessä kerätyllä sote-maksulla. Valtion keräämä sote-maksu kerättäisiin kuten nykyisin kirkollisvero ja sairausvakuutusmaksu. Kun vastuu sote-palveluiden järjestämisestä siirtyy pois kunnilta, on osana uudistusta löydyttävä keinot, joilla kunnat laskevat vastaavasti omaa verotustaan. Hyvä myös todeta, että sote-maksun hallinnolliset kustannukset ovat raskasta maakuntaveroa keveämmät.

Uuden raskaan verotason ja lisähallinnon luomisen sijaan on valmisteilla oleva uudistus pidettävä tiukasti raiteilla, jotka johtavat yhdenvertaisia, vaikuttaviin ihmisten valinnanvapauden mahdollistaviin ja kustannustehokkaisiin palveluihin.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen on yksi hallitusohjelman kärkihankkeista, joilla tavoitellaan kestäviä muutoksia yhteiskuntaamme ja kaiken ikäisten ihmisten arkeen. Smolnan hallitusneuvotteluissa me hyvinvointi-työryhmässä neuvotelleet halusimme asettaa terveydenedistämisen yhdeksi hallituksen politiikan painopisteeksi. Valtioneuvoston johtamana on tarkoitus laatia hallinnonalarajat ylittävä sekä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin voimavaroja yhteen kokoava ”sateenvarjo”.

Keskiössä on kansanterveyden kohentaminen mukaan lukien mielenterveysongelmien ja itsemurhien ennaltaehkäisy. Ideana on kannustaa terveyttä ja hyvinvointia tukevia kokeiluja mutta ennen kaikkea juurruttaa hyväksi todettuja toimintatapoja vauhdittaa terveyttä edistävää liikuntaa, ravintotottumuksia ja muita terveellisiä elämäntapoja sekä vastuunottoa omasta elämästä.

Kansanterveys 2.0 – yhteisponnistukselle on huutava tarve. Kansansairaudet, kuten syöpä, sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, keuhkosairaudet ja depressio – aiheuttavat paitsi mittavia inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä myös suurimman osan työikäisen väestön pitkäaikaisesta työkyvyttömyydestä. Esimerkiksi tyypin 2 diabetesta sairastaa arviolta puoli miljoonaa suomalaista.

Kansanterveyskärkihanke on keskeinen väline valtion talouden tasapainottamisessa ja kestävyysvajeen umpeen kuromisessa. Väestön terveyden ja toimintakyvyn lisäämisellä pidennetään työuria, lisätään toimintakykyä, työn tuottavuutta ja talouden kestävyyttä, ehkäistään syrjäytymistä ja vähennetään sote-palvelujen tarvetta sekä taitetaan julkisten kustannusten nousua.

Kärkihankeidea pohjautuu myös eduskunnan 2012 valtion talousarviomietintöön, jossa painotimme sitä, että merkittäviä kansantaloudellisia säästöjä voidaan saada aikaan terveyttä edistävillä toimilla ja erityisesti liikunnan lisäämisellä.

Liikkumattomuuden hinta yhteiskunnalle on erityisen korkea. Istuva elämäntapa lisää useita kansansairauksia ja ikääntymisestä aiheutuvia haasteita. Yhtä lailla vähäinen fyysinen aktiivisuus heikentää oppimistuloksia, lyhentää työuria, nakertaa työelämän tuottavuutta ja kilpailukykyämme sekä lisää terveyseroja.
Vaikka liikuntaa harrastettaisiin vapaa-ajalla, muu osa päivästä on istumista päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja ikäihmisten arjessa. Jo alle kolmivuotiaiden fyysinen aktiivisuus on riittämätöntä. Tutkimukset osoittavat elämäntavan urautuvan jo tässä vaiheessa ja liikkumaton elämäntapa vaikuttaa olevan erityisen pysyvää.

Kansanterveys 2.0 on mittava mahdollisuus arkipäiväistää aktiivinen elämäntapa yhdessä ihmisten ja järjestöjen kanssa ja tehdä terveelliset elämäntavat ja terveyttä edistävät toimet helpoiksi ja houkutteleviksi kaiken ikäisten ihmisten lähiympäristössä.

Kun hallitusneuvotteluissa ehdotin kansanterveyskärkihanketta, oli ideanani ennenkaikkea toiminta järjestöjen kanssa. Olen kannustanut sosiaali- ja terveysministeriötä keräämään kärkihankkeen onnistumiselle avainasemassa olevat järjestöt koolle ja yhteistoimintaan. Kärkihankkeiden valmistelussa ja toimeenpanossa on otettava rohkeasti käyttöön uusia toimintatapoja, sillä muuten mikään ei muutu. Järjestöissä on parasta osaamista ja ne toimivat ketterästi suomalaisten arjessa.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu SOSTE:n sivuilla 12.2.2016.

Valtionhallinnon alueellistaminen on ollut kallista ja vaikutuksilta heikkoa osin myös vahingollista. Tämän osoitti myös eilen julkaistu lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (FIMEA) alueellistamista selvittänyt työryhmäraportti. Kannatan työryhmän ehdotusta perua alueellistamispäätös. Kiritän ministeri Hanna Mäntylää ja hallitusta tekemään nopeasti päätöksen ja laittamaan pisteen Fimea-farssille.

Fimean alueellistamista on selvitetty ja vatvottu neljän ministerin voimin. On korkea aika luopua alueellistamisikeestä ja tehdä päätös, joka antaa Fimealle mahdollisuuden toimia laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Asiaan varmuuden saaminen on varmasti tervetullut helpotus vuosia epävarmuudessa pidetylle henkilöstölle.

Selvitysryhmän perustelut ovat yksiselitteiset. Fimean pääpaikka olisi Helsingissä, koska se takaa Fimean toimivuuden ja kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämisen. Juuri näitä keskeisiä toiminnan edellytyksiä alueellistamisen jatkaminen kamppaisi.

Alueellistamisen jatkaminen lisäisi valtion menoja kustannusten noustessa ja riskiä lääkealan osaamisen rapautumisesta. Selvitysmiehet ehdottavat, että Fimea toimisi sen mukaan eri paikkakunnilla, mikä palvelee laitoksen toimintaa eikä alueellistamisen pakkoa enää olisi. Fimea toimisi jatkossa monitoimipaikkaisesti eli sinne voitaisiin palkata ihmisiä paikkakunnasta riippumatta.

Siltä varalta, että alueellistamispolitiikka nostaisi enemmän päätään tällä eduskuntakaudella, on tärkeää virkistää muistia eduskunnan tarkastusvaliokunnan linjauksista alueellistamispolitiikan epäonnistumista koskien. Raportti todentaa tämän blogini ensimmäisessä virkkeessä tiivistämäni näkemyksen valtion hallinnon alueellistamishankkeisiin.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan raportin (TRO 4/2008 vp) mukaan alueellistamistoimissa on ollut useita ongelmia ja myönteiset vaikutukset ovat olleet vähäisiä. Valiokunta huomautti myös, että hankkeiden taloudellisia vaikutuksia ei ole riittävästi arvioitu, vaikka valtio on panostanut merkittävästi alueellistamiseen vuosikymmenen ajan. Valiokunnan mukaan valtion työpaikkojen siirtämisen valtiontaloudellisten vaikutusten arviointi ja seuranta on laiminlyöty. Myös valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) on selvittänyt alueellistamisen seurauksia ja todennut, että valtion työpaikkojen sijoittamisella pääkaupunkiseudun ulkopuolelle ei havaita näkyviä vaikutuksia aluetalouteen.